Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

HUOMIO! Jos koet, että hahmosi on kehittnyt pelin aikana esim. luonteen suhteen, laita se hahmosi hahmolomakkeeseen!! Hahmotiedoissa on nykyään uusi kohta nimeltä Kehitys, joten se kannattaa lukea AINA kun katsoo toisen roolipelaajan hahmojen tiedot!!!

Täällä sitten roolipelataan. Noudata alla olevia ohjeita!
- Älä tapa tai vahingoita kenenkään hahmoa kysymättä. Tai jos yritätä tappaa käytä sanaa yrittää tai merkkiä (?)
- Voit pelata minä tai hän muodossa.
- Laita nimi kohtaan nettinimesi tai hahmosi nimi. Jos laitat hahmosi nimen laita näin:
Esim. Night-Violence
Mutta jos laitan nimi kohtaan nettinimesi, laita hahmosi nimen perään lauma josta hevonen on. Esim.

Nimi: Taneli

Herman-Aderlin
Kävelin metsässä yksi. Raikas ilma heilutti harjaani ja tuore ruoho tuoksui nenääni...

- Kiroilua saa esiintyä, mutta kunhan ei jokatoinen sana.
- Kun hahmosi puhuu, puhe laitetaan näiden väliin Esim: "Moi". Kun ajattelee se laitetaan näiden väliin Esim: #Olen elossa#. Kaikki mikä ei kuulu ropeen laitetaan näiden väliin Esim: //Moikka// Ja kaikki muu tekeminen ilman merkkejä.

Tapahtunutta

Vieraskirja <  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Lacritsi

17.03.2020 11:34
Jahar - Ticho

Variana yllätti Jaharin heti erikoisilla uutisilla.
"Niinkö? Ei en ole kuin vasta tullut pesästäni, en ole ehtinyt kuulemaan vielä mitään", Jahar sanoi vähän hämmästyneesti.
"Onneksi Comet ei antanut sen lähteä... Mutta mitä me nyt hänen kanssaan teemme?"

Nimi: Variana-Ticho

16.03.2020 11:56
Jaharin etsimisessä ei kestänyt kauaa, joskin ori taisi huomata minut ennen kuin minä hänet. Tuo ravasi luokseni ja kysyikin aamupalasta ensimmäisenä.
"En oikeastaan, heräsin vasta" totesin, väsymys selkeästi näkyen.
"Entäs sinä? Oletko kuullut jo vieraamme aamusta? Yritti lähteä, Comet ei kuitenkaan antanut onneksi" selitin tarkentaen mitä meinasin. Toki tilanteessa ei ainakaan minun tietääkseni ollut mitään enempää tapahtunut. Yritin pidätellä haukotusta, ärsytti tämä väsymys. Teki mieli tunkea kasvot kylmään veteen, että heräisin kunnolla, saisi adrealiinin kiertämään.

Nimi: Diana-Violence

16.03.2020 11:51
Aurinko oli jo nousemassa kun sain solan näkyviin. Nyt kuitenkin kun se oli siinä, epäröin solaan menemistä. Halusinko todella palata sinne? Deimos ei toki tiennyt missä se on, onneksi en sitä koskaan paljastanut, joten se kävisi ainakin hetken piilopaikkana. Katsoin puskaa, joka piilotteli polkua, jonka kautta solaan pääsisi turvallisesti.
"Diana?" kuului epäuskoinen tuttu ääni takaa. Käännyin äkisti nähdäkseni Joeyn järkyttyneen ilmeen. Itsekin oln yllättynyt enkä saanut mitään sanoja suustani. Tuijotimme vain toisiamme.
"Odotithan lopulta, mikä sinulle oikein tuli?" tuntematon tamma tuli paikalle. Heräsin transsista ja käänsin katseeni kauniiseen tammaan.
"Ai hei. Kukas sinä olet?" tuo kysyi ystävällisellä äänellä.
"Diana. Anteeksi jos säikäytin" sain sanottua, joskin viimeinen osa oli enemmänkin Joeylle.
"Et sinä... Mitä sinä teet täällä?" ori kysyi.
"Hetkinen, oletko sinä se joka liittyi Violenceen? Joka rakastui siihen johtajaan" tamma kysyi. Luimin korviani, ei heidän pitäisi tietää, että olimme yhdessä.
"En ikinä sanonut, että hän rakasti Deimosta" Joey huomautti nähdessään ilmeeni.
"Sanoithan. Että hän on niin sen orin lum"
"mutta en puhunut rakastamisesta" ori keskeytti.
"No rakastin" tuhahdin vähän närkästyneenä. Mitä se tälle tammalle kuului mitä tunsin Deimosta kohtaan. Vähän halusin kuitenkin ärsyttää Joeyta, toinen ansaitsi sen. Nyt oli hänen vuoro luimia. Kuitenkin itse huokauksen myötä laskin katseeni maahan.
"Mutta olit oikeassa... Hän sekosi ja melkein tappoi minut" sanoin. EN sitä nähnyt, mutta Joey otti askeleen taaksepäin. Minulle tuntematon tamma tuli kuitenkin luokseni.
"Olen todella pahoillani. Näytät kuitenkin olevan hyvässä kunnossa nyt. Onneksi pääsit pakoon" tamma sanoi ja nosti jalallaan katseeni ylös. En pitänyt kosketuksesta joten nostin pääni kokonaan ylös. Katseeni pysyi Joeyssä hieman epätoivoisena. TUon ilmeessä oli paljon tunteita. Vihaa, närkästystä, surua, ehkä vähän pelkoakin.
"Olen muuten Sara, Joeyn tyttöystävä" tuo sanoi. Nyt käänsin katseeni hieman järkyttyneenä tammaan. Tyttöystävä?
"Diana..." Joey oli aloittamassa, mutta päättikin pysyä hiljaa.
"Onneksi olkoon teille kahdelle. Minun pitäisi mennä. Oli kiva nähdä" sanoin hymyillen, vaikka ei todellakaan tuntunut siltä, että haluaisin hymyillä.
"Ethän sinä minnekään mene. Tulet solaan kanssamme, siellä olet turvassa" Sara sanoi vaatien.
"Sara on oikeassa. Jos kerran pääsit pakoon, epäilen että Deimos ei jätä sitä noin vain. Hän on jahdannut vähemmästäkin" Joey huomautti.
"No kai minä tulen. Sinne olin muutenkin menossa" sanoin.
"Sara, mene sinä edeltä, juttelen Dianan kanssa hetken kaksin" Joey sanoi kumppanilleen.
"Okei" tuo sanoi, koski turvallaan pikaisesti orin poskea ja lähti kävelemään polkua alas. Nyt vain jäimme tuijottamaan toisiamme, kumpikaan ei oikein tiennyt mitä sanoa...

Nimi: Lacritsi

15.03.2020 23:09
Jahar - Ticho

Jahar käveli illalla omalle pesälleen, omalle, tutulle pedilleen, jonka pehmusteet saattoivat jo kaivata vaihtoa. Ei ori ollut ehtinyt viime päivinä, tai oikeastaan viime viikkoina miettiä oman petinsä pehmeyttä tai liiemmin puhtauttakaan, kun sairaiden luona oli ollut niin paljon töitä. Ori kävi lopen väsyneenä makuulleen ja sulki silmänsä. Hetken Jahar vielä mietti päivän tapahtumia, ja sitä mitä huominen toisi tullessaan. Aikaa ei kulunut kuitenkaan tuskin kuin viisi minuuttia, kun Jahar oli jo syvässä unessa. Onnekseen Jahar sai nukkua koko loppuyön, sillä kukaan ei tullut oria herättämään mihinkään kiirrelliseen tehtävään. Ei sillä, että Jahar ikinä kieltäytyisi töistä.
Harmaa soturi nukkuin hieman tavallista pidempään, mutta sisäinen kello ei paljoa heittänyt. Kun auringonvalo siivilöityi sammalverhon takaa, Jahar heräsi siihen, sekä tietenkin leirin aamuisiin ääniin. Leiri oli jo työntouhussa, jota partiointi, vieraat ja sairaat toivat tullessaan. Haukotellen Jahar nousi ylös. Ori ravisteli itseään karistaakseen unen jäsenistään ja paineli ulos etsiäkseen aamiaista ja tehtävää. Oikeastaan Jaharia kyllä kiinnosti jutella Varianalle, ja tietää oliko tamma puhunut jo Ginan kanssa. Jos oli, mitä vaalea tamma tiesi kaksikon edellisyön reissusta, ja mitä ei.
Jaharin astellessa ulos, ori oli jokseenkin yllättynyt siitä, että maassa oli vielä pieniä kasoja sohjoista lunta. Toisaalta, eilen oli satanut melko kauan. Aurinko paistoi melko kirkkaalta taivaalta, mutta eiliset pilvet näkyivät vielä horisontissa Violencen yllä. Vuoret olivat varmaan pysäyttäneet ne. Hengitys huurusi aivan pikkuisen. Lämpätila taisi olla nollassa, ellei jopa pikkuisen sen alapuolella. Talvi oli tosiaan tulossa. Jahar lähti kulkemaan eteenpäin leirissä, toivottaen huomenia ohitse kulkeville, kiireisille laumalaisille. Kunnioittavamman huomenen sai ohitse paahtava Varajohtaja Steria. Pian orin katse osuikin Varianaan.
"Variana!" Jahar huusi ja otti raviaskelia tammaa kohti.
"Joko olet syönyt aamupalaa?" Jahar kysyi.

Nimi: Variana-Ticho

14.03.2020 23:40
Aamuyöstä oli yksi sotureista päästänyt minut nukkumaan. Ei tarvinnut paljoa odotella unen tuloa, heti kun sammalpedilleni asetuin makaamaan, nukahdin tyytyväisen lämpimään pääsystä. Uneni ei kuitenkaan kestänyt pitkään, kun aurinko nousi, toi lämmön mukanaan muuallekin, mutta valitettavasti myös vieraan pesääni.
"Vari... Nukutko sinä?" yllättynyt ääni herätti minut syvästä unesta.
"Kyllä... Vahdin sairaita yöllä" sanoin pitäen silmiä edelleen kiinni mutta hitaasti ylös nousten.
"Ai, luulin, että vuorosi oli jo illalla. Olisin pyytänyt sinua vartioon" ääni kuului Secrolle. Avasin lopulta silmäni, joskin pian ne sulkeutuivat haukottelun myötä hetkeksi uudestaan.
"Tulisin minä muuten, mutta minulla on muuta tehtävää ja järjesteltävää. Oletko muuten kuullut uudesta vieraastamme?" kysyin.
"Siitä hermistä vai? Olisi jo halunnut lähteä, mutta Comet totesi, ettei lähtisi ilman lupaa. Nyt se sitten odottaa parantajan pesässä varmaan sinua ja Jaharia. Ettekös te sen tänne raahannukki?" ori kysäisi loppuun. Nyökkäsin samalla vähähn omissa ajatuksissani oleskellen.
"Mutta jatka hei sinä vain nukkumista, tarvitset lepoa" Secro huomautti minun jälleen haukotellessa.
"En voi. Oma virheeni, kun en mennyt vuorojen mukaan" sanoin ja poistuin orin kanssa ulos luolasta. Nyt pitäisi etsiä Jahar, toivottavasti hän oli saanut paremmin unta kuin minä.

Nimi: Lacritsi

13.03.2020 21:42
Jahar - Ticho

"Hyvä, minustakaan hänen ei tarvitse tietää aivan kaikkea tuosta hermistä. Ehkä hänen pitäisi tietää että Diana saattaa olla elossa. Se voisi helpottaa hänen oloaan", Jahar sanoi.
"Sinunkin pitäisi kyllä levätä. Sinullakin on ollut pitkä päivä", Jahar jatkoi, ennen kuin Variana lähti kohti sairaiden pesiä.
"Hyvää yötä", Jahar toivotti tamman perään. Ori käveli vielä leirin ympäri sen tilannetta vilkaisten, ennen kuin meni omalle pesälleen nukkumaan.

Nimi: Variana-Ticho

13.03.2020 18:18
Vastaan tulikin Lyra eikä vaitelias. Vanhuksella oli kuitenkin ajan tuomaa taitoa ja viisautta, joten hän kyllä osaisi auttaa kylmettynyttä vierastamme. Fengar tietenkin oli ensin vastaan, vaikka ei ääneen mitään sanonutkaan.
"Äläkä yritä karata. Katsomme huomenna, kuka sinut vie rajalle" sanoin vielä orille ennen kuin kävelin aukiolle. Värähdin kylmän jälleen iskiessä luihin asti.
"Täällä on kylmä ja on myöhä. Olen itse ainakin jo ihan valmis menemään petiin" sanoin ja katsahdin sairaiden pesää kohti. Siellä Fiona seisoi kylmissään. Huokaisin syvään.
"Tai ainakin sinun kannattaisi mennä vielä nukkumaan. Minä jään vahtimaan sairaita. Voimme kertoa Ginalle ainakin osan, ei ehkä ihan kaikkea. Luottoni häneen ei ole suurin" sanoin ja lähdin kävelemään haukotellen kohti sairata. Fiona näytti ilahtuvan nähdessään minut, tiesi, että pääsisi lämpimään.

Nimi: Lacritsi

13.03.2020 12:50
Jahar - Ticho

Heidän saavuttuaan leiriin, Deimos vahteineen kääntyi eri suuntaan kuin Variana ja Jahar hermin kanssa. Jahar katsoi friisin perään ja huomasi Deimoksen katsovan yhä hermiä. Jahar luimisti korviaan, entä jos Deimos tiesikin jo katoamisesta? Miksei friisi näyttänyt siltä että olisi reagoinut mitenkään? Toisaalta, eipä Deimos varmasti välittänyt oliko Diana elossa vai ei, olihan ori itse yrittänyt tappaa tamman.
Jahar kulki Fengarin vieressä ja hymyili ja tervehti mahdollisia ihmettelijöitä, jotta ne tietäisivät ettei ollut kyse mistään huonosta hommasta. Tosin, ticholaiset olivat tottuneet vieraisiin leirissään, hermejä tuotiin aina vähän väliä. Ginan tullessa vastaan ja melkein esittäessä kysymyksensä Jahar luimisti tammalle varoittavasti korviaan. Sitten harmaa ori vilkaisi Deimoksen suuntaan, mutta musta ori oli jo ehtinyt pesälleen, ja kadonnut sinne. Jahar huokaisi hiljaa.
"Mennäänpäs nyt, pääset parantajalle Fengar", Jahar sanoi hermille.
"Selitämme Gina iha kohta, viedään hänet ensin lepäämään. Tavataan vaikka Varianan pesällä, sopiiko?" Jahar halusi ajaa Ginan hetkeksi pois, jotta saisi aikaa puhua Varianalle. Kannattiko Ginalle kertoa mitä varten Fengar todella oli mukana.
"Kuka siellä?" Parantajan pesästä kuului ääni, mutta ei parantajan. Se oli Lyra, joka nousi juuri jaloilleen yhdeltä hoitopediltä. Tamma oli ollut nukkumassa.
"Kappas, Jahar ja Variana", vanhus hymyili.
"Missä Vaitelias on?" Jahar kysyi. Pesä oli Lyraa lukuunottamatta tyhjä.
"Sairaiden luona. Tulee pian. Mutta kuka teillä on mukana?" Lyra hymyili Fengarille, joka ei kylläkään hymyillyt takaisin.
"Fengar on hermi, hän oli tajuttomana myrskyssä. Otimme hänet mukaan", Jahar selitti.
"Aivan. Mutta tulehan Fengar sisälle lämmittelemään, äläkä värjötä siellä ovensuussa. Voit lämmitellä parantajaa odotellessa", Lyra sanoi ystävällisesti. Fengar luimi korviaan ja vilkaisi saattajiaan.
"Mene vain. Kiitos Lyra", Jahar nyökkäsi tammalle kun Fengar asteli peremmälle suojaisaan pesään ja vanhus alkoi passuuttaa toista makuulleen yhdelle pedeistä.
"Mennäänkö?" Jahar kysyi Varianalta ja kääntyi itsekin mennäkseen taas pyryyn.
"Kerrommeko kaikkea Ginalle?" Jahar kysyi Varianalta, kun he olivat taas aukiolla.

Nimi: Variana-Ticho

10.03.2020 23:49
Mica oli kyllä ahkera työntekijä, uskoin tuon palaavan hommiinsa, mitä ikinä Hero olikaan tuolle keksinyt. Hermi ei kuitenkaan ollut tyytyväinen keskusteluun ja valitti kuin mikäkin kakara. Mehän vain autoimme tuota, miksi siis valittaa? Jos en olisi tiennyt, että Fengarin joukot olivat yrittäneet tappaa Deimoksen, olisin heti maininnut, että Deimos ei kuulunut meihin. Nyt kuitenkin pysyin tarkoitukseksella hiljaa, vaikka en friisiläisorin virnistyksestä pitänytkään.
"Juu, käyn vielä viemässä tämän vieraamme parantajalle ja varmistan, että joku on ollut vahtimassa sairaita. Jahar, sinäkin voit mennä jo nukkumaan" sanoin orille. Tuo oli ollut tänään suuri apu ehkä vähän tahtomattaankin, hän ansaitsi kunnon yöunet. Huomenna olisi uusi päivä ja uudet ongelmat. Tästä päivästä oltiin onneksi selvitty. Saavuimme leiriin(?) ja Fengari kyljessäni kiinni kävelin aukiolle, jossa pysähdyin.
"Otan nyt siteen pois, älä pelästy" sanoin orille ja vedin lehden pois toisen silmiltä. Ori katsoi luimien ympärilleen nähden muutaman tuijottajan.
"Parantaja on täällä päin" sanoin ja nyökkäsin kohti parantajan suojaa. Kävelin rauhassa ja tervehdin ystävällisesti ohikulkijoita. Gina tuli luokseni haukotellen.
"Kuka tuo on? Mis"
"Hän on hermi, tarvitsi apuamme" selitin samalla keskeyttäen tamman. Paikalla oli liikaa kuulijoita ja Deimos ei saanut vahingossakaan kuulla Dianan kadonneen. Ei vielä ainakaan. Tamma tuhahti ja palasi takaisin nukkumaan. Itsekin olin jo väsynyt ja kylmissäni sateesta, kohta onneksi pääsisin nukkumaan.

Nimi: Lacritsi

09.03.2020 18:08
Jahar - Ticho

Jahar kulki edelleen Fengarin vierellä, mutta näin lähellä leiriä oleva polku, jolla he nyt kulkivat, oli hyvin tallattu ja helppokulkuinen. Hermiori pärjäisi nyt vähemmällä tuella. Tosiaan, Variana oli ollut alunperin vahtimassa sairaita. Oli ymmärrettävää että tamma oli huolissaan kuka tovereista nyt huolehti. Mutta sitten päästiinkin hyvin kiintoisaan yksityiskohtaan, Hero oltiin nähty taas. Oliko upseeri ollut liikkeellä kokoajan? Siitähän oli jo muutama tunti, kun he olivat viimeksi nähneet Heron. Jahar kohtasi naamaansa kurtistellen Varianan katseen. Mitä Hero oli puuhaillut?
"Kai Mica palaa vartiointitehtäviinsä?" Jahar kysyi. Harmaa soturi elätteli toivoa kerrankin hyvistä, pitkistä yöunista ilman vahdinvaihtoja.
"Juu luultavasti", Comet vastasi.
"Älkää puhuko kuin minä en olisi täällä!" Fengar ärähti äkkiä.
"Onko sinne leiriin pitkä matka?! Ja minne minä siellä menen?" Fengar kyseli. Toinen taisi olla hermostunut vieraasta hevosjoukosta.
"Niin, mitä te yleensä teette hätää kärsiville?" Deimos kysyi.
"Hän saa tarvitsemansa hoidon, ruokaa ja saa sitten lähteä", Jahar vastasi.
"Taitaa kusettaa teitä, eihän tuossa ole mitään vikaa", Deimos sanoi.
"Hän oli pitkään kylmässä", Jahar vastasi lyhyesti, tietäen jo ettei friisi ymmärtäisi.
"Niin ovat muutkin hermit ja kodittomat. Jos hän kävelee itse, hän saa pärjätä ihan omikseen", Deimos tuhahti nyrpeänä.
"Näköjään kaikki teistä eivät ole niin kivoja kuin te aina mainostatte", Fengar tuhahti ivallisesti. Deimos virnisti, mutta mielessään ori kirosi. Hermi ei välttämättä viipyisi kauaa, eihän sillå edes ollut mitään vammoja eikä Deimos nähnyt juuri mitään tilaisuutta että pääsisi jututtamaan hermiä yksinään. Lisäksi yllättävä räntäsade pienine pakkasineen masensi. Deimoksen pitäisi päästä pian kotiin. Täällä Tichossa tämmeinen kuurakeli menisi ehkä ohi lapojenkohautuksella, mutta Violencen kallioinen maa olisi varmaan luonut jo jokatalvisen routansa. Heinä kuolisi, vaikka ei se elävänäkään hyvin vatsaa täyttänyt. Nälänhätä alkoi yleensä jo ensipakkasista, kiitos vuoriston. Deimos ei halunnut kyykkiä täällä niin kauan, että idioottisotilaat repisivät toisensa nälissään palasiksi, vaan antaisi niille hyökkäyskäskyn hermien maille. Mutta ei Deimos voinut lähettää ticholaista sanansaattajaa sellaista asiaa kertomaan. Ja jos Celena lähtisi, saisiko Deimos kuljetettua Dianan turvallisesti yksin? Ja Safiirakin lähti vasta äskettäin, ei palaisi vielä moneen päivään. Hitto.
"Tälle illalle on jo tarpeeksi tapahtunut. Mennään kaikki vain nukkumaan", Comet pyysi haukotellen.

Nimi: Variana-Ticho

09.03.2020 11:47
Kerrankin olin samaa mieltä Deimoksen kanssa, halusin päästä suojaan.
"Lähdetään taas liikkeelle" sanoin hermille. Tuo luimi korviaan, mutta ei väittänyt vastaan vaan liikkui eteenpäin vierelläni.
"Comet, tiedätkö kuka vahtii nyt sairaita?" kysyin soturilta.
"Eipä tullut huomattua, kun tuon ja vanhuksen perässä olemme kulkeneet. Mica voisi tietää, mutta hän lähti Heron matkaan" ori selitti.
"Heron? " kysyin varmistellen, että olin kuullut oikein. Tähän Comet vain nyökkäsi.
"Halusi jutella Mican kanssa kahden jostain" tuo selitti. Vilkaisin Jahariin epäilevä ilme kasvoillani. Heronhan oli pitänyt mennä leiriin.

Nimi: Raymond-Aderlin

08.03.2020 21:47
Aderlinista? Näin kaukaa en toista tunnistanut, mutta toisen sanoista kyllä päättelin, ettei olisi ihmekään jos en häntä tuntisi. Ori kuitenkin voisi tunnistaa minut ja petokseni. Valkoinen tamma oli yllätyksekseni Violencen varajohtaja. Eikös tamma ollut jokin aika sitten meidän hoidossamme? Oli kai tippunut jostain... Viimeisimmän kohdalla olin osunut oikeaan, hermi. Jotain nuo supittelivat keskenään ennen kuin pyysivät minua seuraansa. Mietin hetken ja siirsin katseeni vedestä poistuvaan vaaleaan oriin. Tuo ei kuitenkaan kauaa pysynyt kakskon seurassa vaan lähestyi kohti metsän reunaa. Lopulta ravasin mäeltä alas rannalle, pitäen kuitenkin silmällä vaaleaa oria. Pysähdyin turvallisen välimatkan päähän muukalaisista.
"Mitäköhän tarvitsette? Ja saanen muistuttaa, että ranta on kaikkien aluetta. Täällä ei hyökätä kenenkään kimppuun" muistuttelin. Ryhtini ei ollut kadonnut minnekään ja korvat olivat edelleen pystyssä. Olin valmis kuulemaan mitä noilla muukalaisilal oli mielessä.

Nimi: Lacritsi

07.03.2020 23:02
Deimos - Violence

Friisi luimisti korviaan, suojatakseen niitä niin piiskaavalta tuulelta, mutta myös osoittaakseen mieltään myös Varianalle.
"Ei, en ymmärrä", Deimos tuhahti. Jos hermistä ei ollut hyötyä, ja se olisi ollut Violencen rajalla, se olisi jätetty oman onnensa nojaan. Mutta toisaalta, nykyisten tavoitteidensa valossa Deimos ei jättäisi hermejä huomiotta. Ne saattoivat tietää yhtä ja toista muista laumoista, sekä tietenkin hermien turvapaikasta Solasta.
"Phyh, aletaan sitten mennä", Deimos murahti. Koska hermi ei reagoinut Deimoksen ääneen mitenkään, taisi syy ollla se, ettei hermi tiennyt mieltä Deimos kuulosti. Ja kiitos sareen ja tuulen, hermi ei olisi varmaan edes huomannut hajua, jos seisoisi vaikka raadon vieressä. Deimos kääntyi ympäri, mutta antoi Varianan, Jaharin ja hermin mennä edeltä, jotta voisi pommittaa heitä katseellaan. Deimosta kiinnosti tuo hermi sen mahdollisten tietojen takia.

Nimi: Gaapriel

06.03.2020 23:34
Safiira-Violence

Vaihdoimme Kronoksen kanssa katseita Areksen edelleen kylpiessä. Nyökkäsin Kronokselle merkiksi että hyväksyisin jos toinen haluaisi kertoa keitä olemme.
"Olen Kronos ja tulen Aderlinin laumasta vaikka en juuri enää siihen porukkaan kuulukkaan! Tässä vieressäni on Violencen varajohtaja safiira ja tuolla pulikoimassa oleva Ares on Hermi. Olemme läpikulku matkalla ja etsimme erästä Hermiä!" ori huusi. Kronoksella ei ollut itään tietoa, että puhui oman laumansa edustajalle.
"Jos hän on Hermi, hän saattaa tietää missä Floki on nähty viimeksi tai sitten jos hänestä liikkuu jotain hämmentäviä ja karmaisevia tarinoita!" kuiskasin vieressäni seisovalle orille.
"Voitko tulla alas, haluaisin kysyä sinulta jotain!" jatkoin orin jälkeen. Kyseleminen oli tyystin haku ammuntaa. Vieras ei edes välttämättä ollut hermi ja vaihtoehtoisesti saattoi kuulua kenen laumaan vaan. Ja se mitä tuli Flokin näkemiseen tai hänestä kuulemiseen olivat tyystin hakuammuntaa. Ori saattoi kadota saaren kartalta viikoiksi ja jopa kuukausiksi. Kerran ori hävisi kokonaiseksi vuodeksi. En edes välttämättä löytäisi toista mahdolliseen sotaan mennessä.
Ares valui merestä takaisin rantaan.
"Mulla on nälkä" toinen totesi ja lähti valumaan kohti metsää.
"Älä ole kauaa!" huusin toisen perään ja käänsin katseeni takaisin muukalaiseen. Toivottavasti toisesta oli apua.

Nimi: Raymond-Aderlin

06.03.2020 19:30
Katselin kukkulalta, miten toinen vaaleista hevosista ryntäsi samantein veteen. Tuuli aiheutti isohkoja aaltoja, ei kukaan huvikseen mennyt tuonne uimaan. Epäilin, että pesivät haavoja tai vastaavaa. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun kolmikko nosti katseensa minuun. Ne keskustelivat jotain keskenään, puhe kuitenkin hukkui aallokon myrskeen alle. Lopulta tamma kuitenkin huusi minulle. En ymmärtänyt mistä toinen veti sellaisen johtopäätöksen, että oletin toisen lukevan ajatuksiani. Tietenkään ei toinen siihen pystynyt. Pysyin hetken hiljaa ja vilkaisin suurehkon orin menevän veteen. Ehkä oli parempi pysytellä täällä ylhäällä.
"Samaa ajattelin teiltäkin kysyä! Oletteko Tichosta vai hermejä?" huusin alas seisoen edelleen ryhdissä ja pää korkealla korvat pystyssä. Violencelaisia vieraat tuskin olivat, kun niin vaaleaa väkeä. Pidin sivusilmällä huolta, että vaalea ori pysytteli näköetäisyydellä eikä pääsisi minua yllättämään.

Nimi: Gaapriel

05.03.2020 21:18
Safiira-Violence

Yö kului nopeasti ja rannalle saavuttuamme valon kajo näkyi jo taivaan rannassa. Aika oli vierähtänyt taistelu kuopassa. Kävelin suoraan vaahtoavaan aallokkoon ryntäitäni myöten ja annoin aaltojen hakata vasten kylkiäni. Aallokko oli tähän aikaan vuodesta kovaa ja se meni ihan työstä pitää itsensä pystyssä ja päänsä pinnalla. Edestakainen virtaus huuhteli kuivaa verta rinnastani ja kyljistäni.
"Mikäs on seuraava suunnitelma?" Kronoksen kysymys rikkoi hiljaisuuden. Ori oli kerennyt jo lähteä kaivelemaan läheistä kuivempaa kasvillisuutta kannabiksen toivossa. Orin ruskea selkä näytti etäiseltä hämärässä. Ares käänsi päänsä Kronoksen suuntaan ja suhisi.
"Meillä on seuraa" ori ilmoitti hiljaa. Avasin silmäni ja kahlasin takaisin rantaan.
"Olkoon, mitäpä meille kolmelle kukaan mitään voisi" hörähdin ja silmäilin ympäristöäni. Tuuli toi kukkulalta vieraan hevosen tuoksun ja sielähän seuralaisemme seisoikin.
"Ares sinä haiset, joten peseydy ja Kronos tuo on jo epätoivoista!" naurahdin. Pää pusikossa ja iso ahteri minuun päin ori hörähti ja nosti päänsä.
"Alan olla liian selvä tähän maailmaan!" toinen valitti ja käveli luokseni, Areksen kahlatessa veteen. Käänsin pääni paremmin kukkulan suuntaan ja niin teki myös Kronos.
"Mitähän se haluaa?" ori kysyi tyynenä.
"En minä tiedä. Ei auta ottaa kuin selvää" sanoin.
"Kerro pois jos voidaan jotenkin auttaa! saatan olla nainen, mutta en edelleenkään luo ajatuksia vaikka välillä siltä vaikiutankin!" huusin pimeyteen. Katsotaan vastaisiko vieras ori vai juoksisiko pois. Ilmiselvästi toista kiinnosti meidän touhumme tai sitten hän luuli meitä ystävikseen. En osannut sanoa miksi ori seisoi siellä mutta pian siitä ottaisin selvää.

Nimi: Variana-Ticho

04.03.2020 00:05
Jahar meni edeltä ja minä odotin hetken aikaa vielä hermin kanssa. Kohta kuului keskustelua Jaharin ja partion kanssa.
"Minä lähden" hermi sanoi, mutta ei siirtynyt vierestäni senttiäkään.
"Onko kylmä" kysyin vähän huvittuneenakin tilanteesta. Ori vain hymähti närkästyneenä.
"Kaikki on hyvin, mennään vain, ei sinulle mitään tapahdu. Täällä käy hermejä koko ajan, et ole ensimmäinen, jota Ticho on auttanut" tuhahdin ja lähdin liikkeelle hermin kanssa. Yllätyin nähdessäni Deimoksen ja olin iloinen, ettei hermi nähnyt, kenen seurassa oli, muutan olisi voinut syntyä pahoja ongelmia.
"Han oli heikossa kunnossa, joten päätimme auttaa. Et ehkä itse ymmärrä tätä ajattelutapaa, mutta Tichossa emme anna viattomien kuolla" sanoin mustalle oriille.
"Hän on ilmeisesti ollut tappelussa?" Comet kysyi vilkuillen orin haavoja.
"En ehkä näe, mutta kuulen kyllä" hermi ärähti.
"Ilmeisesti. Täällä on kylmä, joten voisimmeko jättää jutstelut sikseen ja palata leiriin" ehdotin jokaiselle ja lähdin ohittamaan Deimosta niin, että olin hänen ja hermin välissä.

Nimi: Lacritsi

03.03.2020 23:10
Jahar - Ticho, Deimos - Violence

Jaharin päässä pyörivät ajatukset. He toimivat käytännössä pimeästi Vicenteltä. Miten he siis esittäisivät asiansa? Ja missä? Leirissäkö? Tänään vai huomenna? Heillä ei oikeastaan ollut suunnitelmaa ja se huoletti Jaharia. Joten, ori päätti keskittyä leikkimään mukavaa tälle hermiparalle, joka luuli tulevansa hoitoon. Todellisuudessa Jaharilla ei ollut hajuakaan mitä hermille lopulta kävisi.
He peittivät hermin silmät ja lähtivät taluttamaan toista eteenpäin pimeässä, juurakkoisessa metsässä. Eteneminen oli tuskastuttavan hidasta räntäsateessa, jossa Jahar ei olisi halunnut olla enää kovin kauaa. Olisi mukava välillä tuntea kylmältä kavionsa ja korvankärkensä. Jahar valpastui kun edessä kuului puhetta. Hermi tuntui hieman hätääntyvän, murta onneksi Variana rauhoitteli tuota.
"Totta kai, se on vain partio", Jahar tptesi niin hermille kuin Varianallekin. Harmaa ori kiihdytti askeliaan kaksikon edelle ja asteli lähemmäs hevosia. Kaksi vaaleaa... ja musta. Vielä ei ollut pilkkopimeää, mutta jo nyt paikoillaan olevan Deimoksen erottaminen kävi työlääksi.
"Jahar?" Comet kysyi kun huomasi ja tunnisti lähestyvän soturin. Vahti oli jo alkanut ihmettelemään mitä Deimos oli jäänyt tuijottamaan, ennen kuin oli itsekin huomannut Jaharin.
"Hei, mitä teette täälkä tähän aikaan?" Jahar kysyi, ori ei ollut olettanut näkevänsä vieraits tähän aikaan.
"Joku vanha kääkkänne halusi näyttää minulle puunraatoja", Deimos vastasi yksitoikkoisesti ja sai vahdeiltaan pahoja katseita. Tietenkään Deimos ei jotakin vanhaa pikkuista tammaa kunnioittanut.
"Teitä on näköjään muitakin", Deimos jatkoi Jaharin ohi katsoen.
"On, Variana ja eräs hermi", Jahar vastasi. Kohta Variana tulikin hermin kanssa näkyviin(?).
"Hmph, onko tuo jokin uusi laumalaisenne?" Deimos kysyi halveksuen katsellen silmät peitettynä kävelevää hermiä. Tuoltako violencelaisetkin olivat näyttäneet tänbe tullessaan? Yhtä naurettavilta?!

Nimi: Fari-Hermi

03.03.2020 21:20
Ravistelin turkkini kävellessäni sateesta suojaan. Harry makasi nurkassa syömässä keräämäänsä heinää.
"Ahmatti" tuhahdin ja menin makaamaan orin vierelle. Toinen pysyi hiljaa, niin kuin nykyään aina. Pyöräytin silmiäni ja nappasin kasasta osan itselleni.
"Haluatko tietää missä olin?" kysyin. Tuo pudisti päätään.
"Sano nyt joitan piru vieköön. En haluaisi vain jutella itsekseni" ärähdin. Harry huokaisi, laski päänsä säälleni ja alkoi rapsuttamaan. Toinen kuitenkin pysyi edelleen hiljaisena mikä ärsytti minua, vaikka toinen yritti lepytellä.
"Olin Carolilla. Jälleen raskaana raukka. Toinen varsa kahden vuoden sisään. Onneksi meillä ei ole kakaroita" tuhahdin.
"Oliko se varsa hyvin käyttäytyvä?" Harry sai lopulta suunsa auki.
"En tiedä, ei näkynyt. Oli lähtenyt jonnekin isänsä kanssa. Se äijä ei tykkäää minusta. Saisi kuulla kunniansa" ärähdin ja nousin ylös. Harry värähti hieman säikähtäneenä. Naurahdin vain ja kävelin suojan suulle.
"Kyllä Carol hänelle asiasta varmasti huomauttaa" tuhahdin perään ja kävelin ulos. Jos toisesta ei parempaa seuraa saanut, niin kyllä minä sitä jostain muualta saisin. Theo ja kumppanit olivat varmaan lähellä.

Nimi: Raymond-Aderlin

03.03.2020 20:58
Pian ymmärsin, että paikalle oli tulossa useampikin henkilö. Koska ranta oli yleisessä käytössä en uskonut, että kukaan hyökkäisi kimppuuni. Kuitenkin päätin olla hieman varovainen ja kävellä rannan yläpuolelle. Pian paikalle saapui monivärinen joukko(?). Kaksi hieman tummempaa ja kaksi hieman vaaleampaa(?). Valkoinen tamma iski silmääni, taisin tunnistaa toisen. Eikö hänet jotain kuukausia sitten tuotu leiriimme loukkaantuneena? Saatoin myös sekoittaa, ei näin kaukaa nähnyt tarpeeksi hyvin. Uhkaavan näköinen porukka. Jos joku heistä loisi katseen ylös, näkisivät he minut helposti, vaikka hämärää olikin, enkä sen enempää jaksanutkaan piiloitella. Muutenkin pääsisin helposti pakenemaan ansojen suojaan jos nuo lähtisivät kimppuuni hyökkäämään. Pysyttelin toistaiseksi hiljaa ja katselin vain seisoen ryhdissä ja pää ylhäällä.

Nimi: Variana-Ticho

27.02.2020 22:53
Onneksi vieraamme ei aloittanut vakavempaa tappelua, vaan suostui lopulta, että hänen silmänsä sidottaisiin. Onneksi Tichon alue oli rehevää, ja suuren lehden löytäminen ei ollu vaikeaa. Nyökkäämällä käskin oria laskemaan päänsä, että saisin sidottua toisen silmät.
"Ei hätää, pysymme sinussa kiinni, ettet kompastele" sanoin ja menin toisen kylkeen kiinni. Hermi värähti ja selvästi piti kosketusta epämielyttävänä. Olihan se varmasti ahdistavaa, kun ei nähnyt mitään. Jahar oli toisella puolella(?) ohjeistamassa, joten jatkoimme matkaa. Oli niin kylmä, että en itse ainakaan käyttänyt energiaa puhumiseen, vaan keskityin vain etenemiseen. Jonkin matkan päästä kuitenkin pysähdyin, mikä sai vieraammme luimistamaan korviaan.
"Onko edessä este?" tuo kysyi.
"Ei. Partio vain. Jahar, menetkö sinä edeltä, ja selität tilanteen?" kysyin laumatoveriltani. Vaika räntä oli vain märkää loskaa, tuntui se samalta kuin hyppäisi neulasmereen. Kunhan nyt vain pääsisimme pian suojaan.

Nimi: Lacritsi

27.02.2020 14:27
Deimos - Violence

Onneksi Vicente ei aloittanut mitään saarnaa. Deimoksen mielestä koko reissu ei kuulunut Ticholaisille sitten yhtään.
"Anteeksi", yksi vartijoista, Heron tilalle tullut Mica keskeytti ja sai Deimoksen kääntämään katseensa itseensä.
"Olisi sairaiden ruokinta-aika, työ sujuisi moninverroin nopeammin kykysi avulla", Mica jatkoi kohteliaasti. Deimoksen katse kääntyi sairaiden suuntaan. Ori oli kyllä ajatellut suuntaavansa toisaalle, piinaamaan Dianaa ei-halutulla seurallaan, mutta ei sairaiden hoitamisessa kauaa menisi, jos ruuat olisivat paikalla valmiina. Tästä kohdasta Deimos ei nähnyt Dianan pesää, mutta orilla oli kova luotto siihen ettei tajuihinsa tulleen tamman tila ollut mennyt huonompaan. Yleeensä kun tajuihinsa kerran palasi, oli selviytyminenkin moninverroin todennäköisempää.
"Kyllä kyllä", Deimos oli varmaan miettinyt liian piktään, koska Mica avasi taas suunsa puhuakseen. Deimos kuitenkin vastasi äreästi ennenkuin toinen ehti pihahtaakkaan.
"Mennään vain. Ruuat ja lääkkeet taasko?" Deimos kyseli ja lähti suuntaamaan kohti sairaiden pesiå. Mielissään musta ori huomasi että väkijoukko väisti hieman violencelaisen tieltä.
""Juuri niin", Mica vastasi ja kiri edelle näyttääkseen sekä tietä että luodakseen varman kujan jota Drimos voisi kävellä tulematta väkijoukon tuuppimaksi. Sairaiden luona Deimos hoiti jo tutuksi tulleen työn nopeasti ja vaivattomasti, eivåtkä sairaat enää nyrpistelleet nokkaansa niin paljoa orin kyvylle tai läsnäololle. Samalla Deimos yritti painaa mieleensä yrttien väriä, ulkonäköä ja hajua, mitä hoitajat orin jaettavaksi antoivat. Tämän jälkeen Deimos lähti suuntaamaan Dianan pesän suuntaan, vartijoiden kitinästä välittämättä. Mutta varmaan monen onneksi, Deimos ei ehtinyt pesälle asti.
"Deimos-herra!" Ääni ei ollut tuttu. Tulija oli se vanha tamma, joka oli hoitanut Dianaa ja Deimostakin aiemmin. Pienikokoinen, valkoinen, arpinen tamma kipitteli tähän suuntaan. Vanhus oli ruma. Laiha, pieni, ja sen turkki ei ollut kasvanut kunnolla takaisin palovammojen jäljiltä.
"Olette vielä hereillä Lyra-rouva", joku vartijoista kommentoi, vanhus nyökkäsi sille kohteliaasti.
"Kuulin tappelusta", tamma aloitti kun Deimos ei tervehtinyt takaisin. Voi samperi, täällä juorut kulkivat jopa Violencea nopeammin. Joko tuo kääkkäkin oli tietoinen heidän pikkuretkestään. Deimos ei tuntenut tarvetta vieläkään vastata mitään, tamma jatkaisi varmaan itsekseen, kuten tekikin.
"Ajattelin vielä ennen nukkumaan menoa, että puhdistan haavanne", tamma jatkoi.
"Ei tarvitse", Deimos tuhahti.
"Mutta vein jo tarvikkeet pesällenne", akan ääni muuttui painokkaammaksi, jopa käskeväksi. Deimos sen sijaan muuttui uteliaammaksi. Vai oli tammalla noin kiire jotain haavoja hinkkaamaan? Deimos epäili sitä. Friisi vilkaisi Dianan peaän suuntaan. Ovella ei ollut vartijaa. Miksei? Deimks kurtisti kulmiaan ja mietti.
"No jos se kerta on noin tärkeää, niin hyvä on", Deimos vastasi lyhyesti vanhukselle ja virnisti. Diana joutaisi kyllä odottamaan hetken ajan, ei tamma mihinkään karkaisi.

"Jäisittekö ulos odottamaan?" Vanhus pyysi vartijoita Deimoksen pesällä. Turhaa odottamatta tamma asteli Deimoksen perässä luolaan. Lyra oli tosiaan tuonut hoitotarvikkeet luolaan. Mutta heti vanhus ei niihin koskenut.
"Varmaan jo tajusit etten tullut vain haavoja puhdistamaan. Halusin puhua kyvystäsi", Lyra sanoi vakavana.
"Niin minä arvelinkin", Deimos vastasi, vaikka tietenkään orilla ei voinut olla hajuakaan eträ tamma oli halunnut puhua juuri levitaatiosta.
"Ensin täytyy varmistaa eräs asia. Voisitko kutsua sen luoksemme?" Tamma jatkoi vakavana. Kuuliaisesti Deimos käänsi ajatuksensa levitaatioon ja ei aikaakaan, kun Deimos tunsi tutun kylmäävän paineen tunteen, kun levitaatio tunkeutui esiin friisiläisen lapojen välistä. Ilman sukulainen kiertyi oitis friisiläisen kaulaan, kuin mikäkin hopeinen ketju. Tamma luimisti korviaan miettien jotain ja sitten, Deimoksen yllätykseksi vanhus puhui levitaatiolle.
"Tunnetko minut?" Lyra kysyi. Deimos jännittyi kun tajusi lemmikkinsä reagoivan. Levitaatio liikahti, käänsi muodotonta päätään Lyran suuntaan, ja irrottautui Deimoksesta. Ja sitten Deimos sai hämmästyä vielä enemmän. Ilmassa leijuva pitkulainen pilvenhahtuva alkoi liikkua kiemurrellen ylös-alas. Deimos tajusi. Aivan kuin levitaatio yrittäisi matkia nyökkäämistä.

Lyran kasvoille nousi jokseenkin surumielinen hymy.
"Muistat siis tuonkin", tamma sanoi hiljaa.
"Mitä helvettiä tämä on?!" Deimos ärähti väliin, ennen kuin Lyra ehti jatkaa smalltalkia levitaation kanssa. Vartijat liikahtivat ulkona.
"Onko kaikki hyvin Lyra?" Mica pisti päänsä sammalverhon sisäpuolelle. Vahtiori vilkaisi äkäisen näköistä Deimosta epäillen.
"On, ei minulla ole hätää, kiitos Mica", Lyra hymyili nuoremman orin suuntaan. Mica nyökkäsi ja hetken epäröinnin jälkeen vetäytyi sitten taas ulkopuolelle. Deimos kuitenkin huomasi, että ori jäi lähemmäs pesää, askelet eivät menneet niin kauas. Vahti ei kuitenkaan Deimosta kamalasti kiinnostanut.
"Miten sinä voit puhua sille?! Mitä tuo äskeinen oli?" Deimos kysyi uudelleen korvansa niskaan taittaen. Lyra kohautti vain kulmiaan orin aggression edessä.
"Etkö ole huomannut? Levitaatio ymmärtää puhetta. Ainakin jotenkuten se on ehkä yksinkertainen, mutta toivottavasti sen lähellä olleet ovat puhuneet siitä suopeasti. Sillä on selvästi hyvä muisti", Lyra kertoi. Deimos kiristeli leukojaan, mutta uteliaisuus voitti ärtymyksen.
"Ymmärtää puhetta? Luulin että se ymmärtää vain minun sanani", Deimos jatkoi rauhallisemmin.
"Väärin. Se ymmärtää kaikkia hevosia", Lyra oikaisi. Deimos kallisti päätään.
"Jotenkin minusta tuntuu, että sinulla on paljon kerrottavaa tuosta otuksesta, vanhus", Deimos sanoi. Lyra ei vastannut, vain katsoi friisiä, eikä Deimos oikein osannut lukea tamman vakavaa ilmettä. Sillä ei ollut väliä, tamma oli jo raottanut tiedonarkkuaan, ja Deimos halusi ryöstää koko potin. Tamma saisi luvan kertoa kaiken mitä tiesi.

Deimos pakottautui rentouttamaan eleensä, ja musta ori astui askeleen kauemmas tammasta.
"Miten sinä tiedät levitaatiostani?" Deimos kysyi, vaikka osasi jo arvata mitä tamma vastaisi. Vicente oli kertonut Thomasista.
"Alunperin levitaatio kuului Vicente-herran veljelle Thomasille. Kymmeniä vuosia sitten. Nuorina kummallakaan veljeksistä ei ollut mitään yliluonnollisia kykyjä. Tichon johtajilla on kulkenut jo kauan eräs riipus, joka antaa kyvyn myös Vicentelle. Koska Vicente oli perivä johtajan aseman, hän sai riipuksen ja sen voimat. Thomas jäi tavalliseksi sotilaaksi. Thomas oli tietenkin kateellinen. Hän ei myöntänyt sitä ikinä suoraan, mutta kyllä hän oli. Melko pian Vicenten siirryttyä johtajaksi, Thomas huomasi levitaation. Uskoisin että se helpotti hieman Thomasin kateutta", Lyra kertoi.
"Aluksi levitaation huomasi vain Thomas. Mutta kun se vahvistui, se tuli näkyväksi, aivan kuin nytkin. Thomasilla oli aluksi hankaluuksia kommunikoida sen kanssa, mutta hän harjoitteli paljon. Levitaatio oli hyödyllinen apuväline tarvikkeiden keräämisessä, raskaiden taakkojen kantamisessa ja petojen säikyttelemisessä. Mutta..." Lyra vilkaisi hopeanharmaata levitaatiota joka kiertyi takaisin Deimoksen kaulan ympärille ja kiristi otettaan.
"Mutta mitä?!" Deimos murahti reippaasti tarkoitustaan äkäisemmin. Deimos olisi halunnut antaa Lyran koota rauhassa ajatuksensa, mutta sanat olivat vain tulleet ulos suusta. Hämmentävää. Tamma ei ollut edes säpsähtänyt.
"Tekeekö se tuota usein? Kiertyy kaulasi ympärille tuolla tavalla?", Lyra kysyi.
"Aina, kuinka niin?" Deimos jatkoi leppoisammin, edelleen vähän hämillään äskeisestä ärtymyksen puuskastaan.
"Tuolla tavalla se vaikuttaa sinuun. Se teki täsmälleen samaa Thomasille. Levitaatio ehkä ymmärtää muiden puhetta, mutta vain hallitsijansa kanssa se voi kommunikoida ajatuksilla ja tunteilla. Se käyttää hallitsijansa energiaa, niin fyysistä kuin henkistä. Mutta eniten voimaa se saa tunteista, negatiivisista. Levitaatio on negatiivista energiaa, ja vahvistuu myös sen kautta. Kun se kiertyy kaulasi tai pääsi ympärille, se on lähempänä päätäsi. Toisinsanoen lähempänä aivoja ja mieltä. Se siirtää omaa negatiivistä energiaansa sinuun", Lyra kertoi. Vanhuksen puhuessa Deimos tajusi että levitaation pää oli nimenomaan aivan friisiläisen korvien luona.
"Miten sinä liityt mihinkään? Miten sinulla on noin paljon tietoa", Deimos kysyi.
"Olin Thomasin puoliso niihin aikoihin, loppuun asti. Jo Thomasin kanssa, levitaatiosta näkyi heti tietynlaista aggressiivisuutta. Se rikkoi tavaroita ja vahvisti sekä reagoi voimakkaasti Thomasin tunteisiin. Kun levitaatio voimistui, se alkoi kapinoida Thomasin käskyjä vastaan. Erityisesti silloin kun Thomas kielsi sitä tekemästä jotain. Thomas joutui sulkemaan sen sisäänsä pakolla, mutta tuntui että levitaatio suuttui siitä vain enemmän. Se alkoi karkailla omin lupinensa Thomasin nukkuessa ja käydä muiden sotilaiden kimppuun... Opetimme sille tuon nyökkäysjutun, jotta se voisi vastata kyllä ja ei kysymyksiin, jotta kommunikointi sen kanssa olisi helpompaa. Näköjään se muistaa ne edelleen. Mutta vaikka yritimme kommunikoida sen kanssa, Thomas ei enää hallinnut sitä. Tai ehkä hän ei halunnut. Thomas muuttui melko nopeasti levitaation löydettyään. Hänestä tuli kylmempi ja etäisempi. Vietti joskus pitkiäkin aikoja poissa leiristä", Lyra kertoi jonnekin muistoihinsa upoten. Deimosta ei hirveästi kiinnostanut nyyhkytarina tamman puolisosta, vaan tieto siitä mihin levitaatio kykeni.
"Ja miksiköhän kerrot kaiken tämän?" Deimos puhui vuorostaan.
"Haluan varoittaa sinua. Et tajua millaisen kyvyn kanssa olet tekemisissä", Lyra sanoi vakavana. Deimos tunsi levitaation kiertyvän vieläkin tiukemmin kaulaansa ja epäilys valtasi Deimoksen mielen.
"Ei, en taida tajuta" Deimos vastasi hitaasti. Tietenkin Deimos tajusi. Levitaatio oli vahva ja vaarallinen kyky. Ihanan vaarallinen. Tuo vanhus vain halusi viedä sen pois Deimokselta. Manipuloida orin olemaan käyttämättä sitä. Idiootit, niinhän Thomaskin oli tehnyt ja huonosti oli käynyt. Aikaisemmin he eivät olleet antaneet levitaation tehdä mitä se halusi, rajoittivat sitä liikaa. Näitä hienohelmoja haittasi jos levitaatio repisi pari puuta nurin tai leikittelisi parilla viattomalla metsäneläimellä. Deimosta se ei suinkaan häiritsisi. Deimos ei kieltäisi. Sen takia friisillä oli varmasti jo nyt parempi suhde levitaatioon kuin Thomasilla oli koskaan ollut.

"Haluan näyttää sinulle jotakin. Se on metsässä. Lähtisimmekö nyt heti? Aamulla en ehdi töiltäni", Lyra sanoi yllättäin.
"Sopii", Deimos totesi.
"Hyvä, menkäämme", Lyra sanoi ja asteli ulos pesästä. Deimos käski levitaation takaisin ja seurasi. Vartijat eivät olleet mielissään kaksikon suunnitelmista.
"Onko meidän pakko lähteä näin myöhään? Pedot lähtevät liikkeelle ja näyttää siltä että alkaa sataa", Mica valitti kun kaksikko tuli ulos. Deimosta mietitytti kuinka paljon vahti oli kuullut.
"Voi teitä nuoria, onko teidät tehty sokerista? Lähdetään käymään reippaalla iltalenkillä", Lyra kiusasi vahteja leikillään ja Deimos perässään nosti laukan leirin sisäänkäyntiä kohti. Deimos virnisti vahtien yrmeille ilmeille. Niiden oli pakko lähteä, eivät ne voineet jättää Lyraa kaksistaan Deimoksen kanssa. Lyra suuntasi länttä kohti, suoraan saaren läntisimmän kärjen suuntaan. Deimos ei ollut vielä ollenkaan käynyt tällä suunnalla, ja lähestyvästä pimeästä huolimatta ori tarkkaili ympäristöä uteliaana. He eivät laukanneet edes kovin kauaa, koska metsä alkoi muuttua tiheämmäksi. Kohta he yksinkertaisesti eivät voineet laukata. Ohuita käppyräisiä puunrunkoja ja liaaneja oli kaikkialla, maa oli täynnä juuria. Liikkuminen oli tämmeisessä pusikossa hankalaa varsinkin isokoiselle Deimokselle.

Närkästyneenä Deimos seisahtui ja nosti mutaista etujalkaansa. Mutaa oli kaikkialla ja Deimos huomasi uppoavansa polvia myöten upottavimmista kohdissa. Kohdista joissa vanha, mutta pienikokoinen tamma ei sotkenut kuin nilkkansa. Kaksikolla taisi olla elopainossa hieman eroa. Vanha tammahan oli suorastaan luiseva. Ruman luiseva. Tuskin ruuasta oli pulaa, Tichon ikivihreällä alueella kun elettiin, mutta ehkä korkea ikä, tai jokin muu syy esti tamman saavan kaikkea hyötyä ravinnosta. Vanhus sipsutteli lyhyillä töpöttelivillä askelillaan helposti eteenpäin tiheässä metsikössä ja upottavassa maassa. Deimoksesta sen sijaan tuntui että ori oli jumissa, kyvytön liikkumaan. Kyvytön taistelemaan tarpeen vaatiessa. Kaikkialla roikkui oksia ja köynnöksiä liian matalalla ja ori joutui kahlaamaan mudassa ja vähän väliä repimään itseään irti jostain pusikosta. Tuntui kuin Deimos oli jossain kasvien muodostamassa sellissä, jossa ei mahtunut liikkumaan. Sentään jotain hauskaa Deimoskin löysi. Friisiläisen vartijat, jotka myöskin olivat lihaksikkaita, voimainsa tunnossa olevia oreja, kokivat samoja ongelmia kuin Deimos. Näin tiheässä ja upottavassa maastossa niilläkin oli vaikeaa kulkea. Siellä ne taaempana ähkivät ja puhisivat repiessään koipiaan irti mudasta. Deimos ei peitellyt ivallista virnettään heitä katsoessaan, vaikka oli ihan yhtä huono liikkumaan mudassa, joka imaisi isot kaviot sisäänsä kuin pikaliima.
"Tiedätkö mitä Thomasille lopulta kävi?" Vanhan tamman kysymys sai Deimoksen jättämään muille virnuilun sikseen.
"Vicente kertoi Thomasin sytyttäneen metsäpalon", Deimos vastasi.
"Totta, menemme paikkaan missä metsäpalo sai alkunsa", Lyra kertoi. Deimos ei nyt ihan ymmärtänyt miksei tamma voinut vain kertoa asiasta, vaan Deimos piti raahata sinne mukana. Ori ei kuitenkaan valittanut, vaan seurasi kiltisti perässä. Deimos oli aluksi ihmetellyt äkillistä tiheikköä, mutta nyt sen olemassaolo alkoi olla selkeämpi. Lähellä palon alkupistettä isot puut olivat varmaan palaneet kokonaan, ja korkeat puut korvautuivat tiheillä, pienemmillä puilla ja vankalla aluskasvillisuudella. Pian maasto kuitenkin muuttui. Aluskasvillisuua hälveni lähes kokonaan. Ja Deimos näki valtavia puita. Isompia kuin ne joiden alle leiri oli rakennettu. Noiden puiden ympäri mahtuisi kiertymään varmasti kymmenen hevosta, ja siltikään ensinnäinen ja viimeinen eivät koskisi toisiinsa. Jättiläispuut peittivät taivaan melkein kokonaan, mikä selitti valoa ka avettä tarvitsevan aluskasvillisuuden puutteen. Puissa näkyi edelleen merkkejä palosta. Mustunutta ja murtunutta kuorta näkyi siellä täällä.
"Tuolla se on", Lyra sanoi. Pienen alamäen jälkeen Deimos näki täysin mustuneen, katkenneen jättiläispuun. Runko haljenneen keskeltä ja kaatuneen sitten.
"Seurasin Thomasia salaa eräänä iltana tänne. En tiedä mitä hän teki, mutta hän käski levitaation kiertyä tuon puun ympärille. Ehkä hän yritti kaataa sen", Lyra kertoi. Deimos ei ollut uskoa korviaan. Ori luuli että nykyinen levitaatio oli vahva, mutta ei se pystyisi kiertymään edes kerran tuollaisen puun ympärille. Ei se vain venynyt tarpeeksi. Ja tuskin voimallisinkaan isku ei tekisi tuollaisen puun runkoon kuin pari hassua naarmua. Normaalit puut levitaatio ehkä sai kaatumaan, mutta nämä titaanit olivat toista maata. Mutta täytyi muistaa, että Thomas oli hallinnut levitaatiota vuosia.
"Hitto, alkaa sataa", joku vartijoista murahti kun oksakaton läpi tunkeutui räntäpisaroita.
"Silloin oli myrsky", Lyra jatkoi häiriintymättä. "Salama iski suoraan levitaatioon ja tuohon puuhun. Syntyi räjähdys, jopa minä lensin tältä etäisyydeltä nurin sen voimasta. Osuin tuohon viereiseen puuhun, ja menetin tajuntani varmaan ihan hetkeksi. Siitä eteenpäin metsä olikin pelkkää liekkimerta. Thomas oli kuollutjoko räjähdykseen tai tuleen ja levitaatio kadonnut. Toivoin jo että levitaatiokim olisi kuollut Thomasin mukana, mutta täällä se taas on", Lyra kertoi. Jälleen nyyhkytarinoita.
"Käyttikö Thomas sitä ikinä taistelussa?" Deimos kysyi. Sade oli vain yltynyt, eikä puutkaan enää tuoneet juuri minkäänlaista suojaa.

"Levitaatiota ei saa käyttää taistelussa. Se on hankala hallita, sinulla kun näyttää olevan vielä paljon oppimista sen kanssa elämisestä, se kuluttaa paljon energiaa. Ja sitä paitsi, sen voi voittaa varsinhelposti tappelussa", vanha tamma sanoi napasti.
"Helposti? Hahhah, näytä minulle", Deimos sanoi tuhahtaen.
"Ei nyt voi, täällä sataa"
"Mitä väliä sillä on?" Deimos ihmetteli.
"Levitaatio pelkää vettä", Lyra sanoi. Deimoksen teki mieli nauraa, orihan oli jo tunkenut levitaation lampeenkin. Ei pieni sade haittaisi.
"Niinköhän?" Deimos kysyija kutsui lemmikkiään. Ori huomasi levitaation hieman epäröivän, mutta pian se oli taas kiertynyt orin kaulalle.
"Kiintoisaa. Thomasilla kesti muutama kuukausi saada levotaatio esiin edes tihkusateessa, saati koskea mihinkään vesilätäkköön, ilmeisesti se muistaa senkin ajan tptuttelun", Lyra sanoi.
"Se kyllä karsastaa vettä jonkin verran. Miksi?" Deimos kysyi.
"En tiedä" Lyra joutui myöntämään. "Ehkä siksi, koska levitaatio on olomuodoltaan lähellä ilmaa ja vedessä.. hmmm.. ilma muodostuu eri tavalla, vesi pakottaa sen eri muotoon. En voi kuin arvailla", Lyra kertoi.
"Se ei kuitenkaan pelkää sadetta, näytä miten levitaation voittaa taistelussa", Deimos murahti.
"Lyra..." Mica aloitti epäileväisenä taustalla, orista mitkään kokeilut eovät varmaan olleet hyvä idea.
"Kaikki hyvin Mica. Oletko varma Deimls? Varoitan ettei se ole muk-"
"Ala jo näyttää miten levitaation voittaa", Deimos ärähti.
"Yksinkertaisesti vain yksi potku tai purema riittää... Mutta hyvä on, jos kerta haluat ihan tuntea sen. Käskisitkö sen eteeni?" Lyra jatkoi. Deimosta hermostutti vanhuksen varmuus, tamma taisi tietää mitä teki. Deimos käski levitaatiota ja yllättyi kuinka helposti se totteli. Se ei ollut varmaankaan ymmärtänyt mistä he puhuivat. Levitaatio siirtyi maan lähelle Lyran eteen. Ja sitten tamma vain kohotti kaviotaan ja voimalla polkaisi keskelle levitaatiota.

Kavio meni levitaatiosta läpi, sehän oli vain ilmaa, ja levitaatio repeytyi vääntelehtien kahtia. Se pakeni kiireesti isäntänsä suojiin ja katosi. Deimos sen sijaan sai totaalisen yllätyksen. Suurinpiirtein keskelle orin omaa selkää, napsahti hirveä kipu samalla hetkellä kun Lyra oli osunut levitaatioon. Vähän kuin Deimos olisi saanut kamalan voimakkaan sähköiskun selkäänsä. Vaistomaisesti ja myöskin säikähdyksestä ja kivusta Deimos huusi ja kavahti takajaloilleen. Vartijat syöksyivät eteenpäin, mutta ei Lyralla ollut mitään hätää. Deimos kompuroi kauemmas kivusta ähkien, eikä meinannut pysyä jaloillaan. Takajaloista tuntui kadonneen tunto, kun selkä jyskytti vielä vähän aikaa yllättävästä kivusta lamaantuneena.
"Sa-saatana, älä tee tuota uudestaan", Deimos pyysi nojatessaan lähellä olevaan kiveen. Ori joutui lukitsemaan takajalkansa nivelet, koska Deimos ei ollut ollenkaan varma kantaisivatko tärisevät koivet. Kipu oli jo hälvennyt, mutta keho ja Deimoskin olivat vielä järkytyksestä varpaillaan.
"Minähän varoitin, mutta et kuunnellut", vanhus hymähti.
"Jokainen purema ja potku aiheuttavat tuon saman. Joten joko tajusit, ettei levitaatiosta ole taisteluun?", tamman ääni oli suorastaan uhkaava, kun Lyra katseli korviaan luimien Deimosta. Sitten tamman ilme pehmeni.
"Vedä henkeä, ja palatkaa sitten leiriin. Minä menen jo edeltä, ei minuakaan huvita nököttää täällä sateessa", Lyra sanoi. Maa alkoi jo olla valkea rännästä.
"Onko turvallista että menette yksin?" Comet kysyi.
"Kuljen samaa reittiä mitä tulimmekin, ja olen ennenkin liikkunut yksin metsässä, myös vanhoina päivinäni. Meistä hän se nyt suojelua tarvitsee", Lyra nyökäytti Deimoksen suuntaan. Friisi kirosi mielessään.
Lyran lähdettyä Deimos lepäsi hetken aikaa. Vahdit keskustelivat keskenään varsana kuulemistaan tarinoista Thomasista ja levitaatiosta, ilmeisesti hekään eivät olleet tienneet aikaisemmin mikä tuo kaatunut puu oli, tai muitakaan yksityiskohtia tarinasta.
"Lähdetään jo takaisin", Deimos sanoi vasta kun oli varma että kaikki iskun aiheuttamat haitat olivat menneet. Selkä oli vieläkin arka kuin mustelman jäljiltä, mutta muutoin ori tunsi olonsa jo lähes normaaliksi. Joukko lähti takaisin päin ja Deimoksen selkä muuttui valkoiseksi rännästä.

Tutulla reitillä matka sujui joutuisammin. Kylmä alkoi jo tuntua mudan kastelemissa jaloissa. Tuuli vain voimisti pientä pakkasta, joka vallitsi varmasti ilmassa. Äkkiä edellä kulkeva Deimos pysähtyi ja katsoi sivulleen.
"Tule esiin sieltä!" Deimos ärähti, ennen kuin hölmistyneet vahdit ehtivät kysyä mitään. Pimeästä erottui vaalean hrvosen hahmo, ja hajusta Deimos tunnisti sen Heroksi.
"Mitä sinä teet tähän aikaan ulkona?" Comet ihmetteli upseerilta. Olihan jo yö.
"Samaapa voisi kysyä teiltä", Hero vastasi oudon rennosti. Hänen katseensa käväisi Deimoksessa, eikä friisi pitänyt siitä katseesta.
"Mica, ehtisitkö vähän jutella? Te muut voitte jatkaa matkaanne, leiriin ei ole pitkä matka, joten etteköhän te pärjää", Hero käski muita vahteja. Phyh, Deimos ei muutenkaan olisi halunnut nököttää täällä sateessa enää kovin kauaa, Täällä oli kylmä!.
"Öh... Hyvä on", Mica vastasi ja lähti seuraamaan vaaleaa oria metsään, pois muusta ryhmästä.
"Mitähän asiaa Herolla on Micalle? Eikö se oikeasti olisi voinut odottaa aamuun?" Kaksi jäljelle jäänyttä vahtia napisivat keskenään. Deimos pyöräytti silmiään ja jatkoi jo matkaa. Mutta sitten Deimos kuulikin jo toiset askelet. (Variana/Jahar) Mikä ruuhka-aika nyt oikein oli?!

Nimi: Gaapriel

26.02.2020 23:27
Carmen-Aderlin

"Ei muuta" totesin ja annoin Rowanin poistua ensin takaisin kolmikon luo(?) Olihan Rowan minua 'ylempi' tällä hetkellä. Toisen asteltua takaisin minä häntä seuraten, annoin asioiden jatkua omalla painollaan. Orin oli oltava taitava saadakseen kaikki vakuutettua ilman suuria epäilyksiä.

Nimi: Gaapriel

24.02.2020 16:17
Safiira-Violence

Yön ollessa lähellä potkin Kronoksen hereille. Toinen haukotteli uupumuksesta mutta könysi kuitenkin ylös. Matkan oli jatkutava ja seuraavana listallani oli Ares. Valtava erakko vietti iltansa yleensä taistelu ringeissä ja niitä löytti satunnaisesti mistä vain. Tänään kuitenkin ottelut olivat tietojeni mukaan rannan kupeessa. Laittomuudestaan huolimatta niitä järjestettiin yllättävän paljon. Harva tiesi niiden sijaintia ja otteluista kielineet tapettiin välittömästi.
"Pidä turpasi kiinni kun pääsemme sinne!" varoitin vieressäni olevaa oria. Toinen nyökkäsi hämentyneenä, mutta pian saisi tietää miksi varoitukseni kannatti ottaa vakavasti. Matka jatkui reippaasti.

Päästyämme rannan kupeeseen, metsästä kuului rytinää.
"Älä pistä vastaan!" kerkesin huudahtamaan Kronokselle ennenkuin minut tyrkättiin kovasta vauhdista kyljelleni. Isku kirpaisi, mutta en sanonut mitän tai tehnyt mitään estääkseni seuraavia tapahtumia. Kronos taas huusi ja kirosi kiinniottajille sen minkä kerkesi. Pääni peitettiin, jalkani sidottiin ja matka jatkui hyvin epämiellyttävällä tavalla. Laskin päässäni metrejä joita meitä raahattiin tapahtuma paikkaan. Hurraaminen ja veren haju saavutti korvani ja sieraimeni pian. Hymy nousi kasvoilleni kun muistot palasivat mieleeni. Täälä taas!
Huppu poistettiin päästäni ja köydet irroitettiin jaloistani. Nousin kevyesti ylös ja ravistelin mullan turkistani.
"Mikä teidät kummajaiset tänne tuo?" kuului kysymys. Ääni kuului tammalle, jota en ollut koskaan aikasemmin nähnyt. Tuhahdin tyytymättömänä.
"Tavat eivät näköjään ole muuttuneet sitten viime käynnistäni ja ori nimeltä Ares tuo minut tänne!" tokaisin. Tamma vaihtoi tiuhaan katseita kaappajieni kanssa. Tämä ei tiennyt hyvää.
"Kuule, tiedän tismalleen miten hommat täälä toimii, joten kenet haastan?" kysyin kärsimättömänä. Kronos makasi edelleen hämentyneenä ja sidottuna selällään maassa.
"Että mitä että!!" ori huudahti. "Tosiaanko aijot haastaa jonkun näistä hulluista!"
Hymyilin tyytyväisenä kun taistelu ringin järjestäjät ja katsojat purskahtivat nauruun. Kuuntelin ivallista naurua hetken kunnes avasin suuni.
"Sinut" sanoin neutraalisti katsoen kivellä seisovaa tammaa. Järjestäväksi hevoseksi pääsee ainoastaan pärjämällä ringissä hyvin, joten tamman taitojen pitäisi olla ylivertaiset. Hiljaisuus laskeutui.
"Mira sinun ei ole pakko ryhtyä tähän!" kuiskasi yksi vartioista. Tamma luimi korviaan hermostuneena ja vihaisena.
"Otan haasteen vastaan!" Miraksi kutsuttu tamma sanoi minulle. Huuta ja hurraaminen ratkesivat jälleen ja tama laskeutui kiveltä. Kronos seurasi kauhuissaan sivusta touhujani.
"Milä helvetin tavalla tää kuuluu suunnitelmaan. Miten me saadaan Ares tai kukaan muukaan meidän mukaan jos sää makaat paloina matalassa haudassa!!" ori huusi. En vastannut toiselle mitenkään vaan kävelin suoraan keskelle rinkiä.
Miran tullessa perässäni tuomari asettui väliimme.
"Säännöt ovat selkeät! Voittaja saa panokseksi asetetun asian, esineen tai hevosen. Ulkopuolisia aseita tai vaarallisia esineitä ei rinkiin hyvksytä ja niitä käyttänyt menettää henkensä heti. Auttaminen on kiellettyä ja tämän rikkeen sattuessa taistelija sekä taistelijaa auttanut yksilö menettävät henkensä heti. Ringissä taistelu pättyy vasta luovuttamiseen tai toisen kuolmaan. tasapeli ei ole mahdollinen. Jos joku haluaa asettaa vielä panoksia tälle parille niin niiden aika on nyt. Taistelun alettua panosten asettaminen ei ole enää mahdollista!!"
Tuomarin antaessa ohjeitaan, en irroittanut hetkeksikään katsettani Mirasta. Tamma oli selvästi hermostunut. Johtavan hevosen haastaminen oli suuri tabu ringissä ja sen ulkopuolella, mutta näin tapahtui vain kerran kymmenessä vuodessa. Sivusilmällä näin Areksen saapuvan ringin reunalle. Vaihdoimme katseita ja hymyn. Oria ilmiselvästi huvitti tilanne.
"Ylimääräisiä panoksia ei asetettu joten kamppailu voi alkaa! Ares sinä toimit tämän päivän panoksena. Miran voittaessa sinä jäät tänne ja jatkan elämääsi normaaliin tapaan. Muukalaisen voittaessa, lähden hänen mukaansa ja teitä ei estetä poistumasta. Ovatko osallistujat ymmärtäneet säännöt ja panoksen!?"
"Kyllä!" vastasimme yhteen ääneen.
"Ovatko katsojat ja Ares ymmärtäneet säännöt ja panoksen!?"
"KYLLÄ!" huusivat kaikki muut. Kaikki taämä dramaattinen hömpötys yhden ottelun vuoksi. Miten ihmeessä ikinä pidin tätä jotenkin hienona ja mahtavana? Tuomari poistui ringistä ja ulospääsy aukot suljettiin. Rinki oli syvänteessä. Noin kolme metriä maanpinnann alapuolella. Halkaisijaltaan se oli noin 20 metriä. Tilaa oli rajoitetusti, mutta se teki otteluista mielenkiintoisempia. Maassa haisi vanha veri ja mädäntynyt liha. Jos jotain en ollut kaivannut tapahtumasta niin tätä hajua. Kronos oli viimein päästetty köysistä ja tämä seisoi syvänteen reunalla naisten ympäröimänä kuten aina. Huoli ja hermostuneisuus olivat kadonneet orin kasvoilta ja mielstä kuin salaman iskusta. Naurahdin hiljaa ja käänsin sitten keskittymiseni Miraan.
Suden ulvonta oli merkki ottelun alkamisesta. Olin kokonaan unohtanut otteluiden lemmikki suden. Yleisö aloitti kova äänisen hurraamisen ja Mira ei jäänyt odottamaan minun iskuani. Tamma syöksyi kimppuun kuin vesikauhuinen peto. Otin iskun vastaan kunnialla, mutta en myöskään jäänyt seisomaan toimettomana. Miran roikkuessa niskassani, otin muutaman kevyen askeleen kohti syvänteen seinää ja paiskasin tamman pään seinää vasten jättäen sen kehoni ja seinän väliin. Tamman ote ei irronnut joten tein sen uudestaan.
"Ollaampa sitä sitkeitä!" karjaisin ärtyneenä. "Tuosta jää jälki!" jatkoin edelleen ärtyneenä. Potkimme toinen toisiamme vuoron perään. Tamman oma pää ja kaula olivat ulottumattomissani, joten en saanut itse otetta. Haava alkoi turtumaan tamman hampaissa, joten mikäpä tässä toista uuvuttaessa.
Minulla ja Miralla oli huomattava koko ero, muttapienekis tammaksi toinen oli yllättävän sisukas. Lopulta toisen leuat väsyivät, joten sain tilaisuuden työntää toisen pois luotani. Väsyneenä vieras tamma kompuroi pois luotani. Nappasin tilaisuudesta kiinni ja syöksyin toisen kurkkuun kiinni. Painoin toisen maata vasten ja jatkoin puremista. Veren rautainen maku tulvahti suuhuni ja viimein kuului napsahdun mitä olin odottanut. Kaikki hiljenivät. Kenenkään susta ei kuulunut sanaakaan. Nostin pääni ylös ja roikotin velttoa hevosen ruumista hampaissani. Käänsin katseeni Arekseen joka käveli luokseni syvänteeseen.
"Eiköhän sitten mennä!" ori totresi syvällä äänen painolla hymyillen. Tiputin ruumiin hampaistani ja hymyilin itsekkin.
"Unohdin jo kuinka kivaa tämä on!" totesin ja lähdin kävelemään ylös syvänteestä.
"Kronos, nyt mennään!" huusin puoliverille. Ori supatti vielä viimeiset sanansa tammojen korviin jä jätti heidät kikattamaan keskenään. Orin saapuessa rinnalleni katsoimme Areksen kanssa häntä huvittuneena.
"Mitä?" toinen naurahti. Nauroimme kaikki huvittuneina.
"Ares tässä on Kronos, vanha ystäväni" tuhahdin. Suuri kylmäveri ei tehnyt muutakun höröhtänyt. Jatkoimme matkaa kohti rantaa. Pesulle oli päästävä.

Nimi: Gaapriel

24.02.2020 15:07
Vicente-Ticho

Minulla oli omat vahvat epäilykseni Violencelaisten reissun tapahtumista, mutta annoin asian olla. Vaihdoin tiukat silmäykset kaikkien kanssa ja sen jälkeen käänsin selkäni joukolle.
"Menkää nukkumaan ja hoitakaa haavanne. Päivä on ollut pitkä!" totesin ja annoin joukon hajaantua. Deimos ja Diana, Safiira ja Zera, Celenan saapuminen ja kaikki muu vaivasivat päätäni. Lauma oli levoton ja vihan kitkerä haju leijui koko leirissä. Nuorempana kaiken tällaisen selvittäminen oli helpompaa, sillä jaksoin uurastaa vaikka kaksikin vuorokautta nukkumatta. Nyt päätäni painoi uni ja liian monet ajatukset. Huomenna purkaisin kaiken ja ennenkaikkea selvittäisin kaiken. Nyt oli kuitenkin aika levätä.

©2020 Magical nature - suntuubi.com