Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

HUOMIO! Jos koet, että hahmosi on kehittnyt pelin aikana esim. luonteen suhteen, laita se hahmosi hahmolomakkeeseen!! Hahmotiedoissa on nykyään uusi kohta nimeltä Kehitys, joten se kannattaa lukea AINA kun katsoo toisen roolipelaajan hahmojen tiedot!!!

Täällä sitten roolipelataan. Noudata alla olevia ohjeita!
- Älä tapa tai vahingoita kenenkään hahmoa kysymättä. Tai jos yritätä tappaa käytä sanaa yrittää tai merkkiä (?)
- Voit pelata minä tai hän muodossa.
- Laita nimi kohtaan nettinimesi tai hahmosi nimi. Jos laitat hahmosi nimen laita näin:
Esim. Night-Violence
Mutta jos laitan nimi kohtaan nettinimesi, laita hahmosi nimen perään lauma josta hevonen on. Esim.

Nimi: Taneli

Herman-Aderlin
Kävelin metsässä yksi. Raikas ilma heilutti harjaani ja tuore ruoho tuoksui nenääni...

- Kiroilua saa esiintyä, mutta kunhan ei jokatoinen sana.
- Kun hahmosi puhuu, puhe laitetaan näiden väliin Esim: "Moi". Kun ajattelee se laitetaan näiden väliin Esim: #Olen elossa#. Kaikki mikä ei kuulu ropeen laitetaan näiden väliin Esim: //Moikka// Ja kaikki muu tekeminen ilman merkkejä.

Tapahtunutta

Vieraskirja <  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Diana-Violence

02.11.2018 22:35
Otin askelia kauemmas, kun ori lähestyi. Miten toinen saattoi puhua noin? En tiennyt, mitä oli tapahtunut Deimoksen ja Vicenten tai Safiiran välillä, mutta minä en sietäisi tälläistä käytöstä.
"Safiira meni kurittamaan varsaansa, mitä oikein luulet? Ja voit kuule itse painua helvettiin jos olet tuolla päällä! Vai pitääkö sinut raahata ulos niin kuin tuo äsköinen kakara?! Ja turha tulla yöksi takaisin, nukun mielummin yksin!" Ärähdin orille ja olin oikeastaan valmis iskemään hampaani oriin, jos tuo ei kohta alkaisi käyttäytymään. En toki pitänyt Zeraa minään pahaisena kakarana, mutta vihaisena halusin haukkua Deimosta sellaiseksi. Deimos ei selvästi ollut kunnossa, mutta toisen käytös suututti sen verran, etten nyt ajatellut mikä oli orin parhaaksi. Ihan kuin tuo ei tuntisi Safiiraa ja olisin jälleen se hermi joka vain tunkeutui Violencen alueelle. En olisi välittänyt orin käytöksestä silloin, mutta nykyään me tunsimme toisimme, välitimme toisistamme. Toki tällä hetkellä tuntui siltä, etten merkinnyt Deimokselle yhtään mitään.

Nimi: Lacritsi

02.11.2018 21:58
Deimos - Violence

Heh, Safiirahan osasi komentaa penikkaansa. Mulkoilunsakin lomasta Deimos oli salaa tyytyväinen Safiiran toimintaan, vaikka monen silmään varajohtajan ratkaisu saattoi näyttää vähän rajulta. Safiira oli häipynyt nopeasti varsansa kanssa. Ja mitä Vicente oikein horisi? Tietenkään Deimosta ei mikään kielto kiinnostanut, varsinkaan Vicenten määräämänä.
Deimos piti korvansa lähellä niskaa, mutta orin ilmeessä näkyi hyvinkin syvää hämmennystä, kun Diana, tai siis Deimoksen silmissä joku ihan random tuntematon ticholainen kysyi kysymyksen. Miten niin mikä Deimoksella oli? Miksi tuo tamma oli edelleen pesässä?
"Hittoako se sinulle kuuluu?!" Deimos ärähti tylysti. Musta ori otti nopeita askelia pesän keskelle Dianan suuntaan. Friisiläinen kuitenkin pysähtyi kohtuu mukavalle etäisyydelle valkeasta tammasta.
"Tee itsestäsi hyödyllinen, ja kerro mihin se valkoinen tamma meni", Deimos murisi alentavasti, kuin puhuisi maan vähäpätöisimmälle roskalle. Sanojensa päätteeksi ori naksautti äreänä hampaitaan muutaman kerran yhteen, "Sitten voit painua jonnekin muualle seisoskelemaan", Deimos jatkoi ja nakkasi päätään kohti pesän sammalverhoa, kuin tamma ei muuten tajuaisi oviaukon olevan siellä.

Nimi: Diana-Violence

02.11.2018 20:12
Zera ei saanut vastattua, kun Deimos saapui paikalle. Käännyin orin puoleen kysyäkseni minne ori oli mennyt mutta toisen vihainen ilme sai minut varuilleni ja luimimaan. Olin siirtymässä Zeran ja Deimoksen väliin kun Safiira ja Vicente tulivat. Väistyin valkoisen varajohtajan edestä kun tuo haki lapsensa. Katseeni ei silti poistunut Deimoksesta ennen kuin Vicente puhui.
"Kaikki on kunnossa" sanoin nyökäten ystävällisesti. Katsoin Vicenten perään, mutta käänsin katseeni heti takaisin Deimokseen, kun vanha ori oli poistunut luolasta. Jokin oli nyt huonosti.
"Mikä sinulla on?" kysyin epäillen. Olin nähnyt Deimoksen ennenkin tuossa tilassa ja se yleensä meinasi sitä, että ori oli valmis hyökkäämään. Siksi olinkin valmis väistämään heti, jos ori ottaisi askeltakaan suntaani.

Nimi: Gaapriel

02.11.2018 17:31
Safiira-Violence

#Zera on mitä!?!# Kiljahdin ajatuksissani. Ensin mieleeni ei tullut se onko varsa kunnossa vaan halusin listä ensin Zeran isän Igorin ja sen jälkeen Benin joka oli vastuussa laumasta ja sen asukkaista. Naurahdin hermostuneena.
"Näyttäkää!" sanoin tomerasti ja lähdin Vicente vierelläni Deimoksen perään. Deimos käveli meitä ennen sisälle pesään.
"Sinä saat päättää siitä lähetätkö varsan kotiin vai jääkö se tänne. Te molemmat olette tervetulleita!" Vicente sanoi minulle ennekuin astelimme pesään.
"Diana varsan vierellä ja Deimos pesän nurkassa kiukkuisen näköisenä eivät olleet katseeni kohteita.
"Sinä lähden nyt kanssani minun pesääni ja kerrot minulle, miksi HELVETISSÄ olet täällä!" ärjyin omalle varsalleni. En ollut vihainen siitä että Zera oli karannut vaan siitä, että toinen ei ollut ajatellut sen mahdollisia seurauksia. Mitä olisi voinut sattua pienelle varsalle tuon matkan aikana. Ajatus puistatti minua kun tartui pienta varsaa niskavilloista ja poistuin pesästä.
"Äiti älä!" Zera kiukutteli minulle. Kannoin varsan pesääni saakka.

(Ne nyt tappelee keskenää siä niinku äiti ja lapsi. Keskityn nyt enempi Vicenteen!)

Vicente-Ticho

Kerroin Safiiralle mielipiteeni varsan saapumisesta ja siitä, että lapsen kohtalo oli hänen käsissään. Safiiran raahatessa varsa ulos pesästä, mieleeni tuli kuinka hienoa olisi olla isä. Puistrelin ajatuksen päästäni ja käännyin Dianan puoleen.
"Onhan sinulla kaikki kunnossa? Saat olla kuin kotonasi ja saat vaikka poistua leiristä hetkeksi jos haluat! Kielto poistumisesta ei näyttänyt kiinnostavan miestäsi, joten annan sinulle nyt luvan siihen!" totesin tammalle ja viimeisen lauseen sanoessani käänsin vihaisen katseen vierailevaan johtaja oriin pesässä.
"Suonette nyt anteeksi minulla on pari kanaa kynittävänä tottelemattomuudesta!" sanoin kaksikolle ja poistuin itsekkin pesästä. Deimoksen kimppuun käynyt partio seisoi aukiolla. Saatoin olla lempeä ja ystävällinen niinkuin kaikki laumassa ja sen ulkopuolella uskoivat. Tichoa oli aina pidetty rauhallisena ja ystävällisenä laumana. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että en rankaisi omia sotureitani tottelemattomuudesta. Jopa minun rangaistukseni ei ollut mukava tai ystävällinen niinkuin oletettaisiin.
Deimoksen kertomat tuntomerkit kertoivat paljon ja tiesin johtajaa uhkailleen orin. Kent nauroi soturi porukkansa kanssa ja ennekuin toinen edes ehti huomata tartuin oria korvasta ja potkaisin toista vasempaan etujalkaan niin että ori kaatui kyljelleen.
"Millä oikeudella sinä ohitat määräykseni ja poljet valtaani!?" ärisin maassa makaavalle orille. Toinen oli liimannut korvat niskaanasa ennenkuin tajusi että hänen kimppuunsa käynyt hevonen olin minä. Toisen ilme lempeni ja viha hänen kasvoiltaan haihtui. Vihan tilalle nousi häpeä.
"Viareilevan johtajan kimppuun käyminen on häpeällistä ja samalla kyseenalaistat auktoriteettiäni ja sehän ei minulle käy!" ärisin. Mielessäni kävi monta mahdollista rangaistusta, mutta päätin tyytyä mahdollisimman lievaan, mutta kuitenkin Deimosta tyydyttyvään.
"Sir, olen todella pahoillani, en tark.." ori aloitti, mutta samalla sekunnilla iskun kavioni toisen korvan päälle, samaan johon olin tarttunut. Iskun voimasta korvasta lähti puolet. ori huusi kivusta niin, että se kiinnitti muun lauman huomion. Kaikki pysähtyivät hetkeksi niinkuin aika olisi pysähtynyt ja leirissä oli kuoleman hiljaista.
"Ellette te muutkin halua menettää korvaanne poistutte leiristä kahdeksi päivää ja ette tule sitä ennen takaisin! Ja Kent.. jos uhkaat valtaani ja johtajan asemaani toiste sinulta lähtee muutakin kuin korva!" tokaisin toiselle vihaisesti.
"Kyllä herra" Kent vastasi ja nousi seisomaan katsomatta minua silmiin. Häpeä paistoi orin kasvoilta. Hän ja loput lähtivät kohti uloskäyntiä. Hengitin pari kertaa syvään ja rauhotuin. Nostin katseen verrisestä kaviostani ja hymyilin muulle laumalle.
"Kaikki on nyt hyvin ja voitte jatkaa töitänne!" sanoin ystävällisesti ja lempeällä äänellä muulle laumalle. Tilanne purkautui ja kaikki jatkoivat tekemisiään ja puheen sorina täytti leirin jälleen. (Deimos oli tullut pesänsä ulkopuolelle katsomaan(?) tapahtumaa. Käänsin katseeni oriin ja nyökkäsin. Toivottavasti toinen oli tyytyväinen, sillä en juuri pitänyt muiden satuttamisesta vaikka se pakollista olikin.

Nimi: Lacritsi

01.11.2018 21:57
Deimos - Violence

Friisiläinen mulkaisi Vicenteä pahasti eikä jaksanut kuluttaa yhtään energiaa hillitäkseen äreitä eleitään. Vai hoitaisi muka? Siitä Deimos ei ollut niin varma. Tajuko tuo vanhus edes, että laumassa tapahtui asioita Vicenten tietämättä? Ja sellaisia asioita, että kokonainen partio oli kääntynyt Vicenten vierasta vastaan. Jos Deimoksen tietoon tulisi tuollaista Violencessa, Deimos etsisi partiossa olleet, ja pistäisi ne katumaan tekojaan oikein kunnolla. Deimos ei sanonut mitään, mutta tuijotti korvat luimussa Vicenteä loppumatkan Safiiran pesälle. Pesässä Deimos hämmästyi hieman valkean tamman verisestä turkista. Missä Safiira oli rymynyt? Vicente oli mainunnut harjoituksista, mutta se kohta oli mennyt ohi korvien. Veren sijaan Deimos käänsi huomionsa Safiiran kysymykseen.
"Löysin Zeran rajalta, hän on täällä, kunnossa, mutta haluaa varmaan nähdä emonsa. Vicente päättää mitä kakrulle tehdään", Deimos vastasi. Deimos taittoi korvansa kiinni niskaan. Safiira näytti nauttivan olostaan ihan liian hyvin. Tamma ei saisi onneaan täältä Tichosta, Safiira ei jäisi tänne, jos se Deimoksesta riippuisi. Safiira oli ollut pitkään uskollinen, mutta Deimosta ei niin vain hylättäisi. Safiira oli Deimoksen sotilas, Ticho ja sen Vicente eivät Safiiraa saisi! Deimos mulkoili kumpaakin muutaman sekunin ajan. Sitten Deimos käännähti ympäri ja asteli pihalle. Kyllä kaksikko seuraisi.

Kunhan Vicente ja Deimos olivat käyneet hakemassa Safiirankin mukaan, Deimos kiri pari hevosen mittaa edelle ja lähti etunenässä takaisin pesälleen. Ori pyöräytti päällään sammalverhon tieltään, näki Zeran ja... Deimos pysähtyi niille sijoilleen, mutta valmiiksi vihaisilta kasvoilta ei yllätetyksi joutuminen paljia näkynyt.
Kuka vittu tuo oli? Ja minne Diana oli mennyt? Deimos mulkoili Zeran luona olevaa tammaa epäluuloisena. Ei se ollut Diana. Joo, valkea tamma kyllä, mutta ei Diana. Zeran vieressä seisova 'Diana' ei suinkaan ollut muuttanut Deimoksen silmissä väriään, tai hurjasti ulkomuotoaan muutenkaan, mutta Deimos ei vain tunnistanut tammaa.

Friisiläinen vilkaisi taakseen sammalverhoon. Oliko Diana mennyt hakemaan jotain ja käskenyt jonkun ticholaisen vahtia Zeraa? Deimos oletti 'vieraan tamman' olevan ticholainen, kaikkihan täällä olivat valkoisia. Violencessa ylimääräisen valkoisen tamman ilmestyminen olisi herättänyt Deimoksen epäilyt ja saanut ehkä jopa miettimään harhan mahdollisuutta, mutta ei täällä. Koska jokainen oli näillämain valkea. Deimos asteli peremmälle luolaan, mutta pysyi ihan tietoisesti etäällä, pesän toisella puolella 'vieraaseen' nähden ja korviaan luimien, vihaisella mulkoilullaan yritti tehdä varmaksi, ettei 'vieras' tuntisi oloaan tervetulleeksi tai mukavaksi. Sitten Deimos käänsi rintamasuuntansa varsaa ja tammaa kohti, ja aivan tahallaan piti käännösliikkeensä äkkinäisinä ja uhkaavina. Aukiolla ja muutenkin Tichon alueella Deimos saattoi edes yrittää käyttäytyä, mutta eikö tätä pientä pesää voinut kutsua jo omaksi? Eikö sen verukkeella pesää voisi puolustaa ja jättää kohteliaisuudet sikseen ja päästellä vähän höyryjä jonkun raivostuttavan Ticholaisen kustannuksella. Deimoksen ajattelutapa oli kovin lapsellinen, mutta siitä nyt saattoi syyttää orin tämän hetkistä, harhaista mielentilaa joka ei tehnyt orista yhtään sen järkevämpää persoonaa. Uneton yö alkoi vaatia veroaan.

Deimos aikoi kysyä, minne Diana oli mennyt. Vihaiset sanat ehtivät jo painaa kurkussa, mutta sitten Vicente ja Safiira tulivat sisälle.(?) Deimos vilkaisi sammalverhon suuntaan, pysyi vaiti ja antoi kaksikolle tilaa vetäytymällä itse lähemmäs peräseinää, yhä 'vierasta' välttäen. Deimoksen teki mieli tehdä 'vieraasta tammasta' isokin numero, mutta Vicenten läsnäolo sai Deimoksen pitämään turpansa tukossa. Täällä Tichon leirissä Deimos nimittäin tunsi olevansa Vicenteä aliarvoisempi ja johtajan etuuksiin tottunutta Deimosta asia tietenkin kismitti ihan tietoisellakin tasolla. Deimos ei halunnut olla ketään alempi. Ei ketään.

Mikäli keskustelu Zeran asioista lähtisi käyntiin, Deimos pysyisi siitä aikalailla sivussa. Ori vastaisi kyllä jotain, jos Deimokselta suoraa kysyttäisiin, mutta muutoin friisiläinen kuluttaisi aikaansa 'vieraan', sekä Vicentenkin mulkoiluun. Deimos ei oikeastaan seurannut mahdollista meneillään olevaa keskustelua, kuin sanan sieltä ja toisen täältä. Orin omat ajatukset keskittyivät siihen kuinka Vicente oli vain tiellä, sekä haluun ajaa tuo 'vieras tamma' pois pesästä. Niin kauan kuin joku oli luvatta friisiläisen pesässä, ei Deimos voisi lähteä katsomaan minne Diana oli mennyt. Deimos päätti odottaa porinatuokion päättymistä, silloinhan kaikki häipyisivät Deimoksen pesästä vai mitä? Vaikka ori yritti tällä hetkellä järkeillä, oli jännittyneenä paikallaan tönöttävä ja vihaisen näköinen Deimos vain tikittävä aikapommi impulsiivisten ajatustensa, negatiivisten tunteiden ja ärsykkeiden kanssa, joille Deimos oli luultavasti harhaisena normaaliakin herkempi. Vaikka Deimos olikin vielä puolikuntoinen ja luola oli varsaa lukuunottamatta täynnä kokeneita taistelijoita, ehtisi Deimos tehdä varmasti merkittävää vahinkoa jos niin jostain syystä päättäisi.

Nimi: Diana-Violence

01.11.2018 16:51
Katsoin hieman huolissani, kun Deimos poistui pesästä, mutta päätin asian olla ja antaa orin lähteä. Huomioni palasi Safiiran varsaan ja tuon selitykseen, miten oli päätynyt niin kauas kotoa.
"Sinun olisi pitänyt totella emoasi. Mitä jos se jokin metsässä olisi saanut sinut kiinni? On ihme, että selvisit hengissä" sanoin toruvana mutta rauhallisella äänensävyllä.
"Olet nyt kuitenkin turvassa. Mitä ikinä Vicente päättää, lupaan, ettei sinulle käy mitään pahaa" lisäsin huokaisten ja lopussa hymyillen. Hymyni kuitenin hyytyi, kun ymmärsin erään asian.
"Kukaan ei siis tiedä että olet poistunut leiristä? Isäsi on varmaan paniikissa tällä hetkellä. Toivottavasti kukaan ei seuraa hajuasi Tichon reviirille asti... Toki sinun ei tarvitse siitä murehtia. Onhan sinulla kaikki nyt hyvin? Ei ole kylmä tai jano?" kyselin. Turha oli antaa varsalle mitään murehdittavaa.

Nimi: Gaapriel

01.11.2018 15:05
Zera-Violence

Pian pesään tuli kaunis valkea tamma, jota ori kutsui Dianaksi. Tamma ripesi puhumaan minulle hyvin ystävällisesti ja kiltit sanat nostivat hymyn kasvoilleni.
"Faijer ja Ancelika nukkuivat kanssani iskän pesässä, mutta mulle tuli tylsää ja menin ulos. Iskä jutteli jollekkin ruskelle orille ja ei sekään sitten kerinny pitämään mulle seuraa. Lähdin siis ulos ja menin solan kautta tutkimaan reviiriä. Äiti on aina kieltänyt poistumasta leiristä, mutta teki vaan niin kovasti mieli. Sitten joku meinasi syödä mut (pelästy jänistä puskassa:D) ja lähdin karkuun. Juoksin niin pitkälle ku jalat kanto ja seuraavaks muistan sen kun Deimos setä tuli aittamaan!" selitin tamalle. Varsana en ymmärtänyt tekojeni vakavuutta, mutta eiköhän sekin selviäisi tämän päivän aikana.

Vicente-Ticho

Päivän hälinä vain nopeutui ja pian minulla oli kaviot täynnä tekemistä. Alkuun en huomannut vierailevan johtajan hakevan huomiotani.
"Anteeksi! Hälinä tahtoo viedä huomioni." Ori oli kuitenkin hieman vakavammalla asialla ja hymyni hyytyi.
"Toki haetaan Safiira. Hän lepää pesässään aamuisten harjoitusten jälkeen!" totesin ja lähdin johdattamaan oria pesälle. Huolestuttavat uutiset saivat korvani luimuun.
"Puolitaistelupartio ei ole minun jäljiltäni. En edes tiennyt sinun poistuvan leiristä ennenkuin nyt!" tokaisin orille takaisin pitäen kuitenkin hermoni ja temperamenttini kurissa.
"Voin luvata sinulle, että kyseinen partio käsitellään minun toimestani!" vakuutin toiselle. En reagoinut mitenkään levitaation aiheuttamaan ongelmaan.
"Selvitetään nyt miksi varsa on täällä ja onko ongelma peräisin sinun laumasi sisältä vai liittyykö varsan saapuminen jotenkin meihin ja minun laumaani!" totesin tyynenä. Saavuimme pesälle jossa Safiira lepäsi.
"Anteeksi Safiira jos häiritsemme, mutta minulla ja Deimoksella on sinulle erittäin tärkeää asiaa!"

Safiira-Violence

Naarmut rinnassani ja kyljissäni aamuisita harjoituksista olivat lakanneet vuotamasta, mutta veri oli hieman värjännyt valkoista karvaani. Söin rauhassa ja lepäsin välillä, sekä nautin elämästäni ja hiljaisuudesta.
Hiljaisuus kuitenkin rikkoutui lempeän Vicenten äänen kaikuun pesässäni. Nousin ylös pediltäni ja työnsin pääni sammal verhon toiselle puolelle nähdäkseni tulijat.
"Mikä on hätänä?" kysyin ilman suurempaa huolta minua lähestyneeltä kaksikolta.

Nimi: Lacritsi

18.10.2018 18:30
Deimos - Violence

"Kyllä kyllä, mutta minä en voinut häntä lähteä viemään Violenceen. Vicente päättää lähettääkö jonkun sotutreistaan varsalle saattajaksi", Deimos vastasi nopeasti Dianalle. Tamma kertoi jostain upseerista. Mistä upseerista? Deimoksella ei ollut käryäkään ketkä täällä olivat upseereita. Joku niistä jotka olivat tulleet Deimosta ja Zeraa vastaan? Friisiläinen luimisti korviaan. Vai epäilivät ne sotajoukkoa? Vicentekin? Hmmm...
"Vai niin", eihän ori olisi kohta edes pahoillaan siitä oksajutusta. Okei, ei ollut alun alkaenkaan, mutta silti. Ja tamma selvästikin oli sitä mieltä, ettei Deimoksen olisi kannattanut lähteä leiristä. Sori vaan, mutta aamuyöllä olo oli ollut sen verran huono, että Deimos nimenomaan oli katsonut parhaaksi lähteä pois muiden luolta. Friisiläinen ei kuitenkaan kommentoinut asiaan mitään. Kyllä Deimos ja Diana ehtisivät riidellä asiasta vähän myöhemmin. Nyt pitäisi hoitaa Zera pois päiväjärjestyksestä. Dianan kävellessä lähemmäs Zeraa Deimos jäi paikoilleen seuraamaan sivusta.
"Zera oli rajan tällä puolen, en ehtinyt lähellekään Violencen rajaa. Oli varmaan ollut metsässä koko yön", Deimos vastasi osittain Dianan sanoihin, joita Diana puheli Zeralle. Eihän varsa välttämättä osannut itse kertoa miten oli tänne päätynyt.
"Miten sinä jaksat enää yhtään varsaa tälle päivälle?" Ori virnisti siellä valkean tamma selän takana, Deimosta huvitti miten kärsivällisen oloinen Diana oli Zeralle jutellessaan, vaikka Deimoksen mielen mukaan tamma oli saanut katsella penikoita koko päivän. Deimos kait olisi sellaisen homman jälkeen sitä mieltä ettei haluaisi nähdä yhtään kakaraa enää ikinä. Zerakin verotti voimia ihan hirveästi, vaikka söpö, tottelevainen ja reipas pikkutamma olikin. Siitä puheen ollen Deimos voisi jättää lapsenvahtihommat nyt Dianan huoleksi, ja liukua itse lipettiin.
*Menen etsimään Vicenten*, Deimos aikoi sanoa ajatuksensa ääneen, mutta ei sitten siinä mietteisiinsä painautuneena sanonutkaan. Joten vaiti ori vain kääntyi, astellen pihalle pesästä. Ja jos Zera tai Diana oli tässä välissä jotain jutellut, ei Deimos edes kuunnellut tai kuullut niitä.

Deimos tiiraili vierasta leiriä katseellaan, yrittäen hahmottaa tuttua vanhusta kaikkien näiden valkeaturkkisten kaakkien keskeltä. Deimos käveli jonkin aikaa leiriä vähän ristiinrastiin. Nyt päivän alkaessa siirtyä iltapäivään, oli Violencen leiriä pienemmällä aukiolla kova ruuhka, kun kaikki kulkivat työntouhussa suuntaan jos toiseen. Toisinaan vastavirtaan kulkevana, ja vähän suunnattomanakin aukiolla oli yllättävän hankala liikkua ja Deimos joutui useaan otteeseen pysähtymään jonkin ohitse kiirehtivän tieltä, ettei vain jäisi ticholaisten alle. Ärsyttävää. Kenties väenpaljoudesta johtuen Deimos huomasikin Vicenten vasta, kun harmaa ori oli tyyliin vieressä, parin metrin päässä.
"Siinähän sinä olet Vicente", Deimos murahti, ja pudisteli itsekseen päätään. Helevetti, ori ei ollut muka huomannut toista vaikka Vicente seisoi melkein vieressä. No, Deimos siirtyi lähemmäs, paremmalle puhe-etäisyydelle.
"Tule mukaan. Haetaan Safiira ja mennään siihen pesään jossa minä ja Diana yövyimme", Deimos viittasi päällään, mutta ei lähtenyt johdattamaan kaksikkoa yhtään mihinkään. Deimos kun ei tiennyt missä Safiiran majapaikka oli.
"Lähdin aamuyöllä kävelylle leirin ulkopuolelle, ja löysin sinun rajasi puolelta Safiiran varsan. Oli tullut etsimään äitiään. En tämän koipeni takia lähtenyt viemään häntä takaisin kotiin, vaan kannoin tänne. Safiira varmaan haluaa nähdä varsansa, ja sitten varsan voi varmaan lähettää kotiin", Deimos kertoi.
"Lähetitkö sinä puolitaistelupartiota minun perääni?" Deimos kysyi äreänä, hyökkäävästi.
"Palatessani varsan kanssa takaisin meitä vastaan nimittäin tuli kuuden hevosen partio, eikä mitenkään ystävällisissä merkeissä", Deimos valitti, kävellessään Vicenten mukana kohti Safiiran pesää.(?)
"Ja ai niin, ennen kuin kuulet tämän partiolta, niin levitaation kanssa sattui taas vahinko. Se karkasi, ja heitti oksanpätkän yhtä soturiasi päin. Sellainen iso, rautias, akhaltekin näköinen ori. Ei siinä käynyt pahasti, mutta he varmaan tulkitsivat asian väärin", Deimos jatkoi, mutta ei kuulostanut pätkääkään pahoittelevalta. Itseasiassa ori mietiskelikin, miksei ollut ihan tarkoituksella taittanut raudikolta vaikka niskoja, kun mokoma oli tullut sillä lailla uhittelemaan? Jos se raudikko olisi ollut Deimoksen alainen, se olisi saanut kunnon selkäsaunan.

//Gaapriel?

Nimi: Variana-Ticho

18.10.2018 15:09
VIcente oli mielestäni hyvin sinisilmäinen vierailijoitamme kohtaan, mutta en väittänyt vastaan vaan nyökäten poistuin orin seurasta ja menin hakemaan apureita. Päätin tyytyä Tediin ja Heroon. Ted oli jo haudannut muutaman sairastuneen ja Hero oli järkevä näissä tilanteissa ja pystyi vähentämään kiusallisuutta. Jotenkin ori aina tiesi oikeat sanat oikeaan tilanteeseen. Pyytäessäni kaksikkoa hommiin, huomasin, ettei kumpikaan ilahtunut tehtävästä, mutta suostuivat ja suuntasimme sairaiden suuntaan. Olikohan parantaja jo siirtänyt kuolleen sivuun...

Nimi: Diana-Violence

18.10.2018 15:05
Saavuin luolalleni ja yllätyksekseni näin Deimoksen. Olin heti valittamassa, että missä helvetissä friisiläisori oli ollut, mutta sitten näin pienen mustan varsan hänen takanaan. Hämmentyneenä en reagoinut poskipusuun mitenkään.
"Vai yllätyksen, älä muuta sano. Deimos kai ymmärrät, että olemme toisen lauman leirissä? Hän on vielä hyvin nuori ja täällä on..." hiljenin, kun ymmärsin, ettei tästä ollut hyvä puhua Zeran edessä.
"Yksi upseereista etsii sinua... Sinun ei olisi pitänyt poistua leiristä. He luulevat, että juonit heitä vastaan. Että yllätät heidät jollain sotajoukolla" huomautin toruen friisiläiselle. Huokaisin syvään ja kiinitin huomioni takaisin varsaan.
"Hei Zera, siitä onkin aikaa kun viimeksi näimme. Olen äitisi ystävä. Miten sinä tänne päädyit? Eikö kukaan vahtinut sinua?" kyselin lempeällä äänellä pikkuiselta ja laskin pääni hänen tasolleen.

Nimi: Lacritsi

16.10.2018 23:18
Deimos - Violence

Deimos ei vastannut mitään varsan sanoihin, lukuunottamatta pientä nyökkäystä. No hupsista, ei Deimos nyt viitsinyt välittää siitä ettei varsa luultavasti huomannut pientä pään liikettä, joka tapahtui kaiken lisäksi varsan takana ja yläpuolella. Vastaamattomuus ei näyttänyt Zeraa haittaavan, vaan varsa tuntui keskittyvän taas syömiseen. Hah, söpöä. Zeran syömisestä näki ettei se ollut hurjan tottunut syömään heinää. Varsahan otti suuhun ihan liian ison kasan kerralla, eikä leukojen liikuttaminen tai hampaiden käyttökään näyttänyt ihan tottuneelta. Varmaan puolet suuhun menneistä heinistä taisi tippua takaisin maahan ja kakeu suorastaan mässytti. Deimos hymähti huvittuneesti ja hymyili itsekseen katsoessaan varsan äpöstystä. Varsan touhu näytti tutulta, Deimoksen omankin tyttären syömisen opettelu oli ollut ihan samanlaista sotkemista, varmaan jopa pahempaakin kuin Zeralla. Deimoksesta oli tuntunut, että Lucylla oli kestänyt kamalan kauan oppia syömään, ilman että meinasi tukehtua joka toiseen korteen, jota varsa ei ollut muistanut pureskella kunnolla. Deimoksella tosin ei ollut niin paljon kokemusta varsoista, että tietäisi, oliko Lucy oppinut syömään jotenkin tavallista hitaammin vai ei. Tosin, jos Deimos muisti oikein, niin ainakin Tobiaksen tytär Nadja oli oppinut syömään nuorempana kuin Lucy, mutta siinä nyt saattoi olla se syy, ettei Nadjalla ollut emoa. Ainakin Deimos oli ymmärtänyt että Nadjan äiti oli lähtenyt pian Nadjan syntymän jälkeen. Pitäisi muistaa kysyä Tobiakselta sitten, kun jalkapuolen kaverinkin luokse ehtisi.

Deimos laski päänsä maan rajalle, ja napsi suuhunsa varsan jaloista Zeran levittelemiä ruokia.
"Tänne saattaa kohta tulla muitakin aikuisia", ori puheli rauhallisesti siinä samalla varsan sotkuja siivotessaan, turpa pesän lattiassa kiinni.
"Ainakin äitisi, se Diana josta puhuttiin ja eräs Vicente. Vicente on tämän paikan pomo. Vicente päättää mitä sinulle tapahtuu. Sinun on sitten parasta mennä heti emosi luo, Safiira pitää sinut turv...", Deimos huomasi että pesään oli tulossa joku vasta kun sammalverho liikahti. Deimos vaikeni ja nosti päänsä varautuneena ylös. Mutta se oli vain Diana. Vain Diana?
"Eikö muita tule?" Deimos kysyi ja vilkaisi aukiolle liikkuvan sammalverhon raosta, ennen kuin se asettui taas paikoilleen, eikä Deimos nähnyt enää aukiota. Odotettuja henkilöitä kuten Safiiraa ja Vicenteä ei kuitenkaan näkynyt. Pienestä pettymyksestä huolimatta Deimos nosti kasvoilleen lämpimän hymyn ja kiersi varsan (oli Zera sitten heinäkasan luona tai orin jalkojen takana piilossa) astellakseen Dianan luokse.
"Hei", Deimos kehräsi tyytyväisen tervehdyksen kauniille valkealle tammalle. Jos ori vain saisi mahdollisuuden, lisäisi Deimos tervehdykseen nopean pusun poskelle.
"Anteeksi, että sinun piti herätä taas yksin, mutta yölenkki toi mukanaan pienen yllätyksen", Deimos sanoi ja sanojensa lopuksi kääntyi enemmänkin Dianan viereen, että voisi iskostaa sinisen katseensa peremmällä luolassa olevaan Zeraan. Yllätyksellä Deimos tietenkin tarkoitti mustaa varsaa.
"Zera, tässä on Diana", Deimos esitteli valkean tamman varsalle.

Nimi: Gaapriel

16.10.2018 13:32
Zera-Violence

"Tiedämpähän vain. Kotona muut lapset puhuvat kaikkea tuollaista ja en aina oiken ymmärrä mitä he tarkoittavat, joten päätin kysyä sinulta." totesin ja otin suuni uudelleen täyteen heinää. Olin kuten muutkin lapset. Söin hyvin äänekkäästi ja todella sotkuisesti.

Vicente-Ticho

Kuuntelin tamman murheet.
"Älä suotta panikoi. Deimoksella ei ole syytä sytyttää sotaa nyt ja sitä paitsi heidänkin laumansa on lukittu sisälle leiriin sairauden takia, ja vaikka huonosti kävisikin tiedät että suojelen laumaa ja leiriä kaikin mahdollisin keinoin!" totesin ja hymyilin lempeästi.
"Menehän nyt!" hoputin nuorta tammaa tekemään pyydetyt tehtävänsä.

Nimi: Diana-Violence

09.10.2018 22:25
Keskustelin Ginan kanssa pitkään hänen luolassaan. Vaikka emme olleet niin läheisiä, vieraassa leirissä pelkkä tuttavankin seura tuntui mukavalta.
"Mutta hei, et vieläkään kunnolla selittänyt, miten päädyit Violenceen" Gina kysyi kiinnostuneena vaihtaen samalla aihetta.
"No itse asiassa minut vangittiin ensin" naurahdin. Gina näytti järkyttyneeltä.
"Kai se on parempi kuin tappaminen" tuo mutisi. Nyökkäsin naurahtaen.
"Kyllä minä karkuun pääsin montakin kertaa, mutta aina palasin. Kun ymmärsin, etten ollut enää turvassa hermien kanssa, päätin jäädä Violenceen lopullisesti... Ja no oli Deimoksellakin jotain tekemistä asian kanssa. Et ymmärräkään, miten vapauttavaa on puhua Deimoksesta ihan vapaasti. Violencessa en uskalla mainita suhteestaamme mitään, se on aiheuttanut vähän ongelmia, edes Deimoksen täti ei hyväksy suhdettamme" avauduin.
"Auts... Kielletty rakkaus kuulostaa kyllä jännittävälle" kiinnostus kiilsi tamman silmissä.
"Ei se ole yhtään jännittävää, lähinnä vain turhauttavaa" totesin huokaisten.
"Hmm... Entäs Deimos? Olen kuullut, että hän on erittäin väkivaltainen" Gina kysyi ja nappasi tupon heinää.
"Hän... Ei ole väkivaltainen minua kohtaan" pieni valkoinen valhe, mutta ei Deimos tarkoituksellaan silloin kerran. Enkä sitä Ginalle muutenkaan mainitsisi.
"Mutta muille? Miten ihmeessä kestät häntä" tuo uteli.
"Sinulla ei taida olla yhtään omia mieshuolia?" esitin oman kysymykseni naurahtaen.
"Ei mitään kiinnostavaa, varsinkaan tällä tasolla" tuo myönsi.
"Pahoittelen, jos kyselyni häiritsevät" tamma lisäsi vielä perään. Pudistin päätäni ja päätin vastata Ginan aikaisempaan kysymykseen.
"Onhan hän väkivaltainen. Ei enää niin kuin ennen, onneksi. Myönnän, että olisi helpompaa vaan palata hermiksi ja unohtaa kaikki laumat, mutta en halua. Olen vieläkin itsekin ymmälläni siitä, että Violence tuntuu kodilta kaikista ongelmista huolimatta" avauduin.
"Olisinpa noin rakastunut" tuttavani huokaisi.
"Älä toivo" naurahdin ja lähdin kävelemään ulos luolasta.
"Pitäisi se Deimos löytää, ennen kuin hän taas aiheuttaa jotain ongelmia" tuhahdin. Gina naurahti ja nyökkäsin. Kävelin ulos luolasta ja katselin ympärilleni. Deimosta ei vieläkään näkynyt missään. Huokaisin pudistellen päätäni ja lähdin kävelemään luolalle, jossa olimme nukkuneet viimeyön.

Nimi: Variana-Ticho

09.10.2018 20:49
Kuuntelin tarkalla korvalla Vicenten ohjeita. Pyyntö ei ollut mukavin, en itse halunnut tulla sairaaksi ja kuolleen vieminen lehtoon oli aina hyvin kiusallista ja surullista. En kuitenkaan voisi kieltäytyä.
"Hyvä on. Teidän on muuten varmaan hyvä tietää, että toinen niistä Violencen valkoisista tammoista etsi johtajaansa. En ihmettelisi, jos olisi karannut ja hakemassa sotilasjoukkoja, nyt kun olemme heikoimillamme ja tietää, miten tänne pääsee..." raportoin ja ilmaisin epäilykseni. Violencelaisiin ei voisi luottaa.

Nimi: Lacritsi

03.10.2018 19:55
Deimos - Violence

Varsa päätyi alas hyvin sulavasti, mätkähtäen keskelle Deimoksen ateriaa. Turkkinsa uudesta kunnosta vähät välittämättä Deimos luimisti varsalle korviaan, mutta päätyi sitten vain nappaamaan heinää varsan vierestä, komentamatta kakaraa pois tieltä.
"Se ei todellakaan ole sama asia", Deimos tuhahti. Ylättävää että Zera edes tiesi mitään sellaista kuin rakkaus.
"Rakastan Dianaa. Kun aikuiset rakastavat toisiaan, he ovat kumppaneita niin kuin minä ja Diana. Kun emo rakastaa varsaansa se on tuota... eri asia", Deimos vastasi viimein pääkysymykseen. Ori vilkaisi pesän sisäänkäynnin suuntaan, miettien milloinhan saisi varsan pois huolesta.
"Miksi sinä tuommoista kysyt? Ei sinun varmaan kuuluisi edes tietää tuommoisia", Deimos jatkoi ja laski katseensa varsaan.

Nimi: Gaapriel

03.10.2018 19:32
Puhaltelin orin harjaa tylsistyneenä ja tuijotin sen takkuisisa karvoja. Pian Deimos otti ruuan puheeksi ja kiinnostukseni heräsi. Olihan selässä mukavan lämmin sillä turkkini oli edelleen märkä, mutta nälkä voitti kylmyyden. Valuin kuin veltto räkä alas orin selästä tuon niskaa pitkin taittaen toisen korvat täysin väärinpäin(?) Orin korvistan välittämättä pöllähdin pehmeälle pedille pää suoraan heinäkasaan.
"En rakkaudesta ymmärrä juuri mitään, mutta rakastatko sinä tätä Dianaa? Äiti sanoo rakastavansa minua, mutta ei se kai sama asia ole" selitin suu täynnä heinää. En ollut varma ymmärsikö toinen sanoistani mitään, mutta eihän se minulla päällimmäisenä mielessäni ollutkaan. Halusin vain vastauksen kysymykseeni ymmärsi ori sitä sitten tai ei.

Nimi: Lacritsi

24.09.2018 10:56
Deimos - Violence

"Diana on kump-" Deimos vaikeni kesken kaiken, koska tajusi, ettei Zera välttämättä tiennyt mikä kumppani oli. Eikä Deimos halunnut alkaa selittämään.
"Yksi mukava tamma. Mutta hän ei ole täällä", ori lopetti lauseensa. Diana oli ainakin herännyt, mutta jokohan tamma oli päässyt niistä kakaroista eroon. Sehän oli tänään, eikö? Dianan oli tarkoitus mennä harjoittamaan Safiiran kanssa niitä mukuloita... Mitä Deimos ei nyt ymmärtänyt, että varsojen harjoittaminen oli tapahtunut jo yli päivä sitten, kymmenien kilometrien päässä toisella reviirillä. Kummallista tämä ajatusten sekoittuminen, sillä tuosta ajatuksestaan huolimatta Deimos tiesi että nyt oltiin Tichossa, ei Violencessa.

Joku ticholainen oli tuonut näköjään uudet heinät pesän toiselle seinustalle. Taas hyvää kuivan, ja tuoreen heinän seosta. Deimos käveli kokonaan sisälle pesään, aamiaisen välistä jääminen tuntui jo vatsassa. Deimos laski päänsä ja alkoi syödä heinää.
"Tämä ei ole sitä pehmeintä heinää, mutta kaipa sinä tästä selviät. Haluatko?" Deimos kysyi selässään olevalta varsalta.
"Sinuna söisin nyt, ei sitä tiedä miten pitkä selvittely tulostasi muodostuu", ori lisäsi. Mikäli varsa heinää haluaisi, voisi Deimos taas kumartua että varsa pääsisi alas, tai ojentaa selkään vähän heinää mutustettavaksi, ihan miten vain.

Nimi: Gaapriel

24.09.2018 10:01
Vincente-Ticho

Variana saapui luokseni. Huokaisin harmistuneena ja katsoin tammaa suoraan silmiin.
"Tuttava perheeni varsa menehtyi viime yönä. Perhe on niin shokissa että varsa tulisi haudata lehdon lepoon tänään jonkun muun toimesta. Ota pari soturia mukaan ja käykää hautaamassa Sara lehtoon. Sara rukka on kapaloitu jo lehtiin, joten hänet täytyy vain enää kantaa sinne!" sanoin tammalle.
Juuri nyt en kaivannut vastaväitteitä, joten jos tamma kieltäytyisi en kysyisi enää nätisti.

Zera-Violence

Olin juuri liukumassa toisen niskaa pitkin alas kun ori yhtäkkiä riuhtaisi päänsä takaisin ylös. Kummissani laskeuduin selkään takaisin. Ei aikaakaan kun tajusin mistä oli kyse. Vihamielinen hevos joukko tuli luoksemme. Hautauduin pelosta orin selkään kiinni. Deimos tuntui selkeästi jännittyneeltä ja toisen sydämenlyönnit tuntuivat vatsassani. Ei sen puoleen, omani hakkasi niin että olin lentoon lähteä sen voimasta. Näytin suorastaan halvaantuneelta maatessani orin selässä.
Kentiksi kutsuttu ori lähestyi päätäni hampaat irvessä. Piilotin pääni nopeasti orin pitkän harjan alle samalla kiljaisten. Koko kehoni tärisi pelosta.
Tilanne rauhoittui sen verran että pääsimme liikkeelle. Pienet silmäni olivat ainoat jotka näkyivät orin harjan takaa. Deimoksen kävellessä rohkeasti joukon ohi, oma rohkeuteni heräsi myös. Nostin pääni ylös ja näytin joukolle kieltäni niin että kuola lensi. Rennosti orin selässä hytkyen saavuimme leiriin.
"Kukas tämä Diana olikaan?" kysyin ja samalla työnsin oman päänikin sammalverhon taakse.

Nimi: Lacritsi

23.09.2018 18:00
Deimos - Violence

Varsan pienet kaviot pistivät kylkeä ja selkää, kun Zera kiipesi Deimoksen kyytiin. Kunhan varsa oli löytänyt mukavan asennon, hyvä jos kevyttä kantamusta huomasi. Kipeän koipensa takia Deimos joutui laskemaan päätään normaalitasoa alemmas, mutta toisaalta se vain helpotti Zeran asentoa selässä, ainakin varsa tuntui nojaavan päätään Deimoksen säkää ja alaniskaa vasten. Pitkään Deimos ei saanut kävellä mukavassa hiljaisuudessa, vaan varsan ääni kantautui selästä pään takaa, ja kyseli kysymyksiä.
"Hmph, luulen että sekä minun että Safiiran on ollut pitkään helpompi olla ilkeä ja yksinäinen, kuin yrittää ymmärtää muita. Mutta se on muuttumassa”, Deimos vastasi vilkaisematta varsaan.
”Ja täytyy myöntää että aika moni Violencessa on niin paksukalloinen, ettei muu kuin pelottelu auta”, friisiläinen lisäsi.

”Täällä näyttäisi olevan hyvää, versovaa ruohoa sinulle”, kun kaksikko oli kulkenut jonkin matkaa, Deimos pysähtyi katse maassa. Heinä oli lyhyttä, hehkuvan vihreää ja varmasti niin pehmeää, että varsakin voisi sitä syödä. Niin ja kirkas väri kertoi vain hyvästä mausta.
”Kokeile ainakin, minäkään en ole syönyt tälle päivälle. Kyyti tyssäsi nyt tähän”, Deimos lähti laskemaan päätään ja rintakehäänsä maata kohti, käytännössä kumarrukseen, vaikkakin sen tarkoitus oli vain lyhentää Zeran matkaa maahan. Deimoksen selästä oli kumminkin ihan mukava matka maahan, vaikka alla olikin pehmeä nurmimatto. Deimos ei ehtinyt laskea kuin toisen etupolvensa maahan, kun kavioiden kumina kantautui mustan orin korviin. Kaksi, kolme… Ainakin neljät eri askelet olivat tulossa tähän suuntaan. Zera ei ollut varmaan edes ehtinyt miettiä alastulemista, kun Deimos nousi taas jaloilleen ja jäi varautuneena odottamaan tulijoita. Luultavasti ticholaisia, mutta ikinä ei voinut olla varma. Eikä laumalaisista muutenkaan voinut olla ihan varma. Deimos ehkä luotti Vicenteen lähes sokeasti, mutta tavalliset laumalaiset eivät olleet vakuuttaneet Deimosta. Deimos taittoi korvansa pakostakin luimuun, nähdessään kuuden hevosen laukkaavan kohti hyvinkin tyytymättömän näköisenä, ja levittäytyvän puolikaareksi Deimoksen ja Zeran ympärille. Hmh, sentään eivät piirittäneet, vaikka tämäkään ei ollut kovin käytännöllinen vaihtoehto Deimokselle, jonka ticholaiset saisivat tälle hetkellä kiinni parilla raviaskeleella, jos pitäisi päästä karkuun. Tosin, täydessä fyysisessä voimassaankaan Deimos tuskin pystyisi juoksemaan pakoon näiltä. Mutta eipä Deimos muutenkaan hurjasti harrastanut pakoon juoksemista, juurikin sen takia ettei ollut nopeuskysymyksessä mitään parhaimmistoa. Tapella aina voisi, mutta selässä roikkuva varsa hankaloitti tilannetta. Deimos tunsi sykkeensä kiihtyvän, kun ori vilkaisi sivuille asettuvia hevosia, mutta pysyi paikoillaan.

”Nytkö sinä mukulasikin raahaat tänne?” joukosta suurin, rautias ahaltek kysyi töykeästi. Ahaltek oli huomattavasti muita joukkonsa hevosia suurikokoisempi, itseasiassa, taisi olla Deimoksen korkuinen tai ainakin lähellä. Ei varmasti ollut puhdas ticholainen, ainakin jos kokoa ja ruskeaa turkkia katsoi.
”Ensinnäkin, tämä varsa ei ole minun, vaan Safiiran. Ja en käynyt Violencessa asti, en ehtinyt edes rajalle saakka, kun löysin tämän varsan teidän reviirinne puolelta”, Deimos vastasi.
”Se on Violencen varsa, miksi sinä sitä tänne kuskaat?”
”Olisin minä toki voinut jättää sen metsäänkin yksin, ja syyttää kuolemasta sitten teitä. Olisiko se ollut parempi? Phyh, varsan emo on Tichossa, joten ajattelin kysyä emolta, mitä muksulle tehdään”, Deimos jatkoi.
”Tuo varsa ei tule Tichon muurien sisälle. Minä vien sen heti takaisin rajan oikealle puolelle”, ahaltek tuhahti ja otti askelia eteenpäin kaiketi auttaakseen Zeran alas friisiläisen selästä.
”Ja jätät sinne yksin?” Deimos peruutti pois ruatiaan ulottuvilta ja kysyi ihan tahallaan, vaikka uskoikin että raudikko tarkoitti vievänsä varsan leiriin saakka. Ahaltek mulkaisi friisiläistä, eikä vastannut kysymykseen.
”Anna varsa tänne”, raudikko jatkoi uhkaavammin. Meinasiko rautias suuttua? Hehe, sehän kävisi mainiosti, lisäisi varmasti varsan mielikuvaa ah niin ihanista ticholaisista.
”Kent hei, ei tuo auta, eikö vain voitais viedä varsa…” Joku rivistä puhui.
”Älä sinä puutu tähän!” Ori, jonka nimi oli ilmeisesti Kent, ärähti. Ori piti vaativan katseensa Deimoksessa.
”En”, Deimos vastasi ihan vain heittääkseen hiiltä pesään ja kokeillakseen paloiko rautiaalta käämit. Deimos näki jo rautiaan ilmeestä, ennen kuin se toimi tai sanoi mitään, että ahaltekilla oli mennyt hermot. Se sai Deimoksen virnistämään mielissään. Huutaisi nyt edes tai jotain, säikäyttäisi varsan oikein kunnolla, Deimos toivoi mielessään. Mutta ahaltek kurottikin hampaat paljaina kohti Deimoksen selkää. Aikoiko se ottaa Zeran väkipakolla? Sehän ei todellakaan saisi koskea Zeraan! Jos raudikko saisi napattua varsan, mitä Deimos voisi tehdä pysäyttääkseen sen jos se tosissaan lähtisi kiikuttamaan Zeraa takaisin kotiin niskavilloista roikottamalla? Deimos oli jo taittanut korvansa niskaan ja aikoi tehdä jotain Kentin aikeiden pysäyttämiseksi, mutta ei ehtinyt kun Kentin päähän paukahti paksu oksan palanen. Kentin ja varmaan muidenkin onneksi se oli laho, Varmaan osuma kirpaisisi, mutta tuskin siitä tulisi edes mustelmaa. Osuessaan Kentin luisevaan päähän puu hajosi palasiksi. Deimoskin sai puunpalasia naamalleen. *Mitä hem-* Deimoskin ehti ajattelemaan.

”Kuka se oli?!” Kent ärähti hevosille, jotka olivat puunkappaleen tulosuunnassa. Kaikkien katse oli kuitenkin koko joukosta sivulla, jossa ruohossa makasi laho puunrunko, jonka yksi oksa oli selvästi katkennut. Muut eivät sitä varmaankaan nähneet, mutta Deimos näki pieneksi järkytyksekseen levitaation leijumassa puun ympärillä. Mit- Missä välissä se oli tuonne ehtinyt? Eihän Deimos ollut edes kutsunut sitä. Deimos vilkaisi selkäänsä ja muisti Zeran. Voisiko.. Voisiko olla niin että Zeran painon takia friisiläinen ei ollut huomannut levitaation ilmestymistä, ja kiitos näiden ticholaisten, levitaatio oli myös päässyt livahtamaan omille teilleen?
*Tänne sieltä, heti!* Deimos ärähti mielessään, ja orin helpotukseksi levitaatio lähti luikertelemaan ilman halki ilman vastalauseen värähdystäkään.
”Se olin minä”, Deimos myönsi ja sai hyvin hämmentyneitä katseita.
”Älä koske tuohon varsaan. Zera tulee Tichon leiriin, ja jos Vicente niin päättää, niin vasta sitten sinä saat lähteä viemään hänet takaisin Tichoon. Sovitaanko niin?” Deimos virnisti Kentille. ”Oliko teillä muuta, vai palattaisiinko jo leiriin?” Deimos jatkoi reippaasti ja käveli edestä väistävän rivistön läpi, ja suuntasi suurinpiirtein leiriä kohti. Deimos ei ollut aivan varma missä kohtaa sisäänkäynti leiriä oli, mutta onneksi pian partio oli siinä ympärillä kävelemässä.

Kun joukko pääsi leiriin, Deimos lähti suuntaamaan vaaleaa kiveä kohti, siellä Dianan ja Deimoksen pesä oli.
”Joku voisi etsiä Safiiran ja Vicenten”, Deimos huikkasi lapansa yli ja jatkoi matkaa, Zera yhä selässään.
”Diana?” Deimos työnsi päänsä sammalverhon ohi, mutta pesä oli tyhjä. Jaa, minnehän tamma oli mennyt?

Nimi: Variana-Ticho

23.09.2018 14:52
Katsoin valkoisen Violencelaisen perään. Ei kyllä ollut hyvä soturi, kun on onnistunut jo hukkaamaan johtajansa. Yllättäen Vicente kutsui minua. Katsoin vähän huolissani sairasalueen suuntaan.
"Hei, pystyisitkö tulemaan paikalleni ja vahdi, ettei kukaan mene ilman parantajaa sairaiden luo" pyysin ohimenevältä soturitoverilta. Tuo nyökkäsi ja ravasin johtajani luo.
"Teillä oli asiaa?" kysyin uteliaana. Luultavasti vain jokin partiotehtävä, mutta pääsisin ainakin liikkumaan.

Nimi: Gaapriel

23.09.2018 12:42
Vicente-Ticho

Kävelin ympäri aukiota ja jaoin päivän tehtäviä. Yön aikana tuttava perheeni varsa oli kuollut sairauteen, joten oloni oli hieman tyhjä. Katseeni kiinnittyi Varianaan.
"Variana, tule tänne!" Hihkaisin nuorelle tammalle. Minulla oli hänelle tehtävä, josta hän tuskin nauttisi. Kaikesta huolimatta jonkun se oli tehtävä!

Nimi: Gaapriel

23.09.2018 12:35
Zera-Violence

Minua todella palelsi, joten kapusin mustan orin lämpimään selkään(?)
"Kyllä minä syön kiinteää ruokaa vaikka ei se lempparia ole!"
Makasin toisen selässä niin että pääni lepäsi orin niskaa vasten. Jalkani heiluivat kävelyn tahtiin.
"Miksi kaikki puhuvat sinusta ilkeitä juttuja? Tai sitten he kunniottavat sinua pelon kautta. Äidin kohdalla on vähän sama juttu. Miksi teidän täytyy johtaa pelon kautta?" kysyin Deimokselta kasan kysymyksiä. Olinhan nuori joten en minä tiennyt mistä se johtui. Kyllä äiti oli opettanut minulle laumojen historiaa, mutta miksi asioiden piti olla niin kuin ne olivat?

Nimi: Lacritsi

05.09.2018 21:41
Ben - Violence

"Joo sopii se. Tämä on hyvä, enkä jaksaisi potkaista enää yhtään kiveä", Ben vastasi muatalle orille. Vasta Igorin sanojen myötä Ben itsekin tajusi, että upseeri tosiaan oli nyt käytännössä pomo. Ihan outoa. Oli Ben ennenkin käskyttänyt, mutta yleensä sen mukaan mitä Benille oltiin sanottu. Omalle hämmennykselleen hymyillen Ben lähti luolasta ja meni omaan petiinsä nukkumaan kukkulan juurelle.

"Ben? Hei, Ben?" Ääni sai ruunikon liiikauttamaan unisesti päätään.
"Famar, senkin pössi, oltais me voitu mennä Igorilta kysymään mitä tehdä", toinen ääni sanoi vihaisesti. Ben avasi silmänsä ja näki tumman orin ylleen kumartuneena.
"Älä valita siellä, Ben heräs jo", Famar vastasi toiselle äänelle. Luolan sisäänkäynnin suunnalta kuului ärtynyt murahdus.
"Mitä?" Ben nosti päätään unenpöpperössä.
"Sitä me vaan ett mitä me voitais seuraavaksi tehdä? Me tehtiin porukalla niin paljon petejä kuin siihen puhdistettuun luolaan mahtui, ei siinä mennyt kuin pari tuntia", Famar kertoi.
"Oho, se on hyvä. Öö.. Siitä luolasta pari seuraavaakin voisi puhdistaa ja täyttää pedeillä, eiköhän siinä ole teille hommaa päiväksi", Ben ehdotti. Famar nyökkäsi ja lähti jo kaverinsa kanssa ulos luolasta. Ben nousi, venytteli vähän ja käveli itsekin pihalla. Mitä?! Miten aurinko oli jo noin korkealla? Ben oli niin tottunut aikaiseen
herätykseen että nousi muutenkin auringonnousun aikaan. No, ei ilmeisesti tänään. Ben meni käymään Aitnen luona.
"Onko kukaan käynyt valittamassa mitään oireita?" Ben kysyi, kun pääsi tamman luolalle. Aitne pudisti päätään.
"Ei vielä mitään", vanhus vastasi. Ben nyökkäsi helpottuneena.

Nimi: Variana-Ticho ja Diana-Violence

02.09.2018 14:44
Variana
Eilinen oli tapahtumarikas päivä, tai no ilta enemmänkin. Tichoon oli saapunut Violencen jäseniä ilmeisesti auttamaan taudin kanssa. Huhut kertoivat, että Violencen johtajalla oli erikoinen taito, jonka avulla tuo pystyi hoitamaan sairaita ilman että itse sairastuisi. Tämä taito kiinnosti minua, mutta en alkaisi utelemaan vierailta mitään. Violence oli tunnettu siitä, ettei se halunnut vapaaehtoisesti olla tekemisissä muiden laumojen kanssa, joten pystyin olettamaan, etteivät vieraan tunteneet oloaan hirveän turvalliseksi. Katselin kun Ticholaisia alkoi ilmestymään aukiolle pikku hiljaa ja tekemään aamutoimiaan. Yksi upseereita tuli kysymään minua partioon, mutta jouduin kieltäytymään, sillä minun piti vahtia, ettei kukaan menisi sairaiden luokse. Harva yrittikään, mutta etenkin varsoja tuli aina välillä luokseni anelemaan, että voisivat nähdä vanhempansa. Yllätyksekseni yksi Violencen vieraista käveli minua kohti. Tuon oli paras olla aiheuttamatta mitään ongelmia...

Diana
Deimos oli kadonnut pesästä ja olin lähtenyt aukiolle etsimään friisiläisoria. Luulin, että hänet olisi helppo erottaa Ticholaisten keskeltä, mutta oria ei näkynyt missään. Kyse ei kuitenkaan ollut siitä, ettenkö olisi erottanut kumppaniani sirojen Ticholaisten keskuudesta. Hirveän moni ei ollut vielä poistunut pesästään, mutta ne jotka olivat poistuneet suuntasivat selvästi jonnekin. Yksi tamma seisoi hieman sivummalla ohikulkijoita tutkaillen. Ravasin tuon luokse, ehkä hän oli huomannut minne Deimos oli kadonnut.
"Hei, anteeksi häiriö, mutta oletko nähnyt Deimosta, Violencen johtajaa?" kysyin ruunikolta tammalta. Tuo katsoi minua hetken mietteliäänä, mutta pudisti sitten päätään.
"Luulisi hänen olevan omassa pesässään", tamma huomautti ja jatkoi aukiolla kulkevien hevosten katselua.
"Hän ei kuitenkaan ole siellä. Olisiko mahdollista, että hän on mennyt hoitamaan sairaita?" kysyin nyt tarkemmin.
"Se ei ole mahdollista, edes oma parantajamme ei ole käynyt tänään sairaiden luona" tamma tuhahti. Huokaisin ja aloin jo miettimään, mihin Deimos oli sotkenut itsensä. Tuskin kaikki olivat täällä tyytyväisiä vierailuumme, joten en ihmettelisi, jos joku olisi päättänyt ilmaista tunteensa. En kuitenkaan ollut huolissani, että Deimokselle olisi jotain tapahtunut, vaan Ticholaiselle. Se saattaisi aloittaa sodan, ja minulla ja Safiiralla ei olisi mitään mahdollisuuksia poistua täältä.
"Jos todella olet huolissasi, että mitä hänelle on käynyt, kysy yön partiolta. Näetkö tuon rautiaan ahaltekin? Hänelle on raportoitu tämän yön tapahtumista, mene kysymään häneltä" tamma huokaisi ja nyökkäsi kohti todella siroa ja korkeaa oria. Kiittelin neuvosta ja ravasin ahaltekin luokse.
"Anteeksi, mutta minue neuvottiin kysymään sinulta, että onko hajuakaan, mihin Violencen johtaja on kadonnut?" kysyin saman tein ilman turhia esittelyitä.
"Hän ei ole tullut takaisin? Eräs sotureistamme ilmoitti, että hän lähti vain omille asioillensa, jos ymmärrät. Mitä te oikein yritätte?" yllätyin äkillisestä syytöksestä.
"Emme mitään. Lupaan! Enhän tulisi kysymään sinulta hänestä, jos tietäisin, mitä olisi meneillään. Deimoksella on useinkin tapana lähteä yöllä kävelyille jos ei saa unta... Tuskin mitään on tapahtunut. Ehkä minun pitäisi hakea hänet" rauhottelin oria.
"Ei missään nimessä. Vicentellä on jo tarpeeksi huolehdittavaa, hänen ei tarvitsisi miettiä teidän epäkohteliaiden Violencelaisten perään. Lähetän partion etsimään hänet. Sinä pysyt täällä, onko selvä?" siro rautias käskytti. Luimistin korviani, mutta en halunnut ongelmia, joten hymähden tyytymättömänä poistuin rautiaan seurasta ja lähdin kävelemään takaisin omaa pesääni. Vicente sanoi, että olimme vieraita, emme vankeja, mutta jotenkin alkoi tuntumaan siltä, etteivät kaikki Ticholaiset olleet samalla aaltopituudella. Etsin aukiolta Safiiraa, mutta tuo taisi nukkua vielä pesässään. Sen sijaan näin Vicenten. Pitäisikö minun mennä puhumaan hänelle Deimoksesta... Olin edelleen hieman varuillani.
"Diana? Kuulinkin huhuja, että sinä olisit tullut tänne?" kuulin takaani ja käännyin.
"Gina!" naurahdin, tuttuja kasvoja oli kiva nähdä.
"Kuulut Vicenteen nykyään ilmeisesti. Sinunhan piti pysyä herminä ikuisesti" tuo tuhahti huvittunut ilme yllään.
"Niin piti, mutta toisin kävi kaikenlaisten mutkien kautta. Mukavaa nähdä tuttuja kasvoja, tuntuu, että minua kohdeltiin paremmin, kun olin hermi" totesin.
"Kuulut VIolenceen, mitä oletit. Tottakai Ticho on vähän varuillaan, varsinkin kun se Deimos on täällä. Hänestä en ole kuullut ikinä mitään hyvää" Gina huomautti ja tuli vierelleni.
"Itse asiassa hän on ihan mukava kun tutustuu ja pääsee pintaa syvemmälle. Se vain vie aikaa" totesin.
"Nukuitte kuulemma samassa pesässä. Voinko siis olettaa, että olette enemmän kuin johtaja ja sotilas" tuo kysyi kiinostuneena.
"Kaippa voit. Mitä sinulle, mitään uutta sairauden lisäksi?" kysyin.
"Eipä oikeastaan. Yksi uusi hermi alkoi tässä lähiaikoina kulkemaan laumojen alueella. En ole päässyt juttelemaan, vaikuttaa pelokkaalta. Tuskin tulee pysymään täällä hirveän pitkään vaan palaa takaisin hermien alueell" tuo totesi.
"Vaeltajan elämä ei ole kaikille" myönsin. Jäimme keskutelemaan enemmän hermiajoistani Ginan kanssa samalla kun kävelimme hänen pesälleen.

Nimi: Lacritsi

01.09.2018 18:40
Deimos - Violence

Makuullaankin Deimos joutui katsomaan varsaa kohti hieman alaspäin, koska varsinkin silloin kun Zera istahti alas, oli varsan päälaki vain jossain Deimoksen leuan kohdilla, jos ori siis piti päänsä normaalitasolla ylhäällä. Varsan äänen muuttuessa kiukkuisemmaksi, Deimoksen toinen suupieli nykäisi lyhytikäisen hymyn. Sillä lailla, kakara.
"Ehkä emosi muuttaa mielensä jos kerrot hänelle mitä ajattelet", Deimos ehdotti. Varsa jatkoi pyytämällä, voisiko Safiiran etsiä.
"Emoasi ei tarvitse etsiä. Tiedän missä hän on", Deimos vastasi, palauttaen naamansa neuraaliin, ilmettömään ulkomuotoonsa.
"Tichon leiriin on aikamoinen matka. Jaksatkohan kävellä koko matkan? Olet kyllä sen verran pieni, että pysyisit selässä suht mukavasti. Toki sinua voisi niskastakin kantaa, mutta se sattuu", Deimos jatkoi varsalle. Deimoksella itsellään ei ollut lapsuudenmuistoja niin kauas, että muistaisi oliko oria itseään roikotettu niskasta, mutta Deimos tiesi että se kävi kipeää. Tai ainakin oli Lucylle käynyt. Niskasta kantaminen oli ollut hyvin käytännöllinen ja harmiton tapa rangaista tytärtä, vaikka että tyttö kannettaisiin kotiin.
"Haluatko kokeilla?" Deimos ehdotti, tarkoittaen tosin orin selässä kulkemista, ei niskasta kantamista.
"Ja sinä taidat olla tarpeeksi vanha syömään kunnon ruokaa? Eiköhän me löydetä matkanvarrelta sinulle sopivaa, pehmeää heinää", Deimos jatkoi ja hymyili varsalle.

©2019 Magical nature - suntuubi.com