Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

HUOMIO! Jos koet, että hahmosi on kehittnyt pelin aikana esim. luonteen suhteen, laita se hahmosi hahmolomakkeeseen!! Hahmotiedoissa on nykyään uusi kohta nimeltä Kehitys, joten se kannattaa lukea AINA kun katsoo toisen roolipelaajan hahmojen tiedot!!!

Täällä sitten roolipelataan. Noudata alla olevia ohjeita!
- Älä tapa tai vahingoita kenenkään hahmoa kysymättä. Tai jos yritätä tappaa käytä sanaa yrittää tai merkkiä (?)
- Voit pelata minä tai hän muodossa.
- Laita nimi kohtaan nettinimesi tai hahmosi nimi. Jos laitat hahmosi nimen laita näin:
Esim. Night-Violence
Mutta jos laitan nimi kohtaan nettinimesi, laita hahmosi nimen perään lauma josta hevonen on. Esim.

Nimi: Taneli

Herman-Aderlin
Kävelin metsässä yksi. Raikas ilma heilutti harjaani ja tuore ruoho tuoksui nenääni...

- Kiroilua saa esiintyä, mutta kunhan ei jokatoinen sana.
- Kun hahmosi puhuu, puhe laitetaan näiden väliin Esim: "Moi". Kun ajattelee se laitetaan näiden väliin Esim: #Olen elossa#. Kaikki mikä ei kuulu ropeen laitetaan näiden väliin Esim: //Moikka// Ja kaikki muu tekeminen ilman merkkejä.

Tapahtunutta

Vieraskirja  << <  4  5  6  7  8  9  10  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Jerry-hermi

25.03.2018 14:14
Kappas. Huono tuurini jatkui, tämä kakarahan tunsi minut. Eikä muistellut hyvällä.
"Minut tuntien olet ansainnut jokaisen arven. Minä harkiten jokaisen tekoni tarkkaan kakara", tuhahdin ja join loput vedestä.
"Ja Safiira suojelee minua. Kunhan pysyn hänen hyvällä puolellaan, ei se Diana voi minua satuttaa" totesin vielä. Irvistin kivusta, kun nousin ylös. Jalkani värisivät ja oloni oli uupunut.
"Kiitos kuitenkin vesikiposta. Siitä hyvästä annan sinulle neuvon. Sinua suojellaan liikaa, koska olet varsa. Mutta kun kasvat, ymmärrät, miksi jokainen arpi on ansaittu. Ne kasvattavat luonnetta. Niiden avulla selviät. Tämä lauma... Pelkkää harhaa. Se ei suojele sinua, vaan se, mitä olet sisältäsi" vastasin ja käännyin jo kohti luolaa. Pysähdyin kuitenkin vielä ja vilkaisin varsan suuntaan.
"Kaarna on ehkä rumempi, mutta se on terälehtiä kovempaa" lisäsin ja kävelin syvemmälle luolaan.

Nimi: Faijer-Violence

25.03.2018 13:56
Osasihan tuo kakara puhua. Ja kerralla paljon puhuikin.
"Leikitään? Hyvä on..." vilkaisin Ancelikaa apua kaivaten. En minä leikkinyt nuorempana, yritin vain pysyä elossa ja tulla vahvemmaksi. Ei sillä, että kukaan olisi muutenkaan halunnut leikkiä kanssani.
"Mikä olisi hyvä leikki?" kysyin veljentyttäreltäni.

Nimi: Lacritsi

22.03.2018 11:19
Deimos - Violence

Musta ori kurtisti epäillen kulmiaan.
"Se ei luultavasti ole yhtä helppoa kuin saat sen kuulostamaan", Deimos tuhahti. Katkaista yhteys kokonaan? Pelkkä ajatuskin tuntui vaikelta. Otteen kiristäminen sentään varmaan onnistuisi.
"Mutta minä kokeilen, mahdollisimman pian. Jos tauti tulee Violenceen, levitaatio ei saa alkaa sooloimaan", Deimos totesi vakavana.
"Levitaatiosta olisi paljon hyötyä sairaiden hoitamisessa, kerta heihin ei voi koskea. Kyky vain pitäisi paljastaa, enkä ole ollenkaan varma miten lauma reagoi. Jos sairaat eivät suostu hoidettavaksi, tai terveet ja parantaja auttamaan minua ja levitaatiota, tauti tappaa vielä meidät kaikki", Deimos murahti karun tosifaktan.
"Tietääkö Tichon parantaja mitään toimivaa keinoa hoitaa tautia? Aitne kujlosti kykenevän vain hoitamaan oireita", tässä välissä Deimos oli hetken hiljaa, ja tutkaili ajatuksiaan. Tulisiko ori kohta lupaamaan jotain mitä katuisi?
"Jos laumassasi on vielä sairaita, ja jos tauti ei tule pahana Violenceen... Jos haluat, voin tulla leiriisi auttamaan sairaita levitaation avulla. Se on luultavasti turvallisin keino ruokkia ja hoitaa tarttuneita", Deimos ehdotti. Ja miksi ori ehdotti? Vastaus oli:
"Niin kuin kiitoksena" Deimoksesta tuntui, että se oli velkaa Vicentelle monestakin asiasta. Velat piti maksaa, ja vielä Deimoksella oli mahdollisuus vaikuttaa millainen maksu olisi.

Nimi: Gaapriel

21.03.2018 23:43
Zera-Violence

Minua rupesi naurattamaan ja siitä selvittyäni huokaisin syvään.
"Äiti opetti että susia pitää varoa ja ne liikkuvat vain leirin ulkopuolella, joten en saa poistua leiristä. Minulla ei ole nälkä, mutta leikitään jotain!" sepustin mustalle minua vanhemmalle varsalle.

Safiira-Violence

"Ymmärrän sinua hyvin ja saat olla epäluuloinen hänen suhteensa, sen ymmärtää kyllä. Kohtaat hänet kun olet valmis!" lohdutin tamma sen mitä kykenin. Diana ohjeisti ja komensi yhtä joukon varsaa.
"Noh nyt kun sanoit jotain muista huolista niin todistit minulle juuri äsken, että olet kykeneväinen suorittamaan upseerin työtä! Se antaa sinulle enemmän vapauksia ja työskentelisit minun avukseni lapsien kanssa. Pääsisit ulos leiristä ja tällöin sinua ei komentele enää tyhmät soturit ja kaiken lisäksi suhteesi Deimokseen on vielä vahvemmalla pohjalla. Lopulta ajattelin jopa työntää oman virkani sinulle kun olet siihen valmis!" selitin tammalle. Tietenkään Dianan ei tarvinnut hyväksyä ylennystä, mutta ajatuksissani oli kuitenkin kerätä upseerit ja Deimos kokoon ja ehdottaa Dianan ylennysta. Yksinäni en tammaa voinut ylentää, mutta uskoin ainakin, että Deimos olisi puolellani.

Netta-Violence

Orin vastaus ei miellyttänyt joten tein sen selväksi.
"No paskaakaan minua ei kiinnosta muistatko, mutta haluan sinun tietävän että arvet kasvoissani ovat sinun tekosiasi ja jos enää ikinä kajoat varsoihin niin vannon, että varajohtaja Safiira tekee sinusta selvää tai sitten kunnia annetaan Dianalle!" ärähdin vedestään nauttivalle orille. Viha sisälläni kuohui ja odotin vain, että saisin katsekontaktin oriin.

Nimi: Faijer-Violence

21.03.2018 22:12
Varsa vain nyökytti päätään. Halusin lyödä pääni kallioon. Tyhmä kakara. Huokaisin syvään ja päätin kokeilla uudestaan.
"No, puhu sitten. Haluatko juoda, syödä? Päätyä suden leukoihin mahdollisesti?" päätin hieman kiusoitella pikkuista, eihän se välttämättä edes tiennyt, mikä susi oli.

Nimi: Diana-Violence

21.03.2018 22:09
Safiira kertoi juonittelustaan. Hyvä on, en voisi olla vihainen Safiiralle, tammahan oli tehnyt kaiken lähinnä minun vuokseni. Mutta eräs asia vaivasi minua.
"Jerry manipuloi uhrejaan ja käytti hyväkseen. Se teki hänestä vaarallisen ja vihasin häntä sen takia. Myönnän että osa minusta haluaisi nöyryyttää ja manipuloida sitä sairasta paskaa, mutta silloin laskeutuisin hänen tasolleen. Niin kauan, kun hän ei tee mitään, en koske häneen. Kiitos kuitenkin. Ja ehkä minun pitäisi tavata hänet. Kohdata pelkoni... Uudestaan. Hei! Hyökkäisit nyt välillä. Juuri sinä harmaa köriläs. Puollustus on tärkeää, mutta voit päästä sillä vain tasapeliin korkeintaan. Tarkoituksena on voittaa!" ohjeistin aikaisemmin huomiomaani nuorta.
"Muita huolia, mitä haluaisit jakaa?" kysyin Safiiralta.

Nimi: Jerry-hermi

21.03.2018 21:59
Lopulta varsa lähti hakemaan minulle vettä. Toinen oli hirveän järkyttynyt, mutta mielestäni olin ollut oikein kohtelias. Hemmetin herkkänahkaisia nämä Violencelaiset. Ilmeisesti järkyttyneisyys oli muuttunut vihaksi, kun varsa palasi tarmolla takaisin ja selvästi toisella oli jotain sanottavaa. Pikkuinen ei kauaa pysynyt hiljaa vaan valitti minulle. Ilmeisesti minun olisi pitänyt tuntea kyseinen varsa. Pistin korvani luimuun ja näytin tyytymättömältä.
"No hengissä olen, siitä ei päästä mihinkään. Ja hienoa, miten huhut leviävät täällä. Saavat toiset uskomaan asioita hyvin nopeasti" totesin ja aloin juoda vesikipostani enkä antanut varsalle selvää vastausta muistini tilasta. Olin nyt vaarallisessa tilassa, minun pitäisi osata pelata korttini oikein.

Nimi: Gaapriel

20.03.2018 18:36
Vicente-Ticho

Onnekseni ori uskoi minua.
"Ajatelle että levitaatio on kuin lapsi. Se lähtee omille teilleen, mutta kun sille karjaisee päättäväisesti se tulee takaisin. Löysit voiman vasta hetki sitten joten sekin opiskelee vielä. Jos levitaatio menee liian pitkälle huomaat että se ei kuuntele sinua ollenkaan. Se palaa luoksesi kun katkaiset siihen yhteyden kokonaan ikäänkuin kääntäisit selkäsi sille. Se vaatii harjoittelua mutta sehän voisikin olla seuraava askel opinnoissa!" Selostin huojentuneena.
"Muista kuitenkin että niin kauan kun yhteys on pitävä se voi tehdä mitä tykkää. Veljeni ei saanut yhteyttä enää poikki sillä levitaatio oli imenyt kaiken energian hänestä, joten heti kun huomaat jotain poikkeavaa kiristä otettasi siihen niin lopulta sinun ei edes tarvitse käyttää äärimmäisiä keinoja" jatkoin vielä ennen kuin annoin toiselle puheenvuoron. En ollut puhunut asiasta pitkään aikaan, joten asiasta puhuminen helpotti oloani.

Nimi: Lacritsi

19.03.2018 20:54
Deimos -Violence

Korvat hörössä musta ori kuunteli mitä Vicente kertoi. Sitten Deimos luimi korviaan, vähän huolestuneena kuulemastaan. Levitaatio oli jo tehnyt asioita omin nokkinensa....
"Kunnioitan, kiitos varoituksesta", Deimos vastasi.
"Mutta se on jo tehnyt asioita omikseen, ilman että olen käskenyt. Tosin, yleensä ne omin nokkineen tehdyt jutut ovat vain edistäneet minun toivettani", Deimos kertoi, mutta näytti huolestuneelta. Äskenhän levitaatio oli paennut Deimoksen luokse, vaikka Deimos ei ollut sitä halunnut. Deimos olisi vielä jaksanut ohjailla levitaatiota jonkin aikaa, mutta oliko levitaatiollakin oma rajansa, jonka se oli joutunut ylittämään? Levitaatio oli kumminkin alkanut pudottelemaan kiviä itsekseen, vaikka Deimoksesta levitaatio oli ollut vielä hyvin hallinnassa, eivätkä kivien putoulut johtuneet Deimoksen väsymisestä. Toisaalta, Deimos oli tuntenut väsymyksen vasta kun levitaatio oli palannut takaisin orin luo, ja tuonut rasituksen mukanaan.
"Mistä minä tiedän jos levitaatio menee liian pitkälle? Ja mitä minä sitten voin tehdä?" Deimos kysyi neuvoa vanhemmalta hevoselta.

Nimi: Gaapriel

19.03.2018 19:50
Netta-violence

Nyökytin päätäni tiheään tahtiin järkyttyneenä. Nappasin puisen kulhon parantajan luolan suulta ja lähdin kipittämään kiireesti johti lammikkoa.
#Mitä helvettiä hän tekee täälä!!# ajattelin puinen kippo hampaissani.
Saavuin lammelle ja kauhaisin ison annoksen vettä kulhoon. Tuijotin hetken peilikuvaani lammesta. Tyhjät ja arpiset kasvot tuijottivat minua takaisin.
#Niin kaikki tämä on hänen syytään!" ajattelin ja käännyin vihaisena kohti luolaa. Reippain askelin saavuin takaisin luolalle ja laskin kipon orin jalkojen eteen(?) peruuttaen tämän jälkeen hieman.
"Kuulinkin, että olet täällä mutta sitä oli vähän vaikea uskoa ymmärrettyäni että joku oli tappanut sinut metsää. Toinen asia mitä kuulin oli se että olet menettänyt muistisi? Haluan vain varmistaa että kasvoni eivät ole sinulle tutut!" tuhahdin ja viimeisen lauseen voima sai korvat taittumaan niskaani.

Safiira-Violence

Nyökkäsin hymyillen tamman myöntymykselle. Totuus oli aina parempi. Aihe kuitenkin liukui pian ikävempiin asioihin kun Diana otti Jerryn puheeksi.
"Noh.. ensinnäkin minä en tuonut Jerryä leiriin vaan Dani. Ja toiseksi olisin halunnut repiä Jerryn henkitorven hänen kaulastaan irti, mutta päätin olla tekemättä niin sillä sitä minä juuri yritän välttää. Vein hänet parantajalle hoidettavaksi, jotta saisin hänestä jotain irti siis sinun takiasi. Myöhemmin mennessäni sinne tajurin, että sillä huoran penikalla ei ollut muistia. Siitäkös vasta hyötyisikin. Saisit kostaa hänelle mitä mehevämmällä tavalla. Sanot hänelle vaan, että olet antanut anteeksi ja sen jälkeen hymyilet ja käytät häntä hyväksesi plus pääsen eroon turhista hantti homista!" selitin tammalle mahdollisimman nopean version siitä miksi olin orin lauman parantajalle vienyt.

Ancelika-Violence

"Haluan olla ystäväsi vaikka se välillä menee työstä ja et ole velkaa minulle vaain muille joita olet loukannut!" sanoin ystävällisesti hymy huulillani ja käänsin katseeni myös pieneen varsaan.

Zera-Violence

Pitkän aikaa kuuntelin noiden kahden puhetta ja kerkesinkin jo pitkästymään. Lopulta nuori pari kääntyi puoleeni ja pedillä istuen hymy huulilla nyökytin Faijerin kysymykselle. Äiti oli opettanut minua paljon, joten tottakai osasin puhua!

Nimi: Jerry-Hermi

18.03.2018 17:52
Varsa reagoi kysymykseeni oudosti, päättelin sen johtuvan hurjasta ulkokuorestani, olinhan täynnä haavoja ja susien jättämiä jälkiä. Ei mikään nätti näky.
"Tuskin tämä nyt ensimmäinen kerta on, kun näet haavoja. Onko vesikupponen liikaa pyydetty?" tuhahdin. Ehkä pitäisi olla hieman kiltimpi, en kuitenkaan ollut lauman vakioasukas.
"Anteeksi, tarkoitan, että olen nyt aika kriittisessä tilassa, joten juomavesi olisi minulle nyt todella hyväksi. Olisin kiitollinen, jois viitsisit tuoda minulle vettä nyt, kun parantaja ei voi" muotoilin pyyntöni uudestaan.

Nimi: Diana-Violence

18.03.2018 17:43
Katselin nuorien tappelua samalla, kun kuuntelin Safiiraa. Jotkus olivat selvästi parempia kuin toiset. Yksi oreista ei tuntunut uskaltavan hyökätä, vaan mielummin puolusteli itseään. Orit...
"Siitä lähtien, kun tekoni ovat alkaneet vaikuttaa muihinkin... Mutta taidat olla oikeassa. Parempi olla rehellinen kuin jäädä kiinni salailusta. Muutenkin minusta tuntuu, että Deimos ei ole piilottelun puolella" huokaisin kääntämättä katsettani harjoittelevista nuorista. Safiiran kysymys oli käsitelty. Päätin, etten hienostelisi yhtään, vaan tekisin Safiiralle selväksi, mitä mieltä olin hänen teostaan. Olimme olleet toisillemme rehellisiä alusta alkaen, jopa silloin kun vihasimme toisiamme.
"Miksi toit Jerryn parantajalle? Tiedätkö edes kuka hän on?" kysyin suoraan ja käänsin vakavat kasvoni harjoittelevien nuorten suunnasta kohti Safiiraa.

Nimi: Faijer-Violence

18.03.2018 17:31
"Olen yllättynyt, että kaikesta huolimatta haluat edelleen olla ystäväni" totesin, se tosiaan oli ihme. Jos ei ilkeilyni alkutaipaleella olisi ollut jo tarpeeksi hyvä syy vain hylätä minut, niin se emotionaalinen painolastini olisi luullut olevan tarpeeksi. Mutta ei, Ancelika oli silti jäänyt vierelleni.
"Olen sinulle niin paljon velkaa, että ehkä minun kuunnella neuvojasi... Zera, osaatko puhua?" lopussa keskityin pikkuvarsaan.

Nimi: Gaapriel

17.03.2018 17:44
Olin juuri lähdöllä kohti leiriä kun ori avasi suunsa. Niin..pahoja muistoja. Kaikki inhottavat ajatukset veljeni kohtalosta tulvivat mieleeni. Käänsin katseeni takaisin Deimokseen huokaisten syvään.
"Tämä sininen kivi kaulassani on voiman lähde. Se kulkee suvussani eli johtaja suvussa johtajalta toiselle. Se toimii vain sukuni jäsenillä ja se antaa meille voiman joka on eri jokaisella. Kun kivi tuli minulle veljeltäni, en tiennyt yhtään että onko kyky puollustukseen vai hyökkäykseen tarkoitettu ja mikä se todella on. Arvojärjestyksen mukaisesti veljeni peri sen isältäni enkä minä ennenkuin kivestä saatu voima sekoitti veljeni pään. Thomas sai kiveltä voiman siirrellä esineitä kuten sinä. Olet varmaan huomannut, että voimasi ei ole näkymätön vaan tunnet sen energian ja liikkeet voit jopa nähdä sen vilaukselta. Se juuri on levitaation ongelma. Se on elävää energiaa joka voi huonon hallitsemisen johdosta ottaa ohjat käsiinsä. Jos sitä ei hallitse se on kuin näkymätön hevonen omalla tahdolla ja se pystyy tekemään lähestulkoon ihan mitä vaan. En tiedä muistatko Tichon alueella syttynyttä metsäpaloa noin 20 vuotta sitten. Itse palo syttyi salamasta, mutta salama syntyi Thomaksen villiintyneen levitaatio kyvyn voimakkaasta energia piikistä. Menet sille tulipalolle vaimoni, veljeni ja syntymättömän lapseni. Voima ole edelleen veljeni, mutta se ei ollut Thomaksen hallinnassa. Voima kuoli veljeni mukana ja kivi siirtyi minulle. Toivon vain, että tiedät mitä teet sillä vaikka voimasi ei ole kotoisin tästä kivestä se voi olla yhtävaarallinen kuin veljeni tai minun!" sepitin orille lyhyehkön version tarinastani.
"Alkuun en osannut hallita omaa kilpeäni ja sain siitä itse sähköiskuja. Ennen vanhempieni kuolemaa isäni oli varma, että voima riistäytyy käsistäni samala tavalla kuin veljeltäni. Sinä et hallitse voimaa vaan voima hallitsee sinua, joten kunnioita sitä kaikella mahdollisella tavalla tai se kaivaa sinulle haudan puolestasi!"
Annoin orille vielä varoituksen totinen ilme kasvoillani. Tämä ei ollut leikin asia ja toivoin, että itse Violencen johtaja ymmärtäisi sen. Toivoin myös, että olin väärässä Deimoksen levitaatiosta ja se ei ollut samanlaista energiaa kuin veljeni kyvyssä.

Nimi: Lacritsi

17.03.2018 16:05
Deimos - Violence

Pöly alkoi jo laskeutua, ja Deimmos nosti päänsä ylös kun Vicente tuli siihen viereen. Huimaus oli jo loppunut, enää vain väsytti. Siksi Deimos menikin hämilleen Vicenten sanoista. Hengenvaarallista? Miten niin? Sattuiko Vicentelle äsken jotain? Deimos oli vain väsynyt, ei kai siinä nyt mitään kamalaa ollut?
"Mitä sinä tarkoitat hengenvaarallisella? Tuo äskeinenhän meni hyvin", Deimos kysyi epäillen ja katsoi yläviistoon kohti Vicenten kasvoja. "Pahoja muistoja? Millaisia?" Deimos kysyi.

Nimi: Gaapriel

17.03.2018 15:31
Vicente-Ticho

Kivimassa iskeytyi uudelleen ja uudelleen suojaani. Yhtäkkiä massoja oli enemmän ja minua alkoi huolestuttaa. Deimoksen levitaatio veti irtoavia palasia takaisin kivimassoihin. Korvani nousivat pystyyn ja huolestuneena seurasin levitaation menoa ja samalla yritin pitää kilven kasassa. Äänet kuuluivat vain vaimeina kumahduksina kilven sisälle. Isku iskulta jalkani alkoivat lipsua ja iskut kävivät aina vain pahemmiksia.
#Voiko olla että levitaatiolla on oma tahto. Jos se vain totteleekin Deimosta väliaikaisesti!#
Karmiva ajatus levisi päähäni ja yhtäkkiä kiven murikat alkoivat tippua. Katsahdin Deimokseen joka näytti uupuneelta. Laskin suojani ja ryntäsin pois tippuvien kiven lohkareiden alta. Nopealla laukalla olin taittanut minun ja Deimoksen välillä olevan matkan. Pöly nousi ilmaan tippuvien lohkareiden voimasta ja minä seisoin makaavan orin vieressä korvat luimussa.
"Tarvitset vielä paljon harjoitusta ennenkuin pystyt käyttämään tuollaista voimaa. Levitaatio on mielellä hallittava voima joka vaatii keskittymistä ja harjoittelua tai se voi käydä sinulle ja muille hengenvaaralliseksi, juuri niinkuin äsken tapahtui!" sanoin voimakkaalla äänenpainolla, mutta kehoni ei viestinyt vihaa, ennemminkin huolta ja hieman pelkoa.
"Palaan leiriin, äskeiset tapahtumat tuovat pahoja muistoja mieleen!" totesin ja nostin korvani niskastani pystyyn ja rauhoitin mieleni. Kasvoiltani paistoi suru kun käänsin selkäni maassa makaavalle orille.

Nimi: Lacritsi

17.03.2018 13:57
Deimos – Violence

Deimos näki Vicenten suojakentän pienenevän, mutta muuttuvan samalla selkeämmäksi, helpommin nähtäväksi. Deimos siristi mielissään silmiään, Vicente selkeästi valmistautui. Deimos tiesi vastauksen jo ennen kuin Vicente sen sanoi.
Deimos liikautti päätään aavistuksen itsestään oikealle. Ilmassa, noin metrin korkeudella leijuvat kivet kulkivat rauhallisesti, mutta reippaasti samaan nippuun Deimoksen päätä korkeammalle, siihen friisiläisen viereen. Kun ne pyörteilivät tiukassa pallomuodostelmassa, kuin jokin kalaparvi meressä, ne tuntuivat entistä raskaammilta. Deimos luimisti korviaan.
En pysty pitämään niitä kauaa, violencelainen ajatteli, *mutta pidetään hauskaa siihen asti.* Yksittäinen, huolestunut ajatus kulki Deimoksen mielen läpi, kun ori ajatteli mitä saattoi sattua jos levitaatio menettäisi otteensa iskun aikana useasta eri kivestä, ja ne lentelesivät kaikkialle ympärille. No, se oli riskin arvoista, ehkä tämä parinkymmenen metrin turvaväli oli riittävä, ehkä ei.
Vicente kertoi olevansa valmis. Deimos virnisti, ja vei päätään enemmän oikealle. Samalla lentävä kiviparvikin liikkui kauemmas. Sitten Deimos heilautti päänsä kohti Vicenteä, ja kiviparvi syöksähti harmaata vanhusta kohti nopeammin kuin hevonen kykeni juoksemaan. Se osui suojakenttään, ja samalla nanosekunnilla myös sydämen sykähdystä muistuttava sähköimpulssi kulki suojakentän pintaa pitkin kivien luo.
Yksi kivi oli aiheuttanut ihan mukavan kumahduksen, jonka kuuli varmaan parinkymmenen metrin päästä. Nyt kiviä oli enemmän, kiviin kohdistui paljon suurempi voima ja nopeus, ja Vicenten suojakenttä oli vahvempi, ja sähköäkin näytti olevan enemmän. Kun kiviparvi iskeytyi Vicenten suojaan, ääni oli kovempi kuin ukkonen. Lähellä jotain räjähdystä. Ääni oli niin kova, että se tuntui nipistyksenä Deimoksen korvissa, ja Deimos tunsi toisen korvansa menevän lukkoon. Ääni kaikui puiden ja kallioiden pinnoilta. Osa kivistä halkesi, palasia lenteli ympäriinsä, myös Deimosta kohti. Friisiläinen oli kuitenkin tarpeeksi kaukana, etteivät ne muutamat osuneet säröt tuntuneet kuin pienenä kirpaisuna. Suurin osa ei edes lentänyt Deimoksen luokse asti. Osan poispäin lentävien kivien matka keskeytyi yllättäin, ja ne palasivat takaisin kiviparveen, joka leijui muutaman metrin etäisyydellä Vicentestä. Deimos ei ollut käskenyt levitaatiota hakemaan poispäin lentäviä kiviä, vaan pitämään kiviparven muodon ja hyökkäämään. Toisaalta, keräämällä kiviä takaisin levitaatiohan yritti tehdä juuri sitä. Osasiko levitaatio toimia jollain tasolla itsenäisesti? Ajatus tuntui yhtä aikaa pelottavalta ja kiehtovalta. Deimoksesta tuntui kokoajan enemmän, että levitaatio oli jotenkin elävä, ei ehkä ajatteleva tai inhimillinen, mutta silti. Levitaatio lisäksi harjaantui nopeammaksi ja vahvemmaksi, kerran harjoitellut liikkeet tuntuivat onnistuvan seuraavalla kerralla helpommin. Oliko sillä muisti? Mutta sehän oli mahtavaa! Deimoksen ei tarvitsisi käskeä sitä kädestäpitäen tekemään jokaikistä pikkuasiaa, kun se osasi itse suorittaa joitain kohtia. Jos Deimos halusi sen hakevan kiven, se osasi etsiä sen itse, ja lähteä tuomaan sen Deimoksen luo ilman että Deimoksen ajattelemalla piti käskeä sitä.
Tarkistettuaan pikaisella vilkauksella, oliko Vicentellä kaikki hyvin ja kykenikö vanhus jatkamaan, Deimos liikutteli taas päätään ja kaulaansa. Samalla kiviparvi liikkui. Deimos iski sen samalla tavalla uudelleen Vicenten muuria päin, mutta jatkoi liikettä heti iskun jälkeen. Kiviä murtui ja lensi edelleen, mutta levitaatio sai jo suurimman osan kiinni ennen kuin ne ehtivät parin metrin päähän. Heh, melkein kuin jokin magneetti olisi vetänyt kivensiruja takaisin, vaikka Deimos näkikin, tai tiesi että kiviparvesta erosi pieni usvamainen muodostuma kiven perään, otti sen kiinni ja veti takaisin muiden luo. Kiviparvi lensi vauhdilla aukion ympäri keräten vauhtia, ja iskeytyi kolmannen kerran Vicenten suojaa päin. Seuraavaksi se jakautui liikkuessaan kahteen osaan, jotka Deimos käski iskemään eri suunnista, eri aikaan, tiheämmin, voimakkaammin. Kaksi, kolme, neljä kertaa ne hyökkäsivät eri suunnista ja eri kohtiin, välillä Vicente näytti katoavan kokonaan kivien alle, räjähdysmaisten kumahdusten kaikuessa ympärillä. Deimos tunsi itsensä jo kuuroksi siinä vaiheessa, toinen korva oli tukossa, ja toinen vinkui vähäsen. Neljännen kerran jälkeen kaksi kiviparvea koukkasivat jälleen Deimoksen aukion puolelle, mutta jokin oli vinossa. Parvet liikkuivat hitaammin, voimattomammin ja parvesta alkoi putoilla kivenmuruja ja möhkäleitä maahan. Levitaatio menetti otteen kantamuksistaan, vastusteli. Kiviparvesta irtosi usvankappaleita, melkein kuin pieniä komeettoja, jotka leijuivat ilman halki Deimoksen luo. Ne osuivat mustaan turkkiin, ja katosivat, Deimos ei enää aistinut niitä ympärillään. Valtava uupumus iski friisiläisen kehoon, samalla kun kiviparvet murenivat maahan ja yhä useampi levitaation kappale palasi orin luo ja katosi. Deimos irvisti, jalat tuntuivat aivan veteliltä, ja lopulta Deimoksen oli annettava periksi ja laskeuduttava maahan, makuulleen asti.
”Lo-lopetetaan, tarvitsen tauon”, Deimos kähisi jo maata kohti laskeutuessaan, ja joutui laskemaan päänsäkin maaahan. Huimasi vähän, mutta se tuntui jo lähtevän pois. Deimos ei tuntenut kipua, ei ollut hengästynyt, eikä sydänkään tuntunut lyövän tavallista nopeammin. Mutta tuntui, kuin olisi tehnyt jonkin tavattoman kovan fyysisen suorituksen ja kaikki lihakset olivat hapoilla.
”Tuo oli hauskaa”, Deimos kommentoi maatessaan ja katsoessaan Vicenteä.

Nimi: Gaapriel

17.03.2018 12:06
Ancelika-Violence

Loin oriin lempeän ketseen.
"Tottakai sinusta on huolehtimaan pikkuisista. Olit ehkä silloin joskus minulle ilkeä, mutta muistat kai että en luovuttanut sinun suhteesi missään vaiheessa, enkä luovuta nytkään!" lohdutin toista parhaani mukaan.
"Olet nyt setä ja se on iso vastuu. Luo Zeraan nyt hyvä syhde, jotta et kadu sitä myöhemmin kun hänestä kasvaa uhmaikäinen nainen!" totesin ja naurahdin lauseeni loppun.

Nimi: Gaapriel

17.03.2018 12:01
Safiira-Violence

Kuuntelin Dianan selitystä.
"Olen onnellinen puolestasi ja en tietenkään kerro, mutta jos nyt oikeen tarkkaan mietitään niin ei muiden mielipiteillä ole väliä. Minä puskin maailmaan Igorin varsan ja en välittänyt mitä mieltä muut ovat siitä. Sain lapsen ja rakastan sitä todella paljon. Ei sillä ole väliä kenen kasseista se on tullut!" selitin ja naurahdin lauseeni loppuun.
"Parempi se on julkistaa asia nyt kuin muutama vuosi myöhemmin. Jos te todella pidätte toisistanne niin miksi odottaa?" kysyin tammalta ja käänsin katseni takaisin nuoriin.
"Ja kaiken lisäksi milloin sinnä olet miettinyt mitä mieltä muut ovat?" jatkoin vielä ennnen kuin annoin puheen vuoron toiselle.

Nimi: Gaapriel

17.03.2018 11:56
Netta-Violence

Säpsähdin hieman kun kuulin miehen äänen ja kyseinen äänen lähde pysäytti matkantekoni. Nostin pääni ääntä kohden ja tajusin sen olevan Jerry. Suuni oli apposen auki ja tuijotin oria kuin halvaantunut apina.
"Mi-Minä ööömmm..." sain tungettua pienen mölähdyksen suustani ulos. Muuta sieltä ei sitten tullutkaan ja jatkoin vain orin tuijottamista. Se näytti varmaan erittäin tyhmältä. Kaikki pahat muistoni Jerrystä tulvivat mieleeni ja ne saivat minut voimaan jopa hieman pahoin.

Nimi: Gaapriel

17.03.2018 11:52
Vicente-Ticho

Seisahduin paikalleni ja kuuntelin Deimoksen puhetta omasta voimastaan.
"Mielenkiintoista!" lausahdin toisen sanojen loppuun. Ori aloitti oitis joten ei minnullakaan ollut vaihtoehtoja. Laskin katseeni kaulassani roikkuvaan suureen vaaleansiniseen kiveen ja nostin muurin ylös. Sähköinen muuuri väreili ympärilläni ja täytti kehoni puhtaalla voimalla. Deimos yritti saada kiveä muurini sisäpuolelle, mutta turhaan. Silmäni olivat kiinni ja keskityin rinnallani sykkivään kiveen. Pian ori huomautti jalkojenijuuressa olevasta ohkasta. Avasin silmäni ja katsahdin siihen.
"No se on suojan tarkoitus, se ei päästä ketään tai mitään luokseni!" totesin rauhallisesti ja nostin katseeni mustaan oriin joka oli pienen välimatkan päässä minusta.
"Kokeillaan vain. Pistä parastasi!" sanoin ja virnistin itsekkin. Yhdellä ulos puhalluksella pienensin muurin kokoa. Se tuli lähemmäs minua. Keskitin voiman sen kestävyyteen, en tällä kertaa sen kokoon. Parikymmentä kiveä leijui ympärilläni. Kasvoilleni nousi hymy ja ympärilläni oleva muuri alkoi säkenöimään. Se voimistui ja näytti sen pienen pieninä sähköisinä välähdyksinä jotka kirkastuivat joka välähdyksellä. Se näytti valtavalta vaaleansiniseltä sähkö pallolta.
"Jos olet valmis, niin anna tulla!" totesin ja loin haastavan latseen mustaan oriin.

Nimi: Lacritsi

28.02.2018 15:51
Deimos – Violence

Heräävät nuorena? Eli ne vain tulivat, jos olivat tullakseen? Verisukulaiset? Se ei tainnut päteä täällä, Deimoksen käsityksen mukaan erikoisia kykyjä saanut sekalainen joukko ei ollut sukua toisilleen mitenkään. Kai? No aivan sama, enemmän Deimosta kiinnosti se, miten kyvyt toimivat.
”En ole varma, kokeilemalla se selviää”, Deimos vastasi lyhyesti, kun Vicente vaikutti suostuvan tappeluun. Ainakin vanhempi ori seurasi friisiläistä yhä, eikä ollut päättänyt lähteä. Deimos kulki solan läpi leirin ulkopuolelle, sieltä vielä vähän sivuun tavanomaisista ja eniten käytetyistä reiteistä. He olivat melko lähellä leiriä, vuorten vierellä, mutta Deimos uskoi että tarpeeksi eristyksissä, ettei kuka tahansa sattuisi paikalle. Jonkin matkan kuluttua Deimos pysähtyi ja kohotti päätään, tutkien ympäristöä aisteillaan. Ilmassa ei tuntunut hevosten tai petojen tuoksuja. Metsä oli rauhallisen hiljainen, jossain lirkutti pikkulintu. Kohta Deimos huomasi piipittäjän, joka oli ilmestynyt kauemmas puihin katsomaan, mitä sen pesäpuiden lähelle oli tullut. Ainakin toistaiseksi he olivat yksin, sen tunsi luissa asti, samalla tavalla kuin joskus tunsi jonkun tuijottavan.
Paikkakin vaikutti hyvältä, pieni puiden suojelema metsäaukea, jonka maa oli tasainen, vähän kivinen. Yhdellä reunalla Deimos näki vielä erillisen kiviröykkiön. Hyvä, kivet tulisivat tarpeeseen.
”Tämä saa kelvata”, friisiläinen totesi, ja käveli pidemmälle aukiolle, ja kääntyi sitten Vicenteä kohti.
”Pystyn liikuttelemaan pieniä esineitä niihin koskematta, joten käytän kiviä suojaasi. Katsotaan mitä tapahtuu”, Deimos piti pienen tauon ja keräsi omaa keskittymistään, jotta saisi kykynsä ensinnäkin heräämään. Levitaatio tuntui tottelevan oitis. Koska Deimos ei vielä käskenyt sitä minnekään, Deimos tunsi sen vain… Värehtivän, leijuvan ympärillään. Edes tunteminen ei tainnut olla oikea sana, musta ori vain tiesi sen olevan siinä, kiertelemässä kaulan ympärillä, pujottelemassa jalkoja, lepäämässä selällä, valmiina toteuttamaan sen mitä Deimos siltä halusi.
Deimos käänsi päänsä itsestään katsottuna oikealle, kiviröykkiötä kohti. Siinä oli vain kasa kivenmurikoita, eri kokoisia, sammalen peitossa. Levitaatio tuntui niin elävältä. Se ei vain ilmestynyt kiviröykkiölle, sen oli kuljettava ilman halki Deimoksen luolta kohteeseensa. Jokahetken Deimos tiesi missä se oli, vaikka ei sitä paljain silmin itsekään nähnyt. Mutta ori kykeni kuvittelemaan usvamaisen aineen, ja joskus silmänsä sulkiesaan Deimos oli tajunnut myös näkevänsä mielessään esineet, joihin levitaatio tarrautui. Jostain syystä, Deimos ei tiennyt miksi, mutta ori kuvitteli sen valkeaksi, ehkä vähän siniharmaaksi. Ehkä siksi, koska se tuntui usvalta? Käyttäytyi kuin usva, koska se leijui? No, nyt se kulki aukion halki Deimoksen haluaman kiven luo, ja kiertyi sen ympärille kuin hiirtä kuristava käärme. Kivi ei ollut iso, noin kavion kokoinen, ja se nousi ilmaan, ja leijui lähemmäs Deimosta. Joko Vicente oli valmis suojakenttänsä kanssa? Tämän kiven Deimos aikoi kuljettaa ihan vain rauhallisesti suojaa vasten, ja kokeilla menisikö se läpi. Deimos ei halunnut heittää kiveä heti ensimmäisenä Vicenteä päin, jos suoja ei tehoaisikaan kiveen.

Kun Vicente oli luonut suojakilpensä, Deimos tarkasteli suojakenttää hetken katseellaan. Sen näki, mutta jotenkin… Jos tiesi miltä näytti, kun kuuma ilma väreili, niin sellaiselta suoja Deimoksen mielestä näytti. Väreilevältä ilmalta. Sen näki, mutta samalla se oli läpinäkyvä, olemattoman oloinen.(?) Välillä Deimos uskoi näkevänsä suojakenttää pitkin kulkevan pulssimaisen aallon, sähköä tai jotain mikä teki suojasta vahvan?(?)
Deimoksen kannattelema kivi lähti kulkemaan kohti Vicenteä. Ei paljoa kävelyvauhtia nopeammin. Deimos ei voinut olla tuntematta pientä lapsenomaista innostusta, ja jännitystä, kun välimatka kiven ja suojakentän välissä lyheni. Lopulta kivi kosketti siihen ja… Pysähtyi. Deimos ei tuntenut itse kipua, painetta tai mitään, vaikka tunsikin levitaation ahdingon. Niin inhimillinen, reppana yritti toteuttaa Deimoksen toiveen ja päästä suojakentän läpi. Deimos käski sitä liikkumaan lähemmäs Vicenteä. Se ei liikkunut. Deimos siristi silmiään ja keskittyi enemmän. Lisää voimaa, murikka, mene siitä läpi. Levitaatio painoi vähän lujemmin, sitten vielä lujemmin, jolloin kivi alkoi pyörimään paikoillaan, yrittäen jotenkin purkaa itseensä kohdistuvaa energiaa. Lopulta kivi lähti kulkemaan suojakenttää pitkin, pääsemättä siitä kumminkaan läpi. Se kulki melkein Vicenten yläpuolelle, ja kun Deimos käski päästää siitä irti, kivi ei pudonnut suoraan maahan, vaan myötäili jälleen Vicenten suojaa, kuin kierisi pitkin kallionpintaa. Deimos nappasi kiven kiinni, ennen kuin se vierisi maahan, ja levitaatio jäi pitämään kiveä suojakenttää vasten. Moinen oli näyttänyt tavattoman oudolta, mutta sai Deimoksen toisen suupielen nykäisemään pieneen hymyyn. Tästä tulisi hauskaa. Olisi itseasiassa ollut pieni pettymys, jos Vicenten suoja ei olisi tehonnut kiveen.
Deimos liikautti päätään vähäsen sivusuunnassa, jolloin kivikin liikkui kauemmas Vicentestä. Sitten Deimos heilautti päänsä takaisin, levitaatio kävi hyökkäykseen, iski kiven varsin suurella voimalla suojaa päin. Deimos uskoi näkevänsä sen pulssimaisen aallon, joka kulki kiven osumiskohtaan samaisella sekunnilla, kun kivi osui. Kuului kumahtava ääni, vähän samankaltainen kuin ukkosenjyrähdys, mutta vaimeampi. Levitaatio menetti otteen kivestä, ja murikka lennähti vauhdilla kauemmas, ei kuitenkaan tarpeeksi kauas, että se olisi osunut Deimokseen. Deimos hätkähti tapahtunutta, otti askelen taemmas ja vilkaisi pois lentänyttä kiveä ihmeissään. Deimos oli olettanut jotain tällaista tapahtuvan, mutta silti… Mahtavaa..
Deimos ei ollut enää keskittynyt levitaatioon, jolloin se oli palannut kiertelemään Deimoksen kehoa. Deimos lähetti sen uudelleen Vicenten luo, mutta ilman mitään kiveä. Levitaatio ei päässyt suojakentän läpi. Itseasiassa levitaatio ei päässyt edes kirjaimellisesti suojakentälle. Aina suojan ja levitaation väliin jäi rako, tuntui samalta kuin painaisi magneetin negatiivista päätä toista negatiivista päätä vasten; ne hylkivät. Levitaation yritti mennä lähemmäs, mutta kuin magneetin puskemana kimposi vähän kauemmas, ja yritti uudelleen, ja taas se kimposi kauemmas.
”En pääse läpi. Näetkö tuon oksan jalkojesi juuressa?” Deimos kertoi ja kysyi. Musta ori nyökkäsi kohti Vicenten etujalkoja, joiden välissä oli pieni, huomaamaton oksa. Oksa oli mukavasti suojakentän sisäpuolella. Deimos ei päässyt siihen käsiksi.
”En pääse vaikuttamaan siihen, se ei nouse ilmaan, en pääse sen luo”, Deimos sanoi ja virnisti mielissään tilanteesta. Vicente ei ollut pitänyt suojaansa yllä kuin muutamia minuutteja, mutta Deimos oli jo huomannut vaikka ja mitä uutta.
”Kokeillaan mihin minun kykyni pystyy”, Deimos sanoi, ja laski päänsä lähelle maata. Levitaatio lähti matkaan. Etsi kivet, tuo ne minulle. Deimos nosti päänsä taas normaaliin asentoon. Varmaan jokainen aukiolla oleva kivenmurikka nousi samalla ilmaan, osa tunkeutui ohuen maakerroksenkin läpi, ja jäivät leijumaan ilmaan. Ilmassa oli varmaan parikymmentä kiveä, suurimmat noin keilapallon kokoisia. Suurimpia, ja suurin määrä mitä Deimos oli varmaan ikinä kokeillut. Deimos joutui ottamaan leveämmän asennon, ja irvistämään hieman. Kivien paino, niiden määrä, niiden hallitsemiseen vaadittava energia tuntui kehossa outona uupumuksena. Mutta ei liian kovana, kyllä Deimos jaksaisi ohjailla niitä… Ainakin jonkin aikaa.
”Tai ainakin oletan, että minä olen meistä se joka väsyy nopeammin”, musta ori jatkoi ja loi Vicenteen vähän haastavan katseen. Kai vanhus halusi kokeilla kestäisikö suojakenttä pientä kivisadetta?

Nimi: Jerry-hermi

27.02.2018 15:10
Makasin siinä ja katselin ohikulkevia hevosia. Huomioni herätti lehmänkirjava nuori varsa, jonka kasvot olivat lähes kokonaan valkoiset(Netta?).
"Hei, sinä varsa siinä! Autatko minua hieman. Parantaja on jossain kaukana ja tarvitsisin juotavaa" pyysin nuorukaiselta edelleen maaten kalliolla. Kysyin juuri varsalta, koska en uskonut niiden olevan uhka minulle, tuskin tiesivät mitään menneestä minusta.

Nimi: Faijer-Violence

27.02.2018 14:48
"Unohdan aina välillä, että Aitne tosiaan pitää huolta sinusta eikä Safiira. Mutta luuletko tosiaan, että minusta olisi pitämään huolta pikkuvarsoista? Kohtelin sinuakin aika töykeästi aluksi, jos et muista. Mistä muuten olen pahoillani. Olin tyhmä" totesin ja käänsin katseeni takaisin Zeraan. Minua edelleen epäilytti, että varsan takia Igor unohtaisi minut, mutta vielä toistaiseksi näytti hyvältä. Ehkä minun pitäisi syrjäyttää omat epäilyni ja olla kiva setä pikkuiselle.

Nimi: Diana-Violence

27.02.2018 14:39
Yllätyin Safiiran kysymyksestä täysin. En halunnut kuitenkaan vastata tammalle nuorten edessä, joten odotin, että jokainen pari oli tarpeeksi kaukana. Lähdin seuraamaan joukkiota, mutta huomasin kyllä, että Safiira odotti vastausta.
"Minullakin on itse asiassa kysytävää. Mutta on ehkä reilua, että vastaan ensin. Olemme kumppaneita. Minä taidan rakastaa häntä. Deimoskin ehkä minusta. Joka tapauksessa, yritän piilotella sitä, sillä en ole hirveän arvostettu Violencelelaisten keskuudessa, ja jos suhteemme kävisi selväksi kaikille, voisi se aiheuttaa ongelmia Deimokselle. Joten pyydän, ettet levitä tietoa minun ja Deimoksen suhteesta kenellekään" lopussa katsoin anovasti varapäälikön silmiin. Päätin odottaa Safiiran mahdollista vastausta ja reaktiota, ennen kuin kysyisin omani. Yritin myös pitää mielessäni, etten saisi suuttua Safiiralle. Tamma ei luultavasti tiennyt, millainen hirviö Jerry oli.

©2019 Magical nature - suntuubi.com