Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

HUOMIO! Jos koet, että hahmosi on kehittnyt pelin aikana esim. luonteen suhteen, laita se hahmosi hahmolomakkeeseen!! Hahmotiedoissa on nykyään uusi kohta nimeltä Kehitys, joten se kannattaa lukea AINA kun katsoo toisen roolipelaajan hahmojen tiedot!!!

Täällä sitten roolipelataan. Noudata alla olevia ohjeita!
- Älä tapa tai vahingoita kenenkään hahmoa kysymättä. Tai jos yritätä tappaa käytä sanaa yrittää tai merkkiä (?)
- Voit pelata minä tai hän muodossa.
- Laita nimi kohtaan nettinimesi tai hahmosi nimi. Jos laitat hahmosi nimen laita näin:
Esim. Night-Violence
Mutta jos laitan nimi kohtaan nettinimesi, laita hahmosi nimen perään lauma josta hevonen on. Esim.

Nimi: Taneli

Herman-Aderlin
Kävelin metsässä yksi. Raikas ilma heilutti harjaani ja tuore ruoho tuoksui nenääni...

- Kiroilua saa esiintyä, mutta kunhan ei jokatoinen sana.
- Kun hahmosi puhuu, puhe laitetaan näiden väliin Esim: "Moi". Kun ajattelee se laitetaan näiden väliin Esim: #Olen elossa#. Kaikki mikä ei kuulu ropeen laitetaan näiden väliin Esim: //Moikka// Ja kaikki muu tekeminen ilman merkkejä.

Tapahtunutta

Vieraskirja  << <  3  4  5  6  7  8  9  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Gaapriel

02.07.2019 19:18
Carmen-Aderlin

Ben pyysi Rowania näyttämään tietä, mutta minä lähdin liikkeelle ensimmäisenä.
"Ohjaan meidät rajalle ja sinä saat jatkaa Ben sitten siitä" sanoin neutraalisti mutta ystävällisesti. Vedin letkaa rajalle saakka ja väistelin kaikki mahdolliset kivet ja kannot. Tein reitistä jopa hieman pidemmän ehkäpä hämätäkseni oria uskomaan että ansoja oli enemmänkin. Tosiasiassa ansat oli rakennettu harventamaan isompaa joukkoa kuten sota kompanjaa. Jos iso lauma rynnii kasassa rajan yli, ansojen tarkoitus oli harventaa max puolet koko joukosta. Harvemmin ansat toimivat niin tehokkaasti, mutta ainakin ne harvensivat joukkoa ja antoivat Aderlinin laumalle paremmat mahdollisuudet voittamiseen.
Pysähdyin rajalle ja käänsin katseeni vieraaseen oriin.
"Sinun vuorosi" sanoin ja vilkaisin Rowania samalla. Benin ottaessa ohjat(?) jättäydyin Rowanin vierelle.
"Kun pääsemme sen puun luokse ja Ben jättää meidät kahden, poistun hetkeksi seurastasi ja seuraan oria leiriin, mutta en vain omassa kehossani. Sinun tehtäväksesi jää suojella kehoani" kuiskasin vieressäni kävelevälle orille.
"Ei sitten naarmuakaan!" naurahdin hieman kovempaan ääneen poistaakseni vieraan upseerin pelot juonimisesta. Kiinnitin jälleen huomioni Beniin ja päätin vaihtaa puheenaiheen johonkin muuhun.
"Miten teidän leirissänne sairaus etenee vai onko se edes löytänyt vielä teille?" kysyin orilta ihan puhtaasti luodakseni keskustelua. Ei sen niin väliä vaikka toinen ei vastaisi, sillä todella asia ei minua kauheasti kiinnostanut. Minusta heidän leirissään sairaus saisi harventaa väkeä ihan rauhassa.

Nimi: Gaapriel

01.07.2019 22:58
Amira-Hermi

Suuri valkoinen tamma kysyi suoraan mitä näin. En ollut itsekkään varma. Kaikki tuijottivat minua jänityksessä ja mielenkiintoa pursuten(?) Ravistin pääni peloissani. En ymmärtäny näkemääni, en sitten alkuunsakkaan. Peruutin edelleen päätäni ravistaen.
"En.. en tiedä. En ymmärrä kuka.. tai lähinnä mikä" sönkötin katsoen jalkojani. Safiira otti kaksi uhkaavaa askelta minua kohti. Pääni oli selkeästi pölkyllä.
Vilkuilin paniikissa ympärilleni.
"Kuka se oli!?" Safiira kysyi minulta korviaan luimien. Ravistin päätäni kuin pieni lapsi. En olisi halunnut kertoa.
"Kuka!!" tamma ärisi.
"Ei kukaan!" huusin. Safiira luimi korviaan hämmentyneenä. Se ei ollut ihme sillä olin itse yhtä sekaisin.
"Sitä paitsi se ei ollut kuka vaan lähinnä mikä! Näky oli epäselvä. Zera oli täynnä pelkoa ja piti suurimman osan ajasta silmiään kiinni. Hän huusi kuin rääkätty varis, joten äänistä ei juuri ollut hyötyä. Hahmot olivat mustia ja usvaisia. Niistä ei saanut selvää. Kyseessä ei ollut hevonen mutta ei kyllä mikään petoeläinkään!" selitin nopeasti. En todella tietänyt mikä tai kuka tappaja oli ollt.
"Jos olisin te, en lähtisi kaivelemaan asiaa sen enempää. Aavistan pahaa ja se mikä tappoi Zeran, tappaa mahdollisesti myös teidät!" tokaisin varottaen ja korviani luimien. Nyt ongelma oli heidän kavioissaan eikä minun.
"Tehkää tiedolla mitä haluatte, mutta pitkää minut erossa siitä!"

Nimi: Lacritsi

01.07.2019 21:53
Elaine - Aderlin

Piirtopää käveli leiriaukion poikki ja vilkuili ympärilleen pesien suuntaan, jotka oli rakennettu maanalaisiin onkaloihin.(?) Tammalla ei oikeastaan ollut mitään tekemistä. Sairaita oltiin jo autettu, sen vertaa miten heitä nyt kykeni tartuntavaaran kanssa. Partiot olivat jo lähteneet, eikä nykyiseen rauhalliseen aikaan tarvinnut tarkastaa rajoja joka tunti. Carmenin käsky rajavartion tiukentamisesta ei ollut vielä kantautunut lauman korviin(?), tai ei ainakaan Elainen. Sekametsäisen maaston puut siivilöivät auringonvaloa, ja saivat tamman kellertävän karvan suorastaan säihkymään. Aurinko tuntui lämpimältä, vaikka ilmojen viilenemisen tunsi kyllä turkissa. Elaine ihmettelikin, miksei joka vuotinen kutina ja karvanlähtörumpa ollut vielä ruunivoikon omalla kohdalla alkanut? Pieni lisäkarva ei olisi pahitteeksi, vaikka karvan vaihtaminen kutittavaa hommaa olikin. Koska tamma ei oikeastaan keksinyt mitään hurjan järkevää hommaa, päätti Elaine ottaa harteilleen vähän ei niin mukavana pidetyn työn. Ansojen tarkistus ja uusien rakentaminen. Hermien vastaisella rajalla olikin yksin kuoppaprojekti kesken. Piirtopää suunnisti harmaakavioiset askeleensa kohti leirin sisäänkäyntiä, jonka syrjässä oli susien, peurojen ja jopa karhujenkin nahkoja. Näihin nahkoihin oli kiinnitetty nurkkiin köynnöksiä, jotka köh köh, oltiin ehkä hankittu turhan läheltä Tichon aluetta. Mutta ne olivat kätevät kantamiseen, ja kaivamiseen. Irtomullan saisi kuopista helposti poin nahkapussin avulla. Elaine nappasi hampaillaan varovasti kiinni paksusta nahkahuovasta, ja heitti sen köysineen selkänsä päälle. Jos tamma ei kulkisi ravia nopeammin, häkkyrä kyllä pysyisi selässä. Juuri kun Elaine oli saanut apuvälineensä aseteltua hyvin selkäänsä, saapui Lochanin partio sisään leiriin hengästyneinä, hikisinä, ja kylmän ilman takia turkit höyryten. Elaine höristi jännittyneenpänä korviaan, miksi partio tuli noin rähjäisen näköisenä leiriin? Oliko jotain sattunut? Aivan muutaman sekunin ajan Elaine ehti seistä jähmettyneenä paikoillaan, jolloin ruuninvoikon kullankeltainen turkki oli jo alkanut väreilemään kuin se olisi muuttunut vedeksi, ja takaosa hälvenemään näkyvistä. Pikkuhiljaa Elaine oli alkanut oppimaan tuntemaan milloin tahaton kyky alkoi puskea päälle. Soturi ei ollut elänyt kykynsä kanssa kuin joitain viikkoja, ja oli silti vielä totutteluvaiheessa. Kykynsä tamma oli huomannut vasta erään kahakan jälkeen, kun Violencesta varajohtaja ja johtaja olivat käyneet tappamassa joukon Aderlinilaiia. Elaine oli kuulunut niihin jotka olivat tulleet hätiin taisteluun, mutta mokomat olivat jo ehtineet omalle puolelleen. (jokin kaukainen viittaus vielä kaukaisempaan Deimoksen ja Safiiran kostoretkeen xD) Usea aderlinilainen oli kuollut, ja mitä Elaine oli kuullut, violencelainen kaksikko oli vain loukkaantunut, jos sitäkään. Elaine ei ollut varma, mutta ehkä niin monen oman laumanjäsenen kuolleena näkemisellä oli ollut vaikutusta kyvyn syntyyn.
Aluksi tamma ei ollut itse huomannut ollenkaan muuttumistaan, vaan salakavalasti alkoi haihtua näkyvistä. Aikanaan Elaine oli kuitenkin oppinut tunnistamaan ja tuntemaan kykynsä, mutta joskus se edelleen pääsi yllättämään. Onneksi maailma näytti hieman erilaiselta kun Elaine muuttui täysin näkymättömäksi. Lauman suhtautuminen kykyyn oli ollut oikein hyvä, varmaankin sen takia, ettei Elaine ollut ensimmäinen kykyjä omaava. Carmen oli ollut silloin vielä alemmassa arvossa, ja Terra johtajana, mutta kyllä Carmenilla oli tainnut jo silloin olla oma kummallinen kykynsä. Elainesta itsestään tuntui, että tamman oma kyky oli toisinaan vain rasittava.
Elainella ei ollut syytä huolestua. Leiriin laukaavaa partiota siivitti nauru ja veikeät katseet.
"Se oli hyvä kisa, Lochan", eräs partiossa olleista, ori Hank naurahti Lochanille. Lochan nauroi takaisin, ja vastasi jotakin myötämielistä. Sitten ori olikin Elainen kohdalla.
"Miten meni? Mitään raportoitavaa?" Elaine otti askelen Lochanin eteen, saadakseen muualle katselevan orin huomion itseensä. Samalla turkin värinä loppui, ja pitääkseen sen poissa, Elaine heilautteli häntäänsä laiskasti vähän väliä, tai käänteli suurieleisemmin päätään puhuessaan. Muut olivat jo aikalailla tottuneet Elainen levottoman oloiseen liikehdintään, vaikka sillä ei ollut mitään tekemistä levottomuuden kanssa.
"Ai hei Elaine. Hyvin meni, ei mitään ongelmia. Eihän Tichon rajalla yleensäkään", Lochan kertoi ystävällisesti. Elaine nyökkäsi.
"Loppumatka taisi olla kiireinen?" Tamma jatkoi, vilkaisten orin kuraista turkkia. Suolla laukkaamisella oli huonot puolensa.
"Hahhah, joo. Hank yllytti", Lochan sanoi.
"Missä Carmen ja Rowan ovat?" Elaine kysyi, tajutessaan, nyt ettei ollut nähnyt heistä kumpaakaan.
"Minun käsitykseni mukaan he menivät selvittämään sitä Danin asiaa", Lochan sanoi.
"Minusta tuntuu vähän riskaalta mennä Violencen rajalla vain kaksistaan, mutta he kaksi taitavat tietää mitä tekevät", Elaine totesi. Lochan hymähti.
"Onko Rowan muuten kovin kiireinen nykyään? Kun hän on varajohtajana?" Elaine kysyi yllättäin. Kyllä kaikki laumassa tiesivät, kuinka hyvää pataa orikaksikko oli. Lochan kohautti lapojaan.
"No ei nyt niin... Onhan varajohtajan hommat kiireisiä", Lovhan vastasi kaarrellen.
"Sinua taitaa vähän painaa se ettei Rowan voi pelleillä kanssasi niin paljon", Elaine analysoi.
"No... Ehkä vähän. Välillä Rowan on todella kiireinen. Mutta se kuuluu asiaan, eikä se minua niin hirveästi haittaa. Kyllä hän ehtii ihan tarpeeksi tuijotella minunkin pärstääni", Lochan vitsaili.
"Älä muuten sano Rowanille mitään. Hänelle tulisi vain huono omatunto tai jotain vastaavaa. Ei se oikeasti haittaa, viettää hän edelleen minun kanssani melkein eniten aikaa vapaa-ajallaan", Lochan jatkoi kepeästi. Elainesta tuntui, että vähän teeskennellyn kepeästi. Tamma kuitenkin hymyili.
"En taida sanoa"
"Hei", Lochan naurahti, kun Elaine ei suoraan suostunut pitämään turpaansa kiinni. Elaine naurahti.
"Mutta asiasta toiseen; ajattelin mennä tarkistamaan ansoja vaikkapa hermien rajalle" Eaine jatkoi totisemmin.
"En taida tulla mukaan. Ajattelin jäädä pitämään leiriä kasassa, kun ne kaksi ovat poissa", Lochan totesi ja lähti jo astelemaan pidemmälle leiriin.
"Ajattelin mennäkin yksin. Ja varo tai tuolla ajattelulla viet vielä Rowanin paikan", Elaine hymähti hymyillen.
"Sitä minä en ikinä tekisi", Lochan naurahti, "olehan sitten varovainen, tiedä mitä porukkaa siellä liikkuu." Lochan jatkoi, kun Elaine lähti jo itsekin astelemaan pois leiristä.
"Olen olen, ja hei, tiukan paikan tullen minähän voin aina vain jämähtää paikoilleni!" Elaine huikkasi taakseen. Tamma kuuli orin naurahtavan taas ruunivoikon vitsille, ja askelet kertoivat Lochanin jatkaneen matkaansa. Kävellessään eteenpäin metsässä Elaine ajatteli, kuinka hyvä tyyppi Lochan oli. Mutta ehkä vain kaverimielessä. Elainella ei ollut mikään hirveä hinku kumppania varten, eikä Lochan ollut sillä tavalla kiinnostava, vaikka hauska ja rento olikin.

Elaine saapui jonkin ajan kuluttua keskeneräiselle ansakuopalle hermien rajan läheisyyteen. Tamma oli tarkistanut muutamia ansoja rajaa myötäillen, mutta nyt Elaine oli todellisen urakan edessä. Kuopan tekeminen yksin oli hidasta. Ebsin piti kuopia irtomaata, potkia se nahan päälle ja loikkia ylös kuopasta, jotta Elaine voisi vetää nahkapussin sisältöinen ulos kuopasta köynnösten avulla, jotka Elaine ankkuroi kuopan reunalle siirtoa odottamaan. Tämä kuoppa ei ollut kuin tamman jalkojen verran syvä, eli ehkä noin metrin, mutta silti homma oli hidasta. Elaine oli jo tehnyt työtä jonkin aikaa ja saada itsensä hieman multaiseksi etenkin jaloista, kun laukka-askelet saivat tamman havahtumaan ahkeroinnista. Joku oli tullut rajalle, ei kovin kauas tästä. Elaine ei matalan olinpaikkansa takia nähnyt kunnolla pusikoiden ja mättäiden ylitse, joten ruunivoikko loikkasi ylös nyt hieman metriä syvemmän kuopan pohjalta. Ja melkein heti Elainen silmiin osui toinen tamma. Rajan oikealla puolella onneksi. Hieman varautuneena Elaine luimisti korviaan. Vieras hevonen oli varmaan hermi, mutta ei voinut olla varma. Violencelaiset olivat rampanneet juuri näiltä alueilta Tichoon, ja ilmeisesti tämän päivän aikana takaisinkin. Jotain oli meneillään, ja toivonmukaan tuo vieras loimikuvoinen tamma ei ollut mikään häirikkö.
"Kuka olet?" Elaine kysyi napakasti, mutta lähestyi kävellen vierasta tammaa. Vähän napakka piti olla, mutta Elaine ei ollut muutoin ollenkaan aggressiivinen.

Nimi: Lukija

01.07.2019 17:49
Arwen - Hermi

Appaloosa laidunsi yhdellä harvoista niityistä, joita oli hermien alueella. Tuo niitty oli hänen lempipaikkansa, ja usein tammalla oli pesä lähellä. Paikka sijaitsi hermien reviriin pohjoisosassa, ei kovinkaan kaukana Aderliiniin rajasta. Näin lähellä laumoja ei asunut kovinkaan moni, mutta Arwen nautti luonnon äänistä ilman häiriötekijöitä. Saatuaan vatsansa täyteen, hän päätti lähteä kävelemään. Tamma haahuili metsässä vailla päämäärää, pysähtyen välillä katselemaan lintuen lentoa. Mitä hän antaisikaan saadakseen lentää. Arwen nosti laukan ja laukkasi aurinkoisessa metsässä. Lehtien läpi tuleva auringon valo lämmitti turkkia mukavasti. Hän laukkasi hyvä aikaa, mutta hidasti raviin tajutessaan olevansa vain kymmenien metrien päässä Aderliinin rajasta. Hitaasti ravaten Arwen seurasi Aderliiniin rajaa Tichoon päin. Appaloosa pysähtyi huomatessaan mehukkaan näköistä ruohoa. Juostessa oli tullut pieni nälkä, joten tamma päätti syödä. Vaikka oli nyt vain parin metrin päässä rajasta, sillä ei haistanut hevosia. Eikä siksi uskonut, että hankaluuksia tulisi. Häntä huitoen ötököitä kauemmas, Arwen nautiskeli ruohosta.
//Elaine?

Nimi: Gaapriel

01.07.2019 16:29
Amira-Hermi & Safiira-Violence

Seurasin tarkoin Deimoksen kehon eleitä. Toisen päässä ilmiselvästi liikkui paljon ajatuksia sillä vastaaminen vaatimuksiini kesti hieman. Lopulta orin vastatessa, nostin kasvoilleni kauniin ja viattoman hymyn.
"Sen näkee sitten tulevaisuudessa mitä laumasi minulle voi tarjota, mutta ensin hoidetaan tämä epämiellyttävä tehtävä pois päiväjärjetyksestä! Tarvitsen jotain varsalle kuuluvaa."
Käänsin katseeni Safiiraan ja tuo kumartui ottamaan suurta turkoosia kiveä pois kaulastaan. Saatuaan narun korviensa yli otti tamma korun hampaisiinsa.
"Laita se kaulaani" komensin ja suuri tamma teki työtä kaskettyä.
"Mitä se merkitisi varsalle ja mikä on varsan nimi?" kysyin.

Laitettuani korun Amiran kaulalle, toinen kysyi Zeran taustoja.
"Zera on varsani nimi tai siis oli ja saavuttuaan Tichoon Zera rakastui tuohon kiveen. Hänen mielestään se oli todella kaunis ja ei suostunut olemaan ilman sitä" selitin kasvoillani hyvin neutraali ilme. Olin todalle yllättynyt että en vieläkään ollut romahtanut. Normaali äiti olisi varmaankin itkenyt itseltään jo silmät päästä.

Saatuani tiedot varsasta nyökkäsin kevyesti ja huokaisin syvään.
"Vihaan tätä" mumisin hiljaa leukaani ja suljin silmäni. Valtava ja käsittämätön voima valtasi kehoni ja avasin silmäni. Tälläkestää silmäni olivat täysin hopeanharmaat. Aivan kuin olisin ollut sokea. Tämä oli se hetki jolloin olin haavoittuvaisin. En tiennyt ympärilläni olevista asioista mitään. Muiden näkökulmasta seisoin paikallani silmät hopeanharmaina ja auki.
Kyynel valui pitkin poskeani ja kehoni valtasi pelko. Vihasin sitä, että en voinut tehdä sille mitään. Hajusin auttaa, mutta en voinut ja samalla se tuntui siltä kuin olisin itse uhri.

Tamma otti tehtävän vastaan vaikka hieman vastahakoisesti. Toinen mumisi jotain, mutta en kerennyt kysyä mitä kun tamma alkoi reakoida oudolla tavalla antamaani koruun. Hämmentyneenä kävelin lähemmäs ja katsoin toista suoraan silmiin.
"Hänen silmänsä ovat täysin hopeat!" sanoin Deimokselle ja Celenalle hämmentyneenä. En uskaltanut koskea tammaan sillä pelkäsin sotkevani jotain. Hämmentyneenä jäin tuijottamaan toista.

Kehoni alkoi täristä pelon ja upumuksen vaikutuksesta. Toisen jalkani polvi petti ja laskeuduin sen varaan. Sillä samalla silmäni muuttuivat normaaleiksi ja palasin tähän maailmaan. Pelosta nousin nopeasti seisomaan ja purin korun narun poikki heittäen sen kauemmaksi minusta. Yritin käsitellä kaiken näkemäni, mutta en saanut sanoja ulos suustani.

Kaikki tapahtui niin nopeasti. Tamman vajotessa jalkojeni juureen peruutin koirviani luimien. Mitä ihmettä tamma oikein näki. Hänhän itki samalla. Pelon ja kärsimättömyyden tuntein odotin tamman sanovan jotain, mutta mitään ei kuulunut. Amira näytti olevan yhtä sekaisin kuin minäkin.
"Mitä sinä näit!" kysyin korviani luimien ja noukin korun maasta siirtäen sen jalkoihini.

Nimi: Diana-Violence

01.07.2019 11:08
"Voimmeko jo palata leiriin? Sinun pitäisi levätä" Gina huomautti pitkän hiljaisuuden jälkeen.
"Mene sinä vain, minä pärjään kyllä" sanoin ja nostin pääni toisen selältä.
"Etkä pärjää. Oikeasti, palaa jo leiriin. Deimos ei pääse luoksesi, älä hänestä huolehdi"
"Mene. Haluan olla yksin" mutisin ja lähdin kävelemään pois päin leiristä. Gina kiirehti eteeni, joten jouduin pysähtymään.
"Nyt leiriin. En pyydä enää kauniisti" Gina komensi. Luimistin korviani ja otin askeleen kauemmas tammasta.
"Et pyydäkään, mutta minä en palaa leiriin, ja sillä selvä" vastasin uhmaa äänessäni.
"Oletko todella noin tyhmä?" alkoiko tuo minua nyt haukkumaankin.
"En tiedä mikä sinulle yllättäen tuli, mutta turha kuvitella että lähtisin varsinkaan tuolla tavoin mukaasi" ärähdin ja lähdin kiertämään tammaa.
"En haluaisi käskyttää, mutta et kuuntele järkeä!" Gina ääneen palasi jälleen suuri huoli. Mutta se ei vakuuttanut. Emme olleet niin läheisiä ystäviä, että tamma noin voisi käyttäytyä vain huolen takia.
"En tiedä mitä suunnittelet ja ajattelet, mutta minä en tule nyt leiriin. Sinä menet. En tarvitse sinua, pärjään ilmankin. Mene nyt ennen kuin suutun tosissani" kaulaani kyllä sattui, mutta yritin olla reagoimatta ja varsinkin näyttämättä sitä.
"No jos et suostu menemään leiriin, niin anna minun jäädä edes tueksi" tamma ehdotti. Korvat luimussa pudistin päätäni.
"Minua ei tarvitse vahtia!" huusin vihaisena ja lähdin kävelemään. Tällä kertaa Gina ei tullut eteeni.
"Jos kuolet, se ei ole minun syytäni!" tuo vain huusi yhtä vihaisena perään ja lähti kohti leiriä. Pyöräytin silmiäni, ei tietenkään. Ei se olisi ollut missään kohtaa hänen syytään. Me emme tunteneet toisiamme niin hyvin, me emme olleet edes kunnollisia ystäviä! En ymmärtänyt ollenkaan toisen paapomista. Miksi toinen edes välitti? Esitti muutenkin niin paljon kysymyksiä minusta ja Deimoksesta, vaikka se ei kuulunut hänellle pätkääkään... Pysähdyin äkisti, tämä kuulosti tutulta... Niinhän minä olin tehnyt Deimokselle. Olin vain ollut niin kiinnostunut hänestä, kysynyt asioita maasta taivaaseen. Ja kun orin piti poistua laumalaistensa keskuudesta, olin mennyt varmistamaan, että toinen oli ollut kunnossa, vaikka ori oli kirjaimellisesti pitänyt minua vankina...
"Jokainen on ollut varsa, eikä kukaan ole syntynyt pahaksi" mutisin hiljaa. Se oli ollut syyni lähestyä Deimosta, yrittää auttaa häntä. Mutta en minä ollut kiinnostava mielipuoli. Olin hyvä, en halunnut satuttaa muita. Minusta ja teoistani ei tarvinnut oikeasti huolestua. Eihän? Katsoin ylös vaikka se sattuikin ikävän paljon kaulaani.
"Mitä helvettiä teen kanssasi..." huokaisin hiljaa.
//Joudun jatkaa myöhemmin lisää, pitää mennä

Nimi: Lacritsi

27.06.2019 20:56
Deimos - Violence

Musta friisiläinen ei yllättynyt, kun pian Amiraksi esittäytynyt tamma vaati jotain vastapalvelusta. Tuskin tamma apuaan ilmaiseksi antaisi, eihän kukaan tehnyt niin. Mutta mitä yksinäinen hermi muka halusi? Deimos siristi silmiään yrittäessään keksiä, mitä tamma saattoi haluta. Safiira vaati saada tietää hermin nimen. Niin, sepä olisikin mukava tietää. Eikä Amira tosiaankaan ollut ihan tavanomainen nimi, nätti tosiaan. Celena esitteli heidät hermille, hyvä niin, ei Deimoksen tarvinnut vaivautua kertomaan omaa nimeään. Oman esittelynsä kohdalla Deimos kohensi hieman ryhtiään ja tuijotti tammaa tiiviisti. Tosiaan valkea hermi oli tuntunut tietävän Deimoksen entuudestaan, mutta Deimos ei ollut ikinä Amiraa nähnytkään. Mistä ihmeen äänistä tamma puhui? Oliko tamman kyky ääniä, jotka kertoivat mitä jossain oli tapahtunut? Jos oli, oliko hermi jo käyttänyt kykyään? Ja MITÄ Amira oli jo saanut tietoonsa? Amira oli kyllä ollut oikeassa, että Deimos paljon mieluummin repisi palasia irti tamman kyljestä, kuin tarjoaisi sille apuaan, mutta se ei välttämättä päättyisi hyvin. Valkea hermi saattoi kieltäytyä, valehdella, ja ennen kaikkea, olla auttamatta enää uudelleen, jos Amira olisikin hyödyllinen. Ja koska tammalla oli kyky, Deimoksen mielestä hermiä ei kannattanut menettää. Tämä täytyisi pelata nätisti. Ensinnäkin sen takia, ettei Amiran kyky katoaisi Deimoksen ulottuvilta, mutta myös siksi, koska Safiira halusi tätä.
"Joten Amira, mitä Violence voi tarjota sinulle?" Koska Deimos ei ollut vieläkään keksinyt mitään mitä tamma saattoi haluta, päätti Deimos kysyä sitä Amiralta. Tamma saisi antaa ehtonsa. Jos tamman kyky todella toimi, Deimos olisi valmis sijoittamaan reippaasti Amiraan. Pyytäkööt tamma melkein mitä tahansa.

Nimi: Lukija

27.06.2019 20:11
Celena - Violence

Upseeri nyökkäsi hivenen hämmästyneelle Deimokselle. Hampaat kurkulla saa hevosen kertomaan yllättävän paljon, varsinkin jos uhattuna on avutun hermi. Johtajan kertoessä omia tietojaan Solasta, imi Celena jokaisen sanan. Tamma ei tiennyt muuta kuin, että se oli ikäänkuin turvasatama hermeille. Safiiran viesti meni perille, upseeri hengitti syvään ja jätti arabin rangaistamis ajatukset taka allalle. Keskity, hoida työsi, keskity. Nyt se heiveröinen uhkasi pyytää heiltä jotain takaisin, olisi iloinen että saa pitää henkensä. Celenakin oli joka päivä kiitollinen, että sai elää. Aina kun tammaa rangaistiin tai hän teki virheitä, hän oli iloinen ettei saanut kuolemantuomiota. Elämä, varsinkin hyvä elämä, joka Celenalla on ei ole itsestään selvyys. Hän oli jo aikeissa kysyä kimon nimeä, mutta varajohtaja ehti ensin. Amira, siinäpä nätti nimi nätille tammalle.
"Noniin Amira, esitellään kaikki niin päästään asiaan. Minun nimeni on Celena. Uskon, että Safiira jo esittelikin itsensä. Johtajani näytät tunnistavan, mutta muistin virkistykseksi. Hänen nimensä on Deimos", Celena sanoi, hänkin pehmeästi.
Nyt täytyi osata pelata kortinsa oikein tai Amira saattaisi kieltäytyä.
Tuon palkinnosta, upseeri ei uskaltanut sanoa mitään, sillä hänellä ei ollut valtaa antaa mitään.

Nimi: Lacritsi

26.06.2019 12:06
Ben - Violence

Ruunikko asteli rautiaan tamma perässä ja vilkuili vieraaksi muuttunutta metsää. Ben ei ollut ikinä käynyt näin kaukana rajasta. Varmaankaan. Upseeri ei ollut ihan varma. Kyllähän sitä joskus oli pitänyt lähteä viemään viestiä rajan yli, mutta ikinä Benin ei ollut tarvinnut mennä kovin pitkälle, ennen kuin joku oli tullut vieraslaumasta vastaan. Joten Ben ei ollut ihan varma, milloin oli ylittänyt "oman rajansa", koska upseeri ei oikein muistanut kuinka pitkälle oli aikaisemmilla kerroilla päässyt. Carmenille oli sopinut männyn luona odottaminen, mihin Ben oli vastauksena hymyillyt. Hyvä että nämä tyypit olivat näinkin yhteistyöhalusia, eivätkä tehneet Benin elämästä vaikeampaa. Carmen pysähtyi, ja Ben käänsi kurssiaan sivulle, ettei seisoisi nyt aivan vieraan tamman takana. Ruunikon pää ja korvat nousivat innosta pystyyn, kun Carmen viimein antoi luvan tutkia vapaammin. Joo joo, näköpiirissä pysyttäisiin, mutta toivottavasti myös kaksikko liikuttaisi jalkojaan, sillä muutoin tiheässä metsässä Benin etsintäalue jäisi pariin kymmeneen metriin. Eihän näiltä puilta nähnyt eteensä. Tichon metsissä näkyvyys oli kuulemma vielä huonompi kaiken sen kasvillisuuden takia. Ben ehti ottaa muutaman askeleen eteenpäin, kun Ben sitten pysähtyi kesken askeleen. Ansoja? Miksi Ben oli yllättynyt, tämähän oli Aderlin ja vieläpä Violencen vastaisella rajalla. Totta kai täällä oli ansoja. Ben vilkaisi taakseen tammaan.
"Liaanimyrkkysumakkiansoja? Heh, siinäpä sanahirviö", Ben ei voinut olla naurahtamatta, toistettuaan pitkän sanan hitaasti. Ansojen nimi oli kyllä tosissaan pitkä. Rowan jatkoi ansapuhetta jollain kuopilla. Ben virnisti.
"Eihän täällä uskalla astua mihinkään", Ben vitsaili ja lähti sitten kävelemään toiseen suuntaan.
"Olen varovainen, mutta toivon mukaan autatte minut sitten ylös sieltä kuopasta", Ben jatkoi yllättävän kepeästu, vaikka tietenkään ruunikko ei halunnut pudota tai jäädä kiinni yhtään mihinkään. Ben ei sitä tiennyt, mutta upseerilla oli todellisuudessa enemmän kuin tarpeeksi hyppyvoimaa loikata ylös kolme-nelimetrisestä kuopasta.
Jalkojen vahtaaminen ei ollut Benille mikään ongelma, koska upseeri kulki turpa maan lähellä. Ben siis huomasi hyvin ajoissa naanioituja köynnöksiä, joissa oli selkeitä lenkkejä. Jos niihin astuisi, ne sotkeutuisivat varmasti jalkoihin. Osan Ben näki roikkuvan oksilla, ja upseerin mieleen nousi ikävä kuva siitä, että laukatessa matka tyssäisi tylysti jonkin köyden napsahtaessa kaulan ympärille. Kuoppia ei tässä kohtaa tainnut olla, tai sitten Ben ei vain huomannut niitä. Tosiasiassa tietämätön Ben oli tainnut juuri vähän aikaa sitten kävellä vajaan kymmenen metrin päästä ansakuoppaa. Mutta mikä Beniä tässä eniten kismitti oli se, että vaikka Be tuhlasi seuraavan puoli tuntia alueen tutkimiseen, ruunikko ei löytänyt Zeran hajua. Turhautuneena Ben nosti viimein päänsä ylös nilkkojen luolta.
"Ei sitä mukulaa taida löytyä, ennen kuin se itse kävelee kotiin", Ben mutisi itsekseen, ja pettymys suorastaan paistoi ruunikosta. Ben katseli hetken metsään. Upseeri joutuisi kertomaan huonot uutiset Igorille. Tai ehkö Igorin ei kannattanut edes tietää, että Ben meni etsimään varsaa uudestaan, ja murtaa musta ori jälleen huonoilla uutisilla. Ja entä jos Safiira palaisi ennen kuin Zera oli löytänyt tiensä kotiin? Mitä Ben sitten sanoisi... Voi hiivatin hiivatti. Ben luimisteli hetken korviaan ja pudisteli päätään, orin tunteiden näkyessä hyvin selvästi sen olemuksesta. Ben veti hitaasti syvään henkeä ja kääntyi sitten aderlinilaisia kohti.
"Lopetan tähän, ei sitä mukulaa löydy", Ben sanoi, vilkuillen kumpaakin hevosta. "Kiitti kumminkin. Mennään nyt sinne männylle." Ben hymyili vaisusti, edelleen hyvin pettyneenä, ja lähti sitten astelemaan rajan suuntaan. Ben kuitenkin pysähtyi yllättäin jo parin askelen jälkeen, siihen Rowanin vierelle. Eihän Ben tiennyt missä ansat olivat, ei Ben voisi kävellä ensin.
"Voisitko näyttää tietä? Ansojen väistely sujuu varmaan paremmin sinulta kuin minulta", Ben virnisti Rowanille. Kyllä Ben aina huvittuneen virneen naamalleen sai, vaikka päässä olikin vähän synkeitä.

Nimi: Lukija

24.06.2019 20:58
Rowan - Aderlin

Violencelaisen esitellessä itsensä, Rowan muisti kuulleensa nimen jossain toisessa yhteydessä. Sitä miettiessään ori antoi Carmenin hoitaa ohjeistamisen. Sitten hän muisti. Nimi Ben oli tuttu, koska Rowan oli ystäviensä kautta kuullut aderliiniläis-syntyisestä hevosesta, joka oli kasvanut Violencelaisten julmassa huomassa. Ja palveli sen lauman kieroutuneita tarkoituksia edelleen. Samallahän tajusi miksi, tuo violencelainen näytti heidän omalta sotilaaltaan. Uudella mielenkiinnolla ori tarkasteli vierasta.
"Olemme sijoittaneet tänne myös pari ansa kuoppaa, älä astu niihin tai olet pian entinen upseeri!", Rowan muisti varoittaa.
Häneltä oli melkein unohtunut, että kuoppia oltiin tehty tähänkin osaan reviiriä.
"Carmen, ellen aivan erehdy tuo Ben on syntyperältää meikäläinen, mutta kasvanut ja elänyt violencen riveissä", ori kertoi hiljaisella äänellä, Benin mentyä kauemmas etsimään(?).

Nimi: Variana-Ticho

21.06.2019 00:28
Nyökkää Vicentelle ja seuraa johtajaansa kohti upseereita.

//Voit gaapriel jatkaa Vicenten roolia oikeastaan suoraa, koska Varianal ei oo oikein mitää tekemistä/Sanomista tähän väliin

Nimi: Jerry-Hermi/Faijer-Violence

21.06.2019 00:26
Jerry:
Seurasin myös katseellani varsakaksikkoa ja luimistin korviani huomatessani mustan orivarsan tuiman katseen. Epäilikö tuo jotakin? Olimmeko jääneet kiinni? En kuitenkaan tehnyt hätiköityjä päätöksiä ja onneksi niin. Pian sain todistaa juurikin kyseisten varsojen juovan käsiteltyä vettä.
"Mene vain, minä jään seuraamaan tilannetta tähän" totesin Danille ja annoin orin lähteä. Esitin katsovani vain tyhjyyteen mietteliäänä, vaikka todellisuudessa seurasin ensimmäisiä uhreja. Vielä ei mitään erikoista...

Faijer:
Tuhahdin toisen kommentille.
"Mikä täällä enää onkaan normaalia" mutisin ja join hieman lisää. Jätin täysin huomioimatta pienen erikoisen sivumaun, veden maku muuttui vähän väliä, riippuen mitä kasveja ylävirralla kasvoi tai mitä eläimiä siellä liikku minkäkin verran. Kurkkuni karheuden kuitenkin otin huomioon. Päätin juoda lisää, jotte se parenisi, mutta tilanne vain pahentui. Yskähdin, kuin yrittäen saada kurkustani jotain kutittavaa karvaa tai vastaavaa, mutta eihän se auttanut. Yskähdin toistamiseen ja vilkaisin Ancelikaa. Otin askeleen kauemmas tammavarsasta, jotta en mahdollisesti tartuttaisi tammavarsaa, jos olinkin oikeasti kipeä yön valvomisen takia eikä kyseessä ollut vain kuiva ja karha kurkku.

Nimi: Diana-Violence

20.06.2019 21:21
"Auta minut ylös" keskeytin Ginan äkisti. Toinen katsoi minua hämmentyneenä ja huolestuneena.
"Minun on pakko päästä liikkeelle, ajatukset kulkevat paremmin" selitin.
"Diana, sinun ei ole hyvä liikkua. Sinun pitäisi vain levätä, antaa haavan parantua" tamma huomautti.
"Minä menen kävelylle autoit tai et" sanoin ja koukistin jo etujalkaani noustaakseni.
"Diana pyydän, tämä ei ole hyvä idea" Gina pyysi nousten ylös. Pyöräytin silmiäni ja poinnistin ylös irvistyksen kera. Meinasin kaatua, mutta ystäväni onneksi antoikin tukea sanoistaan huolimatta.
"Nojaat sitten päätäsi selkääni koko ajan, onko selvä?" Gina komensi. Huokaisin syvään ja nyökkäsin laskien pääni toisen selälle. Yritin astelella sen niin, ettei kaulaani sattuisi, mutta se ei tainut olla mahdollista. Kävelimme ulos luolasta ja sain heti osakseni mietteliäitä katseita.
"Gina, miksi tuot hänet pois?" kiirehti minua aikaisemmin hoitanut vanhempi tamma luoksemme.
"Minä pyysin, ja tarvitsen jaloittelua. Ei hätää, hän pitää minusta huolen. Menemme vain tuohon ihan lähelle, kävelemme vain" selitin.
"Sinun pitäisi levätä" hoitaja huomautti tomerasti.
"Minun pitäisi olla kuollut. Liikun nyt kun sittenkin voin" Ärähdin. Hoitaja luimisti korviian, muttei väittänyt enää vastaan. Gina katsoi minua huolissaan, mutta lähti liikkeelle kun pyysin. Pääsimme leirin ulkopuolelle, jolloin Gina pysähtyi.
"Mitä sinun pitää miettiä?" Gina kysyi kiinnostuneena.
"Jätänkö Deimoksen ja riskeeraan, että hän tappaa jonkun muun? Entä mitä jos en voi jättää häntä? Osa minusta rakastaa sitä hullua niin paljon. Mutta samaan aikaan hän ilmeisesti voisi tappaa minut hetkessä" oksensin kaikki sanat suustani.
"Hän ei tappanut sinua" Gina mutisi.
"Mitä?" Olinko kuullut oikein? Puollustiko Gina Deimosta!?
"Hän ei tappanut sinua. En tarkoita, että sinun pitäisi olla hänen takiaan sen takia, koska et ole kuollut, mutta ehkä hän ei pysty tappamaan sinua. Ehkä sen takia olet vielä elossa" tamma ehdotti selvästi jännittäen reaktiotani.
"Tuo on tyhmä ajatus. Jos asia olisi noin, en olisi halunnut tappaa Jerryä, ja usko pois, minä todella halusin tappaa hänet" tuhahdin.
"Halusitko? Ymmärtääkseni hän on ainut jonka olet halunnut tappaa. Ehkä sinusta ei ollutkaan tappajaksi" Gina ehdotti. Nostin pääni äkisti, jolloin kipeä muistutus Deimoksen teoista iski ikävästi.
"Ota varovasti. Rauhassa" rauhallisella äänellä tamma sai minut laskemaan pääni takaisin toisen selän päälle.
"Ole rehellinen. Voisiko mitenkään olla mahdollista, että pienen pieni ääni päässäsi päättikin jättää mahdollisuuden Jerryn henkiinjäämiselle?" Gina kysyi.
"Jos oli, niin en ainakaan kuunnellut sitä" tuhahdin.
"Ehkä Deimos kuunteli" tamma huomautti.
"Hän selvästi rakastaa sinua. Mitä ikinä hänen päässään tapahtuikaan, se pienen pieni ääni mahdollisesti sai jonkinmoisen otteen hänestä" Gina toi esiin mielenkiintoisia huomioita, mutta en halunnut kuulla niitä. Halusin olla vihainen Deimokselle. Halusin että olisin järkevä ja jättäisin hänet ja Violencen kauas taakseni. Mutta se pienen pieni ääni... Niin. Niin kuin ehkä Deimoksella, minullakin sellainen yritti vielä taistella suhteemme puolesta. Vajosin mietteisiini ja pitkään olimme vain hiljaa.
"Mutta pitäisikö minun kuunnella sitä ääntä" kuiskasin lopulta.
"Deimos kuunteli. Nyt on sinun vuorosi päättää. Ja jos yhtään lohduttaa, päätit mitä tahansa, minusta sinulla on aina oikeus hakata se kusipää maan rakoon" Gina naurahti loppuun. Hymähdin itsekin huvittuneena, mutta vajosin takaisin ajatuksiini. Mitä minun pitäisi tehdä?

Nimi: Gaapriel

20.06.2019 20:11
Carmen-Aderlin

Annoin orien vaihtaa sanansa rauhassa. Nyökkäsin pienesti.
"Sen männyn luokse tulemin käy vallanmainiosti Ben!" sanoin hymyillen.
Rowan näytti laskevan askeleemme tarkkaan. Pysähdyin ja käänsi katseeni ympäristööni.
"Tässä on hyvä. Saat tutkia hajua vapaasti laajemmaltakin alueelta, mutta pysy näkyvissäni ja katso mihin astut. Täälä on yllättävän paljon liaanimyrkkysumakki ansoja!" sanoin ja varoitin oria vielä mahdollisista ansoita. En tietenkään paljastaisi niiden sijainteja, mutta nyt ainakin ori katsoisi jalkoihinsa. En halunnut nimittäin ruveta hoitamaan kilpailevan lauman upseeria.

Nimi: Gaapriel

20.06.2019 20:05
Amira-Hermi/Safiira-Violence

Ulkona minua odotti kaksi mustaa hevosta. Vaalea tamma seurasi minua ulos luolastani ja pysähtyi hyvän matkan päähän. Käännyin niin, että kukaan ei ollut selkäni takana. Katseeni seikkaili vieraissani ja odotin vastausta kysymykseen. Jostain syystä melkein vieressäni seisova valkoinen tamma näytti siltä, että oli valmis puollustamaan minua tarvittaessa. Toinen luimi hermostuneena laumalaisilleen kuin varoittaakseen. Lopulta suuri musta ori jonka oletin olevan se Deimos josta äänet varoittivat minua, kertoi heidän saapumisensa syyn. Kokosin itseni ja rentouduin hieman. Kasvoilleni laskeutui ystävällinen ilme. Sitä ei voinut kutsua hymyksi, mutta se oli jotenkin rento ja neutraali.
"Äänet varoittivat sinusta. Sanoivat sinun tappavan minut heti kun saat mahdollisuuden" aloitin rennolla äänellä. En käyttäytynyt uhkaavasti, mutta olin silti valmis juoksemaan.
"Ja auttaminen on minulle raskasta, joten on se kuollut sitten kummi tai kaima niin tarvitsen jotain vastineeksi!" jatkoin.

Seurasin hintelää olentoa ulos ja jäin seisomaan melkein toisen viereen. Huomasin Celenan pienen ärtymyksen arabin käyttäytymisestä. Astuin askeleen edemmäs ja luimin tammalle korviani. Nyt ei ollut aika kukkoilla. Pidin myös tiukan katseeni kiinni Deimoksessa ja tarkasti seurasin toisen eleitä. Ori yritti piilotella pientä ärtymystään, mutta käyttäytyi silti kuin herrasmies. Ystävällisin elein Deimos kysyi tammalta kysymyksen johon minä halusin vastauksen. Hermi aloitti lauseensa oudosti. Kuka oli varoittanut? Aloin heti epäillä orin aikeita, sillä tiesin Amiran näkijän kyvystä. Oliko tamma nähnyt jotain? Minun pähkiessä kysymykseeni vastausta jatkoi hontelo tamma puhetta.
Vai halusi toinen jotain.
"Lähdetään aluksi liikkeelle siitä, että kerrot nimesi! Ärsyttää puhutella sinua vain herminä!" tokaisin tammalle ennenkuin Deimos kerkeisi vastata mitään.

Lauseideni loppuun Safiiraksi itsensä esitellyt tamma alkoi puhumaan. Vai halusi toinen tietää nimeni. Olihan se tietysti kätevämpää puhutella minua nimelläni. Kaiken lisäksi se ei ehkä olisi yhtä alentavaa kuin hermiksi kutsuminen.
"Amira" sanoin vaisusti, mutta kuitenkin niin että kaikki kuulivat sanani.

Nimi: Lacritsi

20.06.2019 19:18
Deimos - Violece

Safiran kommentti ihmetytti Deimosta hieman. Yleensä tamma ei ollut noin äksy. Mutta Safiira olikin vasta menettänyt varsan, joten Deimos päätti painaa asian villasella. Safiira tuntui tietävän, että tämä oli hermin pesä. Valkaen tamma seuraavista sanoista Deimos ei niinkään pitänyt. Orinko piti jäädä tänne ulos? Kaipa Deimoksen täytyi kumminkin vain tyytyä odottajan rooliin, sillä oli totta, että kaksi olisi uhkaavamman oloinen, kuin yksi. Mielessään tuhahtaen Deimos kylläkin ajatteli että Violencen ylimystön kohtaaminen ei tuskin ollut yhtään rauhoittavaa, oli heitä sitten vain yksi tai kolme. Deimos kuitenkin luotti Safiiraan, valkea tamma kyllä saisi hermin ulos luolasta, ja puhumaan jos olisi tarvetta. Deimos toivoi, että hermin kuulustelu ja kyvyn näkeminen menisi vaivattomasti, mutta musta ori valmis myös käyttämään kovia panoksia. Deimos halusi nähdä sen kyvyn!
"Me odotamme täällä", oli Deimoksen lyhyt vastaus kera nyökkäyksen, kun Safiira oli päässyt sanojensa loppuun. Friisiläinen katsoi, kuinka valkea tamma katosi kuusten oksien sekaan, ja kääntyi sitten katselemaan maisemia. Safiira ottakoot kaiken ajan, että hermi tulisi ulos näyttämään kykynsä heille. Hetken kuluttua sisältä alkoi kuulua puhetta, mutta Deimoksen salakuuntelu keskeytyi, kun Celena puhui.
"Sinäkin tiedät Solasta?" Deimos kysyi hieman hämmästyneenä, vaikka se ei hirveästi ehkä orin äänestä kuulunutkaan. Kovin moni laumassa ei tuntunut tietävän, tai ilmaissut tietävänsä Solasta. Ehkä edes kaikki hermit eivät tienneet siitä. Se tuntui niin salaiselta paikalta.
"Hmhph, kumma yhteensattuma. Ajattelin matkalla itsekin lisäreviirin mahdollisuutta", Deimos jatkoi tuhahtaen. Orin olemus oli kuitenkin rento.
"Kannattaa kysyä. Tiedän Solasta vain sen, että sen vanha reitti sortui muutama vuosi takaperin. Laumoistakin saattaa löytyä sellaisia jotka tietävät enemmän kuin kertovat. Hermien erakkomaisen valtaukseen emme kylläkään edes tarv-" emme edes tarvitse Solaa, -Deimos oli ollut aikeissa sanoa, mutta äänekäs huuto sai friisiläisen hiljenemään, ja kääntämään katseensa kuusikkoon. Oliko siellä luola? Ääni oli kaikunut samaan tapaan. Deimos siristi silmiään, kun kuuli askelia.
"Puhutaan myöhemmin", Deimos murahti, ja kääntyi niin, että orin kylki oli kuusikkoa kohti. Asento oli huomattavasti epäuhkaavampi. Ruuan perässä he tosiaan voisivat vallata hermien maita. Yksittäisistä hermeistä ei olisi vastusta. Mutta laumojen läheisyydessö hermien maat eivät olleet paljoa Violencea tai Aderlinia kaksisemmat. Eniten ruokaa oli Tichossa. Ja muut laumat tiesivät parannukset tautiin, hermit eivät varmaankaan. Tai ainakaan Deimos ei uskonut niin. Deimos painoi juoksevat ajatuksensa mielen syrjään, ja keskittyi pienikokoiseen hevoseen, joka asteli esiin kuusien seasta. Ensimmäisenä huomiona Deimoksen täytyi todeta, että pikkutamma oli ulkonäöllisesti tavattoman nätti, vaikka vähän luuviululta näyttikin Deimoksen mielestä. Pieni, heiveröinen, hontelo. Päänmuodosta päätellen arabi.
Hermin kysyessä kysymyksensä, Deimos ei voinut estää korviaan painumasta luimuun. Tämäpä alkoi hyvin. Deimos ei pitänyt pikkutamman äänensävystä. Friisiläinen unohti hetkeksi sen, ettei tässä kannattanut näyttää uhkaavalta, vaan kääntyi suoraan valkeaa tammaa kohti. Orin liikkeet olivat kuitenkin vielä rauhallisia, eikä Deimos liikkunut enempää. Deimos joutui ihan lihasvoimalla vääntämään korvansa osoittamaan eteenpäin. Penteleet olivat kokoajan menossa niskaan, kuin niskassa olisi jokin magneetti.
"Me olemme kuulleet, että sinulla on kyky, joka voisi auttaa meitä", Deimos sanoi pehmeästi, oli se sitten yhtään sen rauhoittavampi tai ei.
"Takanasi olevan tamman varsa on murhattu, ja me haluamme tietää kuka hänet on murhannut", Deimos jatkoi vaatien.

Nimi: Lacritsi

20.06.2019 18:25
Ben - Violence

Jälleen upseeri oli pikkuisen hämmentynyt. Eivätkö nuo yhtään epäilleet että Ben saattoi huijata niitä? Ettei upseeri toisikaan Dania pois leiristä? Ei Ben aikonut toisia huijata, koska uskoi Danin vain kuolevan Violencessa. Mutta Violencelaiset olivat kovia huijaamaan. Jossain toisessa tilanteessa Ben olisi saattanutin kaksikkoa huijata, tai ainakin ilmoittaa itseään ylempiarvoisille, jotka varmasti huijaisivat. Carmen vain sanoi, että sopimus oli nyt lyöty lukkoon ja lähti kävelemään pidemmälle. Pienellä viiveellä Benkin tajusi lähteä kipittämään perään. Benin mielestä oli epämiellyttävää olla kahden hevosen välissä, mutta yritti silti keskittyä hajun etsimiseen. Se osoittautui jo heti vähän vaikeaksi, koska Carmen jatkoi vaatimuksiaan. Ai vastaan? Miten tuntui ettei tamma oikeasti puhunut parista metristä. Ben ei olisi mielellään päästänyt niitä rajan toiselle puolelle, mutta upseeri ei halunnut tulla ajetuksi nyt pois Aderlinin reviiriltä. Jos kaksikko suuttuisi, Benille saattoi tulla äkkiä lähtö.
"Enpä taida pahastua", Ben sanoi mietteliäästi, "jos tulette vain erään männyn kohdalle. Saatan teidät sitten sinne ja jäätte odottamaan." Ben jatkoi. Ben laski päänsä takaisin maan tasolle ja yritti tunnistaa varsan hajua. Upseeri ei kumminkaan uskaltanut lähteä etsimään laajemmalta alueelta. Ehkä kaksikko oli nyt näyttämättä kuinka kauas Ben saisi mennä, ja sitten upseeri voisi etsiä? Ben ei ehtinyt kysyä asiaa, koska kohta Carmen esittelikin itsensä. Itseasiassa Ben tiesi rautiaan tamman nimen entuudestaan(?), kuullut juttua laumassaankin että tamma oli kova vastus. Mutta muuten tamma ei hälytellyt mitään kelloja. Ben ei tiennyt että Terra oli kuollut ja että Carmen oli uusi johtaja. Rowanin asema olikin jo tullut selväksi, uusi tieto oli overon nimi. Ben nyökkäsi esittelyjen kohdalla.
"Okei. Hauska, ööö, tutustua", Ben sanoi lopun ehkä pikkuisen vaivaantuneena. Ei tämä tapaaminen ehkä ihan hauska ollut ja no niin... Pää kiinni Ben.
"Olen Ben. Upseeri", Ben vastasi yllättäin aika lyhyesti Rowanin sanoihin, vilkaisten toisen orin suuntaan.
"Mitataanko me tässä sitä matkaa? Kai minä saan etsiä vapaamminkin?" Ben kysyi epävarmana.

Nimi: Lukija

20.06.2019 17:53
Rowan - Aderlin

Rowan tarkkaili ilmeettömänä violencelaista tämän keskustellessa Carmenin kanssa. Johtajan kertoessa toiselle orille Danin olevan sota rikollinen, ajatteli Rowan ensin sen olevan vain keino saada ruunikko vaakuutettua sopimuksen kannattavuudesta. Mutta kun hän sitä alkoi miettiä, Dani kyllä saattaisi joutua vaikeuksiin. Mietteistään ori havahtui vasta violencelaisen möläytykeen. Ärtyneenä lämminverinen siristi silmiään, mutta nyökkäsi jokseenkin hyväksyvästi toisen korjatessa virhettään. Pieni hymy nousi Rowaninkin huulille, kun yhteisymmärrys sopim uksesta löytyi. Carmenin esitellessä heidät, varajohtaja oli aikeissa kertoa tamman olevan johtaja. Mutta tajusi ajoissa, että rautias halusi selkeästi pitää asemansa salassa.
"Mikä sinun nimesi on?", Rowan kysyi vieraalta orilta.
Samalla hän mittasi askelillaan välimatkaa, ettei violencelainen varmasti pääsisi sataa metriä kauemmaksi.

Nimi: Lukija

20.06.2019 17:27
Celena - Violence

Upseeri jätti ylempiarvoisten sananvaidon omaan arvoonsa, ja keskittyi ainoaan tehtäväänsä, vartjointiin. Kuitenkin tamma kuunteli samalla luolasta kuuluvia ääniä. Puhe kuului vaimeana, hän pystyi erottamaan vain muutaman sanan sieltä täältä.
"Pitäisikö siltä hermiltä kysyä Solasta? Pienenkin vihjeen avulla, voisi suunnitella reviirin laajennuksen", Celena kysyi johtajaltaan.
Tamma oli huolestunut tulevasta talvesta, viime talvena hän oli menettänyt hyvän ystävänsä ruuan puutteelle. Tamman mieleen alkoi nousta muisto ystävästään, mutta sen keskeytti luolasta tuleva hiljaa huuto. Mitä vittua siellä tapahtuu? Pian luolasta tulikin Safiira ja valkoinen hermi tamma. Ensimmäinen asia joka tuosta tuli Celenan mieleen oli heikko. Hermin kiukkuisuus yllätti upseerin, vaikka hän ei sitä näyttänytkään. Hänen teki mieli opettaa arabille hieman kunnioitusta, mutta ei tehnyt niin sillä tiesi ettei se auttanut. Musta tamma ei ollut varma oliko hänen tehtävänsä kertoa Zerasta, joten päätti antaa vastuun siittä Safiiralle ja Deimokselle.

Nimi: Gaapriel

19.06.2019 19:35
Carmen-Aderlin

"Meillä on siis diili!" sanoin hymyillen ja lähdin kävelemään reviiriä syvemmälle olettaen vieraan orin seuraavan minua. Kävellessäni eteenpäin tein orille ehdotuksen.
"Jos et pistä pahaksesi, tulisimme hieman rajaa syvemmälle ottamaan Dania vastaan. Saat mennä leiriinne ihan yksinäsi, mutta oloni olisi vain paljon mukavempi, jos saisimme ottaa pari askelta rajan yli teidän puolellenne?" kysyin ystävällisesti.
Vilkaisin aina välillä Rowania sivusilmälläni. Kaikista huvittavinta tässä ehkä oli se että en tiennyt tajusiko ori kenen kanssa jutteli.
"Olen muuten Carmen ja tässä on lauman varajohtaja Rowan!" esittelin meidät molemmat ja käännyin välissä katsomaan perässäni kulkevaa oria(?)

Nimi: Gaapriel

19.06.2019 19:27
Safiira-Violence/Amira-Hermi

Korskahdin huvittuneena. Kehtasi puoli rampa ori uhkailla minua hänelle kuulumattomalla alueella. Olisin aikapäiviä sitten todennäköisesti tappanut oman johtajani, jos Deimos ei olisi pahoina aikoina auttanut minua. Toisaalta taas nyt ajateltuna, milloin viimeksi ori oli ollut minulle hyödyksi? Olin ihan itse kiivennyt näinkin korkealle arvoasteikossa ja oman maineeni olin luonut ihan itse. Mieleni teki sanoa jotain, mutta hymyilin vain huvittuneena ja laukkasin muita odottamatta eteenpäin. Celena teki työnsä joka upseerille kuuluikin ja lupasi jäädä vahdiksi. Se ei ollut ollenkaan huono idea. Violencelle ominaista kuusikkoa avautui eteeni ja tunnistin tiheän kuusikon edessäni sisäänkäynniksi. Hidatin ravin kautta käyntiin ja lopulta pysähdyin kuusikon eteen. Deimoksen itsestäänselvyydet alkoivat todella ärsyttää minua.
"Ihanko totta" totesin ja jatkoin heti töksäytykseni perään.
"Te jäätte tähän. Hän ei tykkään tunkeilioista, saatika sitten vieraista. Tulemme kohta ulos!" sanoin ja katosin kuusikkoon. Terävät oksat raapivat selkääni. Tunneli oli muodotunut Amiran kokoiselle hevoselle. Pian tiheikön takaa paljastui luolan suu. Huokaisin syvään ja kävelin sisälle luolaan.

Luolani ulkopuolelta kuului ääniä ja rapinaa. Paniikissa piilouduin luolan pimeimpään nurkkaan ja olin valmis hyökkäämään tulijan kimppuun.
#Se tappaa sinut# ääni päässäni sanoi.
#Kuulitko?!# ääni jatkoi huutamista.
"Ole hiljaa!" tiuskaisin sille ja liimasin korvani niskaani. Ivallinen nauru kajahti luolassa, mutta olin ainoa kuka sen kuuli. Hahmot pimeissä nurkissa nauroivat minulle ja yrittivät saada minut murtumaan.
#Ei ole oikein piilotella varjoissa. Olet heikko. Kuolema se siellä koputtelee.# äänet huutelivat.
#HERÄÄÄ!#
Tällä kertaa hahmo tuli aivan korvani juureen ja huusi. Pelastyin niin paljon että sain vihdoinkin sanat suustani ulos.
"Kuka siellä!" tiuskaisin tiukkana ilmoille. Tulija ei heti sanonut mitään ja jatkoi vain tulemista.

Kävelin luolan käytävää hiljaa ja epävarmasti. Luolasta kuului vaimeaa puhetta ja olin melkein kuulevani sydämmen lyönnit. Lyönnit kyllä saattoivat olla oman sydämmeni, jotka kaikuivat korvissani. Pysähdyin kun kuulin epävarman ja pelokkaan kysymyksen. Olin hetken hiljaa ennenkuin vastasin yhtään mitään.
"Olen Safiira ja tulen Violencen laumasta. En tahdo sinulle pahaa. Saanko tulla sisään?" kysyin lopulta kun olin saanut esiteltyä itseni. Tuuli oli ainoa joka ujelsi kivisellä käytävällä. Mitään muuta ei kuulunut hetkeen. Lopulta hilkainen ja myöntävä vastaus kuului luolan perältä.
"Tule vain"
Kävelin itsevarmasti luolaan ja lopulta edessäni aukeni yllättävän isokin tila. En voinut uskoa sitä, että tämä oli jäänyt meiltä huomaamatta. Kun olin ihallut tilaa tarpeeksi kauan käänsin katseeni luolan perällä seisovaan luiseen ja solakkaan tammaan. Tosen hopean harmaa karva loisti katosta tulevasta valosta. Kivi oli ilmeisesti ajansaatossa murtunut ja tehnyt kattoon reijän joka toi luolaan mukavasti valoa. Tamma muistutti todella paljon aavetta tai siltä ainakin uskoin aaveen näyttävän. Käänsin katseeni pois sillä en halunnut vaikuttaa dominoivalta.
"Ulkopuolella on myös laumani johtaja ja yksi upseereista. Itse kannan varajohtajan titteliä ja tarvitsen apuasi murhan selvittämiseen. Kukaan meistä ei tahdo sinule pahaa!" sanoin ja käännyin katsomaan käytävää joka johdatti luolan suulle.

Sisään tullut suuri valkoinen tamma kertoi minulle asemansa ja siinä sivussa asiansa.
#Tappaa sinut jos et ole varuillasi#
#Se on suuri ja mahtava Deimos joka odottaa sinua ulkona#
#Tappavat sinut varmasti#
Kaikki äänet huusivat minulle ja oloni muuttui aina vain epävarmemmaksi. Mulkoilin vihamielisiä hahmoja pimeissä luolani nurkissa. Yritin kauhean kovasti selvittää olivatko äänet oikeassa vai olinko sittenkin turvassa. Lopulta jouduin sulkemaan silmäni ja kääntämään selän vieraalleni. Naama kohti kiviseinää yritin selvittää ajatukseni. Kaikki huusivat niin kovaa, että en saanut juuri kenenkään sanoista selvää. Lopulta äänien aiheuttama kipu kasvoi liian suureksi.
"Hiljaa!!" huusin niin kovaa, että en ihmetellyt jos koko Hermien sola kuuli sen. Kaikki hiljenivät ja lopulta sain oman järkeni takaisin.
"Mennään ulos. Täällä on liikaa meteliä!" sopersin hiljaa ja katsomatta suureen tammaan kävelin tämän ohi ja poistuin luolasta.

Seurasin silmät pyöreenä hennon tamman eleitä ja liikeitä. Luolasse ei ollut ketään muuta, mutta silti toinen käyttäytyi, kuin luola olisi täynnä väkeä. Lopulta toisen huuto herätti minut hämmennyksestäni. huuto oli niin kova, että kiviseiniltä varisi pieniä himan muruja. Luimistin korviani ja peruutin taaksepäin. En minä ollut sanonut mitään. Uhkaavastio tamman käytös alkoi muistuttaa minua Deimoksen vainoharhaisuudesta. Huutonsa päätteksi tamma pyysi minua ulos ja lähti itsekkin kohti uloskäyntiä. Seurasin nöyrästi perässä ja lopulta päivä valkeni eteeni. Meni hetki ennenkuin silmäni tottuivat valoon pimeän luolan jäljiltä. Hontelo tamma seisoi kaukana Deimoksesta ja Celenasta hyvin varuillaan ja valmiina juoksemaan.
"Mitä te haluatte!" kuului kiukkuinen kysymys joka rikkoi hiljaisuuden.

Nimi: Lacritsi

19.06.2019 18:27
Ben - Violence

Tämähän oli hauskaa, Carmen oli juuri haukkunut Beniä tavallaan vähä-älyiseksi. Tässähän tuntui että nuo olivat violencelaisia ja Ben jostain muualta. Ben oli pyöräyttänyt silmiään Carmenin sanojen loppuun omistakin ajatuksistaan huvittuneena.
"Ai tuo?" Be möläytti melko tahdittomasti, ja mittaili katseellaan hämmentyneenä laikkuturkkista Rowania. Ei sillä ettei Rowan sopinut Benin mielestä varajohtajaksi tai näin, Ben vain oli niin yllättynyt että sanoi mitä mieleen ensimmäisenä tuli. Ben tajusi virheensä itsekin pienellä viiveellä.
"En tarkoittanut sillä lailla, varmaan olet ihan hyvä varajohtaja", Ben totesi Rowanille ja virnisti, jääden sitten katsomaan Rowania pidemmäksi aikaa. Samalla Ben palasi tilanteen vakavuuteen, ja virne hyytyi. Hyvä pointti siinä, Dani ei ollut enää arvokas, vaan juurikin Carmenin sanojen mukaan aikalailla samaa kauppatavaraa varsan kanssa. Mutta nimenomaan arvokkuus oli ollut syy miksi Dani oli vankina ja elossa. Nyt Danilla ei ollut arvoa luultavasti lauman silmissä. Carmen väistyi Benin tieltä ja sai upseerilta lisää hämmentyneitä katseita. Oliko tämä oikeasti näin helppoa? Selvisikö Ben kerrankin oikeasti vain puhumalla? Vaikutti tosiaan siltä, että Carmen aikoi pitää oman osansa sopimuksesta. Niin, jos Dani jäisi Violenceen...
"Jos Dani jää, hänet tapetaan. Ja minä en halua sitä", Ben luimisti korviaan. Jahas, Ben ei yleensä ollut hankkimassa ongelmia itselleen, mutta tässä sitä oltiin. Ja Ben ei tiennyt oikein mistä myötätunnon ja säälin määrä oikein kumpusi. Tietenkään Ben ei tiennyt Aderlinin käytäntöjä, ehkä Dani tapettiin sielläkin. Mutta ainakin Ben olisi antanut toisen mennä kotiin, ja kuolla kotona. Ehkä vähän inhimillisemmin ja nopeammin kuin luultavasti Violencessa. Benin laumassa raudikko ori varmaan kidutettaisiin hengiltä.
"En voi päästää teitä leiriin, mutta haen Danin kun olen lopettanut etsinnät, käykö? Voitte tulla vaikka vahtimaan etten mene enää sataa metriä kauemmas", Ben päätti ja kohotti itsevarmemman näköisenä päätään ja leukaansa. Ben ottaisi ensin osansa sopimuksesta, sillä ruunikkoa epäilytti että tämä oli juoni. Violencen mukaan kaikkialla oli juonia. Sata metriä saattoi tuntua pieneltä matkalta, mutta Ben voisi etsiä vähän laajemmalta alueelta leveyssuunnassa. Jos Ben ei löytäisi hajua sadan metrin säteeltä, ei hajua löytyisi varmasti edes suden vainulla. Varsan liikkeistä oli liian pitkä aika, eikä pakkasyö ja sen jälkeinne kosteus tehnyt hajulle hyvää muutenkaan.

Nimi: Lacritsi

19.06.2019 18:05
Deimos - Violence

Valkean tamman sanat saivat Deimoksen painamaan korvansa kiinni niskaan, mutta orin vastaus oli siitä huolimatta lyhyt ja kuittaava;
"Varo sanojasi, tai sinä jäät tänne kuolemaan", Deimos tuhahti, ollen toissen ivaa kohtaan aika välinpitämätön. Hetken kuluttua Celena hidasti takana. Deimos huomasi sen, ja vilkaisi taakseen tamman suuntaan, mutta ei oikeastaan hidastanut tahtiaan pysyäkseen Safiiran mukana. Upseeri vaikutti nähneen jotain, mutta vaikka Deimos katsahti myös kyseiseen suuntaan, ei friisi huomannut mitään poikkeavaa. Celenakin jatkoi kohta matkaa muita kirien, jolloin Deimos oli aikeissa kysyä mitä äskeinen oli muka ollut. Mutta onneksi tamma kertoikin ihan itse, eikä Deimoksen tarvinnut vaivautua. Celena kertoi ehkä nähneensä jonkun. Hevonenko? Saattoi olla hermi tai laumakaakki, ehkä suuremmalla todennnäköisyydellä hermi.
"Hmh, ei huono ajatus", Deimos totesi, Celenan vahtimisajatukseen, vaikka ei uskonut asian olevan mitenkään merkittävä.
"Tee tarpeeksi ääntä, että mekin tiedämme jos jokin on hullusti", Deimos jatkoi, vaikka ei todellakaan varautuisi vain Celenan vahtimiseen. Celena oli kelpo soturi, mutta mistä sitä ikinä tiesi milloin tamma päätti kääntää selkänsä ja jättää vaikka varoittamasta jostakin karhusta.
Kohta joukko pääsi suuren kuusikon luo, ja Safiira hidasti tahtia.(?)
"Täällä on ollut ainakin joku", Deimos hymähti, haisteltuaan ilmaa hetkisen. Ilmassa tuntui valju hevosen haju. Kuusikossako se tamma saattoi olla? Ihan hyvältä pesäpaikalta tuo kyllä vaikutti. Deimos huiskaisi ilmaa hännäällään, tajutessaan että tässä saattoi mennä ikuisuus. Tämähän oli ihan hakuammuntaa, löysivätkö he oikean hevosen vai eivät, tai että missä pesä oli kun kukaan heistä ei ilmeisesti tiennyt hevosen olinpaikkaa tai edes ominaishajua.

Nimi: Lukija

18.06.2019 16:31
Celena - Violence

Upseeri oli johtajansa kanssa samaa mieltä, että Aitne tarvitsisi suostuttelua ottaakseen oppilaan. Celena oli jo aukaissut suunsa vastatakseen Deimokselle, kun Safiira alkoi puhumaan äänessään ivaa ja sarkasmia. Celenan korvat painuivat taaksepäin, tuollaisia puheita seurasi usein tappelu. Eikä johtalle sopinut mennä pottuilemaan, siinä touhussa oli aika nopeasti kuollut.
"Ei ole kysymyksiä", tamma vastasi.
Upseeri havaitsi liikettä näkökenttänsä reunalla. Hän hidasti raviin, ja yritti nähdä olennon, jonka arveli olevan toinen hevonen. Celena ei kuitenkaan nähnyt mitään normaalista poikkeavaa, koska puut ja pensaat rajoittivat näkökenttää. Haju aististakaan ei ollut apua, sillä tuuli esti hajuja kulkeutumasta heidän luokseen. Kun sitä olentoa ei näkynyt, Celena nosti jälleen laukan ja otti muut kiinni.
"Jos teille sopii, jään vahtiin sen tamman pesän ulkopuolelle. Luulen, että näin jonkun. En ole varma mikä se oli, voi olla peura tai lintu. Mutta en halua tulla yllätetyksi", upseeri ilmoitti.

Nimi: Gaapriel

17.06.2019 16:00
Vicente-Ticho

Jahar lähti omia matkojaan ja Variana jäi kanssani.
"Noh eiköhän me sitten yhdessä kerrota Herolle uutiset" sanoin hymyillen ja rupesin katseellani etsimään oria. Pian Kent ja Hero saapuivatkin leirin porteista sisään.
"Eiköhän mennä?" totesin kysyvästi ja käänsin katseeni tammaan. astelin rentoa käyntiä kohti kaksikkoa. Päässäni pyöri aivan kaikki. Jaharin sanat juuri ennen tuon lähtöä ja moni muukin asia. Minua huolestutti Violencelaisten poistuminen leiristä, mutta nyt ei voinut kuin odottaa.

©2019 Magical nature - suntuubi.com