Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

HUOMIO! Jos koet, että hahmosi on kehittnyt pelin aikana esim. luonteen suhteen, laita se hahmosi hahmolomakkeeseen!! Hahmotiedoissa on nykyään uusi kohta nimeltä Kehitys, joten se kannattaa lukea AINA kun katsoo toisen roolipelaajan hahmojen tiedot!!!

Täällä sitten roolipelataan. Noudata alla olevia ohjeita!
- Älä tapa tai vahingoita kenenkään hahmoa kysymättä. Tai jos yritätä tappaa käytä sanaa yrittää tai merkkiä (?)
- Voit pelata minä tai hän muodossa.
- Laita nimi kohtaan nettinimesi tai hahmosi nimi. Jos laitat hahmosi nimen laita näin:
Esim. Night-Violence
Mutta jos laitan nimi kohtaan nettinimesi, laita hahmosi nimen perään lauma josta hevonen on. Esim.

Nimi: Taneli

Herman-Aderlin
Kävelin metsässä yksi. Raikas ilma heilutti harjaani ja tuore ruoho tuoksui nenääni...

- Kiroilua saa esiintyä, mutta kunhan ei jokatoinen sana.
- Kun hahmosi puhuu, puhe laitetaan näiden väliin Esim: "Moi". Kun ajattelee se laitetaan näiden väliin Esim: #Olen elossa#. Kaikki mikä ei kuulu ropeen laitetaan näiden väliin Esim: //Moikka// Ja kaikki muu tekeminen ilman merkkejä.

Tapahtunutta

Vieraskirja <  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Gaapriel

25.03.2019 17:56
Vicente-Ticho

Yllättyneenä käänsin pääsi äänen suuntaan ja ilokseni näin Varianan tulevan kohti minua. Toiveikkaana odotin jo jotain positiivista tälle päivää, mutta sen sijaan sain tiedon Deimoksesta ja hänen ailahtelevasta levitaatiostaan.
"Et ole tosissasi" totesin hukaisten syvään. Nimi jolla Variana kutsui Dianaa sai hymyn huulilleni.
"Ja sillä vaiteliaalla on nimikin, Diana!" totesin naurahtaen ja hieman kiusoittelevasti. Källeen huokaisten syvään käänsin katseeni leiriin.
"Jos vaistosi sanoo, että kaikki ei ole kunnossa niin kuunneellaan sitä ja etsitään ne kaksi. Apusi voisi tulla tarpeeseen. Saatan olla johtaja, mutta olen myös vanha ja sinun taistelutaidoillasi pärjäämme varmasti, jos niitä tarvitaan!" totesin hymyillen tammalle. En tiennyt mistä tämä tunne tuli, mutta tunsin voivani luottaa Varianaan 110%. Lähdin kävelemään kohti uloskäyntiä ja käänsin katseeni kysyvästi tammaan.
"Oletko tulossa?" kysyin vielä ennenkuin jatkoin matkaa.

Dani-Aderlin

Kuuntelin vieraan orin ja Aitnean kinaa. Tamman ollessa hyvän matkan päässä käänsin katseeni vieraaseen oriin.
"Mitä minä hyödyn siitä?" kysyin epäilevästi. Toinen oli huomattavasti paremmassa kunnossa kuin minä.
"Tai unohda että edes kysyin. Jos haluat pysyä elossa täällä sinun tulee päästä kahden hevosen suosioon. Toinen heistä on upseeri Ben, joka tykkää lähes kaikista. Ben on myös Deimoksen paras ystävä. Ja toinen on Varajohtaja Safiira. Hän on ainoa tässä laumassa, joka pystyy pitämään sinut elossa ja suojelemaan sinua Deimokselta jos tarve vaati. Ainoa ongelma sinulla on tällähetkellä, että kumpikaan heistä ei ole paikalla!" sanoin jopa hieman ivallisesti. En luottanut oriin vielä, joten en aikonut olla ihmeellisen ystävällinenkään. Ystävällisyyteni sai vain jos voitti luottamukseni ja tällähetkellä vieras ori ei ollut tehnyt mitään luottamukseni eteen.

Nimi: Lukija

25.03.2019 14:26
Celena - Violence

Kukaan ei vastannut Celenalle, sen sijaan hän kuuli huutoa. Normaalisti tamma olisi vain toivonut huutajan tukkivan turpansa, mutta nyt hän tunnisti yhden äänisti kuuluvan Deimokselle. Mitä hänen pitäisi tehdä? Rajoja ei saisi ylittää, mutta toisaalti hänen Johtajansa oli siellä. Suuttuisiko pomo vai ei? Kolmannen äänen(Heron) huutaessa metsässä, Celena teki päätöksensä. Hän menisi sinne. Trakehner lähti hieman varovasti laukkaamaan Tichon puolelle, missä Johtaja oli? Hetken laukkailtuaan hän paikansi etsimänsä hajun, tamma nelisti sen perässä. Pian hän saikin näkyviinsä friisiläisorin ja harmaan ticholaisen sekä maassa makaavan Dianan. Mitä hittoa täällä on tapahtunut? Upseeri hidasti niin, että saapui ravissa toisten luo, juuri sopivasti kuullakseen Deimoksen hieman hätäntyneen käskyn.
"Sir, ehdotan että viemme hänet Aitnen luo", tamma sanoi.
"Ja sinä siinä! Tunnet tämän reviirin, joten hae sammalta! Se auttaa tyrehdyttämään verenvuodon, hae myös jotain jolla sitoa se paikoilleen. Tiedäkkin, että jos karkaat tai kutsut muita. Niin teen sinusta hakkelusta", hän käskytti vielä ticholaista.
Ori vilkaisi Celenaa vihaisena, mutta lähti hakemaan kasveja. Taisi tajuta itsekkin niiden olevan hyödyllisiä. Vasta sitten hän kiinnitti huomiota Deimoksen haavoihin. Mistä helestä noikin olivat tulleet? Ihmetys näkyi todennäköisesti myös naamalta, mutta katosi pian. Celena käänsi katseensa Dianaan, kuinkakohan paha tuo haava oli. Enempää hän ei uskaltaisi tehdä.
//Mä nyt kans oletan et Diana on hunos kunnos :)

Nimi: Lacritsi

24.03.2019 21:40
Deimos – Violence
Levitaatio ei onnistunut sille annettavassa tehtävässä, kuinka yllättävää. Deimos irvisti niin että kasvojen haavoissa kirveli vieläkin kovempaa, kun ori näki, ettei mokoma pilvi saanut tamman vauhtia edes hidastumaan. Ja välimatka tammaan sen kun kasvoi. Vieras huuto sai Deimoksenkin kääntämään katseensa sivulle, kohti lähestyvää Heroa. Deimos ei tunnistanut oria siinä hetkessä, ja vaikka olisikin, ei se olisi mitään muuttanut. Koska mokoma idiootti juoksi tähän suuntaan, laukkaava Deimoskin käänsi kurssiaan sen verran, että juoksisi suoraan kohti ticholaista. Deimos kiinnitti katseensa orin vaaleanharmaaseen kaulaan ja avasi leukansa. Hero kuolisi.
Diana vain ilmestyi siihen väliin. Nimenomaan Diana, kaikessa kauneudessaan. Deimos näki tamman Dianana, ja myös ymmärsi tamman olevan Diana.
#Diana, sinä idiootti# Deimos lausui mielessään, kuullessaan tamman huudon. Törmäystä ei voisi enää estää, mutta ainahan ori voisi sulkea suunsa ja olla purematta. Mutta Deimos ei tehnyt niin. Deimos ei välittänyt. Tamman silmistä Deimoksen katse kiinnittyi Dianan suloiseen kaulaan, mihin ori myös iski hampaansa tammaan törmätessään. Puristaessaan leukojaan yhteen, ori jarrutti itsensä pysähdykseen, maistoi veren. Deimos viskasi tamman syrjemmälle, pois tietä. Luomatta enää toista katsetta siihen suuntaan Deimos käänsi katseensa Heroon, jonka ilme oli täynnä raivoa.
”Mitä sinä teit?” Hero huusi vihaisena, ja vilkaisi valkean tamman suuntaan, luultavasti jo huomaten ettei tamma ollut vielä kuollut. Ticholainen seisoi toistaiseksi paikoillaan. Olihan sen tiellä vieläkin Deimos.
#Ja seuraavaksi sinä#, Deimos ajatteli ja valmistautui käymään Heron kimppuun. Mutta samassa levitaatio iskeytyi Deimoksen kylkeen. Ei vahingoittaakseen, vaan ottaakseen energiapalkkansa. Se kuitenkin veti Deimokselta takajalat alta, ja kylkeenkin sattui. Hero ei sitä tiennyt, mutta levitaatio oli juuri tahattomasti pelastanut ticholaisen hengen. Levitaatio palautti Deimoksen tähän maailmaan.
”Mitä hemmettiä sinä puuhaat?” Deimos mutisi äreänä ja hieman hämillään. Muistikuvat kuitenkin nousivat nopeasti välähdyksittäin orin mieleen, ja kohta Deimoksen mielessä olikin vain yksi asia.
”DIANA!?” Friisiläinen syöksyi valkeaa tammaa kohti. ”Mitä tapahtui?!” Deimos kyseli tyhmiä, sillä samalla muistikuvat selkenivät ja olisihan ori voinut jo muutenkin arvata.
”Sinähän se purit häntä!” Hero ärähti. Yllättävää kyllä ori ei enää näyttänyt aikovan käydä Deimoksen kimppuun.
”Turpa kiinni ja auta häntä!” Deimos jatkoi hätääntyneemmin, kumartui Dianan ylle. (Olettaenkin että Diana on vähän heikossa hapessa xD)

Nimi: Diana-Violence

24.03.2019 20:47
Paetessani Deimosta en ollut enää hevonen joka pakeni taistelua. Olin petoa pakeneva saalis. Pääsin onneksi kauemmas orista, mutta sitten hän huusi jotain, mitä en olisi uskonut Deimoksen sanovan minulle, ellen olisi sitä itse kuullut.
"Levitaatio! Tapa hänet!" tunteiden aiheuttama kipu sivalsi ilkeästi, ja pienen mitättömän hetken askeleeni hidastuivat. Katsoessani epäuskoisena taakseni ja nähdessäni hyökkäävän levitaation sysäsin tunteeni syrjään ja keskityin pakenemiseen. Levitaatio ei onneksi onnistunut tekemään minulle mitään. Tuo kuitenkin rikkoi puiden oksi ympäriltäni ja niistä lentävät tikut lävistivät ihoni ilkeästi. Yksi jopa aiheutti verta vuotavan haavan lapaani. Pakoviettini käski minun kuitenkin juosta niin kovaa kuin vain pystyin kivusta huolimatta.
"Diana!" ulkopuolinen huuto kuului sivusta ja huomasin vaalean harmaan hahmon lähestyvän sivusta. Ei ei ei... Ei ulkopuolisia. Hahmo lähestyi ja pian tunnistin hänet Heroksi. Ori ei kuitenkaan lähestynyt minua vaan Deimosta. Valkuaiseni välähtivät kun tajusin, kuinka tyhmä ori oli. Hän oli hyökkäämässä Deimoksen kimppuun, joka oli jäänyt jo parin kymmenen metrin päähän minusta jälkeen(?). Sekunnissa päädyin yhtä tyhmään päätökseen. Kukaan idiootti ei kuolisi minun takia. Tiesin, että Deimos tappaisi Heron saman tein. Pieni osa minusta halusi vielä uskoa, ettei Deimos oikeasti pystyisi tappamaan minua. Kunhan ori näkisi minut minuna eikä harhana. Niinpä tein äkki käännöksen ja juoksin orien väliin (?).
"DEIMOS LOPETA! SE ET OLE SINÄ!" huusin niin kovaa kuin vain pystyin friisiläisorille samalla kun olin valmis vastaanottamaan kivuliaan iskun. Sentään Hero tajusi pysähtyä. Mutta entä Deimos?

Nimi: Lacritsi

24.03.2019 18:25
Deimos - Violence

Friisiläisen ei tarvinnut ottaa montaa askelta, kun Diana lähti jo juoksemaan kohti. Deimos seisahtui ja valmistautuneena laski päätään. Hetken ori arvioi, pystyisikö ottamaan törmäyksen vastaan. Aluksi Deimos oli hyvinkin varma että pystyi, mutta vasta kun välimatkaa oli muutama laukka-askel, ori muutti mielensä. Deimos hypähti sivulle, jotta tamma mahtuisi juoksemaan ohi. Mutta heti kun orin oma kaula ei ollut enää tulilinjalla, kurotti Deimos hampaansa kohti ohitse kiitävän tamman kylkeä. Niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Deimoksen hampaat saattoivat ehkä hipaista valkeaa karvaa, mutta loppupelissä friisiläinen napsautti leukojensa väliin vain ilmaa. Diana hujahti ohitse, Deimoksen pyörähtäessä raivoissaan ympäri.
"Pysähdy!" Deimos karjui tamman perään ja ponnisti itsensä pitkäaskeliseen laukkaan. Eikä kaatunut, tai tuntenut edes järin suurta kipua takajalassaan. Vähemmän kiihtynyt Deimos olisi varmaan hypellyt onnesta, sillä vammautunut jalka kantoi orin raskasta kehoa myös laukassa. Koipi olikin ollut yksi päänvaiva, sen takia Deimos oli joutunut kävelläköpöttelemään jo ties kuinka kauan. Näköjään sekin oli ohi. Deimos pystyi juoksemaan. Mutta oliko siitä niin hirveästi iloa sittenkään? Ehkä ensimmäiset kymmenen metriä ori pysyi Dianan kannoilla, yrittäen saada hampaitaan kiinni tamman lautasiin, häntään, ihan mihin vain. Puremaan Deimos saattoi päästä, mutta ori ei onnistunut saamaan tarpeeksi tukevaa otetta, millä tamman pakenemisen saisi loppumaan. Solakkarakenteisempi Diana oli Deimosta nopeampi, ja sen ensimmäisen kymmenen metrin jälkeen välimatka tammaan alkaisi varmasti kasvaa.
"Levitaatio!" Deimos huusi taakseen, "tapa hänet!"
Levitaatio päästi viimein irti ihanasta raadosta, ja nousi ilmaan. Kiirehtiessään isäntänsä perään, jakautui uudesta tehtävästään innostunut pilvenhahtuva neljään osaan, joista kaksi ohitti Deimoksen turkkia hipoen vasemmalta, ja toiset kaksi oikealta puolelta. Deimos jatkoi laukkaamista valkean tamman perässä. Levitaatio tai sen palaset saavuttivat tammaa(?). Luultavasti ne tähtäisivät iskunsa eturuumiin alueelle. Ainoa huono pointti oli se, ettei levitaatio edelleenkään osannut tappaa eläviä. Joten, vaikka levitaatio osuisikin, se pamahtaisi vain ympäröiviä puita tai maata vasten, rikkoen Dianan sijasta niitä.

//Jos tarvii, levitaation toimia voi hittailla vapaasti. ^^

Nimi: Lukija

24.03.2019 14:52
Celena - Violence

Celena oli koko päivän yrittänyt pitää lauman kasassa johdon ollessa poissa. Useat yrittivät laiskotella ja luistaa päivittäisistä askereistaan. Hän oli komentanut jo tusinan hevosta partioimaan, kaksi hevosta oli yrittänyt tulla takaisin leiriin nukkumaan. Sehän ei sopinut vaan rangaistukseksi he saisivat vahtia varsoja ja auttaa niiden koulutuksessa seuraavat neljä päivää. Ainut joka tuntui olevan täysin normaali oli Aitne. Vanha tamma oli yhtä äreä kuin aina eikä luistanut töistään. Ahkeruutta Celena arvosti parantajassa, vaikka pahasuinen olikin. Nyt tamma oli itse johtamassa partiota, hänen oli ollut pakko päästä pois leiristä. Ben ja Igor joiden piti olla johdossa olivat kadonneet jonnekkin tai ainakaan Celenalle ei oltu ilmoitettu asiasta. Hänen mukanaan oli vain kolme hevosta. Mikä oli oikeastaan vain hyvä, sillä pienempi porukka piti vähemmän ääntä. Joten heillä oli parempi mahdollisuus saada joku rysän päältä kiinni rajojen ylittämisestä. Upseeri paloi halusta purkaa turhautuneisuuttaan hakkaamalla reviirille tunkeutujan. Joukku kulki vaitonaisena, mutta valppaana. He olivat juuri kääntymässä takaisin leiriin, kun kuului räsähdys, sen olisi voinut aiheuttaa hevonen tai joku muu isompi elonto. Hevoset höristivät korviaan.
”Menen katsomaan mikä tuolla on”, Celena tokaisi toisille ja lähti kävelemään äänen suuntaan.
”Me tulemme mukaasi”, nuori ori vastusti.
Tamma mulkoili oria ärsyyntyneenä, yrittikö se pomotella häntä? Hän kääntyi ympäri nopeasti ja hyökkäsi orin kaulaan kiinni ennen kuin se ehti väistää. Yllätysetunsa ansiosta Celena kaatoi orin maahan alta aikayksikön.
”Kyseen alaistatko sinä minun käskyni? Kumpi meistä on upseeri ja kumpi pikku sotilas? Aivan, minä. Pääset nyt vähällä”, tamma ärisi yhä hampaat orin kurkussa ja päästi viimeisen lauseen jälkeen irti.
Toisen noustessa ylös, Celena astui taaksepäin ja silmäili muita haastavasti. Orin mutistuaan anteeksipyyntönsä partio lähti. Tamma varmisti, että lähtö oli lopullinen. Sitten hän lähti ääneen suuntaan.
”Onko siellä joku? Näyttäydy tai saat selkääsi!”, Celena komensi ja jäi odottamaan.
//Joku? Voin laittaa et siellä on peura jos kukaan ei kerkee :)

Nimi: Diana-Violence

21.03.2019 14:58
Seurasin Deimosta ulos luolasta. Silmä kovana tarkkailin toisen eleitä ja ilmeitä. Toisen katse oli epämielyttävä ja pieni ääni päässäni käski minua jäämään aukiolle. Katsoin ympärilleni nähdäkseni Safiiran, mutta en erottanut valkoista tammaa muiden värien sekajoukosta. Violencessa tämä olisi ollut paljon helpompaa. Harkitsin tosissani jälkeen jäämistä. Pari varsaa juoksivat edestäni iloisena leikkien. Minun pitäisi seurata Deimosta. Pystyisin paremmin käsittelemään ja rauhoittelemaan oria, jos paikalla ei ollut muita, eikä ulkopuolisille sattuisi mitään. Kun lopulta seurasin Deimosta ja sain tuon kiinni, oli ori pysähtynyt. Jämähdin paikalleni, kun huusi kovaan ääneen. Kuka häneen muka koski? Korvat luimussa otin askelia kauemmas ja jälleen harkitsin lähtemistä. En todellakaan tuntenut oloani turvalliseksi. Vielä vähemmän, kun Deimos alkoi levitaationsa avulla silppomaan vanhaa puuta. Se oli hyvin agressiivista, eikä rauhoittunut. Kun orin huomio kiinnittyi puumaan, ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki lähteä. Aloin peruuttamaan, ja ehdin jo kääntyä osittain lähteäkseni pois oudosta ja uhkaavasta tilanteesta. Silmäkulmastani ehdin kuitenkin nähdä puuman lähestyvän Deimosta. Lihakseni jännittyivät entisestään, kun peto hyökkäsi friisiläisen kaulaan.
"Deimos!" huolestunut huuto vain tuli ulos suustani. Olisin syöksähtänyt saman tein auttamaan oria, mutta en saanut sopivaa hetkeä. Deimos tuntui hoitavan itse tilanteen hyvin. Tai no, pysyen hengissä. Katsoin vain paikallani tietämättä mitä tehdä. Tilanne ei loppunut puuman kuolemaan, vaan Deimos iski vielä hampaansa ja käytti voimaansa. Katsoin elotonta petoa. Se oli täysin romuna. Deimoksen kääntyessä aloin jälleen peruttamaan hitaasti. Ei siitä mitään apua olisi, jos ori hyökkäisi kimppuuni, en minä pakoon pääsisi. En vain halunnut olla hänen lähellään. Toinen oli ihan veressä. Pieni osa minusta oli huolestunut toisen haavoista, mutta suurin osa oli valmiina puolustamaan. Toisen lähestyessä peruutin lisää. Deimoksen sanat saivat vähäisetkin myötätunnot katoamaan ja katseeni säteili vihaa. Jämähdin hetkeksi paikalleni ennen kuin syöksähdin orin kaulaa kohti. En tappaakseni, en edes satuttaakseni. Oletin, että ori väistäisi, ja jos näin kävisi, laukkaisin niin kovaa kuin vain pääsisin suoraan eteenpäin, kauemmas leiristä ja kohti Violencen reviiriä. Yrittäisin päästä orista kauemmas joka tapauksessa, vaikka kaikki ei sujuisi suunitelmien mukaan. Yrittäisin kaikkeni, tällä hetkellä Deimos ei ollut silmissäni se ori jota rakastin vaan joku vieras olento.

Nimi: Lacritsi

18.03.2019 21:13
Deimos – Violence
>>Vie hänet ulos.>> Ääni puheli taas, Dianan sanojen jälkeen, tällä kertaa vailla ivaa. Enemmänkin se kuulosti vain toteavalta.
>>Jotta voit suojella häntä. Hänellä on tilaa paeta.>>
>>Jotta voit tappaa hänet rauhassa.>> Ääni oikeastaan vain totesi Deimoksen omia, sekavia ajatuksia. Ainakin Deimos halusi uskoa ettei halunnut oikeasti tappaa ketään, mutta samalla ori ei ollut ollenkaan varma, mitä oli todella menossa tekemään. Deimos katsoi hetken ajan Dianaa, kasvoillaan sama virne, mutta asteli sitten pihalle. Heti pesästä ulos päästyään ori kääntyi kohti leirin sisäänkäyntiä, jonka sijainti tuntui yhtäkkiä kovin varmalta orin mielessä. Heroa ei näkynyt, mutta mistä sitä tiesi jos vaalea ori oli jossain kauempana katsomassa. Ainakaan se ei osunut Deimoksen silmiin, mutta ihan kuin friisiläinen olisi jotakuta vähäpätöistä laumalaista tarkasti etsinytkään. Matkalla ulos leiristä Deimos pysähtyi kerran katsomaan aukiolla liikkuvia hevosia. Eikä orin tapa katsoa ollut mikään mukava. Voi kuinka Deimos olisikaan halunnut vain iskeä hampaansa lähimpään hevoseen. Deimos huomasi taistelevansa halua vastaan vielä jonkin verran, ja hetken seisoskelun ja tuijottelun jälkeen ori sai taas jalkansa liikkeelle.
>>Mene ulos.>>
Ilman suurempia vaikeuksia Deimos pääsi pihalle leiristä ja käveli syvemmälle metsään. Jos Diana yritti puhua, friisiläinen olisi kuin tammaa ei olisi olemassakaan. Jonkin matkaa päättäväisesti eteenpäin kuljettuaan, Deimos pysähtyi. Ori veti syvään henkeä. Enää ei tarvitsisi pinnistellä. Deimos ei malttanut odottaa että pääsisi repimään jotain palasiksi. Levitaatio luikerteli kiertämään säikeitään jälleen kerran friisiläisen kaulan ympärille, mielissään orin sen hetkisistä tunteista. Levitaatio hohti täysin näkyvänä. Harmaan aineen läheisyys pisti tällä hetkellä vihaksi. Deimos taittoi korvansa niskaan.
”Älä koske minuun!” Deimos ärähti läpinäkyvälle harmaalle apulaiselleen ja heitti päätään sivulle. Deimos ei käskenyt levitaatiota hyökkäämään, mutta sellaisena se orin äkillisen liikahduksen ja ärähdyksen otti. Levitaatio kiertyi orin kaulasta ja lähti liikkeelle kuin ohjus. Omasta valinnastaan levitaatio syöksyi erästä puuvanhusta kohti kaikella voimallaan. Säpälöityvän puun ääni kajahti metsässä, puunkappaleiden lentäessä ympäriinsä. Yhdellä iskulla puuparan rungosta puolet oli levinnyt osumakohdasta pitkin pitäjää. Vielä kerran räksähtäen puu lähti kaatumaan friisiläistä kohti. Deimoksen ei tosin tarvinnut ottaa kuin muutama rauhallinen askel sivulle väistääkseen, jolloin puunrunko rojahti maahan pitkin pituuttaan. Useammaksi osaksi jakautunut levitaatio niitti raivokkaasti puulta oksia. Deimos kykeni tuntemaan joka ikisen iskun jonka levitaatio puulle antoi, kuin ori olisi itse purrut kaikkea mihin levitaation koski. Niinhän se oli aina ollut. Deimoksen ei tarvinnut katsoa levitaatiota, tietääkseen missä se oli, Deimoksen ei tarvinnut nähdä levitaation runtelemaa esinettä, jotta tietäisi, minkä kimppuun usvamainen aine oli käynyt, tai mitä levitaatio uhrilleen teki. Friisiläinen todellakin piti tästä levitaation piirteestä. Aina kun levitaatio sai itselleen vapaat kädet, se halusi rikkoa jotain. Levitaatio oli innoissaan. Se varmasti rakasti rikkoa ja tuhota, ja toivottavasti myös tappaa. Tälläkin hetkellä, yhteys levitaatioon tuntui voimakkaammalta kuin aikoihin, nyt, kun levitaatio riehui Deimoksen negatiivisiksi luettavien tunteiden voimalla.

Puun jysähdettyä maahan, liike silmäkulmassa sai Deimoksen kääntämään päätään metsän suuntaan. Poispäin hevosista juoksi jokin solakka eläin. Se ei ollut hevonen, sen näki jo liikkeistä. Ja metsässä tuttu petoeläin oli helposti tunnistettavissa sen vaalean punertavasta turkista. Hevosista poispäin juoksi vuorileijona, eli puuma. Oliko se ollut väijymässä hevosia, vai vain sattunut olemaan lähistöllä, siitä ei voinut olla varma, mutta selvästi nyt se halusi vaihtaa maisemaa ja äkkiä. Deimoksen ilme oli äkkiä kirkastunut. Äkkiä levitaation runtelema puu ei ollut tippaakaan kiinnostava. Tuolla juoksi jotain, minkä friisiläinen voisi oikeasti tappaa. Siis jotain muuta kuin Diana.
”Pysäytä tuo!” Deimos huusi, kääntyessään jo itsekin pakenevaa eläinparkaa kohti. Levitaatio humahti friisiläisen kehoa hipoen; se varasti energiaa, ja syöksyi sitten pakenevaa kissaeläintä kohti. Puuma ei kauas ehtinyt pötkiä, kun levitaatio iskeytyi sen niskaan. Mutta koska puuma oli elävä, levitaation isku osui vain maahan, johon syntyi selkeä kuoppa merkkinä siitä mihin se oli iskeytynyt. Puuma tuskin edes tunsi mitään, mutta se näki levitaation, ja sen mitä outo sumu oli tehnyt maalle. Se riitti saamaan kissan sähähtämään säikähtäneenä, ja vaihtamaan pakenemissuuntaansa sivulle. Puuma ehti juosta ehkä pari askelta, kun levitaatio rei’itti maata taas sen nenän edessä. Katti löi jarrut pohjaan, ja pyörähti hevosia kohti.

Puuman härnääminen oli tavattoman hauskaa, ja erityisesti sen takia, että Deimos pisti sen kärsimään, eikä orin tarvinnut liikahtaakaan. Ori saattoi vain katsella. Sellainen valta, jos mikä, oli ihanaa. Ja Deimos itseasiassa nauroi; hiljaisen matalaa, ivallista naurua, orin antaessa levitaation leikkiä kissaeläimellä. Puuma juoksi nyt suoraa hevosia, tai oikeastaan hevosista lähempää, Deimosta kohti. Levitaatio oli jo lähtenyt perään, pysäyttääkseen puuman jälleen kerran, mutta Deimos käski sitä ajatuksissaan hidastamaan. Ohjatkoon puuman tänne, suoraan Deimoksen syliin. Levitaatio ei osannut tappaa kissapetoa. Deimos tekisi sen enemmän kuin mielellään. Puuman tullessa levitaation ajamana lähemmäs, Deimos kohottautui hieman takasilleen, jotta voisi liiskata tuon säälittävän eläimen. Mutta kävikö mielessä, että ehkä päivittäin hevosia tappava petoeläin ei ehkä pelännyt jotakuta ylimielistä kaakkia? Ja kumpi olikaan nopeampi; alle satakiloinen kissapeto, vai tonnin painoa lähentelevä hevonen?
Deimoksen kaviot iskeytyivät vain maahan, kun puuma oli jo loikannut hevosen kyljen viereen, ponnistanut ilmaan, ja upottanut pitkät kyntensä friisiläisen nahkaan. Eikö tätä voinut sanoa karmaksi? Deimos oli itse härnännyt kattia ja sai nyt samalla mitalla takaisin? Deimos kavahti uudelleen takajalkojen varaan ja hirnahti kivusta, tuntiessaan ihon suorastaan leikkautuvan halki, kun katti painoi kynsiään syvemmälle lihaan. Peto yritti selvästi kiivetä selkään, siellä se pysyisi varmimmin kyydissä, ja sieltä olisi helpoin upottaa hampaat mustan harjan sekaan.
Deimos väänsi päänsä sivulle, kuin aikoisi rapsuttaa kylkeään. Kyljen sijaan ori kumminkin nipisti hampaansa tiukasti puuman toiseen etukäpälään ja riuhtaisi. Joo, repimällä ori todellakin sai syvemmät ja pidemmät haavat selkäänsä ja kylkiinsä kissan kynsistä, mutta sentään kissan ote irtosi. Deimos ei ollut päästänyt vielä irti, ja tunsi viiltävää kipua kasvoissaan. Puuma oli iskenyt vapaan käpälänsä kynnet suoraan hevosen naamaan. Kynnet viilsivät parasta aikaa neljää vaakasuoraa viiltoa nenäpiin sivulta sivulle, jokainen niistä oli niin syvä, että kynsien kärjet raapivat kallon luuta. Kivun takia Deimos iski puuman maahan kahta suuremmalla voimalla. Puuma ei ehtinyt tehdä enää oikeastaan mitään, kun Deimos huitaisi molemmat etukavionsa sen kehoon, kuten olisi pitänyt tapahtua jo aiemmin. Kissa oli oikeastaan jo kuollut friisiläisen painon alla, mutta silti Deimos iski hampaansa kuristamaan sen kurkkua.

Friisiläisen nostaessa päätään puuma hampaissaan, jäi kissapedon ruumin roikkumaan velttona siihen asti, että levitaation tuli kiertymään sen ympärille ja antamaan sille luita pilkkovan halin. Puuman tekemiin haavoihin sattui aivan hiivatisti, ja varsinkin kasvojen viillot vuosivat runsaasti. Haavojen alapuolelta Deimoksen naama olisi ollut verestä punainen, joskin punainen väri ei juurikaan erottunut mustasta karvasta ja turvasta.
>>Se ei toimi.>> Ääni kuiskasi. Ääni puhui kissapedon ruumiista. Se ei toiminut. Se ei ollut oikea. Tappaminen oli kyllä tuottanut mielihyvää, se antoi vallan ja voiman tunteen. Mutta Deimos oli jäänyt odottamaan uutta hyvänolon aaltoa. Sitä, jonka tuotti ruumis. Puuman raato ei tehnyt sitä. Se ei toiminut, se ei ollut oikea. Se ei ollut hevosen ruumis. Deimos kääntyi kohti Dianaa, jonka ulkonäkö vavahteli orin silmissä. Välillä tmma näytti täysin normaalilta, tutulta Dianalta, välillä vallea tamma palasi outoon olomuotoonsa. Dianan ulkonäköä koskeva harha oli rikkoutumassa. Deimos päästi otteensa kissan raadosta, kävellen sen yli kuin se ei olisi mitään. Deimos suuntasi kohti Dianaa, sininen katse valkoista tammaa poraten.
>>Tee hänestä täysin omasi!>> Deimos tunsi sykkeensä kiihtyvän maksimin pintaan.
”Tule tänne”, orin ääni oli hiljaista pihinää, mutta vaativa ja vihainen. Ori puhui Dianalle.
”Sinä olet minun”, Deimos jatkoi, ”teen sinusta omani!”

Nimi: Diana-Violence

01.03.2019 22:24
"Ehkä väsymyksen ja vieraan paikan yhdistelmä aiheuttaa harhasi. Väsyneenä kuka tahansa voi nähdä muutenkin harhoja" huomautin. Deimos oli selvästi ajatuksissaan, mutta odotin kärsivällisesti. Ehkä toinen keksisi jotain hyödyllistä. Mitä ikinä Deimoksen päässä liikkuikaan, ei mikään varoittanut äkillisestä huudahduksesta ja potkusta seinään. Luimistin korviani ja otin askeleen kauemmas. Seinät olivat onneksi lujaa tekoa ja kestivät friisiläisorin äkillisen vihan puuskan. Deimoksen virnistys sai oloni entistä epämukavammaksi, mutta se mitä ori sanoi seuraavaksi, meni rajan yli, ja olin valmiina puollustamaan itseäni. Mielessäni ei käynnyt ollenkaan se, että olimme vieraana toisen lauman leirissä. Ei, sen sijaan mielessäni välähti kerta, kun Deimos oli iskenyt hampaansa minuun. En kuitenkaan ehtinyt sanallisesti vastustamaan toista, kun hän jatkoi. Tappaa puun? Orilla ei siis ollut halua tappaa minua? En pystynyt täysin rentoutumaan ja korvani pysyivät niskassa kiinni. En kuitenkaan enää näyttänyt niin vihaiselta ja valmiilta hyökkäämään itse toisen kimppuun.
"Puun... Hyvä on. Voit mennä edellä" sanoin, ja vaikka yritin, ei epäillys täysin kadonnut äänestä. Jos Deimos lähtisi liikkeellä, seuraisin katseellani kunnes tuo olisi täysin poistunut pesästä ja seurannut sitten vasta perässä.

Nimi: Lacritsi

15.02.2019 17:58
Deimos - Violence

"Et ikinä", Deimos vastasi tiukasti tamman ensimmäiseen kysymykseen. Deimos ei ainakaan muistanut että Diana olisi ollut oudon näköinen. Niin ei ollut ikinä käynyt, Deimos ei halunnut uskoa että oli. Diana oli aina ollut oma kaunis itsensä. Paitsi tänään, täällä Tichossa. Yhä edestakaisin kävelevä Deimos pudisteli ärtyneenä päätään.
"Ehkä, en tiedä..." Deimos jatkoi Dianalle pakotetun rauhallisella äänellä.
"Voi olla, että tämä johtuu vieraasta paikasta. En myöskään nukkunut viime yönä", Deimos jatkoi yhtä kireällä äänellä, yrittäen miettiä miksi koko kohtaus oli edes alkanut. Jotta tätä ei tapahtuisi uudelleen, kunhan tämä olisi loppunut.
>>Sinun ei tarvitse tuhlata aikaasi tällaiseen.<< Ääni sanoi ja sai Deimoksen seisahtumaan. Korviaan käännellen ja eteensä tuijottaen Deimos kuunteli. Jos Diana aikoi sanoa tällä hetkellä jotain, ori ei edes reagoisi tamman sanoihin. Deimos menetti taas hieman otettaan todellisuudesta.
>>Lopeta tämä, ennen kuin tapat hänet.<< Ivallinen ääni puhui kohtauksesta ja Dianasta. Friisiläinen tunsi ahdistuksen nousevan taas. Deimos ei tappaisi Dianaa.
>>Sinä tapat hänet.<< Ääni toisti.
"Ole hiljaa!!" Deimos huusi uudelleen, ja kääntyi potkaisemaan etukaviollaan pesän seinää. Deimos ei jaksanut enää tapella ääntä ja sen nostattamia haluja vastaan.
>>He kaikki voivat olla sinun jos niin haluat.<< Potkimisen jälkeen Deimos seisahtui taas ja ääni puhui uudelleen, tällä kertaa se puhui ticholaisista. Epätoivoisen vastustelun ja kieltelyn sijaan Deimos virnisti, kuin olisi kuullut jotain hauskaa.
"Haluan tappaa jotain", Deimos myönsi hieman naurahtaen ja kääntyi Dianaa kohti, yhä jokseenkin mielipuolinen ilme naamallaan. Muuttuneesta olemuksestaan huolimatta Deimos ei edelleenkään halunnut tappaa ketään leirissä, tai tichossa.
"Mennään ulos", Deimos jatkoi valkealle tammalle, "voin tappaa puun."

Nimi: Diana-Violence

05.02.2019 23:58
Nyökyttelin Heron kysymykseen ja äänistä päätellen ori poistui luolasta. Avasin ne heti, kun Deimos huusi minulle. Vilkaisin luolan suulle, onneksi huuto ei saanut Heroa palaamaan. Deimos pyyteli anteeksi, mutta jos olisin saanut puheenvuoron, olisin valittanut toiselle käytöksestä ja turhasta syyttelystä. Ori kuitenkin saman tien selitti, miksi hermot olivat niin kireällä. Aloin ymmärtää, miksi Deimos oli ollut niin kireän näköinen luolasta tultuaan. Variana ei siis ollutkaan tehnyt mitään... Ehkä se tamma ei ollutkaan pahimmasta päästä. En silti tykännyt hänen ylimielisestä käytöksestään.
"Näytinkö ikinä oudolta Violencessa? Voisiko olla mahdollista, että tämä johtuu vain siitä, että olemme vieraalla alueella?" kysyin, sivuuttaen Deimoksen puheet silmistäni. Sillä ei nyt ollut väliä, varsinkin kun Deimoskaan ei voinut olla varma asiasta, ei mitään hyötyä siis miettiä keskenämme tätä asiaa.

Nimi: Lacritsi

15.01.2019 22:53
Deimos - Violence

"Tiedän Belladonnan. Sehän sopii mainiosti", Deimos vastasi äreänä. Suunnitelma kuitenkin kävi Deimokselle. Friisiläinen yrittäisi jatkossa käyttää sovittua elettä aina kun ei tunnistanut Dianaa, tai kun tunsi kohtauksen tulevan, jotta Diana tietäisi ajoissa jonkin olevan ehkä huonosti. Tammalla täytyi olla rankkaa. Eihän Diana voinut päällepäin nähdä oliko Deimos järjissään vai ei. Ja olihan Deimos jo monta kertaa kohdellut tammaa vähemmän asiallisesti. Ehkä häiriintyneen pääkoppansa takia, mutta silti. Ei se ollut reilua, että Diana joutui aina arpomaan saisiko halin vai hampaista, kun taas esimerkiksi Deimos pystyi aina luottamaan Dianan lämpöön.
Ymmärtäminen teki kipeää. Kuten sanottu, sisimmässään Deimos ainakin halusi uskoa ettei halunnut satuttaa Dianaa. Mutta toisaalta Deimos tiesi ettei voisi ikinä luvata sitä edes hyvää hyvyyttään. Ja eihän satuttamisem tarvinnut aina olla fyysistä.
"Minun pitäisi olla kiitollinen sinulle", Deimos sanoi kireänä, kun Diana puhui uudelleen ja otti askelia kauemmas. Niin ja helppoa? Ei ollut, mutta olisi jos Deimos voisi tehdä kaiken mitä ääni käski. Nimenomaan ajatusten ja niiden tuomien himojen vastustaminen tässä oli hankalaa. Deimos taittoi korvansa kiinni niskaan, kun friisiläinen kuuli askelia pesän ulkopuolelta. Dianakaan ei selvästi arvostanut vierasta, tammahan sulki silmänsä. Ja mokoma nuuskija tunki päänsä vielä sammalverhon tälle puolelle.
"Kaikki on hyvin... Häivy." Deimos murahti Herolle, eikä näyttänyt yhtään kutsuvalta seuralta. Oikestaan kaikki eleet, jotka kertoivat, ettei ticholainen ollut tervetullut, olivat friisiläisellä käytössä. Levitaatio pursusi jälleen lisäenergiaa, ja Deimos sai tosissaan käskeä sitä ajatuksissaan pysymään paikallaan. Yksi ajatus, ja levitaatio olisi varmasti syöksynyt Heron kimppuun, vaikka se ei vielä osannutkaan satuttaa ketään.
Hero loi Deimokseen pahan katseen, ja vilkaisi Dianaa, ehkä vähän kummaksuen.
"Varmasti?" Hero kysyi vielä.
>>Tuo on sama ori, jonka mukaan Diana lähti.>> Ääni totesi pilkkaavana. Deimos väräytti korviaan sen suntaan, ja jännitti kehoaan niin että pidätteli hengitystäänkin.
>>Se vielä varastaa Dianan sinulta.>> Ääni ei pistänyt Deimosta miettimään yhtään mukavia, ei yhtään. Paitsi tuon vaalean orin palasiksi repimistä. Samaan aikaan ajatuksen ajatteleminen tuntui hyvältä, kun taas sen vastustaminen teki pahaa. Kummallinen yhdistelmä.
*Kaikki on hyvin... Kaikki on hyvin*, Deimos ajatteli hitaasti, kun Hero näytti tyytyvän mahdollisesti saamaansa vastaukseen tai vastaamattomuuteen tuhahtaen. Vaalea ori veti päänsä pesän ulkopuolelle, ja askelet kertoivat sen kävelevän edes jonkin matkan päähän. Deimos päästi ilmat keuhkoistaan hitaana, pidäteltynä huokauksena, ja käänsi vihaisen katseensa Dianaan, joka ei muuten vieläkään näyttänyt aidolta Dianalta.
"Onko meitä tulossa tervehtimään joku muukin?!" Deimos ärähti. Friisiläinen ei välttämättä kestäisi toista tuollaista tilannetta. Sitten Deimos kirosi mielessään ja käänsi katseensa poispäin Dianasta, tajutessaan millä sävyllä taas puhutteli tammaa. Ei hyvä.
"Sori", Deimos hymähti lyhyesti, äänensävyään pahoitellen, "en vain ehkä kestä toista tuollaista tilannetta", Deimos selitti ja tajusi äkkiä ettei Diana ehkä ymmärtänyt mitä ori tarkoitti.
"Sairaiden luona alkoi uusi harha. Kuulen äänen joka..." Deimos mietti hetken miten selittäisi lyhyesti mitä ääni oli jo sanonut.
"Se sanoi esimerkiksi että minun pitäisi jättää sairaat kuolemaan. Sitten se käski minua tappamaan se ruunikko ticholainen ja äsken tuo ori..." Deimos vaikeni päätään pienesti puistellen. Ori kääntyi kävelemään hieman, pesän ahtauden sallimissa rajoissa, jotta saisi jännityksen helpottumaan edes vähäsen. Helpotus oli kuitenkin minimaalinen. Eikä pesässä oikeastaan voinut kävellä kuin pari askelta yhteen suuntaan, kääntyä ympäri ja käppäillä edestakaisin.
"Silmäsi eivät muuten hehku.... Varmaankaan... Sinä näytät yhä oudolta", Deimos jatkoi rauhallisemmin, mutta turhautuneena, vilkuillessaan välillä Dianaa siinä edestakaisin kävellessään. Friisiläinen oli tajunnut kesken lauseen myös senkin, ettei Deimos hehkumista varmaan nähnyt. Harhahan muutti täysin Dianan ulkonäköä, varmaan se voisi blokata myös Dianan kyvyn valon. Deimos ei nähnyt mitään valoa ympäristössä, eikä feikki-Dianan silmissä.

Nimi: Jerry-hermi

15.01.2019 11:57
Aitne saarnasi pesätoverilleni, enkä voinut olla hymyilemättä hieman omahyväisesti. Se muuttui kuitenkin ystävälliseksi hymyksi, kun vanha tamma kääntyi katsomaan minun suuntaani.
"Sinulle samat säännöt, ei lähdetä leiristä. Äläkä siinä virnuile" Aitne ärähti minullekin. Pyöräytin silmiäni, en tietenkään. Hyvä kun uskalsi aukiollekaan tulla. Tiesin kyllä, että moni halusi meidät ulkopuoliset täältä pois hinnalla millä hyvänsä.
"Sinähän olet myös ulkopuolinen. Et ole tästä laumasta. Nimesi taisi olli Dali tai vast"
"Hänen nimensä on Dani" Aitne korjasi.
"Aivan, Dani. Pahoittelen. Olemme samassa tilassa. Ehkä meidän kannattaisi tutustua paremmin" ehdotin.
"Ette ala suunittelemaan mitään salajuonta. Minä saan kyllä tietää siitä ja sitten olette isoissa ongelmissa, ymmärrättekö?" vanha parantaja ärähti.
"En tietenkään halua sinua suututtaa" naurahdin ja käännyin takaisin Danin puoleen. Ehkä orin avulla pääsisin pois tästä ansasta, missä olin tällä hetkellä. Ja toivottavasti ennen kuin se Deimos palaisi.

Nimi: Diana-Violence ja Variana-Ticho

15.01.2019 11:38
D:
"Jos et tunnista minua, voisit tehdä jonkilaisen eleen, ei mitään suurta. Vaikka vain hieraiset turpaasi jalkaan, niin kuin sitä kutittaisi tai vastaavaa. Ja minä voin vanoa vaikka... Belladonna. Tiedätkö, se kasvi joka aiheuttaa hallusinaatioita" ehdotin. Epäröin hetken ennen kuin jatkoin.
"Mutta kiitos. Kiitos että ymmärrät. Ei tämä ole varmasti helppoa sinulle", totesin astuen hieman kauemmas Deimoksesta, että näkisin toisen kokonaisuudessaan paremmin. Toivoin todella, että tämä auttaisi. Pakeneminen ei ollut vaihtoehto. Heilautin korviani, kun kuulin lähenevät askeleet. Suljin äkisti silmäni, en voinut olla varma, olimmeko tarpeeksi hämärässä, jotta silmäni olisivat alkaneet hohtamaan, mutta en halunnut ottaa riskiä.
"Onko täällä kaikki kunnossa?" kuulin Heron huutelevan luolansuulta. Nyökyttelin silmät edelleen kiinni, toivoen, että ori lähtisi nopeasti pois paikalta. Tämä ei todellakaan ollut hyvä hetki.

V:
Vicente oli ajatuksissaa, kun kävelin häntä kohti. En halunnut yllättää johtajaani, joten päätin ilmoittaa itsestäni.
"Vicente! Voimmeko jutella?" kysyin jo hyvän matkan päästä kävellen lähemmäs vanhaa oria. Huomasin sivusilmällä Heron lähestyvän vierailijoiden luolaa. Minulla ei ollut nyt aikaa estää toisen typeryyksiä. Saisi kohta varmasti huomata, että tekisi virheen, oppisi sitten ainakin. Keskittymiseni palasi täysin Vicenteen.
"Se koskee Deimosta ja Vaiteliasta. Vaitelias ei saapunut koko aamuna hoitamaan sairaita, joten Deimos pystyi jakamaan vain heinät ja vedet. Mutta se ei edes ollut isoin ongelma. Olen huollestunut, että Deimos on tahtomattaankin vaaraksi Ticholle. Hän kertoi, ettei aina pysty hallitsemaan voimaansa. Kyseinen voima rikkoi yhden vesikupeista. Uskon, että Deimosta pitäisi vahtia enemmän, ei hänen vaan voimansa takia. Toki antaisimme rauhan, mutta jonkun pitäisi olla koko ajan lähellä, että voisi ilmoittaa, jos Deimoksen voima päättää olla tottelematta oria" kerroin vakavana. Ymmärsin, että Vicentellä ja Deimoksella oli jotenkin hyvä suhde, joten päätin jättää mielipiteeni ihan Deimoksesta itsestään itselläni.

Nimi: Lacritsi

13.01.2019 22:10
Ben - Violence

Punaruunikko löi liinat kiinni kun Igor kaatui hirnahtaen. Beb kääntyi ympäri ja katsoi maassa pitkin pituuttaa makaavaa oria järkyttyneenä. Tai pikemminkin mustan orin jalkaa.
"Tuotaa... Minä keksin jotain", oli ensimmäinen 'järkevä' idea jonka Ben sai suustaan ulos. Ei Ben olisi tuota köynnöstä mennyt edes puremaan, siinähän näkyi pieniä, tummia piikkejä. Tuollaisen pureminen jättäisi kiintoisat jäljet suuparkaan.
"Miten muuten tiedät että se on myrkyllinen? Piikikäs se ainakin on", Ben kommentoi siinä samalma miettiessään. Jotain millä sen saisi poikki. Ben kävi katkaisemassa läheisestä puusta oksan ja se leuoissaan ravasj Igorin jalan viereen.
"Sori jo valmiiksi", Ben sanoi, ennen kuin iski oksan terävemmän pään Igorin jalan ja köynnöksen väliin ja alkoi sahata oksalla sitkeää köynnöstä poikki. Ei se varmaan mukavalta tuntunut, oksahan painoi myös Igorin jalkaa vasten. Pian Ben kuuli laukka-askelia kauempaa. Upseeri keskeytti katkaisemistyönsä vilkaistakseen äänten suuntaan.
"Hitto", Ben kirosi ja jatkoi työtään ripeämmin.

Nimi: Gaapriel

13.01.2019 19:25
Dani-Aderlin

Jon rauhassa lammikon vettä, kun tunsin tiukan nipistyksen lautaseni päältä.
"Au! Mikä sua risoo!?" Kiljaisin ja käänsin kiukkuisen katseeni vieraan lauman parantajaan.
"Sinun pitäisi olla luolassa lepäämässä eikä hillua täällä tartuttamassa muita!" toinen ärähti kiukkuisesti. Huokaisin syvään ja pyöräytin silmiäni.
"Ensinnäkin, se mitä tarvitsen on jotain tähän karvan lähtöön ja kuihtumiseen. Toiseksi, kuume on melkein laskenut kokonaan ja oloni on parempi. En ole edes yskinyt kahteen päivään!" ärähdin toiselle takaisin. Tuijotimme toisiamme pitkään hiljaisuuden hallitessa tilannetta. Aitne antoi kuitenkin periksi omassa tuijotuskilpailussamme.
"Hyvä on, tässä on yrtit joita olin tuomassa sinulle. Ne parantavat vastustuskykyäsi ja kohentavat oloasi. Pian myös karvasi ja ihosi rupeaa voimaan paremmin!" toinen totesi nyt paljon rauhallisemmin. Otin yrttikulhon ja söin kipon tyhjäksi. Tamma nappasi kulhon mukaansa ja lähti takaisin luolallensa.
"Ai niin, älä poistu leiristä!" tamma ielä huusi minulle taas kiukkuisemmin. Idjoottikin tajusi, että ei leiristä poistuta jos tekee jonkin asteista kuolemaa. Pyöräytin silmiäni ja huokaisin syvään. Katseeni kiinnittyi kitenkin minua lähestyvään yhtä sairaalloisen näköiseen oriin, joka oli ollut kanssani luolassa.
Hienoa, mitäköhän tuo haluaa?
(Jerry?)

Nimi: Gaapriel

13.01.2019 19:15
Igor-Violence

Naurahdin aina välillä orin lauseiden väliin.
"Noh siinä kyllä olet oikeassa että Deimos ja Safiira ovat jakomielitautisia kumpikin!" naurahdin.
"Ja miksi ihmeessä sinulle mitään tekisin, yritätä paraata aikaa auttaa minua löytämään oman jakomielitautisen lapseni!" hörähdin huvittuneena. En ollut pitkään aikaan nauranutkaan, saatika sitten hymyillyt tosissani. Jotenkin Ben sai minut hyvälle tuulelle olosuhteista huolimatta. Ilmavalta tuntuva ravini pysähtyi pian käynnin kautta seisahdukseen. Kaaduin yllättäen kyljelleni ja hirnahdin äkillisestä iskusta. Nostin pääni kohti Beniä.
"Se on ansa, pidä silmäsi auki!" sanoin toiselle ikään kuin kuiskaten. Katsoin vasenta takajalkaani. Jonkinlainen naru oli kietoutunut jalkani ympäri ja se poltti ihoani.
"Se on kastettu jonkinlaiseen myrkkyyn joka vaikuttaa ulkoisesti." totesin huolissani ja yritin riuhtoa jalkaani irti. Kiskomisesta ei toisin ollut apua, se vain kiristi solmua jalkani ympärillä. Irvistin kirvelyn aiheuttamasta kivusta.
"Partio on tuskin kaukana. Jos heillä on tällaisia reviirillään, he todenäköisesti tarkistavat ne usein!" totesin vieressäni seisovalle orille(?)
"Naruun ei voi koskea, joten se on katkaistava jollain muulla ennenkuin se syöpyy syvemmälle lihaksiini!" totesin upseerille ja odotin, jos toiselta tulisi jonkinlaisia hyödyllisiä ideoita.

Nimi: Lacritsi

11.01.2019 19:57
Ben - Violence

Ben jäi aluksi vähän jälkeen Igorin äkkilähdöstä, mutta nopeasti ruunikko kiihdytteli Igorin vierelle, pysytellen vaivattomasti itseään isomman ja raskasrakenteisemman vauhdissa. Hehe, taisihan Ben muutenkin kuulua Violencen parhaimpiin juoksijoihin, kiitos solakan rakenteensa. Itseasiassa, pitkästä aikaa Ben tajusi juoksevansa oikeiden vanhempiensa metsämaalla, Aderlinissa. Ben höristi miettiväisenä korviaan, keskittyeessään Igorin sanojen lisäksi seuraamaan varsan heikkoa hajujälkeä. Oli tosissaan mukava puhua jostain muusta kuin Zerasta hetken ajan.
"Onhan siinä välillä kestämistä ja sotkujen siivoamista", Ben naurahti kepeästi.
"En kyllä tarkalleen tiedä miten jaksan, kaipa siihen tottuu ja turtuu. Siis siihen miten älyvapaita ideoita ne kaksi välillä saavat ja miten äkkiä rauhallinen ilta voi muuttua yleiseksi joukkoteloitukseksi... Nytkin sain tietää vierailujutusta oikeastaan vasta sitten kun he olivat jo lähteneet, eikä minulla ole harmainta aavistustakaan kuinka kauan he ovat poissa", Ben puhui iloisesti naureskellen.
"Moni ei halua Violencessa upseeriksi, koska upseerin hommaan kuuluu vastuuta ja enemmän töitä. Ja kumpikaan johtajista ei ole kovin suopea pienillekään virheille. Mutta minullapa on hyvä valttikortti; minä olen heidän kummankin, Safiiran ja Deimoksen ystävä. Molemmat ovat antaneet minulle anteeksi sellaisia virheitä, joista he muutoin tappaisivat ilman toista ajatusta", Ben jatkoi pirteänä. Upseeri vilkaisi mustaa oria.
"Ja ennenkuin ehdit väittää että käytän ystävyyttä hyväkseni, niin joo, tunnustan. Ehkä vähän käytänkin. Mutta siitä ei ole kiistelemistä, ettenkö rakastaisi heitä kumpaakin", Ben virnisti. Ei upseeri oikeasti uskonut Igorin alkavan mitään syyttelemään, Ben heitti vain vähän vitsiä.
"Joten pidä varasi, jos teet minulle jotain, saat varmasti sekä Safiiran että Deimoksen kimppuusi", Ben jatkoi vitsailua, tuttu virne naamallaan.
"Tämä aika kun sinä olet ollut täällä onkin ollut tosissaan yllättävän rauhallista. Melkein kukaan ei ole kuollut. Toivottavasti et luule tätä Violencen normaaliksi arjeksi", Ben jatkoi Igorille.

//Tuliskos niille joku ongelma matkalle? Vihollispartio ym? (:

Nimi: Gaapriel

11.01.2019 11:59
Igor-Vicente

Huokaisin syvään.
"Noh sinä se laumaa tällähetkellä johdat ja jos jotain tapahtuu, syytän sinua!" naurahdin ja otin nopean vahdon suoraan laukkaan ja lähdin syvemmälle Aderlinin alueen puolelle.
"Miten jaksat olla upseerina näin epävakaassa laumassa niin epävakaan johtajan ja varajohtajan rinnalla?" kysyin mielenkiinnosta ja myös keventääkseni ilmapiiriä.

Nimi: Gaapriel

11.01.2019 11:52
Vicente-Ticho

Safiiran varsa näytti muiden lasten seurassa onnelliselta, ja se mitä onnellisuuteen tuli, itse en juurikaan siitä saanut nauttia. Murhe ja häpeä pursusi kasvoiltani. Pääsäni rankaisin itseäni Kentin korvan viemisestä. Vihaan väkivaltaa ja siitä huolimatta menetin malttini. Kuinka laumaa voi johtaa rauhanomaisesti jos ei itse näytä rauhan esimerkkiä. Olin vahvasti sitä mieltä että Deimos pääsi ihoni alle, kun kyse oli Kentin rankaisemisesta. Olisin ihan hyvin voinut antaa rangaistuksen joka sopi rikkomukseen. Toisaalta voiko sitä edes kutsua rikkomukseksi jos toineen oli vain epävarma vieraan johtajan vierailusta. Ihan hyvin olisin vain voinut antaa pari ylimääräistä työvuoroa ja torua päälle. Noh, jossittelu oli turhaa tässä vaiheessa. Vaikka aikaa ei voi kääntää taaksepäin niin aina voi katua tekoaan ja minä todellakin kaduin. Käänsin katseeni ja olemukseni pois murheistani ja yritin näyttää iloiselta ja lempeältä omalta itseltäni. En tiedä onnistuinko siinä, mutta yrittänyttä ei laiteta. Huokaisin syvään ja ravistelin päätäni, oli aika jatkaa päivää.

Nimi: Lacritsi

08.01.2019 14:43
Deimos - Violence

Miten paljon Dianan sanat lämmittivätkään Deimoksen sisintä. Diana ei jättäisi oria yksin. Niiden sanojen myötä hätäännys helpottui hieman ja Deimos huomasi niskan päälle kivunneen levitaation vetäytyvän lähemmäs selkää. Edelleenkään se ei suostunut palaamaan omaan maailmaansa. Työntäen yhä innokkaan levitaation pois mielestään, Deimos keskittyi kuuntelemaan tamman seuraavia sanoja. Merkki? Ei orin mieleen tullut oikein mitään.
"Hyvä ajatus... Jos vain huomaan kohtauksen alkavan, sanon jos siinä tilanteessa voi... Tarkoitatko jotain elettä tai tiettyjä sanoja?" Eleen voisi tietysti tehdä kauempaakin, ja keskustelun yhteydessä, jos seurassa olisi joitakin joille asiasta ei ääneen voisi sanoa.

Nimi: Diana-Violence

08.01.2019 14:21
Deimoksen hali helpotti. Pelkkä ele antoi sellaisen kuvan, niin kuin kaikki tulisi olemaan hyvin. Pieni toivo siitä, että elämä olisi taianomaisesti normaalia ja hyvää. Deimoksen sanat kuitenkin palauttivat minut todellisuuteen. Tämä ei ollut ongelma joka katoaisi yhdellä halauksella. Juurikin siksi olin väsynyt, kun se oli vain jatkunut ja jatkunut. Väsymykseni oli kuitenkin vain henkistä ja emotionaalista. Ehkä järjellä ajattelu helpottaisi oloani. Suljin silmäni ja henkäisin syvään, jotta yhtäkään kyyneltä ei enää valuisi alas poskeani.
"Omatuntoni ei antaisi sinun kohdata ongelmiasi yksin. Mutta ehkä meidän pitäisi kehittää jokin systeemi. Esimerkiksi jokin merkki, josta tiedät, että kyseessä olen minä. Tai jos huomaat ajoissa, että kohtaus alkaa" ehdotin, yrittäen pitää ääneni vakaana.

Nimi: Lacritsi

07.01.2019 22:16
Deimos – Violence

Itkikö Diana? Voisi luulla että friisiläinen miettisi tammaa heikoksi, tai jotain vastaavaa, mutta ei. Deimos tunsi vain pahaa oloa ja avuttomuutta siinä, ettei tiennyt mikä tammalla oli, tai miten miellyttäisi Dianaa. Oliko Dianalle sattunut jotain? Oliko joku satuttanut tammaa? Tietenkin ori ajatteli jotain ulkoista tekijää, eikä itseään syypääksi. Friisiläinen käveli tamman perässä pesään.
*Sinä et lähde!*, oli ensimmäinen ajatus joka orin päähän tuli, kun Diana alkoi puhumaan. Sama vanha, mutta silti niin tuttu pelko pisti pintaan. Se että Diana lähtisi, se että Diana jättäisi Deimoksen.
”Diana…” Deimos henkäisi, haluten tamman lopettavan tuollaiset puheet. Eihän Diana lopettanut, ja Deimos siirtyi lähemmäs tammaa, Dianan ensimmäisten kyynelten lähtiessä valumaan. Ori ei tullut puremaan ja tappamaan, vaan halaamaan, painamaan tamman tiukasti itseään vasten jos Diana vain antaisi. Pää tamman kaulan yllä(?) Deimoksen pelko heltyi hieman, kun Diana sai sanansa loppuun. Deimoksen olo ei kuitenkaan parantanut. Tilanne oli tuttu. Miraclekin oli esittänyt samoja kysymyksiä monia kertoja, erityisesti hyvin vaikeiden kohtausten jälkeen. Mutta Diana ei ollut edes nähnyt pahinta, ei väkivaltaa mihin Deimos kohtauksien aikana pystyi, ei transseja. Ja Miracle oli elänyt niiden kanssa yli kymmenen vuotta. Pahinta tässä tilanteessa ei kuitenkaan ollut se että tilanne oli tuttu. Pahinta oli se että Diana itki, eikä Deimoksella ollut millään keinoja lohduttaa tammaa. Deimos halusi kaiken olevan taas hyvin. Vasta Tichoon matkatessa Deimos oli ollut hetken ajan täysin varma että Diana kuului Deimokselle. Nyt se varmuun tuntui rakoilevan tamman sanoista huolimatta. Diana ei saanut lähteä, Diana ei…
”Jos voisin tehdä jotain, tekisin sen varmasti”, Deimos sanoi hätäisesti.
”Mutta tämän kanssa voi vain odottaa että se loppuu”, Deimos jatkoi tarkoittaen kohtausta. Friisiläinen ei ollut koko elämänsä aikana keksinyt keinoa saada kohtauksia loppumaan nopeammin.
”Sinun ei tarvitse olla seurassani kun tällaista tapahtuu”, Deimos jatkoi, vaikka ei oikeasti halunnut olla yksin kohtausten aikana jos mahdollista. Joku joka tiesi, toi turvaa, ainakin Deimos tietäisi mitä oli tapahtunut jos ori ei itse muistanut. Siitä syystä Deimos ei lopettaisi halaamista, jos oli edes halaamaan päässyt. Jotta Diana ei pääsisi siitä läheltä pois, tamman lämpö oli niin rauhoittavaa. Deimos ei tiennyt mitä sanoa, mitä tehdä.
”Onko mitään.. MITÄÄN mitä voisin tehdä jotta sinulla olisi parempi olla?” Deimos kysyi jo hädissään.

Nimi: Diana-Violence

07.01.2019 21:47
Hieman yllättyneenä keskitin katseeni Deimokseen, toki suurin osa yllättyneisyydestä katosi haikean ja epäröivän katseen alle. Deimos oli kuitenkin ilmeisesti ymmärtänyt, että se olin minä. Lähdin mitään sanomatta seuraamaan oria, olettaen että suuntasimme meille eilen osoitettuun pesään. Pysyin hieman taaempana mutta silti Deimoksen vierellä kävellen(?)
"Olen väsynyt" sanoin hiljaa.
"Kerron pesässä tarkemmin" jatkoin vielä perään, koska tiesin, että meidän pitäisi puhua tästä. Deimoksen oli siis hyvä tietää, ettei tässä ollut kyse vain jostain unettomuudesta. Lähdin ravaamaan pesälle toivoen, ettei kukaan Ticholainen nähnyt vetisiä silmiäni. Odotin, että Deimos saapui luolaan(?) ennen kuin avasin suuni.
"Minä rakastan sinua. Sinä et kuitenkaan edes tunnista minua, ja saat raivokohtauksia. Se on paljon, ja olen väsynyt kannattamaan tätä suhdetta yksin. Olen todella väsynyt Deimos. En halua jättää sinua yksin tämän kanssa, mutta en myöskään halua, että menetän oman järkeni. Olen väsynyt siihen, etten tiedä mitä minun pitäisi tehdä, tai mitä sinä teet seuraavaksi tai tunnistatko minua vai et. Ja pahinta on, ettet sinäkään tiedä, etkä voi tehdä asialle mitään" vuodatin ulos ja annoin jopa parin kyyneleen vuotaa poskiani alas, vaikka en ihan vollottamaan alkanut.
"Minä kuitenkin rakastan sinua. Enkä ole jättämässä sinua. Olen vain väsynyt ja umpikujassa" lisäsin vielä perään tiivistyksen tunteistani.

Nimi: Lacritsi

07.01.2019 21:13
Deimos - Violence

Dianan ääni, jota Deimos ei kyennyt tunnistamaan, tuli oikein pahasti hieman takaviistosta friisiläiseen nähden, ja ensimmäisen lauseen Deimos jättikin huomiotta, luullessaan vierasta ääntä harhaksi.
'Etkö tunnista minua? Enkö näytä Dianalta?' -lause sai Deimoksen kumminkin pysähtymään ja katsomaan tammaa kunnolla. Ei samalla tavalla kuin Deimos katsoi kaikkia tavallisia ticholaisia ja violencelaisia; kuin esinettä, jolla ei ollut mitään arvoa. Deimoksen katse ei ollut enää vihainen, vaikka kireys näkyikin joka kasvonpiirteessä ja lihaksessa. Muutaman sekunin ajan Deimos vain tuijotti sivullaan olevaa tammaa, mutta ei nähnyt mitään tuttua. Ei kerta kaikkiaan mitään tuttua. Ei edes verrattuna siihen, miltä Diana oli näyttänyt leirin ulkopuolella, koska Deimos ei enää muistanut sitä Dianaa.
>>Et tunnista edes tammaasi.>> Ääni herjasi leirin taustamelun ylitse, ja sai Deimoksen puristamaan leuat kiinni niin että hampaissa tuntui. Olemattomat sanat olivat uponneet syvälle.
"Ei se varmaan edes loppunut. Se vain paheni tuolla", Deimos murahti hiljaa tammalle, ja mulkaisi ympärilleen kuuntelijoita epäillen. Orin vilkaistessa vaaleaa, oudon näköistä Dianaa uudelleen, Deimos näki tamman silmien kostuneen.(?) Hätäännys käväisi orin silmissä, oliko tammalle sattunut jotain?!
"Tule, mennään pois tästä", Deimos jatkoi ja lähti uudelleen kohti pesää, tai sinne päin ainakin. Leirin taustameteli häiritsi.
"Onko jotain sattunut?" Deimos kysyi korviaan luimien tammalta, ja yritti pitää keskittymisensä tammassa, äänen seuraavia kommentteja varoen.

©2019 Magical nature - suntuubi.com