Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

HUOMIO! Jos koet, että hahmosi on kehittnyt pelin aikana esim. luonteen suhteen, laita se hahmosi hahmolomakkeeseen!! Hahmotiedoissa on nykyään uusi kohta nimeltä Kehitys, joten se kannattaa lukea AINA kun katsoo toisen roolipelaajan hahmojen tiedot!!!

Täällä sitten roolipelataan. Noudata alla olevia ohjeita!
- Älä tapa tai vahingoita kenenkään hahmoa kysymättä. Tai jos yritätä tappaa käytä sanaa yrittää tai merkkiä (?)
- Voit pelata minä tai hän muodossa.
- Laita nimi kohtaan nettinimesi tai hahmosi nimi. Jos laitat hahmosi nimen laita näin:
Esim. Night-Violence
Mutta jos laitan nimi kohtaan nettinimesi, laita hahmosi nimen perään lauma josta hevonen on. Esim.

Nimi: Taneli

Herman-Aderlin
Kävelin metsässä yksi. Raikas ilma heilutti harjaani ja tuore ruoho tuoksui nenääni...

- Kiroilua saa esiintyä, mutta kunhan ei jokatoinen sana.
- Kun hahmosi puhuu, puhe laitetaan näiden väliin Esim: "Moi". Kun ajattelee se laitetaan näiden väliin Esim: #Olen elossa#. Kaikki mikä ei kuulu ropeen laitetaan näiden väliin Esim: //Moikka// Ja kaikki muu tekeminen ilman merkkejä.

Tapahtunutta

Vieraskirja <  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Lacritsi

23.08.2019 12:58
Jahar - Ticho

"Hmm, Hero on kyllä intohimoinen nykyisessä työssään. Ajatuksesi ei ole ihan päätön", Jahar mietiskeli ääneen. Tosiasiassa Jahar ei ollut varma halusiko todella kertoa Herolle. Hero varmaankin syyttäisi Jaharia petturuudesta ja kieltäytyisi kuuntelemasta syitä miksi Jahar halusi pysyä mukana tässä hankkeessa.
"Voin hieman kysellä, jos joku Tichossa vaikuttaa sopivalta, olen myös paljon yhteydessä hermien kanssa", Jahar totesi vielä perään.
"Eniten minua kumminkin kiinnostaa Violencen puoli. En voi olla sinne yhteydessä, joten tarvitsisin vähän tiöanneraportteja siitä miten siellä lämmetään tällaiselle", Jahar sanoi. Ilman kontaktia Aderlinin jäsenen kanssa, Jahar ei tiennyt ketkä Violencesta olivat mukana.
"No tiedän ainakin, että minusta väkivalta, vallankumoukset ja muut tällaiset radikaalimmat keinot eivät tule toimimaan. Herättävät luultavasti vain kostonhalua. Ideaalitilanne olisi, että selvittäisiin vain puhumalla ja kokouksilla. Kai kaikkien johtajienkin on pakko myöntyä, kun kannattaja määrä on tarpeeksi suuri. Mutta minulla on kutina, että jos väärät henkilöt saavat tietää tästä liian aikaisin, koko hanke lakaistaan sammalen alle laumojen ylimystön toimesta", Jahar kertoi ja kiinnitti keltaisen katseensa sitten tiukemmin Raymondiin.
"Mutta se on ideaalitilanne. Kuinka usein mikään menee suunnitellusti? Kyllä tämän eteen pitää tehdä hieman uhrauksiakin", Jahar jatkoi, toivoen vakuuttavansa Raymondia edes vähäsen.

Nimi: Raymond-Aderlin

23.08.2019 11:31
Tietenkin omalle laumalleen pitäisi olla lojaali, mutta sitä enemmän lojaali yhteistyön aatteelle. Muuten ei todellista rauhan aikaa voitaisi saavuttaa. Rauhan saavuttaakseen saattaisi joutua uhraamaan oman laumansa etuja, siihen pitäisi olla valmis.
"Hmm, kannattaisi kysellä. Toiset voivat yllättää. Hänellä on myös etuja, mitä meillä ei ole, onhan hän upseeri. Hän sattaa yllättäen ollakin intohimoinen asioista, sisäinen palo tiedätkös?" puolustelin entistä yhteistyötoveriani. Jahar osoitti myös kiinostusta kokouksiin. Tämä jatkuva utelu kuitenkin herätti pientä epäilystä. Paljonko edes tiesin tästä orista? Oliko hän edes luotettava?
"Yritän tehdä kovasti töitä tämän eteen. Ilmoitan kyllä jos kokoonumme. Mutta entäs sinä? Miten itse hoitaisit tämän? Olen avoin uusille mielipiteille. Vaikutat niin fiksultakin, että varmasti sinulla on joitakin ideoita" kyselin tarkkailen toisen reaktioita nyt tarkasti, mutta silti pitäen äänensävyni välinpitämättömänä. Jos Jahar oli todellakin vain kiinostunut, eikä yrittänyt urkkia tietoja estääkseen minua, sais hän sen näyttää. En ollut tyhmä. Samoin olin aikoinaan tehnyt Herollekin, ori oli saanut näyttää olevansa kykenevä tehtäviinsä.

Nimi: Lacritsi

23.08.2019 04:52
Elaine - Aderlin

Elainekin kummasteli, kun Arwen tuntui haluavan päästää Zanen pois. Elaine sen sijaan olisi halunnut vahtia oria vielä vähän aikaa, ettei se heti pois päästyään lyöttäytyisi Symkon mukaan ja orit tulisivat ties takaisin. Ja muutenkin, ketä kiinnosti jos tällaisen roskasakin jäsen kuolisi? Vaikka Arwen ei käskenyt, Elaine siirtyi kauemmas Zanesta.
"Ala kalppia ja pysykääkin poissa laumojen läheisyydestä", Elaine tiuskaisu orille joka kömpi sitten jaloilleen. Zane vain tuhahti.
"Sinä et siitä päätä", Zane vastasi ja lähti kävelemään pois. Elaine suorastaan kuuli kuinka ori lisäsi lauseeseensa mielessään jotain enemmän tai vähemmän loukaavaa tammoista. Ei varmaan vain uskaltanut sanoa ääneen, ettei saisi tyttöjä taas kimppuunsa. Elaine vahtasi hetken että toinen todella lähti pois, mutta pian ruunivoikon huomio kääntyi Arweniin ja... Diana taisi olla valkean violencelaisen nimi.

"Selityksen?" Elaine ihmetteli ääneen ja luimisti korviaan. Ja mitä Arwen oli tosiaan tarkoittanut sillä ettei voisi auttaa Dianaa yrteillä? Kohta Arwen alkoikin käyttää kykyään ja Elainensuu loksahti auki. Luonnottoman näköiset, isot, paksut ja hohtavat kyyneleet alkoivat valua rauhallisesti harmaavalkean tamman silmistä ja kulkivat ilmankin halki kohti Dianan revittyä kaulaa. Jos kyynelt koskivat turkkiin, näytti ettei nestettä imeytynyt ollenkaan. Mutta haavaan ne imeytyivät heti. Ja haava... Se alkoi sulkeutua(?), kasvattaa takaisin lihaa ja karvaa(?).
"Sinulla on kyky!!" Elaine huudahti ja irrotti katseensa haavasta ja siirsi sen Arweniin. Arwen ei näyttänyt yhtään hyvältä.
"Hei Arwen, lopeta jo, tuo näyttää olevan liikaa. Arwen?!" Elaine käski jo vähän hätääntyneemmin ja kosketti appaloosan lapaa. Mitään ei kuitenkaan tainnut tapahtua(?). Elaine vilkaisi Dianaa, eikö Arwen voinut lopettaa?

Nimi: Lacritsi

23.08.2019 01:03
Jahar - Ticho

Jahar oli mielissään että muissakin laumoissa oli hevosia jotka toivoivat rauhaa. Raymondin tahdon lujuus ja puheen määrätietoisuus kuitenkin huolestuttivat Jaharia. Toinen ei varmaankaan halunnut väkivaltaa, mutta ehdotti suoraan salailua, manipulointia. Ne keinot olivat Jaharista väärin. Mutta, tämä kohtaaminen oli ollut jo tähänkin asti mielenkiintoinen. Jahar päätti pelata mukana. Soturi toivoi että erehtyi toisen määrätietoisuudesta ja keinot olisivatkin hyviä, mutta jos eivät olleet, Jahar halusi tietää niistä, jotta voisi estää jotain pahaa tapahtumasta. Nyt täytyi vain toivoa, ettei Raymond haistaisi hurjasti palaneen käryä, Jahar tahtoi todella auttaa, mutta vain jos keinot olivat hyväksytäviä.
"Omalle laumalleen täytynee olla uskollinen myös rauhan aikana. Mutta muita täytyy olla myös valmis auttamaan. Ja siihen Vicente-herra on valmis aina. Hän auttaa niitä jotka apua pyytävät ja sitä tarvitsevat", Jahar sanoi.
"Mutta myönnän, ettei hän ole hurjasti puheistaan huolimatta ajanut tätä asiaa eteenpäin", Jahar valehteli, puhui vain Raymondia pehmittääkseen. Vicente halusi pitää yllä haurasta rauhaa. Ehkä silloin nimenomaan asioihin puuttumatta jättäminen oli oikein. Mutta oikein oli ollut myös se, että Violencea varoitettiin taudista. Vaikka tapahtumien summa olikin kääntynyt ikäväksi.
"Hero on laumani upseeri, kyllä... mutta en osaa sanoa mitä mieltä hän tästä saattaa olla", Jahar sanoi. Hero oli joskus äkkipikainen. Eikä Jahar mielellään vetäisi tähän paljoa laumansa jäseniä.
"Oletko jo onnistunut tavoitteessasi saada jäseniä jokaisesta laumasta? Ja niistä kokouksista; ottaisin niihin mielelläni itsekin osaa. Olet oikeassa, jotain on tehtävä", Jahar jatkoi.

Nimi: Raymond-Aderlin

23.08.2019 00:39
Mitä enemmän keskustelin tämän Jaharin kanssa sitä enemmän innostuin. Orihan vaikutti täydeliseltä yhteistyökumppanilta. Loistava yksilö.
"Olenkin kuullut, että teillä on rauhantahtoinen johtava, hyvä etu. Mutta oletko varma, että hän on valmis pistämään yhteistyön ehdoitta oman laumansa edelle?" viimeisin toverini oli ollut eri mieltä. Että Vincent oli liian lojaali laumalleen.
"Mutta on erittäin mieluisaa kuulla, että pääsimme yhteisymmärrykseen hermeistä. Ehkäpä luotankin sinun tietoosi enemmän informaatiota. Niin kuin epäilit, Carmen-leidi ei tiedä suunitelmistani. Olen yrittänyt tutkia häntä sivusta, oppia mikä olisi optimaalinen tapa lähetyä häntä ja ohjeistaa valaistuksen tielle. Pitäisi vain löytää yhteistyökumppaneita, pitää salaisia kokouksia johtajistamme, että yhdessä voisimme keksiä parhaan tavan lähestyä esteitämme. Hieman minua kiinostaa kyllä, onko nimi Hero sinulle tuttu? Tapasin hänet joskus, voisi ehkä myös innostua tästä uudesta ideasta" sepitin palaten pikku hiljaa takaisin välinpitämättömään äänensävyyn. Todellisuudess Hero oli ollut toinen Ticholaisita joiden kanssa olin viimeksi mullistusta suunitellut.

Nimi: Lacrtsi

23.08.2019 00:05
Jahar - Ticho

Toisen orin olemuksen muutos oli tässä muutamien lausahduksien aikaba muuttunut hyvinkin rajusti suuntaan, josta Jahar piti. Oli paljon mukavampi keskustella tuon vähän iloisemmaksi ja kiinnostuneemmaksi muuttuneen orin kanssa. Jahar nosti kasvoilleen pienen hymynkin, vaikka se ei paljoa harmaan ori kasvonpiirteitä onnistunutkaan pehmentämään. Raymond puhui edelleen melko suoraan, toisen kehuessa Jaharin älykkyyttä, Jahar vain nyökkäsi harkitusti. Kiitos kiitos, vaikka tuollaisia ei ole ihan tapana sanoa. Jahar yritti olla hirveästi kiinnittämättä huomiota tao häiriintymättä toisen välillä kummallisesta puhetyylistä ja vähän erikoisista sanavalinnoista. Kyllä niihin tässä jonkin aikaa kuunneötua tottui.
Raymond jatkoi puhumista ja siirtyi pian johtajiin. Jahar luimisti pikkuisen Raymondia kuuntelevaa korvaansa. Manipulointi ei kuulostanut hyvältä.
"En tunne kovin hyvin muiden laumojen johtajia, mutta Vicente-herra kuuntelee meidän ajatuksiamme ja ideoitamme aina. Hän on hyvin yhteistyömyönteinen. Hän ei sanoisi "ei" tällaiselle hankkeelle", Jahar kertoi omaa johtajaansa taas muodollisesti puolustaen. Vicente-herra, jos kuka ei ollut lyhytnäköinen.
"Ei ei, päinvastoin hermienkin tulisi osallistua rauhan rakentamiseen. Onhan hermeissäkin niitä jotka eivät tahdo ymmärtää yhteistyön hyviä puolia", niin, hermeissäkin oli rettelöitsijöitä. "Tai ainakin, heidän ollessaan laumojen lähellä, heidän olisi hyvä kunnioittaa rauhaa. Kuten mekin kunnioitamme heidän alueitaan", Jahar kertoi oman kantansa. Harmaa ori kallisti vähän päätään ja päästi taaksepäin osoittaneen korvansa taas kääntymään rennosti eteenpäin.
"Hankkeesi on oikein kelvollinen. Mutta olenko ihan väärässä jos epäilen, ettei Carmen-neiti tiedä aikeistasi? Lisäksi haluaisin hieman kuulla tarkemmin keinoista joilla aiot toteuttaa tämän hankkeen?" Jahar kyseli.


Nimi: Diana-Violence

19.08.2019 19:46
Halusin väittää vastaan Aderlinin tammalle, mutta ei toinen täysin väärässäkään ollut. En kuitenkaan voinut olla lievästi loukaantumatta sillä tammalla tuntui olevan jotain violencelaista kolmikkoa vastaan. Sen sijaan päätin keskittyä Arweniin. Jostain oudosta syystä hän kertoi ärsyttävälle kätyrille toisen orin kohtalosta ja paikasta. Miten toinen oli tuolaiseksi kasvanut? Toisaalta tamma oli pysynyt perheineen poissa Solan draamoista. Hyvin neurtaali perhe jos oikein muistin...
"Ei hätää, en tässä hetkeen ole mihinkään liikkumassa" naurahdin heikosti. Yritin rentouttaa kaulani. Toinen oli maininnut, ettei voisi auttaa minua yrteillä, joten oletin toisen auttavan jonkinmoisilla työkaluilla. Varauduin jopa neulasen ikävään pistoon. Sen sijaan tamma pysyi paikoillaan ja tuli lähemmäs kaulaani. En kunnolla nähnyt, mutta erään hyvin hämmentävän asian erotin silmäkulmastani. Toinen itki, mutta kyyneleet eivät olleet mitään tavallisia. Nämä eivät tippuneet suoraan alaspäin. Oliko Arwenillakin kyky? Niin kuin minulla ja Deimoksella? En nähnyt mitä kyynelille tapahtui, joten suosiolla vain käänsin katseeni suoraan eteenpäin mietteliäänä. Voisinko kertoa Arwenille omasta kyvystäni? Tamma ei varmasti yrittäisi käyttää sitä hyväkseen tai kohtelisi minua kaltoin sen takia. Oloni oli edelleen heikko, enkä nähnyt miten verenvuoto väheni, joten en voinut olla varma auttoiko toisen kyyneleet millään tavalla, mutta pian se selviäisi.

Nimi: Lukija

19.08.2019 19:06
Arwen - Hermi

Arwen avasi jo suunsa vastatakseen orin kysymykseen Claystä, mutta Elaine ehti ensin. Ensin hermi meinasi kertoa Clayn olevan hengissä, mutta tajusikin pitää suunsa kiinni. Jännittyneenä appaloosa odotti oriin seuraavia liikkeitä. Kaikkien onneksi Symko päätti lähteä.
"Hyvä", Arwen hymyili Elainelle tuon kertoessa olevansa kunnossa.

"Diana? Miten? No ei sillä väliä. Ja kyllä, olen Arwen", appaloosa vastasi ihmettellen yhtään sattumaa.
Zane nimisen orin kysymys meni tammalta täysin ohi, sillä tuo oli niin uppuotunut muistoihinsa. Vasta Dianan pyytäessä apua Arwen palasi todellisuuteen. Aivan, se haava. Elaine kertoi oman kantansa asiaan. Aderliiniläinen oli täysin oikeassa, vaikkakin Arwen olisi auttanut Dianaa joka tapauksessa.
"Osaan auttaa häntä, mutta en yrteillä", appaloosa vastasi Elainelle.
"Zane, kuuntele tarkkaan. Clay on tajuttomana suuren siirtolohkareen luona. Löydät hänet, jos seuraat haujujälkiämme", tamma jatkoi.
Hänen oli pakkoa kertoa, sillä kokisi muuten huonoa omatuntua. Pedot voisivat syödä oriin elävältä. Arwen laskeutui makuulle Dianan viereen.
"Sinun täytyy yrittää olla liikkumatta, vaikka tässä meneekin tovi. Ja Elaine, olen sinulla selityksen velkaa", tamma sanoi.
Sitten appaloosa kääntyi Dianan haavan puoleen. Varovasti hän katkaisi siteet hampaillaan. Niiden alta paljastui haava. Arwen huomasi, että haava oli jo hieman alkanut parantua ennen kuin se oli revennyt uudestaan. Hän hengitti syvään, muistellen mitä hänen isoäitinsä oli kertonut. Hitaasti appaloosa vei päänsä aivan Dianan haavan viereen. Arwen sulki silmänsä ja keskittyi. Hän kuvitteli miten parantava voima eteni selkärankaa pitkin keräten voimaa hänen kehostaan. Appaloosan mielessä voima kulki kaulaa pitkin ylös hänen päähänsä. Silloin ensimmäinen kyynel muodostui, sitten toinen. Kyyneleet eivät lähteneet valumaan alas päin vaan kohti Dianan haavaa. Ne leijuivat ilmassa ikään kuin tanssien, mutta silti liikkuen kohti haavaa. Heti kun ne koskettivat Dianaa ne imeytyivät tammaan. Näytti siltä, että ne katoaisivat kuin saippuakuplat. Arwen ei pystynyt haistamaan, tuntemaan tai kuulemaan mitään. Appaloosa näki vain mielessään voiman keräävän voimia hänen kehostaan.

Nimi: Lukija

19.08.2019 18:30
Arwen - Hermi

Arwen avasi jo suunsa vastatakseen orin kysymykseen Claystä, mutta Elaine ehti ensin. Ensin hermi meinasi kertoa Clayn olevan hengissä, mutta tajusikin pitää suunsa kiinni. Jännittyneenä appaloosa odotti oriin seuraavia liikkeitä. Kaikkien onneksi Symko päätti lähteä.
"Hyvä", Arwen hymyili Elainelle tuon kertoessa olevansa kunnossa.

"Diana? Miten? No ei sillä väliä. Ja kyllä, olen Arwen", appaloosa vastasi ihmettellen yhtään sattumaa.
Zane nimisen orin kysymys meni tammalta täysin ohi, sillä tuo oli niin uppuotunut muistoihinsa. Vasta Dianan pyytäessä apua Arwen palasi todellisuuteen. Aivan, se haava. Elaine kertoi oman kantansa asiaan. Aderliiniläinen oli täysin oikeassa, vaikkakin Arwen olisi auttanut Dianaa joka tapauksessa.
"Osaan auttaa häntä, mutta en yrteillä", appaloosa vastasi Elainelle.
"Zane, kuuntele tarkkaan. Clay on tajuttomana suuren siirtolohkareen luona. Löydät hänet, jos seuraat haujujälkiämme", tamma jatkoi.
Hänen oli pakkoa kertoa, sillä kokisi muuten huonoa omatuntua. Pedot voisivat syödä oriin elävältä. Arwen laskeutui makuulle Dianan viereen.
"Sinun täytyy yrittää olla liikkumatta, vaikka tässä meneekin tovi. Ja Elaine, olen sinulla selityksen velkaa", tamma sanoi.
Sitten appaloosa kääntyi Dianan haavan puoleen. Varovasti hän katkaisi siteet hampaillaan. Niiden alta paljastui haava. Arwen huomasi, että haava oli jo hieman alkanut parantua ennen kuin se oli revennyt uudestaan. Hän hengitti syvään, muistellen mitä hänen isoäitinsä oli kertonut. Hitaasti appaloosa vei päänsä aivan Dianan haavan viereen. Arwen sulki silmänsä ja keskittyi. Hän kuvitteli miten parantava voima eteni selkärankaa pitkin keräten voimaa hänen kehostaan. Appaloosan mielessä voima kulki kaulaa pitkin ylös hänen päähänsä. Silloin ensimmäinen kyynel muodostui, sitten toinen. Kyyneleet eivät lähteneet valumaan alas päin vaan kohti Dianan haavaa. Ne leijuivat ilmassa ikään kuin tanssien, mutta silti liikkuen kohti haavaa. Heti kun ne koskettivat Dianaa ne imeytyivät tammaan. Näytti siltä, että ne katoaisivat kuin saippuakuplat. Arwen ei pystynyt haistamaan, tuntemaan tai kuulemaan mitään. Appaloosa näki vain mielessään voiman keräävän voimia hänen kehostaan.

Nimi: Raymond-Aderlin

19.08.2019 10:43
Pidin kuulemastani. Tämä herrasmieshän oli lähes täysin samalla linjalla kanssani, jos äsköisen hermikeskustelun jätti huomioimatta. Kerta kaikkiaan mahtavaa. Ehkä saisin hänestä liittolaisen, mutta se pitäisi tehdä varoen, en saisi jäädä kiinni.
"Tietenkin ajattelen samoin. Olen iloinen kuulemastani. Erittäin iloinen. Olet hyvin älykäs, täytyy kehua" jopa ääneeni säteili iloa. Mahtavaa löytää kaltaisiani.
"Johtajien pitäisi ehdottomasti tehdä asialle jotakin, sehän on selvää. He eivät kuitenkaan lyhytnäköisyydeltään ymmärrä yhteistyön positiivisia vaikutuksia. Täytyisi jotenkin saada heidät ymmärtämään fiksumpi näkökulmamme. Ehkä jopa manipuloida heidät uskomaan, että se olisi heidän ideansa. Juoneen kuitenkin tarvittaisiin osallistujia kaikista laumoista. Ja tiedän, että olet eri mieltä, mutta mielestäni myös Hermien pitäisi osallistua tämmöiseen suureen muutokseen. Vain niin voimme saavuttaa täydellisen yhteistyön ilmapiirin" päätin jättää mainitsematta, että olin tälläistä jo yrittänyt eräiden Ticholaisten kanssa, ori voisi menettää luottamuksensa minuun ja sitähän en haluaisi. Yritin myös kovasti olla teitittelemättä vaikka se kuuluikin puhetapaani.

Nimi: Lacritsi

16.08.2019 18:43
Jahar - Ticho

Raymond myötäili jonkin verran Jaharin sanoja, mutta antoi jälleen mielipiteensä ilmi. Ruskealla orilla oli jotain hermejä vastaan, eikä Jahar voinut olla tuntematta uteliaisuutta siitä miksi toisen mielipide oli noin negatiivinen. Muuten vain, vai oliko tarinassa jokin syvällisempi syy miksi toinen tuntui inhoavan hermejä. Tai ainakin toinen puhui niistä melkoisen alentavalla tavalla.
Raymond ei aivan heti päässyt irti teitittelevästä tavastaan puhua, kuin vasta viimeisessä lauseessa, joka oli muutoinkin kummallinen lause. Raymond selvästi tarkoitti jotain enemmän, mutta mitä. Ruskean orin äänensävyn muutos ei jäänyt Jaharilta huomaamatta. Voi kumpa toinen puhuisi aina tuollaisella sävyllä, Raymondin kanssa olisi paljon helpompi ja mukavampi keskustella. Myönnettäköön, ettei Jaharkaan loistanut äänensä energisyydellä tai tunnerikkaudella, mutta sentään Jahar kuulosti siltä että oria kiinnosti todella mitä muut puhuivat. Jahar nyökäytti päätään, jälleen.
"Hyvin paljon", Jahar totesi rauhallisesti vastauksensa siihen, kuinka paljon ori yhteistyötä haluaisi. "Se, että laumat voisivat vihanpidon sijaan auttaa toisiaan, on jotain minkä toivon joskus todella tapahtuvan", Jahar lisäsi.
"Ajatteletko samoin?" Jahar kysyi. Toisen sanoista sai sellaisen kuvan, että toisella oli jo keinojakin mielessään.
"Kuinka uskot että rauha voitaisiin saavuttaa?" Jahar lisäsi, urkkiakseen juurikin toisen mietteitä tavoitteen saavuttamisesta.

Nimi: Raymond-Aderlin

15.08.2019 21:12
Toinen luuli minua soturiksi. Luulkoon, ei se nyt hirveästi laumalaisesta eroaisi. Kuunellessani Jaharia kävin aika moista tunteiden vuoristorataa. Ori tuntui välillä olevan kanssani samaa mieltä mutta samaan aikaan hän tuntui puolustelevan näitä kurjia hermejä.
"Ei tietenkään, kyllä turvan eteen pitää töitä tehdä. Mutta hermit eivät ole valmiita tekemään sitä työtä. Ja jos kaikki vain tekisivät yhteistyötä ei sodista tarvitsisi välittää. Mutta hermit vain haluavat olla itsekäästi yksinään. Siitä kuitenkin olen kanssanne samaa mieltä, laumojen pitäisi tehdä yhteistyötä nykyistä paljon enemmän... Kuinka kovasti haluatte... tarkoitan haluat tätä yhteistyötä" nyt äänensävyni muuttui ensimmäistä kertaa toteavasta aidosti kiinnostuneeksi. Jahar ei ehkä ollut vanha liittolaiseni, mutta uusi hän voisi olla. Piti vain selvittää että tarkoittiko ori todella sanojaan.

Nimi: Lacritsi

15.08.2019 19:55
Jahar - Ticho

Pienoisen nyökkäyksen Raymond sai uudelleen Jaharilta, kun toinen pahoitteli vuorostaan. Jaharista Carmenin epäavokätisyys ei ollut huolenaihe. Tamma ei ehkä tarjonnut hurjasti apuaan, mutta tuntui olevan tarpeeksi järkevä toimimaan yhteiseksi eduksi tarpeen vaatiessa. Tai ainakin niin Jahar toivoi. Carmen ei ollut vielä lyhyen hallintokautensa aikana aiheuttanut ylimääräistä hämminkiä. Toivottavasti se pysyisi edes niin, jos muutosta parempaan ei tulisi. Jaharin mielikuvissa laumasuhteiden pitäisi olla rauhalliset. Jokaisella laumalla voisi olla omat tapansa ja rajansa, mutta toisia autettaisiin aina tarvittaessa. Harmi vaan, että Jaharista tuntui tuollaisten ajatusmallien olevan vielä kaukana. Ehkä harmaa soturi näkisi sen kumminkin elinaikanaan, sitä Jahar toivoi.
"Ennen kuin vastaan, sanon, etten ainakaan ole yhtään korkeampiarvoinen kuin sinä. Sinun ei tarvitse siis teititellä minua. Itseasiassa, voinet ystävällisesti lopettaa sen? Olen vain soturi, teitittely tuntuu jokseenkin väärältä", Jahar sanoi Raymondille. Toisen kommentti Jaharin öh... komeudesta oli pistänyt hälyttävänä korvaan, vaikka se ei Jaharin rauhallisilta kasvoilta näkynytkään. Oliko tämä nyt niitä hevosia jotka olivat kiinnostuneet saman sukupuolen edustajista? Melkoisen uusi ilmiö ilmeisesti koko saarella, Jahar ei ollut tavannut sellaisia edes hermien keskuudessa kovin paljoa. Tai no, kukapa kovin avoimesti seksuaalisuudestaan mainostaisi tuntemattomille. Jaharilla ei ollut mitään tätä ilmiötä vastaan, mutta ori ei ehkä itse uskonut sen kuuluvan hänelle. Ehkä kumppani muutenkaan ei kuuluiisi ikinä Jaharin elämään. Ken tietää.
"Enpä ole järjetöntä hermiä vielä tavannut. Päinvastoin, hermit hallitsevat selviytymistaidot meitä paremmin", Jahar lausui muutaman lauseen yksineläviä ystäviään puolustaakseen.
"Eikä laumaa voi vain käyttää hyväkseen. Laumassa eläminen on yhdessäeloa, yhteistyötä. On ehkä turvaa ja etuuksia, mutta myös sääntöjä ja velvollisuuksia. Moni hermi on erakkomainen luonteeltaan, suuressa väkijoukossa eläminen ei vain kävisi päinsä. Tai ehkä he ovat aivan tyytyväisiä perheidensä tuomaan turvaan. Suurin syy tuntuu kuitenkin olevan se, että heistä soturin velvollisuuksien täyteinen elämä voi päättyä ikävästi. Hermit eivät halua sekaantua laumojen kiistoihin, joutua sotaan tai taisteluun. Eikä niin kuulukaan joutua, varsinkaan jos ei todella usko asiaan jonka puolesta lauman vaateet pakottavat taistelemaan. Monia hermejä olen kyllä lahjonut lauman turvallisuudelle. Moni on kieltäytynyt, mutta myös moni on tullut kokeilemaan lauma elämää. Osa on lähtenyt, osa on jäänyt hyviksi sotureiksi. Päätös on yksin heidän" Jahar kertoi omaa mielipidettään.
"Jos joku haluaa elää yksin, minun puolestani he saavat elää. Kunhan ovat tyytyväisiä elämäänsä, eivätkä omalla elintavallaan aiheuta vahinkoa muille. Minun täytyy kuitenkin myöntää, että jos laumojen välit olisivat nykyistä paremmat, hermit uskaltautuisivat enemmän rajoille", Jahar sanoi hieman toteavasti loppuun. Tässä välissä Jahar vilkaisi taas hermien alueen puolelle. Ei mitään muutosta, ei hajua, ei ääntä. Muistakaan vartijoista ei ollut kuulunut mitään. Jaharin ei tarvinnut katsoa taivaalle, tietääkseen että aikaa oli kyllä vielä. Jonkin verran.
"Olisi mukava, jos joskus laumat voisivat toimia todella yhdessä", Jahar jatkoi. Niin, niin olisikin mukavaa. Mutta muutos ei tainnut lähteä laumoista vaan yksilöistä itsestään. Piti yrittää tulla toimeen muiden kanssa. Myös muiden laumojen jäsenten. Aivan kuten Jahar päätti yrittää jättää hyvän kuvan itsestään tälle vähän erikoiselle Aderlin orille. Jos he kohtaisivat joskus uudestaan, Jahar ei halunnut että toinen jäisi aivan vihaisin mielin.

Nimi: Raymond-Aderlin

15.08.2019 10:38
Tämä Jahar tuntui järkevältä, oikein pahoitteli entisen johtajani puolesta. Itse en Terrasta välittänyt hirveästi. Oikeastaan olin loukkaantunut, kun hän oli syyttänyt minua laumansa pettämisestä ja alentanut minut vakoilijasta laumalaiseksi. Jos tamma ei olisi päättänyt kohtalostani, olisin varmasti purkanut kaiken ärtymykseni häneen. En kuitenkaan halunnut, että minut oltaisiin karkoitettu laumasta kokonaan. Ei, se olisi ollut katastrofi.
"Arvostan pahoitteluanne, olen kuitenkin tyytyväisempi uuteen johtajaani. Mutta oikein epäilet, hän ei ole hirveän avokätinen mitä tulee muiden laumalaisten suhteen. Pahoittelen siis vuorostani" sanoin ja nyökkäsin orin tavoin pienesti. Celena olisikin saattanut tempustani karkottaa minut kokonaan saman tein, mutta ainakaan vielä hän ei ollut rajoittanut tekemisiäni millään tavalla toisin kuin Terra. Emme kuitenkaan jäänyt keskustelemaan johtajistani enempää. Sen sijaan keskustelu siirtyi Hermeihin.
"Eikö teillä sitten ole? He ovat laumattomia, yksin elijöitä. Ei siinä vain ole mitään järkeä, lauma toisi vain niin paljon enemmän turvaa. Mutta ne ovat rastarannan kiiskejä, eivät ajattele järjellä vaan haaveilevat jollain turhalla kuten elämisestä ilman sääntöjä. Järjetöntä sanon minä. Järjetöntä kerrakseen. Jos suoja kerran on tarjolla, niin miksi ei käyttää sitä hyväkseen? Ei, en todellakaan ymmärrä heidän ajattelutapaansa, enkä sitä oikein hyväksy. Lauma se olla ja pitää. Kenties ajattelette samalla tavalla, olettehan järkevä laumalainen itsekin. Varsin komeakin, olette varmasti korkea-arvoinen laumassanne" ehkä hieman mielistelin oria. Kaikki eivät näet olleet kanssani samaa mieltä että hermien kuului kadota. Monet Ticholaisista olivat ystäviä hermien kanssa. Yököttävää, mutta jos he kerran muuttivat hermejä laumalaisiksi, en heitä voinut täysin syyttää. Piti vain olla kärsivällinen.

Nimi: Lacritsi

15.08.2019 01:18
Jahar - Ticho

Jahar ei huomannut toisen mahdollista ärtymystä, koska Raymond ei tuonut sitä mitenkään ilmi ulkoisesti. Jos Jahar olisi tiennyt mitä toinen ajatteli, olisi Jahar kehunut ja kauhistellut toisen kykyä piilottaa todelliset mietteensä. Jahar ei niinkään ollut hyvä sellaisessa, eikä halunnut olla. Tunteet piti pitää kurissa, mutta kaikkea ei tarvinnut piilottaa. Kaikkea ei tarvinnut kantaa yksin, ei varsinkaan tässä laumassa.
"Harmi ettei sinulla ole valtuuksia sellaiseen. Eikä Carmen lieni niin avokätinen? Ei sillä että tahdon loukata, uusi johtajanne vaikuttaa järkevältä. Pahoittelut Terran kohtalosta", Jahar sanoi toisen kommentille, josta Jahar oli melkoisen kiitollinen. Olisi mukava, että laumat voisivat joskus toimia tuolla tavalla, auttaa toinen toisiaan. Kaikki laumat. Sanojensa lopuksu Jahar nyökäytti kunnioittavasti päätään. Terran poismeno oli kamala asia. Tamma oli ollut varsin paljon rauhaarakastava johtaja. Toivottavasti Carmen jatkaisi sillä tiellä.
"Ja tiedän oikein hyvin millainen Violencen johtaja on", Jahar jatkoi varma äänensävy muuttumatta. "Kumppanin alkuperää en tiedä, mutta uskoisin hermiä. Se tamma on näet varsin vaalea, eikä Violencessa ole paljoa sellaisia", Jahar totesi rauhallisesti.
"Sinulla tuntuu olevan selkeä mielipide hermeistä? Haluatko kertoa lisää?" Jahar esitti vuorostaan kysymyksen Aderlinilaiselle, joka tuntui olevan jotenkin hermejä vastaan.

Nimi: Raymond-Aderlin

15.08.2019 01:02
Jahar, erikoinen ja kiinostava nimi. Toisella oli ollut anteliaat vanhemmat. Ori ei tuntunut minulle lämpenevät, mikä hieman häiritsi mieltäni. Mutta voisinko todella valittaa? En, toinen oli kasvatettu kohtelemaan muita laumalaisia noin. Minun tavoitteeni oli muuttaa tämä älytön tapa. Ei siis vielä kannattanut antaa päreiden palaa. Ei, ei varsinkaan nyt kun vielä ori suostui tarjoamaan tietoaan tilanteestaan. Jahar jopa kiitti, joskin se tuntui hieman pakotetulta, ei ollenkaan todelliselta kiitokselta.
"Jos voisin, tarjoiaisin sotureita avuksi rajaa vahtimaan, vaan en ole johtaja. Muista kuitenkin, että Violencen johtaja on hullu... Kuulin huhuja hermikumppanista. Hullua tosiaan" totesian mietteläänä mutta silti onnistuen ylläpitämään välinpitämättömän äänensävyn

Nimi: Lacritsi

15.08.2019 00:45
Jahar - Ticho

Jahar huomasi pian, ettei hurjasti pitänyt toisen puhetavasta, tai välinpitämättömän toteavasta äänensävystä. Toinen jaaritteli, tuntui puhelevan välillä jopa itsekseen, vaikka orin katse oli kokoajan Jaharissa. Emmehän halua kenellekään sattuvan mitään pahaa -lauseen kohdalla Jahar ei oikeastaan ollut varma, ajatteliko ruskea ori juuri lauseensa mukaan vai juuri päinvastoin, vaikka toisen äänensävy ei kääntynytkään yhtään pahaaenteilevämpään. Toinen oli myös turhankin utelias, syyti kysymyksiä yksi toisensa perään. Tietoja urkkimassa, luultavasti köpöttelisi kertomaan johtajalleen mitä oli kuullut ja nähnyt. Ja juurihan Jahar oli sanonut epäilevänsä, palaisivatko violencelaiset yksinään.
"Olen Jahar", Jahar vastasi lyhyesti, nimi ei nyt ollut hurjan tärkeä seikka. Normaalisti Jahar olisi lisännyt kohteliaan 'hauska tutustua' -lausahtuksen, mutta ei nyt. Ticholainen kuitenkin painoi Raymondin nimen, hajun ja ulkonäön mieleensä. Toisen toteama nimen ansaitsemisesta antoi ruskeasta orista vain ylimielisen kuvan. Jokatapauksessa, Jahar olisi paljon parempi kuin tuo lipeä "toveri". He eivät olleet tovereita, he eivät tunteneet toisiaan. Jahar käänsi katseensa hermien alueelle.
"Hermien maiden läpi matka on lyhin, ja turvallisin Violencen alueelle. Kiitoksia mahdollisesta varoituksesta, mutta toivon mukaan sinun ei tarvitse sitä ikinä ilmoittaa. Vieraat kertoivat palaavansa iltaan mennessä. Ja toivon ettei heillä ole lisäseuraa mukana", Jahar kertoi. Siksi vahtejakin oli useampi. Jotta joku selviytyisi leiriin asti varoittamaan laumaa ja antamaan edes vähän aikaa valmistautua.
"Violence on hullu, jos aloittaa sodan talvea vasten", Jahar totesi. Toivottavasti Violence ei ollut vetänyt siitä harmillisesta, kamalasta varsan kuolemasta mitään syitä yhtään mihinkään. Ehkä Jahar oli puhunut jo liikaa, mutta minkäs sille enää voi, ei sanoja saanut enää takaisin.

Nimi: Raymond-Aderlin

15.08.2019 00:22
Toinen ei lämmennyt toveriksi kutsumiselle, mutta sillä tavalla kutsuin lähes kaikkia, jos en heidän nimeään tiennyt, niin kuin tätä herrasmiestä. Kuitenkin hetken minua tuijotettuaan kertoi ori tilanteesta enemmän. Violencelaiset vierailemassa Tichossa? Tätä tieto johtajani varmasti arvosti, jos hänelle kertoisin. Niin, jos... Tarvitsin vielä lisää informaatiota tilanteesta. Mutta ilmeisesti en ollut ainoa. Ehei, myös Ticholainen esitti kysymyksiä.
"En kyllä valitettavasti ole, toveri, mutta ilmoitan jos jotain tulee ilmi. Emmehän halua kenellekään mitään pahaa käyvän emmehän? Ja niin kuin totesitkin, Violencelaiset tuntien he tykkäävät yksinään juonitella. Kerrakseen erikoisia ykslöitä, sen myönnän" totesin miettien mitä matkan varrella olinkaan huomannut. Mutta olin siis ollut oikeassa, Ticholaisten erikoinen tilanne liittyi Violenceen. Kehuin itseäni mielessäni hyvästä arvauksesta ja havainnoinnista.
"Mutta miksi he sellaisten kurjien joukkoon menisivät? Sehän se arvoitus onkin. Epäiletkö jotain?" kyselin.
"Mutta vastausta ennen, mikäs teidän nimenne on? Ihan vain, ettei toveriksi kutsuminen saisi teitä ärsyyntymään. Enhän minä sitä tietenkään tahdo, en missään nimessä. Itse olen ansainnut nimen Raymond" esittelin itseni, se ehkä saisi toisen halukkaammaksi esitellä itsensä myös. Sen nyt näkisin.

Nimi: Lacritsi

15.08.2019 00:04
Jahar - Ticho

Harmaan orin oli pakko pikkuisen hymähtää, huvittuneeseen sävyyn, kun toinen vitsaili että vahdit estivät tautia tulemasta rajan ylitse. Tai Jaharista tuntui että toinen vitsaili, vaikka ei raudikon ääni ollut yhtään vitsaileva. Toisen puhetapa vain oli huvittava. Mistä puheenollen, toveriksi kutsuminen ei nostattanut luottamusta oikeastaan yhtään, se tuntui vain oudolta. Sai Jaharin vähän kummaksumaan tätä oria. Mutta pahantahtoisen oloinen Jaharin edessä oleva hevonen ei ollut, ei Jaharille tullut sellaista tunnetta, kuin vaikka toisinaan violencelaisten seurassa. Tai sitten Jahar vain sortui tuomitsemaan lauman suhteen.
"En tiedä toverista, mutta..", Jahar totesi hieman kulmiaan kohauttaen ja katsoen tuota nukkariepua oria. Ruskean orin turkki oli takkuinen, osittain karvattomien läiskienkin(?) rumentama. Jaharin harmaata turkkia sen sijaan rikkoi vain lavan ja lautasten arpi, sekä harjan tummemmat jouhet.
"Muutama violencelainen on ollut Tichossa vierailulla. Nyt tuo joukko lähti hermien alueelle, eikä juurikaan ilmaissut miksi. Jokseenkin tuomitsen laumaa sen aiempie tekojen suhteen, koska minua epäilyttää tulevatko he takaisin yksin. Sen takia olemme täällä", Jahar päätti kertoa. Saattoihan asia koskea myös Aderlinin turvallisuutta, eikä Jahar halunnut kenenkään loukkaantuvan.
"Et sattumoisin ole kulkenut hermien rajaa pitkin?" Oliko toinen ehkä nähnyt Deimoksen, Safiiran ja Celenan.

Nimi: Raymond-Aderlin

14.08.2019 23:54
Toinen ei näyttänyt häiriintyvän tulostani. Hyvä, ei siis ollut aatteeni vihollinen. Tai ainakaan sitä näyttänyt. Harmaa ori puhui rauhalliseen tahtiin ja kertoi tilanteesta, josta kiinnostuin hieman. Tämä ei ollut normaalia. Ticho hyväksyi jopa halveksittavat hermit reviirilleen. Ei normaalia ollenkaan.
"En sitä epäile. Mutta minkä takia, sitä kyllä ihmettelen. Jos tautia yritätte näin estää, niin huono tapa se on. Erittäin huono kerrakseen" mieteskelin ääneen.
"Ette te niin tyhmiä ole... Jotain muuta on meneillään, mutta mitä, sen haluaisin tietää, jos vain toverina sen suostut kertomaan" jatkoin pian perään tilanteesta kiinostuneena. Ehkä tämä liittyi siihen Violencen hajuun. Oliko joku tunkeutunut? Juurikin tämän takia laumat tarvitsivat yhteistyötä, ehdottomasti juurikin tämän takia.

Nimi: Lacritsi

14.08.2019 23:37
Jahar - Ticho

Jahar piti katseensa rajan tuollapuolen olevassa metsässä, oli pitänyt koko odotuksensa ajan. Edes orin ryhti ei ollut horjunut, vaikka aikaa oli varmasti kulunut parikin tuntia. Koko lusitanon olemus oli suunnattu hermien alueen suuntaan. Välillä kokeneen soturin korvat skannasivat ääniä hevosen itsensä ympäriltä, ettei mikään viheliäinen saalistaja pääsisi yllättämään, mutta muutoin ticholainen keskittyi työhönsä, Jaharin vartioidessa rajaa ja odottaessa violencelaisia palaavaksi. Huoli ei lakannut kipristelemästä vatsanpohjassa ja se sai Jaharin rypistämään pienesti otsaansa. Jahar toivoi parasta mutta pelkäsi pahinta. Tulisiko metsästä kolmikko, vai kokonainen armeija tappajia?
Liike ja ääni havahduttivat Jaharin vilkaisemaan vasemmalle sivulleen kohti Aderlinin reviiriä, jonka hajulinja lähti siitä melko läheltä. Jahar oli reviirien risteyskohdilla, paikalla, jossa violencelaisetkin olivat ylittäneet rajan. Liikettä näkyi puiden lomassa, kun pääosin lehtipuiden harmaiden ja vaaleiden runkojen välitse näkyi vilahduksittain jotain ruskean väristä. Askelten ääntä. Vaimeaa, oli melko selvää että liikkuja oli tottunut kulkemaan metsässä luultavasti äänettömämminkin, mutta ei ehkä nyt vaivautunut kulkemaan aivan hiljaa. Kohta Jaharin keltaisten silmien eteen ilmestyi Aderlinilainen ori. Jokseenkin kärsineen näköinen. Toisen turkki ei ollut kehuttavassa kunnossa. Jahar ei kuitenkaan haistanut tautia, etenkään SITÄ tautia, joten Jahar ei jännittynyt. Ehkä vieraalla orilla oli jokin muu ongelma karvansa kanssa.
Rautiaan orin tervehtiessä Jahar nyökäytti sille hitaan arvokkaasti päätään vastatervehdykseksi ja kääntyi toisen suuntaan. Tietenkään ticholaisen olemuksesta ei kuitenkaan löytynyt mitään aggressiivisuuden merkkejä, vaikka harmaaverikkö kääntyikin toista kohti.
"Tervehdys", Jahar vastasi rauhallisesti.
"Niin olen", Jahar kertoi ja piti toisen korvansa suunnattuna hermien alueen suuntaan, yhä vahtimassa tulijoiden varalta.
"Ja niin on muutama muukin, levittäytynyt rajalle tasaisin välimatkoin. Mutta meistä ei ole teille harmia, lupaan sen", Jahar kertoi.

Nimi: Ray-Aderlin

14.08.2019 21:10
Olin poistunut laumasta huomaamattomasti. Ei minua oltu kielletty poistumasta leiristä mutta viimeisimmän tempaukseni takia monet eivät minuun luottaneet ja olisivat saattaneet lähteä seuraamaan. Suuntasinkin Tichon rajalle, siellä olin viimeksi löytänyt kanssajuonittelijoita. Minua hieman kiinosti tietää olivatko he paljastuneet. Emme me mitään suurempaa olleet suunitellut, vain johtajiemme manipulointia, tietenkin siinä epäonnistuen. Rajaa lähestyessäni ilokseni haistoin Ticholaisen. Mahdollisesti yksi entisistä tovereistani? Outoa kyllä haistoin myös Violencen laimean hajun. He eivät olleet hirveän yhteistyöhaluaisia. Outoja yksilöitä kertakaikkiaan. Miksi olla laumassa jos halusivat joka tapauksessa olla yksin? Ehkä en saisi koskaan tietää vastausta. Lähestyin Tichon vahvaa hajua, eikä se johtunut vain rajan läheisyydestä. Ei, täällä tosiaan oli joku muu. En kuitenkaan tunnistanut hajua keneksikään, jonka jo tuntisin. Uudet tuttavuudet olivat tottakai aina tervetulleita, kunhan vain halusivat olla mukana aatteessani. Pien sain näkyviini epätavallisen tasaisen harmaan orin. Ei mitään merkkejä, vain tasaista harmaata. Erikoista tosiaan.
"Hei vain toveri" tervehdin pysyen kuitenkin Aderlinin puolella.
"Rajavahdissa sinäkin?" kysyin heti perään tuttavallisella tavalla, en kuitenkaan mitenkään pirteästi tai iloisesti. Ei, se ei ollut minun tyyliäni. Asiallinen ja kylmä, sitä minä olin .

Nimi: Lacritsi

10.08.2019 09:53
Elaine - Aderlin

Ruunivoikko jatkoi tappelua kolmannen orin kanssa vielä hetken ajan. Pääosin Elaine väisteli ja antoi pari vastapotkua, kun hermiori yritti saada tammaa kiinni. Samalla Elaine huomasi omaksi järkytyksekseen pysyttelevänsä kokoajan hermin ja violencelaistamman välissä, valkeaa tammaa puolustaen. Outoa kyllä, ettei valkea tamma ollut vielä tappanut maassa makaavaa oria, ja käynyt selästä Elainen kimppuun. Niin kauan kuin vilencelainen ei tekisi sitä, olisi vieras tamma ihan hyödyllinen pitämällä kolmatta oria aloillaan. Elaine sai enemmän aikaa keskittyä tähän oriin.
Mutta missa Arwen oli? Vilkaistessaan pikaisesti ympärilleen Elaine näki Arwenin juoksevan sitä yhtä oria, Clayta karkuun. Ainakin toinen näytti pääsevän pakoon. Elaine lähtisi Arwenin perään, kaipa violencelainen pärjäisi omillaan, ihan kuin Elainea kiinnostaisi jos valkea tamma sattuisi kuolemaan.
"Älä luulekaan!" Orin ääni kantautui Elainen korviin. Katsellessaan ympärilleen Elainen keskittyminen oli herpaantunut sen verran, että morgan tunsi seuraavassa hetkessä kimpussaan olevan hermiorin hampaat niskassaan. Purentavoima sattui ihan kunnolla, ja ilman repimistäkin Elaine tunsi orin hampaiden rikkovan ihoa. Elaine siirsi kehonsa aivan orin viereen, jotta pääsisi potkimaan toista jaloille. Samalla tamma väänteli päätään suuntaan jos toiseen, jotta saisi väännettyä itsensä irti orin hampaista. Se oli yllättävän kovan työn takana. Mokoma oli sitkeää sorttia, tai sitten ori todella halusi, että seuraava potku katkaisisi siltä takajalan.
"Päästä jo irti!" Lopulta Elaine sai joko potkaistua tarpeeksi kipeästi, tai väännettyä päätään tarpeeksi, että ori joutui irrottamaan. Samointein Elaine käänsi hermille takamuksensa, ja potkaisi molemmilla takajaloillaan oria. Toinen kavio taisi osua lapaan ja toinen kaulaan. Ainakin orin suusta pääsi kivun huudahdus ja se kompuroi etujalkaansa varoen kauemmas. Elaine kääntyi oria kohti, mutta ei hyökännyt enää orin kimppuun. Ei näyttänyt toinen olevan enää niin halukas tulemaan puremaan. Samassa Arwen asteli metsästä takaisin. Yksin.
"Missä Clay on?" Elainea härnännyt ori kysyi. Elainehan ei sitä tiennyt, mutta koska Arwenilla ei tuntunut olevan ihan tulipalokiire, Elaine arveli, että appaloosa oli joko eksyttänyt orin tai ehkä jopa tappanut.
"Varmasti kuollut", Elaine totesi orille, ja ilokseen näki toisen pikkuisen kalpenevan "Arwenista on nykyään tullut kova tappelemaan, pahempi kuin nuo kolme tuolla", Elaine jatkoi vähän ilkeästikin hymyillen. Tamma tarkoitti kolmella hevosella violencelaisia. "Kaveristasi ei ole varmaan mitään jäljellä. Jokatapauksessa, tässä on nyt kaksi vastaan yksi", Elaine jatkoi, ja siirsi jalkojaan vieläkin leveämpään asentoon, kuin olisi valmis hyökkäämään orin kimppuun. Kun Diana piti orin kaveria paikoillaan, oli sillä vastassa Arwen ja Elaine. Ori ei kauaa arponut.
"Paskat tästä", ori murahti, ja lähti ravaamaan, yhä vähän potkun saanutta jalkaansa ontuen poispäin tammoista.
"Symko perkele! Etkö halua koskaa Svenin kuolemaa? Zuko tappaa sut!" Dianan pitelemä ori huuteli vihaisena kaverinsa perään.
"Ei Zuko ketään enää tapa, ei se tule tuolta takaisin. Ja Sven oli täysääliö kun edes meni Violecen alueelle yksin", Symko-niminen ori sanoi lapansa yli, eikä enää edes vilkaissutkaan kaveriinsa. Kohta ori olikin jo kadonnut pusikkoon.
"Hah, edes yhdellä näistä on järkeä päässä. Ja olen kunnossa, kiitos", Elaine vastasi Arwenille ja rentoutti kehonsa. Pari pikkuosumaa siellä täällä, joista pahinkin oli niskan purema. Verenvuoto oli jo tyrehtynyt, nämä olivat pelkkiä pintanaarmuja, ei Elainella ollut hätää. Kolmas ori, Zane ilmeisesti nimeltään, katsoi tammoja äkäisenä.
"Ei me tapeta sinua, jos osaat käyttäytyä", Elaine sanoi toiselle, mutta vilkaisi merkitsevästi ja pahasti violencelaistammaa. Tuota hermiä ei sitten tapettaisi, jos ei olisi pakko!

"Jep, oikein mukavan näköinen haava", Elainekin kommentoi valkean tamman revityn kaulan kuntoa, joka näytti vuotaneen jo reippaasti siteistäänkin läpi. Tietenkin Elainen sanat olivat sarkastisia, haava ei ollut ollenkaan mukavannäköinen, vaan aivan järkyttävä. Elainen mielessä kävi kysymys, miten tuollaisen haavan kanssa oli elossa?
Arwen ja Diana aloittivat keskustelunsa, joka kääntyi äkkiä mielenkiintoiseksi. Arwen ja Diana tunsivat toisensa jostain Solasta. Elaine ei tiennyt mikä se Sola oli, mutta varmaan jokin hermien juttu. Ja valkea tamma ei ollut ollut Violencessa ilmeisesti vielä kovin kauaa, kaipa se selitti sen, miksei valkea tamma ollut tappanut vielä ketään. Mutta tamma oli jostain syystä karannut ja palannut takaisin Violenceen. Meinasi sitä, että Diana oli kumminkin uskollinen omalle laumalleen.
Verenvuoto näytti käyvän liiaksi valkealle tammalla, joka joutui käymään makuulleen. Siinä kohtaa Elaine siirtyi lähemmäs maassa makaavaa oria, ottaen valkean tamman paikan hermiorin vahtina.
"Jos yrität nousta, tällä kertaa minä olen se joka potkaisee", Elaine ärähti orille, joka vain luimisteli vihaisena korviaan. Koska toisella ei näyttänyt olevan enää kovin paljoa haluja kavuta koivilleen, Elaine käänsi katseensa Arweniin.
"Ehkä sinun pitäisi auttaa häntä jos pystyt", Elaine sanoi Arwenille Dianasta, ehkä yllättävästi ottaen huomioon tamman violencelaisvihan. Vasta nyt Elainen mieleen oli tullut tamman aiemmat sanat jostain kumppanista.
"Jos tuon tamman kumppani on joku niistä kolmesta, ja meidän hajut löytyvät ruumiin vierestä, sillä on varmasti seurauksia meille kummallekin", Elaine puhui jälleen puolueellisesti ja vilkaisi taas pahasti Dianaa. Violence kostaisi varmasti ja moninkertaisesti, mitä Elaine oli oppinut lauman tapoja tuntemaan. Elainea huoletti oman sairaan laumansa puolesta. Jos Diana olisikin ollut vain jokin rivisotilas, olisi Elaine yrittänyt vakuuttaa Arwenia olemaan auttamatta murhaajia. Mutta nyt Elainesta tuntui, että auttamatta jättämisellä saattaisi olla isommat seuraukset näin talven kynnyksellä.

Nimi: Diana-Violence

09.08.2019 12:52
Jätin ensin huomioimatta minulle tuntemattoman tamman kiitoksen ja pidin huolta että hoitelemani kätyri pysyi maassa. Kun ori edes yritti nousta, potkaisin tuota etujalalla kylkeen.
"Sinuna pysyisin vain siellä maassa" huomautin ennen kuin lopulta käänsin huomioni ruunivoikkoon,
"Mielelläni" huikkasin vastauksen toisen kiittelyyn. Tappelu oikeastaan tuntui haavasta huolimatta hyvältä. Herminä olin kokenut samaa kutkuttavaa tunnetta tapellessa. Ironista oli että tällä kertaa minä olin laumalainen ja vastustajani vaeltava hermi. Ikävästi Deimos keskeytti mielyttävän tunteen. Kumppani. Siksi olin toista juuri kutsunut. Se tuntui väärältä näin jälkikäteen. Oliko toinen enää kumppanini? Vajosin ajatuksiini, jolloin hakkaamani kätyri sai aikaa nousta lähes täysin ylös. Arwen kuitenkin saapui juuri paikalle ja herätti minut ajatuksistani.
"Älä luulekaan" tuhahdin orille ja nousin pystyyn kaataen orin molemmilla etujaloillani takaisin maan tasolle. Kun nostin katseeni takaisin vaaleahkoon tammaan, toinen tuijotti minua mietteliään katseen kera. Tunnistikohan toinen minua? En oikeastaan itsekään olisi Arwenia varmuudella tunnistanut, ellei sitä olisi ääneen sanottu. Yllättäen tamma kysyi haavastani.
"Oikeastaan siitä haluaisinkin puhua" vastasin ennen kuin Arwen jo esitti uuden kysymyksen. Toinen siis ainakin näytti jotenkin muistavan kasvoni.
"Solasta. Olen Diana, jos muistat nimeltä. Darkness in light ja sitä rataa. Sinä olet Arwen eikö niin? Kuulin että"
"Olet se hermi joka karkasi ja palasi takaisin Violenceen" hakkaamani ori kysyi.
"Ja sinä olet se jonka pitäisi olla hiljaa" ärähdin ja potkaisin tuon turpaa etujalallani.
"Kuulin että olet parantajan hommissa ja no... Ajattelin jos voisit auttaa, en voi pyytää apua omalta parantajaltani" sanoin. Päässäni alkoi jo vähän huipata, aloin taas menettää liikaa verta. Suljin silmäni ja laskeuduin makaamaan niin ettei kätyri saisi potkaistua.

Nimi: Lukija

09.08.2019 11:25
Arwen - Hermi

Appaloosan taistelutapa ei ollut se kaikista sankariilisin. Sillä tamman taktiikka oli väsyttää häntä jahtavaa ori. Sitä Arwen teki silläkin hetkellä. Päästyään vartianhampaista oli hän todennut, että Elainella oli kaikki okei. Valkoista tammaa hermi ei edes ehtinyt miettiä ennen kuin täytyi taas sännätä karkuun Clayn hampaita. Appaloosa juoksi Tichoon päin. Ori tuli parin hevosenmitan verran taempana, mutta saavutti koko ajan. Miksi hän oli vain miettinyt yrttejä? Eikä pitänyt huolta kunnostaan, miksi? Ajatukset katkesivat, kun Arwen tunsi hampaat jalassan. Hän yritti potkaista, mutta menettikin vain tasapainon kovassa vauhdissa. Hermi kaatui lapa edellä maahan. Hänen onnekseen myös Clay oli tullut alas hänen mukanaan. Appaloosa nousi nopeasti ylos, vaikka sattuikin. Tamman lavasta vuosi verta, joku terävä oksa oli osunut siihen kaatumisessa. Myöskin Clay oli jalkeillaan.
"Nyt sinä tulet kiltisti takaisin tai muuten alkaa veri vuotaa", ori uhkasi tullessaan samalla hitaasti lähemmäs.
"Älä unta nää", Arwen vastasi.
Clay hyökkäsi salamannopeasti kohti hänen kaulaansa. Tamma pystyi väistämään vain täpärästi. Arwen ei antanut orin miettiä seuraavaa liikettään, vaan nousi takajaloilleen ja huitoi etukaviollaan tuota. Se pakotti Clayn perääntymään. Appaloosa laskeutui takaisin neljälle jalalle ja lähti niin nopeasri kuin pystyi juoksemaan jälleen Tichoon päin. Vielä vähän matkaa, enää pari sataa metriä. Puiden lomasta alkoi näkyä iso siirtolohkare. Arwen hidasti hieman laukkaansa, jotta Clay olisi lähempänä. Nopea vilkaisu taakse vahvisti asian, orin kasvoilla oli itsevarma virne. Sitten tamma keskittyi taas juoksemiseen. Täytyi olla tarkkana, että toinen pysyi tarpeeksi lähelle. Mutta ei niin lähellä, että ylettyisi puremaan häntä. Lohkare oli vain kymmenen metrin päässä. Kun etäisyyttä kiveen oli enää vain kaksi metriä, kääntyi Arwen nopeasti vasemmalle. Tarkoituksena oli, että Clay törmäisi kiveen ja menettäisi tajunsa. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaam ori törmäsi kiveen kylkiedellä. Jolloin vain pari kylkiluuta murtui. Appaloosa irvisti miettiessään kivun mitä toinen tunsi, auts. Clay kaatui jälleen, tällä kertää kivusta ja törmäyksen voimasta. Nopeasti Arwen asteli toisen luo.
"Anteeksi", tamma sanoi.
Sitten hän alkoi kuristaa oria. Toinen yritti taistella vastaan, mutta oli pystynyt enää estämään tammaa. Appaloosa kuristi kunnnes tunsi Clayn menettäneen tajunsa. Heti hän päästi. Hetken hermi tarkkaili oria. Clay hengitti, joten hän oli vapaa lähtemään. Toisen murtuneet kylkiluut saivat Arwenin kärsimään huono omatuntoa. Kunnes hän muisti mitä Zuko oli uhannut tehdä. Ehkä näin oli parempi. Onneksi kylkiluut paranivat yleensä hyvin ilman mittän hoitoa. Niinpä ihan hyvillä mielin appaloosa jätti orin. Lapa edelleen vuotaen verta, Arwen ravasi hänen ja Clayn jälkiä pitkin takaisin. Elaine ja se valkoinen tamma olivat edelleensi sielä(?).
"Oletko kunnossa?", hermi kysyi tullessaan morganin luo.
Saatuaan vastauksen (olettaen, etttä Elaine olisi ok)appaloosa kääntyisi vieraan tamman puoleen. Arwen tutki toista katseellaan. Hänellä oli tunne, että tiesi kimon jostakin. Arwen ei vain osannut sanoa mistä. Yksi asia oli ainakin varmaa tamma oli violencelainen, joka ihmetytti hermia suuresti. Eikö violencelaisia pitänyt olla vain kolme? Oliko kimon lauma tovereita jossain lähellä odottamassa? Kysymysten tulvan keskeytti appaloosan sieraimiin tunkeutuva voimakas veren haju.
"Sulla on ihan järkyttävä haava. Kuinka kauan sulla on noi siteet ollu?", Arwen sanoi.
Samalla hermi tuli lähemmäs nähdäkseen toisen kaulan paremmin. Mistäköhän moinen haava oli tullut? Näytti ainakin ihan helvetin kipeältä. Katsellessaan haavaa eksyi Arwenin katse toisen kasvoihin.
"Mä tunnen sut jostain. Mistä?", hän kysyi tuijottaen samalla kimon silmiä.

©2019 Magical nature - suntuubi.com