Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

HUOMIO! Jos koet, että hahmosi on kehittnyt pelin aikana esim. luonteen suhteen, laita se hahmosi hahmolomakkeeseen!! Hahmotiedoissa on nykyään uusi kohta nimeltä Kehitys, joten se kannattaa lukea AINA kun katsoo toisen roolipelaajan hahmojen tiedot!!!

Täällä sitten roolipelataan. Noudata alla olevia ohjeita!
- Älä tapa tai vahingoita kenenkään hahmoa kysymättä. Tai jos yritätä tappaa käytä sanaa yrittää tai merkkiä (?)
- Voit pelata minä tai hän muodossa.
- Laita nimi kohtaan nettinimesi tai hahmosi nimi. Jos laitat hahmosi nimen laita näin:
Esim. Night-Violence
Mutta jos laitan nimi kohtaan nettinimesi, laita hahmosi nimen perään lauma josta hevonen on. Esim.

Nimi: Taneli

Herman-Aderlin
Kävelin metsässä yksi. Raikas ilma heilutti harjaani ja tuore ruoho tuoksui nenääni...

- Kiroilua saa esiintyä, mutta kunhan ei jokatoinen sana.
- Kun hahmosi puhuu, puhe laitetaan näiden väliin Esim: "Moi". Kun ajattelee se laitetaan näiden väliin Esim: #Olen elossa#. Kaikki mikä ei kuulu ropeen laitetaan näiden väliin Esim: //Moikka// Ja kaikki muu tekeminen ilman merkkejä.

Tapahtunutta

Vieraskirja <  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Gaapriel

01.09.2018 13:41
Zera-Violence

Deimos kävi eteeni makuulleen ja minä istahdin takapuoleni päälle maahan. Pää keinuen kuuntelin oria ja räpsyttelin hämmentyneenä ripsiäni.
"Äiti harvoin on kanssani, joten olen tottunut siihen. Syön välillä äidin kanssa aamupalaa, mutta muuten olen sijais emoni Maran kanssa!" vastasin toiselle siihen, että minut jätettii yksin ja olen ilman äitiä yleensä. Hymyni kyllä hyytyi pikkuhiljaa kun Deimos kertoi Safiiran suunnittelevan jotain muuttoa ja lähtöä pois kotoa. Olin hetken hiljaa ja katselin vain maata ja sielä loikkivaa heinäsirkkaa.
"En minä tahdo jättää kotia, kavereita, sinua tai ketään muutakaan!" sain lopulta sanottua kiukkuisesti, mutta hämmentyneenä.
"Voidaanko etsiä äiti ja minulla on nälkä" sain sanottua vielä orille. Olin todella hämmentynyt ja en ollut aivan ymmärtänyt Deimoksen selitystä lähdöstä ja kaiken jättämisestä. Miksi äiti niin tekisi? Huokaisin syvää ja istui edelleen odottaen toiset vastausta tai reaktiota.

Nimi: Lacritsi

01.09.2018 12:08
Deimos - Violence

Pieni musta tamma nousi ylös, jolloin Deimos pääsi vasta nyt kunnolla arvioimaan varsan kokoa, ja sen mukaan myös ikää. Hyvin nuori, ehkei kuitenkaan ihan imeväisen iässä. Ehkä se kykeni jo syömään kiinteää ruokaa ainakin jonkin verran? Mitä hemmettiä näin pieni varsa teki metsässä yksin? Mietteissään Deimos vilkaisi taas metsään ympärillä, minkä aikana varsa oli tullut lähemmäs. Varsan posken kosteus imeytyi friisiläisen mustaan turkkiin, mutta kasteen kylmyys ei riittänyt tuomaan kylmänväristyksiä. Hieman yllättyneenä Deimos laski katseensa varsaan, ja sai taittaa leukansa kiinni kurkkuun ja katsoa melkein kohtisuoraa alas, että edes näki niin lähellä olevan pikkuvarsan.
*Siinäpä on hankala kysymys... Mutta eiköhän me hänet löydetä*, Deimos mietti vastaustaan, jolloin varsa ehti jo puhua enemmänkin. Emo tunsi Deimoksen? Johtaja? Mit-? Tämä penikka ei ollut Tichosta, vaan Violencesta! Vasta nyt Deimos tajusi kiinnittää tarkempaa huomiota varsan hajuun. Tämä penikka oli Safiiran varsa!
"Sepä... Erikoista..." Deimos vastasi naurahtaen, saadakseen aikaa selvitellä ajatuksiaan. Olisihan se pitänyt arvata ettei Safiira antaisi Deimoksen tavata varsaansa Zeraa.
"Emollasi on aina ollut kummalliset mielipiteet, en kyllä yhtään ymmärrä miksi hän on sinulle sillälailla sanonut", Deimos jatkoi varsaa katsoen.
"Ja siis niin, olen minä Deimos", Deimos varmisti, vaikka kaipa penikka oli asian jo ymmärtänyt. Deimos käänteli korviaan. Ehkä muksusta olisi hyötyä, vaikka se ei nyt Tichoon kuulunutkaan. Ehkä Safiira ei edes ajattelisi Tichoon liittymistä, jos Zera sanoisi asiaan vastaan?
*Tämä on pelkkää hakuammuntaa*, Deimos murahti mielssään, mutta päätti yrittää.
"Ja emostasi... Hän lähti pois sinun luoltasi, jätti sinut yksin", Deimos aloitti. Ori otti askelen taaksepäin ja laskeutui maahan makuulleen. Ihan vain koipiaan lepuuttaakseen, ja säästääkseen niskaansa naksahtamasta, koska näin varsaan katsominen oli helpompaa.
"Hirveää, kyllä minusta emon pitäisi olla varsansa kanssa", Deimos voivotteli.
"Lisäksi kuulin sellaista juttua, että emosi aikoisi lähteä Violensestä lopullisesti. Sellaiseen laumaan nimeltä Ticho. Ja hän aikoo ottaa sinut mukaasi", Deimos jatkoi.
"Mietihän, joutuisit jättämään isäsi, kaverisi, ja kaikki jotka tunnet, etkä voisi nähdä heitä enää koskaan", Deimos jatkoi pahoitellen.
"Safiira ei ole tainnut kertoa sinulle suunnitelmistaan? Ei? No voihan, kyllä minusta sinun ikäiseltäsi pitäisi kysyä mielipidettä vai mitä?", Deimos jatkoi.
"Harmillista, minäkään en ehtinyt olla sinun kanssasi ollenkaan", Deimos jatkoi voivottelua, kuin muuttoasia oltaisiin jo päätetty.
"Et kai sinä halua lähteä kodistasi jonnekin tuiki tuntemattomaan?"

Nimi: Gaapriel

01.09.2018 11:34
Zera-Violence

Kasteesta märkä kylkeni kohoili tasaisesti hengitykseni tahtiin. Havahduin tähän maailmaan vasta, kun tunsin lämpiman turvan tönäisyn selässäni. Nostin pääni hitaasti ylös. Silmäni olivat ihan ristissä väsymyksestä ja hakotukset eivät tohteneet loppua. Maiskutin suutani unisena ja käänsin väsyneet kasvoni vieressäni seisovaan valtavaan hevoseen. Tunnistin orin heti ja nousin seisomaan. Onnellisena hymyillen astelin toisen eteen ja painoin pääni orin lämpimaan rintaan(?)
"Missä äiti on?" kysyin onnellisena mutta väsyneenä.
"Äiti aina sanoi, että et ole lapsi ystävällinen, mutta en ikinä uskonut sitä!" totesin ja painauduin vielä tiukemmin kiinni orin(?)
"Mun nimi on Zera ja etkös sinä ole Deimos johtaja?" kysyin silmät onnea pursuten.

Nimi: Lacritsi

30.08.2018 23:25
Deimos - Violence

Diana laski päänsä maahan, ja niin teki myös Deimos. Sinisten silmien katse lukittuna tamman valkeisii kasvoihin, Deimos vaipui jossain kohtaa huomaamattaan uneen. Friisiläisen uni oli kuitenkin tänä yönä hyvin pinnallista ja katkonaista. Deimos heräsi melkein tunnin välein, mutta itse ori ei ollut varma tarkasta heräämismäärästä. Aina, kun Deimos heräsi, tuntui että ori oli vain sulkenut silmänsä ja avannut ne uudelleen, tai Deimos ei ollut edes varma oliko nukkunut ollenkaan, mutta hahmotti kuitenkin pienet hetket, jolloin ei ollut kuullut Dianan hengitystä tai nähnyt tamman unisia liikahduksia. Kuitenkin, kun yön pimeys alkoi vähän väistyä aamuhämärän tieltä, ori ei tuntenut oloaan niin väsyneeksi kuin valvotun yön jälkeen pitäisi. Oikeastaan vain siitä Deimos päätteli, että oli nukkunut edes jonkin verran.
Deimos nosti jälleen päänsä pediltä ja vilkaisi Dianaa. Ori joutui tukahduttamaan haukotuksen, ja mietti, kokeilisiko nukkumista vielä, vai nousisiko. Yökin oli tuntunut menneen niin nopeasti, mutta jos Deimoksen silmät eivät valehdelleet, niin ulkona näytti kyllä aamu lähestyvän. Deimos päätti nousta. Luulisi että eilisen pitkä päivä, ja kävely kipeällä jalalla olisivat uuvuttaneet niin mielen kuin kehonkin. Katkonaisesta yöstä johtuen ori ei voinut olla miettimättä miksei ollut saanut nukuttua, mutta ei sanonut mahdollista syytä edes itselleen. Deimos ei kylläkään tuntenut oloaan sekavaksi, ahdistuneeksi tai kiihtyneeksi, mutta päätti silti lähteä ulos leiristä, pois Dianan ja muiden hevosten läheisyydestä, ihan vain varmuuden vuoksi, että katkonainen yö tosiaan jäisi vain katkonaiseksi yöksi. Muilla hevosilla oli usein ikävän triggeröivä vaikutus.

Onneksi Deimos oli pedillä pesän sisäänkäynnin puolella, eikä puristuksissa Dianan ja seinän välissä. Olisi Deimos sieltäkin kyllä onnistunut lähtemään hiljaisesti, mutta tästä kohtaa se oli helpompaa. Varmaan pitäisi ottaa tavaksi nukkua pedin reunalla, varsinkin jos kunnon töiden alkaessa Deimos varmaan joutuisi lähtemään liikkelle yölläkin. Friisiläinen hivuttautui kauemmas valkeasta tammasta ja nousi sitten jaloilleen, ja ravisteli pedin rippeitä turkistaan. Deimos suuntasi sammalverholle ja kurkisti sen taakse. Aukion tässä osassa ei näkynyt liikettä, lukuun ottamatta jotakuta joka käveli yksin aukion halki johonkin pesään. Missä lie tarpeillaan käynyt. Ilmeisesti oli vielä liian aikaista että juuri kukaan olisi hereillä.
Deimos tutkaili katseellaan leirin puiden muuraamia seiniä ja yritti hahmottaa mistä leiristä pääsikään ulos. Että Deimos rakastikaan vieraita paikkoja ja tietyissä asioissa huonoa muistiaan. Ori ei päässyt sadan prosentin varmuuteen uloskäynnistä, joten päätti vain lähteä kulkemaan aukion reunaa pesärivistöä seuraten. Kyllä sisäänkäynnin pitäisi jossain vaiheessa tulla vastaan. Ja niinhän se myös tuli.

"Minne menet?" Ääni takana sai Deimoksen pysähtymään sisäänkäynnin kohdalla ja katsomaan taakseen. Joku vaalea ori käveli reippaasti lähemmäs.
"Ulos", Deimos vastasi tympääntyneesti.
"Minne?" vieras hevonen kysyi uudelleen. Deimos taittoi korvansa tapailemaan niskan mustaa harjaa. Uteliko tuo nulikka tarkoituksella Deimoksen menoja.
"Tarpeeni tekemään, haluatko tulla mukaan katsomaan?" Deimos ärähti vaimeasti. Vaalea hevonen luimisti korviaan, eikä näyttänyt vakuuttuneelta, mutta kääntyi pois. Deimos ei jäänyt mulkoilemaan sen perään vaan tunkeutui ulos leiristä pidempään odottelematta.

Metsässä kävely rauhoitti noussutta ärtymystasoa ja vehreiden latvustojen alta Deimos löysi pian jotain aamiaiseksi kelpaavaa, ennen kuin ori jatkoi matkaansa jokseenkin tutussa ympäristössä. Eilinen ei ollut ollut ensimmäinen kerta kun Deimos oli näillä main liikkunut. Aurinko alkoi jo kurkistaa puiden välistä, kun Deimos pysähtyi. Mikä aamukasteen kastelema mytty tuolla puunjuuressa lojui? Jonkin matkan päässä Deimos näki mustan karvakasan, jonka Deimos tunnisti kohta varsaksi. Mitä ihmettä se teki täällä tähän aikaan? Deimos vilkaisi taakseen tulosuuntaansa. Miksi ticholainen varsa oli täällä yksin?
Deimos ei ollut vielä tunnistanut Zeran hajua, joten ori oletti varsan kuuluvan Ticholle. monet valkeat hevoset syntyivät mustana, joten varsan tumma väritys ei herättänyt ihmettelyä. Ensin Deimos ajatteli jättävänsä nukkuvan penikan siihen, mutta tuli toisiin aatoksiin. Ehkä varsasta olisi jotain hyötyä... Entisenä isänä Deimos tiesi oikein hyvin mitä jälkikasvu merkitsi vanhemmille. Ja tässä illan ja aamun aikana Deimos ei voinut olla huomaamatta että Tichon kaakit suhtautuivat vieraisiinsa vähän epäillen. Liekö asenne muuttuisi jos Deimos toisi mahdollisesti eksyneen penikan kotiin? Ehkä. Ilman sitä pientä ehkä-ajatusta Deimosta ei olisi muutoin vähempää kiinnostanut jos varsa jäisi tuohon kuolemaan. Friisiläinen pyöräytti niskojaan kuin valmistautuisi suureenkin koitokseen. Orin suunnitelmissa ei nyt ihan ollut päätyä heti aamusta keskenkasvuiselle juttelemaan ja viime varsan kanssa juttelukerrasta oli aikaa. Vieläkö vanha taito oli tallella?

"Heei muksu, miksi sinä siinä lojut? Eikö sinulla ole kylmä?" Deimos asteli varsan viereen ja kysyi kysymyksensä suhteellisen reippaalla, mutta huolestuneella äänellä. Deimos laski päänsä ja sipaisi varsan selkää turvallaan.(?) "Ainakin turkkisi on ihan märkä", friisiläinen jatkoi varsalle.

Nimi: Gaapriel

30.08.2018 18:46
Safiira-Violence, Vicente-Ticho

Nurmen ja sammaleen sekoitus lipusi jalkojeni alla kun liu`uin orin iskusta taaksepäin.
"Mistä se on tehty?!" kiljaisin nauraen ja hämmentyneenä. Aurinko oli hädintuskin edes noussut, kun minä ja Vicente olimme heränneet. Treenaus sujui ainakin orin osalta hyvin. Itse en pystynyt oikein tekemään mitään. Vicenten eilisestä kipukohtauksesta huolimatta toisella näytti sujuvan hyvin.
Ori naurahti ja laski suojan alas.
"Se on täysin puhdasta energiaa. Se on lähtöisin tästä kivestä, joka roikkuu kaulassani ja se ei toimi kuin minun suvullani. Kiveä ei kuitenkaan voi luovuttaa kenelle tahansa suvun edustajalle. Se tuntuu itse valitsevansa seuraavan käyttäjän. Jos minä en olisi saanut sitä, kivi olisi odottanut niin kauan että se päätyisi oikealle omistajalle!" toinen selitti minulle. Hämmentyneenä kuuntelin oria.
"Toimiiko se ilman kosketusta?"
"Kyllä se toimii hetken, mutta etäisyyteni siihen ei saa olla paria metriä enempää!"
Kävelin hieman lähemmäs oria. Pian tunsin jalkojeni alla hieman hiekkaa. Pysähdyin ja upotin jalkani hiekkaan. Vilkaisin nopeasti jalkojani ja heti sen jälkeen potkaisin hiekkaa kohti orin kasvoja. Vicente nosti hämmentyneenä päätään ja yritti ravistaa hiekkaa pois silmistään. Hyppäsin nopeasti orin sokean silmän puolelle ja nappasin hampaillani tuon etujalasta kiinni, kaataen toisen kyljelleen. Onnellisena nopeasta voitostani keskittymiseni herpaantui niin että tunsin pian hampaat ryntäissäni. Olin lähes yhtä nopeasti itse naamallani kun orikin. Lensin toisen kyljen yli kauniissa kaaressa. Ori kierähti minuun päin niin että näki minut. Suojakilpi antoi minulle kovan sähköiskun sen lävähteässä selkääni. Kierin sen iskun voimasta muutaman metrin eteenpäin.
Häviöstäni pettyneenä huokaisin syvään poskeni kiinni maassa.
"Taas!" totesin. Vicente nousi nauraen pystyyn.
"Tekniikkasi oli hyvä. Hyödynsit heikkouksiani, mutta unohdin että kaatunut vastustaja ei ole voitettu!"
Pyöräytin silmiäni kuin pahinkin teini. Orilta oppisi varmasti todella paljon. Nousin ylös ja tunsin veren valuvan rintaani pitkin.
"Käydään puhdistamassa tuo haavasi että se ei tulehdu näissä kesän helteissä!"
Nyökkäsin hyväksyvästi ja lähdin kohti pesääni. Ori jäi seisomaan aukiolle ja katsoi perääni.

Nimi: Gaapriel

30.08.2018 18:08
Igor-Violence

Hymähdin huvittuneena.
"Safiiralla on omat hieman rankemmat kasvatus metodit kuin muilla. Zera on tottunut jo siihen, ja siksi viihtyy myös sijaisemon kanssa. Itse en juuri vietä Zeran kanssa aikaa, paitsi jos ei ole muuta vahtijaa kuin minä!" totesin upseerille. Tämä luola näytti riittävän puhtaalta joten lopetin siivoamisen.
"Haittaako sinua jos lopetamme tältä päivää? Lapset nukkuvat minun luolassani joten lainaa Safiiran luolaa. Toivottavasti se käy?" kysyin. Ben oli tällä hetkellä korkea arvoisin, joten luvan kysyminen tuntui oikealta. Haukottelin makeasti ja lähdin ulos kohti Safiiran luolaa.(Benin vastauksen jälkeen tai ilman vastausta:D)

Nimi: Diana-Violence

21.08.2018 18:40
//Oon laiskalla päällä sori

En ollut varma, väsyttikö minua maittavan aterian takia vai koska alkoi olla jo myöhä. Joka tapauksessa nyökkäsin hyväksyvästi friisiläisorille ja laskin pääni tuon viereen. Toisen lämpö oli tuudittava ja ei aikaakaan kun nukahdin sikeään uneen.

Nimi: Lacritsi

17.08.2018 06:52
Deimos - Violence

Hyvä hyvä, Diana suostui ainakin maistamaan. Deimos siristi mielissään silmiään kun tamma otti ensimmäisen maistiaisen. Jos Diana olisi vaikka väittänyt ettei olisi nälkä, Deimos olisi silti vaatinut edes maistamaan edes orin mieliksi.
"En tietenkään pidä", Deimos vakuutti pehmeästi tamman seuraavien sanojen kohdalla. Kaikki pelkäsivät jotain, Deimos ymmärsi sen, mutta kovin usein Deimos ei pyrkinyt miettimään ja ymnärtämään muiden pelkoja. Paitsi ehkä Dianan. Deimos virnisti tamman ruokapuheille, totta kai Deimos aikoi vielä syödä, ei se tammalle kaikkea antaisi!
Tässä välissä Deimos muisti levitaation joka yhä puuhaili omiaan. Jännä kyllä se ei ollut mennyt ulos luolasta, vaikka varmaan voisi. Deimos huomasi siirtää levitaation pois itsensä ja Dianan päältä, ennen kuin köski sitä lopettamaan mullan kannattelun. Levitaatio päästi hiput tipahtamaan heti, ja luikerteli Deimosta kohti. Deimos luimisti vähän korviaan valmistautuen uuteen uupumusaaltoon, joka myös tuli, mutta ei niin pahana kuin ori oli odottanut tai sitten se eo tuntunut niin pahalta, orin ollessa jo valmiiksi makuullaan. Sitten Deimos käänsi päänsä takaisin Dianan suuntaan ja nappasi heinää. Kaksikon syötyä heinät varmaan suurinpiirtein puoliksi, Deimos venytti niskaansa nostamalla niskaa kohti kattoa. Ori haukotteli ja vilkaisi Dianaa.
"Eikö olisi jo hyvä aika alkaa nukkumaan?" Deimos kysyi epäsuorasti tamman suunnitelmia. Deimos ainakin alkaisi koisimaan, väsytti. Harmi vaan että orin unet jäisivät tänä yönä lyhyiksi.

Nimi: Diana-Violence

16.08.2018 22:16
Täytyi myöntää, että Vicente ei vaikkuttanut siltä, että olisi suunnittelemassa jotain ilkeää suunnitelmaa, mutta pieni ääni päässäni käski kuitenkin olla varovainen. Ensimmäinen vaikutus saattoi pettää. Deimoksen julistus Jerryn tappamisesta tuli hieman yllättäen, mutta en voinut sanoa, ettenkö pitänyt ajatuksesta. Ennen kuin kuitenkaan ehtinyt mietteiltäni vastata Jerryn kuolemantuomioon mitään, vaihtoi Deimos aihetta vähän kevyempään. Ehkä hyvä niin.
"Ehkä sitä voisi vähän maistaa. Ticholla muistaakseni oli vihreintä ja maukkainta ruohoa" naurahdin ja nappasin tupon maukasta ja vehreää ruohoa. Kyllä se Violvencen kuivat heinät voitti.
"Kiitos, ettet pidä minua nössönä tai vastaavana" totesin, kun olin syönyt ruohotupon. Otin tämän jälkeen lisää ja vähän isomman.
"Jos haluat vielä, niin kannattaa napata, ennen kun syön kaiken" naurahdin.

Nimi: Lacritsi

16.08.2018 18:12
Ben - Violence

Niin niin, toki he saisivat pidettyä lauman kasassa, ei Ben sitä yhtään epäillyt. Ja Violence oli niin iso ja vanha lauma, ettei se ihan tuosta vain hajoaisi muutenkaan, ehkä.
"Ai.. Minä kun luulin että sen ikäiset ovat kovinkin kiintyneitä emoon eivätkä pysty olemaan kenenkään ulkopuolisen seurassa ilman että tulee ikävä. Ehkä Zera on erikoisen rohkea tapaus", Ben sanoi vähän epävarmasti, ensinnäkin siitä syystä, ettei tuntenut nuorien varsojen ajatusmaisemaa kovin hyvin.
"Kuinka läheinen sinä olet Zeran kanssa? Tai siis, saatko viettää aikaa hänen kanssaan?" Ben jatkoi kyselyä. Igor oli vastannut niin vakuuttavan rauhallisesti, ettei Ben edes huomannut aiheen olleen jotenkin ikävä.

Nimi: Gaapriel

15.08.2018 20:14
Igor-Violence

Kuuntelin oria hiljaa ja nyökkäsin aina välillä.
"Ei minustakaan Aafiiran ja muiden lähtö kauhean järkevää ollut, mutta kyllä me lauma kasassa pidetään. Sille taudille nyt ei voi mitään. Se nyt on voinut tulla vaikka rotista tai sitten jäniksistä!" vastasin orille ja sitten sain kuulla kysymyksen Zerasta. Aihe vaivaannutti minut tyystin, mutta ei estänyt minua vastaamasta kysymykseen.
"Safiiralla on niin paljon tekemistä, että Zera alkaa tottua sijais emoon hyvin. Välillä hän ei edes huomaa äitinsä poissaoloa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se mukula kaipaisi emoaan!" vastasin Benille niin rauhallisesti kuin pystyin. Olihan Zera oma lapseni, mutta aihe ei silti ollut mieluisin.

Nimi: Lacritsi

13.08.2018 18:27
Ben - Violence

Ben virnisti kun Igor suostui ehdotukseen ja jatkoi työntekoa vähän ripeämmin, kuitenkin niin että keskustelu onnistui siinä samalla.
"Älä edes kysy hermostuttaako!" Ben huudahti kun Igor esitti kysymyksensä.
"Eli siis hermostuttaa ihan hulluna. Juuri kun minä kuvittelin että minun pieni maailmani palaa raiteilleen niin sitten joku tuleekin ilmoittamaan että hei tuolla on liikkeellä kuolemantauti ja sitten saan kuulla että kolme ystävääni on päättänyt lähteä varmaan pahimpaa tautipesäkkeeseen turistiksi, eivätkä he edes sanoneet minulle hyvästejä ennen lähtöään", Benin ääni oli tyytymätön, mutta ei vihainen, kun ruunikko purki hermotuneisuuttaan Igorille ja kaikuvaan kiviluolaan. Sitten Ben luimi korviaan ja vilkaisi varovasti Igorin suuntaan.
"Miten Zera on reagoinut Safiiran lähtöön?" Ben kysyi varovaisesti, koska ei tiennyt millainen suhde Igorilla oli varsaansa, tai että oliko aihe arka. Zerahan oli aika pieni, Ben ei osannut edes kuvitella miten varsa saattoi kaikki nämä asiat ymmärtää.

Nimi: Gaapriel

13.08.2018 14:46
Igor-Violence

Ben ryhtyi auttamaan minua ja pääsimme jo pitkälle ennen orin ehdotusta. Huokaisin naurahtaen ja pyöräytin silmiäni.
"Noh jos se sinusta tuntuu mukavalta niin kisataan vaan!" naurahdin ja potkaisin takajaloillani yhtä kiveä niin että se kimposi pitkälle luolan suulta, vierien aina aukiolle saakka.
"Hermostuttaako tämä tilanne sinua? Tarkoitan vain, että kaikki tämä sotku ja sairaus ja noh, kaikki!" kysyin toiselta lapojani kohauttaen ja samalla luolaa siivoten.

Nimi: Lacritsi

12.08.2018 11:42
Ben - Violence

Upseeri seurasi kiitollisena Igoria ensimmäiseen luolaan. Luultavasti he eivät jaksaisi enempää kuin yhden luolan verran, mutta sekin oli alku. Jotkin kivet oli helppo potkia pois vain yhden kavion avulla, isompia Ben vieritti etujalkojen avulla, ja takaperin peruuttaen, vähän saman näköisesti kuin koiraeläimet kaivavat. Se oli aika tehokasta. Hetken työskentelyn jälkeen Ben tunsi rauhoittuvansa. Ruunikko vilkaisi Igorin puolta luolasta.
"Hei, haluatko kisata? Kumpi saa puolensa tyhjäksi ensin?" Ben ehdotti leikkisästi.

Nimi: Lacritsi

12.08.2018 11:13
Deimos - Violence

Friisiläinen kuunteli korviaan luimien tamman sanoja.
"Olet kertonut tuon aiemmin", Deimos vahvisti hiljaa välissä, ettei aihe ollut täysin uusi, Dianan ei siis tarvitsisi kertoa hirveyksiä kokonaan uudelleen. Tammaa kokoajan katsoessaan Deimos näytti Dianan sanojen aikana mietteliäältä. Deimos tunsi olonsa hivenen turhautuneeksi, koska ei tiennyt miten saisi pyyhittyä tuon tunteen ja pelon Dianan mielestä pois.
"Vicentellä on ollut valtaa ja voimaa jo vuosia", Deimos totesi lapojaan pienesti kohauttaen ja edelleen vanhusta puolustellen. "Mutta jos haluat pitää etäisyyttä häneen ja ticholaisiin, se on sinun asiasi, minä en siihen puutu", Deimos lisäsi ymmärtäväisemmin. Ehkä tamma huomaisi jotain, mitä luottavaisin mielin kulkeva Deimos ei huomaisi. Ori kuitenkin tajusi olla sanomatta asiaa ääneen, keskustelun aiheen huomioon ottaen.
"En tiedä mitä voisin tehdä saadakseni tuon tunteesi helpottumaan. Mutta Jerryn pelkääminen saa luvan loppua. Ensimmäinen asia mitä teemme kun palaamme Violenceen, on Jerryn tappaminen", Deimos lupasi vakavana. Suojatin tappaminen saisi Aitnen varmasti suuttumaan, mutta Diana oli tuonut huolensa ilmi niin monta kertaa, että Deimoksesta olisi aika astua tädin varpaille. Deimos ei voisi estää, ettei Dianaa käytettäisi hyväksi uudelleen, mutta voisi tehdä sille asialle jotain, ettei uhka olisi enää ikinä Jerry. Deimos seuraili katseellaan tamman reaktiota, ja hymyili sitten rohkaisevasti. Olisikohan aika vaihtaa puheenaihetta?
"Joten..." Deimos sanoi mietteliäästi, "oletko syönyt mitään tälle päivälle? Sinun pitäisi tosissaan ainakin maistaa tätä", Deimos jatkoi reippaammin ja työnsi turvallaan heiniä lähemmäs Dianaa.

Nimi: Diana-Violence

12.08.2018 03:48
En ollut niinkään vihainen Deimokselle, tiesin, että hän luultavasti vain ajatteli parastani. Aihe vain sai minut hermostumaan ja hyvästä syystä.
"Jerry... En muista mitä kaikkea olen sinulle jo Jerrystä kertonut, mutta Jerry yritti käyttää minua hyväkseen, jotta voisi kostaa sinulle Veljensä kuoleman. Minun piti haurhauttaa sinut ja vietellä, jolloin Jerry pääsisi yllättämään. Jos en olisi lähtennyt pakoon sinä yönä vaan jäänyt ja kieltäytynyt tai epäonnistunut tehtävässä, minulle olisi käynyt samoin kuin ystävälleni. En onneksi ollut yhtä sokea kuin Betty... Joka tapauksessa tämän takia en halua vaikuttaa siltä, niin kuin minusta olisi hyötyä jollekin. Uskon, että Vicente ei ole niin kuin Jerry, mutta valta ja voima voi nousta nopeasti päähän" kerroin koko tarinan välillä katsoen Deimokseen, jotta näkisin tuon reaktion. Jerry todella oli kaiken pahan alku. Ja nyt kun ori vielä oli kodissani, nauttimassa Aitnen suojeluksesta, tuntui, että kaikki ne pahat muistot palasivat pintaan.

Nimi: Gaapriel

11.08.2018 18:09
Igor-Violence

Tuijotin oria virne naamallani.
"Noh ei sun mulle tarvii kaikkee kertoo ja jos nyt yötä vasten välttämättä haluat luolia laittaa niin laitetaan!" naurahdin ja lähdin rennosti kävelemään kohti tyhjiä luolia.
"Siivotaan nyt turhat kivet ja kaikki sellaiset pois luolista, jotta pedit saadaan paikoilleen" sanoin hermostuneesti tanssahtelevalle(?) upseerille. Kävelin yhteen tyhjistä luolista ja aloin kaviollani potkia oksia ja kiviä pois luolasta. Oli tässäkin tekemistä yhdelle yölle.

Nimi: Lacritsi

10.08.2018 00:01
Ben - Violence

Ben tanssahdeli tuttuja hermoromahdusaskeliaan Igorin luo ja pysähtyi mustan orin eteen. Igor kysyi, mistä kiikastaa.
"Siitä, että nyt kun tuolla ulkona riehuu se kulkutauti, ja meidän Safiira, Diana, Deimos ja vieraat päättivät lähteä Tichoon koska.." Ben vaikeni juuri ajoissa, ja sulki suuri eleisesti suunsa.
"Koooska, en tiedä miksi", Ben valehteli selvästi, jopa ruunikko itse kuuli sen äänestään. Ben loi Igoriin anovan katseen ja toivoi ettei ori kysyisi enempää.
"Ja leiri jätettiin meidän kahden ja Aitnen vastuulle. Ja mitä meidän pitää nyt tehdä, on se että... Meidän pitää valmistautua siihen tautiin. Tyhjennetään suurimmat luolat asukkaista, rakennetaan sinne paljon petejä ja jos sairaita tulee, siirretään ne sinne. Niin ja ruokaa pitää varmaan alkaa keräämään varastoon, ja sammalta veden kuljetusta varten. Lähetin jo muutaman yötä vasten hakemaan metsästä pedinrakennustarvikkeita. Se ei ole paljon, mutta ainakin alku. Mentäisiinkö nyt hoitamaan ne luolat?", Ben kertoi hermostuneena.

Nimi: Lacritsi

09.08.2018 23:51
Deimos - Violence

Deimos näytti hetken ajan siltä että oli syönyt jotain hyvin kitkerää eikä edes levitaatio saanut orin huomiota vietyä lumoavuudellaan, vaikka se leijaili aivan isäntänsä naaman edestä.
Mitä Deimos oli taas sanonut? Miksi Diana tuntui taas suutahtaneen? Ja miksei tamma halunnut ottaa taitoa valtaansa? Valta lisäsi turvallisuutta. Tekisi Dianan elämän helpommaksi. Ja ehkä antaisi Dianan kyvylle aseen muodon, mistä Deimos olisi mielissään ottamassa ilon irti, mutta se oli sivuseikka. Ehkä. Ja miksei Diana luottanut Vicenteen? Eikö tamma nähnyt mitä kaikkea sen papparaisen päästä saattoi löytyä? Joo, kyllä Deimos kunnioitti ja arvosti Vicenteä, mutta nyt kun kiitoksen taakka tuntui haihtuvan friisiläisen harteilta, ei Deimos voinut vastustaa kiusausta käyttää vanhusta vähän hyväkseen, ja nyhtää tietoa kyvyistä ja vähän muustakin. Deimoksella oli kysymyksiä ja varmaan puolen kymmentä kommenttia jolla aloittaa kunnon huutoriita, mutta molempien tähden Deimos ei halunnut sitä. Eikä Deimos muutenkaan halunnut suututtaa rakastamaansa tammaa. Mietiskellessään Deimos oli pyyhkinyt happaman ilmeen naamaltaan ja laski nyt rauhallisesti huokaisten päänsä alas, tamman pään viereen, myös valkeaa kaulaa koskettaen. Orin aivojen raksutuksen saattoi varmaan kuulla, Deimos yritti niin kovasti miettiä miten saisi tamman leppymään.
"Uudestaan? Uskallankohan kysyä mitä mahdat sillä tarkoittaa?" Deimos kysyi pehmeästi, ehkä pikkiriikkisen huvittuneeseen sävyyn. "En halua suututtaa sinua", Deimos lisäsi samalla pehmeällä sävyllä, jossa oli nyt ripaus pyyntöä. Välillä Deimos tosissaan mietti miten pitkään jaksaisi ryömiä tällätavalla maata pitkin Dianan kiukuttelun takia. Ongelma oli tietenkin se, ettei Deimos ymmärtänyt miksi Diana tulistui ja siksi ei keksinyt kovin järkevää syytä tamman äkilliselle mielentilan muutokselle.

Nimi: Gaapriel

09.08.2018 22:08
Ancelika-Violence

Uni maistui ja en tajunnut Zeran lähtevän. Ainoa mihin havahduin oli Faijerin turvan lämpö, mutta en täysin herännyt. Kasvoilleni nousi hymy, korjasin asentoani ja jatkoin nukkumista. Voi kun lauma tajuaakin aamulla, että varajohtajan pieni varsa on hävinnyt teille tuntemattomille.

Vicente-Ticho

En löytänyt Tacia mistään. Mihin lie kiukkuinen tamma oli mennyt. Huokaisin syvään ja jatkoin kierrosta leirissä. Kuu oli noussut korkealle taivaalle ja valaisi koko leiriä. Tulikärpäset leijailivat ympäriinsä ja heinäsirkat pitivät yöllistä konserttiaan. Koko hetki oli suorastaan taijanomainen. Vanha mieleni ja pääni lepäsi, kun sain vihdoin olla kotona. Kaikki oli niin kauan hyvin kunnes vasemmassa korvassani alkoi tinnittää. Läskin päätäni äkillisesti ja korskahdin ikävästä äänestä. Silmässäni oleva vamma ei ollut kipeä, mutta vanha haava aiheutti hermosärkyä kalloni vasemmalle puolelle. Minusta oli tullut virallisesti vanha. Vasen etujalkani petti ja polveni kolahti maahan. Leirissä olevat hevoset, jotka olivat vielä hereillä alkoivat hätääntyä ja leirissä alkoi yöllinen hälinä. Osa kiirehti luokseni ja kyselivät toisiltaan, että mitä pitäisi tehdä. Kasvojeni koko vasen puoli oli turta ja kipu alkoi sumentaa jo oikan silmänkin näköä.
"Secro! Pesästäni lääkeannos. Se on aivan sammalverhon oikealla puolella. Vauhtia!" huusin orille, oka tuli vihdoin näkyviin ja tiesi tismalleen mistä oli kyse. Annokseen oli meiramin, kielon ja kamomillan sekoitus. Mukana oli myös muita hermosärkyä lievittäviä yrttejä. Väkeä tuli yhä enemmän katsomaan mistä meteli tuli ja metelistä tuli näin ollen vieläkin suurempi. Secro tuli pian tyhjän kulhon kanssa luokseni.
"Täälä ei ole mitään!" ori huusi hätääntyneenä. Yritin nousta ylös ja tehdä asiale jotain, mutta tein juuri päinvastoin. Rojahdin kyljelleni, aivan kuin narusta olisi vetänyt.
"Osaako kukaan tehdä nopealla tahdilla ja mahdollisimman puhtaasti lääkesekoituken ohjeideni mukaan?" kysyin joukolta saamatta vastausta.
Kipu ei ollut sietämätön, mutta en halunnut pysyvää hermovauriota, joten asialla oli hieman kiire.

Zera-Violence

Katselin kuuta ja harhailin ympäriinsä. Olin tajunnut liian myöhään, että eksymisen riski oli olemassa ja näin oli tapahtunut. Kävelin hiljaa ja varovaisesti ympäriinsä kyneleet valuen silmistäni.
"Ei ikinä olisi pitänyt lähteä." nyyhkytin itselleni. Minua pelotti olla yksin ja kaipasin äidin luo niin paljon.
Säpsähdin kun vieressäni olevassa puskassa rasahti. Hyppäsin pelöstyksestä varmaan kolme metriä joka suuntaan, ennenkuin pysähdyin ja korvat höröllä tuijotin pusikkoa.
"Ku-kuka sielä?" kysyin ääni vapisten. Vastausta ei kuulunut ja en sitä kyllä jäänyt odottamaankaan. Otin kaikki neljä jalkaa alleni ja lähdin juoksuun. Minulla ei ollut mitään tietoa mihin jalkani minua veivät. Välillä tuntui, että niitä oli enemmänkin kuin neljä, mutta jatkoin vain juoksua. Puskasta oli hypännyt iso vaarallinen metsäjänis ja sehän olisi saattanut vaikka syödä minut. Enhän minä sen tiennyt olevan jänis, joten jatkoin vain juoksua.

Maisemat ja tuoksut vaihtuvat ja minulla ei todellakaan ollut enää hajuakaan missä minä olin. Kuuset ja männyt vaihtuivat koivuiksi ja koivut vaihtuivat haavoiksi sekä vaahteroiksi. Maisema oli muuttunut täysin ja minulla ei ollut hajuakaan juostusta matkasta tai sen pituudesta. Kahlasin lähimpään lampeen juomaan ja vilvoittelemaan. Ajatus eksymisestä ja elämisestä ilman äitiä iski minuun nyt kunnolla. Vesiputoukset avautuivat silmissäni ja itkemiseni oli lähempänä jo itkuhuutoa. Kävelin nyyhkyttäen lammen rannassa olevan puun alle ja kävin makuulle.
"Ehkä joku paha susi tulee ja syö minut. En löytäisi kuitenkaan kotiin" sanoin hiljaa itselleni itkemisestä ja juoksemisesta uupuneena. Silmäluomeni alkoivat painaa ja ei aikaakaan, kun ne painuivat kiinni ja nukahdin vaahteran alle, joka oli Tichon alueella minun sitä vain tietämättä.

Nimi: Diana-Violence

09.08.2018 20:39
Lumoutuneena katselin miten multahippuset leijailivat ilmassa ja menivät sinne sun tänne. Deimoksen voima oli jo ennestään paljon kiinnostavampi kuin omani, mutta tämä oli jo ihan eri tasoa. Katselin tippuvia heiniä edessäni ja teki mieli koskettaa. Niin en kuitenkaan tehnyt, Deimos ei ollut vielä kunnolla selittänyt, miten orin kyky reagoi elävien olentojen kanssa. Vähän minua mietitytti se, että Deimos mainitsi Vicenten nimen toistamiseen. Ori selvästi luotti vanhukseen, mistä en kai voinut syyttää oria. Tietenkin oli kiva saada varmuutta ja tietoa omasta kyvystään. Yllättäen Deimos totesikin, että Vicentellä on oma kykynsä. Suojakilpi...Oria olisi siis vaikea satuttaa jos tuo tiesi hyökkäyksestä. Deimos ei selvästi ajatellut hyökätä Tichon johtajan kimppuun, friisiläisori tuntui kunnioittavan ja arvostavan harmaata vanhusta. Mutta minulla oli epäilyni, ei vain Vicenteä, mutta Tichoa kohtaan. He olivat ystävällisiä, mutta joskus se vaikutti siltä, että ystävyyden takan olisi taka-ajatuksia. Siksi Deimoksen sanat eivät saaneet minua muuttamaan mieltäni Vicentestä. Sen sijaan hän sai minut entistä epävarmemmaksi.
"Minä en halua sitä voimmakkaammaksi, en halua, että se on joskus niin arvokas taito, että kallisarvoinen Vicentesi tai kukaan muu saa ideaa käyttää sitä hyväkseen. En tipu siihen ansaan uudestaan" sanoin aika vihaisestikkin Deimokselle ja laskin pääni maahan, poispäin friisiläisorista.

Nimi: Lacritsi

09.08.2018 19:36
Deimos - Violence

Deimos virnisti mielissään siitä että Dianaa kiinnosti orin kyky, vaikka tamma oli kovin suojelevainen omaansa kohtaan. Dianasta Deimos siirsi katseensa selälleen, jossa ori tunsi levitaation kiemurtelevan kuin kerälle vetäytyvä käärme. Katsettaan hitaasti kohti pesän keskikohtaa siirtäen Deimos sai levitaationkin liikkumaan hallitusti ja rauhallisesti. Deimos ei halunnut sen leviävän ympäriinsä ihan vielä. Levitaatio kulki tiiviinä, orin selästä alkavana pilvenä lattiaa pitkin, mutta orin katsetta seuraten.
Hieman päälle metrin välimatkaan itsestään ja Dianasta Deimos sitten käski pientä apuriaan pysähtymään ja ajatteli mitä halusi levitaation tekevän, peittävän itsensä maan mullalla.
"Katsotaan toimiiko tämä", Deimos sanoi ja yritti sitten keskittyä. Levitaatio nimittäin ei ensin reagoinut mitenkään, huojui vain usvamaisessa olomuodossaan lattialla, kohdassa johon Deimos oli käskenyt sen jäädä. Parin silmänräpäyksen jälkeen Deimos ehti jo miettiä, ettei levitaatio ehkä kyennyt täyttämään toivetta, mutta sitten mokoma viivyttelijä alkoikin toimimaan. Levitaatio suorastaan imi multaa itseensä kohdista, joissa se koski maahan, eikä kulunut kauaa, kun se oli kokonaan multahippujen, ja tomun peitossa. Ja ennen kaikkea, se oli näkyvä, näytti enemmänkin erikoisen muotoiselta, itsekseen liikkuvalta tomupilveltä. Tyytyväisenä sen suoritukseen, Deimos ei enää pitänyt levitaatiota niin tiukassa kontrollissa, ja keltaharmaa, ilmassa leijuva, muodoton usvaotus alkoi liikkua omia aikojaan. Se jakautui useampaan haaraan, joista jokainen lähti hieman erisuuntaan törmäämään joko seinään, sammalverhoon tai hevosiin tai muuten vain kiertelemään pesän ilmaa. Se taisi tutkia uutta ympäristöä. Enää se ei ollut kosketuksissa Deimokseen, mutta ei siinä pitkään mennyt, kun jokin multaisista usvasuikaleista kävi kiehnäämässä orin kaulaan kuin kissa jalkoihin. Deimos tunsi levitaation pinnalle tarttuneen mullan karkeuden.

"Itse asiassa Vicenten mukaan se on elävä. Ainakin jollain tasolla. Esimerkiksi minun viimeiset käskyni sille oli pysyä tuossa lattialla ja peittyä mullalla, tämän kaiken muun se tekee itse", Deimos vastasi Dianan aiempiin sanoihin ja laski katseensa Dianan jalkoihin, jossa muutamat levitaation haarat olivat löytäneet tamman kasaamia olkia, ja nyt ne nostelivat niitä ilmaan, päästivät putoamaan ja repivät palasiksi. Levitaatio taisi pelleillä, leikkiä oljilla.
"Vicente vertasi sitä pieneen lapseen", Deimos lisäsi pehmeämmin, seuraten hymyillen multapilven liikkeitä. Kuinka osuvasti Vicente olikaan tuota otusta kuvaillut. Levitaatio, ja levitaation voima kiehtoivat Deimosta suunnattomasti kaikessa monimutkaisuudessaan, mutta samalla se oli täsmälleen kuin pieni lapsi harhailevassa, ja leikkisässä luonteessaan. Deimoksesta sen puuhia ja liikkeitä oli mukava katsella. Vaikka levitaatio ei hengittänyt, se muisti, ja Deimoksen mielestä aivan varmasti ajatteli. Ainakin Deimos halusi uskoa niin, pitää levitaatiota niin elävänä kuin mahdollista.
"Vicente tietää paljon erilaisista kyvyistä ja hänen suojakilpensä on uskomattoman voimakas. En malta odottaa, mihin kaikkeen tämä pystyy, kun pääsee samoille tasoille", Deimos virnisti jo pelkästä ajatuksesta mitä levitaatio silloin saisi aikaan. Jo nyt se osaisi varmasti satuttaa tai jopa tappaa jos Deimos niin halusi. Pitäisi kokeilla joskus. Deimos käänsi katseensa Dianaan. Tämä keskustelu oli käyty, mutta Deimos kokeili silti.
"Vicente saattaisi todella tietää jotain sinunkin kyvystäsi, ehkä hän jopa osaisi opettaa tekemään siitä tahdonalaisen, ja voimakkaamman", Deimos ehdotti. Jos Dianan silmien valo olisi harjoitettavissa, kyllä siitäkin saisi kuorittua aseen.

Nimi: Faijer-Violence

08.08.2018 00:18
Heräsin yöllä kuivan kurkun takia. Katsoin hetken nukkuvaa Ancelikaa ennen kuin huomasin jotain puuttuvan. Zera oli jossakin. Nousin ylös ja katselin ympärilleni, mutta pientä mustaa varsaa ei näkynyt pimeyden keskeltä ollenkaan. Huokaisin, mihin se rasavilli oli taas kadonnut. Kävelin luolan suulle ja huomasin Igorin juttelevan Benille lähellä juomapaikkaa. Haukottelin syvään ja yskähdin hiljaa perään. En halunnut häiritä kaksikkoa joten palasin luolaan, ehkä Igor oli tälläkin hetkellä etsimässä Zeraa itse ja pyytämässä Benin apua. Ei minua tarvittaisi mukaan sotkuun. Varsan etsimisen sijaan katsoin mielummin Ancelikaa. Vaalea tamma näytti niin kauniilta ja söpöltä nukkuessaan. Varovasti kosketin turvallani valkoista poskea(?). Nämä pienet salaiset hetket olivat niitä mitä arvostin niin kovasti. Pienen hetken sain kuvitella, että Ancelika olisi tuntenut samoin. Huokaisin syvään ja menin makaamaan tamman selän taakse. Uni ei kuitenkaan tullut, joten jonkin aikaa vain tuijotin valkoista kaunotarta. #En koskaan uskonut olevani näin läheinen jonkun kanssa. Mutta sinä näit lävitseni, sinä näit, mihin minusta on. Olen sinulle ikuisesti kiitollisuuden velassa ja teen mitä vain tehdäkseni sinut onnelliseksi. Vaikka se tarkottaisi minun epäonnea. Kunhan näen sinun hymysi. Se riittää# ajattelin mielessäni ja laskin pääni. Katsoin kivistä seinämää edessäni hiljaisena. Tästä yöstä tulisi pitkä, uni ei tarttuisi hetkeen. Onneksi sain viettää sen Ancelikan vieressä.

Nimi: Diana-Violence

06.08.2018 23:40
Oliko Deimos kokeillut veden liikuttamista? Orin voima oli vahvempi mitä olin ajatellut, ja lievästi yllättynyt ilmeeni ilmaisi tämän. Yllätyin vielä lisää, kun Deimos ehdotti, että näkisin sen.
"Puhut, kuin se olisi jokin elävä olento" hymähdin.
"Mutta näytä vain, kuulostaa kiinostavalta" jatkoin heti perään ja katsoin kiinnostuneena hymyillen friisiläisoria.

Nimi: Lacritsi

01.08.2018 20:53
Deimos - Violence

Ori kohautti lapojaan. "Tee mitä haluat, mutta jos muut tietäisivät, ehkä Benin kaltaisia yllätyksiä ei tulisi", Deimos ei ollut ihan samoilla linjoilla Dianan ajatusten kanssa, ja taisi tehdä sen selväksi sanoissaan. Dianan noustessa ylös Deimos otti ensimmäisen suullisen heinistä. Vasta nyt Deimos tajusi sen olevan sekoitusta kuivasta ja tuoreesta heinästä. Ja herranpieksut sentään, miksei Deimos ollut ikinä kokeillut jotain näin hyvän makuista? Kuiva heinä rouskui mukavasti suussa ja antoi purutuntumaa, kun taas kosteampi tuore heinä antoi makua ja no, nestettä. Itse asiassa tuore ei tainnut olla heinää, aan ihan ruohoa. Sitä ei kasvanut paljoa Violencen kuivissa metsissä, koska tämän kaltainen ruoho tykkäsi enemmän kosteasta. Jos ticholaiset tekivät tällaista ruokaa joka päivä, Deimos söisi tällä reissulla hyvin.

Ori aikoi juuri kommentoida Dianaa maistamaan, kun heiniä keräävä tamma esitti kysymyksen. Deimos vilkaisi Dianan puuhia vähän ihmetellen, heinät voisi ihan hyvin syödä sieltä lattialta. Friisiläinen luimisti korviaan, ja puhui kun oli saanut nielaistua suullisensa.
"Ja selkeästi levitaatio vaatii lisää harjoitusta", Deimos murahti lattialle levinnyttä ruokaa katsoen.
"Se ei jaksa kantaa kaikkia heiniä, se ei liikuta vettä miten haluaisin, ja se ei tehoa eläviin eläimiin, se ei tehonnut Vicenten kilpeen, ja se tekee asioita ihan liikaa omikseen", Deimos selitti hyvinkin tyytymättömänä. Sitten ori tuli ajatelleeksi että ehkä oli hyvä ettei levitaatio tehonnut eläviin. Koska jos se tehosi, se saattoisi itsekseen käydä muiden kimppuun, tai jopa satuttaa Deimosta. Tuskin se oli niin fiksu että tajusi, että jos Deimos loukkaantui, sekin öh... heikkeni? Miettiessään Deimos vilkaisi lämmintä multalattiaa ja ori höristi korviaan uuden ajatuksen luikerrellessa päähän.
"Haluatko nähdä sen? Luulen että saan sen näkyväksi ainakin vähäksi aikaa", Deimos sanoi, multaa katsoen. Ehkä levitaatio voisi kerätä ympärilleen multahippuja ja tomua, ja siten olla näkyvä. No, vaikka Diana kieltäytyisi, Deimos varmaan tekisi sen muutoinkin. Itseasiassa Deimos jo kutsui pientä apuriaan, ja tunsi sen ilmestyvän pyörimään selkää vasten. Taas varastamassa energiaa, mutta onneksi heinien siirtäminen ei ollut kovin iso juttu.

©2019 Magical nature - suntuubi.com