Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

HUOMIO! Jos koet, että hahmosi on kehittnyt pelin aikana esim. luonteen suhteen, laita se hahmosi hahmolomakkeeseen!! Hahmotiedoissa on nykyään uusi kohta nimeltä Kehitys, joten se kannattaa lukea AINA kun katsoo toisen roolipelaajan hahmojen tiedot!!!

Täällä sitten roolipelataan. Noudata alla olevia ohjeita!
- Älä tapa tai vahingoita kenenkään hahmoa kysymättä. Tai jos yritätä tappaa käytä sanaa yrittää tai merkkiä (?)
- Voit pelata minä tai hän muodossa.
- Laita nimi kohtaan nettinimesi tai hahmosi nimi. Jos laitat hahmosi nimen laita näin:
Esim. Night-Violence
Mutta jos laitan nimi kohtaan nettinimesi, laita hahmosi nimen perään lauma josta hevonen on. Esim.

Nimi: Taneli

Herman-Aderlin
Kävelin metsässä yksi. Raikas ilma heilutti harjaani ja tuore ruoho tuoksui nenääni...

- Kiroilua saa esiintyä, mutta kunhan ei jokatoinen sana.
- Kun hahmosi puhuu, puhe laitetaan näiden väliin Esim: "Moi". Kun ajattelee se laitetaan näiden väliin Esim: #Olen elossa#. Kaikki mikä ei kuulu ropeen laitetaan näiden väliin Esim: //Moikka// Ja kaikki muu tekeminen ilman merkkejä.

Tapahtunutta

Vieraskirja  << <  2  3  4  5  6  7  8  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Diana-Violence

01.08.2018 17:36
Nyökkäsin Vicentelle, minua ei haittaisi jutella orille, jos se oli valoisaan aikaan. Kuulin askelien poistuvan, mutta uskalsin avata silmäni vasta, kun Deimos esitti kysymyksensä.
"Hän ehkä tietää sinun kyvystäsi, mutta ei minun. Enkä voi käyttää omaani puolustamiseen, jos nuo yllättäen kokisivatkin, että olemme friikkejä. Muutenkin... Elämä on helpompaa, jos mahdollisimman pieni määrä hevosia tietää silmistäni. Ainakaan kukaan ei voi pakottaa minua käyttämään kykyäni" vastasin ja nousin ylös. Aloin kasaamaan matkanvarrelle tippuneita olkia.
"Sinä ilmeisesti olet harjoitellut ahkerasti omasi kanssa?" kysyin kiinnostuneena taka-ajatuksena myös vaihtaa puheenaihetta.

Nimi: Lacritsi

29.07.2018 23:22
Deimos - Violence

Poistuva vanhus sai Deimoksen seuraavan, hieman pistävän katseen peräänsä. Puhua mistä Dianalle? Deimos tai pikemminkin mustasukkaisuus halusi tietää. Deimos kuitenkin käänsi oudon tyytyväisen naamansa Dianan suuntaan, kunhan Vicenten askeleet olivat hävinneet orin kuulonkantaman ulkopuolelle.
"Miksi sinä piilottelet sitä?" Deimos kysyi, kävellessään lähemmäs tammaa. Melkein kuin sanojaan vahvistaakseen, Deimos lähetti levitaation kohti seinän vieressä olevaa heinäkasaa. Heinät lähtivät liikkeelle ja kulkivat maanrajassa Deimoksen luo, orin käydessä makuulleen pedille Dianan viereen. Heiniä kylläkin levisi melkoisesti matkalle, koska levitaatio ei osannut tarttua niihin kaikkiin yksitellen, mutta suurinosa heinistä selvisi matkasta friisiläisen eteen. Vaikutti siltä ettei Diana ollut edes koskenut heiniin. Jaah, Deimos ainakin aikoisi nauttia tarjoilusta.

Nimi: Gaapriel

29.07.2018 19:00
Vicente-Ticho

Huokaisin hieman pettyneenä että kaikesta huolimatta pieni tamma ei luottanut edes minuun. Noh, ei kaikkien luottamusta voinut kerätä hetkessä. Pian Deimos ilmestyi pesään ja keskeytti meidät. Nyökkäsin orille suostuvasti.
"Jos sinulle Diana käy, tahtoisin jutella kanssasi huomenna kun olet levännyt tarpeeksi hyvin?" Kysyin tammalta, mutta en jäänyt odottamaan vastausta sillä juttelisin halusi toinen tai ei. Sanomatta enää sanaakaan poistuin pesästä ja Deimoksen pyynnöstä etsisin Tacin käsiini. Nyt se kiukkuinen tamma saisi alkaa kuunnella. Normaalisti rauhallisessa päässäni ja mielessäni ei juuri liikkunut mitään stressaavaa, mutta nyt jotenkin vain kaiki asiat painoivat mieltäni ja kiukkuisen parantajan ei pitäisi olla yksi niistä.

Igor-Violence

Illan hämärtyessä kävin tarkistamassa Zeran. Kaikki kolme Faijer(?), Ancelika ja Zera nukkuivat luolassani. Huokaisin hymyillen ja jätin kolmikon nukkumaan. Kävellessäni rinnettä alas juomapaikalle, näin hermostuneen Benin kävelevän minua kohti(?) Nostin korvani pystyyn merkiksi, että olin huomannut toisen.
"Mistä nyt kiikastaa?" kysyin orilta mielenkiinto pursuten.

Zera-Violence

Havahdyin siihen että isäni kävi luolan suulla. Faijer ja Ancelika nukkuivat vieressäni sikeästi(?). Nousin ylös ja verryttelin jalkojani hieman. Poistuin luolasta ja tylsyyttäni aloin tutkia tyhjiä luolia.
#Minnehän äiti meni?# ajattelin samalla penkoessani muiden tavaroita. Näin isäni aukiolla, joten piilouduin solan seinien suojaan. Minun ei olisi pitänyt olla enää tähän aikaan hereillä. Huokaisin syvään ja olin palaamassa takaisin Igorin luolaan, mutta solan syövereistä puhalsi hento kesä tuli ja se toi paljon uusi tuoksuja mukanaan. Aivan kuin niiden johdattelemana käännyin jälleen ympäri ja jatkoin matkaani kohti solan toista päätä. Äiti ei ikinä antanut minun mennä ulos ilman vahtia saatika vahdinkaan kanssa. Nostin kevyen laukan kun saavuin solan toiseen päähän ja innoissani laukkasin vain ympäriinsä tietämättä tai tajuamatta että voisin eksyä tai tulla susien syömäksi. Tuuli oli lämmin ja suorastaan tempaisi leikkisän mieleni mukaan. Takaisin ei ollut paluuta.

Nimi: Lacritsi

25.07.2018 21:25
Ben - Violence

Piakkoin eräiden seikkailijoiden lähdettyä, Aitne oli etsinyt käsiinsä Benin, ja kertonut mitä oli tapahtunut ja mitä Deimos ja Aitne olivat sopineet valmisteluiden kannalta.
"Okei okei... Mutta auttamaan? Miksi? Mikä älynväläys se muka oli?" Ben ihmetteli ääneen, hämillään yllättävästä tietopommista.
"Enpä tiedä. Deimos olisi voinut käyttää sitä kykyään vain meidän hyväksemme", Aitne tuhahti innottomasti.
"Kykyä?! MITÄ kykyä?" Ben älähti tyrmistyneenä puolihuutoa. Aitne vilkaisi ruunikkoa ihmetellen, mutta Ben ei välittänyt ollenkan toisen katseesta. Puhuttiinko nyt siitä mistä Ben luuli että puhuttiin.
"Sinä taidat tietää niistä vai?" Aitne oli tulkinnut Benin katseen oikein.
"Aitne! Mikä kyky?" kärsimättömänä Ben vaati saada tietää, vanhus voisi lopettaa viisastelun.
"Hän pystyy liikuttelemaan esineitä koskematta niihin", Aitne kertoi lyhyesti. Ben tuijotti vanhusta kuin aaveen nähneenä.
"Eli niitä on enemmänkin Dianan lisäk-" Ben puhui järkytyksissään ohi suunsa.
"MITÄ?!" Oli Aitnen vuoro äristä. Ben säpsähti, tajutessaan virheensä, mutta ihan liian myöhään.
"Ei mitään... Siis kun... En minä saisi kertoa..." Ben soperteli.
"Ala kakistaa ulos! Mitä se tamma taas on tehnyt?" Aitne jatkoi vihaisesti. Ben ihmetteli ohimennen Deimoksen tädin vihamielisyyttä, mutta antoi sen nyt olla.
"No siis.. kun... Dianan silmät hohtavat pimeässä", Ben vastasi varovasti, voi sitä omantunnon tuskaa. Ben oli luvannut Dianalle ettei kertoisi. Benin oli hankala tulkita Aitnen seuraavia ilmeitä ja punaruunikon teki mieli mennä varmuuden vuoksi vähän kauemmas vanhuksesta. Aitne oli hiljaa pitkän sekunnin, ja käänsi sitten äkäisen katseensa upseeriin.
"Mitä sinä seisot siinä?! Mene kokoamaan hevoset ja ala tyhjentää niitä luolia!" Aitne ärähti, saaden Benin suorastaan hypähtämään. Mikä ihme vanhukseen oli nyt mennyt? Ben ei jäänyt ottamaan selvää vaan käännähti kannoillaan ja lähti kevytaskelisella laukalla kauemmas leiriin. Ben pistäisi ensimmäiset hevoset töihin ja etsisi Igorin.

Nimi: Lacritsi

18.07.2018 02:50
Deimos - Violence

*Tämähän menee hyvin*, Deimos mietiskeli, kun valkoharjainen tamma kieltäytyi täysin avusta. Ehkä he olivat aloittaneet vähän väärällä tyylillä... Pitäisiköhän Deimoksen yrittää sanoa vielä jotain, vedota tamman mahdolliseen vähän itsekkääseen puoleen. Kai parantaja oli jo paiskinut töitä sairaiden parissa, se voisi ottaa vähän vapaata.
Deimos oli jopa aikeissa pahoitella tammalle ja yrittää aloittaa puhtaalta, tai puhtaammalta pöydältä. Mutta ei Deimos ehtinyt edes henkeä vetämään kun parantaja Tacimu- Ta-.... Deimoksella oli mennyt tamman koko nimi vähän ohi. Taci oli ilmeisesti parantajan lempinimi. No jokatapauksessa, Taci kääntyi viimeisten sanojensa jälkeen ja lähti pois. Deimos puri harmistuneena itseään poskeensa.
*Kipakka parantaja on Vicenten ongelma, ei minun*, Deimos tuhahti mielessään ja käänsi katseensa loittonevasta parantajasta muualle leiriin.

Minne Diana oli mennyt? Mihin luolaan? Hetki, ei täällä ollut luolia vaan nuita... puuhökkeleitä. Deimos ei keksinyt oikein sanaa miten kuvaisi itselleen Tichon leirin taidokkaasti rakennettuja ja punottuna suojia. Katsellessaan pesärivistöjä kauempana, Deimos tajusi pikkuhiljaa, ettei orilla ollut enää hajuakaan mihin niistä Diana tai Safiira oli mennyt.
Voi p*, Deimoksen olisi pitänyt kiinnittää tarkemmin huomiota kun tammat oltiin viety pois. Deimos huiski mustaa häntäänsä kiperässä tilanteessa, yrittäessään päättää mitä tehdä. Kuinka houkutteleva ajatus kaikkiin pesiin kuikkiminen olikaan, taustalla tuntuva takajalan särky muistutti siitä, että paino olisi paras saada pois koivilta pikinmiten. Kunnon lepo voisi saada näkyvän ontumisen jopa loppumaan. Deimos toivoi sitä syvästi, sillä vieraassa paikassa linkkaaminen oli hermostuttavaa, vaikka jo vuosia sitten Miracle olikin juurtanut syvälle selkärankaan uskon ticholaisten hyvyyteen.

Deimos otti suunnakseen lähimmät leirin laidalla olevat hevoset. Niitä oli kolme, kaksi tammaa ja yksi ori, kaikki joissain vaalean sävyissä kuten Secrokin oli ollut. Deimos oli aika varma että ne olivat olleet siinä koko ajan, ehkä ne osaisivat auttaa. Tai ehkä ne halusivat auttaa. Ontuessaan niitä kohti Deimos silmäili niitä varautuneesti ja huomasi että myös ne katsoivat pitkään Deimosta.

"Minne se valkoinen tamma vietiin?" Deimoa kysyi pysähtyessään kolmikon luokse. Vasta kysymyksen esitettyään Deimos tajusi että molemmat orin matkaseurasta olivat valkoisia.
"Se jota Vicente ei saatellut", Deimos jatkoi.
"Et sinä nuku siellä", tamma vastasi. Deimos kohautti kulmiaan, jaa vai oli heille järjestetty erilliset pesät? Eei käynyt laatuun.
"Kyllä nukun", Deimos painotti. Kolmikko vilkuili toisiaan, kuin empisivät kuka vastaisi. Hetken arpomisen jälkeen toinen tammoista puhui.
"Näetkö tuolla tuon vaalean kiven kahden pesän välissä? Siitä vasemman puoleinen, sinne", tamma kertoi. Deimoksen katse osui polven korkuiseen, lähes valkoiseen kiveen. Deimos hymähti vastaukseksi ja jätti kiittämättä.
"Tuota... Vicente pitänee teikäläisten vierailua tärkeänä joten tuota... Tarvitsetko jotakin? Vettä löytyy tuolta ja siinä pesässä pitäisi olla heinää", ori jatkoi. Sepä ei ollutkaan sanonut vielä mitään. Hmm... Vettä, ruokaa, mukava pikku luo- pesä. Ehkä Deimos pärjäisi. Mutta tässähän oli palvelua suoraan tarjottimeööa, totta kai näitä pitäisi vähän juoksuttaa.
Mietiskellessään ehkä vähän tahallisen pitkään, Deimos onnistui siirtämään painoaan niin, että takajalkaa vihlaisi hieman kovemmin. Samallapa Deimoksen pieneen mieleem nousi ajatus.
"Tarvitsen puun. Tai puunrungon. Joku jalkasi paksuinen kävisi ihan hyvin. Jokin sileä ja epäkäppyräinen. Pituudella ei ole väliä, pätkäisen sen kumminkin", Deimos virnisti, kääntyi ja jätti melko hämmentyneen joukon myhäillen taakseen. Sepä se olisikin jos ne oikeasti toisivat jonkin oksanpätkän. Deimos voisi kuitenkin oikeasti olla mielissään oksasta, jjota voisi vieritellä levitaation avulla kipeää jalkaa pitkin, ja siten hieroa kipeitä lihaksia.

Deimos saapui Dianan pesälle ja pysähtyi ensitöikseen tatkastelemaan sammalverhoa lähemmin. Herranpieksut se oli hieno! Kuiva sammal oli siro ja kevyt ja tuoksui hyvältä, vaikkakin siinä tuntui lehtipuiden mahlan tuoksu, havupuiden kotoisan pihkan sijaan. Hetken verhoa katseltuaan Deimos tunkeutui läpi ja yllättyi nähdessään Vicenten luolassa.(?) Vanhemmasta orista friisiläinen siirai katseensa Dianaan, joka piti edelleen silmiään kiinni(?). Deimos tajusi mistä mahtoi kiikastaa.
"Haluaisin jutella Dianan kanssa... kahdenkesken", Deimos sanoi, ja asteli Vicenten vierelle, kuitenkin vanhusta lähemmäksi Dianaa.
"Sinun pitäisi puhua parantajallesi, hän ei tunnu kovin... yhteistyön haluiselta", Deimos jatkoi.

Nimi: Gryffindor

14.07.2018 19:48
Taciturnusque - Ticho

Taci vilkaisi Vicenteä murhaavasti, ja sen jälkeen Deimosta. "Miksi minun pitäisi tuota auttaa, nehän ovat täysin perseestä, eivätkä välitä muista!" Tamma ärähti, ja ansaitsi tappavan katseen Vicentenltä(?). Luimien Taci kuitenkin käänsi katseensa Deimokseen. "Katso, älä koske saatika auta." Taci lausui viileästi, sen ärtymystaso nousi uhkaavasti, ja silmiään siristellen se lähti tarkistamaan heinänlaatua koska niin oli käsketty.

Nimi: Jerry-Hermi

04.07.2018 23:41
Olin nukkunut iltaan asti, ja kun heräsin, oli jo kunnolla hämärää. Katselin ympärilleni ja näin parantajan tutkimassa yrttejään. Nousin ylös, haavoihini sattui jo vähän vähemmän. Irvistys kuitenkin paljasti, etten ollut parantunut täysin.
"Mitä sinä luulet tekeväsi?" Aitne kysyi tomerasti.
"Olen maanut koko tämän ajan. Haluan verrytellä lihaksiani" vastasin.
"Se ei ole hyvä idea. Sinun olisi parasta levätä ja toivoa, että parannut ennen kuin Deimos ja muu joukkio palaavat. Diana haluaa sinut kuoleena. Mitä ikinä hänelle teitkään" parantaja huomautti.
"Ei nyt yksi pieni kävely aukiolla voi viivästyttää paranemista" huomautin.
"Yksi haavoistasi avautui uudestaan vain sen takia, että nousit ylös. Mieti kun lähdet liikkeelle" Aitne totesi ja käveli luokseni.
"Takaisin lepäämään, tai pakotan sit makaamaan" tamma uhkasi. Tuhahdin, mutta menin makaamaan. Parantaja saattoi olla oikeassakin, olisi varmaan parasta lähteä, ennen kuin se raivoisa tamma palaisi.
"Lepään yön, mutta huomenna menen kävelemään, ennnen kuin kaikki lihakseni katoavat" sanoin vielä, ennen kuin laskin pääni pehmusteelle ja suljin silmäni.
"Uhkaile siinä vain, mutta pysyt siinä, ellen minä sano toisin" Aitne totesi itsevarmana ja palasi yrttiensä luokse. Tamman olisi sitten parasta antaa minulle lupa mennä ulos huomenna, jos halusi sanojensa pitävän paikkansa.

Nimi: Diana-Violence

04.07.2018 23:30
Kuulin lähenevät askeleet ja asetuin makaamaan pedille ja laitoin silmät kiinni. Toivoin, että sisälle oli tullut Deimos ja Safiira, mutta kuulinkin Vicenten äänen. Pidin silmäni tiukasti kiinni.
"Minua vain väsytti kovasti. Olen tottunut menemään suojaan ja unille ennen pimeää" vastasin ja laskin pääni pehmusteelle.
"Joten jos mahdollista, saisinko rauhaa ja nukkua. Kiitän kuitenkin huolenpidostanne" sanoin silmät edelleen kiinni, mikä saattoi näyttää vähän tyhmältä. Mutta edes Safiira ei tiennyt silmistäni, joten en varmasti paljastaisi salaisuuttani Vicentelle, toisen lauman johtajalle, jota tuskin tunsin yhtään.

Nimi: Gaapriel

04.07.2018 20:49
Vicente-Ticho

"Voivatko kaikki nyt vain lakata hössöttämästä ja rauhoittua hetkeksi!" Huokaisin vihdoin kaikkien kysymysten päälle.
"Deimos, tässä Taciturnusque lyhemmin Taci ja hän on laumani parantaja. Taci tässä on Deimos ja hän on johtaa Violenen laumaa. Niin kuin hän sanoi, hän tuli auttamaan sairaiden kanssa ja jos nyt ystävällisesti Taci tekisin minulle paleluksen ja näyttäisit miten homma toimii täälä niin pääsisimme alkuun!?" kysyin ystävältäni vieressäni ja vedin pitkän henkäyksen sisään. Koko läjä lauseita oli tullut yhteen puhallukseen ja se vaati veronsa.
"Ja nyt, onko kukaan nähnyt Secroa?" kysyin kaiken pätteeksi. Luokseni kertyi laumalaisia, jotka olivat valmiina auttamaan.
"Secro on valmistelemassa viimeistä pesää ja tulee luoksesi pian!" hihkaisi yksi tammoista.
"Kiitos Priroda! Ota muut ja varmistakaa, että vesi on puhdasta, heinä ei ole homeessa ja että pedit ovat kunnossa!" Väki kaikkosi ympäriltäni. Käänsin katseeni takaisin Deimokseen ja Taciin. Nyökkäsin kaksikolle ja lähdin kävelemään kohti pesää johon Diana vietiin.
"Tule Safiira, näytän missä voit levätä!" totesin kauniille tammalle, jonka edelleen halusin liittyvän laumaani. Johdatin tamman omaan pesäänsä ja jatkoin kohti Dianan pesää. Saavuttuani sinne kävelin sammalesta tehdyn verhon lävitse pesään.
"Miksi sinulla oli niin kiire?" kysyin tammalta joka vaikutti hieman hermostuneelta(?)

Safiira-Violence

Saavuttuamme leiriin alkoi varsinaninen tanssi. Kaikki mulkoilivat ja Vicente juoksi ympäriinsä hermostuneena. Kaikki oli vielä kesken. Deimos kävi kiukkuisen keskustelun jonkun tamman kanssa ja Diana häipyi pesäänsä. Jäin seisomaan rauhassa yksin paikkaan johon minut oli jätetty ennen kuin Vicente tuli hakemaan minut ja vei minut pesääni. Paikka oli kauniisti koristeltu. Pinulla oli pehmeä ja lämmin sammalpeti, tuoreen ja kuivan heinän sekoitusta sekä puhdasta vettä. Pesä oli uskomattoman kokoinen. Se oli punottu jonkun puun juurista, varmaan samojen jotka Ympäröivat leiriä. Sen päällä oli lehtiä ja juurien välit oli tilkitty sammaleen ja mudan sekoituksella joka oli kuivunut. Kaikesta huolimatta pesä oli valoisa ja mietin miten ihmeessä se oli rakennettu. Se oli niin kotoisa ja mukava että se voitti Violencen kylmät luolat helposti. Pesässä pystyi seisomaan hyvin ja kääntymään ja vaikka pyörimään ympyrää. Suurin kehikko leirin perällä oli varmaan Vicenten. Kuinkahan iso se mahtoi olla?
Ajatuksistani huolimatta kävin pedille lepäämään matkan jälkeen ja kuka tietää, saisin ehkä jopa nukuttua tässä "kauheassa" tilassa.

Nimi: Lacritsi

29.06.2018 01:40
Deimos - Violence

Ori oli melko yllättynyt siitä, ettei leirissä olevat hevoset näyttäneet hurjasti ihmettelevän tulokkaita. Toki uteliaita katseita tuli jokaiselta, joka oli vaivihkaa leiriin ilmestyneen joukon huomannut, mutta muuten ei mitään. No toisaalta, tämä olo Ticho ja Secro oli ehtinyt paikalle aiemmin varoittamaan laumaa. Kysymyksistään ja yllättyneisyydestään huolimatta Dekmos silmäili varuillaan ja hyvinkin epäystävällisesti jokaista mustaa oria katsovaa vihollislaumalaista, eikä ori halunnut liikkua askeltakaan ennen kuin oli varma olevansa selvillä vesillä. Tietoisuus omasta haavoittuvuudesta painoi ikävästi Deimoksen alitajunnassa. Vasemmassa takajalassa tuntuva polte ei näkynyt päällepäin, mutta kävellessä Deimos varmasti ontuisi näkyvästi.

Deimoksen katse oli Vicentelle suunnattujen kysymyksien vuoksi kääntynyt harmaaseen johtajaoriin pöin, eikä Deimos heti huomannut palominoa tammaa, vaikka se lähelle tulikin. Jaa, puheesta päätellen palomino ei ollut saanut Secron (npc-hahmo btw :D) tuomaa varoitusta. Kappas kummaa, Deimoa oli luullut kaikkien ticholaisten olevan yliystävällisiä, mutta ei selvästikään tämä palomino tamma. Vieraan tamman kylmä ääni sointui Deimoksen korvissa kotoisana.
"Hyvin huomattu", Deimos vastasi aavistuksen ivallisesti ja tarkasteli sinisellä katseellaan erikoisen väristä tammaa.
"Usko tai älä, me tulimme tänne auttamaan, tai pikemminkin minä", Deimos jatkoi virnistäen kierolla, pahaa enteilevällä perustavallaan, antamatta Vicentelle puheen vuoroa(?), jos johtajakollega sitä edes oli odottamassa.
"Minä olen Deimos, tuossa on Safiira, ja kolmas on Diana", Deimos päätti samaan syssyyn esitellä tunkeilijat, joista Diana tosin oli juuri kadonnut Tichon leirin yhteen pesään.(?)
"Ja sinä olet?" Deimos heitti kysymyksen tammalle.

Nimi: Gryffindor

29.06.2018 01:00
Taciturnusque - Ticho

Taci käveli hikisenä takaisin leiriin. Tuohtuneena siitä että oli joutunut juoksemaan pois jonkun reviiriltä jahdattuna ja niin lujaa kuin pääsi, ja kipeyttämään jalkansa. Sentään yrttinsä oli saanut otettua mukaansa. Tamma murahti ja katsahti muutamaa vierasta, jotka oli aika varmasti nähnyt joskus Violencen mailla, painaen korvansa luimuun irviestäen ikävästi. Luimien ja viitsimättä tervehtiä ketään Taciturnusque käveli parantajan pesäjutskaan ja asetteli yrtit kasoihin joihin ne kuuluivat. Sen jälkeen liinaharja käveli juomaan, ja katseli nyt vieraita hetken, ja ajatteli ärtyisästi että mitä ne täällä tekivät.

Myöhemmin, kun pitkäharjainen parantaja oli saanut nukuttua tarpeeksi, tämä nousi vaivalloisesti ylös, ja puuskahti jalan aiheuttaman vihlovan kivun takia. Rauhallisella tahdilla Taci käveli suoraan Vicenten luo, ja käänsi katseensa tuohon, ja kysyi normaalilla, kylmällä ja kyllästyneellä äänensävyllään: "Miksi nuo ovat täällä? Nehän ovat osa Violenceä!" ja heilautti turpaansa kohti tuntemattomia, odottaen vastausta. Vai helvetti, kolmeko noita vieraita oli, tamman päässä kävi kun tuo katseli leiriä läpi. Lapojaan kohauttaen Taci vain katsoi johtajaansa kärsimättömästi, haluten vastauksia.

Nimi: Lacritsi

26.06.2018 22:54
Deimos - Violence

Deimos luimi korviaan, mutta ei pistänyt, tai sanonut vastaan kun silmät peitettiin. Ihan kuin Deimos ei pääsisi myöhemmin leiristä ulos ja selvittäisi siten leirin sijainnin? Vihollisia tai ei, Deimos antautui oikein mielellään oppaidensa vietäväksi, muutoin Deimos olisi varmaan ensimmäisellä askeleella kaatunut tai kävellyt lähintä puuta päin. Deimoksen oppaiksi oli sattunut myös kaksi tammaa, eikä Deimos voinut sanoa oloaan siitä syystä aivan epämukavaksi.

Vihdoin ja viimein epämukava silmien peite vedettiin pois, vaikka levitaatio olikin kutkutellut matkan aikana hoitaakseen homman aiemmin pois kalenterista. Leiri avautui Deimoksen silmien edessä. Deimos räpytteli silmiään kirkkaammassa valossa ja vilkuili leiriä. Ainakaan tästä ei näkynyt pesiä joissa olisi sairaita. Diana oli jatkanut matkaansa oppaidensa johdattamana suojaan.(?) Mikä tammaa vaivasi? Täällähän Diana voisi käyttää voimiaan ihan vapaasti. Deimos käänsi katseensa Vicenteen, päättäen jättää Dianan murehtimisen vähän myöhemmälle.
"Missä ne sairaaat ovat? Ja onko teillä parantajaa?" Deimos kysyi. Jep, parantajan kanssa Deimos tulisi olemaan jatkossa paljon, koska Deimos ei tiennyt hölkäsen pölystkään parantamisesta. Parantaja saisi kertoa mitä syötettiin kenellekin, Deimos vain liikuttaisi tavarat sairaille ilman että kenenkään tarvitsisi koskea sairaisiin ja siten altistua tartunnalle.

Nimi: Diana-Violence

26.06.2018 22:38
Meinasin väittää vastaan pysähtymisen suhteen, mutta epätavallinen linnunlaulu herätti huomioni ja kuulin askelia. Pian Tichon soturit tulivat esiin. Vicenten idea ei mielyttänyt minua, en luottaisi edes Deimokseen niin paljon, että antaisin hänen vain viedä minua, saatika sitten ventovieariden. Katse taivaalle sai minut kuitenkin pitämään mielipiteeni omanani. Minun pitäisi päästä pian pois muiden näkyvistä.
"Ei, mutta pyydän, että minut viedään suoraan luolaan, jossa ei ole ketään muuta, korkeintaan Deimos" sanoin ennen kuin silmäni. Kuulin lähenevät askeleet, ja kohta silmäni olivat peitetyt ja tunsin kaksi kylkeä vierelläni. Korvani menivät hieman luimuun, en nauttinut tästä epävarmuudesta. Olin kuitenkin ennenkin ollut tätäkin syvemmällä Tichon reviirillä. Leiriä en ollut koskaan nähnyt, mutta mielestäni tällainen varovaisuus oli turhaa.

Nimi: Gaapriel

26.06.2018 13:50
Vicente-Ticho

"Valitan Diana, mutta en tahdo meidän eroavan nyt. Matka ei ole pitkä. Pysähdytään tähän hetkeksi!" totesin. Tichon valtavat lehti metsät kohosivat edessäni. Käänsin pääsi kohti metsää ja pian suustani pääsi linnun viserystä muistuttava ääni. Ääneni kaikui metsässä ja pian esiin asteli sotureita.
"Teidän silmänne sidotaan nyt ja teille jokaiselle on opas joka estää teitä kaatumasta tai eksymästä!" totesin hymyillen.
"Onko teillä tähän väliin vastaan väittämistä?" kysyin ystävällisesti koko porukalta.

Safiira-Violence

Suuni loksahti auki kun silmäni saavuttivat suuren metsän. Silmien sitominen ei ollut minulle suuri kynnys. Kävelin Vicenten takana olven soturi joukon luo ja annoin heidän heitää kaisloista tehdyn hupun päähäni.
"Nähdään leirissä!" hihkaisin Dianalle ja Deimokselle. Kaksi tammaa tulivat molemmille puolilleni aivan kylkiini kiinni ja lähtivät varovasti ohjaamaan minua kohti leiriä. Maasto oli juurakkoista joten tahti oli yllättävän hidas.

Nimi: Gryffindor

25.06.2018 14:09
Taciturnusque- Ticho

Taciturnusque käveli rauhassa jyrkänteen lähellä ajattelen olisiko hyppääminen siitä hyvä vai huono idea. Tamma kuitenkin vain pörähti ja jatkoi matkaansa, yrttejä se oli ollut hakemassa, ei hyppäämässä kalliolta, vaikka se hyvältä tamman päässä kuulostikin. Hiljalleen kävellessään ja vaipuessaan omiin ajatuksiinsaa, palasi Traicere sen mieleen, ja se kamala päivä. Taci potkaisi takajallaan taakse, varmistaakseen ettei joku siinä roikkunut. Tamma sävähti, ja ravisti päätään huomaten että oli kävellyt jo toisen lauman alueelle. "Voi kuinka hienoa" se murahti sarkastisesti, ja kääntyi kohti suuntaa jonka oletti olevan Tichon lauman aluetta. Virnistäen tamma keräsi yrttejä pieneen lehtipussiin, jonka joskus oli löytänyt. Kuitenkin nopeasti Taci pysähtyi kuullessaan hevosen, tai hevosten, ääniäl läheltä, ja värähti. Tappelu tästä enää puuttuisi, tamma tuumasi ja lähti ravaamaan kohti Tichon aluetta toivoen että saisi olla rauhassa.

Nimi: Lacritsi

23.06.2018 22:15
Deimos - Violence

Kerrankin Deimos oli edes jotenkuten kartalla Dianan mietteistä ja ajatuksista. Tamman puhuessa muista ongelmista Deimokselle tuli mieleen tauti, vieraaseen laumaan meneminen ja sen sellaiset ongelmat, tiedä sitä sitten mitä Diana mietti. Diana kuitenkin nosti katseensa taivaalle. Aurinko oli painumassa mailleen. Miettikö Diana silmiään? Sitten tamma kysyi Vicenteltä, voisiko mennä edeltä. Silmien takiako? Miksi? Deimoksen teki mieli kieltää ja kysyä syytä, mutta toisaalta Deimos kiitti onneaan että oli saanut Dianan edes mukaan Tichoon. Tammahan saattaisi vielä pyörtää päätöksensä, ja sen riskiä Deimos ei halunnut. Joten ori päätti pitää turpansa kiinni, ja luoda Dianaan vain kysyvän katseen. Dianan sanoissa oli itua. Tichon laumalainen Secro tiesi Dianan, tamman turvallisuudesta ei tarvinnut kantaa huolta. Menkööt, Deimos voisi kysellä syitä myöhemmin.

Nimi: Diana-Violence

19.06.2018 14:35
Aurinko oli aika alhaalla ja Tichon leiriin oli vielä vähän matkaa, vaikka rajan olimme ylittäneet. Katselin ympärilleni ja tutut maamerkit toivat mieleen muistoja, jotkut ikäviä jotkut hauskoja. En kuitenkaan saanut kauaa rauhassa muistella, kun Deimos tuli viereeni ja otti aiheeksi Jerryn.
"Jerry on nyt kaukana ja haavoittunut. Meillä on nyt muita ongelmia vastassa" huomautin Deimokselle. Katsoin taivaalle huolestuneena. Minun pitäisi päästä omaan luolaan ennen hämärää.
"Vicente, onko mitenkään mahdollista, jos menisin itsekseni edeltä? Secro tietää kuka olen, joten kimpuuni tuskin hyökättäisiin" ehdotin TIchon johtajalle toivoen myöntävää vastausta.

Nimi: Lacritsi

17.06.2018 22:36
Deimos -Violence

Huh, eli putouksella tapahtunut oli normaalia ja sille oli looginen syy. Deimos päästi helpottuneen huokauksen Vicenteä kuunnellessaan. Friisiläinen oli kyllä olettanut että tapahtuneesta ei pitäisi kamalasti huolestua, mutta oli mukava kerrankin saada vahvistus kokeneemmalta hevoselta, eikä oppia kantapään kautta. Sitten Deimos luimi korviaan ärtyneenä itselleen. Mitähän ihmettä Deimos olikaan ajatellut mennessään kokeilemaan vettä siinä tilassa? Vicenteä vastaan käydyn tappelun jälkeen Deimos ei ollut kyennyt edes seisomaan hetkeen ja Vicente oli varoittanut levitaation opettelevan toimimista ja... Kuka käskikään taas olla kuuntelematta ja ajattelematta? Kuka käski Deimosta menemään oman päänsä mukaan ja olla ajattelematta sen kummempaa seurauksia? Deimos mulkoili nyrpeänä matkan varrella olevia puita, mutta rentoutti sitten eleensä miettiessään Vicenten seuraavia sanoja. Viidennen tason? Nimike ei sanonut Deimokselle oikeastaan mitään. Mutta jos se sisälsi paljon ruokaa, omaa tilaa, rauhaa ja hyvää palvelua, saattaisi Deimos pitää siitä. Vaikka Vicenten seura olikin rauhoittavaa ja toi hyvin, hyvin häiritsevästi jonkinlaista turvallisuuden tunnetta, Deimos muistutti että tässä oltiin marssimassa vihollisleiriin. Siellä oli varmasti porukkaa joka halusi suolistaa vierailijat. No, pitäisi suolistaa ne ensin...

Violencen raja tuli vastaan ja Deimos hidasti tahtiaan jäädäkseen jälkeen Vicentestä.
"Jatka sinä johdossa, tämä vauhti on hyvä", Deimos totesi ja muistutti vanhusta siitä, ettei Deimos kyennyt juuri muuhun kuin kävelyyn. Friisiläinen oli käppäillyt tälle pöivälle jo ihan tarpeeksi, ja vammautunut jalka oli samaa mieltä. Matkan aikana Deimos oli alkanit tuntea pientä särkyä kipeässä kohdassa, joka varmaan kohta alkaisi näkyä selkeänä ontumisena. Typerä koipi, aina valittamassa. Parantuisi kipuilun sijaan!

Deimos vilkaisi vähän varovaisesti Dianan suuntaan ja hidasteli niin paljon että pääsisi tamma vierelle. Deimos käveli pari askelta samaa tahtia ja puhui vasta sitten.
"Oletko kunnossa?" Deimos kysyi vaimeasti ja jotta tamma tajuaisi mistä Deimos puhui, ori lisäsi; "Jerry..."

Nimi: Gaapriel

10.06.2018 20:43
Ancelika-Violence

Olin varma että asia oli kynitty, kunnes Faijer kääntyi ympäri.
"Faijer ei!" huusin orin perään, mutta tuo meni menojaan. Siitäkös vasta sanasota alkoi ja pian se yltyi tappeluksi! Luimin hermostuneena korviani, mutta onneksi yksi upseereista tuli pelastamaan tilanteen. Vaikka asia oli sillä selvä, en antanut asian olla.
"Usko pois Sanor, Safiira ei jätä asiaa tähän jos se minusta on kiinni. Tässä laumassa oppii paikkansa aika pian ja varsinkin jos kyse on teidän laisistanne ipanoista. Sen tiedän, että ketään muuta ei tarvitse kunnioittaa kuin johtoporrasta ja minun onnekseni olen yhden otto tytär. Joten tukkikaa turpanne ja jättäkää minut, Faijer ja varsinkin Zera rauhaan!" ärjäisin Zeran nimen niin, että ääneni kaikui leirin seinämissä. Tämän jälkeen mulkaisin Tomia ja käännyin ympäri, kohti Zeraa.

Nimi: Raitakorva

08.06.2018 22:05
Faijer
Yllättäen huomasin Ancelikan juoksevan ohitseni ja tönäisi minulle ilkkuneen orin. Samaan aikaan olin kiitollinen tammavarsalle, mutta samalla minua hävetti. Ei Ancelikan pitäisi olla se joka pelastaa. Hiljaisena nyökkäsin tammavarsalla, kun tuo ehdotti häipymistä. Orin oli kuitenkin vielä pakko ilkkua Ancelikaa. Taitoin korvani luimuun, noin ei puhuttu parhaasta ystävästäni. Tämä ei todellakaan jäänyt tähän.
"Mitä sanoit?" kysyin kaatuneelta orilta.
"Kuuroko olet?" tuo naurahti. Otin askeleen kohti oria, mutta tuon suurikokoinen kaveri tuli eteen.
"Mieti toistamiseen, mitä teet penikka" tinkeriori huomautti korvat luimussa.
"Lähe tytys kanssa nyt helvettiin, ennen kun aiheutat ongelmia" tuo lisäsi ja nyökkäsi kohti hiekka-aluetta.
"Pelkäätkö, että Safiira huomaa? Että se tulee viemään teiltä päät? Niitäkö ongelmia pelkäät?" kysyin ilkkuvasti. Tinkeri tuhahti ja pudisti päätään ja väistyi tieltäni.
"Jos todella uskot, että kukaan ei tule rankaisemaan sinua niin ole hyvä, potki se vaikka kuoliaaks, ei mua oikeesti kiinnosta toi paska" tuo naurahti. Kaatunut ori mulkaisi ystäväänsä ja nousi äkisti ylös.
"Jos vielä koskaan kutsut Ancelikaa huoraks, saat maistaa kunnias" sanoin tummanharmaalle orille ja meinasin kääntyä.
"Voi että, kun pelottaa... Ancelika on likainen huora" tuo naurahti. Käännyin äkisti iskeäkseni orin jalkaan, mutta kun se ei onnistunut, iskin hampaani tuon kaulalle. Ori yritti nostaa päätään ulottumattomiini, mutta ei onnistunut. Sain iskun olkaani, mutta pidin tiukasti kiinni.
"Päästä irti helvetin friikki!" Ori ärähti käheästi, hampaani osittain painoivat tuon henkitorvea. Sain uuden iskun ja pian kolmannen. Pidin silti tiukasti kiinni. Maistoin jo verta suussani. Inhottava raudan maku ei kuitenkaan saanut minua irrottamaan otettani. Tunsin kohta hampaat niskassani ja minut revittiin irti tumman harmaan orin kaulasta. Sylkäisin verta suustani ennen kuin käänsin katseeni upseeriin, joka minut oli irroittanut. Tom.
"Lauma on tarpeeksi haavoittuvainen ilman teidän teinitappeluita, joten nyt riittää! Menkää omille teillenne siitä, heti!" ori ärähti vihaisesti ja mulkoili meitä kaikkia. Ancelikaa haukkunut ori yritti vielä näykkäistä minua, mutta Tom lopetti aikeet lyhyeen ja näykkäisi nuoren turpaa.
"NYT!" Tom ärähti niin että kajahti. Pää alhaalla käännyin ja lähdin kävelemään kohti rantaa. Hyi että veri maistui pahalle. Minusta ei ikinä tulisi kannibaalia.

Nimi: Gaapriel

06.06.2018 18:00
Ancelika-Violence

Olin melkein Zeran luona kun kuulin huutoa. Pysähdyin niin nopeasti että jätin maahan syvät urat jarrutuksen voimasta. Faijer kömpi maasta ylös ja meitä vanhemmat varsat huutelivat hänelle. Liimasin korvat niskaani ja nostin laukan kohti Faijeria. Juoksin niin kovaa kuin jaloistani pääsin ja törmasin suoraan Faijerin kaataseeseen oriin niin että tuo kaatui ikävän näköisesti kyljelleen. Pärskähdin ja kuopaisin maata vihaisena.
"Oliko jollain muulla jotain sanottavaa ja sinuna pysyisin maassa ellet halua oikeasti ongelmia!" tiuskaisin vihaisena. Maassa makaava ori irvisti kivusta ja mulkaisi minua. Käännyin ympäri ja käelin Faijerin viereen.
"Mennään!" totesin ja odotin että toinen lähtisi liikkeelle.
"Kuule huora tämä ei jää tähän!" kaatunut ori varsa huusi minulle. Heilautin häntääni ja nostin päätäni merkiksi, että minua ei paskan vertaa kiinnostanut toisen sanat.

Safiira-Violence

Diana saapui pian luoksemme Deimos mukanaan.
"Kyllä minä tulen!" totesin orille jä lähdin kävelemään kohti uloskäyntiä.

Vicente-Ticho

Deimos nyökkäsi minulle ja pyysi minua tulemaan lähemmäs. Kävelin orin viereen ja ei kauaakaan kun Deimos kysyi minulta jotain.
"Uskoisin että kyllä, mutta se johtuu puhtaasti siitä että rasitit itseäsi liikaa. Fyysinen kuntosi tällä hetkellä ei ole jalkasi takia paras, joten kehosi kestää entistä vähemmän levitaation aiheuttamaa uupumusta!"
"Ja lähetin Secron takasin leiriin valmistelemaan vierailuanne. Kyse on kuitenkin johtajien vierailusta joten valmisteluiden on oltava viidennen tason" vastasin orin molempiin kysymyksiin. Kaikki tämä hössötys ja stressi rasitti vanhoja luitani.
"Ethän pahastu jos peitämme silmänne kun saavumme lähemmäs leiriä. Tichon leiri on pysynyt salassa vuosien ajan muilta ja tahtoisin pitää sen niin?" kysyin Deimokselta. Toisaalta toisen vastauksella ei ollut mitään väliä sillä heidän silmänsä oli peitettävä joka tapauksessa.

Nimi: Lacritsi

26.05.2018 14:14
Deimos - Violence

"Lähdetään, lähdetään", Deimos myönteli sovittelevasti hermostuneelle Dianalle. Jopa Deimos järkyttyi siitä, kuinka selkeästi Dianasta huokui pelko jo pelkästään siitä että tamma näki Jerryn. Tamma lähti jo ulos luolasta, jolloin Deimos mulkaisi vielä pahasti Jerryä. Toivottavasti Jerry olisi vielä vuodekunnossa kun he palaisivat Violenceen, jotta hermi voitaisiin tappaa Dianan nähden.
Diana marssi jo pihalla muiden luo, ja Deimos seurasi hitaammin perässä. Ori olisi halunnut kysyä oliko Diana kunnossa, mutta päätti antaa tamman rauhoittua ensin. Kohta Deimoskin pääsi muiden luo ja pysähtymättä ori kaartoi jo uloskäynnin puoleen.
"Lähdetään, Safiira tuletko?" Deimos totesi nopeasti. Jos tamma aikoi tulla, Safiiralla oli Deimoksen lupa. Aitne ja Ben pärjäisivät kyllä, luulisi että lauma pitäisi yhtä sairauden edessä. Deimos kiinnitti katseensa Vicenteen ja ohjasi oria päännyökkäyksellä tulemaan viereen. Deimos halusi kertoa putouksella tapahtuneesta. Jos vanhempi ori huomaisi Deimoksen vihjailut ja tulisi mustan orin viereen, Deimos jatkaisi;
"Olin putouksella ennen kuin Secro saapui, ja levitaatio iski minulta tajun kankaalle? Tapahtuiko sitä veljellesi?" Deimos kysyi ja tajusi sitten ettei ollut nähnyt Secroa hetkeen.
"Missä Secro on?" Deimos vilkaisi muuta joukkoa, mutta vaaleaa nuorikkoa ei näkynyt.

Nimi: Diana-Violence(+Jerry)

25.05.2018 21:24
Katsoin hetken Secron perään, ennen kuin keskityin Safiiraan. Vai että viidenen tason vierailu...
"Lähdemme, että ehdimme ennen pimeää. Haen Deimoksen" sanoin. Jätin mielelläni vastaamatta Safiiran kysymykseen, minähän olin syy, ja tamma vaikutti jo valmiiksi hermostuneelta(?). Kuulin vihaista huutoa, mutta jätin sen huomioimatta ja laukkasin parantajan luolaan.
"Deimos, meidän pitää lähteä heti" sanoin. Samassa jähmetyin paikoilleni, kun näin haavoittuneen Jerryn makaavan lattialla ja katsellen meitä kiinnostuneena. Korvani taipuivat niskaan kiinni ja sydämeni alkoi hakkaamaan rintaa vasten. Hengitykseni värisi hieman.
"Et ole Safiira, Deimos tai se varsa, mikä sen nimi olikaan. Diana siis, oletan?" Jerry kysyi.
"Sinulla ei ole oikeutta puhua minulle" sanoin vihaa äänessäni. Valkoinen ori laski päätään alas.
"Hyvä on. Parantaja, voisitteko kertoa tälle neidille, että olisin kiinnostunut keskustelemaan hänen kanssaan, kunhan hän kokee minut tarpeeksi arvokkaaksi, että voin puhua hänelle" Jerry käänsi katseensa Aitneen.
"Sinä et ole ikinä minkään arvoinen. Deimos, lähdetään, nyt!" sanoin edelleen vihaisena ja poistuin luolasta. Minulle tekisi todella hyvää olla erossa tästä laumasta, Ehkä Jerry jopa kuolee vammoihinsa, kun olen poissa. Olin täysin unohtanut Safiiran ohjeistuksen...

Nimi: Faijer-Violence

25.05.2018 21:05
Tamman hymyn takia en ensin tajunnut, mitä Ancelika oli sanonut, ja toinen sai varaslähdon.
"Hei, tuo ei ollut reilua!" huudahdin ja yritin kiriä varsan vierelle. Olin juuri pääsemässä Ancelikan vierelle, kun törmäsin johonkuhun. Kaaduin kivuliaasti maahan irvistäen. Kuulin ilkeän sävyistä naurua takaa ja kun käänsin katseeni, näin minua ja Ancelikaa vanhempia varsoja. Yksi heistä ei nauranut, hymyili vain omahyväisesti. Korvani olivat taittuneet luimuun ja nousin ylös. Vilkasin Zeraa, tuo näytti olevan kunnossa ja keskittyi hiekkaan(?). Hyvä, ei tarvinnut miettiä sanoja.
"Mikä helvetti sun vikas on?!" Huusin omahyväisesti hymyilevälle tumman harmaalle orille. Eli taisi olla hänen nimensä.
"Mitä sä mulle huudat? En mä kaatunut" tuo tuhahti ja orin ystävä joukko hymähteli huvittuneena.
"Sun kaltaset kuolee aina ensimmäisenä" tuhahdin ja käännyin kävelläkseni Zeran luokse.
"Sun kaltaset aina tappaa itsensä ensimmäisenä" lause sai minut pysähtymään. En sitä tietenkään joukkiolle näyttänyt, mutta tuo sattui.
"Elleivät sitten epäonnistu siinäkin" kuului ja naurua sen jälkeen. Vihaiset huutoni olivat ilmeisesti herättäneet väärien henkilöiden huomion aikoinaan. Ja nyt sain kärsiä siitä. Katsoin maata vihaisena, mutta sanaakaan en saanut suustani, vaan olin täysin jähmettynyt. Jälleen halusin vain huutaa joitain, mutta inahdustakaan en päästänyt.

Nimi: Gaapriel

23.05.2018 12:03
Ancelika-Violence

Vastasin ihastukseni tuijotukseen ja hymyilin tälle takaisin.
"Viimeinen Zeran luona päätyy kampeen!" kiljaisin ja lähdin nopeasti juoksuun hymy huulillani.

©2019 Magical nature - suntuubi.com