Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

HUOMIO! Jos koet, että hahmosi on kehittnyt pelin aikana esim. luonteen suhteen, laita se hahmosi hahmolomakkeeseen!! Hahmotiedoissa on nykyään uusi kohta nimeltä Kehitys, joten se kannattaa lukea AINA kun katsoo toisen roolipelaajan hahmojen tiedot!!!

Täällä sitten roolipelataan. Noudata alla olevia ohjeita!
- Älä tapa tai vahingoita kenenkään hahmoa kysymättä. Tai jos yritätä tappaa käytä sanaa yrittää tai merkkiä (?)
- Voit pelata minä tai hän muodossa.
- Laita nimi kohtaan nettinimesi tai hahmosi nimi. Jos laitat hahmosi nimen laita näin:
Esim. Night-Violence
Mutta jos laitan nimi kohtaan nettinimesi, laita hahmosi nimen perään lauma josta hevonen on. Esim.

Nimi: Taneli

Herman-Aderlin
Kävelin metsässä yksi. Raikas ilma heilutti harjaani ja tuore ruoho tuoksui nenääni...

- Kiroilua saa esiintyä, mutta kunhan ei jokatoinen sana.
- Kun hahmosi puhuu, puhe laitetaan näiden väliin Esim: "Moi". Kun ajattelee se laitetaan näiden väliin Esim: #Olen elossa#. Kaikki mikä ei kuulu ropeen laitetaan näiden väliin Esim: //Moikka// Ja kaikki muu tekeminen ilman merkkejä.

Tapahtunutta

Vieraskirja  << <  4  5  6  7  8  9  10  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Lacritsi

04.01.2020 21:21
Deimos - Violence

Celenan vastattua harmaan soturin kysymykseen, Jahar piti turpansa kiinni aikalailla koko loppumatkan muiden saattajien tavoin. Deimosta mietitytti, miksi heitä oli ollut odottamassa niin suuri joukko hevosia, jotka eivät kuitenkaan olleet samassa paikassa. Osa oli tullut Deimoksen ja Celenan luo pohjoisen ja etelän suunnalta rajan mukaisesti. Ehkä violencelaiset oli aiten helpompi havaita, eikä yhden hevosen tarvinnut arpoa olivatko vieraat menneet jo jostain kohti ohitse ja rajan yli. No jokatapauksessa, heitä ei kohdeltu ticholaisten toimesta vihamielisesti. Ehkä ei ollut syytä epäillä mitään.
Leiriin päästyään Deimos katsahti oitis Dianan luolan suuntaan, mutta väkeä oli liikaa, että ori olisi sinne nähnyt. Sitä paitsi, Vicenten lähestyminen sai Deimoksen pysähtymään. Saattajat ympärillä nyökkäsivät tervehdykseksi ja hajaantuivat oikeita vahteja lukuun ottamatta. Celena kertoi heti Vicentelle, miksi Safiira ei ollut mukana.
"Liekkö johtaa minnekään", Deimos totesi muka pessimistisesti Safiiran vihjeen seuraamisesta ja jäi sitten odottelemaan oliko Vicentellä jotain asiaa.

Nimi: Lacritsi

04.01.2020 21:07
Ben - Violence

"Nääh, itselleni minä tässä kitisen, vaikka ääneen kitisenkin. Mieluummin näin, kuin että katsoisin vierestä kun teidät tapetaan", Ben kohautteli lapojaan. Sitä paitsi, jos Diana ja Deimos molemmat olivat Violencessa, Jerrystähän olisi vähemmän haittaa herminä eikö vain? Ben ei ehtinyt jatkaa puhettaan enempää, kun Rowan ja Carmen siirtyivät sivulle.
"Jos nuo eivät vie Jerryå reviirinsä läpi, voin saattaa Jerryn Violencen ja hermin väliselle rajalle tästä etelään. Matka on ehkä vähän pidempi ja hankalammassa maastossa, mutta meidän reviirillä sinä et voi olla enää kauaa. Vastaan tuleva partio käy varmasti epäileväksi ja kenties koviin otteisiin", Ben sanoi hiljaa Jerrylle.

Nimi: Lukija

22.12.2019 22:37
Celena - Violence

Upseeri seurasi vaiti Safiiran lähtöä. Hänellä oli omat epäilyksensä kimon ryhmän jäsenistä, mutta kerta Deimos luotti Safiiran arviointikykyyn niin luottaisi myös Celena. Lähtöpäivä Tichosta olisi vasta viikon päästä. Tamma ei ollut varma voisiko viipyä niin pitkään. Hän haluaisi, sillä vihollisen tunteminen antaa merkittäviä etuja taistelussa.
“En ärsytä, ainakaan tietoisesti. Omaan ryhmääni tulee ainakin Stark ja Angel kun he ovat läpäisseet testit”, Celena kertoi. Stark oli Celenan ikäinen ruunikko. Ori oli hyvä taktikoimaan sekä luonnollisesti taistelemaan. Stark olisi miltei täydellinen upseeri, mutta tuon mielestä valkoiset hevoset eivät kuuluneet Violenceen. Se ei haittaisi ryhmässä. Angel oli kaikkea muuta kuin enkeli. Torinhevostamma oli julma ja ennalta arvaamaton taistelija.
--
Huuto heidän saapumisestaan sai Celenan luimimaan korviaan. Hän ei ollut tullut tänne tappamaan ketään. Totta kai, hän näyttäisi kaapin paikan jos joku tamman kimppuun hyökkäisi. Upseeri käveli johtajansa vierellä paria askelta taempana. Celena huomaisi ymmärtävänsä miksi Safiira oli suutahtanut. Hän oli ollut miltei yhtä ärsyttävä kuin Jahar nyt.
“Kaikki sujui loistavasti”, tamma vastasi ystävällisellä äänellä Jaharin kysymykseen ongelmista. Loppumatka sujui hiljaisuudessa(?). Rauhallisen tahdin ansiosta upseeri ehti tarkastelemaan Tichon reviiriä tarkemmin. Juuria oli joka paikassa. Tosin orkideat olivat nättejä.
Joukon saapuessa leiriin monet luimivat violencelaisille. Celena jopa havaitsi joidenkin hymyjen katoavan kasvoilta. Vicenten tullessa kohti monet saattuessa olleet hevoset lähtivät jättäen jäljelle vain alkuperäiset vartijat (?). Tamma nyökkäsi tervehdykseksi oriille.
“Safiira sai vihjeen Zeran kuolemaan liittyen ja lähti sitä selvittämään”, upseeri kertoi Vicentelle.

Nimi: Lukija

22.12.2019 13:50
Rowan - Aderlin

Ori kuunteli Dania turhautuneena. Kunnia saattoi olla ainut asia, joka entisellä varajohtajalla oli jäljellä. Eikä Rowan haluaisi riistää sitä pakottamalla toisen luopumaan lupauksestaan. Miksi kaiken piti aina olla niin hankalaa? Benin sanat eivät helpottaneet tilannetta, Rowan vihasi salailua ja valehtelua. Hän huokaisi. Yskäisy sai oriin kääntämään katseensa hieman taempana olevaan Carmeniin. Tamman pyyntö tuli täysin puskista.
“Hyvä on. Pahoitteluni, tulemme pian takaisin”, Rowan sanoi suunnaten viimeisen lauseen kolmikolle. Overo seurasi toista kauemmas. Hän ei pitänyt Carmenin seuraavista sanoista. Rowan oli suoraan sanottuna täysin paska tälläisissä tilanteissa. Hän sanoi aina asiansa suoraan kiertelemättä. Oriilla ei ollut aavistustakaan miten pystyisi vaivihkaa vaihtamaan mielipidettään. Hankalaa, hyvin hankalaa.
“Kuulostaa järkevältä, oliko sinulla vielä muuta?”, Rowan kysyi, sillä tämä oli todennäköisesti viimeinen kerta kun he voisivat keskustella kahdestaan vähään aikaan. Sillä Danin tuomisesta kotiin tulisi aikamoinen sotku.

Nimi: Jerry-Hermi

20.12.2019 11:51
Kuuntelin taaempaa, kun muut keskustelivat keskenään. En tietenkään pitänyt kuulemastani, mutta oli parempi olla hiljaa ja miettiä rauhassa sanojaan, jotta en pahentaisi tilannetta. Pitäisi antaa itsestäni järkevä ja luotettava kuva. Kun kaksikko, jonka Dani tuntui tuntevan hyvin, poistui sivumpaan, avasin vihdoin suuni.
"Täytyy saada heidät ymmärtämään, etten ole jäämässä reviirillenne. Ja Ben, sinuna en syyttäisi meitä siitä, mitä itse teit, olisimme pärjänneet ilman sinuakin. Teit tämän omasta tahdostasi" huomautin hiljaa, puhutellen kolmatta pyörää nimellä, vaikka en tuota tuntenutkaan. Mielestäni Violencen soturi oli vain turha lisäpaino. Ilman häntä olisimme voineet karttaa näitä kahta Danin tuttua ja Dani olisi voinut suoraan viedä minut laumattomien alueelle. Nyt täytyi vain toivoa, että Aderlinin kaksikko suostuisi Danin ehdotukseen. Jos ei, pitäisi etsiä suoja laumojen alueelta ja salaa hiipiä yöllä toivoen, että saapuisin hermien alueelle. Muistinmenetys todella vaikeutti tilannetta, se oli äärimmäisen turhauttavaa.

Nimi: Diana-Violence

19.12.2019 23:12
Olin kävellyt hyvän matkaa. Jostain kuului kaukainen ulvonta, sudet olivat metsästämässä. Katsoin taakseni vetisin silmin, poskeni olivat jo kyynelistä märät. Matkani aikana olin muistellut hetkiäni Violencessa, etenkin Deimoksen kanssa. #...En lähde, jos sinä et anna siihen hyvää syytä... Yritän todella, etten sellaista anna...# niin olin Deimoksen kanssa sopinut. Valitettavasti ori ei onnistunut yrityksessään. Toki hyökkäyksen hetkellä Deimos ei kyllä varmasti miettinyt kyseistä keskusteluamme. Astelin joen viereen ja ensimmäisen kulauksen aikana ymmärsin kuinka janoin todellisuudessa olin. Myös nälkä muistutteli olostaan muristen, mutta jätin sen huomioimatta ja keskityin juomiseen ja ympäristön tarkkailuun. Huomennakin ehtisin syödä. Katselin ympärilleni miettien mihin piiloutuisin. Lopulta päädyin vain kävelemään marjapuskien keskelle. Niiden piikit pistelivät ikävästi, kun yritin loikata niiden yli puskien keskelle. Siellä asetuin makaamaan, peittyen lähes täysin piikkipuskien keskelle. Mahduin juuri ja juuri makaamaan niiden keskellä vähän väliä piikkien pistäessä. Täällä nukkumisesta ei tulisi mitään. Tiesin, että jos vain jatkaisin matkaa, pääsisin Solaan nukkumaan hetkeksi. Sinne en kuitenkaan halunnut palata. Vai halusinko? Yksinäisyys kuulosti inhottavalta, mutta en edes ollut varma, huolittiinko minua sinne? Olinhan aiheuttanut ongelmia ja pariin kertaan. Toisaalta vain kerran ilman hyvää syytä. Jälleen piikki ikävästi. #Pakko se kai on# mietin ja nousin ylös puskasta ja loikaten sieltä pois. Muistelin parin piilopaikan olevan matkan varrella, joten suunnittelin piiloutuvani sinne aamuun asti ja sitten menisin solaan, kyseiset piilopaikat kun eivät olleet hirveän hyviä, sudet ja muut pedot löytäsivät varmasti, jos jäisin pitemmäksei aikaa vahvistuvan hajun takia. Niinpä lähdin allapäin kävelemään kohti lapsuuden kotiani jälleen. Olin ravannut Violencen ja Solan välillä paljon, mutta nyt uskoin, ettei paluuta Violenceen ollut. En ainakaan niin kauan kun Deimos siellä elilisi. #Vaikka en kyll ihmettelisi, jos hänet joku päivä sieltä häädettäisiin# mietin jopa vähän katkerana mielessäni.

Nimi: Gaapriel

19.12.2019 20:36
Vicente-Ticho

Leirissä oli hiljaista Violencelaisten poistuttua hetkeksi. Kaikki olivat jotenkin rentoutuneempia ja uskalsivat jopa hymyillä. Minulla oli vuorossa nuorten koulutusta. Lapset sitten jaksoivat hymyillä. Niin viattomia ja tietämättömiä maailman ongelmista ja vaaroista.
"Muistakaa että asennon on oltava leveä ja tukeva. Ottaessanne hyökkäystä vastaan on kuitenkin myös muistettava antaa periksi. Jos seisotte tukevasti paikallanne, ettäkä myötää iskun tullessa yhtään, teille voi käydä huonosti." muistutin nuorisoa.
"Noniin näyttäkäähän tukevat asentonne!" sanoin hymyillen. Lapset tekivät työtä käskettyä ja luulin kuulevani jopa ärinää joukosta. Naurahdin kevyesti ja tutkin että kaikki osasivat seistä oikein.
"Takajalat hieman taaemmas Samuel"
Keskesin siirtää toisen jalkoja hieman taaemmas kun joukko hevosia palasi leiriin. Huomioni kiinnittyi heihin.
"Hyvää työtä kaikki jatketaan huomenna!" huudahdin ja lähdin kävelemään heitä kohti. Deimos kumppaneineen oli tullut takaisin(?)

Nimi: Gaapriel

19.12.2019 20:28
Carmen-Aderlin

Rowan oli oikeassa. Olin peittänyt identiteettini joten paras jatkaa sitä oikealla tapaa. Nyökkäsin nopeasti orille ja peruutin hieman taaksepäin jotta tilanne näyttäisi aidolta. Enhän minä soturina voisi olla varajohtajan edessä. Annettuani tilaa, yllätyksekseni kolmikko tuli näkyviin. Dani todella näytti melkein itseltään. Toisen avatessa suunsa ylimääräisestä orista olin jo avata itse suuni mutta suljin sen viime hetkellä. Yskäisin kevyesti ja käänsin katseeni Rowaniin.
"Anteeksi voimmeko vaihtaa nopeasti pari sanaa sir!" sanoin varajohtajalle vieressäni ja pyysin pään nykäyksellä häntä siirtymään kanssani hieman syrjempään. Annoin kolmikolle nopeasti ystävällisen hymyn ja kävelin hieman kauemmaksi. Rowanin tullessa perässäni(?) käänsin katseeni häneen.
"Kaikki nämä olivat sitten sinun käskyjäsi" kuiskasin nopeasti ja jatkoin heti lausettani.
"Utele onko Dania kohdeltu hyvin. Hän näyttää vähän nälkiintyneeltä ja hakatulta. Ja vaivihkaa vahda mielipiteesi hermistä keskustelun yhteydessä. Siitä nimittäin voi olla hyötyä ja älä kerro Danille vallan vaihdosta. Hän tuskin tietää siitä vielä!" kuiskin niin hiljaa kun pystyin. Jäin odottamaan oliko orilla jotain lisättävää ja tarkistn myös että hän kuuli kaiken mitä sanoin.

Nimi: Lacritsi

18.12.2019 23:32
Elaine - Aderlin

Diana käyttäytyi tosiaan oudosti, vaikka Elainella ei ollutkaan kuin muutaman tunnin verran dataa johon verrata valkean, kauniin tamman käytöstä. Äkillinen lähtö hämmästytti Elaineakin.
"Vähän kummaa tuo kyllä oli. Muista että hän ei välttämättä ole sama hevonen enää nykyään, kuin silloin joskus", Elaine totesi lapojaan kohauttaen. Muihin Arwenin sanoihin Elaine nyökkäsi.
"Käy. Teen pikaisen kierroksen ja tulen takaisin. Jään tänne yöksi, sillä en usko että pystyt vielä täysin suojelemaan itseäsi jos susia tai puuma sattuu paikalle", Elaine sanoi ja lähti sitten ulos luolasta, kuunnellen toki Arwenin vastauksen jos harmaa tamma sanoisi jotain. Elaine asteli syvänteestä pois eri päästä, kuin mistä he olivat tulleet, nähdäkseen sen toisen pään. Sitten tamma nosti ravin ja aloitti pienehkön kierroksen, ehkä noin 300m säteellä luolasta. Tamma liikkui varovasti pimenevässä metsässä, mutta ei onnekseen huomannut mitään. Edes violencelaisten haju ei ristennyt heidän jälkiensä kanssa. Hyvä niin, he olisivat varmasti tulleet tutkimaan hajunlähdettä. Ei susia, ei puumia, eikä varsinkaan karhuja. Rauhallisen kierroksen jälkeen Elaine palasi Arwenin luokse luolalle.
"En löytänyt hajua edes ketusta. Lähellä ei ole liikkunut mitään petoja vähään aikaan", Elaine kertoi astellessaan sisälle pienehköön luolaan.
"Joko sait pedit valmiiksi?" Elaine kysyi, vilkaistessaan tamman touhuja. Elaine katsahti petejä vähän varautuneesti. Elaine ei pysyisi hereillä koko yötä, ja vaikka pysyisikin, ei tamma jaksaisi liikkua koko aikaa. Parempi säästää Arwen säikähdykseltä. Elainea epäilytti yllättävän vähän kertoa kyvystään Arwenille. Ehkä siksi että myös Arwenilla oli kyky ja siksi että appaloosa oli puolueeton hermi.
"Ennen kuin alamme nukkumaan, minun pitänee kertoa, että minullakin on kyky. Näkymättömyys. Nukkuessani, tai ollessani tarpeeksi kauan liikkumatta, kehoni muuttuu näkymättömäksi. En siis ole aamulla häipynyt, vaan ehkä nukahtanut", loppuun Elaine hymyili hieman huvittuneena.

Nimi: Gaapriel

18.12.2019 21:23
Safiira-Violence

Kadotessani omille teilleni Deimoksen sanat jäivät päähäni. Tottakai toisin kunnollisen ryhmän enkä vain kunnollista vaan täydellisen. Kerran ollessani Aderlinin alueella, ensimmäinen listallani olisi Kronos. Ori saattoi olla piikki lihassa, mutta oli niitä harvoja joita suosin. Ilta oli tulossa joten ori olisi todennäköisesti naisissa tai tekemässä muuten jotain tyhmää. Paikkoja oli pari jossa ori saattaisi olla joten yöstä tulisi pitkä, tai niin ainakin luulin.

************

Koluttuani kaksi lähimmäistä piiloa, kolmannessa tärppäsi. Se oli usean ansakuopan takana keskellä pusikkoa. Kikatus kuului kauas. Toinen ei todellakaan ollut hienovarainen touhujensa suhteen. Luimin korviani pienestä inhosta ja lähdin varovasti lähestymään piiloa. Kikatuksen voimistuessa minullekkin nousi hymy huulille. Ihme irstailija! Oksan raksahtaessa kavioni alla, piilosta kuului suhinaa ja pienempää kikatusta. Hymyni vain leveni ja naurahdin pienesti.
"Shhhh tytöt, meillä taitaa olla seuraa!" ori kuiskasi ja kikatus alkoi jälleen.
"Et sitten ole muuttunut mihinkään viimenäkemältä!" huudahdin ja odotin karsivällisesti vastausta. Oksat rupesivat rasahtelemaan pusikossa.
"Oooh fuck no!!" ori huudahti ja lähti rämpimään minua kohti. Toinen ilmestyi näkyviini harja sekaisin ja virne naamallaan. Nauruni voimistui kun kolme selvästi nuorempaa tammaa lähti kikattaen syvemmälle reviirille.
"Jatketaan myöhemmin!" ori huudahti tammojen perään ja kääntyio katsomaan minua. Hymyilin ja pudistelin päätäni kevyesti.
"Olet näköjään vaihtanut pari vuotta nuorempiin!" sanoin ja heilautin päätäni kohti katoavia selkiä.
"Noooh se nyt vaan on sellasta!" ori naurahti ja halasi minua. Halasin toista takaisin ja päätin hypätä suoraan asiaan.
"Kuulehan, tarvitsisin sinulta palveluksen. Tai oikeastaan en vain palvelusta vaan ehkä pari kokonaista vuotta" aloitin. Kronoksen hymy hyytyi ja hän muuttui astetta vakavammaksi, mutta en sanonut mitään. Päätin siis jatkaa lausettani.
"Deimos suunnittelee sotaa ja minä tarvitsen ryhmän joka tietää mitä tekee ja sinä kuulut nyt siihen ryhmään!" sanoin seistessäni orin edessä. Toinen puhalsi suustaan ulos ilmaa ja hymyili jälleen.
"Shiiiiiit! Tiesin sun pyytävän multa jotain takasin sun palveluksesta, mutta että sotaa! Nyt pelataan isojen poikien altaassa" ori naurahti. Hymyilin itsekkin jälleen.
"Mutta palvelus on palvelus joten eipä mulla varmaan oo muita mahdollisuuksia. Ellen sitten valitte mielummin päätäni seipään nokkaan!"
Nauroin toisen sanoille ja ravistin päätäni. Tiesin, että oriin voisi luottaa jossain määrin. Kronos ei todellakaan tehnyt töitä käskettyä vaan hän tekee töitä maksettaessa. Tässä tilanteessa minun ei tarvinnut maksaa mitään, mutta tulevaisuudesta en tiennyt.
"Jos sua yhtään helpottaa niin lupaan pitää kaikki tyytyväisenä. Sinä saat varastoos täytettä ja muut saa kaiken mitä ne tarvitsee" lupasin. Huokaisten Kronos nyökytti päätään ja käväisi vielä kerran pusikossa. Hänen palatessaan minun oli pakko kysyä.
"Haluunko ees tietää mitä tuola tapahtu?" kysyin hymyillen.
"Et" ori vastasi nopeasti. Nauroimme yhdessä ja lähdimme liikkeelle minun valitsemaani suuntaan. Nyt tarvitsisimme paikan jossa nukkua yö ja vaihtaa kuulumiset.
Muutaman kilometrin jälkeen silmiini avartui riittävän suojaisia kohta. Kaatunut puu oli jäänyt rinteeseen jumiin ja sen juurelle oli rakentunut luonnon antimista suoja. Hidastin ravini käyntiin ja lopulta pysähdyin.
"Yövytään tässä" sanoin ja asetuin maahan makuulleen. Kronoksen rojahtaessa viereeni ori ei voinut olla kysymättä.
"Mihin aamulla ja ketä muuta ryhmään kuuluu?"
Käänsin väsyneen katseeni oriin.
"Yksi psykopaatti ja yksi muuten vaan seko. Ei sen ihmeellisempää ja matka jatkuu hermien alueelle aamulla. Niiden kahden löytäminen voi olla vaikeempaa ja meillä on tasan viikko aikaa saada kaikki kasaan. Floki voi olla ongelma, mutta eiköhän se mukaan tartu!" totesin ja laskin pääni maahan kääntyen kevyesti kyljelleen. Kronos naurahti ja nyökytti päätään.
"Aamulla siis hullujen metsästykseen! Kuinka mukavaa" toinen totesi ja antoi minun nukahtaa. Vaihtaisimme vartiovuoroa jossain kohtaa, mutta nyt annoin unen syleillä minua rauhassa. Olin sen ansainnut.

Nimi: Lacritsi

18.12.2019 21:20
Ben - Violence

Ben ei iloinnut, vaikka Dani vaikutti iloiselta nähdessään toverinsa. Tai entiset toverinsa varmaan. Ehkä Dani tapettaisiin ja reppana näytti täysin tiedottomalta asian kannalta.
"Joo, ja taivuttelit sitte minut ottamaan hänet mukaan", Ben huokaisi dramaattisesti.
"Pentele, eka mää en edes löytäny sitä mukulaa, nyt se varmaan on jo kuollu jonku kojootin kitaan, ja nyt sitten päästän teidät kaksi pois, vaikka vissiin teidät molemmat olisi pitänyt tappaa jossain vaiheessa", Ben kohautti lapojaan, puhellen letkeästi varsin vakavasta aiheesta.
"Mutta en minä nyt välttämättä halua että teistä kumpikaan kuolee. Kai minä saan puhuttua itseni tästä ulos", Ben hymyili tähän väliin. "Ja muuten Jerry ja Dani ja te kaksi", Ben sanoi Carmenia ja Rowania katsoen, "minä en sitten auttanut teitä yhtään missään, onko selvä? Te vaikka karkasitte ihan keskenänne", Ben jatkoi vakavammin.

Nimi: Gaapriel

18.12.2019 20:41
Dani-Aderlin

Upseerin hermostuneisuus ärsytti minua, mutta toisaalta omiakin hermojani raastoi tilanteen tuoma stressi. Matka sujui minusta reippaalla tahdilla ja Benin tavoin tarkkailin ympäristöäni. Meitä ei onneksi seurannut kukaan ja pian matkanteko päättyikin. Eteeni avautui suuri mänty ja kaksi hevosta. Molemmat olivat minulle tuttuja.
"Rowan ja Carmen! Kuinta taivaallisen ihana nähdä teitä!" kiljuin ja hypin lähes tasajalkaa.
Ben ilmoitti selkeästi, että ei tykännyt Jerryn olemassaolosta ja niin teki Rowankin.
"Noh minä lupasin hänelle turvallisen pääsyn hermien alueelle meidän reviirin kautta, joten eipä tässä ole vaihtoehtoja!" totesin ja huokaisin turhautuneena. Enhän minä tiennyt mitään vallan vaihdosta ja alentamisestani. Luulin edeelleen olevani varajohtaja ja luulin että sanallani on edelleen painoa.

Nimi: Lacritsi

18.12.2019 20:35
Deimos - Violence, Jahar - Ticho

Jalkoja pisteli. Deimos oli juuri ojentanut toisen etujalkansa korkealle ilmaan, ja hieroi varovasti kasvojensa viiltoja paremmin puhtaaksi. Musta ori taisi nyt olla viimeinen vedessä kyykkijä, muiden palatessa jo rantaan. Deimos kuitenkin keskeytti touhunsa, kun sen korvat tavoittivat Safiiran äkäiset sanat Celenalle. Tuo terä ja uhka valkoisen tamman sanoissa saisi kenet tahansa huolestuneeksi. Varuillaan Deimos käänsi katsettaan vilkaistakseen tammojen suuntaan. Tappelemaanko ne rupeaisivat? Hitsi, siinähän pitäisi mennä väliin, jos Safiira oikeasti meinasi käydä Celenan päälle. Ei sillä ettei Celena osaisi pitää puoliaan, mutta Deimos haluaisi pitää kaksi lähintä apuriaan jatkossakin mukanaan. Huokaus, ei olisi kyllä mitenkään jaksanut puuttua, mutta pakko kai se tilanteen niin salliessa olisi. Tosiasia kuitenkin oli se, ettei Deimos halunnut taistella Safiiraa vastaan. Koko saarella oli ehkä noin kymmenkunta hevosta, joita vastaan kahden keskiset totiset tappelut Deimos jättäisi väliin. Victor, Vicente, Safiira... Oli niitä monia muitakin. Vicenteä vastaan Deimos ei ollut ikinä henkilökohtaisesti tapellut, ei siis tosissaan, mutta oli nähnyt kauan aikaa sitten miten vanhus oli piessyt edellisen Violencen johtajan maahan. Johtaja oli ollut partion mukana ja kohdannut Vicenten syystä tai toisesta rajalla. Perinteisesti tappeluhan siitä oli syntynyt, ja Vicente oli helpon näköisesti näyttänyt kaapinpaikan. Deimos ei ollut ollut partiossa, vaan seurannut ohikulkeneena sivusta, auttamatta omiaan. Kenties vanha, kokenut ticholaissoturi oli katselijan huomannut, mutta violencelaisilla ei ollut harmainta aavistustakaan Deimoksen katselevan tilannetta kuin mitäkin hyvää esitystä. Vicenten taistelutyyli oli jättänyt lähtemättömän vaikutuksen Deimokseen. Hmh, tuosta hetkestä taisi sitten kulua vain viikko, kun friisiläinen itse esiintyi ensimmäisen kerran Violencen uutena johtajana, edeltäjänsä mädätessä jossain vuoren kupeessa, minne Deimos oli ruumiin jättänyt haaskaeläimille. Mutta jokatapauksessa, Vicente kuului myös niihin, joita voimansa ja taitonsa takia Deimos ei mielellään alkaisi yksinään retuuttamaan. Ja Deimoksen onneksi Safiira kääntyi pois Celenan naamalta ja tilanteen jännite laukesi.
"Vihje Zeran kuolemasta on hyvä idea. Ja luotan siihen, että tuot mukanasi kunnon hevosia", Deimos sanoi. Tietenkin Safiira toisi osaavia sotureita, eikä mitään tyhjäntoimittajia. Deimos myös uskalsi päästää Safiiran omilleen -ihan kuin ori voisi varajohtajaansa edes estääkään-, sillä Deimos tiesi ja luotti siihen, että valkoinen tamma ei pettäisi laumaansa. Safiira oli aina ollut korvaamaton apu ja tulisi jatkossakin olemaan. Vaikka täytyi myöntää, että tamma oli joskus hankala ainakin Deimoksen mielestä.
"Näemme siis viikon kuluttua Tichossa" , Deimos jatkoi, kävellessään itsekin rantaan ravistamaan turkkiaan. Ori uskoi että lähtö Tichosta olisi noin viikon kuluttua, Dianan siirtäminen olisi silloin luultavasti turvallista. Deimoksen teki mieli huokaista, orin miettiessä kotiinpaluuta. Vaatisi niin paljon vaivaa ja työtä saada öykkärit taas aisoihin, Celenan raportti ei ollut antanut Deimokselle hirveän hyvää kuvaa kototilanteesta. Laumassa oli niitä muutamia hevosia, joita piti melkein viikottain kurittaa, että ne tekisivät työnsä valittamatta. Turhia niskureita. Safiiran selkä katosi jo metsikköön.
"Jatketaan sitten matkaa", Deimos sanoi, vilkaisten Celenaa.
"Äläkä ärsytä enää Safiiraa, siitä ei seuraa hyvää kenellekään", Deimos jatkoi, vaikka orilla ei ollut oikestaan tajua siitä, mikä Safiiran oli suututtanut. Friisiläinen nosti taas reippaan ravin ja suuntasi kohti länttä, kohti Tichoa.
"Onko sinulla ideaa ketä haluat ryhmääsi? Itse otan luultavasti Victorin, ja joitain hänen tuttujaan", Deimos kysyi.
--
"He ovat täällä!" Huuto kajahti metsässä ja sai Jaharin suorastaan säpsähtämään. Harmaa soturi oli ollut niin mietteissään kohtaamisestaan Rayn kanssa, että nolostuttavasti ei ollut enää ehkä niin tarkasti seurannut ympäristöään kuin piti. Jahar käännähti takajalkojen varassa ja lähti laukalla ääntä kohti, joka oli kuulunut etelään Jaharin sijainnista. Kohta Jaharin rinnalla oli muitakin partiolaisia pohjoisemmalta rajalta ja joukko yhdessä saapui huutajan luokse. Violencelaiset havainnut oli Arnie, pienikokoinen laikukas ori. Jaharin huolen huntu laskeutui, sillä vieraat palasivat yksin. (Onko Safiira enää mukana?)
"Hienoa että palasitte", Jahar sanoi kohteliaasti. Ainakin Deimos vilkuili partiota jokseenkin närkästyneenä, ilmaisesti violencelainen ei pitänyt siitä, että heitä oltiin odotettu näin isolla porukalla.
"Saitteko hoidettua sen mitä menitte hoitamaan?" Jahar jatkoi.
"Saimme", Deimos murahti, kertomatta tietenkään sen enempää. Mitäpä muuta Jahar olisi odottanutkaan, kun pelkkä lähtö oli ollut niin salamyhkäinen.
"Hienoa", Jahar sanoi taas, "palaisimmeko nyt leiriin? Sairaat tarvitsevat seuraavat lääkkeensä ja ruokansa." Ja Jahar halusi välittää raportin Vicentelle ja keskustella Varianan kanssa. Deimos murahti, mutta lähti sitten askeltamaan leiriä kohti. Jahar huomasi violencelaisten haavat ja luimisti korviaan. He olivat tapelleet, oliko tappelu liittynyt niiden asiaan mitä he olivat menneet hoitamaan?
"Kohtasitteko matkalla ongelmia?" Jahar jatkoi kohteliaasti kysellen.

Nimi: Lukija

17.12.2019 17:13
Arwen - Hermi

Appaloosa kuunteli kiinnostuneena toisten kertomuksia omista laumoistaan. Ne olivat suppeita, mutta Arwen ymmärsi syyn. Laumalaisten ennakkoluulot toisistaan huvittivat häntä. Hän ei nauranut, mutta myhäili itsekseen. Dianan outo käytös huolestutti, mutta hermi ei sanonut mitään. Toisella oli varmasti siihen hyvä syy. Luolan tullessa näkyviin Arwen ilahtui sillä häntä väsytti. Kuten Elaine totesi luola oli tyhjä, hyvä niin sillä hän ei olisi jaksanut etsiä uutta paikkaa. Dianan käytös meni vieläkin oudommaksi, mikä teki Arwenista vieläkin huolestuneemman.
“Hyvä idea, haluaisitko sinä käydä nope-”, appaloosa hymyili Elainelle ennen kuin Diana keskeytti hänet. Kimon sanat huolestuttivat ja hermostuttivat häntä.
“Diana! Älä mene!”, Arwen huusi toisen loittonevalle selälle. Hetken ajan hän harkitsi perään lähtemistä, mutta jäi kuitenkin paikoilleen. Huokaisten tamma kääntyi takaisin Elaineen päin.
“Olen huolissani Dianasta. Ajattelin tehdä meille pedit. Haluatko siis hoitaa tarkistuksen?”, Arwen pyysi väsyneenä. Hermi oli ihmeissään violencelaisen käytöksestä, mutta samaan aikaan iloinen siitä että Elaine oli hänen seurassaan.

Nimi: Lukija

17.12.2019 16:39
Rowan - Aderlin

Oria hermostutti olla vieraalla reviirillä Carmenin kehon kanssa. Mahdollisessa tappelussa hän ei pystyisi suojelemaan heitä kumpaakin. Rowanin suureksi helpotukseksi kukaan ei ollut häirinnyt heitä. Tosin joukko nuoria, todennäköisesti sotilasharjoittelijoita, oli nelistänyt lähellä huomaamatta aderliinilaisia. Minuutit tuntuivat tunneilta Carmenin paluuta odottaessa.
Henkäisy sai overon kääntymään nopeasti johtajansa puoleen. Hivenen huolestuneena hän tarkkaili tammaa. Hän ei ollut ikinä todistanut tällaisen kyvyn käyttöä, eikä siten tiennyt millaisessa kunnossa toinen olisi. Carmenin sanat antoivat viimein varmuuden asiasta.
“Erinomaisesti, ei yhtään häiritsijää”, Rowan vastasi. Hänenkin huulilleen nousi hymy, nyt heillä oli myös tietoa Violencen leiristä. He olivat tasoissa, viime sodassa Violence oli tunkeutunut heidän leiriinsä ja nyt heilläkin oli tietoa vihollisensa leiristä.
“Käyttäydy niin kuin olisit perus sotilas”, ori sihahti rautiaalle kun Ben tuli näkyviin. Carmen oli päättänyt peittää roolinsa johtajana, joten hänen oli sitten käyttäydyttävä sen mukaisesti. Upseerin tullessa lähemmäs Rowan huolestui. Violencelainen oli kyllä tuonut Danin lupauksensa mukaisesti, mutta tuosta kimosta ei oltu sovittu mitään. Benin sanat eivät auttaneet yhtään. Jos hermi oli kerta ylimääräinen, mitä vittua se teki täällä?! Varajohtajan asemansa takia hän pidättäytyi kysymystä asiaa kirosanan kanssa. Sen sijaan hän mittaili Dania katseellaan. Toinen näytti olevan kohtalaisen hyvässä kunnossa.
“Huomaan sen, mutta hän ei tule rajaa pidemmälle. Laki on laki, ymmärrätte varmaan”, Rowan varoitti kylmällä äänellä. Tällä hetkellä hän sieti hermejä tavallistakin vähemmän. Viimeöiset hermit olivat liiankin hyvässä muistissa.

Nimi: Lukija

16.12.2019 18:09
Celena - Violence

Celena kuunteli friisiläistä. Ideana yksi suuri lauma kuulosti taianomaiselta, mutta todellisuudessa kaikkien Sheolin hevosten hallitseminen olisi mahdotonta, tuhoon tuomittua. Toki vain kahden lauman yhdistäminen saattaisi olla mahdollista. Deimoksen käskyt olivat jokseenkin turhia. Hän olisi muutenkin tehnyt kaikkia nuo asiat.
“Ei mitään lisättävää”, Celena vastasi kysymykseen muista ehdotuksista. Samalla tamma hiljensi käyntiin. Oli hiljaista, kuului vaan kolmikon askelten ääni pehmeää metsän pohjaa vasten. Lammen rannalle saavuttuaan upseeri huokaisi hiljaisesti. Hän ei pitänyt vedestä muuna kuin juomana. Jääkylmä vesi oli aivan kamalaa. Olihan vesi ihan mukava keino viilentyä kesällä ja vahvistaa lihaksia. Väristykset kulkivat pitkin Celenan ruumista, kun tämä astui veteen. Nopeasti harppoen hän meni syvemmälle. Upseeri sammutti nopeasti janonsa ennen kuin ryhtyi peseytymään. Ensin hän kastoi päänsä veteen niin, että niskan haavat puhdistautuisivat. Sitten tamma pudottautui polvilleen veteen niin, että vesi peitti kyljen viillon. Loputkin veret liukenivat veteen. Celena nousi ylös ja palasi rannalle. Hän ravisteli vedet pois. Safiiran palatessa rannalle upseeri pysähtyi kesken uuden ravistuksen. Kimo oli kyllä pelottava, mutta Celena tiesi, että toinen olisi todennäköisesti jo hyökännyt jos aikoisi satuttaa. Hän piti katseensa Safiirassa mutta ei katsonut tätä silmiin koko sen ajan kun tämä puhui. Tamma tiesi, että varajohtaja kyllä pitäisi lupauksensa opettamisesta. Celena oli leikkinyt tulella ja saanut ansionsa mukaan. Tulevaisuudessa tarvitsisi olla tarkempi siitä mitä suustaan ulos päästää.

Nimi: Gaapriel

16.12.2019 16:09
Carmen-Aderlin

Viimen kolmikko poistui leiristä. Juuri solan ulkopuolella henkeni jätti korpin ruumiin ja palasin omaani.
Silmäni lävähtivät auki ja suustani kuului saltava henkäisy. Ilma täyttäessä keuhkoni mieleni rupesi virkoamaan. Siirtyminen oli raskain vaihe. Vilkaisin Rowania vieressäni(?)
"Menikö kaikki hyvin?" kysyin pitäen katseeni varajohtajassani jatkaen heti perään lausettani.
"Sillä minulla meni kaikki täydellisesti!" hymyilin ja lähdin vaivaisesti kipuamaan ylös maasta. Ravistelin hiekat pois karvastani ja huokaisin syvään.
"He ovat tulossa."

Nimi: Lacritsi

14.12.2019 11:01
Ben - Violence

Upseeri kulki hermostuneesti tanssahdellen läpi leirin ja varauloskäynnin läpi. Vasta metsässä, kun kolmikko oli päässyt ulos ilman kummempia selkkauksia(?). Ben vilkuili kumminkin edelleen ympärilleen, ja kuunteli ympäristöä, että havaitsisi uhat nopeasti. Ja pahin uhka olivat muut violencelaiset.
"Tehän te tässä hitaita olette", Ben vastasi kaksikolle, hermostuksensa takia ehkä vähän töykeästikin. Benin olisi tehnyt mieli kiitää metsän poikki niin lujaa kuim lajoista pääsi, paetakseen ahdistustaan.
"Kiirehditään sen verran mitä voimme", Ben jatkoi rauhallisemmin. Upseeri kiiihdytti askeliaan, mutta vilkaisi välillä että kaksikko pysyi saattajansa mukana. Monen raastavan hitaan kilometrin jälkeen kolmikko sai näköpiiriinsä, suuren, mahtavan männyn, jonka alla Aderlinin varajohtaja ja "soturi"odottivat. (Carmen varmaan palannut kehoonsa?) Ben nyökäytti päätään kohti Jerryä.
"Tuli ylimääräinenkin matkaan, hän on hermi", Ben kertoi.


Nimi: Faijer-Violence

11.12.2019 21:16
Kävelimme rauhallisessa tahdissa parantajalle. Katsoin huolissani, kun Ancelika vain rojahti maahan. Itse yritin pysyä jaloillani.
"Mitä teille on tapahtunut?" Aitne kysyi meidät huomatessaan.
"Kurkkumme ovat hyvin käheitä" sanoin melkein kuiskaten, sillä kurkkuuni sattui sen verran. Perään yskin muutaman kerran, jolloin Aitne perääntyi muutaman askeleen.
"Oletteko olleet tekemisissä muiden kipeiden kanssa tai muiden laumalaisten tai hermien?" parantaja kysyi. Pudstin päätäni.
"Olemme olleet vain kahdestaan" selitin.
"Oletteko pussaaneet tai olleet muussa tilanteessa jossa limakalvot koskettavat toisiaan, esimerkiksi syönees samasta heinätuposta? Niin todennäköisemmin kurkkutaudit leviävät" Aitne kysyi, jolloin pudistin äkisti päätäni. Oli tamma minua poskelle pussannut, mutta en uskonut parantajan sitä tarkoittavan. Enkä uskonut meidän syöneen niin läheisesti koskaan.
"Joudun laittamaan teidät karenteeniin, mutta ette vaikuita kuumeisilta, minkä on kerrottu olevan pääoire tälle uudelle taudille" Aitne selitti, mikä hieman helpotti mieltäni. Vilkaisin Ancelikaa jälleen huolestuneesti.

Nimi: Jerry-Hermi

11.12.2019 21:04
Ben suostui ja lähdemme matkaan. Pidin itsekin katseeni linnussa, joskus taakse vilkaisten. Kukaan ei kuitenkaan lähtenyt peräämme(?) Seurasin Danin takana. Lintu lenteli edelleen yllämme tarkkaillen. En pitänyt sen läsnäolosta, joten mielestäni kiirehtiminen oli hyvä idea. Pysyin kuitenkin hiljaa. Hieman harmitti, etten nähnyt kaaosta, jonka olimme aiheuttaneet, mutta pois pääseminen oli nyt prioriteetti.

Nimi: Diana-Violence

11.12.2019 21:00
"Täällä pitäisi olla turvallista... Olen pahoillani, mutta minun pitääkin lähteä. Pidä Arwenista hyvää huolta okei? Olen todella pahoillani" sanoin hermostuneena, alkoi olla yhä hämärämpää ja silmäni alkoivat jo hyvin vienosti hehkumaan.
"Toivottavasti törmäämme vielä" sanoin vielä nopeasti ennen kuin kiirehdin pois. En vastannut vaikka toiset olisivat jotain perääni huutaneet. Nostin laukan ja olin ensin suuntaamassa kohti Solaa, mutta pian muutin mieleni ja käänsin suuntani kohti Tichoa. Huono omatunto Arsenin ja Elainen jättämisestä iski, mutta en voinut jäädä. Ahdistuis painoi raskaasti rintaani, eikä se johtunut vain paljastumisen pelosta vaan myös Deimoksen takia. Halusin huutaa halusin itkeä ja silti halusin vain Deimoksen lähelle.
"En voi tehdä sitä itselleni" kuiskasin itselleni. En voinut palata. Minun piti kadota. Deimokselta ja Jerryltä. Etsiköön rauhassa, menisin jonnekkin, mistä kukaan minua ei löytäisi. ELämä olisi yksinäistä mutta olisin turavassa. Pysähdyin äkisti, olin ajatuksissani kaartanut etelään. Pudistin päätäni ja hengitin syvään. Ajatukset Deimokset alkoivat pyörimään yhä tiheämmin, kuvat toisen hyökkäyksestä toistuivat vaikka halusin ne pois mielestäni. Lähdin laukkaamaan oikeaan suuntaan yrittäen nyt pitää suuntani suorassa. Raja lähestyi pikku hiljaa, mutta ahdistukseni vain kasvoi. Miksi meninkään takaisin Tichoon? Kenen takia? Mitä siellä tekisin? En voisi puhua Deimoksesta tai Deimokselle, en voisi jäädäkään.
"Diana?" pysähdyin kuullessani nimeäni kutsuttavan. Tunnistin Heron ja laskin katseeni heti maahan.
#Ei nyt, mene pois# mietin vain mielessäni.
"Diana, mitä sinä nyt täällä teet? Miksi et ole parantajalla" äänestä kuulin että ori tuli lähemmäs. Mietin pakenemista, mutta juuri silloin Hero esitti kysymyksen jota en halunnut kuulla.
"Hehkuvatko silmäsi?" Halusin kiistää kaiken, mutta se olisi turhaa, joten lopulta nostin katseeni oriin.
"Pyydän, älä hermostu. Ethän kerro tästä kenellekään?" hermostuneisuus tuli selvästi esille äänestäni.
"Olen nähnyt, mihin Deimos pystyy, en minä tästä hermostu. Mutta onko sinulla kaikki kunnossa? Mihin haavasi on kadonnut?" Heron ääni oli aidosti huolissaan.
"Olen pahoillani Deimoksesta" sain ainoastaan vastattua.
"Se idiootti on itse vastuussa mitä tekee, sitä paitsi minunhan pitäisi pahoitella, sinähän vain yritit pelastaa henkeni" ori huomautti ja tuli vielä vähän lähemmäs.
"Minun olisi pitänyt pysyä rauhallisena, minun ei olisi pitänyt suututtaa häntä, olisi vain pitänyt myötäillä, sanoa, että olen hänen" sanoin laskeeni jälleen laskeutuen maahan.
"Hän ei omista sinua. Diana hän yritti tappaa sinut, miksi edes yrität puolustella sitä saatanan mielipuolta?" Hiljennyin hetkeksi ja mietin, miksi puhuin Herolle tästä. Ori oli ulkopuolinen, hän ei tiennyt mitään mitä oli tapahtunut. Tuntui kuitenkin jostain syystä hyvältä puhua asioista ääneen.
"Koska minä rakastan häntä" sanoin lopulta ääneen. Minua inhotti myöntää se, mutta en voinut sille mitään.
"Rakastat? En usko. Hän on manipuloinut sinua, ei kukaan voi oikeasti rakastaa tuota mielipuolta. Sehän tappaa omia laumalaisiaankin" Hero tuntui jopa vähän turhautuvan vastaukseeni.
"Siinä ei ole järkeä, mutta rakastan. Ja hulluinta on, että osa minusta haluaisi antaa anteeksi hänelle. Antaa anteeksi kaiken. Osa taas haluaa paeta kaikeasta, jättää kai"
"Joten lähde" Hero keskeytti. Katsoin toista hetken yllättyneenä. Ulkopuolisen silmissä se ehkä vaikutti hyvin yksinkertaiselta, mutta itse jouduin tappelemaan tunteiden kanssa.
"Miten voin lähteä? Violence on ollut kotini" sanoin epätoivoisena.
"Ja mitä Deimoskin sanoisi" lisäsin vielä perään hiljaa.
"Koti ei ole paikka jossa saat koko ajan pelätä henkesi edestä Diana. Sen pitäisi olla paikka, jonne pakenet ei josta pakenet. Minä lupaan kertoa Vicentelle ja vaikka sitten Deimoksellekin vaikka hän ei mielestäni ansaitse selitystä" Hero yritti suostutella.
"Lähtisin nyt? Minne?" kyselin, mutta aloin harkista vakavasti lähtemistä. Hero oli oikeassa, koti ei ollut paikka, jossa piti pelätä.
"Sinähän olet entinen Hermi, eikö totta? Tunnet Hermien alueet, etköhän löydä sieltä paikkaa? Sitä paitsi heti kun Deimos lähtee täältä voit palata tänne, jos et löydä mitään paikkaa. Pidämme sinut turvassa" ori ehdotti. Toinen sai lähtemisen kuulostamaan niin yksinkertaiselta ja fiksulta vaihtoehdolta. Hetken vain mietin vaihtoehtojani.
"Ja sinä siis lupaat, että Deimos saa tietää minun lähteneen? Että hän ei odota minua Tichossa?" kysyin. Ori nyökkäsi ymmärtäväinen hymy kasvoillaan.
"Pidän huolen, että sinä pysyt turvassa ja hän lähtee" Hero vakuutti. Huokaisin syvään ja katsoin Hermien puolelle. Kuva Deimoksesta hyökkämässä kimppuuni välähti taas mielessäni ja se oli viimeinen pisara.
"Olet oikeassa, minun pitää lähteä. Kiitos, todella. Pysy turvassa, äläkä kohtaa häntä yksin, onko selvä?" myönnyin lopulta. Hero nyökkäsi ja kurotti kaulaansa halaakseen. Minä kuitenkin peruutin.
"On parempi, ettei hajuni tartu sinuun" sanoin.
"Taidat olla oikeassa. Onnea hei. Nähdään pian" ori sanoi ja peruutti itsekin. Hymyilin, mutta en vastannut. En uskonut palaavani edes Tichoon. Käännyin takajalkojen varassa ja lähdin laukkaamaan hermien alueelle. Nyt minun pitäisi löytää nukkummapaikka täksi yöksi ja huomenna etsiä todellista piilopaikkaa itselleni.

Nimi: Gaapriel

11.12.2019 16:42
Ancelika-Violence

Faijeriin nojaten(?) suntasimme kohti parantajaa. Sinne saapuessamme, kävelin suoraan lähimmälle pedille ja rojahdin sen päälle. Hengitykseni oli raskas ja minua pelotti. Olisipa Safiira kotona...

Nimi: Gaapriel

11.12.2019 16:38
Dani-Aderlin

Jumalten kiitos Ben suostui yhteistyöhön. Lähdin hitaasti kävelemään Benin perässä.
Sivusilmällä seurasin linnun liikehdintää. Se oli levotonta. Ikäänkuin se yrittäisi käskeä minua kiirehtimään.
"Voisimmeko liikkua hieman nopeammin?" kuiskasin levottomana upseerille ja vilkaisin välillä Jerryä joka seurasi meitä perässäni(?)
Tilanne oli aivan liian kireä onnistuakseen, mutta juuri nyt ei ollut muutakaan vaihtoehtoa kun paeta.

Carme-Aderlin

Dani oli ymmärtänyt viestini ja kolmikko lähti liikkeelle. Tunsin yhteyteni lintuun heikentyvän, joten aika oli lopussa.
#Vauhtia nyt!# huusin päässäni.
Lensin lähemmäs solan suuta johon he ilmeisesti olivat matkalla, yrittäen houkutella heitä liikumaan nopeammin.

Nimi: Gaapriel

10.12.2019 20:53
Safiira-Violence

Jälleen sanoillani ei ollut Deimoksen korviin merkitystä, kuten ennen vanhaa. Sanani olivat tyhjiä kajahduksia toisen omiin ajatuksiin verrattuna. Deimos oli päättänyt jotain, joten siitä ei ollut enää takaisin kääntymistä. Sota oli väistämätön ja sivullisia uhreja tulisi olemaan paljon. Lampi tuli näkyviin ja Celenan sanat jäivät takaraivooni. Mielistelijä mikä mielistelijä. En todellakaan kuluttaisi aikaani roskasakin kouluttamiseen kun saari piti sisällään jo ryhmääni kuuluvat hevoset. Väkivältisen historiani aikana olin tavannut paljon hevosia jotka olivat minulle velkaa koko elämänsä. Etsisin heidät käsiini ja kasaisin Violencelle oikean ja todillisen ylemmän aateliston. Sanomatta mitään kävelin viileään veteen Deimoksen perässä. Sukelsin kokonaan veden alle ja muistoihini tuli ikävä kohtaus vesiputouksen kanssa. Avasin silmäni ja näin ainoastaan sysimustan ja hyytävän veden. Suljettua silmäni palasin takaisin pintaan. Annoin veden valua pitkin kaulaani kun kahlasin rantaan. Lämmin ihoni höyrysi ja silmissäni oli katse jota jokainen pelkäsi. Käänsin vettä valuan katseeni kahteen mustaan seuralaiseeni. Rakastin tätä voiman tunnetta. Viha oli energiani lähde, mutta tällä hetkellä Celena oli vihani lähde. Upseeri rupesi todella käymään hermoilleni. Käänsin katseeni tammaan.
"Hienoa että jaat huoleni, mutta kysyinko mielipidettäsi. Halusinko ehdotuksiasi tai pyysinkö niitä?" sanoin korvani uhkaavasti pystyssä pitäen jäänsinisen katseeni tammassa, ottaen samalla yhden uhkaavan askeleen lähemmäksi. Talvi oli tulossa ja luminen Sheol oli minun valtakuntani. Kukaan muu ei katoa yhtähyvin maastoon silloin kun minä ja tuleva ryhmäni.
"Kasaan ryhmäni oman elämäni sotureista. Eliitti hevosista jota kumpikaan teistä ei ole tavannut ja se tarkoittaa sitä, että olen poissa noin viikon. Saatte tutkia Tichoa keskenänne ainakin viikon. Kerrotte Vicentelle ja muille, että minä sain vihjeen Zeran kuolemaan liittyen ja lähdin tutkimaan sitä" selitin molemmille siirrellen katsettani heidän välillään, palauttaen sen pian Celenaan.
"Jos et opi pitämään suutasi tukossa oikealla hetkellä, minä opetan sen sinulle ja siinä kohtaa edes Deimos ei pysty pelastamaan kauniita kasvojasi minulta!" totesin hampaideni välistä ja heti sen jälkeen käänsin selkäni molemmille lähtien kävelemään samaa reittiä mitä tulimme. Jos heillä olisi vielä jotain asiaa, kuulisin sen pienen hetken ennen katoamistani puiden joukkoon.

Nimi: Lacritsi

05.12.2019 22:42
Deimos - Violence

Deimos kuunteli kahden tamman sanoja.
"Meillä ei ole paljoa aikaa, lumi tulee pian", Deimos sanoi ja vilkaisi taivasta. Yöksi tuli varmaan pakkasta ja saattoi hyvinkin olla, että seuraavana aamuna olisi maa kuurainen.
"Aloitamme hermien alueen pohjoisimmista kolkista. Hermien kanssa emme tarvitse yötä emmekä armeijaa. Jos jotkut yksittäiset hermit alkavat ryppyilemään, teemme niistä esimerkin. Viemme ruokaa ensihätään ja tutustumme samalla reittiin kohti länttä. Kumman lauman kimppuun sitten hyökkäämme ensin... Jos saamme alistettua Tichon, palkinto on suurempi. Enemmän ravinteikkaampaa ruokaa ja Aderlin jäisi kahden armeijan väliin. Mutta Tichon maasto on vierasta ja tuen saaminen on hankalampaa kaukana kotoa. Aderlinin kanssa taistelu käytäisiin omalla rajalla. Ja eihän koko vihollislaumaa tarvitse tuhota, vain ne jotka vastustavat. Joka laumasta löytyy varmasti runsaasti hevosia, jotka palvelevat mieluummin meitä, kuin kuolevat. En tapa edes Vicenteä, tai Terraa jos he antavat meidän käyttää alueitaan ja tekevät yhteistyötä. Parhaassa tapauksessa sulaudumme yhdeksi laumaksi, mutta kyllä talven yli kestävään ruokasaaliiseenkin on tyytyminen." Deimos totesi rennosti ja ylimielisesti.
"Edelleen, kokoatte ja koulutatte ryhmänne itse. Haluan kuitenkin tietää ketä ryhmiinne sitten lopulta kuuluu. Celena, saat iskuryhmän. Lauman kimppuun hyökätessä täytyy iskeä yllättäin ja hiljaa. Tumma väri on eduksi. Safiira, sinun ryhmäsi voisi myös toimia etulinjassa", Deimos päätti sanansa ja mietti omaa ryhmäänsä.
*Tarvitsen ryhmääni koneita. Hevosia, jotka tekevät mitä vain kun käsken. Jotka eivät pelkää mitään vihollista, ja pakene tyhjän takia. Celena ja Safiira olisivat olleet täydelliset, mutta heillä on omat ryhmänsä. Victor täyttää myös kriteerit*, Deimos virnisti itsekseen nähdessään mielessään kullankeltaisen orin kuvan.
*Minun täytynee otella häntä vastaan, ettei hän vain ole menettänyt otettaan muutamassa vuodessa. En usko että on*, Deimos jatkoi mietteitään tyytyväisenä.
*Ja Victor varmasti tietää muita kaltaisiaan. Hän hoitaa ryhmäni kokoon, minun ei tarvitse nostaa kaviotakaan.* Sitten Deimoksen virne hyytyi. Oli orilla muitakin syitä mennä hermien alueelle, kuin ruoka.
*Jokaiselta hermiltä täytyy kysyä Solasta. Samoin laumojen hevosilta, jotka ovat olleet ennen hermejä* Sola sijaitsi jossain hermien alueella. Jossain siellä. Paikan täytyi kuitenkin olla iso, jos sinne mahtui lähes kaikki hermit tarpeen vaatiessa. Hmh, sellaisen paikan Deimos halusi löytää.
"Mutta ennen mitään toimia, meidän täytyy vielä kerätä tietoja Tichosta ja tarkistaa oman lauman tilanne taudin varalta. Celena, harjoittele sen ruunikon tamman kanssa, kerää tietoja taistelutekniikasta ja tarkkaile Safiira myöskin vihollista. Onko teillä muita ehdotuksia?" Deimos kysyi käskyt annettuaan. Ori hidasti askeliaan käyntiin, jotta ympäristön tarkkailu olisj helpompaa
"Tuolla on lampi", Deimos sanoi varmasti, vaikka ei todellakaan ollut varma siitä, muistiko alueen oikein. Mutta kun Deimos muutti kävely suuntaansa hieman ja puiden välistä avautui pienehkö lampi, oli ori hyvinkin tyytyväinen itseensä. Mitä Deimos ei tiennyt, oli se, että lampi oli sama jonka rannala eräs tammakolmikko oli aiemmin ollut, tosin toisella puolella lampea, kuin missä Deimos itse nyt oli.
Vaikka puissa humisi vieno tuuli, lammen tumma pinta oli hiljaa ja seesteinen. Ehkä tuuli sai revittyä jonkin lehden pari lainetta aiheuttamaan, mutta muutoin veden pinta oli liikkumaton. Hämärän takia vesi näytti tummalta, mutta myös puut loivat varjoja sen pinnalle. Pohjakin oli luultavasti lietteinen ja upottava, kuten tällaisissa pienissä metsälammissa oli tapana. Aukealle saapuessaan Deimos tarkasti ympäristön nopeasti katseellaan ja korviaan käännellen, olivathan he vieraalla alueella kumminkin. Mitään ei lammen luona tietenkään näkynyt ja tuhahtaen Deimos asteli rantaheinikon läpi veteen. Vesi oli hyytävän kylmää ja heti kun se ylitti kavionrajan, Deimos tunsi kylmätväreet nousevan jalkojaan pitkin. Keho ei ollut vielä tottunut viilenevään veteen. Erikoista, sillä sydäntalvella Deimos saattoi ilman suurempaa tuskaa kulkea nolla-asteisessa vedessä, vaikka se vaarallista Sheolin pakkasissa olikin. Talvella ei parannut kastua, jos turkkia ei osannut kuivata tai ei päässyt suojaan, saattoi kuolla nopeasti. Pienenä Deimos oli oppinut sen kantapään kautta pudottuaan joskus jäihin. Mitäs oli mennyt käppäilemään jäälle. Deimosta oikeastaan suututti kehonsa reaktio, se kuinka pahalta tämä vesi tuntui, koska Deimos tiesi millaista vesi tulisi olemaan ja kuinka mitättömältä jäinen vesi saattoi tuntua varsinkin hyvän laukkaspurtin jälkeen, kun keho aivan höyrysi lämpöä. Ikävästä olotilastaan huolimatta Deimos käveli syvemmälle veteen, aika kauaskin, että vesi ylsi polviin saakka. Lampi ei ollut varmaan tarpeeksi syvä että Deimos voisi uida. Ei tänne oltu pulikoimaan tultu, mutta ajatus käväisi häivähdyksen ajan mielessä. Vammautunut takajalka voisi pitää uimisesta. Deimos seisahtui, kaviot mutaan upoten ja laski turpansa juodakseen kylmää vettä. Veteen tuli uusi tumma läikkä, kun jo vähän kuivumaan ehtinyt veri juoksettui uudelleen ja levisi veteen. Veri näytti lähtevän aika helpostim Joten, juotuaan Deimos upotti koko päänsä veteen ja nykäisi sen sitten läpimärkänä ylös. Vesipisarat lentelivät, ja otsatukka ja pätkä niskan takaa alkavaa harjaa lätsähtivät raskaina ja kylminä päätä ja kaulaa vasten. Hmh, virkistävää. Pari kertaa friisi vielä kuopautti vettä kaviollaan, jotta sitä lentäisi alemmas kaulaan ja lavoillem Tämän jälkeen Deimos aloitti melko perusteellisen putsaamisen, varoen tarkasti haavoja, joissa vesi kirveli. Jahka ori oli tyytyväinen tulokseen, kahlaisisi Deimos takaisin rannalle turkkiaan ravistamaan ja odottamaan muita.

©2020 Magical nature - suntuubi.com