Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

HUOMIO! Jos koet, että hahmosi on kehittnyt pelin aikana esim. luonteen suhteen, laita se hahmosi hahmolomakkeeseen!! Hahmotiedoissa on nykyään uusi kohta nimeltä Kehitys, joten se kannattaa lukea AINA kun katsoo toisen roolipelaajan hahmojen tiedot!!!

Täällä sitten roolipelataan. Noudata alla olevia ohjeita!
- Älä tapa tai vahingoita kenenkään hahmoa kysymättä. Tai jos yritätä tappaa käytä sanaa yrittää tai merkkiä (?)
- Voit pelata minä tai hän muodossa.
- Laita nimi kohtaan nettinimesi tai hahmosi nimi. Jos laitat hahmosi nimen laita näin:
Esim. Night-Violence
Mutta jos laitan nimi kohtaan nettinimesi, laita hahmosi nimen perään lauma josta hevonen on. Esim.

Nimi: Taneli

Herman-Aderlin
Kävelin metsässä yksi. Raikas ilma heilutti harjaani ja tuore ruoho tuoksui nenääni...

- Kiroilua saa esiintyä, mutta kunhan ei jokatoinen sana.
- Kun hahmosi puhuu, puhe laitetaan näiden väliin Esim: "Moi". Kun ajattelee se laitetaan näiden väliin Esim: #Olen elossa#. Kaikki mikä ei kuulu ropeen laitetaan näiden väliin Esim: //Moikka// Ja kaikki muu tekeminen ilman merkkejä.

Tapahtunutta

Vieraskirja  << <  90  91  92  93  94  95  96 [ Kirjoita ]

Nimi: Gaapriel

18.03.2014 14:36
Safiira

Yllätyn orin kysymyksestä heiman mutta en näyttänyt sitä itsestäni.
"tänne se leijui varsin vanhana, mutta kun pääsin lammelle haju oli varsin tuore, mutta en jäänyt odotuttamaan teitä joten annoin asian olla ja en muutenkaan nähnyt häntä. Varmaan lähti ennen kuin tulin takaisin lammelle. sir"
jatkoin kävellen orin perässä suurien kivien lomassa. Polku oli ahdas, mutta mahduiun kuitenkin kävelemään siinä ja jos tarve olisi niin kääntymään myös.

//mulle käy oikein hyvin se että leiri on niiden kivien lomassa ja jos käy niin se voisi olla vaikka aika suuri labyrintti. eli niitä kiviä vois olla enemmän ja se polku kiemurtelis miitten välissä aika sokkelona ja jos menis väärään suuntaan niin sielä on si vaikka jotain ansoja?:D

Nimi: raitakorva

17.03.2014 20:09
Darknes in light "diana"

Lopulta totesin mielessäni, että olin juonut tarpeeksi. Lähdin pian paikalta. Niin oli parasta. Nyt oli aika etsiä ruokaa ja turvapaikka.

Nimi: Lacritsi

17.03.2014 17:53
The Demon's Soul

"En ihmettele enää." Musta hevonen totesi hieman naurahtaen, mutta suuri ori luimi kuitenkin korviaan.
#Vai joku vieras tamma? Hmm... Varmaan joku hermi, tuskin kukaan toisen lauman jäsen näin syvälle reviirimme metsiin uskaltautuisi.# Deimos mietti ja päätti työntää asian toistaiseksi pois mielestään.
"Oliko haju kovinkin tuore?" Ori kysyi kuitenkin varmistaen ja käänsi hieman päätään, vilkaistakseen Safiiran suuntaan.
Hetken kuluttua maasto muuttui lähes pelkäksi kallioksi ja suurehkot, tummat kivenjärkäleen kohosivat ylös maasta. Deimos lähti seuraamaan pujottelevaa polkua läpi kivikon, jonka takana lauman leiri odotti.(?)

Nimi: Gaapriel

17.03.2014 14:21
Safiira

Huomasin orin katseen. Se oli jokseenkin hyvin epäilevä. En haluaisi menettää luottamusta häneen.
"haistoin vain vieraan tamman ja nyt se haju on ikuisesti pinttynyt limakalvoilleni jos ihmettelette katoamistani sir"
sanoin samalla kun kävelimme kohti leiriä. Hän varmaan ihmetteli kun sanoin sen jälkikäteen mutta luottamus on pidettävä jos aijomme tulla toimeen orin kanssa.

Nimi: Raitakorva

16.03.2014 18:53
Darknes in light "diana"

Olin ensin säikähtänyt, oliko minut sittenkin huomattu, mutta päätin pysyä hiljaa. Jos toinene kerran vain huhuili, eikä tullut suoraan luokseni, hän ei nähnyt missä olin. Korkeintaan haistanut. Ei siis ollut mitään järkä paljastaa itseään. Huokaisin mielessäni kun valkoinen tamma häipyi paikalta. Halusin mennä juomaan, ja meninkin, joskin varoen. Tämä lauma ei kohdellut kiltisti vieraita. Tunsin itseni turvattomaksi aukealla, mutta jano piti sammuttaa. Sitten pääsisin etsimään turvallsita yöpymispaikkaa. Harmi, etten voinut käyttää samaa kuin viime kerralla, se kun oli ollut niin hyvä. Mutta jos kävisin samassa paikassa mont kertaa, hajuni pinttyisi sinne, ja tämä lauma saisi tietää olemassa olostani. korvani olivat koko ajan höröllä ja alhaalta päin katselin ympäristöä.

Nimi: Lacritsi

16.03.2014 15:56
The Demon's Soul

Pitkään ei orin tarvinnut odottaa kun tamma ravasi takaisin. Valkean hevosen huomatessaan Deimos kohotti päätään ja paransi ryhtiään. Ori katsoi tammaa kasvot ilmeettöminä ja tuo kohotti hieman kulmiaan Safiiran ehdotukselle.
"Hyvä on..." Deimos vastasi, pienoinen epäilys äänessään. Kuitenkaan ori ei kysynt asiasta enempää, vaikka äskeistä ihmettelikin. Safiira vaikutti sanojensa avulla jollaintapaa kiertävän koko jutun. Ja jos tamma aikoisi kertoa, varmaan se olisi varmasti heti sanonut. Johtaja kääntyi uudelleen ympäri, katse viipyen hetken tammassa ja sitten ori jatkoi rauhallista käyntiään eteenpäin.

Nimi: Gaapriel

16.03.2014 15:39
Safiira

Vastausta ei tullut joten käännyin ympäri ja lähdin raveten takaisin orin luo. Tulin puiden seasta ja hädin tuskin eroti oria varjosta mutta näin kuitenkin etu jalat ja hieman turpaa. Luojantähden näi orista sentään jotain, että en törmäisi häneen.
"anteeksi viivästys, mutta pidemmittä puheitta.. jatkammeko matkaa?"
Kysyin orilta ja laskin päätäni hieman kunnioittaakseni häntä.
#toivottavasti hän sulattaa asian, mutta en mahda itselleni mitään# ajatus oli ohikiitävä ja hetkessä poissa. Tuon sanottuani ja ajateltuani nostin pääni ja jäin odottamaan orin vastausta ja reagointia.

Nimi: Lacritsi

16.03.2014 15:25
The Demon's Soul

Äkkiä Safiira käski oria pysähtymään. Täysin vaistomaisesti orin aistit valpastuivat, koska ensimmäisenä tuli mieleen että tamma varoitteli jostain vaarasta. Deimos pysähtyi ja aikoi juuri kysyä Safiiralta asiasta, kun tamma jo jatkoi puheitaan. Samassa valkea tamma kääntyi ja lähti nopeasti takaisin lammelle.
Deimos ei ehtinyt tilanteeseen paljoa reagoida, ei edes tammalle vastaamaan. Ori kääntyi tulosuuntaansa kohti ja jäi katselemaan kuinka tamma kulki jälkiä pitkin takaisin, aina siihen asti että lajitoveri oli kadonnut puiden sekaan. Oli syy toisen käytökseen mikä tahansa, se oli varmasti hyvä syy.
"Toivon, että se ei ole pitkä hetki." Johtaja tuumasi hiljaa itsekseen ja tuijotti korvat hörössä metsään, odottaessaan tamman paluuta. Ori vilkuili ympärilleen ja nuuhkaisi ilmaa, muttei valitettavasti huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa.

Nimi: Gaapriel

16.03.2014 14:56
Safiira

"kiitos!"
Sanoin reippaalla ja kunnioittavall äänellä.
"Seis!" huudahdin nopeasti orille.
"En tahdo olla töykeä mutta odottakaa tässä hetki. Tarkan hajuaistini ansiosta olin kuitenkin haistanut vieraan hevosen, mutta haju oli laimea ja oletin sen vanhaksi. Lähdin kuitenkin takaisin lammelle. Saavuttuani sinne odotin hetken aikaa ja kuuntelin. Pistin silmäni kiinni ja haistelin ilmaa.
"tule tänne vain kuka sitten ikinä oletkaan!" Seisoin kuin kivi paikallani ja odotin hiljaa vastausta jos sellaista tulisi.

//turveteloa tervetuloa raitakorva:D

Nimi: raitakorva

16.03.2014 11:06
Airi, unohti nimi D: : darknes on light "Diana"

Nimi: raitakorva

16.03.2014 11:04
Juoksin yksin eteenpäin, etsien uutta nukkumapaikkaa ja syötävää. Edellisessä paikassa oli lähellä,ettei käynyt huonosti. Onneksi olin nukkunut pommiin ja pysynyt piilossa. Harjani heilui aaltomaisesti ilmavirran mukana, samoin häntä. Huomasin lammen vähän matkan päästä, mutta en mennyt sinne heti. Kuuntelin toisella korvalla oliko lähistöllä muita. Kuulin askelia, mutta ne menivät pois päin lammesta. Pysyin kuitenkin edelleen paikallani, sillä joku olisi voinut vielä jäädä lähemmäksi, vaikka en haaistanutkaan, kuin kaksi tuoretta mutta laimenevaa hevosen hajua. Pysyin ihan liikkumatta. Onnekseni tuuli minun suuntaani, joten tuuli ei ainakaan voinut paljastaa minua. Lisäksi olin aukeaman reunalla, joten kaukaa minua oli lähes mahdoton huomata. Ainakin toivottavasti.

Nimi: Lacritsi

15.03.2014 20:10
//Ja pöh, ei tuo sekainen ole ;)

The Demon's Soul

Suuren hevosen astellessa puiden sekaan, synkät varjot vaikuttivat nielaisevan sysimustan orin. Jos Deimos ei olisi liikkunut, orin havaitseminen olisi vaikeaa lähietäisyydeltäkin. Siinä oli yksi syy miksi Deimos piti enemmän yöstä kuin päivästä, enemmän varjoista kuin valosta. Varjot antoivat suojaa ja tekivät suuren eläimen lähes näkymättömäksi. Ne muuttivat saaliseläimen pedoksi...
"Hyvä on. Annan sanani siitä etten taita karvaakaan hänen turkistaan, vaan sinä teet sen minun puolestani, mikäli katson sellaisen tarpeelliseksi."
Deimos vastasi muodollisesti, ollessaan hyvillään tamman sanoista. Toisilta saatavaan, tietynlaiseen arvostukseen tottuneen orin korviin Safiiran kunnioittavan sotilaallinen puhetapa oli hyvin miellyttävä. Vaikka ori tunsikin varsin voimakasta halua hieman kurittaa tottelematonta soturia omin voimin, ei Deimos viitsinyt kieltäytyä tamman pyynnöltä. Pikemminkin ori oli kiitollinen Safiiran ehdotukselle. Uunituore johtaja halusi ensin saada laumansa luottamuksen, ennen kuin käyttäisi mitään radikaaleja toimintatapoja. Deimos halusi itselleen vahvan ja järjestelmällisen armeijan, eikä sellaista voinut saavuttaa jos soturit eivät luottaneet ja uskoneet komentajaansa. Näinä aikoina Deimos tulisi varmasti turvautumaan hyvin usein Safiiran tai jonkun muun luotetuimman apuun.
"Voimmekin hoitaa hänet heti kun pääsemme leiriin, se varsa voi odottaa aamuun." Ori lisäsi hetken mietittyään ja Deimos vilkaisi takanaan kävelevää tammaa. Pimeyttä vasten valkeana hohtava Safiira näytti orin mielestä aaveelta. Myöskään tammaa ei ollut helppo havaita, kiitos lumen ja vähän väliä korkeiden puiden oksien välistä siivilöityvän kuun kalpean valon.
#Yö ja talvi ovat meidän molempien puolella... Musta ja valkoinen, varjot ja luminen maa...#
Vielä hetken tammaa katseltuaan ja toisen mahdollista vastausta odotellessaan ori käänsi katseensa eteenpäin, jottei vahingossakaan kompastuisi, kokoajan kivisemmäksi käyvässä maastossa. Tosin, ei pimeässä liikkuminen ollut oriille mikään ongelma. Deimos oli tottunut liikkumaan pimeässä eikä tämä todellakaan ollut ainoa yö, jonka ori oli viettänyt poissa leiristä. Itseasissa vain harvoina öinä ori nukkui. Oikeastaan Deimos ei edes osannut nukkua pitkiä aikoja kerrallaan. 'Huonot unenlahjat' olivat orille tapa, josta johtaja pääsisi tuskin koskaan eroon.

Nimi: Gaapriel

15.03.2014 14:24
Safiira

"Käskystä!"
Lähdin kävelemään orin peräässä. #Toivottvasti se soturi saa kärsiä ja pahan kerran#
"jos sallinette antakaa minun hoidella se soturi, mutta tietysti teidän valvonnan alla. Sir!"
Toivoin että ori vastaisi myöntävästi pyyntööni, koska olin jo pitkän aikaa haaveillut, että saan antaa köniin sille hölmölle.

//sori aika sekanen tai jotain;D

Nimi: Lacritsi

15.03.2014 13:18
The Demon's Soul

"Varsoista?" Musta hevonen toisti ja nyt tuon äänestä saattoi erottaa pienen ärtymyksen, mikäli oli tarkkaavainen. Orin korvat kääntyivät kevyesti taaksepäin.
"Se ei tiedä hyvää... Varsat osaavat olla varsinaisia hölösuita." Ori totesi mietteensä huomaamattaan ääneen, tosin vain hiljaisena mutinana. Mutta tuskin Safiiralle tuotti vaikeuksia kuulla orin sanat. Johtaja käänsi katseensa tammasta lammen peittämään jäähän ja vaipui mietteisiinsä.
#Tietävätköhän muut laumat vielä vallanvaihdosta? Enhän ole ollut kuin muutamia viikkoja tässä asemassa. Entä jos se kakara kertoi jotain? Ei, ei varmasti kertonut, heidät on opetettu pienestä pitäen välttelemään muita laumoja... Mutta onko tämä muka ensimmäinen kerta kun joku ipana päätyy 'epähuomiossa' rikkomaan tapojamme?#
Orin hieman vainoharhaiset mietteet kävivät loppua kohden yhä vihamielisemmiksi. Deimoksen pään sisällä myllertäviä ajatuksia tosin ei pystynyt juurikaan ulkoapäin lukemaan. Deimoksen katse oli vain muuttunut hieman etäiseksi, sen vaivuttua ajatuksiinsa ja vähän väliä orin voimakkaan kehon lihakset jännittyivät aavistuksen verran. Lopulta ori sulki muutaman sekunnin ajaksi silmänsä, rauhoittuakseen.
"Ja sehän ei käy, että soturi rikkoo velvollisuuksiaan... Pitänee käydä jututtamassa häntä, kuin myös sitä varsaa." Deimos sanoi tapansa mukaan mietteliään rauhallisella äänellä ja tuhahti huomaamattomasti. Ori vilkaisi yhä lammen vettä juovaa tammaa ja kääntyi sitten ympäri, kohti metsää.
"Palataan leiriin." Deimos ilmoitti lyhyesti ja lähti astelemaan entisiä kavionpainaumia hyväkseenkäyttäen takaisin puiden varjoihin.
#Parasta hoitaa asia heti pois alta...# Ori ajatteli, miettiessään yhä Safiiran tuomaa viestiä.

Nimi: Gaapriel

15.03.2014 12:17
Safiira

Oli silmät kiinni kohti kuuta.
"yksi lauman varsoista on ollut tekemisissä tichon laumalaisten kanssa ja kuulin tällaista että laumasi paras soturi on tälläkin hetkellä nukkumassa vaikka sinäkin tiedät että hänen kuuluisi harjoitella yöt ja nukkua päivät"
Jäin kuuntelemaan orin (?)mietteliästä hörinää ja odotin vastausta kärsivälisesti. Tuntui niin ihanalta seistä kuun valossa kun tunsi että sai tavallaan energiaa kuusta. Oli hieman viileä mutta minua ei paleltanut. Laskin pääni ja jatkoin juomista yhä odottaen orin vastausta.

Nimi: Lacritsi

14.03.2014 17:30
The Demon's Soul

Janon sammuttamisen keskeytti takaapäin, metsästä kantautuva ääni. Ääni, jonka Deimos tunnisti askeliksi. Pienen hetken ajaksi ori kohotti turpansa hyyvätävästä vedestä, muttei kuitenkaan nostanut sen enempää päätään eikä edes vilkaissut taakseen, vain kuunteli. Pian tuuli toi suuntaansa muuttaessaan hajun mukanaan. Tamman tuoksun iskostuessa orin tajuntaa, ei kestänyt sekuninkaan vertaa kun luokse tullut lajitoveri oli jo tunnistettu, Safiira.
Mustan orin vierelle astellut tamma alkoi muitta mutkitta juomaan, mutta eipä Deimos asiaa pistänyt pahakseen, ori kun tulkitsi toisen käytöksen hieman tunkelevaksi. Suuri hevonen nosti päänsä ja kohotti katseensa kuuta kohti. Tuo valkeaa valoa hohtava taivaan kappale oli jo kääntymässä laskuunsa, aamunsarastukseen ei siis ollut kovin pitkä matka.
Toinen mustista korvista kääntyi tammaa kohti, kun Safiira rikkoi hiljaisuuden sanojensa voimalla. Hmm, monien mielestä hiljaisuus oli varmaan ahdistavaa ja epämiellyttävää, mutta poikkeuksiakin oli. Ja Deimos oli yksi niistä. Ori oli pitkältä ajalta tuntuvan hetken hiljaa. Ori piti katseensa kuussa, ikäänkuin pilvien seassa riippuvassa valonlähteessä olisi ollut jotain erittäin mielenkiintoista. Tosiasiassa Deimos mietti tamman sanoja ja vastautaan, tosin tavoistaan poiketen hitaan puoleisesti, sillä oli mukavaa hieman testailla lajitoverinsa kärsivällisyyttä.
"Tietenkin kiinnostaa." Orin rauhaisa, mietteliäs ääni lävisti uudelleen syntyneen, muutamia kymmeniä sekunteja kestäneen hiljaisuuden. Samalla johtajan läpintunkeva, hieman kovan ja kylmän tuijotuksen omaava katse kääntyi Safiiraa kohti, arvioimaan orin vieressä seisovaa hevosta.
Luonnonoikku, se sana kuvasi hyvin orin silmien edessä seisovaa tammaa. Safiira oli Deimoksen mielestä kaikin puolin omituinen tapaus. Ensinnäkin Safiira oli tamma, hämmästyttävän suurikokoinen sellainen ja lauman toiseksi korkeimmassa asemassa. Lisäksi tamma omasi Violencen jäsenille poikkeuksellisen turkin värityksen. Orin yleiskäsitys tammoista oli se, että tammat olivat pienikokoisia, siroja ja helposti huijattavissa. Hah, joillekin tammoille ei tarvinnut kuin hieman liioitella omia taitojaan ja ne raukat olivat täysin pauloissasi, kun taas jotkut niistä tekisivät mitä tahansa miellyttääkseen tämän vahvemman sukupuolen edustajia. Mutta Safiira ei ollut sellainen, mikäli Deimos valkean tamman yhtään tunsi... Ja hyvä niin! Deimoksen mielipiteen mukaan, 'normaalilla' tavalla käyttäytyvät tammat eivät tullisi ikinä saavuttamaan sitten mitään, ainakaan soturia korkeampaa asemaa. Mutta Safiira oli saavuttanut ja ansainnut varajohtajan asemansa, ainakin niin Violencen johtaja uskoi. Ja parastakin olisi, sillä varajohtaja oli johtajan lähin apulainen ja hänen velvollisuudekseen kuului hoitaa johtajan tehtäviä silloin kun johtaja ei itse ollut siihen kykenevä. Eli varajohtajan tuli olla lähes johtajansa arvoinen.
"Mitä muuten teet täällä tähän aikaan?" Deimos kysyi kuin ohimennen ja höristi korviaan, pitäen edelleen vaaleansinisen katseensa tammassa.

//Oho! Juu, vastauksen ei todellakaan tarvitse olla yhtä pitkä, minä vähän innostuin raapustelemaan. x)

Nimi: Gaapriel

14.03.2014 10:50
Sariifa

Kuulin jään rikkoutuvan hiljaisuuden keskellä. Lähdin tyynen rauhallisesti kävelemään kohti ääntä kaunis harjani hulmuten pienessä kylmässä viimassa. Astuin puiden seasta hengitys höyryten ja kävelin tyynen rauhallisesti orin viereen juomaan. Juomisen jälkeen nostin pääni ja jäin odottamaan johtaja orin käskyjä mennä hakemaan joku tai tekemään jotain kauheaa.
"Sir.. raporttini, jos vain kiinostaa" Sanoin hetken kulutta ja rikoin kiusallisen hiljaisuuden. Olin täysin kyllästynyt olemaan leirissä ja kuuntelemaan sotilaiden turhaa selitystä. Sisälläni kiehui kaikki elämäni tapahtumat ja oli vaikeaa tälläkin hetkellä pitää raivonsa kurissa.
Nostin pääni ylös ja tähystin kovin suurta ja kaunista kuuta. Suljin silmäni hetkeksi ja odotin. Oli niin hiljaista. Ainoa mitä kuulin oli Deimonssin juominen.

//Älä huoli en en määkään oo ropettanu pitkään aikaa joten oo vähä ruosteessaXD

Nimi: Lacritsi

14.03.2014 06:47
The Demon's Soul

Pilviverho väistyi terävän kuunsirpin edestä, joka loisti kalpeaa, aavemaista valoaan. Tuo valo heijastui hyvin tavanomaisesta talvimaisemasta - lumen ja jään peittämästä maisemasta. Ympäristö oli pimeä ja hiljainen, mutta varjojen seasta saattoi havaita silmäparin. Sinisten silmien rauhallinen, mietiskelevä katse oli jo jonkin aikaa tarkkaillut ja ihastellut taivaalla loistavaa kuuta. Silmänräpäyksen ajaksi katse katosi näkyvistä ja siirtyi edessä aukeavalle kuun valossa kylpevälle aukiolle, mutta siellä ollut ketään, kenties hyvä niin.
Varjoista erottui tumma hahmo, suuren eläimen liikahtaessa ja lähtiessä astelemaan pois puiden suojista. Karva kiiltäen aavemaisessa valossa ja hengityksen höyrytessä pienen pakkasen takia, esiin ilmestyi suuri, musta hevonen. Korviaan käännellen se pysähtyi ja hörähti matalasti, samalla kun se jäi katselemaan jään peittämää lampea.
Deimos, koko nimeltään The Demon’s Soul oli saapunut eräälle laumansa reviirin juomapaikoista. Vielä hetken ajan suuri hevonen tyytyi toljottelemaan maisemia, ennen kuin keskittyi siihen mitä oli tullut täältä hakemaan. Ori laski päätään ja puhalsi ilmaa keuhkoistaan, jolloin jään pinnalla oleva kyvyt huurrekerros suli pois. Enempää aikailematta hevonen kohotti toista etustaan, laski kavionsa jäälle ja varasi sille hetkeksi koko painonsa. Rikkoutuvan jään ääni kuulosti oudon kovalta, kun muu ympäristö oli haudan hiljainen. Jalka upposi polvea myöten hyytävään veteen, joka tuntui samalta kuin tuhansia pieniä neuloja olisi pistellyt. Hevosen suupielet kohosivat pieneen, lähes huomaamattomaan virneeseen ja vasta hetken kuluttua ori nosti etusensa pois vedestä. Olisi ollut sama syödä lunta janoonsa, mutta siihen touhuun Deimos oli talven myötä kyllästynyt lopullisesti. Sitä paitsi, näin leudon yön kunniaksi ori halusi nauttia talven tuomasta kylmyydestä vielä niin kauan kuin se oli mahdollista. Kevät läheni nopeasti, eikä voinut sanoa että Deimos olisi ollut asiasta hyvillään. Joten suuri hevonen upotti turpansa jäätävään veteen, ja joi pitkin, harkituin kulauksin epämiellyttävän kylmää vettä.

//Hui että! Huomaa että olen pitkän aikaa roolannut vain susilla koska meinasin kokoajan käyttää uros-susi-hukka-peto nimityksiä, hevosen ja orin sijaan. x)

©2019 Magical nature - suntuubi.com