Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

HUOMIO! Jos koet, että hahmosi on kehittnyt pelin aikana esim. luonteen suhteen, laita se hahmosi hahmolomakkeeseen!! Hahmotiedoissa on nykyään uusi kohta nimeltä Kehitys, joten se kannattaa lukea AINA kun katsoo toisen roolipelaajan hahmojen tiedot!!!

Täällä sitten roolipelataan. Noudata alla olevia ohjeita!
- Älä tapa tai vahingoita kenenkään hahmoa kysymättä. Tai jos yritätä tappaa käytä sanaa yrittää tai merkkiä (?)
- Voit pelata minä tai hän muodossa.
- Laita nimi kohtaan nettinimesi tai hahmosi nimi. Jos laitat hahmosi nimen laita näin:
Esim. Night-Violence
Mutta jos laitan nimi kohtaan nettinimesi, laita hahmosi nimen perään lauma josta hevonen on. Esim.

Nimi: Taneli

Herman-Aderlin
Kävelin metsässä yksi. Raikas ilma heilutti harjaani ja tuore ruoho tuoksui nenääni...

- Kiroilua saa esiintyä, mutta kunhan ei jokatoinen sana.
- Kun hahmosi puhuu, puhe laitetaan näiden väliin Esim: "Moi". Kun ajattelee se laitetaan näiden väliin Esim: #Olen elossa#. Kaikki mikä ei kuulu ropeen laitetaan näiden väliin Esim: //Moikka// Ja kaikki muu tekeminen ilman merkkejä.

Tapahtunutta

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Faijer-Violence

17.05.2019 11:35
Molemmat yrittivät vakuutella, etteivät olleet saaneet tartuntaa. Nyökkäsin kyllä hyväksyvästi, mutta silti minua epäilytti. Tämä tauti oli tappava, ei voinut olla liian varovainen. Igor vaihtoi puheen aiheen takaisin Zeraan ja tilanteen toivottomuuteen. Ben taas yritti luoda tilanteeseen pientä toivoa. Kaksikko oli kuin pimeys ja valo. Täysin erilaisia. Ei niitä voinut sekoittaa keskenään.
"Ehkä... Tämä taitaa olla minun syytäni... Minun olisi pitänyt heti lähteä etsimään Zeraa, kun tajusin, ettei hän ole nukkumassa..." mutisin, tietäen kyllä, että ainakin Benin mielestä tämä ei ollut minun syytäni.
"Menen kertomaan Ancelikalle" sanoin nopeasti perään, ettei kaksikko ehtisi väittää vastaan. Korvat luimussa käännyin kohti Igorin luolaa. Ystäväni oli hyvä tietää missä mentiin. Ancelika kun taisi jopa tykätä siitä kakarasta ihan aidosti.

Nimi: Lacritsi

24.04.2019 17:16
Ben - Violence

Ruunikko pyöräytti ruskeita silmiään hieman ärtyneenä, kun Igor ei halunnut mennä käymään parantajan luona. Haava kyllä näytti vuotavan edelleen melko mukavasti(?) ja se rajantakainen kaakki oli puhunut sen kasvin myrkystä. Jotain hyytymistä estävää, niinkö? Kuolkoot sitten siihen.
Äh, ei Ben todela toivonut että Igor kuolisi, ja tosiasiassa, ei tuo haava niin pahalta näyttänyt, että se toisi verenhukkaa. Ehkä. Ben ei osannut arvioida haavaa pelkän ulkonäön perusteella. Ben ei ollut parantaja, eikä Violencen jäsenyydestäänkään huolimatta ollut nähnyt kovin paljoa verenhukkaan kuolevia. Ben kun oli se joka käänsi mielellään katseensa muualle sellaisten tapahtumien edessä.
"Minusta meidän molempien kannattaa käydä tämän päivän aikana Aitnen luona. Ihan muidenkin turvallisuuden takia", Ben huomautti korviaan Igorille luimien, ja mustaa oria kulmiensa alta vilkuillen. Sitten Ben kumminkin rentoutti eleensä, käänsi katseensa Faijeriin ja jatkoi; "Tosin, ne eivät varmasti olleet sairaita. Täysi kuntoisia sotureita kaikki. Tuskinpa tauti tarttuu ennen kuin on itänyt?" Ben totesi kysyvästi. No, jos tauti olikin tarttuva jo ensi kosketuksen jälkeen ilman itämistä ja puhkeamista, oli Ben varmaan yksi leirin vaarallisimmista hevosista tällä hetkellä.
"Niin, hajujälkeä ei enää voi oikein seurata, se on jo liian vanha, ja rajalla se on nyt kahakan takia sotkettu", Ben joutui myöntämään, ja upseeri vilkaisi säälivänä siihen viereen istahtavaa Igoria. Hevoset eivät olleet mitään vihikoiria. Ja rajalla sillä kohdalla, jossa Zera oli ilmeisesti ylittänyt rajan, oli nyt kasapäin uusia hajuja peittämässä vanhaa varsan hajua. Jälki saattaisi löytyä vielä Violencen puolelta, mutta Aderlinin puolella onnea ei välttämättä olisi niin paljoa. No ainakin oltiin yritetty, toivottavasti Safiira ei tappaisi Beniä eikä Igoria tästä hyvästä.
"Ehkä... Ehkä se varsa on päässyt Tichon puolelle, löydetty ja viety Safiiran luokse?", Ben koetti luoda toivoa, varmaan melko heikolla menestyksellä.

Nimi: Jerry-Hermi

22.04.2019 11:51
Deimos oli siis oikea uhka. Iso uhka. Mietin jo ennen Danin ehdotusta, että miten pysyisin hengissä.
"No se Deimos lähti jonkun Tichon luokse. Vei Dianan ja kai Safiirankin mukanaan. Olemme siis turvassa niin kauan, kun he vain pysyvät siellä. Aitne pitää meitä turvassa niin kauan, kun olemme kipeitä ja huonossa kunnossa. Emme kuitenkaan voi esittää sairaita loputtomiin... Sinähän olet jostain toisesta laumasta, eikö niin? Jos minä auttaisin sinua, voisimme yhdessä jaksaa laumasi reviirille asti? Eiköhän joku meidät sieltä löydä" ehdotin hiljaa, ettei kukaan ylimääräinen kuulisi pakosuunitelmaa. Toivoin orin suostuvan. Hän ei ehkä luottanut minuun, enkä minä häneen, mutta tarvitsimme toisiamme. Ori ei vielä tainut olla tarpeeksi hyvässä kunnossa selvitäkseen matkasta yksin, enkä minä osannut suunnistaa pois Violencesta, tai edes tiennyt, missä raja menee.

Nimi: Variana-Ticho

22.04.2019 11:41
Kuuntelin järkyttyneenä Vicenten uutista. Se pieni varsa... En ollut kuin pikaisesti häntä nähnyt, mutta ei hän ansainnut kuolla. Järkyttävä uutinen muutenkin, olimme menettäneet hyvän sotilaan. En voinut mitään sille, että olin heti syyttämässä Violencen vieraita tapaturmasta. En sitä kuitenkaan ääneen sanonut, Vincenten mieltä oli järkytetty liikaa. Epäilyt ja salaliittoteoriat eivät auttaisi mitään, varsinkaan ilman todisteita.
"Minä voin huolehtia jäännöksistä ja voin kertoa uutiset varsan emolle ja soturimme perheelle, jos siis haluat. Ja kuka tietää, ehkä jäännöksistä haisetaan, kuka on tekijä. Mutta et ole yksin. Sinulla on kokonainen lauma tukenasi" muistutin vanhaa oria. Hänen ei todellakaan tarvitsisi olla tämän kaiken kanssa yksin. Enkä antaisikaan olla, sehän voisi vaikuttaa negatiivisesti orin terveyteen.

Nimi: Lukija

18.04.2019 16:10
Celena - Violence

"En tiedä kaikkia tapahtumia, mutta tärkeimmät. Olin normaalisti partioimassa rajalla, kun kuulin ääniä. Päätin luonnolisesti mennä katsomaan, oletin että pari kakaraa oli karannut leirin kaaosta. No, äänien lähde oli sitten Deimos, Hero ja Diana. Taistelua odottaen lähin katsomaan mitä helee siel tapahtuu. Kun tulin paikalle Diana oli tajuttomana maassa kaullaassaan aikas paha haava. Deimos karjui siinä sitten Herolle joka karju takasin. Käskin sen hakemaan sammalta ja liaaneja, jotka Deimos sito jollain ihme taikuudella. Sit me raahattiin Diana tänne ja Vicente otti puhetteluun. Kävi ilmi, että Deimos oli hyökännyt ja tehnyt sen haavan Dianalle", Celena selitti niin tiivistetysti kuin pystyi.
Kertoessaan tamma tarkkaili Safiiran reaktiota. Siinä olisi vähän sulattelemista.
"Tiedätkö muuten kuka on Miracle? Se on kai joku pomon tappama tamma, joka kuului Tichoon", upseeri kysyi vielä.

Rowan - Aderlin

Ori oli hieman hämmästynyt Carmenin päättäessä rajoille ympärivuorokautisen vartioinnin, se olisi iso muutos sotureiden rutiineihin. Sitten hän antoi johtajansa puhua loppuun ennen kuin aukaisi suunsa.
"Minä voin hoitaa Danin, jos se sinulle sopii. Ja siitä violencelaisten ramppaamisesta rajalla. Onkohan mahdollista, että jotain violencelaisia vierailee Tichossa? En keksi mitään muutakaan selitystä", Rowan kertoi.
Sitten hän nappasi suuhunsa jälleen tukon heiniä ja jauhoi niitä, miettiessään toiminta suunnitelmaa.
"Jos sinä menet partioimaan, joku upseereista voi hoitaa leirin. Ajattelin ottaa Lochanin mukaani selvittämään sitä Danin asiaa", varajohtaja jatkoi.

Nimi: Gaapriel

17.04.2019 14:43
Dani-Aderlin

Huokaisn syvään.
"Deimos on epävakaa ja vaarallinen. Mitä minä olen oppinut on se, että Diana vihaa sinua joten niin vihaa Deimoskin. Varmasti tilaisuuden tunnet han tappaa sinut vaikka nukkuessasi. Isottelu ei kuulu hänen tyyliinsä. Jos jokin häntä ärsyttää, se ei kauaa ole elossa ärsyttääkseen!" selitin toiselle. Deimos oli todella uhka Jerrylle. Edes minä en ollut oikeasti turvassa täällä vaikka niin luulisikin. Juuri nyt halusin vain kotiin.
"Joten jos sinulla on ideoita pitääksesi meidät molemmat elossa niin kauan, että pääsemme molemmat kotiin niin kerro toki!"
Ideoista ei juuri nyt olisi haittaakaan. Meitä tarkaillaan 24 tuntia vuorokaudessa, joten suunnitelma ei olisi pahitteeksi.

Nimi: Gaapriel

17.04.2019 14:34
Carmen-Aderlin

Hörähdin huvittuneena.
"On se sitten mukavaa kun huolehdin minun syömisestäni! Enhän minä muuten tajuaisikaan syödä!" naurahdin ja otin orin tarjoaman ruuan hymyllä vastaan. Aihe muuttui pian kevyestä keskustelusta työhön. Kuuntelin Rowanin asian tarkasti ennenkuin vastasin.
"Yhdellä partioista oli tänään aamupäivällä konflikti Violencen rajalla" mutisin suu täynnä heinää.
"Yllättäen kyllä liikenne reviirin sisäpuolella on lisääntynyt ja ei pelkästään hermien toimesta. Violencen ihania sekasikiö yksilöitä on kulkenut jo pitkän aikaa edestakaisin heidän ja Tichon rajojen välillä. Se siis tarkoittaa, että jotain on meneillään!" vastasin mietteliäästi saatuani suuni tyhjäksi. Olin hetken hiljaa ja mietin ratkaisua ongelmaan. Tilanne oli saatava rauhoittumaan, joten tein yhden vaikeimmista päätöksistäni.
"Rajoille 24 tunnin vartiointi ja partiot liikkeelle. Kukaan tai mikään ei ylitä rajaa ilman että saan siitä tiedon ja Dani on saatava takaisin. Se kaunispoika on luistanut töistään jo liian kauan, joten lomailut stopille ja töihin!" sanoin vakavasti Rowanille.
"Partioinnista puheen ollen, liityn itsekkin joukkoon. Leirissä ei ole juurikaan muuta tekemistä kuin valmentaa mukuloita ja tarvitsen oikeasti tekemistä!" totesin orille ja huokaisn syvään.

Safiira-Violence

Katseeni kävi kahdessa soturissa, jotka seurasivat Celenaa.
"En välitä ja en ole kuullut. Olen viimeksi ollut kontakstissa niihin kahteen kun saavuimme tänne, joten laulahan pois!" sanoin ja nostin korvani pystyyn mielenkiinnosta. Käänsin myös katseeni tammaan kävellessämme kohti pesiä.

Igor-Violence

Seurasin Beniä veljeni luo ja murahdin upseerin käskylle mennä parantajalle.
"Menen sitten kun siltä tuntuu!" tokaisin orille ja käänsin katseeni huolestuneeseen veljeeni.
"En olisi kontakstissa kanssasi jos pelkäisin saaneeni tartunnan" horähdin toiselle.
"Ja vastaus siihen tappaisivatko he varsan on ei! Zera on altis monille muillekkin vaaroille, kuten nälälle ja pedoille. Hermit toisaalta voisivat ollakkin uhka!" mutisin.
"En minä tiedä! Jalkani on sidottu tässä asiassa. Me ei voida poistua reviiriltä pitkäksi aikaa, koska kaikki ajautuu kaaokseen ja toiseksi partioiden lähettäminen on turhaa. Zera on jo kaukana ja nyt ei auta muuta kuin rukoilla!" totesin epätoivoisesti ja istuuduin takapuolelleni kuin pahinkin koira.

Vicente-Ticho

Odotin että nelikko poistui ja nielaisin pahanolon alas kurkustani. Tuntui kuin aamiainen yrittäisi takaisin päin. Suru nousi kasvoilleni kun käännyin katsomaan tammaa.
"Zera saattueineen on teurastettu. Jäljet ovat epäselvät, joten tietoa tekijästä ei ole. Varsaa saattaneesta tammasta ei ole jäljellä kuin pää ja Zeraa ei edes tunnista hevoseksi enää!" sanoin ja nielaisin vatsani sisällön takaisin.
"Repimisjälki on kuulemma epäselvä. Sen on yhtähyvin voinut hevonen tai sitten jokin peto" jatkoin.
"Jäännöksiä ollaan parasta aikaa tuomassa takaisin"
Tämä kaikki oli liikaa. Violencen vieraat eivät helpottaneet arkisia askareita ja nyt kaikki tämä. Safiira tekisi kaikkensa selvittääkseen, kuka on tämän kaiken takana ja Deimos todennäköisesti uhkaisi minua sodalla. Diana ei ole siirto kunnossa, joten vieraiden ei auta kuin majoittua täällä. Lauman sisäinen taistelu on hyvinkin mahdollinen juuri nyt ja koko tilanne seisoo tällähtekellä veitsen terällä. En tiennyt mitä tehdä. Seisoin vain paikallani ja tuijotin jalkojani. Juuri nyt luovuttaminen kuullosti kaikista parhaimmalta vaihtoehdolta.

Nimi: Lukija

13.04.2019 13:43
Celena - Violence

Safiiran liittyessä seuraan, tervehti Celena häntä kunnioittavalla nyökkäyksellä. Upseeri yllättyi varajohtajansa hyvin iloisesta olemuksesta, vaikka ei näyttänytkään sitä ulkoisesti. Vicenten pyytäessä Safiiraa näyttämään Celenan pesän sijainnin, helpotuksen huokaus miltei karkasi hänen huuliltaan. Nyt säästyisi oman nukkumapaikan sijainnin kysymisen noloudelta.
"Aivan vieressäsi. Johtaja mainitsikin jo että täällä on hyvää ruokaa. Ja älä välitä noista kahdesta, Variana määräsi ne vartijoikseni", upseeri vastasi Safiiralle.
Amelia ja Gary, toinen vasemalla ja toinen oikealla puolella, seurasivat Celenaa pitäen kuitenkin parin metrin etäisyyden. Kun he kävelivät Safiiran johdolla(?) pesien suuntaan.
"Oletko jo kuullut pomon ja Dianan.. öh.. jutusta?", tamma kysyi tajutessaan, että Safiira oli todennäköisesti tietämätön tapahtumista, joiden takia Celena oli Tichossa.

Nimi: Jerry-Hermi

12.04.2019 23:16
Danikin oli Safiiran suojeluksessa... Tamma taisi olla aikamoinen enkeli... Kaunis enkeli. Naurahdin orin huomautukselle.
"En tietenkään, en minäkään omaa henkeäni sinun vuoksi uhraisi. Mutta määrässä on turvaa.
"Mutta voit varmaan kertoa minulle jotakin tästä Deimoksesta? Isotteleeko hän vain, vai onko hän oikeasti uhka?" kysyin kiinnostuneena. Voi jos muistini olisi entisellään, muistaisin hyvin, miten ori oli aiheuttanut veljieni kuoleman. Mutta todellisuus oli toinen ja minun piti turvautua lähes tuntemattoman apuun.

Nimi: Faijer

12.04.2019 12:47
Olin kävellyt ympäri leiriä, mutta kukaan ei tiennyt, missä Ben tai Igor olivat. Nekin jotka tiesivät jotain, osasivat sanoa, että olivat etsimässä jotakuta leirin ulkopuolella. Aloin jo huolestua, mutta juuri kun harkitsin ulos lähtemistä, näin miten Ben ja Igor tulivat leiriin. Iloni ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun näin, ettei Zera ollut heidän seurassaan ja miten huonossa kunnossa Igor oli. Oliko jokin hyökännyt heidän kimppuunsa? Oliko Zera kuollut? Pieni paniikki alkoi kipittää selkääni pitkin ja kylmät väreet saivat minut värähtämään. Benin huutaessa nimeäni kesti hetki ennen kuin tajusin kävellä oreja vastaan. Ruunikko ori kertoi, mitä oli käynyt ja käskytti veljeäni parantajalle.
"Olen samaa mieltä. Nyt kun on vaarakin saada se tappava tauti" huomautin nopeasti veljelleni.
"Adrealiniin? Luuletko, että he tappaisivat viattoman varsan?" kysyin huolestuneena. Sitten silmäni suurenivat pelosta ja otin askelia kauemmas Benistä.
"Mitä jos te saitte tartunnan? Tautihan on pahimmillaan Adrealinissa" sanoin pelkoa äänessäni.

Nimi: Variana-Ticho

12.04.2019 12:36
Katsoin Violencen kaksikon perään. Hieman minua harmitti, etten päässyt hieman kettuilemaa tuolle upseerille, mielestäni toinen tarvitsi muistutuksen, ettei leiriimme yleensä noin vain pääse. Ajatukseni keskeytyivät, kun yksi oman laumamme upseereista tuli juttelemaan Violencelle. Johtajani ilmeestä päätellen nämäkään uutiset eivät olleet positiivisia. Vicente kääntyi minua kohti, mutta ei saanut muuta sanotuksi kuin vain nimeni. Aloin toden teolla huolestua.
"Haluatko siirtyä jonnekin syrjempään? Ei hätää, mitä ikinä onkaan tapahtunut, olen valmis auttamaan" sanoin toivoen, että sanani rauhoittaisivat vanhaa oria.

Nimi: Lukija

11.04.2019 16:28
Rowan - Aderlin

Varajohta mutusteli edelleen heiniään Carmenin ravatessa paikalle.
"Ongelma? Ei täällä mitään ongelmaa ole ainakaan minun tietääkseni. Lara taisi unohtaa, että pyysin sinua tänne jos ehdit. No, ei sillä enää mitään väliä ole. Haluatko muuten ruokaa? Sinut tuntien et ole syönyt kun viimeksi aamulla, kun olet koko ajan työn touhussa", Rowan sanoi tuuppien turvallaan puolet heinäkasastaan johtajansa eteen.
"Olihan minulla tietenkin asiaa. Ne viime yön hermit saivat minut miettimään, että pitäisikö meidän lisätä partioita. Entä jos reviirillämme vierailee muitakin ulkopuolisiä?",ori kertoi.
Pari reviirille eksynyttä hermiä ei olisi normaalisti iso juttu, mutta ne viime yöiset oli näyttäneet tuntevan reviirin miltei yhtä hyvin kuin he. Ja jos hermit pääsivät heidän reviirille, mikä esti muita laumoja tekemästä samoin. Rowan mietti huolestuneena, entä jos sota uusiutuisi? Sitten ori huokaisi mielessään itselleen, nyt hän vain ylireagoi. Mitään sotaa ei olisi tulossa. Rauhoittaakseen itseään varajohtaja nappasi suuhunsa heinää ja alkoi syömään niitä. Se rauhoitti joten, Rowan keskitti huomionsa taas täysin Carmeniin.

Nimi: Lacritsi

10.04.2019 23:20
Ben - Violence

"Niin.." Ben mutisi ja vain nyökkäsi Igorin sanoille. Matka jatkui hiljaisena. Upseeri oli jo kyllä kusynyt Faijerilta.
"Tulen mukaasi jututtamaan Faijeria, mutta sitten jatkan töitäni jos Faijer ei voi kertoa mitään mullistavaa", Ben totesi. Se oli varmaa, ettei Zera ollut enää Violencen reviirillä. Ben luimisteli hermostuneena korviaan ja jatkoi steppailua koko matkan leiriin. Siellä upseeri katse osui mustaan varsaan.(?)
"Faijer!", Ben huusi ja ravasi nuorikon luo. Jos Igor oli vielä mukana, Ben päättäisi selittää vähän toisem haavoja.
"Seurattiin Zeran hajua Aderlinin rajalle. Jouduttiin siellä kahakkaan. Igor, sinun pitäisi käydä Aitnen luona", Ben lisäsi lopun melko käskevästi mustalle orille.

Nimi: Gaapriel

10.04.2019 23:12
Igor-Violence

Sivuutin kaikki puheet varsasta.
"Kyllä minä kotiin jaksan." totesin hiljaa. Eihän Zera tietenkään osaisi kotiin.
"Nyt on vain uskottava, että Safiira tai joku Tichosta on törmännyt varsaan. Aderlinin soturit eivät selvästikkään olleet nähneet Zeraa, joten se penikka on päässyt ongelmitta aika pitkälle. Rukoillaan jumalia ja toivotaan parasta. En tässä kunnossa voi jatkaa etsintöjä ja konflikti rajalla ei myöskään edesauta asiaa." selitin
"Etsitään Faijer ja kysytään muistaako hän mitään!" jatkoin ja samalla kävelin kohti labyrintin sokkeloa.

Nimi: Gaapriel

10.04.2019 23:04
Safiira + Vicente

S:
Jokapuolella supistiin kauheasti. Silmääni pisti yksi laumani upseereista ja hän näytti olevan Vicenten seurassa. Mitähän nyt oli tapahtunut?
"Hei Celena! Täällähän on ruuhkaa. Ja Vicente lähetin Zeran kotiin yhden laumalaisesi kanssa. Heillä on tarkat ohjeet!" hihkaisin ja pysähdyin porukkaan jossa myös Variana oli. Heitin ryhmälle hymyn.
"Sepä mukava kuulla, että Zera pääsi kotimatkalle!" Vicente hymyili minulle takaisin.
"Näytätkö Celenalle hänen pesänsä omasi vieressä ja jos vaikka harjoittelisit Varianan ja Celenan kanssa sen jälkeen, jos vain jaksat?" Vicente jatkoi.
"No tuletteko. Pesä on todella mukava Celena ja ruoka on parasta!" hymyilin upseerille. Minulla ei ollut mitään tietoa päivän tapahtumista. Dianasta, Deimoksesta tai muutenkaan koko tilanteesta. Oloni oli vihdoinkin kevyt ja nautin olostani täällä. Olin vain varjo entisestä itsestäni.

V:
Safiira liittyi pian joukkoomme ja tunnelma oli hetken kevyt ja iloinen. Niinh.. hetken. Huolestunut laumani upseeri ravasi luokseni ja toi turpansa aivan korvaani kiinni. Hymy hyytyi kasvoiltani pelon ja hämmennyksen sekoitukseksi. Zera seurueineen oli teurastettu matkalle. Sydämmeni oli pysähtymisen liepeillä. Katseeni haki automaattisesti tiensä Safiiran iloisiin silmiin.
"Poistu" sanoin hiljaa ja yksinkertaisesti upseerilleni vieressäni. Toinen nyökkäsi ymmärrykseksi ja lähti kohti leirin uloskäyntiä. Kenties hakemaan ruumiita. Minua ahdisti. Suorastaan oksetti. Ei tässä pitänyt käydä näin.
"Variana.." aloitin mutta lause ei tullut ulos suustani. Katseeni vain siirtyi tammaan hakien apua ja ymmärrystä.

Nimi: Lacritsi

10.04.2019 23:01
Ben - Violence

"Igor mitä vittua? Laske se alas!" Ben älähti ja ällisteli Igorin toimia kun tappelu keslkeytyi. Ja kyll, Ben steppaili taas paikoillaan, ihan huomaamattaan silkkaa hermostumistaan. Sentään upseeri tajusi vetäytyä takaisin Igorin viereen, luimimaan korviaan sekä Igorille ja vihollisille. Tilanne ratkesi nopeasti ja he pääsivät lähtemään kotiin.
"Miten niin odottaa? Se on sun penikka! Sehän saattaa olla kilon palasina jossain tuolla", Ben valitti kovaan ääneen, stepoaillessaan Igorin rinnalla mustan orin tahdissa havupuiden joukkoon. Niin no, toisaalta Zera oli nimenomaan Igorin, ei Benin. Turhaa Ben tällään päätään vaivasi. Upseeri ravisti päätään hämmentyneenä ja katsoi Igoroa tarkemmin. Ne tyypit olivat puhuneet myrkystä.
"Ootko sä kunnossa? Toi kaulan haava näyttää pahalta", Ben kysyi.
"Tai tärkeempää; jaksathan kotiin asti? Minusta ei ole raahaamaan sinua", Ben jatkoi. Hyvinhän Igorilla näytti sujuvan ja leirikin lhestyi hyvää tahtia.
"Mitä me nyt? Mitä Zeralle tehdään? Ei se osaa yksin kotiin", Ben päätti jatkaa muksusta huolehtimista, vaikka olikin juuri miettinyt asian sikseen jättämistä. Eihän ongelma ollut Benin.

Nimi: Gaapriel

10.04.2019 22:40
Igor-Violence

Tapan jos täytyy ja ruopaisin liikkeelle. Maahan jäi takajaloistani komeat reijät kun hyökkäsin yhden aderlinin soturin kimppuun. Joukkotappelut olivat onneksi tuttuja ja kiitokseksi loput kolme hyökkäsivätkin minun kimppuuni. Ben saisi rauhassa hoitaa ensin oman yksilönsä ja auttaa sen jälkeen minua. Koostani huolimatta liikuin kolmikon kanssa aika ketterästi. Potkin, purin, revin ja raastoin sen minkä kerkesin. Viha antoi niin paljon energiaa että unohdin kipeän jalkani. Osumia jaettiin molemmin puolin. Veri ja karvat lensivät ympäriinsä. Lopulta päätin tehdä yksinkertaisen tempun, jonka kaikki elämäänähneet varmasti tunsivat. Olin yksin ollessani käyttänyt sitä paljon. Yksinkertainen uhkailu. Nappasin yhden sotureista hampaisiini. Pidin kiinni suoraan korvien takaa niskasta ja potkaisin toista jaloille. Orilta lahosi jalat alta ja hän jäi roikkumaan hampaisiini niin, että ei voinut nousta ylös, mutta ei myöskään laskeutua kokonaan maahan.
"Seis!" karjaisin hampaideni välistä. Kaikki pysähtyivät. Ainoa kuka liikkui oli sätkivä ori hampaissani. Toinen yritti epätoivoisesti saada happea. Paikka josta purin oli inhottava. Jos puri tarpeeksi kovaa se kiristi ihon kurkulta niin että se painoi henkitorvea, joka vaikeutti hengittämistä.
"Nyt tehdään sopimus! Jos haluatte, että tämä teidän ystävänne saa pitää päänsä, suosittelen vahvasti että jatkatte kierrostanne normaalisti ja unohdatte meidät kokonaan!" sanoin. Olin väsynyt ja myrkky köynnöksestä alkoi levitä verenkirtoani pitkin koko kehooni. Se aiheutti hikoilua ja veren ohenemisen. Veren ohenemisen huomasin siitä, että haavani eivät rauhoittuneet ollenkaan. Kuin vettä olisi kaatanut kannusta. Myrkky aiheutti myös näköni sumenemisen. Ravistin päätäni välillä, jotta pysyin järjissäni. Muut kolme joukosta seisoivat edessäni luimien korviaan. Pian kuitenkin yksi heistä alkoi hymyillä.
"Mahtaako huimata?" minulta kysyttiin.
"Köynnöksen myrkky ei ole tappava, mutta sinun kohdallasi se voi vaikka ollakkin! Vuodat kuiviin, jos haavojasi ei hoideta." edessäni seisova ori nauroi. Muutkin tajusivat, että yksi haavoista oli suoraan kaulavaltimoni vieressä. Reikä ei ollut iso, mutta taistelu saattaisi repiä sen suuremmaksi. Nyt oli pelattava kortit oikein. Tiukennin otettani, joka sai kolmikon astumaan uhkaavasti eteenpäin.
"Ajatellaas pojat kellä tässä on etulyöntiasema? Minulla on puoli senttiä kiristys mahdollisuutta, joka nopealla matikalla vie muutaman sadasosan aikaa hoitaa loppuun. Teidän reaktionopeutenne on mahdollisesti puolikas sekuntti tai jos oikein hitaita olette niin sekuntti. Energiaa mulla on kyllä hoitaa teidät loputkin sen jälkeen, mutta nyt pitäis tehdä päätös!" sihisin hampaideni välistä. Idjootteja koko porukka. Minulla ei oikeasti ollut energiaa hoitaa itseäni edes kotiin. Koko porukka tuijotteli toisiaan hiljaisuudessa. Tämä tilanne oli se jossa katsottiin kenellä pettää pokka ensin. Kuin pokeria pelaisi. Vilkaisin aina Beniä välillä, joka seurasi tilannetta omana hysteerisenä omana itsenään(?) Kiristin otettani uudestaan.
"Nyt on milleistä kii.." sanoin. Hampaissani oleva soturi alkoi olla tajunnan rajamailla.
"Hyvä on!" porukan kokenein huudahti. Vihdoinkin!
Käänsin katseeni häneen.
"Laske hänet irti niin me jatketaan matkaa"
Olin liian väsynyt draamailuun. Kunnon vanha listiminen olisi ollut mukavaa. Nykyään leikitään myrkyillä ja manipuloidaan.
"No lähtisin sitten kävelemään" totesin.
Kellään laumoista ei ollut varaa mies tappioihin, joten tälläkertaa temppu toimi. Kolmikko lähti kävelemään syvemmälle omalle reviirilleen.
"Puolituntia niin voitte tulla hakemaan hänet kotiin!" huusin perään ja laskin pyörtyneen soturin maahan.
"Nyt Ben kotiin! Zera saa odottaa." totesin väsyneenä ja lähdin kävelemään kohti leiriä.

Nimi: Gaapriel

10.04.2019 21:21
Carmen-Aderlin

Päivä oli sujunut kuten kaikki muutkin, työntäytteisesti. Arkisesti valvoin päivän askareita ja pidin pari luentoa nuorille lauman elämästä ja säännöistä. Nuoriso ei aina tahtonut tehdä niinkuin piti ja se aiheutti ongelmia. Juuri kesken luennon yksi laumani soturesta saapui luokseni.
"Rowan haluaa puhua kanssasi. En tiedä mistä mutta pyytää audienssia!" tamma selitti minulle kovin muodollisesti.
Käänsin katseeni tammaan ja sen jälkeen palautin sen joukkoon nuoria.
"Niin, audienssi. Se tarkoittaa puheille pääsyä. Jos kysyy audienssia, silloin haluat kyseisen henkilön puheille. Tätä sanaa käytetään ylempiarvoisiin, mutta täällä se ei ole pakollista. Minulle ei tarvitse pyytää audienssia, joten kiitos Lara mutta se on turhan muodollinen!" selitin nuorille Laran käyttämän sanan ja lauseen loppuun naurahdin. Vai audienssi!
"Voitte poistua, huomenna joku upseereista pitää teille koulutuksen" selitin joukolle ja käännyin kohti vieressäni seisovaa tammaa.
"Kiitos viestistä!" sanoin hymyillen ja lähdin etsimään oria. Löytäminen ei ollut vaikeaa ja nostin kevyen ravin kohti varajohtajaani.
"Noh Rowan, mikä ongelma? Lara oli niin muodollinen että kerkesin jo huolestua!" hihkaisin hyvän matkan päästä, että en säikyttäisi oria.

Nimi: Lacritsi

09.04.2019 23:38
Ben - Violence

Ben ei niinkään luottanut itseensä taistelijana. Tai, kyllä Ben tiesi pärjäävänsä ihan hyvin, olihan upseerin treenikavereina ollut viime vuosien aikana esimerkiksi Safiira ja Deimos, mutta pointti oli enemmänkin se, ettei Ben pitänyt taistelemisesta. Treenaaminen ja vähän rajummatkin leikkitappelut olivat mukavia, mutta kun kuvaan tuli mukaan oikea vaara itsensä tai toisten vahingoittumisesta, Ben ei enää nauttinut. Ben ei voinut ainakaan ilman huonoa omatuntoa satuttaa toisia, tappamisesta puhumattakaan. Itseasiassa, ruunikko oli tehnyt jo melkoisen saavutuksen. Ben oli elänyt koko ikänsä Violencessa, eikä ollut ikinä joutunut tappamaan toista hevosta, vaikka oli jo upseerin asemassa. Monta kertaa Ben oli toki ollut sellaisissa tilanteissa, missä joku pakotettiin tappaamaan joku rikkeen tehnyt, mutta arpaonni ei ollut ikinä onneksi osunut Beniin.
*Hei muista että mä oon sun puolel*, Ben ajatteli, ja ruunikkokin joutui ihan vilkaisemaan Igorin suuntaan. Mustasta orista huokui niin voimakas energia, että sen tunsi kuin jonkin paineaallon. Vihaa, uhkaa, tuttuja muista huokuvia tunteita. Ainakin joku oli valmis tappelemaan. Ben käänsi katseensa takaisin vihollisiin ja luimisti korviaan, jotka olivatkin aiemmin lerpahtaneet sivuille, kun nelikko oli itsepäisesti kieltäytynyt päästämästä heitä reviirilleen. Olisi säästynyt niin isolta vaivalta.
*Huoh, onko pakko jos ei tahdo?* Ben mietti, ja pyöräytti pienesti silmiään, ennen kuin päätyi itsekin siirtämään jalkojaan niin, että seisoi vähän leveämmässä, tukevammassa asennossa.
”Me tarvitaan se mukula takas”, Ben jatkoi vieraille, mutta myös Igorille, kertoakseen ettei aikonut itsekään perääntyä. Mieluummin Ben tappelisi tässä, ja voisi kertoa oikeasti yrittäneensä, kuin tulisi hakatuksi myöhemmin Safiiran toimesta. Ehkä asian voisi kääntää Aderlinilaisten syyksi, ja Ben pääsisi kuin koira veräjästä. Ben irvisti. Mikään vaihtoehto ei tuntunut hyvältä. Ja karkuun lähteminen ilman tappelua ei tuntunut nyt vaihtoehdolta, pakkohan heidän oli yrittää.
”Ja me haetaan se takas”, Ben jatkoi, ja toivoi kuulostavansa itsevarmalta. Ei mitään takuita että orin ääni oli sellainen. No, tuskin kukaan jäi kuuntelemaan miltä Benin ääni kuulosti, sillä viimeisen sanan kohdalla Ben pokaisi liikkeelle, kohti aderlinilaisia. Taistelu oli alkanut.
Ben syöksyi kohti sivummalla olevaa. Ben ei tosiaankaan kävisi sen kokeneimman näköisen kimppuun, se voisi ihan vapaasti olla Igorin ongelma. No, tämä Beniä nuoremmalta näyttävä ori hyökkäsi myöskin. Ben siirtyi ketterästi viimetingassa sivulle, ja venytti kaulansa kohti nuorta, laikukasta oria. Ben tunsi etuhampaidensa välissä ihoa. Napakka, pitävä ote, kuten oltiin opetettu…
*Olen pahoillani*, ja ruunikko repäisi poispäin. Hampaiden väliin jäi jotain ja Ben maistoi verta ja vastustajan suunnalta kuului kivun huudahdus.
”Älä pliis tapa ketään jos ei oo pakko!”, Ben huudahti pikaisesti Igorille, väistäessään oman vastustajansa lataaman potkun.

//Voit hittailla loppuratkaisun miten haluut. (:

Nimi: Lukija

05.04.2019 19:28
Rowan - Aderlin

Ori nousi pesästään vielä hieman unisena otettuaan torkut. Hän oli ollut väsynyt jäljitettyään koko yön paria hermiä jotka olivat tunkeutuneet reviirille. Ne pirulaiset olivat juoksuttaneet Rowania ja muutamaa hänen soturiaan koko yön. Hieman ennen auringon nousua hermit olivat jääneet kiinni erehdyttyään niitylle. Sen jälkeen he olivat antaneet niille kunnon selkäsaunan ja raahanneet sitten rajalle. Eipä tulisi uudestaan Aderlinin reviirille. Vielä ennen torkuille menoa oli Rowan hoitanut hieman leirin asioita. Nyt leirissä kävi täysi kuhina, varsoja leikki jokapaikassa ja soturit hoitivat askareitaan. Rowan nautti hetken auringosta, joka paistoi ihanan lämpimästi. Sitten hän lähti etsimään Lochania, harmaa ori oli hänen hyvä ystävänsä ja yksi lauman upseereista. Pian hän löysikin ystävänsä, joka oli juuri lähdössä partioimaan.
"Lochan! Minulla on asiaa", Rowan huusi ystävälleen.
Harmaa ori pysähtyi ja todennäköisesti käski partion jatkaa ilman häntä, sillä se jatkoi sitten matkaa. Upseeri ravasi Rowanin luo.
"Onko niitä hermejä näkynyt? Onko kaikki mennyt hyvin?", Varajohtja kyseli.
"Ei ole näkynyt, ovat todennäköisesti raauhautuneet jo sinne solaansa piileksimään. Ja kaikki on mennyt loistavasti, rentoudu. Olen hoitanut kaiken, olimme juuri lähdössä tarkastamaan Tichon rajaa", Lochan kertoi.
Rowan nyökkäsi ja kiitti ystäväänsä, ennen kuin lähti yhteiselle ruokavarstolle hakemaan heinää. Hän söisi nyt, sillä tiesi ajattelevansa huonommin nälkäisenä. Ori voi heinänsä sivumalle ja alkoi mutustaa niitä tyytyväisenä. Hänen lähellään seisoskeli nuori sotilas tylsistyneen näköisenä.
"Lara, tulisitko tänne?", Rowan huudahti sotilaalle, joka tuli hänen luokseen uteliaana.
"Kiitos, sinullahan ei taida olla juuri nyt tekemistä. Joten voisitko etsiä Carmenin, ja sanoa että tulee luokseni jos ehtii", ori pyysi.
"Totta kai! Vien viestisi hänelle alta aika yksikön", Lara lupasi.
Sitten nuori tamma ravasi tiehensä. Rowan hymyili itsekseen. Oli mahtavaa, kun alaiset olivat iloisia ja innostuneita tehtävistään. Sitten hän jäi valppaana mutustelemaan heiniään odotellessaan johtajansa tai Laran tuloa takaisin.

Nimi: Faijer

04.04.2019 18:04
Seuraava aamu tullut, ja päivä alkoi olla jo aika pitkällä kun ensimmäisen kerran poistuin pesästä. Etsin katseellani Igori ja Beniä, mutta kumpaakaan ei näkynyt missään. Missä ihmeessä he oikein olivat?
"Faijer?" kuulin emoni kutsuvan. Käännyin katsomaan vanhaa tammaa, en oikein tiennyt miten reagoida häneen kaiken jälkeen.
"Onhan sinulla kaikki hyvin. Kuulit Netasta ilmeisesti... Kulta, en minä ole lähdössä pois. Tiedän, että tein sinua kohtaan väärin, kun jätin sinut yksin isäsi kanssa, mutta en voinut hylätä Nettaa ilman perhettä, en niin kuin jouduin tekemään Igorille. Mutta olen täällä nyt sinua varten. Ja halusit tai et, Netta on siskosi. Ehkä voisit yrittää tutustua häneen, kohdella paremmin?" kuuntelin, mutta katseeni oli lukkiutuneena maahan.
"Faijer, olen todella pahoillani" emoni vielä totesi.
"Tiedän... En vain... Miksi et voinut rakastaa vain isää? Miksi sinä löysit ne muut?" kysyin hiljaa, katse edelleen maassa. Välillemme laskeutui pitkä hiljaisuus.
"Minä halusin lapsia, mutta isäsi ei uskaltanut enää yrittää sinun synnyttyäsi. Olit niin heikko kun synnyit. Isäsi pelkäsi, että seuraavalla kerralla minäkin olisin heikko, enkä selviäisi. Se pelkuri" emoni naurahti. En ymmärtänyt, mitä hauskaa mikään hänen kertomassaan oli.
"Minun pitää löytää Igor ja Ben... Mutta yritän antaa Netalle uuden mahdollisuuden" mutisin ja kävelin pois emoni luota. Kuulin kyllä, miten tuo huokaisi huolissaan, mutta onneksi ei lähtenyt perääni.

Nimi: Lukija

04.04.2019 17:21
Celena - Violence

Vicenten kertoessa nukkumis järjestelyistä, Celenan teki mieli kysyä Safiiran pesän sijainnista. Mutta ei halunnut antaa tyhmää vaikutelmaa, hän kyllä selvittäisi sen iltaan mennessä. Kun hän sai vielä pitkän selityksen Tichon harjoittelusta ja Vicenten ja Safiiran taistelusta, oli tamma hieman ällistynyt. Kunnes tajusi, että Tichon johtajalla oli se ihme suojakilpi juttu jota oli käyttänyt heidän leirissä. Ja Safiira oli kuitenkin ottanut hyvinkin rauhallisesti varsansa takia, eikä siksi varmastikkaan ollut niin hyvä taisteluissa kuin ennen Zeraa. Celena kuitenkin palasi mietteistään todellisuuteen Varianan tarjoutuessa harjoittelu seuraksi.
"Se voisi olla mielenkiintoista. Harjoittelin tosin jo aamulla taistelua, joten sitä voitaisiin kokeilla hieman myöhemmin. Pomo sanoi haluavansa jutella, joten minun täytyy olla lähettyvillä siihen asti. Haluaisn ennen taistelua harjoittaa jalkojani, osaat varmaan näyttää minulle jonkun kivan mäen?", upseeri vastasi Varianalle.
"Ja en tahdo enää mitään, kiitos vaan. Ja jos myöhemmin tulee jollekiin tarve, nuo osaavat varmaan olla hyödyksi", Celena vastasi Vicentelle heillauttaen päätään vartijoidensa suuntaan nuo sanan kohdalla.

Nimi: Variana-Ticho

04.04.2019 15:56
Katsoin hieman vihaisesti ja epäillen, kun Deimos suunnisti suoraan luolaan, jonne oli tyttöystävänsä... tai no entisen tyttöystävänsä vienyt. Ei ori kuunnellut yhtään järkeä. Siirsin huomioni paikalle jääneeseen Violencen upseeriin. Vai halusi toinen harjoitella.
"Anteeksi, mutta jos teitä kiinnostaa harjoitella Ticolaisia vastaan, voisin tulla seuraasi ja mieluusti näyttää pari temppua" ehdotin. Tästä voisi tulla hauskaa. Minulla ei ollut hirveästi kokemusta Violencen tyylistä tapella, joskin pystyin arvaamaan, että siihen liittyi paljon syöksymistä ja hampaiden käyttöä. Äkkipikaista ja veristä.

Nimi: Gaapriel

02.04.2019 18:31
Vicente-Ticho

Deimoksen poistuttua, tuon upseeri avasi suunsa. Käännähdin katsomaan tammaa.
"Nukut Safiiran pesän vieressä. Sinulle tuodaan peti ja tuoretta ruokaa" sanoin rauhallisesti ja olin kääntymässä jo pois ennekuin tamma kysyi meidän harjoittelu tavastamme. Nostin korvani mielenkiinnosta pystyyn ja käännähdin katsomaan tammaa uudestaan.
"No sanotaan näin, että se eroaa teidän harjoittelu tavastanne hyvin paljon. Toki saat harjoitella juuri niin paljon kuin vain haluat, mutta jos pyydät minun laumalaisiani, suosittelen että valmistaudut yllätyksiin. Ennaltaarvaamattomuus on iso osa meidän harjoitus ohjelmiamme. Voimallisesti ja taidollisesti, en olisi voittanut laumasi varajohtajaa tänään aamulla, mutta käytin Safiiran omaa energiaa häntä vastaan ja yllätyksekseni sain tilaisuuden päättävälle lyönnille. Jos oisin sen antanut ei tammaa enää olisi!" selitin avoimesti. Jätin kuitenkin paljon huomattavia seikkoja kertomatta, tamma saisi loput selvittää itse jos pystyi.
"Tahdotko vielä jotain?" kysyin toiselta ystävällisesti, mutta kuitenkin hymyilemättä ja rauhallisesti. Olisin valmis auttamaan tammaa, olihan hän vieraamme.

Nimi: Gaapriel

02.04.2019 18:17
Igor-Violence

Kun Ben sai katkaistua köynnöksen, nousin ylös niin nopeasti kuin vain pystyin. Laukkasin aivan orin perässä kohti omaa rajaamme vaikka jalkaani kirveli ja poltti todella paljon. Ben ylitti rajan enne minua. Laskeudun laukasta kevyeeseen raviin ja ontuen käännyin katsomaan Aderlinin sotureita. Korviani luimien kuuntelin viisikon keskustelua. He tiesivät kuka Ben oli, mutta eivät tunteneet minua. Yritin itsekkin jatkaa yhtä iloisella asenteella kuin Ben.
"Kuulkaahan, varsa on minun. Ei tuolla ole juurikaan merkitystä tälle laumani upseerille, mutta hän on ystäväni ja suostui auttamaan minua varsan etsinnässä. Pyydän nyt teiltä lapsen huolestuneena isänä en vieraan lauman soturina, että annatte meidän seurata jälkeä ja tutkia reviiriä sen verran, että se mukula löytyy. Jos hän on juossut suoraan reviirinne läpi, siirrymme seuraavaksi Tichon ongelmaksi ja jätämme teidät rauhaan!" selitin ja yritin näyttää mahdollisimman viattomalta. Mieleni teki repiä noiden ylimielisten otusten päät irti, mutta yritin vain näyttää mahdollisimman pieneltä ja harmittomalta.
Nelikko katseli toisiaan mietteliäinä ja käänsivät sitten katseensa minuun.
"Te ette ylitä rajaa!" joukkoa johtava ori tiuskaisi.
No niin, se siitä. Lihakseni jännittyivät ja ärtymys sekä viha kiehuivat yli. Nostin pääni korkealle ja pidin korvani luimussa. Yksikin virheliike ja olisin tuon itserakkaan orin kurkussa. Askelsin hiljaa ja levottomana paikallani ja valmistin itseäni hyökkäykseen. Uskoin, että nelikko sekä Ben aistivat vihani. Toivottavasti nuo tajusivat lähteä pakoon, sillä kohta rytisisi ja kunnolla.