Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

HUOMIO! Jos koet, että hahmosi on kehittnyt pelin aikana esim. luonteen suhteen, laita se hahmosi hahmolomakkeeseen!! Hahmotiedoissa on nykyään uusi kohta nimeltä Kehitys, joten se kannattaa lukea AINA kun katsoo toisen roolipelaajan hahmojen tiedot!!!

Täällä sitten roolipelataan. Noudata alla olevia ohjeita!
- Älä tapa tai vahingoita kenenkään hahmoa kysymättä. Tai jos yritätä tappaa käytä sanaa yrittää tai merkkiä (?)
- Voit pelata minä tai hän muodossa.
- Laita nimi kohtaan nettinimesi tai hahmosi nimi. Jos laitat hahmosi nimen laita näin:
Esim. Night-Violence
Mutta jos laitan nimi kohtaan nettinimesi, laita hahmosi nimen perään lauma josta hevonen on. Esim.

Nimi: Taneli

Herman-Aderlin
Kävelin metsässä yksi. Raikas ilma heilutti harjaani ja tuore ruoho tuoksui nenääni...

- Kiroilua saa esiintyä, mutta kunhan ei jokatoinen sana.
- Kun hahmosi puhuu, puhe laitetaan näiden väliin Esim: "Moi". Kun ajattelee se laitetaan näiden väliin Esim: #Olen elossa#. Kaikki mikä ei kuulu ropeen laitetaan näiden väliin Esim: //Moikka// Ja kaikki muu tekeminen ilman merkkejä.

Tapahtunutta

Vieraskirja  << <  4  5  6  7  8  9  10  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Lacritsi

12.08.2018 11:13
Deimos - Violence

Friisiläinen kuunteli korviaan luimien tamman sanoja.
"Olet kertonut tuon aiemmin", Deimos vahvisti hiljaa välissä, ettei aihe ollut täysin uusi, Dianan ei siis tarvitsisi kertoa hirveyksiä kokonaan uudelleen. Tammaa kokoajan katsoessaan Deimos näytti Dianan sanojen aikana mietteliäältä. Deimos tunsi olonsa hivenen turhautuneeksi, koska ei tiennyt miten saisi pyyhittyä tuon tunteen ja pelon Dianan mielestä pois.
"Vicentellä on ollut valtaa ja voimaa jo vuosia", Deimos totesi lapojaan pienesti kohauttaen ja edelleen vanhusta puolustellen. "Mutta jos haluat pitää etäisyyttä häneen ja ticholaisiin, se on sinun asiasi, minä en siihen puutu", Deimos lisäsi ymmärtäväisemmin. Ehkä tamma huomaisi jotain, mitä luottavaisin mielin kulkeva Deimos ei huomaisi. Ori kuitenkin tajusi olla sanomatta asiaa ääneen, keskustelun aiheen huomioon ottaen.
"En tiedä mitä voisin tehdä saadakseni tuon tunteesi helpottumaan. Mutta Jerryn pelkääminen saa luvan loppua. Ensimmäinen asia mitä teemme kun palaamme Violenceen, on Jerryn tappaminen", Deimos lupasi vakavana. Suojatin tappaminen saisi Aitnen varmasti suuttumaan, mutta Diana oli tuonut huolensa ilmi niin monta kertaa, että Deimoksesta olisi aika astua tädin varpaille. Deimos ei voisi estää, ettei Dianaa käytettäisi hyväksi uudelleen, mutta voisi tehdä sille asialle jotain, ettei uhka olisi enää ikinä Jerry. Deimos seuraili katseellaan tamman reaktiota, ja hymyili sitten rohkaisevasti. Olisikohan aika vaihtaa puheenaihetta?
"Joten..." Deimos sanoi mietteliäästi, "oletko syönyt mitään tälle päivälle? Sinun pitäisi tosissaan ainakin maistaa tätä", Deimos jatkoi reippaammin ja työnsi turvallaan heiniä lähemmäs Dianaa.

Nimi: Diana-Violence

12.08.2018 03:48
En ollut niinkään vihainen Deimokselle, tiesin, että hän luultavasti vain ajatteli parastani. Aihe vain sai minut hermostumaan ja hyvästä syystä.
"Jerry... En muista mitä kaikkea olen sinulle jo Jerrystä kertonut, mutta Jerry yritti käyttää minua hyväkseen, jotta voisi kostaa sinulle Veljensä kuoleman. Minun piti haurhauttaa sinut ja vietellä, jolloin Jerry pääsisi yllättämään. Jos en olisi lähtennyt pakoon sinä yönä vaan jäänyt ja kieltäytynyt tai epäonnistunut tehtävässä, minulle olisi käynyt samoin kuin ystävälleni. En onneksi ollut yhtä sokea kuin Betty... Joka tapauksessa tämän takia en halua vaikuttaa siltä, niin kuin minusta olisi hyötyä jollekin. Uskon, että Vicente ei ole niin kuin Jerry, mutta valta ja voima voi nousta nopeasti päähän" kerroin koko tarinan välillä katsoen Deimokseen, jotta näkisin tuon reaktion. Jerry todella oli kaiken pahan alku. Ja nyt kun ori vielä oli kodissani, nauttimassa Aitnen suojeluksesta, tuntui, että kaikki ne pahat muistot palasivat pintaan.

Nimi: Gaapriel

11.08.2018 18:09
Igor-Violence

Tuijotin oria virne naamallani.
"Noh ei sun mulle tarvii kaikkee kertoo ja jos nyt yötä vasten välttämättä haluat luolia laittaa niin laitetaan!" naurahdin ja lähdin rennosti kävelemään kohti tyhjiä luolia.
"Siivotaan nyt turhat kivet ja kaikki sellaiset pois luolista, jotta pedit saadaan paikoilleen" sanoin hermostuneesti tanssahtelevalle(?) upseerille. Kävelin yhteen tyhjistä luolista ja aloin kaviollani potkia oksia ja kiviä pois luolasta. Oli tässäkin tekemistä yhdelle yölle.

Nimi: Lacritsi

10.08.2018 00:01
Ben - Violence

Ben tanssahdeli tuttuja hermoromahdusaskeliaan Igorin luo ja pysähtyi mustan orin eteen. Igor kysyi, mistä kiikastaa.
"Siitä, että nyt kun tuolla ulkona riehuu se kulkutauti, ja meidän Safiira, Diana, Deimos ja vieraat päättivät lähteä Tichoon koska.." Ben vaikeni juuri ajoissa, ja sulki suuri eleisesti suunsa.
"Koooska, en tiedä miksi", Ben valehteli selvästi, jopa ruunikko itse kuuli sen äänestään. Ben loi Igoriin anovan katseen ja toivoi ettei ori kysyisi enempää.
"Ja leiri jätettiin meidän kahden ja Aitnen vastuulle. Ja mitä meidän pitää nyt tehdä, on se että... Meidän pitää valmistautua siihen tautiin. Tyhjennetään suurimmat luolat asukkaista, rakennetaan sinne paljon petejä ja jos sairaita tulee, siirretään ne sinne. Niin ja ruokaa pitää varmaan alkaa keräämään varastoon, ja sammalta veden kuljetusta varten. Lähetin jo muutaman yötä vasten hakemaan metsästä pedinrakennustarvikkeita. Se ei ole paljon, mutta ainakin alku. Mentäisiinkö nyt hoitamaan ne luolat?", Ben kertoi hermostuneena.

Nimi: Lacritsi

09.08.2018 23:51
Deimos - Violence

Deimos näytti hetken ajan siltä että oli syönyt jotain hyvin kitkerää eikä edes levitaatio saanut orin huomiota vietyä lumoavuudellaan, vaikka se leijaili aivan isäntänsä naaman edestä.
Mitä Deimos oli taas sanonut? Miksi Diana tuntui taas suutahtaneen? Ja miksei tamma halunnut ottaa taitoa valtaansa? Valta lisäsi turvallisuutta. Tekisi Dianan elämän helpommaksi. Ja ehkä antaisi Dianan kyvylle aseen muodon, mistä Deimos olisi mielissään ottamassa ilon irti, mutta se oli sivuseikka. Ehkä. Ja miksei Diana luottanut Vicenteen? Eikö tamma nähnyt mitä kaikkea sen papparaisen päästä saattoi löytyä? Joo, kyllä Deimos kunnioitti ja arvosti Vicenteä, mutta nyt kun kiitoksen taakka tuntui haihtuvan friisiläisen harteilta, ei Deimos voinut vastustaa kiusausta käyttää vanhusta vähän hyväkseen, ja nyhtää tietoa kyvyistä ja vähän muustakin. Deimoksella oli kysymyksiä ja varmaan puolen kymmentä kommenttia jolla aloittaa kunnon huutoriita, mutta molempien tähden Deimos ei halunnut sitä. Eikä Deimos muutenkaan halunnut suututtaa rakastamaansa tammaa. Mietiskellessään Deimos oli pyyhkinyt happaman ilmeen naamaltaan ja laski nyt rauhallisesti huokaisten päänsä alas, tamman pään viereen, myös valkeaa kaulaa koskettaen. Orin aivojen raksutuksen saattoi varmaan kuulla, Deimos yritti niin kovasti miettiä miten saisi tamman leppymään.
"Uudestaan? Uskallankohan kysyä mitä mahdat sillä tarkoittaa?" Deimos kysyi pehmeästi, ehkä pikkiriikkisen huvittuneeseen sävyyn. "En halua suututtaa sinua", Deimos lisäsi samalla pehmeällä sävyllä, jossa oli nyt ripaus pyyntöä. Välillä Deimos tosissaan mietti miten pitkään jaksaisi ryömiä tällätavalla maata pitkin Dianan kiukuttelun takia. Ongelma oli tietenkin se, ettei Deimos ymmärtänyt miksi Diana tulistui ja siksi ei keksinyt kovin järkevää syytä tamman äkilliselle mielentilan muutokselle.

Nimi: Gaapriel

09.08.2018 22:08
Ancelika-Violence

Uni maistui ja en tajunnut Zeran lähtevän. Ainoa mihin havahduin oli Faijerin turvan lämpö, mutta en täysin herännyt. Kasvoilleni nousi hymy, korjasin asentoani ja jatkoin nukkumista. Voi kun lauma tajuaakin aamulla, että varajohtajan pieni varsa on hävinnyt teille tuntemattomille.

Vicente-Ticho

En löytänyt Tacia mistään. Mihin lie kiukkuinen tamma oli mennyt. Huokaisin syvään ja jatkoin kierrosta leirissä. Kuu oli noussut korkealle taivaalle ja valaisi koko leiriä. Tulikärpäset leijailivat ympäriinsä ja heinäsirkat pitivät yöllistä konserttiaan. Koko hetki oli suorastaan taijanomainen. Vanha mieleni ja pääni lepäsi, kun sain vihdoin olla kotona. Kaikki oli niin kauan hyvin kunnes vasemmassa korvassani alkoi tinnittää. Läskin päätäni äkillisesti ja korskahdin ikävästä äänestä. Silmässäni oleva vamma ei ollut kipeä, mutta vanha haava aiheutti hermosärkyä kalloni vasemmalle puolelle. Minusta oli tullut virallisesti vanha. Vasen etujalkani petti ja polveni kolahti maahan. Leirissä olevat hevoset, jotka olivat vielä hereillä alkoivat hätääntyä ja leirissä alkoi yöllinen hälinä. Osa kiirehti luokseni ja kyselivät toisiltaan, että mitä pitäisi tehdä. Kasvojeni koko vasen puoli oli turta ja kipu alkoi sumentaa jo oikan silmänkin näköä.
"Secro! Pesästäni lääkeannos. Se on aivan sammalverhon oikealla puolella. Vauhtia!" huusin orille, oka tuli vihdoin näkyviin ja tiesi tismalleen mistä oli kyse. Annokseen oli meiramin, kielon ja kamomillan sekoitus. Mukana oli myös muita hermosärkyä lievittäviä yrttejä. Väkeä tuli yhä enemmän katsomaan mistä meteli tuli ja metelistä tuli näin ollen vieläkin suurempi. Secro tuli pian tyhjän kulhon kanssa luokseni.
"Täälä ei ole mitään!" ori huusi hätääntyneenä. Yritin nousta ylös ja tehdä asiale jotain, mutta tein juuri päinvastoin. Rojahdin kyljelleni, aivan kuin narusta olisi vetänyt.
"Osaako kukaan tehdä nopealla tahdilla ja mahdollisimman puhtaasti lääkesekoituken ohjeideni mukaan?" kysyin joukolta saamatta vastausta.
Kipu ei ollut sietämätön, mutta en halunnut pysyvää hermovauriota, joten asialla oli hieman kiire.

Zera-Violence

Katselin kuuta ja harhailin ympäriinsä. Olin tajunnut liian myöhään, että eksymisen riski oli olemassa ja näin oli tapahtunut. Kävelin hiljaa ja varovaisesti ympäriinsä kyneleet valuen silmistäni.
"Ei ikinä olisi pitänyt lähteä." nyyhkytin itselleni. Minua pelotti olla yksin ja kaipasin äidin luo niin paljon.
Säpsähdin kun vieressäni olevassa puskassa rasahti. Hyppäsin pelöstyksestä varmaan kolme metriä joka suuntaan, ennenkuin pysähdyin ja korvat höröllä tuijotin pusikkoa.
"Ku-kuka sielä?" kysyin ääni vapisten. Vastausta ei kuulunut ja en sitä kyllä jäänyt odottamaankaan. Otin kaikki neljä jalkaa alleni ja lähdin juoksuun. Minulla ei ollut mitään tietoa mihin jalkani minua veivät. Välillä tuntui, että niitä oli enemmänkin kuin neljä, mutta jatkoin vain juoksua. Puskasta oli hypännyt iso vaarallinen metsäjänis ja sehän olisi saattanut vaikka syödä minut. Enhän minä sen tiennyt olevan jänis, joten jatkoin vain juoksua.

Maisemat ja tuoksut vaihtuvat ja minulla ei todellakaan ollut enää hajuakaan missä minä olin. Kuuset ja männyt vaihtuivat koivuiksi ja koivut vaihtuivat haavoiksi sekä vaahteroiksi. Maisema oli muuttunut täysin ja minulla ei ollut hajuakaan juostusta matkasta tai sen pituudesta. Kahlasin lähimpään lampeen juomaan ja vilvoittelemaan. Ajatus eksymisestä ja elämisestä ilman äitiä iski minuun nyt kunnolla. Vesiputoukset avautuivat silmissäni ja itkemiseni oli lähempänä jo itkuhuutoa. Kävelin nyyhkyttäen lammen rannassa olevan puun alle ja kävin makuulle.
"Ehkä joku paha susi tulee ja syö minut. En löytäisi kuitenkaan kotiin" sanoin hiljaa itselleni itkemisestä ja juoksemisesta uupuneena. Silmäluomeni alkoivat painaa ja ei aikaakaan, kun ne painuivat kiinni ja nukahdin vaahteran alle, joka oli Tichon alueella minun sitä vain tietämättä.

Nimi: Diana-Violence

09.08.2018 20:39
Lumoutuneena katselin miten multahippuset leijailivat ilmassa ja menivät sinne sun tänne. Deimoksen voima oli jo ennestään paljon kiinnostavampi kuin omani, mutta tämä oli jo ihan eri tasoa. Katselin tippuvia heiniä edessäni ja teki mieli koskettaa. Niin en kuitenkaan tehnyt, Deimos ei ollut vielä kunnolla selittänyt, miten orin kyky reagoi elävien olentojen kanssa. Vähän minua mietitytti se, että Deimos mainitsi Vicenten nimen toistamiseen. Ori selvästi luotti vanhukseen, mistä en kai voinut syyttää oria. Tietenkin oli kiva saada varmuutta ja tietoa omasta kyvystään. Yllättäen Deimos totesikin, että Vicentellä on oma kykynsä. Suojakilpi...Oria olisi siis vaikea satuttaa jos tuo tiesi hyökkäyksestä. Deimos ei selvästi ajatellut hyökätä Tichon johtajan kimppuun, friisiläisori tuntui kunnioittavan ja arvostavan harmaata vanhusta. Mutta minulla oli epäilyni, ei vain Vicenteä, mutta Tichoa kohtaan. He olivat ystävällisiä, mutta joskus se vaikutti siltä, että ystävyyden takan olisi taka-ajatuksia. Siksi Deimoksen sanat eivät saaneet minua muuttamaan mieltäni Vicentestä. Sen sijaan hän sai minut entistä epävarmemmaksi.
"Minä en halua sitä voimmakkaammaksi, en halua, että se on joskus niin arvokas taito, että kallisarvoinen Vicentesi tai kukaan muu saa ideaa käyttää sitä hyväkseen. En tipu siihen ansaan uudestaan" sanoin aika vihaisestikkin Deimokselle ja laskin pääni maahan, poispäin friisiläisorista.

Nimi: Lacritsi

09.08.2018 19:36
Deimos - Violence

Deimos virnisti mielissään siitä että Dianaa kiinnosti orin kyky, vaikka tamma oli kovin suojelevainen omaansa kohtaan. Dianasta Deimos siirsi katseensa selälleen, jossa ori tunsi levitaation kiemurtelevan kuin kerälle vetäytyvä käärme. Katsettaan hitaasti kohti pesän keskikohtaa siirtäen Deimos sai levitaationkin liikkumaan hallitusti ja rauhallisesti. Deimos ei halunnut sen leviävän ympäriinsä ihan vielä. Levitaatio kulki tiiviinä, orin selästä alkavana pilvenä lattiaa pitkin, mutta orin katsetta seuraten.
Hieman päälle metrin välimatkaan itsestään ja Dianasta Deimos sitten käski pientä apuriaan pysähtymään ja ajatteli mitä halusi levitaation tekevän, peittävän itsensä maan mullalla.
"Katsotaan toimiiko tämä", Deimos sanoi ja yritti sitten keskittyä. Levitaatio nimittäin ei ensin reagoinut mitenkään, huojui vain usvamaisessa olomuodossaan lattialla, kohdassa johon Deimos oli käskenyt sen jäädä. Parin silmänräpäyksen jälkeen Deimos ehti jo miettiä, ettei levitaatio ehkä kyennyt täyttämään toivetta, mutta sitten mokoma viivyttelijä alkoikin toimimaan. Levitaatio suorastaan imi multaa itseensä kohdista, joissa se koski maahan, eikä kulunut kauaa, kun se oli kokonaan multahippujen, ja tomun peitossa. Ja ennen kaikkea, se oli näkyvä, näytti enemmänkin erikoisen muotoiselta, itsekseen liikkuvalta tomupilveltä. Tyytyväisenä sen suoritukseen, Deimos ei enää pitänyt levitaatiota niin tiukassa kontrollissa, ja keltaharmaa, ilmassa leijuva, muodoton usvaotus alkoi liikkua omia aikojaan. Se jakautui useampaan haaraan, joista jokainen lähti hieman erisuuntaan törmäämään joko seinään, sammalverhoon tai hevosiin tai muuten vain kiertelemään pesän ilmaa. Se taisi tutkia uutta ympäristöä. Enää se ei ollut kosketuksissa Deimokseen, mutta ei siinä pitkään mennyt, kun jokin multaisista usvasuikaleista kävi kiehnäämässä orin kaulaan kuin kissa jalkoihin. Deimos tunsi levitaation pinnalle tarttuneen mullan karkeuden.

"Itse asiassa Vicenten mukaan se on elävä. Ainakin jollain tasolla. Esimerkiksi minun viimeiset käskyni sille oli pysyä tuossa lattialla ja peittyä mullalla, tämän kaiken muun se tekee itse", Deimos vastasi Dianan aiempiin sanoihin ja laski katseensa Dianan jalkoihin, jossa muutamat levitaation haarat olivat löytäneet tamman kasaamia olkia, ja nyt ne nostelivat niitä ilmaan, päästivät putoamaan ja repivät palasiksi. Levitaatio taisi pelleillä, leikkiä oljilla.
"Vicente vertasi sitä pieneen lapseen", Deimos lisäsi pehmeämmin, seuraten hymyillen multapilven liikkeitä. Kuinka osuvasti Vicente olikaan tuota otusta kuvaillut. Levitaatio, ja levitaation voima kiehtoivat Deimosta suunnattomasti kaikessa monimutkaisuudessaan, mutta samalla se oli täsmälleen kuin pieni lapsi harhailevassa, ja leikkisässä luonteessaan. Deimoksesta sen puuhia ja liikkeitä oli mukava katsella. Vaikka levitaatio ei hengittänyt, se muisti, ja Deimoksen mielestä aivan varmasti ajatteli. Ainakin Deimos halusi uskoa niin, pitää levitaatiota niin elävänä kuin mahdollista.
"Vicente tietää paljon erilaisista kyvyistä ja hänen suojakilpensä on uskomattoman voimakas. En malta odottaa, mihin kaikkeen tämä pystyy, kun pääsee samoille tasoille", Deimos virnisti jo pelkästä ajatuksesta mitä levitaatio silloin saisi aikaan. Jo nyt se osaisi varmasti satuttaa tai jopa tappaa jos Deimos niin halusi. Pitäisi kokeilla joskus. Deimos käänsi katseensa Dianaan. Tämä keskustelu oli käyty, mutta Deimos kokeili silti.
"Vicente saattaisi todella tietää jotain sinunkin kyvystäsi, ehkä hän jopa osaisi opettaa tekemään siitä tahdonalaisen, ja voimakkaamman", Deimos ehdotti. Jos Dianan silmien valo olisi harjoitettavissa, kyllä siitäkin saisi kuorittua aseen.

Nimi: Faijer-Violence

08.08.2018 00:18
Heräsin yöllä kuivan kurkun takia. Katsoin hetken nukkuvaa Ancelikaa ennen kuin huomasin jotain puuttuvan. Zera oli jossakin. Nousin ylös ja katselin ympärilleni, mutta pientä mustaa varsaa ei näkynyt pimeyden keskeltä ollenkaan. Huokaisin, mihin se rasavilli oli taas kadonnut. Kävelin luolan suulle ja huomasin Igorin juttelevan Benille lähellä juomapaikkaa. Haukottelin syvään ja yskähdin hiljaa perään. En halunnut häiritä kaksikkoa joten palasin luolaan, ehkä Igor oli tälläkin hetkellä etsimässä Zeraa itse ja pyytämässä Benin apua. Ei minua tarvittaisi mukaan sotkuun. Varsan etsimisen sijaan katsoin mielummin Ancelikaa. Vaalea tamma näytti niin kauniilta ja söpöltä nukkuessaan. Varovasti kosketin turvallani valkoista poskea(?). Nämä pienet salaiset hetket olivat niitä mitä arvostin niin kovasti. Pienen hetken sain kuvitella, että Ancelika olisi tuntenut samoin. Huokaisin syvään ja menin makaamaan tamman selän taakse. Uni ei kuitenkaan tullut, joten jonkin aikaa vain tuijotin valkoista kaunotarta. #En koskaan uskonut olevani näin läheinen jonkun kanssa. Mutta sinä näit lävitseni, sinä näit, mihin minusta on. Olen sinulle ikuisesti kiitollisuuden velassa ja teen mitä vain tehdäkseni sinut onnelliseksi. Vaikka se tarkottaisi minun epäonnea. Kunhan näen sinun hymysi. Se riittää# ajattelin mielessäni ja laskin pääni. Katsoin kivistä seinämää edessäni hiljaisena. Tästä yöstä tulisi pitkä, uni ei tarttuisi hetkeen. Onneksi sain viettää sen Ancelikan vieressä.

Nimi: Diana-Violence

06.08.2018 23:40
Oliko Deimos kokeillut veden liikuttamista? Orin voima oli vahvempi mitä olin ajatellut, ja lievästi yllättynyt ilmeeni ilmaisi tämän. Yllätyin vielä lisää, kun Deimos ehdotti, että näkisin sen.
"Puhut, kuin se olisi jokin elävä olento" hymähdin.
"Mutta näytä vain, kuulostaa kiinostavalta" jatkoin heti perään ja katsoin kiinnostuneena hymyillen friisiläisoria.

Nimi: Lacritsi

01.08.2018 20:53
Deimos - Violence

Ori kohautti lapojaan. "Tee mitä haluat, mutta jos muut tietäisivät, ehkä Benin kaltaisia yllätyksiä ei tulisi", Deimos ei ollut ihan samoilla linjoilla Dianan ajatusten kanssa, ja taisi tehdä sen selväksi sanoissaan. Dianan noustessa ylös Deimos otti ensimmäisen suullisen heinistä. Vasta nyt Deimos tajusi sen olevan sekoitusta kuivasta ja tuoreesta heinästä. Ja herranpieksut sentään, miksei Deimos ollut ikinä kokeillut jotain näin hyvän makuista? Kuiva heinä rouskui mukavasti suussa ja antoi purutuntumaa, kun taas kosteampi tuore heinä antoi makua ja no, nestettä. Itse asiassa tuore ei tainnut olla heinää, aan ihan ruohoa. Sitä ei kasvanut paljoa Violencen kuivissa metsissä, koska tämän kaltainen ruoho tykkäsi enemmän kosteasta. Jos ticholaiset tekivät tällaista ruokaa joka päivä, Deimos söisi tällä reissulla hyvin.

Ori aikoi juuri kommentoida Dianaa maistamaan, kun heiniä keräävä tamma esitti kysymyksen. Deimos vilkaisi Dianan puuhia vähän ihmetellen, heinät voisi ihan hyvin syödä sieltä lattialta. Friisiläinen luimisti korviaan, ja puhui kun oli saanut nielaistua suullisensa.
"Ja selkeästi levitaatio vaatii lisää harjoitusta", Deimos murahti lattialle levinnyttä ruokaa katsoen.
"Se ei jaksa kantaa kaikkia heiniä, se ei liikuta vettä miten haluaisin, ja se ei tehoa eläviin eläimiin, se ei tehonnut Vicenten kilpeen, ja se tekee asioita ihan liikaa omikseen", Deimos selitti hyvinkin tyytymättömänä. Sitten ori tuli ajatelleeksi että ehkä oli hyvä ettei levitaatio tehonnut eläviin. Koska jos se tehosi, se saattoisi itsekseen käydä muiden kimppuun, tai jopa satuttaa Deimosta. Tuskin se oli niin fiksu että tajusi, että jos Deimos loukkaantui, sekin öh... heikkeni? Miettiessään Deimos vilkaisi lämmintä multalattiaa ja ori höristi korviaan uuden ajatuksen luikerrellessa päähän.
"Haluatko nähdä sen? Luulen että saan sen näkyväksi ainakin vähäksi aikaa", Deimos sanoi, multaa katsoen. Ehkä levitaatio voisi kerätä ympärilleen multahippuja ja tomua, ja siten olla näkyvä. No, vaikka Diana kieltäytyisi, Deimos varmaan tekisi sen muutoinkin. Itseasiassa Deimos jo kutsui pientä apuriaan, ja tunsi sen ilmestyvän pyörimään selkää vasten. Taas varastamassa energiaa, mutta onneksi heinien siirtäminen ei ollut kovin iso juttu.

Nimi: Diana-Violence

01.08.2018 17:36
Nyökkäsin Vicentelle, minua ei haittaisi jutella orille, jos se oli valoisaan aikaan. Kuulin askelien poistuvan, mutta uskalsin avata silmäni vasta, kun Deimos esitti kysymyksensä.
"Hän ehkä tietää sinun kyvystäsi, mutta ei minun. Enkä voi käyttää omaani puolustamiseen, jos nuo yllättäen kokisivatkin, että olemme friikkejä. Muutenkin... Elämä on helpompaa, jos mahdollisimman pieni määrä hevosia tietää silmistäni. Ainakaan kukaan ei voi pakottaa minua käyttämään kykyäni" vastasin ja nousin ylös. Aloin kasaamaan matkanvarrelle tippuneita olkia.
"Sinä ilmeisesti olet harjoitellut ahkerasti omasi kanssa?" kysyin kiinnostuneena taka-ajatuksena myös vaihtaa puheenaihetta.

Nimi: Lacritsi

29.07.2018 23:22
Deimos - Violence

Poistuva vanhus sai Deimoksen seuraavan, hieman pistävän katseen peräänsä. Puhua mistä Dianalle? Deimos tai pikemminkin mustasukkaisuus halusi tietää. Deimos kuitenkin käänsi oudon tyytyväisen naamansa Dianan suuntaan, kunhan Vicenten askeleet olivat hävinneet orin kuulonkantaman ulkopuolelle.
"Miksi sinä piilottelet sitä?" Deimos kysyi, kävellessään lähemmäs tammaa. Melkein kuin sanojaan vahvistaakseen, Deimos lähetti levitaation kohti seinän vieressä olevaa heinäkasaa. Heinät lähtivät liikkeelle ja kulkivat maanrajassa Deimoksen luo, orin käydessä makuulleen pedille Dianan viereen. Heiniä kylläkin levisi melkoisesti matkalle, koska levitaatio ei osannut tarttua niihin kaikkiin yksitellen, mutta suurinosa heinistä selvisi matkasta friisiläisen eteen. Vaikutti siltä ettei Diana ollut edes koskenut heiniin. Jaah, Deimos ainakin aikoisi nauttia tarjoilusta.

Nimi: Gaapriel

29.07.2018 19:00
Vicente-Ticho

Huokaisin hieman pettyneenä että kaikesta huolimatta pieni tamma ei luottanut edes minuun. Noh, ei kaikkien luottamusta voinut kerätä hetkessä. Pian Deimos ilmestyi pesään ja keskeytti meidät. Nyökkäsin orille suostuvasti.
"Jos sinulle Diana käy, tahtoisin jutella kanssasi huomenna kun olet levännyt tarpeeksi hyvin?" Kysyin tammalta, mutta en jäänyt odottamaan vastausta sillä juttelisin halusi toinen tai ei. Sanomatta enää sanaakaan poistuin pesästä ja Deimoksen pyynnöstä etsisin Tacin käsiini. Nyt se kiukkuinen tamma saisi alkaa kuunnella. Normaalisti rauhallisessa päässäni ja mielessäni ei juuri liikkunut mitään stressaavaa, mutta nyt jotenkin vain kaiki asiat painoivat mieltäni ja kiukkuisen parantajan ei pitäisi olla yksi niistä.

Igor-Violence

Illan hämärtyessä kävin tarkistamassa Zeran. Kaikki kolme Faijer(?), Ancelika ja Zera nukkuivat luolassani. Huokaisin hymyillen ja jätin kolmikon nukkumaan. Kävellessäni rinnettä alas juomapaikalle, näin hermostuneen Benin kävelevän minua kohti(?) Nostin korvani pystyyn merkiksi, että olin huomannut toisen.
"Mistä nyt kiikastaa?" kysyin orilta mielenkiinto pursuten.

Zera-Violence

Havahdyin siihen että isäni kävi luolan suulla. Faijer ja Ancelika nukkuivat vieressäni sikeästi(?). Nousin ylös ja verryttelin jalkojani hieman. Poistuin luolasta ja tylsyyttäni aloin tutkia tyhjiä luolia.
#Minnehän äiti meni?# ajattelin samalla penkoessani muiden tavaroita. Näin isäni aukiolla, joten piilouduin solan seinien suojaan. Minun ei olisi pitänyt olla enää tähän aikaan hereillä. Huokaisin syvään ja olin palaamassa takaisin Igorin luolaan, mutta solan syövereistä puhalsi hento kesä tuli ja se toi paljon uusi tuoksuja mukanaan. Aivan kuin niiden johdattelemana käännyin jälleen ympäri ja jatkoin matkaani kohti solan toista päätä. Äiti ei ikinä antanut minun mennä ulos ilman vahtia saatika vahdinkaan kanssa. Nostin kevyen laukan kun saavuin solan toiseen päähän ja innoissani laukkasin vain ympäriinsä tietämättä tai tajuamatta että voisin eksyä tai tulla susien syömäksi. Tuuli oli lämmin ja suorastaan tempaisi leikkisän mieleni mukaan. Takaisin ei ollut paluuta.

Nimi: Lacritsi

25.07.2018 21:25
Ben - Violence

Piakkoin eräiden seikkailijoiden lähdettyä, Aitne oli etsinyt käsiinsä Benin, ja kertonut mitä oli tapahtunut ja mitä Deimos ja Aitne olivat sopineet valmisteluiden kannalta.
"Okei okei... Mutta auttamaan? Miksi? Mikä älynväläys se muka oli?" Ben ihmetteli ääneen, hämillään yllättävästä tietopommista.
"Enpä tiedä. Deimos olisi voinut käyttää sitä kykyään vain meidän hyväksemme", Aitne tuhahti innottomasti.
"Kykyä?! MITÄ kykyä?" Ben älähti tyrmistyneenä puolihuutoa. Aitne vilkaisi ruunikkoa ihmetellen, mutta Ben ei välittänyt ollenkan toisen katseesta. Puhuttiinko nyt siitä mistä Ben luuli että puhuttiin.
"Sinä taidat tietää niistä vai?" Aitne oli tulkinnut Benin katseen oikein.
"Aitne! Mikä kyky?" kärsimättömänä Ben vaati saada tietää, vanhus voisi lopettaa viisastelun.
"Hän pystyy liikuttelemaan esineitä koskematta niihin", Aitne kertoi lyhyesti. Ben tuijotti vanhusta kuin aaveen nähneenä.
"Eli niitä on enemmänkin Dianan lisäk-" Ben puhui järkytyksissään ohi suunsa.
"MITÄ?!" Oli Aitnen vuoro äristä. Ben säpsähti, tajutessaan virheensä, mutta ihan liian myöhään.
"Ei mitään... Siis kun... En minä saisi kertoa..." Ben soperteli.
"Ala kakistaa ulos! Mitä se tamma taas on tehnyt?" Aitne jatkoi vihaisesti. Ben ihmetteli ohimennen Deimoksen tädin vihamielisyyttä, mutta antoi sen nyt olla.
"No siis.. kun... Dianan silmät hohtavat pimeässä", Ben vastasi varovasti, voi sitä omantunnon tuskaa. Ben oli luvannut Dianalle ettei kertoisi. Benin oli hankala tulkita Aitnen seuraavia ilmeitä ja punaruunikon teki mieli mennä varmuuden vuoksi vähän kauemmas vanhuksesta. Aitne oli hiljaa pitkän sekunnin, ja käänsi sitten äkäisen katseensa upseeriin.
"Mitä sinä seisot siinä?! Mene kokoamaan hevoset ja ala tyhjentää niitä luolia!" Aitne ärähti, saaden Benin suorastaan hypähtämään. Mikä ihme vanhukseen oli nyt mennyt? Ben ei jäänyt ottamaan selvää vaan käännähti kannoillaan ja lähti kevytaskelisella laukalla kauemmas leiriin. Ben pistäisi ensimmäiset hevoset töihin ja etsisi Igorin.

Nimi: Lacritsi

18.07.2018 02:50
Deimos - Violence

*Tämähän menee hyvin*, Deimos mietiskeli, kun valkoharjainen tamma kieltäytyi täysin avusta. Ehkä he olivat aloittaneet vähän väärällä tyylillä... Pitäisiköhän Deimoksen yrittää sanoa vielä jotain, vedota tamman mahdolliseen vähän itsekkääseen puoleen. Kai parantaja oli jo paiskinut töitä sairaiden parissa, se voisi ottaa vähän vapaata.
Deimos oli jopa aikeissa pahoitella tammalle ja yrittää aloittaa puhtaalta, tai puhtaammalta pöydältä. Mutta ei Deimos ehtinyt edes henkeä vetämään kun parantaja Tacimu- Ta-.... Deimoksella oli mennyt tamman koko nimi vähän ohi. Taci oli ilmeisesti parantajan lempinimi. No jokatapauksessa, Taci kääntyi viimeisten sanojensa jälkeen ja lähti pois. Deimos puri harmistuneena itseään poskeensa.
*Kipakka parantaja on Vicenten ongelma, ei minun*, Deimos tuhahti mielessään ja käänsi katseensa loittonevasta parantajasta muualle leiriin.

Minne Diana oli mennyt? Mihin luolaan? Hetki, ei täällä ollut luolia vaan nuita... puuhökkeleitä. Deimos ei keksinyt oikein sanaa miten kuvaisi itselleen Tichon leirin taidokkaasti rakennettuja ja punottuna suojia. Katsellessaan pesärivistöjä kauempana, Deimos tajusi pikkuhiljaa, ettei orilla ollut enää hajuakaan mihin niistä Diana tai Safiira oli mennyt.
Voi p*, Deimoksen olisi pitänyt kiinnittää tarkemmin huomiota kun tammat oltiin viety pois. Deimos huiski mustaa häntäänsä kiperässä tilanteessa, yrittäessään päättää mitä tehdä. Kuinka houkutteleva ajatus kaikkiin pesiin kuikkiminen olikaan, taustalla tuntuva takajalan särky muistutti siitä, että paino olisi paras saada pois koivilta pikinmiten. Kunnon lepo voisi saada näkyvän ontumisen jopa loppumaan. Deimos toivoi sitä syvästi, sillä vieraassa paikassa linkkaaminen oli hermostuttavaa, vaikka jo vuosia sitten Miracle olikin juurtanut syvälle selkärankaan uskon ticholaisten hyvyyteen.

Deimos otti suunnakseen lähimmät leirin laidalla olevat hevoset. Niitä oli kolme, kaksi tammaa ja yksi ori, kaikki joissain vaalean sävyissä kuten Secrokin oli ollut. Deimos oli aika varma että ne olivat olleet siinä koko ajan, ehkä ne osaisivat auttaa. Tai ehkä ne halusivat auttaa. Ontuessaan niitä kohti Deimos silmäili niitä varautuneesti ja huomasi että myös ne katsoivat pitkään Deimosta.

"Minne se valkoinen tamma vietiin?" Deimoa kysyi pysähtyessään kolmikon luokse. Vasta kysymyksen esitettyään Deimos tajusi että molemmat orin matkaseurasta olivat valkoisia.
"Se jota Vicente ei saatellut", Deimos jatkoi.
"Et sinä nuku siellä", tamma vastasi. Deimos kohautti kulmiaan, jaa vai oli heille järjestetty erilliset pesät? Eei käynyt laatuun.
"Kyllä nukun", Deimos painotti. Kolmikko vilkuili toisiaan, kuin empisivät kuka vastaisi. Hetken arpomisen jälkeen toinen tammoista puhui.
"Näetkö tuolla tuon vaalean kiven kahden pesän välissä? Siitä vasemman puoleinen, sinne", tamma kertoi. Deimoksen katse osui polven korkuiseen, lähes valkoiseen kiveen. Deimos hymähti vastaukseksi ja jätti kiittämättä.
"Tuota... Vicente pitänee teikäläisten vierailua tärkeänä joten tuota... Tarvitsetko jotakin? Vettä löytyy tuolta ja siinä pesässä pitäisi olla heinää", ori jatkoi. Sepä ei ollutkaan sanonut vielä mitään. Hmm... Vettä, ruokaa, mukava pikku luo- pesä. Ehkä Deimos pärjäisi. Mutta tässähän oli palvelua suoraan tarjottimeööa, totta kai näitä pitäisi vähän juoksuttaa.
Mietiskellessään ehkä vähän tahallisen pitkään, Deimos onnistui siirtämään painoaan niin, että takajalkaa vihlaisi hieman kovemmin. Samallapa Deimoksen pieneen mieleem nousi ajatus.
"Tarvitsen puun. Tai puunrungon. Joku jalkasi paksuinen kävisi ihan hyvin. Jokin sileä ja epäkäppyräinen. Pituudella ei ole väliä, pätkäisen sen kumminkin", Deimos virnisti, kääntyi ja jätti melko hämmentyneen joukon myhäillen taakseen. Sepä se olisikin jos ne oikeasti toisivat jonkin oksanpätkän. Deimos voisi kuitenkin oikeasti olla mielissään oksasta, jjota voisi vieritellä levitaation avulla kipeää jalkaa pitkin, ja siten hieroa kipeitä lihaksia.

Deimos saapui Dianan pesälle ja pysähtyi ensitöikseen tatkastelemaan sammalverhoa lähemmin. Herranpieksut se oli hieno! Kuiva sammal oli siro ja kevyt ja tuoksui hyvältä, vaikkakin siinä tuntui lehtipuiden mahlan tuoksu, havupuiden kotoisan pihkan sijaan. Hetken verhoa katseltuaan Deimos tunkeutui läpi ja yllättyi nähdessään Vicenten luolassa.(?) Vanhemmasta orista friisiläinen siirai katseensa Dianaan, joka piti edelleen silmiään kiinni(?). Deimos tajusi mistä mahtoi kiikastaa.
"Haluaisin jutella Dianan kanssa... kahdenkesken", Deimos sanoi, ja asteli Vicenten vierelle, kuitenkin vanhusta lähemmäksi Dianaa.
"Sinun pitäisi puhua parantajallesi, hän ei tunnu kovin... yhteistyön haluiselta", Deimos jatkoi.

Nimi: Gryffindor

14.07.2018 19:48
Taciturnusque - Ticho

Taci vilkaisi Vicenteä murhaavasti, ja sen jälkeen Deimosta. "Miksi minun pitäisi tuota auttaa, nehän ovat täysin perseestä, eivätkä välitä muista!" Tamma ärähti, ja ansaitsi tappavan katseen Vicentenltä(?). Luimien Taci kuitenkin käänsi katseensa Deimokseen. "Katso, älä koske saatika auta." Taci lausui viileästi, sen ärtymystaso nousi uhkaavasti, ja silmiään siristellen se lähti tarkistamaan heinänlaatua koska niin oli käsketty.

Nimi: Jerry-Hermi

04.07.2018 23:41
Olin nukkunut iltaan asti, ja kun heräsin, oli jo kunnolla hämärää. Katselin ympärilleni ja näin parantajan tutkimassa yrttejään. Nousin ylös, haavoihini sattui jo vähän vähemmän. Irvistys kuitenkin paljasti, etten ollut parantunut täysin.
"Mitä sinä luulet tekeväsi?" Aitne kysyi tomerasti.
"Olen maanut koko tämän ajan. Haluan verrytellä lihaksiani" vastasin.
"Se ei ole hyvä idea. Sinun olisi parasta levätä ja toivoa, että parannut ennen kuin Deimos ja muu joukkio palaavat. Diana haluaa sinut kuoleena. Mitä ikinä hänelle teitkään" parantaja huomautti.
"Ei nyt yksi pieni kävely aukiolla voi viivästyttää paranemista" huomautin.
"Yksi haavoistasi avautui uudestaan vain sen takia, että nousit ylös. Mieti kun lähdet liikkeelle" Aitne totesi ja käveli luokseni.
"Takaisin lepäämään, tai pakotan sit makaamaan" tamma uhkasi. Tuhahdin, mutta menin makaamaan. Parantaja saattoi olla oikeassakin, olisi varmaan parasta lähteä, ennen kuin se raivoisa tamma palaisi.
"Lepään yön, mutta huomenna menen kävelemään, ennnen kuin kaikki lihakseni katoavat" sanoin vielä, ennen kuin laskin pääni pehmusteelle ja suljin silmäni.
"Uhkaile siinä vain, mutta pysyt siinä, ellen minä sano toisin" Aitne totesi itsevarmana ja palasi yrttiensä luokse. Tamman olisi sitten parasta antaa minulle lupa mennä ulos huomenna, jos halusi sanojensa pitävän paikkansa.

Nimi: Diana-Violence

04.07.2018 23:30
Kuulin lähenevät askeleet ja asetuin makaamaan pedille ja laitoin silmät kiinni. Toivoin, että sisälle oli tullut Deimos ja Safiira, mutta kuulinkin Vicenten äänen. Pidin silmäni tiukasti kiinni.
"Minua vain väsytti kovasti. Olen tottunut menemään suojaan ja unille ennen pimeää" vastasin ja laskin pääni pehmusteelle.
"Joten jos mahdollista, saisinko rauhaa ja nukkua. Kiitän kuitenkin huolenpidostanne" sanoin silmät edelleen kiinni, mikä saattoi näyttää vähän tyhmältä. Mutta edes Safiira ei tiennyt silmistäni, joten en varmasti paljastaisi salaisuuttani Vicentelle, toisen lauman johtajalle, jota tuskin tunsin yhtään.

Nimi: Gaapriel

04.07.2018 20:49
Vicente-Ticho

"Voivatko kaikki nyt vain lakata hössöttämästä ja rauhoittua hetkeksi!" Huokaisin vihdoin kaikkien kysymysten päälle.
"Deimos, tässä Taciturnusque lyhemmin Taci ja hän on laumani parantaja. Taci tässä on Deimos ja hän on johtaa Violenen laumaa. Niin kuin hän sanoi, hän tuli auttamaan sairaiden kanssa ja jos nyt ystävällisesti Taci tekisin minulle paleluksen ja näyttäisit miten homma toimii täälä niin pääsisimme alkuun!?" kysyin ystävältäni vieressäni ja vedin pitkän henkäyksen sisään. Koko läjä lauseita oli tullut yhteen puhallukseen ja se vaati veronsa.
"Ja nyt, onko kukaan nähnyt Secroa?" kysyin kaiken pätteeksi. Luokseni kertyi laumalaisia, jotka olivat valmiina auttamaan.
"Secro on valmistelemassa viimeistä pesää ja tulee luoksesi pian!" hihkaisi yksi tammoista.
"Kiitos Priroda! Ota muut ja varmistakaa, että vesi on puhdasta, heinä ei ole homeessa ja että pedit ovat kunnossa!" Väki kaikkosi ympäriltäni. Käänsin katseeni takaisin Deimokseen ja Taciin. Nyökkäsin kaksikolle ja lähdin kävelemään kohti pesää johon Diana vietiin.
"Tule Safiira, näytän missä voit levätä!" totesin kauniille tammalle, jonka edelleen halusin liittyvän laumaani. Johdatin tamman omaan pesäänsä ja jatkoin kohti Dianan pesää. Saavuttuani sinne kävelin sammalesta tehdyn verhon lävitse pesään.
"Miksi sinulla oli niin kiire?" kysyin tammalta joka vaikutti hieman hermostuneelta(?)

Safiira-Violence

Saavuttuamme leiriin alkoi varsinaninen tanssi. Kaikki mulkoilivat ja Vicente juoksi ympäriinsä hermostuneena. Kaikki oli vielä kesken. Deimos kävi kiukkuisen keskustelun jonkun tamman kanssa ja Diana häipyi pesäänsä. Jäin seisomaan rauhassa yksin paikkaan johon minut oli jätetty ennen kuin Vicente tuli hakemaan minut ja vei minut pesääni. Paikka oli kauniisti koristeltu. Pinulla oli pehmeä ja lämmin sammalpeti, tuoreen ja kuivan heinän sekoitusta sekä puhdasta vettä. Pesä oli uskomattoman kokoinen. Se oli punottu jonkun puun juurista, varmaan samojen jotka Ympäröivat leiriä. Sen päällä oli lehtiä ja juurien välit oli tilkitty sammaleen ja mudan sekoituksella joka oli kuivunut. Kaikesta huolimatta pesä oli valoisa ja mietin miten ihmeessä se oli rakennettu. Se oli niin kotoisa ja mukava että se voitti Violencen kylmät luolat helposti. Pesässä pystyi seisomaan hyvin ja kääntymään ja vaikka pyörimään ympyrää. Suurin kehikko leirin perällä oli varmaan Vicenten. Kuinkahan iso se mahtoi olla?
Ajatuksistani huolimatta kävin pedille lepäämään matkan jälkeen ja kuka tietää, saisin ehkä jopa nukuttua tässä "kauheassa" tilassa.

Nimi: Lacritsi

29.06.2018 01:40
Deimos - Violence

Ori oli melko yllättynyt siitä, ettei leirissä olevat hevoset näyttäneet hurjasti ihmettelevän tulokkaita. Toki uteliaita katseita tuli jokaiselta, joka oli vaivihkaa leiriin ilmestyneen joukon huomannut, mutta muuten ei mitään. No toisaalta, tämä olo Ticho ja Secro oli ehtinyt paikalle aiemmin varoittamaan laumaa. Kysymyksistään ja yllättyneisyydestään huolimatta Dekmos silmäili varuillaan ja hyvinkin epäystävällisesti jokaista mustaa oria katsovaa vihollislaumalaista, eikä ori halunnut liikkua askeltakaan ennen kuin oli varma olevansa selvillä vesillä. Tietoisuus omasta haavoittuvuudesta painoi ikävästi Deimoksen alitajunnassa. Vasemmassa takajalassa tuntuva polte ei näkynyt päällepäin, mutta kävellessä Deimos varmasti ontuisi näkyvästi.

Deimoksen katse oli Vicentelle suunnattujen kysymyksien vuoksi kääntynyt harmaaseen johtajaoriin pöin, eikä Deimos heti huomannut palominoa tammaa, vaikka se lähelle tulikin. Jaa, puheesta päätellen palomino ei ollut saanut Secron (npc-hahmo btw :D) tuomaa varoitusta. Kappas kummaa, Deimoa oli luullut kaikkien ticholaisten olevan yliystävällisiä, mutta ei selvästikään tämä palomino tamma. Vieraan tamman kylmä ääni sointui Deimoksen korvissa kotoisana.
"Hyvin huomattu", Deimos vastasi aavistuksen ivallisesti ja tarkasteli sinisellä katseellaan erikoisen väristä tammaa.
"Usko tai älä, me tulimme tänne auttamaan, tai pikemminkin minä", Deimos jatkoi virnistäen kierolla, pahaa enteilevällä perustavallaan, antamatta Vicentelle puheen vuoroa(?), jos johtajakollega sitä edes oli odottamassa.
"Minä olen Deimos, tuossa on Safiira, ja kolmas on Diana", Deimos päätti samaan syssyyn esitellä tunkeilijat, joista Diana tosin oli juuri kadonnut Tichon leirin yhteen pesään.(?)
"Ja sinä olet?" Deimos heitti kysymyksen tammalle.

Nimi: Gryffindor

29.06.2018 01:00
Taciturnusque - Ticho

Taci käveli hikisenä takaisin leiriin. Tuohtuneena siitä että oli joutunut juoksemaan pois jonkun reviiriltä jahdattuna ja niin lujaa kuin pääsi, ja kipeyttämään jalkansa. Sentään yrttinsä oli saanut otettua mukaansa. Tamma murahti ja katsahti muutamaa vierasta, jotka oli aika varmasti nähnyt joskus Violencen mailla, painaen korvansa luimuun irviestäen ikävästi. Luimien ja viitsimättä tervehtiä ketään Taciturnusque käveli parantajan pesäjutskaan ja asetteli yrtit kasoihin joihin ne kuuluivat. Sen jälkeen liinaharja käveli juomaan, ja katseli nyt vieraita hetken, ja ajatteli ärtyisästi että mitä ne täällä tekivät.

Myöhemmin, kun pitkäharjainen parantaja oli saanut nukuttua tarpeeksi, tämä nousi vaivalloisesti ylös, ja puuskahti jalan aiheuttaman vihlovan kivun takia. Rauhallisella tahdilla Taci käveli suoraan Vicenten luo, ja käänsi katseensa tuohon, ja kysyi normaalilla, kylmällä ja kyllästyneellä äänensävyllään: "Miksi nuo ovat täällä? Nehän ovat osa Violenceä!" ja heilautti turpaansa kohti tuntemattomia, odottaen vastausta. Vai helvetti, kolmeko noita vieraita oli, tamman päässä kävi kun tuo katseli leiriä läpi. Lapojaan kohauttaen Taci vain katsoi johtajaansa kärsimättömästi, haluten vastauksia.

Nimi: Lacritsi

26.06.2018 22:54
Deimos - Violence

Deimos luimi korviaan, mutta ei pistänyt, tai sanonut vastaan kun silmät peitettiin. Ihan kuin Deimos ei pääsisi myöhemmin leiristä ulos ja selvittäisi siten leirin sijainnin? Vihollisia tai ei, Deimos antautui oikein mielellään oppaidensa vietäväksi, muutoin Deimos olisi varmaan ensimmäisellä askeleella kaatunut tai kävellyt lähintä puuta päin. Deimoksen oppaiksi oli sattunut myös kaksi tammaa, eikä Deimos voinut sanoa oloaan siitä syystä aivan epämukavaksi.

Vihdoin ja viimein epämukava silmien peite vedettiin pois, vaikka levitaatio olikin kutkutellut matkan aikana hoitaakseen homman aiemmin pois kalenterista. Leiri avautui Deimoksen silmien edessä. Deimos räpytteli silmiään kirkkaammassa valossa ja vilkuili leiriä. Ainakaan tästä ei näkynyt pesiä joissa olisi sairaita. Diana oli jatkanut matkaansa oppaidensa johdattamana suojaan.(?) Mikä tammaa vaivasi? Täällähän Diana voisi käyttää voimiaan ihan vapaasti. Deimos käänsi katseensa Vicenteen, päättäen jättää Dianan murehtimisen vähän myöhemmälle.
"Missä ne sairaaat ovat? Ja onko teillä parantajaa?" Deimos kysyi. Jep, parantajan kanssa Deimos tulisi olemaan jatkossa paljon, koska Deimos ei tiennyt hölkäsen pölystkään parantamisesta. Parantaja saisi kertoa mitä syötettiin kenellekin, Deimos vain liikuttaisi tavarat sairaille ilman että kenenkään tarvitsisi koskea sairaisiin ja siten altistua tartunnalle.

Nimi: Diana-Violence

26.06.2018 22:38
Meinasin väittää vastaan pysähtymisen suhteen, mutta epätavallinen linnunlaulu herätti huomioni ja kuulin askelia. Pian Tichon soturit tulivat esiin. Vicenten idea ei mielyttänyt minua, en luottaisi edes Deimokseen niin paljon, että antaisin hänen vain viedä minua, saatika sitten ventovieariden. Katse taivaalle sai minut kuitenkin pitämään mielipiteeni omanani. Minun pitäisi päästä pian pois muiden näkyvistä.
"Ei, mutta pyydän, että minut viedään suoraan luolaan, jossa ei ole ketään muuta, korkeintaan Deimos" sanoin ennen kuin silmäni. Kuulin lähenevät askeleet, ja kohta silmäni olivat peitetyt ja tunsin kaksi kylkeä vierelläni. Korvani menivät hieman luimuun, en nauttinut tästä epävarmuudesta. Olin kuitenkin ennenkin ollut tätäkin syvemmällä Tichon reviirillä. Leiriä en ollut koskaan nähnyt, mutta mielestäni tällainen varovaisuus oli turhaa.

Nimi: Gaapriel

26.06.2018 13:50
Vicente-Ticho

"Valitan Diana, mutta en tahdo meidän eroavan nyt. Matka ei ole pitkä. Pysähdytään tähän hetkeksi!" totesin. Tichon valtavat lehti metsät kohosivat edessäni. Käänsin pääsi kohti metsää ja pian suustani pääsi linnun viserystä muistuttava ääni. Ääneni kaikui metsässä ja pian esiin asteli sotureita.
"Teidän silmänne sidotaan nyt ja teille jokaiselle on opas joka estää teitä kaatumasta tai eksymästä!" totesin hymyillen.
"Onko teillä tähän väliin vastaan väittämistä?" kysyin ystävällisesti koko porukalta.

Safiira-Violence

Suuni loksahti auki kun silmäni saavuttivat suuren metsän. Silmien sitominen ei ollut minulle suuri kynnys. Kävelin Vicenten takana olven soturi joukon luo ja annoin heidän heitää kaisloista tehdyn hupun päähäni.
"Nähdään leirissä!" hihkaisin Dianalle ja Deimokselle. Kaksi tammaa tulivat molemmille puolilleni aivan kylkiini kiinni ja lähtivät varovasti ohjaamaan minua kohti leiriä. Maasto oli juurakkoista joten tahti oli yllättävän hidas.

©2019 Magical nature - suntuubi.com