Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

HUOMIO! Jos koet, että hahmosi on kehittnyt pelin aikana esim. luonteen suhteen, laita se hahmosi hahmolomakkeeseen!! Hahmotiedoissa on nykyään uusi kohta nimeltä Kehitys, joten se kannattaa lukea AINA kun katsoo toisen roolipelaajan hahmojen tiedot!!!

Täällä sitten roolipelataan. Noudata alla olevia ohjeita!
- Älä tapa tai vahingoita kenenkään hahmoa kysymättä. Tai jos yritätä tappaa käytä sanaa yrittää tai merkkiä (?)
- Voit pelata minä tai hän muodossa.
- Laita nimi kohtaan nettinimesi tai hahmosi nimi. Jos laitat hahmosi nimen laita näin:
Esim. Night-Violence
Mutta jos laitan nimi kohtaan nettinimesi, laita hahmosi nimen perään lauma josta hevonen on. Esim.

Nimi: Taneli

Herman-Aderlin
Kävelin metsässä yksi. Raikas ilma heilutti harjaani ja tuore ruoho tuoksui nenääni...

- Kiroilua saa esiintyä, mutta kunhan ei jokatoinen sana.
- Kun hahmosi puhuu, puhe laitetaan näiden väliin Esim: "Moi". Kun ajattelee se laitetaan näiden väliin Esim: #Olen elossa#. Kaikki mikä ei kuulu ropeen laitetaan näiden väliin Esim: //Moikka// Ja kaikki muu tekeminen ilman merkkejä.

Tapahtunutta

Vieraskirja  << <  2  3  4  5  6  7  8  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Lacritsi

08.08.2019 21:21
Elaine - Aderlin

Morgan huomasi Arwenin vastaukseksi tarkoitetun nyökkäyksen. Hyvä että toinen tamma oli samalla aaltopituudella. Elaine vilkaisi pikaisesti oreja, jotka piirittivät heidät jälleen. Ja eivät sitten yhtään lähemmäs voineet tulla. Elaine luimisteli niille vihaisena korviaan ja huiski kiukkuisena häntäänsä. Nyt tai ei koskaan, Elaine mietti ja vilkaisi Arwenia. Valmiina ollaan. Nyt!
Elaine pyörähti ympäri ja ponkaisi liikkeelle. Mutta Elaine ei ilmeisesti ollutkaan tarpeeksi nopea, tai yksi oreista oli vain liian lähellä. Elaine huomasi heti, ettei ehkä ehtisikään hampaiden alta pois. Jokin valkoinen vain välähti näkökentässä, kun kolmas, tuntematon tamma syöksyi esiin läheisestä pensaikosta, ja kiilasi Elainea jahdanneen hermiorin eteen. Kuka tuo oli? Kysymys kävi myös Elainen mielessä. Violencen haju tunkeutui inhottavasti turpaan, tamma kuului vihollislaumaan ja sen puheista päätellen joku Violencen kärkikolmikosta oli tamman kumppani. Mutta aivan sama, valkea tamma oli auttanut, ja jäi näköjään nyt tappelemaan. Elaine jarrutti ja kääntyi jälleen ympäri nähdäkseen mitä tapahtui. Kolmas ori yritti käydä valkean tamman kimppuun sivulta. Ehei käynyt, täällä oli nyt kolme vastaan kolme. Elaine laukkasi orin tielle, väisti helposti sen puremayrityksen ja potkaisi sitä etukaviollaan leukaan. Pitäisipä suunsa hetken ajan kiinni.
"Kiitos!" Elaine huusi valkealle tammalle, kun Diana sylki maahan kaatuneen orin päälle. heh, ihan oikein sille. Elaine haistoi violencelaisen suunnalta vahvan veren hajun, mutta violencelaista enemmän Elainea kiinnosti Arwenin sijainti. Miten appaloosalla meni?

Nimi: Diana-Violence

07.08.2019 23:12
En innostunut ajatuksesta, että kiusaajat lähtivät Deimoksen perään, mutta hän selviäisi kyllä Celenan ja Safiiran kanssa. Nämä kaksi tammaa näyttivät tarvitsevan enemmän apua, etenkin Arwen. Lapsenakin tuo muistaakseni oli niitä rauhallisimpia, ei tykännyt leikkitappeluista. Tilanne muuttuikin äkkiä tappelun suuntaan, kun tammakaksikko yritti karata. Kun minulle tuntematon tamma yritti pinkaista karkuun, lähti yksi kätyreistä hänen peräänsä. Syöksähdin katajien välistä kätyrin eteen joka näytti täysin yllättyneen vieraasta.
"Kaksi vastaan kolme on vähän epäreilua, eikö sinustakin?" kysyin muka viattomasti hymyillen. Orilla kesti hetki tajuta mitä sanoin ja sinä aikana iskin hampaani toisen kaulaan ja sen avulla yritin kaataa kätyrin. Haavoittuneen kaulani takia en siinä kuitenkaan onnistunut vaan ori pääsi irti hampaitteni välistä, kun irvistin kivusta.
"Kuka helvetti tuo nyt on?" toinen kätyreistä hämmentyi myös yrittäessään napata Arwenia uudestaan.
"Se helvetti jonka kumppanin haluatte tappaa" ärähdin ja väistin kätyriä jonka kimppuun olin yrittänyt hyökätä. Aloin olla jo vähän pihalla missä suunnassa tammat olivat, mutta keskityin nyt tämän yhden oriin kanssa tappeluun. Nyt kurotin päätäni toisen korvan juureen. Ori onnistui näykkäsemään rinnustaa ennen kuin sain toisen harjasta kiinni ja vedin kaikin voimin alaspäin. Voimia minulla ei toki ollut paljoa, mutta ainakaan ori ei onnistunut näykkimään ja puremaan. Lopulta potkaisin tuota etujalalla jalat alta ja ori kaatui osittain maahan. Sitten käännyin ja toisen väistämisyrityksestä huolimatta onnistuin potkaisemaan kätyrin kylkeä.
"Ja jos selviän siitä mielipuolesta niin voitte kuvitella kuinka huonosti teille käy" lisäsin vielä ja sylkäisin kivusta irvistävän orin päälle halveksuen. Saatanan orit eivät vain voi jättää tammoja rauhaan.

Nimi: Lukija

07.08.2019 22:22
Arwen - Hermi

Appaloosaa huomasi Elainen nyökkäyksen kohti itää. Arwen nyökkäsi itsekkin minimaalisesti merkiksi, että oli ymmärtänyt mitä toinen ajoi takaa. Arwenin selviytyminen oli täysin kiinni tuon nopeudesta ja ketteryydestä. Toisin kuin Elaine toivoi ei hän osannut tapella. Jonkinlaisena parantajana tamma kyllä tiesi mihin kannattaa osua tuottaakseen paljon kipua, vakavia vammoja tai kuoleman. Mutta hän ei osannut minkäänlaisia liikkeitä, kun ei ole ikinä niitä harjoitellut. Clayn virnistellessä Arwen toivoi hartaasti, että heille jäisi vain yksi tai kaksi hidasta ja kömpelöä vartijaa. Kuitenkin Zuko näytti valitsevan kaikkein nopeimmat oriit vahtimishommiin.
"Jos ne yrittää karata älkää olko liian kovakouraisia. Haluan ne elävänä", Zuko käski.
Sitten ori lähti seuraajineen suuntaan, johon Arwen ja Elaine olisivat jatkaneet jos heitä ei olisi keskeytetty. Vartiat levittäytyivät kolmioksi heidän ympärilleen. Jos appaloosa olisi potkaissut olisi se osunut helposti, niin lähellä Clay tovereineen olivat. Arwen katsoi Elainea. Oletko valmis? Saatuaan merkin(?) appaloosa kääntyi nopeasti ympäri, tavoitteenaan saada orien huomio. Sillä välin Elaine pääsisi toivottavasti kauemmas, olihan tamma nopea aderliinilainen. Tai eihän Arwen sitä varmaksi tiennyt, mutta aderliinilaiset olivat ainakin yleensä tosi nopeita. Tamma ei ollut edes täysin kääntynyt, kun tämä tunsi jo hampaat kaulassaan. Hieman hätääntyen hermi potki yrittäen osua. Onneksi appaloosa osui nopeasti saaden oriin irrottamaan otteensa. Samalla sekunnilla Arwen ryntäsi laukkaan. Hän joko lähtisi auttamaan Elainea, jos toinen sitä näytti tarvitsevan tai nelistäisi Tichon suuntaan.

//Saatte vapaasti käyttää Arwenii rooleissani, jos haluutte :)

Nimi: Lacritsi

06.08.2019 00:12
Elaine - Aderlin

Mihin ihmeeseen Arwen oli joskus itsensä sotkenut kun oli mennyt auttamaan tämmeisiä tyyppejä? Tai, Elainesta tuntui, ettei tamma ehkä ollut auttanyt näitä hermejä vapaaehtoisesti tämän kuolleen, Dana-nimisen sisaren kanssa. Tämän hetkisistä puheista Elaine ei viitsinyt edes yrittää miettiä sotä vaihtoehtoa, että Zuko-niminen ori ja Arwen olivat joskus olleet hyvääkin pataa. Jokatapauksessa, kaksikon sanaharkka kiihtyi kokoajan, ja sama matkaa näyttin myös Zuko suuttuvan enemmän.
"Sopii yrittää!" Elaine ärähti korvat itsevarmana luimussa kun Zuko uhitteli kiduttamisella. Elaine ei mitään armoa anelisi tällaisten saastojen edessä. Tai ei ainakaan haluaisi. Mutta jos Elaine todella tutkiskeli itseään, tiesi tamma, että ensimmäisten murtuneiden luiden jälkeen morganilla olisi eri ääni kellossa. Toivottavasti tämä ei menisi siihen asti. Jos Elaine vain pääsisi saartorenkaan ulkopuolelle, aderlinilainen voisi varmaankin luottaa nopeuteensa. Ja Arwen tunsi metsän, hermi olisi korvaamaton apu. Mutta toivottavasti appaloosa tiesi taistelusta yhtä paljon kuin tiesi parantamisesta.

Eros ja Clay tulivat takaisin, ilmoittaen kovaan ääneen löytöjään. Arwen vastasi Zukon kysymyksiin. Jaha, miten Elaine ei ollut yllättynyt että violencelaiset olivat tappaneet jonkun. Hermiorit jäivät pohtimaan kenet hoitelisivat ensin. Elainella ei ollut kovin korkeat odotukset siitä, että joukko jättäisi tammakaksikon rauhaan. Arwen vilkaisi tähän suuntaan, ja kääntäessään silmiään Elainen katse kohtasi Arwenin. Pikkiriikkisen Elaine nyökäytti päätään idän suuntaan. Sillä puolella olevien orien välissä oli isoin rako. Sieltä oli paras yrittää karkuun. Elaine toivoi että Zuko päättäisi lähteä isommalla porukalla violencelaisten luo. Jäisi heille kahdelle vähemmän jahtaajia.
"Sanoisin, että kaksi kärpästä yhdellä iskulla", Clay virnisteli mukamas viekkaana. Zuko naurahti.
"Totta. Clay, Zane ja Symko, jääkää te vahtimaan näitä kahta. Älkääkä päästäkö varsinkaan tuota ämmää karkuun", Zuko käski, ja mulkaisi lopussa Arwenia. Huh, kolme vartijaa? Hitsi, kahta vastaan olisi ollut helpompaa. Menisivät koko poppoolla tappamaan pari violencelaista pois Aderlinin huolesta.

Nimi: Diana-Violence

05.08.2019 23:49
Suuntani ei ollut enää Tichon leiri. En halunnut nähdä Ginan ilmettä, kun tamma näkisi olleensa oikeassa kunnostani. Muutenkin en tällä hetkellä tuntenut oloani hyväksi leirissä, ahdisti olla paikallaan. Niinpä olin lähtenyt seuraamaan muistoja ja huhuja perhetutusta. Arwen oli huhujen mukaan erikoisen taitava parantaja. Olin lähtenyt kohti hermien alueelle aina välillä pysähtyen. Oloni oli heikko verenvuodatuksen takia, joten matkani eteni verrattain hitaasti. Aina silloin tällöin yritin kuitenkin laukata, ties kuinka kauan minulla kestäisi löytää vanha tuttu.
"Turpa kiinni!" parempi korvani kääntyi äkisti huudon suuntaan. Järkeni käski pysymään poissa ongelmista, mutta uteliaisuuteni tuntui vievän voiton. Ja kuka tietää, ehkä kaipaamani Arwen olisi paikalla? En oikeasti uskonut moiseen onnenkantamoiseen, tammahan saattoi ihan hyvin olla jopa Solassa asti tällä hetkellä. Lähestyin hiljaa, hermiaikoinani harjaantuneella kävelytavalla ääniä, kiivasta ja vihaista keskustelua. Pääsin sopivasti katajien taakse piiloon, mutta nähden kuitenkin itse tilanteen. Hetkinen, voisiko tuo vaalea aran näköinen tamma olla... Ei kai? Ei minulla nyt niin hyvä tuuri voisi olla eihän? Toki tilanne näytti aika vakavalta. #Montakohan henkeä minun pitää tänään pelastaa# ajattelin sarkastisesti itsekseni. Kukaan ei käynyt vielä kenenkään kimppuun, joten pysyin toistaiseksi loitolla. Minun haavani kanssa ei kannattanut ennakoida turhaan.

Nimi: Lukija

04.08.2019 14:18
Arwen - Hermi

Arwenin iloksi Elaine tajusi viestin ja kääntyikin jo ympäri. Kuitenkin orit olivat jo ehtineet piirittää heidät, voihan kakka. Vaikka tammat olivat pahassa pulassa, lämmitti hermin sydäntä kuulla toisen puolustavan häntä. Kuitenkin Zukon seuravaa ärähdys toi Appaloosan takaisin maan pinnalle.
"Minä en tappanut Danaa!", Arwen huusi takaisin, unohtaen pitää äänensä hiljaisena. Mitä väliä sillä enää oli? Violencelaiset livat jo varmasti kuulleet heidän huutonsa.
"Sinä et minua komentele tai uhkaile, saasta! Kidutan teitä kunnes anelette kuolemaa", Zuko ärähti vastauksena Elainelle.
Sitten heidän takanaan kuului laukkaavien hevosten ääniä. Eros ja Clay olivat palanneet.
"Zuko! Et ikinä arvaa mitä me nähtiin! Violencelaisia! Niitä oli kolme ja ne jutteli sen hullun tamman kanssa, Amirahan sen nimi tais olla", Eros kertoi heti kun tuli kuulo etäisyydelle.
Rautiaankirjava ori kääntyi takaisin tammojen puoleen.
"Te tiedätte ketkä siellä on, kertokaa!", Zuko käski.
"Deimos, Safiira ja Celena", Arwen vastasi. Tamma toivoi, että oriit jättäisivät heidät rauhaan. Ja menisivät, kostamaan toverinsa Svenin murhan.
Zuko höristi korviaan kuullessaan nimet. Ori astui taaksenpäin ja nosti päänsä korkealle.
"Kuulitteko pojat? Siellä on Deimos kätyreineen! Nyt meillä on valinnan paikka. Kostaakko Svenin kuolema ja taistella vai tappaa aderliinilainen ja leikkiä Arwenin kanssa ja sitten tapaa se, ilman vaaroja?", Zuko kysyi seuraajiltaan.
Appaloosa odotti sydän kurkussa, mitä oriit päättäisivät. Hän ei uskonut, että Zuko päästäisi heidät niin vain menemään jos lähtisi kostamaan. Ori varmasti jättäisi vartijoita. Arwen katsoi Elainea, kunpa he vain selviäisivät tästä elossa.

Nimi: Lacritsi

30.07.2019 22:02
Elaine - Aderlin

Arwen? Elainen korvat värähtivät pikkuisen, kun laikukas ori, Zuko sanoi appaloosatamman nimen. Kaksikko selvästi tunsi toisensa. Eikä suhde selvästi ollut hyvä. Kiva kiva. Tätä tähän hetkeen kaivattiinkin. Elainen teki mieli pyöräyttää silmiään.
Arwen siirtyi lähemmäs, Elainen viereen. Oli mukava huomata, ettei Arwen aikonut piiloutua morganin taakse, vaan vastasi topakasti orille takaisin. Zuko lähetti kaksi joukon oria seuraamaan Elainen ja Arwenin hajujälkeä.
"Idiootit", Elaine tuhahti ja nosti nokkavasti turpaansa ylöspäin. Mitä ihmettä kaksi tutkimaan mennyttä tekisivät kun haistoivat violencelaisten hajut? Ei ei ja ei, tänne ei kaivattu Violencen varmaankin kolme kovinta riitapukaria. Tämä ei näyttänyt nyt yhtään hyvältä. Zuko vaikutti olevan porukan pomo. Hitsi, muidenkaan orien eleet eivät olleet mitenkään ystävällisiä. Elainea tosissaan huolestutti hermien lukumäärä. Ei kukaan pärjännyt seitsemää vastaan. Elaine ei ollut tullut tänne tappelemaan. Toivottavasti Arwenkin oli niin fiksu että ymmärsi nyt ottaa jalat alleen, vaikka hermeillä oli selvästi jokin kana kynimättä. Kanasta puheenollen, Elaine käänteli kiinnostuneena korviaan, kun Arwen anoi oria päästämään heidät. Elaine osasi melkein arvata toisen vastauksen, joka oli selkeä ja uhkaava ei.
Sisko? Zukon sisko oli ilmeisesti kuollut Arwenin takia. Ehkä kuollut tamma oli tarvinnut Arwenin parantajan taitoja, mutta Arwen ei ollut kyennyt auttamaan? Mitä ihmettä Zuko äksyili? Kai Arwen oli edes yrittänyt auttaa? Ei sille mitään voinut, joskus haavoittuneet tai sairaat vain kuolivat nenän edessä. Kuolemaan Elaine olikin tottunut jo ihan tarpeeksi tämän kesän aikana, jonka lämmössä tauti oli rauhassa saanut kyteä vaaralliseen muotoonsa.

Hermiorin äristessä Elaine alkoi viuhtoa ilmaa hännällään tosissaan vihaisena. Ärtymyksestään huolimatta tamma vilkaisi vieressään seisovaa appaloosaa, ja kohtasi Arwenin katseen. Jep, viesti tajuttu, ei Elaine muutenkaan halunnut jäädä tänne tappelemaan. Elaine aikoi paeta. Mutta Elaine ei ehtinyt kuin käännähtää, kun heidät oli jo piiritetty. Elaine seisahtui Arwenin viereen mulkoilemaan ympärillä olevia hevosia.
"Taidat olla turhan pitkävihaista sorttia, tuskinpa siskosi eteen olisi voinut tehdä enää yhtään mitään", Elaine ärähti Zukolle, joka nakkasi päätään.
"Turpa kiinni! Et tiedä siitä mitään, saamarin laumakaakki. Tuo ämmä tappoi siskoni", Zuko sylki sanoja suustaan, eikä yhtään vahtinut äänenkorkeuttaan. Voi luoja, olisi ihme, jos toisen karjuminen ei olisi jo kuultu Violencen leirissä asti. Oho oho, nytkö ori puhuikin jo tappamisesta, kuin Arwen olisi omin kavion murhannut siskopahasen? Phyh, Elaine ei oikein uskonut sitä, vaikka eihän tamma tiennyt millainen murhaaja appaloosa saattoi oikeasti olla.
"Ettekä te laumahevosten saastat ole yhtään parempia. Kumpikaan teistä ei lähde täältä", Zuko jatkoi äristen. Elaine ei sitä tiennyt, mutta porukalla oli kaunaa myös laumahevosia kohtaan.
"Lopeta sinä se suun soittaminen, tai päästään kohta kaikki hengestämme!" Elaine kivahti takaisin. Tamma kuunteli jännittyneenä, milloin etelän suunnasta tulisi lisää väkeä haastamaan riitaa. Täältä piti päästä pois. Varmaan pitäisi vain yrittää murtautua läpi ja juosta sitten henkensä edestä.

Nimi: Lukija

29.07.2019 13:13
Arwen - Hermi

Arwen hymähti, Elainen kertoessa itsekkin päätyneen samaan loppu tulokseen kuin hän. Appaloosa kulki varovaisesti morganin perässä, nostellen jalkojaan korkealla välttääkseen niiden osumista mihinkään. Kuitenkin hetken kuljettuaan astui Arwen oksan päälle. Sittä lähti poikkeuksellisen äänekäs räsähdys. Joka sai tamman hypähtämään pienesti tuon säikähtäessä ääntä.
"Anteeksi", appaloosa kuiskasi pahoittelevana.
Kauempana kuuluva puhe sai appaloosan peruuttamaan pari askelta. Toivottavasti siellä ei ole ne jotkat luulen siellä olevan, Arwen toivoi mielessään. Aderliinilaisen käskiessä piiloutumaan tai pakenemaan, ei hermi tehnyt niistä kumpaakaan. Sillä morgan jäi paikoilleen, eikä Arwen jättäisi tuota yksin. Pusikosta tuli esiin seitsemän hevosta, joista kaikki olivat oreja. Tunnistaessaan etummaisen orin, painui Arweninkin korvat luimuun. Appaloosa käveli eteenpäin, aivan Elainen rinnalle.
"Minun tekemiseni ei kuulu sinulle", Arwen vastasi vihaisena.
Ori, Zuko nimeltään, ei näyttänyt välittävän.
"Eros ja Clay, menkää tarkastamaan ympäristö. Tytöillä saattaa olla jossain kavereita odottammassa"
Kyseiset hevoset nyökkäsivät ja lähtivät ravaamaan reippaasti seuraten tammojen jättämää hajujälkeä.
"Zuko! Sinun täytyy päästää meidät jatkamaan matkaamme! Kohta on liian myöhäistä!", Arwen pyysi aavistuksen anellen.
"Liian myöhäistä, vai? Sinä sitten pidät noista sanoista. Milloin viimeksi kuulinkaan ne? Aivan, sinun suustasi. Kun siskoni tarvitsi apuasi! Joten älä luulekkaan, että päästän teidät menemään!", ori huusi vihaisena tullen samalla uhkaavasti lähemmäs.
Arwen katsoi viressään olevaa(?) Elainea. Appaloosa yritti viestittää katsellaan toiselle, että lähtisi karkuun vielä kun voisi. Sillä samalla muut oriit levittäytyivät piirittäen heidät.


//Siittä Stellasta voitais tietää laumojenkin keskuudessa. Tichossa ainakin se tiedettiin, kun se kuulu ennen siihen. Ja aderliinissa ei varmaan niin moni tiedä. Violencessa varmaan yks tai kaks tietää, kun ne ei oikeen juttele hermien kaa.

Nimi: Lacritsi

25.07.2019 20:00
Elaine - Aderlin

Ihan vertailun vuoksi täytyi sanoa, ettei Elaine tiennyt pätkääkään mitä tekisi voikukalla ja ratamolla, muuta kuin että ensimmäinen oli oikein maukas syötävä. Eli ainakin heistä kahdesta Arwen oli se parantaja, ja Elainelle tuli muutenkin sellainen tunne, että Arwen vähätteli itseään. Samallapa selvisi yksi mahdollinen motiivi siihen miksi Arwen oli ollut Goldien kanssa. Aiemmin, kun Arwen oli puhunut, että Goldie auttoi yrttien kanssa, Elainelle oli tullut mielikuva haavojen hoidosta. Mutta Arwen tarvitsikin apua yrttien opettelemisessa. Valitettavasti nimi Stella ei herätellyt tässä hetkessä mitään kelloja Elainen korvissa. (Niin siis tiesikö kaikki hermit Stellan kyvystä, vai tiedettiinkö siitä laumojenkin keskuudessa? Jos laumojenkin, niin Elaine ei vain ny muista Stellaa koskevii legendoja:) )
"En ihmettelisi yhtään", Elaine jupisi taas vastauksen pääosin itsekseen, Arwenin epäillessä että violencelaiset listivät jonkun. Sehän olisi niin perusviolencelaista; tappaa jokainen joka tuli vastaan. Jos siellä todella olisi tappelu, Elaine ei mielellään puuttuisi siihen. Eihän siellä tamman omia laumatovereita tapettu. Morgan vilkaisi kuitenkin vierellään olevaa harmaavalkeaa tammaa. Mutta jos Arwen menisi tappelemaan, Elaine auttaisi, vaikka raahaisi appaloosan niskavilloista pois. Elaine halusi ajatella tekevänsä sen Goldien saamien tietojen vuoksi, mutta tällä lyhyellä ajalla Arwen oli ollut oikein mukavaa seuraa. Ja Arwenhan oli auttanut Elainea, eikö silloin kuulunut auttaa takaisin? Mutta, toistaiseksi ei kuulunut huutoa. Jos violecelaiset olivat yhden hevosen kimpussa, huutoa olisi todellakin pitänyt kuulua. Sitä onnetonta ei tapettaisi, se varmasti kidutettaisiin hengiltä.
Aihe jatkui tuuleen, jota Elainekin yritti kohotetun päänsä ja kääntyilvien korviensa kanssa löytää. Mistä tuuli tällä hetkellä? Elaine alkoi pikkuhiljaa saada vihiä tuulen varmimmasta suunnasta. Tuuli etelästä(?) eli heidän täytyisi kiertää pohjoisemmas, eli...
'...vasemmalle. Mitä mieltä olet?', Arwen sai juuri äskeisen lauseensa lopetettua. Elaine vilkaisi taas loimikuvioista tammaa ja nyökkäsi.
"Olin juuri sanomassa samaa", Elaine totesi, vaikka todella ruunivoikko oli ollut vasta ajattelun tasolla, ei lähelläkään sanomisen, hheh. Elaine oli positiivisesti yllättynyt, että Arwen halusi edelleen jatkaa lähestymistä, vaikka oli aika selvää, että varmasti aggressiivisiksi käyvät hevoset olivat pysähtyneet.
'En voi päästää sinua yksin niiden tappajien jäljille', Arwen oli sanonut, kun Elaine oli ilmoittanut lähtevänsä seuraamaan jälkiä. Elaine ei uskonut että olisi sanonut samalla tavalla jos Arwen olisi ilmoittanut lähtevänsä joidenkin äksyjen heppojen perään. Kuolkoot sinne hölmöyttään, Elaine uskoi että ajattelisi noin siinä tilanteessa. Hmh, Elaine ei tainnut olla yhtä avulias ja kiltti kuin Arwen tuntui olevan. Jos tilanne menisi nyt rumaksi, Elaine auttaisi Arwenin pois sieltä. Siinä oli Elainen kiitollisuuden velka, ei muuta. Sitten he voisivat onnellisesti palata laumahevoseksi ja hermiksi, joiden ei laumalakien mukaan olisi kuulunut kulkea hetkeäkään samaa matkaa.
"Mennään", Elaine kuiskasi ja nyökäytti päätään alatuulen suuntaan. Elaine lähti kulkemaan kyseiseen suuntaan, pitäen tarkasti silmällä tuulen suuntaa. Mikäli Elaine osasi yhtään arvioida kohteensa sijaintia, he kiertäisivät pian violencelaisten sivulle, lähestyen vähä vähältä.
Kräks! Oksan katkeamisen(?) ääni tuntui hetken hiljaisuuden jälkeen Elainen korvissa varmasti kovemmalta kuin mitä se todellisuudessa oli ollut. Ruunivoikon kellertävät, mustan reunustamat korvat singahtivat taaksepäin, jossa Arwen oli astunut oksan päälle.(?) Ei siinä mitään, näin tiheässä metsässä oli oksia pitkin poikin, ei niitä kaikkia onnistunut väistämään vaikka jalkoja kuinka katsoi. Elaine olisi vain vilkaissut appaloosaa, antanut katseen joka viestisi helpotusta 'onneksi sitä ei kuullut kukaan' ja samalla katse varmasti kehottaisi Arwenia olemaan varovaisempi. Mutta Elaine ei ehtinyt katsoa Arweniin, ei edes alkaa kääntämään päätään, kun heistä viistosti edessä päin kuului ääni;
"Mikä tuo oli?!" Ori ääni.
"Peto?", uusi ääni.
"Mennään katsomaan", vielä kolmas ääni. Elaine kirosi mielessään ja puri itseään huuleen.
"Piiloudu tai pakene" Elaine sihahti takana olevalle(?) tammalle ja jähmettyi itse paikoilleen. Ruunivoikon turkin pinta alkoi heti väreillä, kuin hevonen olisi muuttunutkin vedeksi, kun Elaine usutti kykyä päälleen. Mutta Elaine ei ehtinyt alkaa edes kunnolla haalistumaan, kun pusikosta asteli esiin useampi hermi. (kokonaismäärän saat päättää) Etunenässä kulki Elainea ja varmaan Arweniakin jonkin verran kookkaampi ori, rautiaankirjava väritykseltään. Elaine jätti kykynsä käyttämisen siihen ja alkoi taas tasaisesti huiskia hännällään peruuttaakseen muutoksen. Orin silmissä välähti, kun se tunnisti harmaavalkean appaloosan ja hermiorin korvat painuivat luimuun kun se pysähtyi kauemmas kaksikosta.
"Hengaatko laumahevosten kanssa? Luulin ettet voi vajota alemmas, Arwen", ori tuhahti halveksuvasti.

Nimi: Lukija

18.07.2019 19:13
Arwen - Hermi

"Parantaja? Ei, isoäitini Stella oli. Osaan vain perusyrtit, kuten ratamon ja voikukan. Haluaisin oppia enemmän, mutta en ole löytänyt opettajaa", appaloosa kertoi.
Tamma jätti tahallaan kertomatta kyvystään, vain harva tiesi sen periytyneen Arwenille. Tamman isoäidin ollessa elossa, oli vanhuksen kyky ollut surinpiirtein jokaisen tiedossa. Edes ticholaiset ja Goldie eivät tienneet hermin kyvystä. Elainen kertoessa oman näkemyksensä muista laumoista. Appaloosa ei suuttunut pahan puhumisesta, sillä hän tiesi laumalaisten olevan puolueellisia. Eläessään perhe laumansa kanssa, oli Arwenille opetettu miten suodattaa hyödyllinen tieto pahan puhumisesta. Aderliinilaisen jupinan loppuosa jäi hermiltä kuulematta, mutta ei se häntä hirvittävästi harmittanut. Morganin varmistaessa Arwenin havainnon, tämä valpastui.
"En tiedä. Ehkä ne listii siellä jonkun onnettoman", appalossa kuiskasi.
Toisen kysyessä tuulesta, hermi yritti itsekkin hahmottaa tuulen suuntaa. Kun tamma ei pystynyt kertomaan tuulen suuntaa, nuoli tuo huuliaan. Näin tuuli tuntui paljon selkeämmin iholla.
"Luulen, että meidän kannattaa mennä vasemmalle. Mitä mieltä olet?", Arwen sanoi hiljaisella äänellä.
Toisen vastauksesta riippuen. Lähtisi tamma joko vasemmalle jälleen ensimmäisenä. Hän liikkuisi tottuneesti ja hiljaisesti. Jos Elaine haluaisi lähteä vasemalle, antaisi Arwen toisen kulkea edellä jokseenkin tiheässä kasvustossa. Saattaisi tamma myös vahingossa astua äänekkäästi oksan päälle.

//Pääset päättäämään xD Mulle käy kumpi vaan.Jos muuten haluut niin se hermi joukko,(joka sit ehkä hyökkää sen kolmikon kimppuun)voi tulla jutteleen eka näiden kaa :)

Nimi: Lacritsi

16.07.2019 18:03
Elaine - Aderlin

Ohoh, oli hyvä, ettei Elaine ollut ajanut tätä tammaa pois. Okei, ei Elaine ollut pois ajamista heti aluksi suunnitellutkaan, vaan vain jos Arwen olisi käynyt hankalaksi. Mutta, miksi Elaine nyt painotti hyvää tuuriaan päätöksiensä kanssa sen suhteen, ettei ollut hermiä ajanut pois, johtui siitä, mitä Arwen oli äsken kertonut. Että tuo tamma kävi kauppaa Elainen lauman parantajan, Goldien kanssa. Vaihtanut yrttejä, ja varmaan tietojakin. Olisi ollut sääli heittää parantajan apulainen hukkaan ajamalla Arwen pois. Entäpä jos hermi ei olisikaan halunnut enää tulla Aderlinin rajan tuntumaan, ja parantaja jäisi ilman yrttejä. Elaine sai vielä suuremman syyn olla Arwenille ystävällinen, vaikka eihän ruunivoikko aikonut appaloosaa selkään puukottaa. Tosin, Elaine tunsi pientä syyllisyyttä velvollisuuksiaan kohtaan. Täällä Elaine seikkaili oman laumansa rajan ulkopuolella hermin kanssa. No, Elainella olisi hyvä syy petturuuteen, nimittäin Violecelaisten tarkkailu. Aivan kuten oli myös Goldiella, parantajan kerätessä yrttejä hermin avustuksella. Parantaja ei muutoin ollut tuonut touhujaan hurjasti esille. Täytyisi kysyä Goldielta tarkemmin Arweista, kuten täytyi myös kysyä Carmenin mielipidettä hermirajoista ja hermien kohtaamisesta.
"Oletko jonkinlainen hermiparantaja?" Elaine kysyi Arwenilta, ennen kuin jatkoi lauma-aiheesta.
"Ticholaiset ovat aina sellaisia. Mutta pohjimmiltaan nekin ajavat vain omaa etuaan", Elaine puhui taas puolueellisesti. Tammalla olisi varmasti paljon muutakin pahaa puhuttavaa ticholaisista, mutta vielä enemmän tammalla oli pahaa sanottavaa violencelaisista.
"Ja ei, Violencelaisten kanssa ei parane viettää hurjasti aikaa. Jotkut saattavat jäädä jotain juttelemaan, mutta niitä ei kannata päästä lähelle. Iskevät hampaat varmasti kiinni. Yleensä smalltalk onkin vain harhautusta, että he pääsevät tarpeeksi lähelle. Suurinosa heistä on niin hitaita, ettei yllätyshyökkäys onnistu kuin lähietäisyydeltä. Niiden ystävällisyyteen ei parane luottaa", Elaine jupisi varsin vihaisesti naapurilaumasta.
"Et kuvittele. Ne ovat tuskin enää kuin kymmenen minuutin päässä. Ne ovat varmaan pysähtyneet. Miksi?" Elaine puhui taas ääneen, tosin morganin äänentaso oli nyt huomattavasti matalampi. Tamma myös hidasti tahtinsa käyntiin. Elaine ei ollut olettanut, että he törmäisivät näin pian violencelaisiin. Jäljistä päätellen matkalaisten vauhti oli ollut huomattavasti nopeampi, kuin Elainen ja Arwenin tämän hetkinen taivallus. Heidän ei pitäisi pystyä saavuttamaan violencelaisia. Mikä tarkoitti sitä, että itäkaakit olivat pysähtyneet. Mikäli Elaine hahmotti heidän sijaintinsa oikein, Violencen rajaan oli vielä matkaa aika reippaasti.
"Mistä suunnasta tuuli käy? Kierretään tuulen alapuolelle, niin pääsemme varmasti niin lähelle, että näemme ne, mutta ne eivät haista meitä", Elaine kertoi, ja alkoi vilkuilla ympärilleen kuin odottaen violencelaisten ilmestyvän jostain. Lisäksi tamma yritti tietenkin hahmottaa mistä suunnasta tuuli tällä hetkellä. Hiivatti kuinka oikukas heikko tuuli saattoi olla. Voimakas tuuli mennä paahtoi yhteen suuntaan, mutta heiveröinen tuulen vire kantoi kyllä hajun, ja vaihtoi herkästi suuntaa, ajautui pyörteisiin ja muuhun sellaiseen mitä Elaine ei nyt kaivannut.

Nimi: Lukija

13.07.2019 15:31
Arwen - Hermi

Arwen hymyili jälleen toisen sanoille, tuon kiittäessä. Tamma kuitenkin vakavoitui Elainen antaessa ohjeita. Appaloosa ravasi aderliinilaisen perässä, pitäen kuitenkin välimatkaa.
"Olen minä, vaikka en sanoisi joutunut. Minulla on muutama ystävä Tichossa, sikäläiset hevoset ovat useimmiten oikein mukavia ja kilttejä. Yksi yrittää välillä saada minut liittymään laumaansa, mutta en minä halua. Pidän herminä olemisesta, saa olla vapaa. Eikä ole sääntöjä ja velvollisuuksia. Teidän laumasta tunnen oikeastaan vain Goldien. Hän on auttanut minua monesti yrttien kanssa. Olen myös joskus auttanut häntä tuomalla yrttejä hermien alueelta. Violencelaisten kanssa en ole uskaltanut puhua, tappavat kuulemma kaikki. En tykkää", Arwen kertoi.
Ravatessaan eteenpäin violencelaisten haju kävi metri metriltä hivenen voimakkaammaksi. Appaloosa alkoi pelätä, että matkalaiset olisivat vielä hermien puolella rajaa.
"Kuvittelenko minä vai tuntuuko sinustakin tämä haju varsin tuoreelta? Ehkä he ovat vielä meidän puolella", appaloosa kuiskasi.

Nimi: Lacritsi

10.07.2019 23:30
Elaine - Aderlin

"Tappajia nimenomaan", Elaine sylkäisi sanat suustaan, toistaessaan mitä Arwen oli hetki sitten sanonut. Sitten tamma oikaisi luimistuneet korvansa taas eteenpäin.
"Mutta kiitos, tiukan paikan tullen apu saattaa olla hyödyksi", Elaine sanoi, vaikka oikeasti tamma ei pistänyt juurikaan sen varaan että hermi todella jäisi auttamaan jos tulisi tiukka paikka. Hermeillä ei ollut samoja sääntöjä ja samoja rikkeistä seuraavia rangaistuksia kuin laumahevosilla yleensä oli. Arwen vaikutti kuitenkin kunnolliselta, eikä Elaine uskonut appaloosan hylkäävän morgania heti.
"Mennään, kuljetaan ja jutellaan nyt mieluummin hiljaa. Ei ole varmuutta kuinka kaukana ne ovat. Piiloutuminen ei ole mikään ongelma, mutta tappeluun en todellakaan haluaisi. Toivon mukaan ne eivät edes tajua meidän olleen täällä", Elaine jatkoi ja lähti ravaamaan varovasti jälkiä seuraten. Kaviot olivat onneksi tehneet näkyvät jäljet maahan, joten aikaa ei kulunut nuuskimiseen.
"Oletko paljonkin joutunut tekemisiin meidän laumahevosten kanssa?" Elaine kysyi normaalia vaimeammalla äänellä ja vilkaisi harmaavalkeaa tamma. Oliko hermi kohdannut kaikkia laumoja? Miten kohtaamiset olivat menneet?

Nimi: Lukija

10.07.2019 16:42
Arwen - Hermi

Arwenia kauhistutti että hymyilytti Elainen sanat. Kauhistutti, koska toinen halusi seurata jälkiä eli asettua vaaraan. Se että aderliiniläinen ei halustaan huolimatta halunnut vaarantaa appaloosaa, sai tämän hymähtämään. Moni ei välittäisi Arwenin hengestä, onhan useimmille laumalaisille hermit merkityksettömiä.
"Minä tulen mukaasi tutkimaan kuinka pitkälle he menivät. En voi päästää sinua yksin niiden tappajien jäljille. En saisi edes unta, jos tietäisin sinun menneen yksin", Arwen kertoi päättäväisesti.

Nimi: Lacritsi

08.07.2019 22:40
Elaine - Aderlin

"Et tietenkään tiedä", Elaine totesi ja ravisti päätään. Mitä oli tapahtumassa kun Violencen penteleetkin olivat liikkeellä? Ruunivoikko vilkaisi vakavana Arwenia, ja sen jälkeen taas jälkien suuntaan.
"Emme tiedä mitä ne tekivät, mutta voimme tietää mihin ne menivät. Minusta ei ole kovin hyödylliseksi raportoijaksi, jos en edes selvitä ovatko ne ylittäneet oman rajansa. Haluan seurata niitä, mutta en halua saattaa sinua vaaraan, vaikka luultavasti ne ovatkin jo menneet oman rajansa ylitse", Elaine kertoi mitä halusi varsin palavasti tehdä seuraavaksi.

Nimi: Diana-Violence

08.07.2019 00:32
Olin kävellyt paljon enemmän, mitä minun kunnossani kannatti. Lopulta en voinut enää sivuuttaa säteilevää kipua, joka valtasi koko vartaloni. Laskeuduin makaamaan pehmeälle sammalelle tukien päätäni ja kaulaa sammaleista kiveä vasten. Suljin silmäni ja yritin sulkea kivun ulkopuolelle.
"Miksi Miracle jäit. Perheen takiako? Oliko yhtenäinen perhe tärkeämpää kuin sinun ja varsasi turvallisuus? Olisit paennut. Olit tyhmä kun jäit. Olet nyt kuollut! Minä vein rakkaasi, hän ei edes halua muistaa sinua. Oliko jääminen muka sen arvoista? Olet tyhmä! Tyhmä romantikko!" huusin tyhjyyteen. Oli lähes täysin hiljaista huutoani ja läheisen joen solinaa lukuun ottamatta.
"Sen sijaan, että olisit jäänyt henkiin varoittamaan muita Deimoksesta, päätit kuolla ja antaa minun rakastua häneen. Näinkö kostat minulle? Ehkä se onkin sinun pieni ärsyttävä kimittävä ääni joka haluaa kaiken järjen vastaisesti minun jäävän Deimoksen luokse. Aiheutat ristiriitaa pääni sisällä ja teet minut hulluksi vain koska olit itse niin tyhmä, että et saanut pidettyä kiinni siitä mielipuolesta sadistista!" viha purkautui kyynnelten tieltä. Tämän takia halusin olla yksin.
"Taisit tuntea Ginan. Hän on myös mukana juonessasi eikö? Huomauttaa että Deimos ei tappanut minua, vaikka olisi voinut. Mitä vitun väliä sillä on? Kyse oli vain onnesta! Vaikka Deimos tietääkin tasantarkkaan miten tappaa joku, ei se meinaa ettei hän tee tahattomia virheitä. Yrität vain sekoittaa pääni, eikö niin Miracle!? Nytkin huudan sinulle, kuoleelle, kuin joku mielipuoli! Mutta kukaan muu ei tiedä... Kukaan muu ei tiedä tätä tuskaa. Kun tietää, että jääminen on kuolemaksi, mutta silti selittämättömästä syystä haluaa jäädä... Jos se vaikka toimisikin. Jos vain antaisin vielä yhden mahdollisuuden. Ehkä hän säikähti niin pahasti, että muuttuu... Niinkö sinä luulit? Että se ehkä sittenkin päättyisi hyvin. Mutta olet nyt kuollut! Minä en halua kuolla Miracle... En ole valmis kuolemaan"kyyneleet virtasivat joen tavoin imeytyen sammaleeseen.
"Mutta jos lähden... Kuolenko silloinkin? Löytääkö hän minut? Entä Jerry? Deimos ei suojelisi enää, sekin hullu olisi perässäni. Miten voisin lähteä? Miten voiskn jättää rakkauden ja suojelun jota Deimos niin kovasti yrittää tällä hetkellä antaa. Yrittikö hän suojella sinuakin? Yrittikö hän voittaa pahuuden sisällään ja murtui? Entä jos et antanut tarpeeksi tukea? Entä jos vika oli sinussa? Entä jos vika on minussa? Kukaan muu ei saa minua epäilemään itseäni tällä tavoin. Onko se huono vai hyvä juttu? Vastaa piruvieköön! Vastaa saatanan ämmä! Sinä koit tämän, sinä tiedät. Mutta ei, jätät minut tietämättömäksi, rakastuneeksi idiootiksi... Kaippa mielestäsi en ansaitse vastaustasi. Minähän vein Deimoksen sinulta. Piru vieköön minähän en anna sinun ottaa häntä! Etkä ota minuakaan, sitä sinä et ansaitse! Olisit jääny eloon, niin tilanne olisi toinen! Minähän jään eloon, riudu sinä vain haudassasi ja kärsi kun Deimos itkee minun rakkauteni perään eikä sinun!" olin avannut silmäni ja viha kuivutti kyyneleet. Nostin kaulaank ja näin sammaleelle valuneen veren.
"Ei helvetti..." mutisin ja käänsin katseeni leiriin. Minun olisi pakko palata, siteeni pitäisi vaihtaa. Oloni oli heikko, mutta pakotin itseni nousemaan jaloilleni ja kävelemään leiriin. Toivoin selviäväni leiriin asti. Kyllä Miracle nauraisi haudassaan, jos kuolisin vain sen takia, että huusin hänelle liian pitkään.

Nimi: Lukija

07.07.2019 20:44
Arwen - Hermi

"Nimeni on Arwen. Ja siittä säännöstä en tiedä, siksi kysyin. Ticholaisilla ei ainakaan ole mitään sellaisia sääntöjä, eikä näköään teilläkään. Violencelaisille en ole uskaltanut puhua, tappavat kuulemma kaikki, jotka tulevat rajan lähelle rajaa", Arwen kertoi.
Eilainen kehu sai appaloosan kasvoille leveän hymyn, joka kuitenkin katosi morganin kertoessa ketkä Arwen oli nähnyt. Voi paska, oli tamman ensimmäinen ajatus.
"En tiedä vastausta yhteenkään noista kysymyksistä. Ja ole hyvä vain...", tamma vastasi vakavana.
Hermin päässä tämä violencelaisten vierailu tarkoitti vain sotaa. Vaikka laumat hyvin harvoin häiritsivät hermejä, oli appaloosa hyvin huolestunut. Hänen täytyisi muuttaa pesänsä kauemmas laumoista, varmaan Solaan. Arwen oli myös huolestunut ystävistään laumoissa.
"Mitä nyt tehdään?", tamma kysyi.
Hän luotti siihen, että järkevän oloinen aderliinilainen antaisi jotain ohjetta. Hermi kun oli niin avuton tälläisissä tilanteissa.

Nimi: Lacritsi

06.07.2019 16:33
Elaine - Aderlin

"Niitä on kolme ja minä olen yksin, en tietenkään lähde haistattelemaan niille. En ainakaan tarkoituksellisesti halua meitä kumpaakaan hankalaan tilanteeseen. Mutta kiitos, todella", Elaine sanoi ja kiitti appaloosaa avusta. Hermi ei välttämättä tajunnutkaan kuinka paljon saattoi merkitä muutaman hevosen tunnistaminen. Mutta ystävällistä hermiä Elaine ei todellakaan halunnut saattaa vaaraan, joten tuskin tamma lähtisi seuraamaan hajuja. Yksin ollesaaan Elaine lähtisi varmasti uhkarohkeille teille. Ruunivoikko morgan nosti myöskin ravin ja seurasi pienen välimatkan päässä harmaavalkeaa appaloosaa. Hermi selvästi tunsi alueen, sen näki jo vieraan tamman liikkeistä. Elaine sen sijaan kulki vähän hitaammin ja varautuneemmin vieraassa ympäristössä. Lisäksi Violencelaiset saattaisivat palata. Ja jos niin kävisi, syntyisi varmasti tappelu. Elaine kyllä pääsisi karkuun, mutta pääsisikö appaloosa? Luultavasti hermi olisi violencen tankkeja nopeampi.
"Kyllä se on sallittua. Ajattelin juuri kysyä sinun nimeäsi. Onko jossain todella sellaisia sääntöjä ettei hermeille saa hyvä jos puhua?" Elaine kysyi epäuskoisena ja rhkä pikkuisen pilkkaavasti. Ihan naurettavaa tuollainen.
"Mutta olen Elaine, mikä sinun nimesi on?" Elaine kysyi. Kun toinen kertoisi nimensä, Elaine kommentoisi Arwenin olevan kaunis nimi. Arwen hidasti piakkoin ja pysähtyi sitten. Elaine näkikin maassa selkeitä jälkiä, kun kaviot olivat kuopaisseet maata mukaansa. Kolmikko oli liikkunut reipasta vauhtia, tuollaisia jälkiä ei syntynyt kävellessä. Elaine asteli jälkien luo ja varoi sotkemasta niitä. Tamman ei tarvinnut edes laskea turpaansa maahan saakka, kun tamma jo tunnisti kahden tamman ja yhden orin hajut.
"Mitä ihmettä?" Elaine murahti ja luimisti korviaan. Tamma vilkaisi Arwenia
"Tästä on kulkenut Violencen johtaja Deimos, varajohtaja Safiira ja upseeri Celena... Mitä ovatkaan toimittamassa, sen täytyy olla tärkeää kun ne viitsivät itse olla asiaa hoitamassa", Elaine kertoi. Nyt tammaa tosissaan huolestutti.
"Violencen pääjehut olivat varmaan palaamassa Tichon vierailulta. Mutta mistä ne olivat puhuneet? Ja miksi ne viipyivät niin kauan?" Elaine pohti ääneen.
"Kiitoksia kun näytit tämän, Arwen", Elaine muisti vielä kiittää.

Nimi: Lukija

06.07.2019 16:07
Arwen - Hermi

Arwen hymyili aderliinilaiselle, kun tuo asteli pois laumansa reviiriltä. Appaloosaa ei haitannut, vaikka morgan söikin ruohoa hermien alueelta. Hänen mielestään kaikki mikä oli hermien alueella oli kaikkien yhteisiä. Paitsi tamman lempiniitty, sen hän halusi pitää itsellään. Muut sai toki olla siellä ja syödä, kunhan eivät viipyneet paria päivää pidempään. Aderliinilaisen kivahtaessa ja luimiessa, astui varautuneena askeleen taaksepäin. Pahoittelevaan katseeseen Arwen vastasi hymyllä. Oli varmasti pelottavaa, kun ei tiennyt mitä kaksi muuta laumaa touhusi, mahdollisesti omaa laumaa vastaan. Kiinnostuneena appaloosa kuunteli selostusta.
”Niin, toivottavasti ne eivät ole niin typeriä, että alkavat sotia talvella”, tamma vastasi.
Morganin kasvojen kirkastuessa, Arwen odotti mielenkiinnolla minkälaisen älynväläyksen toinen oli saanut. Aderliinilaisen suusta tulikin vain koko joukko kysymyksiä. Hän ei aluksi tajunnut mitä toinen noilla tiedoilla tekisi, kunnes kuuli viimeisen lauseen. Tamma hyötyisi itsekin, jos saisi tietää ketkä oikein olivat Tichossa. Itse kun hän ei ollut tunnistanut näkemiään hevosiaan. Arwen tunsi laumoista vain pari ticholaista ja aderliinin parantajan Goldien. Kyseinen tamma oli ollut usein rajojen tuntumassa keräämässä kasveja. Harmikseen appaloosa ei ollut nähnyt palominoa moneen viikkoon. Parantajan ystävälliset neuvot olivat monesti auttaneet Arwenia.
”Alle tunti sitten minä ne näin, eikä tästä ole sinne kuin korkeintaan viiden minuutin matka. Voin viedä sinut sinne, kunhan lupaat vain tarkastaa hajut. En halua, että jäämme kiinni nuuskimisesta. Seuraa minua”, Arwen vastasi.
Appaloosa pöyrähti ympäri ja nosti ravin. Tamma oletti aderliinilaisen seuraavan perässä. Tottuneesti hän puikkelehti puiden ja kivien lomitse. Vilkuillen samalla, että aderliinilainen pysyisi perässä. Metsä oli helppo kulkuista, mutta puita kasvoi yhä tiheämmässä enämmän mentiin Tichoon päin.
”Tajusin juuri, että en tiedä nimeäsi. Olisi kivaa tietää nimesi. Jos te siis saatte sen kertoa lauman ulkopuolisille”, Arwen höpötti iloisesti.
Hetken ajan appaloosa vielä ravasi ennen kuin siirtyi käyntiin. Tamma haisteli ilmaa. Ja käveli vielä kymmenen metriä eteenpäin.
”Tästä ne meni”, hermi kertoi.
Sitten hän jäi odottamaan, että aderliinilainenkin saisi haisteltua ja toivottavasti tunnistettua hevoset.

Nimi: Lacritsi

06.07.2019 12:06
Elaine – Aderlin

Elaine huomasi pian olleensa aivan turhaa varautunut. Hermit saattoivat joskus olla hankalia, mutta jo ensisanojensa jälkeen tämä vieras, appaloosa-rotuinen tamma ilmaisi oikein selvästi, ettei juuri hän ollut sitä. Elaine rentoutui, tammaa ei olisi hirveästi kiinnostanut alkaa ajamaan hankalaa hermiä pois rajan tuntumasta. Vaikka appaloosa ei ollut ylittänyt rajaa, pitäisi hankalat tapaukset ajaa pois, jotta kukaan muu ei joutuisi vaaraan rajalle tullessaan. Mutta Elainen puolesta tämä tamma sai olla ihan rauhassa.
”Et ole uhka minulle niin kauan kun pysyt poissa Aderlinin alueelta”, Elaine sanoi huomattavasti rennommin, ja päätti sitten hymyillä lyhyesti toiselle tammalle, kertoakseen selvästi ettei ollut uhka. Elaine käveli vähän lähemmäs, itseasiassa hermien alueen puolelle. Ruunivoikon mielessä kävi pikainen ajatus, ettei Elaine itseasiassa ollut ihan varma, mitä uusi johtaja Carmen ajatteli hermien alueelle menemisestä. Laumojen rajojen ylittäminen oli selvä peli, mutta hermien maat olivat oikeastaan ei-kenenkään. Saiko tälle puolelle mennä? Elainen mielestä sai, jos ei aiheuttanut turhaa hämminkiä. Elainen pitäisi kysyä Carmenilta, kun näkisi raudikkotammaa myöhemmin. Elaine laski päänsä maan tasolle ja nappasi itsekin heinää suuhunsa. Joidenkin mielestä, -luultavasti ticholaisten- heinääkään ei saanut syödä, koska se kuului hermeille. Elainen mielestä hermien maat olivat ei kenenkään, eli se ja sen antimet eivät kuuluneet kenellekään. Ruunivoikko heilutteli kokoajan pienin liikkein häntäänsä, pitääkseen kykynsä poissa. Tähän aikaan syksystä ei tosin voinut enää käyttää kärpäsiä tekosyynä.
Hieman syylisenä Elaine käänteli korviaan. Tammalla oli tuolla kaivuutyö kesken, mutta ehkä pieni tauko ei olisi pahitteeksi. Kuopan kaivuu pitäisi muutenkin suorittaa ryhmässä, koska silloin se ei olisi niin raskasta, tai vaarallista. Elaine teki hanttihommia, joten saisi tamma myös määritellä itse taukonsa! Elaine ehti vain lyhyesti mietiskellä, miten aloittaisi keskustelua vieraan tamman kanssa, kun harmaavalkea appaloosa sanoi jotain hälyttävää.
”Taas?!” Elaine kivahti äkisti ja nykäisi päänsä ylös maan tasalta. Piirtopää luimisteli korviaan hetken hyvinkin tuohtuneesti.
”Minähän tiesin että niillä on meneillään jotain...”, soturi mutisi vihaisesti. Ei Elaine ollut vihainen tietenkään appaloosalle, ja ruunivoikko käänsikin katseensa pian loimikuvioiseen, vähän pahoittelevana.
”Pari päivää(?) sitten eräs soturimme raportoi löytäneensä hermien rajan puolelta ohikulkeneiden violencelaisten hajua. Hajut olivat kuitenkin turmeltuneet syksyn kosteudesta. Niistä sai oikeastaan selvää vain sukupuolet ja juuri ja juuri laumanhajun, ei niinkään ominaishajua. Mukana oli kuitenkin ainakin yksi ticholainen. Ne suunnittelevat varmasti jotain”, Elaine sanoi.
”Toivon mukaan eivät sotaa”, ruunivoikko lisäsi. Elainella oli omat epäilyksensä mitä raportin antanut soturi oli tehnyt niin syvällä hermien alueella, mutta koska Elainella ei ollut todisteita, ei tamma voinut mennä syyttämään kyseistä soturioria petturuudesta. Elainella oli nimittäin sellainen kutina, että kyseisellä orilla oli tamma rajojen toisella puolella. Kunhan hän vain pitäisi päänsä eikä menisi tekemään jotain tosi tyhmää hermitamman kanssa, kuten hankkimaan varsaa. Pelkästään hermin tapaileminen yhtään romanttisessa mielessä oli väärin. Äkkiä Elainen ilme kirkastui.
”Onko siitä pitkä aika kun näit ne violencelaiset? Onko se kovin kaukana? Voitko mitenkään näyttää sen paikan minulle? Ehkä tunnistan niiden hajut”. Elaine kysyi appaloosalta. Elaine tiesi ainakin parin viestinviejänä toimivan Violencelaisen hajut, ehkä siellä oli kulkenut joku niistä.

Nimi: Lacritsi

06.07.2019 11:32
Deimos – Violence

Arabitamma ei tiennyt mitä halusi vastapalvelukseksi. Tässä tilanteessa se ei oikeastaan haitannut Deimosta. Jos tamma ei osannut vielä päättää, se tarkoitti että Deimoksella olisi hyvä veruke tulla pian takaisin. Amira pyysi Safiiralta jotain kuolleelle kuuluvaa. Tarvitsiko tamma aina jonkin esineen, että näkisi mitä oli tapahtunut? Kohta Amira alkoikin käyttää kykyään ja sai Deimoksen henkäisemään pienesti, samalla kun virne kohosi orin kasvoille. Kyllä tammalla jokin kyky täytyi olla, tuollainen ei ollut normaalia. Hopeiset silmät olivat kyllä omalla tavallaan karmivat, mutta kauniit, ja vaikka ne saivat kylmät väreet kutittelemaan Deimoksen selkää, ori katsoi tamman silmiä kuin harakka jotain kiiltävää. Safiira hämmästeli arabin silmiä, Deimos ei halunnut edes puhua, jotta ei häiritsisi hermin työtä.
Deimos ei niinkään yllättynyt kun toinen alkoi täristä, sillä ori tajusi pian tärinän johtuvan kyvystä. Tamman kaatuessa polvilleen maahan, Deimos vain katsoi vierestä, tietenkin ilman mitään halua auttaa hermi ylös. Mahtoi olla raskasta, eikö? Deimoskin tiesi sen iljettävän tunteen, kun rakas levitaatio otti kerralla liian paljon energiaa. Amiran seuraava reaktio oli se, mikä sai Deimoksen hieman hämilleen. Mitä tamma oli oikein nähnyt, kun reagoi tuolla tavalla, heitti korun pöpelikköön?
Deimos ei pitänyt kuulemastaan yhtään, ja muiden tavoin Deimoskin näytti sen eleistään. Friisiläinen käänsi korvansa kiinni niskaan, ja naksautti hampaitaan. Deimoksen ajatukset olivat samaa tasoa Celenan kanssa, Amira tuntui valehtelevan. Tai sen kyky ei toiminut tai… Mutta mitä jos se toimikin? Deimos pidättäytyi tappokäskystä, miettiessään heittikö jalokiven hukkaan vain sen ensivaikutelman takia?
”Kertomastasi ei ole meille paskaakaan hyötyä, mutta kaipa sopimus on sopimus”, Deimos nyrpisteli turpaansa niin että puuman tekemiin haavoihin sattui, ja puhui äreällä äänellä Celenan sanojen jälkeen. Deimos ei oikeasti aikonut vielä maksaa mitään. Mutta ori oli jo keksinyt miten testaisi Amiraa.
”Jos et vieläkään tiedä mitä haluat, saat aikaa miettiä. Tarvitsen apuasi luultavasti pian, saat maksusi sitten”, Deimos jatkoi rauhallisemmin. Deimos aikoi tulla käymään Amiran luona uudelleen, joko todella lupaamaan tammalle sen mitä Amira halusi, tai luultavasti pyyhkimään heiveröisen tamman pois maailmankartalta, jos Amira vielä valehtelisi Deimokselle.
”Mutta kerrohan; tarvitsetko kykyäsi varten aina jonkin esineen? Täytyykö sen kuulua ”uhrille”, vai riittääkö että se on koskenut johonkuhun? Näetkö tapahtumat uhrin näkökulmasta?” Deimos tenttasi Amiraa.

Nimi: Lukija

05.07.2019 20:59
Celena - Violence

Upseeri odotti mielenkiinnolla mitä hermi vastaisi Deimoksen kysymykseen. Mutta arabi rupesikin salaperäiseksi. Se ärsytti Celenaa. Miksi ei voinut heti sanoa mitä haluaa? Hän vihasi suunnattomasti hevosia, jotka yrittivät olla mystisiä ja jotenkin siistejä. Tamman huomio palasi takaisin Amiraan tuon kysellessä varsasta. Safiiran kertoessa tunteettomasta Zerasta. Heräsi Celenassa outo ylpeyden tunne. Hän oli ylpeä kuuluessaan Violenceen, jossa jopa juuri varsansa menettänyt emä pystyi keskittymään tehtäväänsä. Violence oli kunnon sotilaslauma, vaikka joukkuun mahtui kusipäitä ja laiskureita. Sen johtajat olivat täydellinen esimerkki ihanne violencelaisista, Safiiran valkoista turkkia lukuun ottamatta. Niin ainakin Celena ajatteli. Upseeri tarkkaili Amiraa, kun tuon silmät muuttuivat hopeisiksi. Safiiran puhuessa tuon äänestä kuuli hämmentyneisyyden, jonka olisi varmasti kuulunut myös upseerin äänestä jos hän olisi puhunut. Yhtäkkiä arabi kiskaisi kiven kaulastaan, Celena hätkähti hivenen yllätyksestä. Kun selitystä ei kuulunut ja Safiira alkoi huutamaan. Virnisti tamma pienesti, taisi hermi saada sittenkin selkäänsä. Mielenkiinnolla hän tuijotti Amiraa, kun tuo ei suostunut kertomaan. Mielessään upseeri kävi jo läpi reittiä jota pitkin he olivat tänne tulleet. Yrittäen muistaa lampea tai jokea, jotta voisi pestä mahdolliset veritahrat. Kun vastaus viimein saatiin hermistä ulos, luimi Celenakin korviaan. Pakkohan murhaajan oli olla joku! Mustia ja usvaisia, pah! Taitaa valehdella, upseeri mietti.
"Oletko jo päättänyt mitä haluat maksuksi?", tamma kysyi arabin suljettua suunsa.

Nimi: Lukija

04.07.2019 21:47
Arwen - Hermi

Appaloosa ei edes huomannut toista hevosta, ennen kuin tuo avasi suunsa. Yllättyneenä tamma nosti päänsä salamannopeasti ylös.
”Olen Arwen, vaeltaja. En uhkaa sinua tai ketään muutakaan”, Arwen vastasi ystävällisesti ja varmalla äänellä.
Hänen korvansa kuitenkin paljastivat epävarmuuden liikehdinnillään. Arwen tarkasteli aderliinilaista, jonka oli jo tunnistanut tammaksi. Toinen ei vaikuttanut kovinkaan aggressiiviselta, joten appaloosa rentoutui hivenen. Tappelua tästä ei ainakaan tulisi, ja jos siltä alkaisi näyttää. Kääntyisi tämä tamma äkkiä ympäri ja viilettäisi kauas pois.
”Onko teillä muuten joku sota alkamassa? Kun näin tänään kolme violencelaista tulossa Tichon suunnasta”, Arwen jatkoi.

Nimi: Lacritsi

03.07.2019 09:47
Ben - Violence

Yllättäin Carmen päättikin ottaa johdon. Ben höristi ihmeissään korviaan. Jos Violencessa varajohtajaa puhuteltaisiin yhtään virallisemmassa asiassa, ei kukaan soturi tai hyvä jos edes upseerit uskaltaneet puuttua puheeseen, ainakaan ilman vuolaita anteeksipyyntöjä. Carmenia seuratessaan Ben kulki jännittyneenä kaksikon mukana, huomatessaan Carmenin poikittelevan metsässä. Rowanin puoliääneen mutisevat sanat kantautuivat myös Benin korviin hälyttävinä. Oliko ansoja näin paljon?! Ei, eihän niitä ollut, mutta kyllä oikeasti varmaan ainakin parinkymmenen - sadan metrin välein oli joko kuoppa tai köynnösansa. Muutoin olisi aika arpapeli osuisiko edes suuri joukko hevosia ansojen kohdalle.

Ben puhalsi ilmat pidätellyistä keuhkoistaan, kun he viimein pääsivät rajalle. Ben suirtyi oikein mielellään johdattamaan sen toiselle puolelle karumpaan, kivikkoiseen metsään. Violencen maastoero alkoi näkyä heti. Maasta pisti esiin kiviä kuin hampaita, osa olivat sammalen alla piilossa, jotkut hevosia korkeampia, jotkut vain kavionkorkuisia. Suurten mäntyjen juuret kiemurtelivat kivien ympärillä. Välillä maa oli pelkkää, tasaista peruskalliota. Eikä maasto ollut todellakaan tasaista, vaan jyrkät kivikkoiset tai pehmeät hietapudotukset ja nousut tulivat tutuksia varmasti jo ensikilometreillä. Tuntui varmaan, ettei täällä voinut paikoittain vetää neliä taittamatta koipiaan, mutta kyllä se Violencelaisilta onnistui.
"Meidän puolella ei sitten tarvitse pelätä ansoja. Toki nää kivikot on vähän hankalia", Ben jatkoi, vaikka upseeri itse käveli ilman mitään vaikeuksia hevosten kohdalla olevan kivikon yli, tai hyppeli jonkin jyrkemmän nousun ja rinteet ylös, juurikaan edes pudottelematta kiviä vierimään, vaikka pehmeä hietamaa antoikin rinteissä periksi. Kaviotkaan eivät hurjasti kopsuneet edes avokalliolla. Hiekkaa, kiveä, mäntyä, kalliota ja kuusta. Tuttuja näkymiä, tutun tuntuisia kavioiden alla. Toki mukaan mahtui tasaisempia ja helpompia, pehmeän sammalen täyttämiä metsäaukioita. Puita oli huomattavasti harvemmin, vaikka tihempiä mänty- tai kuusikasvustoja tulikin vähän väliä vastaan. Carmen oli herätellyt keskustelua jo alkumatkasta.
"Eipä oikeastaan. Muutama hevonen on laitettu varalta karanteeniin", Ben valehteli yllättävän sujuvasti. Luku oli lähed kaksikymmentä, vaikka se ei paljoa Violencen määrässä tuntunutkaan. Ja Ben tiesi että sairaus oli tullut leiriin, nähtyään miten se yksi sairas oli vapissut kuumeesta, kuinka yskintä oli kaikunut luolassa. Dani oli luultavasti tartuttanut taudin leirissä, ainakin Ben uskoi niin.
"Aitne osaa lievittää oireita, mutta ei ole vielä keksinyt täysin varmaa keinoa taudin parantamiseen", Ben puhui nyt aikalailla totta. Upseeri tosin ei katsonut vieraisiin, vaan keskittyi kävelemiseen ja puhui kuin itsekseen. Kohta upseeri kuitenkin vilkaisi taakseen.
"Entä teillä? Vicenten puheista sai sellaisen käsityksen että teiltä olisi puoli laumaa kuollut, ette te ainakaan kuolleilta näytä", Ben heitti taas tyhmää vitsiä ja samalla tajuamattaa tuli vahvistaneeksi sen, että Violencella oli jotain yhteistyötä Tichon kanssa. Vicenten mukaan sairaus olisi ollut Aderlinissa pisimpään. Siellä tauti siis oli varmasti pahin. Voi kuinka Ben tietäisikään Tichon tilanteen, osaisipa varautua tulevaan myös Violencessa.

"Ollaan kohta perillä, jääkää tuohon männyn luo, ja haen Danin. Dani on muuten vielä sairas, joten meillä voi kestää", Ben kertoi kun he nousivat taas jyrkän, petollisen rinteen päälle. Siellä, mitättömällä kasvualustalla kasvoi valtava mänty. Sen rungon ympärys oli varmasti ainaiin neljä hevosen mittaa, jos jokainen hevonen koskisi toistensa hännäntyveen. Iso puu, mutta ei mitään verrattuna Tichon jättiläispuihin. Ben pysähtyi puun juurelle.
"Ja jos paikalle sattuu tulemaan muita meikäläisiä, sanokaa että teillä on minun lupani olla täällä, jos odotatte puun luona", Ben jatkoi. Leirin valmistelujen takia vartiointi oli hieman vähentynyt, mutta silti riski kohdata muita oli aika suuri. Beniä mietitytti mitä sanoisi kun joku tulisi vastaan silloin kun Ben oli Danin kanssa.
"Palaan mahdollisimman pian", Ben sanoi, kun oli varma että kaksikko odotti tässä. Ruunikko nosti nopean laukan ja katosi pian vaivattomasti ja nopeasti puiden sekaan kivikosta huolimatta. Titenkään Ben ei varmaan sanoisi mitään, jos Carmen olisi käyttänyt kykyään Beniin. Ben olisi varmaankin helppo kohde. Tosin kyvyn käyttäminen upseeriin ei välttämättä olisi viisasta, koska Ben ei muistaisi Danin hakemista ollenkaan.

Nimi: Lukija

02.07.2019 22:32
Rowan - Aderlin

Carmen ei näyttänyt välittävän hänen sanoista, joten Rowan antoi asian olla. Ori kulki jonon viimeisenä ja näytteli Carmenin mukana. Hän laski askeleitaan puoliääneen, ikään ansoja olisi niin paljon että oli vain pieniä polkuja niiden välissä. Rajalla Carmenin jättäetyessä lämminverisen rinnalle, hymyili Rowan tälle kuin salaliittolaiselle. Ben ei ainakaan näyttänyt tajunneensa ansojen todellisen lukumäärän(?). Johtajan kertoessa suunnitelmastaan ori ei ollut yllättynyt, hän oli jo osannut odottaa kyvyn käyttämistä.
"Suojelen kehoasi hengelläni", Rowan lupasi.
"Aiotko kertoa minulle keheen ajattelit siirtyä? Et kai Beniin?", hän jatkoi.
Tamman vaihtaessa puheenaiheen Violenceen, höristi orikin korviaan kiinnostuneena.
"Onkos teidän parantaja tajunnnut miten sitä hoidetaan?", Rowan kysyi.
Hän toivoi, että Carmen tajuaisi yrittää ottaa asiasta selvää samalla kun seuraisi Beniä leiriin.

©2019 Magical nature - suntuubi.com