Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

HUOMIO! Jos koet, että hahmosi on kehittnyt pelin aikana esim. luonteen suhteen, laita se hahmosi hahmolomakkeeseen!! Hahmotiedoissa on nykyään uusi kohta nimeltä Kehitys, joten se kannattaa lukea AINA kun katsoo toisen roolipelaajan hahmojen tiedot!!!

Täällä sitten roolipelataan. Noudata alla olevia ohjeita!
- Älä tapa tai vahingoita kenenkään hahmoa kysymättä. Tai jos yritätä tappaa käytä sanaa yrittää tai merkkiä (?)
- Voit pelata minä tai hän muodossa.
- Laita nimi kohtaan nettinimesi tai hahmosi nimi. Jos laitat hahmosi nimen laita näin:
Esim. Night-Violence
Mutta jos laitan nimi kohtaan nettinimesi, laita hahmosi nimen perään lauma josta hevonen on. Esim.

Nimi: Taneli

Herman-Aderlin
Kävelin metsässä yksi. Raikas ilma heilutti harjaani ja tuore ruoho tuoksui nenääni...

- Kiroilua saa esiintyä, mutta kunhan ei jokatoinen sana.
- Kun hahmosi puhuu, puhe laitetaan näiden väliin Esim: "Moi". Kun ajattelee se laitetaan näiden väliin Esim: #Olen elossa#. Kaikki mikä ei kuulu ropeen laitetaan näiden väliin Esim: //Moikka// Ja kaikki muu tekeminen ilman merkkejä.

Tapahtunutta

Vieraskirja  << <  103  104  105  106  107  108  109  > [ Kirjoita ]

Nimi: Gaapriel

30.03.2014 18:56
Safiira

Kuullessani kahden hevosen tulevan, kasvoilleni nousi pieni huomaamaton virne.
"ai ai ai. Sieltä tulee sinun pahin painajaisesi!" huokasin syvään ja päästin sanat ulos suustani.
"Tervetuloa kerhoon Deimons. Minulla on sinulle pieni yllätys. Tässä on se tamma josta puhuin, hän on hyödyllisempi kuin uskotkaan, tai sitten voit tappaa hänet samantien" sanoin orille tämän saapuessa.
"annoin hänelle jo yhden mahdollisuuden, joten toista hän ei tarvitse. Olen nähnyt tamman taistelu taidot, joten minusta hän voisi liittyä meihin jos vain käy ja toivon että luotat minun taistelu silmään. Ja ai niin. Olen pahoillani siita aijemmasta tänään, minulla vain hieman kiehui!" totesin orille totisena ja rauhallisella äänellä

Nimi: Raitakorva

29.03.2014 14:49
Darknes in light "diana"

Pyöräytin silmiäni, kun orit tulivat lähemmäs, ja varoitukseksi nostin toista takajalkaani, jolloin ne osasivat pysyä kuitenkin tarpeeksi kaukana, vaikka tulivat lähemmäs.
"Kuo" keskeytin lauseeni samantein kun kuulin kahden hevosen laukka askeleita. Muuta eivät näyttäneet niitä vielä huomaavan, eikä ihme, hehän jakoivat kuulonsa kahdelle korvalle. taitoin korvaqni luimuun. Ei mennyt kuitenkaan kauaa, ennen kuin muutkin näyttivät kuulivan laukka askeleet(?) Pidin ryhtini ja katsoin vain suuntaani mistä hevoset tulisivat. #Tämähän alkaa käydä mielenkiintoiseksi# ajattelin ja vakava ilmeeni muuttui ovelaksi ja kiinnostuneeksi.

Nimi: Lacritsi

29.03.2014 14:14
//Tunkeudun tässä välissä mukaan, jos sopii

The Demon's Soul

Suuri musta hevonen oli edelleen samalla paikalla. Ori seisoi aloillaan, silmät suljettuna. Näin yksinään ollessaan Deimos antoi ajatustensa myllertää vapaasti pääkopassaan. Rauhoituttuaan johtaja saattoi tehdä niin ilman pienintäkään epäilyä tulevasta. Ei ollut ketään kenelle tarvitsisi teeskennellä tai kenen seurassa piti varoa ja miettiä omaa käytöstään. Sai vain seistä siinä hiljaa, kuunnellen metsän ääniä ja ajatukset lensivät maan ja taivaan välillä ilman pienintäkään estettä. Rentouttavaa.
Hetken kuluttua hevosen tarkat korvat havaitsivat jotain muutakin kuin tuulen huminaa... Askelia, jotka lähestyivät. Johtaja ei kuitenkaan kiinnittänyt niihin erikoisempaa huomiota, sillä hajusta päätellen tähän suuntaan tuleva hevonen oli Violencen lauman jäsen. Mutta hetkinen, entä jos se toisi raportin partioilta?
"Miksi jonkun täytyy aina olla häiritsemässä?" Deimos esitti retorisen kysymyksensä ja kohotti päätään taivasta kohti. Kesti hetken ennen kuin paikalle tullut soturi vastasi, sillä se tasasi hetken hengitystään, juostuaan ilmeisesti varsin reippaalla vauhdilla sieltä mistä oli ikinä tullutkaan.
"Anteeksi.... Mutta sir, varajohtaja käski hakea teidät... Nappasimme yhden tamman, hermin." Deimoksesta katsottuna viistosti oikealla oleva soturi sanoi, yhä pikkuisen puuskuttaen.
#Hermin?...Mitä ihmeellistä siinä muka on? Nehän olisi aivan sama tappaa! Mokoma virkaint...# Ajatusten kääntyessä jälleen pikkuisen ärtyneeseen suuntaan, Deimos luimi kevyesti korviaan ja hymähti naurahduksen omaisesti ääneen. Johtaja ei näköjään ollutkaan onnistunut kontrolloimaan vihaansa kunnolla. Vasta nyt Deimos avasi silmänsä ja käänsi katseensa vastausta odottavaan soturiin.
"No käydään katsomassa, jos se kerta on niin tärkeää." Johtajaori totesi turhautuneen oloisesti huokaisten.
"Selvä, sir!" Soturi huudahti ja kääntyi samaan suuntaan mistä oli tullut, näyttääkseen tietä. Se lähti kävelemään eteenpäin, mutta Deimoksen nostaessa laukan, soturikin nopeutti tahtiaan. Jonkin ajan kuluttua puiden lomasta ilmestyi näkyviin ryhmä hevosia. Deimos ja orin oppaana toimiva soturi pysähtyivät hyvän matkan päähän. Johtaja höristi korviaan ja tuon vaaleansininen katse kävi jokaisessa paikalla olevassa nelijalkaisessa. Deimoksen silmät kiinnittyivät piirityksen keskellä olevaan valkeaan tammaan, joka ilmeisesti oli se hermi josta soturi oli puhunut. Suuri, musta hevonen lähti astelmaan lähemmäs joukkiota.

Nimi: Gaapriel

29.03.2014 13:37
Safiira

Nuorempana tamman Deimos oli opettanut miten tuollaisia kohdellaan. Pitäisi kuullemma olla rauhallinen ja itsehillintää ei saisi menettää.
"minun tapauksessani olisit jo kuollut, jos minä saisin päättää mitä sinulle tehdä, että tiedoksesi vaan!" sanoin toiselle tyynen rauhllisesti. Katsoin Tamman ympärillä olevia oreja jotka vain seisoivat. Orit huomasivat katseeni ja tiivistivät rinkiä.
"nouse ylös!" sanoin maassa makaavelle hevoselle. Ori kompuroi ylös ja oli hieman häpeissään.
"saat päättää oman tuomiosi nainen. Joko liityt meihin tai kuolet nyt! se on oma valintasi!" sanoin tammalle
#tulisit nyt sen Deimonksen kanssa sieltä jostain ja pian# ajattelin yksinäni oria joka oli mennyt hakemaan johtajaa.

Nimi: Raitakorva

29.03.2014 09:07
Darknes in light "diana"

Kaaduin kyllä maahan, mutta näylätä tamma ei ehtinyt kun kierähdin pois alta, potkaisten takajalallani toisen valkoista etujalkaa(?)
"Kuules, minä en todellakaan aijo alistua sinun kaltaisille, jotka luulevat olevansa voittamattomia. Näin tiedoksi, et ole!" Sanoin vihaisena ja kuopaisin maata. Nostin pääni ylös, enkä näyttänyt ollenkaan alistuneelta. Yksi oreista hämmästyi tästä, sillä minunlaisia hermejä oli vähän nykyään. Niitä jotka piistivät oikesti kamppoihin. Samassa käännyin, ja kaulasta riuhtaisten kyseinen ori heitäytyi pakotettuna maahan. Heilautin harjaani ja käänsin katseeni tammaan.
"tuntui varmaan kivalta haukata ilmaa" ivasin. Olin valmiina väistämään joka suunnasta tulevia hyökkäyksiä. Toista kertaa tamma ei saisi yllätettyä minua.

Nimi: Gaapriel

28.03.2014 19:13
Safiira

Katselin tamma huvittuneena.
"vai että oiken huhuja. No ne huhut pitävät paikkansa!" katseeni vakaveni sekunnissa. Päästiin ilmaa sieraisistani tammalle uhaksi, että ei kannattaisi tulla lähemmäksi.
"voit olla varma että tämä keskustelu ei pääty hyvin sinun kantiltasi!" ärähdin tälle. Lihakseni jännittyivät ja nostin pääsi ylös. Olin reilusti suurempi kuin tamma ja tämä näytti kovin pieneltä minun rinnallani. Yksi oreista naurahti huvittuneena vieraalle tammalle. Tamma ei ehtinut silmiään räpäyttää kun tein äkkinäisin liikkeen ja tuuppasin etu kavioillani tamman maahan ja pidin häntä siellä(?)
"kerjäsit tätä senkin lurjus ja jos nyt pistätä vastaan revin pääsi irti!!" sanoin vihan salpaama katse kasvoillani.
"tiedättekös pojat tämä päivä on ollut kovin energinen ja verinen jos saisin sanoa. sen jälkeen näykkäisin tammaa pienesti lavalle(?)

Nimi: Raitakorva

27.03.2014 20:52
Darknes in light "diana"

Siittä oli pitkä aika kun viimeksi olin puhunut isästäni. Ja vielä pitempi aika kun tapasin hänet. TIesin kyllä, että hän ei ollut Hermi niin kuin minä ja emoni. Mutta se, että hän ei ollutkaan kuollut tänä koko aikana, ja nyt hänet oltiinkin tapettu, sai minut miettimään asioita ja viha roihahti sisälläni.
"Olen kaukana hyvästä ystävästä" sanoin vihaisena.
"Mutta ainakaan en pelkää ketään, toisin kuin sinä" sanoin ja hetken valkoisilla kasvoillani näkyi ilkeä virne.
"Teidän laumastanne kuuluu paljon huhuja meidän hermien kesken. Ei sillä, että viihtyisin muiden hemien seurassa, mutta ina niitä tulee silloin tälloin vastaan. Olette kuulemma julmia ja sydämmettömiä tappajia. Mutta huhuthan ovat vian huhuja. Miksi niitä pitäisi uskoa?" kysyin ja lähdin kiertämään tammaa(?). Yksi oreista yritti näykätä minua, mutta potkaisin häntä toisella takajalallani.
"En aijo lähteä, sillä odotan oikein mielenkiinnolla, että tämän lauman johtaja tulee paikalle. Jos luulitte, että johtajien nimet eivät olisi hermien tiedossa, olette tyhmempiä mitä luulinkaan" sanoin ja kiersin koko tamman ympäri ja pysähdyin jälleen tämän eteen(?)
"Ja tiedoksi sinulle. Olen tottunut näihin tilanteisiin paremmin kuin hyvin, joten turha odottaa minulta pelonsekaisia katseita" sanoin korvat luimussa ja ilme vihaisena.

Nimi: Gaapriel

27.03.2014 09:22
Safiira

"ha miten hauska juttu. Isäsis taisi olla Violencen laumassa eikö vain? Minä kun tuossa muutama tunti sitten teilasin yhden Stefanin ja se kylläkin näytti sinulta, tai no silmänne ovat tai oikeastaan olivat hyvin samanlaiset!" tokaisin tammalle tyytyväisenä kun sain vihdoin kysymykseeni vastauksen.
"mene nyt ja hae Deimons tänne, koska en halua suututtaa häntä enempää!" sanoin yhdelle oreista joka sesoi vieressäni.
"no menetkös siitä tuiottamasta. Mutta me muut jäämme tänne pitämään silmällä sinua hyvä ystäväni!" tokaisin ensinorille ja sitten sanoin sen tammalle.

Nimi: Raitakorva

26.03.2014 17:43
Darknes in light "diana"

"Mielestäni en tehnyt minkäänlaista virhettä" sanoin vaikka orit olivat takanani. Ihan vain ärsyttääkseni, huitaisin yhtä oria hännälläni tämän kasvoille. Ori olisi varmaan muuten käynyt kimppuuni, ellei tuo vaalea hevonen olisi ollut paikalla.
"Kerro isäsi nimi!!" ori karjaisi hyökkäyksen sijaan. Huokaisin ja aloin miettimään isäni nimeä.
"Stan? eei.. Stefan? Juu taisi se Stefan olla" totesin mietiskellen. Sitten potkaisin toisella etujalallani takanani olevan orin "polvea".
"Siinä. Ja kiitti mulle riitti" sanoin selvästi tekohymyillen.

Nimi: Lacritsi

26.03.2014 15:44
//Huh, paljon ropetuksia ;D

The Demon's Soul

Valkean tamman sanat yllättivät Deimoksen täysin, ihan tällaista ori ei ollut odottanut.
#Vai testaat MINUN itsehillintääni? Millä helvetin oikeudella?!# Viha sai orin ottamaan taas muutaman askeleen tammaa kohti ja painamaan päänsä uhkaavasti hartiatasolle.
"Samoin..." Musta ori sihahti vihaisesti, yhteen puristettujen hampaidensa välistä. Olisi tosiaan myös Safiiralta piru iso virhe käydä Deimoksen kimppuun. Sanoistaan huolimatta ori pysyi paikoillaan, vaikka se tuottikin hyvin paljon vaikeuksia. Mikä muka estäisi näyttää tuolle ruojalle paikkansa? Pieni kuritus saattaisi tehdä hyv....
Deimoksen mietteet keskeytyivät kun Safiira vaikutti kiinnittävän huomionsa johonkin ihan muuhun kuin oriin. Tamma näytti mutisevan jotain, mutta Deimos ei kuullut mitä. Samassa Safiira lähti laukkaamaan syvemmälle metsään. Johtaja painoi korvansa kiinni niskaan ja kääntyi samaan suuntaan.
#Mikä helvetti tuohon tammaan on mennyt?... Minä vielä...# Ori mietti vihaisena. Kun Safiira sanoi viimeiset sanansa, ennen kuin jatkoi matkaansa, oli Deimos menettää itsehillintänsä kokonaan. Ori syöksähti jo tammaa kohti, mutta valkea hevonen käänsi selkänsä ja johtaja pakotti itsensä pysähtymään.
#Tuo ei hyödytä mitään.. Rauhoitu! Anna sen mennä, tarvitset Safiiraa vielä.# Deimos komensi itseään ja kääntyi takastensa varassa jälleen ympäri. Ori heitti päätään muutaman kerran ja pakotti itsensä pysymään paikoillaan, vaikka mieli teki kääntyä, juosta tamma kiinni ja... Ja mitä sitten? Kiduttaisi, tappaisi? Jotain muuta? Deimos ei halunnut ajatella asiaa yhtään enempää vaan toisteli itselleen jo lähes hysteerisesti: "Rauhoitu, rauhoitu.... Rau-hoi-tu." Pikku hiljaa hevosen jännittyneet lihakset alkoivat rentoutumaan ja ori saattoi ajatella selkeämmin. Deimos seisoi aloillaan vielä jonkin aikaa ja pohti pitäisikö mennä takaisin leiriin? Ei, ei ehkä kannattanut kun pää ei meinannut pysyä kasassa.

Nimi: Gaapriel

26.03.2014 14:17
Safiira

Huokaisin syvään.
"voi sinua.. tuo oli kylläkin nyt suurin tekemäsi virhe elämässäsi!"
nyökkäsin oreille jotka silmän rämäyksessä olivat tamman ympärillä(?)
"joko nyt olet yhteistyö kykyisempi!?" kysäisin tammalta hieman ivaten.

Nimi: Darknes in light "diana"

25.03.2014 18:34
Teki mieli poistua paikalta kun tamma hyökkäsin orin kimppuun. Otinkin takapakkia, mutta jo silloin huomasin erheeni, sillä yksi kolmesta orista kuopaisi maata ja katsoi minua vihaisesti silmiin. Mulkaisin takaisin, mutta pysyin paikallani. Kun tamma toisti kysymyksensä tiukkaan sävyyn(?), taitoin korvani ihan niskaan kiinni.
"Ei kuulu sinulle" ärähdin ja nostin päätäni ylemmäs.

Nimi: Gaapriel

25.03.2014 15:57
Safiira

"ei, en minä sitä tarkoittanut että olisit tuttu sen kautta. Mutta kerrohan mikä on isäsi nimi, tai oli?" sanoin hieman ylimielielää ja kiristävällä äänen sävyllä.
"etkö voisi lopettaa nua tyhmät kysymyksesi ja antaa meidän käydä hänen kimppuunasa?!" yksi oreista härähti keskustelun väliin.
Mulkaisin oria kiukkuisesti ja hyökkäsin tämän kimppuun. Kaadoin orin selälleen ja painoin kaviollani orin mahaa. uhkasin viedä tältä isyyden jos ei olisi hiljaa.
"pidä vain kuule pääsi kiinni ja kuuntele, äläkä sano mitään tai vien sinulta jotain mikä on sinulle elintärkeää!" tiuskaisin orille ja nostin jalkani pois toisen mahan päältä. Ori kompuroi ylös ja hörähti minulle laimeasti ja alistuvasti.
#että hän uskaltaakin käydä kimppuuni. Sitä paitsi hän on tamma!# ori mietti itsekseen.
"joten alahan laulaa minulle tietoa!" sanoin nopeasti ja kireällä äänellä.

Nimi: Raitakorva

23.03.2014 14:10
Darknes in light "diana"

Hevonen ilmeisesti pysähtyi kun ei kuulunut askelia. En nähnyt häntä, mutta tiesin tasan tarkkaan missä hevonen oli. Orin yrittäessä hyökätä korviini kantautui huuto. Äänestä päätellen kyseessä oli tamma. Korvani olivat edelleen luimussa, mutta oli kaikkea muuta kuin alustuksen ja heikon näköinen.
"Ei ole ensimmäinen kerta kun kyläilen täällä" sanoin puiden takana piileksivälle hevoselle.
"ja voin luvata, ettei viimeinenkään" lisäsin hetken päästä, ja odotin toisen vastausta.
"Kyllä on viimeinen kerta. Et selviä tästä helpolla"tummin ori korskahti vihaisena. En vastanut tuolle älykääpiölle.

Nimi: Gaapriel

23.03.2014 08:49
Safiira

Näin vihdoin partion ja hevosen, ketä he piirittivät. Minua ei näkynyt ollenkaan puiden lomasta, kun saavuin paikalle. Kakki olivat hetken hiljaa, kunnes yksi partiolaisista yritti käydä vieraaseemme kiinni.
"riittää!!" kireä ääneni kantautui metsässä hyvin pitkälle.
"mutta pomo käski meidän tuhota tunkeilian" yksi oreista selitti.
"minä olen tässä nyt. Joten minä siis käsken!!" huusin heille kovaan ääneen. Katselin hetken aikaa tammaa.
"silmäsi näyttävät kovin tutuilta" sanoin hänelle. Minua ei vieläkään näkynyt puiden lomasta.

Nimi: Raitakorva

23.03.2014 08:33
Darknes in light "diana"

Lopulta joukkio tuli esiin. He pysähtyivät kuin seinään minut nähdessään.
"Ai jai jai, mitäs meillä täällä on"yksi oreista naurahti ilkeään sävyyn. Pyöräytin silmiäni.
"Ei mikä vaan kuka. Nimittäin joka lauman painajainen" sanoin ilkeästi hymyillen. Orit kuuluvat korviaan ja tummin niistä kuopaisi maata ärtyneenä.
"noh noh, älä nyt hyvää ruokaa pilaa" sanoin. Ruoho siinä kohtaa oli irronnut kokonaan. Samassa toinen korvani varoitti uudesta tulokasta. Luimin Kuumin, 4 vastaan yksi olisi jo turhan iso ero. En kuitenkaan poistunut paikalta.

Nimi: Gaapriel

22.03.2014 12:06
Safiira

Kun ori nojautui taaksepäin näin orin silmstä sen, että hän heikotti hieman.
"rauhoituhan nyt, ei sinun tarvitse kimppuuni hyökätä, kunhan vain testasin itsehillintääsi!" tokaisin orille rauhoittavalla äänellä, mutta sitten ääneni muuttui kun salaman iskusta.
"en yritä yllyttää tai mitään, mutta jos nyt hyökkäät päälleni se olisi suurin virhe elämässäsi!" sanoin hyvin kireällä äänellä.
Ajatukseni lähti välittomästi pois orista kun, haistoin ilmassa taas sen tutun hajun. Se vieras tamma oli taas tunkeutunut reviirillemme.
"nyt se hupakko saa kuulla kunniansa siitä, että tunkeutui tänne!" mumisin aivan hiljaa. Unohdin orin ja nostin laukan kohti hajua. Laukkasin vain orin ohi sen mitä jaloistani pääsin ja yritin vihdoin tavottaa taman hajun takana olevan hevosen. Mutta kuitenkin pysähdyin vielä hetkeksi ja käännyin ympäri.
"en herättele pilvilinnoja mistään toisin kuin sinä juuri nyt, mutta älä ota tätä uhkauksena vaan vain tietona siitä mitä minä näen!"
huusin vielä orille ja jatkoin taas matkaani.

Nimi: Lacritsi

22.03.2014 11:31
The Demon's Soul

Musta hevonen seisoi sotilallisen ryhdikkäästi paikoillaan, kuunnellen tamman ivallisia sanoja. Vaikkei orin ilme värähtänytkään, tuon sisällä jo jonkin aikaa kytenyt ärtymys alkoi kääntyä vihaksi. Sen Deimos kuitenkin yritti kaikin tavoin kätkeä ja onnistui siinä hyvin, sillä ori oli erittäin taitava piilottamaan omat oikeat, harvat tunteensa. Aivan kuin orin edessä olisi aina jonkinlainen jäinen 'peili' joka vääristi hevosen lähettyvillä oleville lajitovereille Deimoksen todelliset ajatukset. Se vääristi myös orin tämän hetkisen rauhallisuuden todellisuudesta, sillä oikeasti Deimos olisi varmaankin haukkunut ja piessyt eteensä astelevan tamman maanrakoon.
"Ehei" Suuri, musta hevonen totesi naurahtaen, äänessään ripaus julmuutta. Deimos heitti päätään, jotta saisi heilautettua pitkän mustan harjansa yhdelle puolelle kaulaa.
"Ei minua kiinnosta mitä sinä vartijoillesi teit, vaan minua kiinnostaa se mitä minä teen heille, kun sinä näköjään et pysynytkään pikku luolassasi. Hmph.... Mutta taisit taas hoitaa työt minun puolestani, kiitos siitä." Orin ääni muuttui kokoajan ivallisemmaksi ja julmemmaksi, valitettavasti Deimos itse ei sitä huomannut. Sitten orin edessä, noin neljän metrin päässä seisova tamma jatkoi puheitaan. Väitti, ettei johtaja olisi kyennyt tappamaan Safiiraa.
#Miten niin en olisi pystynyt?! Typerys! En tappannut sinua, koska sinusta on enemmän hyötyä elävänä kuin kuolleena, ei ollut vielä sinun aikasi painua Helvettiin!#
Oli lähellä etteikö Deimos olisi huutanut ajatuksiaan ääneen. Sillä Safiiran sanojen myötä, viha roihahti kahta kauhemmin orin sisällä ja sai tuon jäätävän rauhallisen ulkokuoren hieman rakoilemaan. Deimos otti jo useamman askeleen tammaa kohti, mutta sitten tuo pysähtyi ja nojautui voimakkaasti taaksepäin, aivan kin aikoisi perääntyä takaisin -kuitenkaan niin tekemättä-
Samalla hetkellä kun orin antoi vihan ottaa hieman enemmän valtaa mielessään ja kun tuo oli äsken aivan vakavasti harkinnut Safiiran kimppuun käymistä, Deimos tajusi näkönsä sumenevan. Edessä seisova hevosen hahmo muuttui epämääräiseksi valkeaksi möykyksi, jota oli hankala erottaa tamman takana olevien lumisten puiden takia. Pienen hetken kuluttua ympäristö terävöittyi, sumeni uudelleen, ennen kuin ori erotti tamman taas normaalisti.
#Rauhoitu....# Ori komensi itseään ajatuksissaan ja Deimos esti itseään viime hetkellä astumasta askeltakaan taaksepäin, Safiira kun olisi varmasti tulkinnut sen epävarmuudeksi tai joksikin vastaavaksi.
Osa Safiiran sanoista oli mennyt täysin ohi orin tajunnan, mutta nyt hevosen korvat taas tavoittivat tamman äänen. Tuo valkea hevonenhan yritti yllyttää Deimosta hyökkäämään. Suorastaan kerjäsi tappelua ja sitä mukaan myös hankaluuksia. Pieni sadistinen ajatus luikerteli orin mieleen ja teki koko asiasta hyvin, hyvin kannattavalta tuntuvan.
"Hah! En tappanut sinua siksi, että en pystyisi siihen. Vaan siksi että tiedän mihin sinä pystyt ja tarvitsen taitojasi. Toisaalta se myös osoittaa muille sen, että minulle uskollisilla on uusi mahdollisuus. Mahdollisuus korjata virheensä ja yrittää uudelleen. Jos olisit ollut joku vähäpätöisempi, olisit kuollut." Deimos sanahti ylpeyttä ja ylimielisyyttä äänessään. Komea ori kaarsi lihaksikasta kaulaansa ja huitaisi ilmaa toisella etusellaan, hillitäkseen itsensä vielä hetken. Edelleen ajatus tamman tappamisesta tuntui hyvin miellyttävältä.
"Mutta miten on Safiira? Miksi haluat taistella minua vastaan? Haluatko todistaa voimasi? Elätteletkö niin suuria pilvilinnoja, että luulet minun antavan sinulle toisen mahdollisuuden?" Ori lateli kysymyksen toisensa perään ja katsoi hyvin arvostelevasti edessään olevaa tammaa, joka näytti oikein odottavan että Deimos kävisi kimppuun. Luuliko Safiira että johtaja antaisi tamman manipuloida orin mieltä, onnistumalla yllyttämään hevosen taisteluun? Vaikka Deimos näytti päällepäin vielä varsin rauhalliselta, eikä näyttänyt ottavan tamman haastetta ollenkaan vakavasti, orin lihakset jännittyivät hieman. Deimos oli valmis taisteluun, mikäli tästä sellainen syntyisi.

Nimi: Raitakorva

22.03.2014 10:40
Darknes in light "diana"

Ilmeisesti hevoset huomasivat minut viimein sillä askeleet noputuivat laukka-askeliksi. Pyöräytin silmiäni ja jäin siihen seisomaan. Mitäs nyt siittä liikkumaan, kun toiset olivat muutenkin matkalla tänne. Tuhlaisin vain energiaa jota saattaisin tarvita mahdolliseen taisteluun.

Nimi: Gaapriel

21.03.2014 22:36
Safiira

Hymähdin hilpeästi ja vittuilevasti orin vastaukseen.
"ja muuten toistan vielä, että eikö sinua kiinnosta se mitä niille sinun omille pikku henkivartiollesi tapahtui?"
sanoin vittuilevasti ja tulin esiin puiden suojista.
"ja muuten kun sanoit että olisit voinut tappaa minut, niin en todellakaan usko sinua, sillä et sinä siihen olisi kuitenkaan pystynyt!"
Kasvoilleni tuli kuin tyhjästä pieni vittuileva virne.
"ja jos satut nyt tajuamaan että sinun ei tarvitse kohdella minua kuin pikkulasta, koska sinä itse tiedät mihin pystyn ja älä kysyä äänensävyäni koska tiedot kyllä miksi tälläinen. Ja jos titta puhutaan, niin en ole kiitollinen siitä mitä teit,sillä se voi kuvata heikkoutta sinussa laumalaisresi silmissä, siis kun et tappanut minua. Ja tiedän että sinä haluat tappaa minut nyt, joten anna tulla!"
Sanomisieni jälkeen laitoin korvani luimuun ja päästin keuhkoistani pitkän henkäyksen, purevaan pakkaseen ja hörähdin matalasti.

Nimi: Lacritsi

21.03.2014 21:16
The Demon's Soul

Vielä jonkin matkaa korkeat ja matkaavoittavat askeleet kuljettivat mustaa hevosta eteenpäin, ennen kuin ori pysähtyi ja kääntyi takaosansa ympäri takaisinpäin. Hevonen kulki noin kymmeen metriä äskeistä polkuaan pitkin, ennen kuin kääntyi uudelleen. Tätä ori jatkoi samalla miettiessään. Liikkuminen auttoi kummasti saamaan ajatuksia edes jotenkuten kasaan.
Deimos kertasi mielessään yhä uudelleen ja uudelleen aamun tapahtumia, aina siitä asti kun ori oli astellut Stefanin luolaan, aina siihen hetkeen kun Safiira oli menettänyt tajuntansa. Johtaja yritti muistella mahdollisimman tarkasti tamman ilmeitä ja eleitä, ja yritti löytää niistä yhteensopivuutta.
Oliko Safiirassa jotain samaa kuin Deimoksessa? Oliko tammalla samankaltaisia... 'ongelmia' jos niitä sellaisiksi voisi kutsua? Entä jos oli? Oliko se sitten hyvä vai huono juttu? Entä milloin seuraavan kerran Deimos itse saisi muistutuksen todellisesta itsestään? Milloin järki hylkäisi mustan orin pääkopan ja keho sekä mieli toimisivat tahtonsa mukaan, ilman pienintäkään kunnioitusta orin omaa tahtoa ja käskyjä kohtaan?
Tämän kaltaisia kysymyksiä risteili orin päässä, pääosin ilman kunnollista vastausta. Ja ne harvat 'vastaukset' jotka ori onnistui keksimään, olivat pelkkiä arvauksia, joiden varaan ei ikinä voinut laittaa kaikkea. Ihan huomaamattaan orin ilme oli muuttunut kokoajan ärtyneemmäksi ja kävelytahti nopeutui. Sitten yhtäkkiä, Deimokselle tuli epämiellyttävä tunne siitä että joku tarkkaili. Se sai mustan orin seisahtumaan sillä sekunnilla. Hevosen jykevä rintakehä kohosi muutaman kerran, orin vetäessä keuhkoihinsa metsän tuoksuja. Juuri kun ori oli erottamassa jonkin tutun ominaishajun muiden aromien joukosta, joku puhui. Tai ei joku, kyllä Deimos Safiiran äänen tunnisti ilman pienintäkään ongelmaa. Eikä ori ilahtunut tamman äänensävystä.
Tamman sanat olivat kevyen vihamieliset, ehkä ylimieliseksi ja vittuilevaksi tulkittavissa. Se sai mustan hevosen painamaan korviaan vielä hiukan enemmän luimuun, mutta muuta ulkoista reaktiota ei ollut heti havaittavissa. Tasan kahden ohikiitävän sekunin ajan Deimos pysyi aloillaan, tekemättä mitään. Sitten tuo pyöräytti niskojaan ja naurahti hyvin hiljaa.
"Miksi tuollainen sävy, Safiira? Olisit ennemminkin kiitollinen, kun en käskenyt heidän tehdä sinulle mitään muuta kuin vahtia sinua, kuin pientä varsaa. Ja vielä helpottuneempi voisit olla siitä etten tappanut sinua, vaikka siihen olisikin ollut mitä oivallisin tilaisuus." Orin ääni pysyi rauhallisena, mutta nyt Deimos ei voinut estää pientä ivaa kuulumasta äänessään. Samalla sanat saivat ori kasvoille nousemaan hieman omahyväisen ja sadistisenkin virneen. Hevosen puhuessa, sen lihaksikkaat jalat käänsivät vielä kerran orin suuren ja massiivisen kehon kohti suuntaa josta ääni oli kuulunut. Deimos ei nähnyt Safiiraa mutta tiesi tamman olevan lähellä ja tässä suunnassa.

Nimi: Gaapriel

21.03.2014 19:38
Safiira

Laukkasin niin kovaa kuin pääsin eteenpäin ja lopulta näinkin jo orin takapuolen horisontissa. Hiljensin raviin että tuo ei kuulisi minua. lopulta olin aivan orin takana puoden lomassa aivan hiljaa. Näin kun ori pysähtyi ja haistoi ilmaa(?) odotin vielä hetken ja kumpikaan meistä ei sanonut mitään ennnen kuin nyt...
"aika surkea yritys saada minut pysymään luolassa joidenkin kahden pienen orin voimin, että anteeksi nyt kauheasti se mitä tein heille"
sanoin hieman ylimielisellä äänellä ihan vain keroakseni orille kuinka minua vitutti ja vartioilleni ei oikeasti tapahtunut mitään. Haluan vain nähdä orin ilmeen miten hän reakoisi siihen. Minua ei näkynyt lumisten puiden suojista ollnkaan koska olin valkoinen ja lumi peitti oksia.

Nimi: Lacritsi

21.03.2014 19:24
The Demon's Soul

Musta hevonen ei ehtinyt, ainakaan omasta mielestään kovin kauas leiristä kun tuo havahtui kiireisiin askeliin takanaan. Aluksi Deimos ei niistä välittänyt, mutta tuo pysähtyi kun joku kutsui oria.
"Johtaja! Oletteko menossa mukaan partioon?" Kuului huuto jostain takaapäin. Kaviot lakkasivat rummuttamasta lumista maata.
"En" Deimos vastasi, samalla pysähtyen ja suuri ori kääntyi puhujaa kohti. Johtajan edessä seisoi honteloilla jaloillaan kaksi nuorukaista, molemmat korkeintaan 16-vuotiaita. Toinen oreista oli ruunikko ja toinen liekehtivän punertavan rautias.
"Ai jaa.... Mut hei mitä toi äskönen tuolla oli? Siis leirissä. Mikä ihme sille... Oliks sen nimi Safiira? -Jep. -Vau, kato mä muistin!..." Nuorukaiset puhua pölpöttivät ja vilkuilivat välillä toisiaan. Deimos siirsi hieman tympääntyneenä katseensa aina siihen joka puhui. Hmph, tällaista se nykynuoriso oli. Ei pienintäkään hajua käytöstavoista. Ja aina kun tapahtui jotain outoa, eivät nuo laholatvat tajunneet edes yrittää löytää asiasta jotain huolestuttavaa, mahdollisesti vaarallista. Ei, vaan kaikki tuollainen 'erikoisuus' oli noiden mielestä megasiistiä. Nytkin kummankin nuorukaisen ääni oli enemmänkin innokas kuin ihmettelevä tai pelokas.
Deimos odotteli kärsivällisesti nuorten puhetulvan loppua ja kunnes molempien katse oli taas suuntautunut mustaan oriin, viitsi Deimos vastata.
"Sitä olinkin aikeissa miettiä... Ettekä te ole yhtään häiriöksi!" Johtaja aloitti teatraalisen rauhallisesti mutta loppua kohden tuo ei voinut peittää äänessään olevaa ärtyneisyyttä.
"No sori... Me..." Kaksikko laski hieman epävarmoina päätään, eivätkä nuo oikein saaneet ääntä suustaan. Deimos katsoi nuoria hetken ja pakotti sitten kireän ilmeensä muuttumaan tutun tulkitsemattomaksi.
"Toinen etelään menevistä partioista kulki ihan hetki sitten tästä. Saavutatte heidät, jos pidätte kiirettä. Häipykää." Johtaja sanoi yhteen tainettujen hampaidensa välistä, ja ori yllättyi itsekin kuinka hyvin onnistui pitämään äänensä tasaisena, tosin ei ehkä niin rauhallisena kuin yleensä. Mielessään johtaja kuitenkin karjui täyttä kurkkua noita ärsyttäviä penskoja häipymään, mutta Deimos piti sen tiedon päänsä sisäisenä.
"Selvä!" Kaksikko vastasi yhteenääneen, tosin nyt niiden äänessä oleva innokkuus oli hieman hyytynyt. Sitten nuoret lähtivät laukkaamaan puiden lomaan.
"Ihme yrmy..." Deimos kuuli nuorukaisen sanovan -tai oli kuulevinaan. Ei sitä tiennyt jos ärtyneenä aivot alkaisivat temppuilemaan.
#Tuon ikäisetkin käyttäytyvät kuin pikkukakarat... Minä viel..# Ori ajatteli ärtyneenä, jatkaessaan eteenpäin metsässä. Sitten Deimos komensi itseään rauhoittumaan. Ei kai nyt antanut noin pienen asian häiritä? Jokatapauksessa, vihaisena ei edes ajattelemisesta tullut mitään.

Nimi: Gaapriel

21.03.2014 17:18
Safiira

Johtajan lähdön jälkeen ja kun minut oli raahattu luolaan aloin virrota. Makasin hetken tietämättömänä siitä, että missä olin. Yhtäkkiä minulla välähti ja tajusin olevani omassa, ihanan pimeässä luolassani. Nousin ylös hieman haparoiden ja katsoin luolan suuta. Siristin silmiäni sillä päiväaurinko paistoi melkein suoraan sisään luolaani. Luolani suula seisoi kaksi hyvin tukevaa vartiaa.
"tämäkö on hänen tapansa kohdella naisia?" sanoin hiljaa mumisten.
Sitten tunsin että kaulaani kirveli. Se pirulainen oli purrut minua.
"Hienoa kuinkahan pahasti minä oikein kilahdin?" Ajatus pyöri päässäni hetken. Sitten marssin reippaasti ulos luolasta "vartioideni" ohitse.
"minnes sitä ollaan menossa?" yksi vartioista kysäisi minulta.
"no se ei kuulu valitettavasti sinulle, että anteeksi nyt vain kauheasti!" ärähdin toiselle oreista.
"emme valitettavasti voi päästää sinua pois luolasta, nimittäin olit hieman sekaisin!" ori tokaisi minulle.
"kuule herra, minä aivan itse kylläkin tiedostan sen, että mitä olen tehnyt muille ja teen kohta sinulle ellet ole hiljaa nyt!"
Ärähdin orille ja lähdin kävelemään kohti lampea missä kaikki peseytyivät. Se lampi oli aivan leirin keskellä. Pulahdin jää kylmään veteen ja se pisteli mukavasti kireää nahkaani. Nousi lammesta karva kiiltäen ja ravistelin ylimääräset vedet pois, sitten lähdin laukaten orin hajun perään ja toivoin että saavutan heidät vielä. Karvani kiilsi kauniisti talvimaisemassa ja auringon paisteessa, kun laukkasin metsäsässä ja harjani hulmusin kauniisti pienessä tuulen vireessä.

Nimi: Rraitakorva

21.03.2014 14:35
Darknes in light "diana"

Olin ehtinyt nukkua vaivaisen varttitunnin, kun kuulin lähenevää, mutta vielä kaukaista kävin kopsetta. Ääni oli tiheää, joten hevosia piti olla ainakin kolme. Nousin seisomaan korvat luimussa. #eikö täällä saa enää nukkua rauhassa. Tiesin, että jos jäisin tänne, voisi olla mahdollista, että partio menisi lankaan, ja lähtisi hajumerkkiä kohti. Mutta tulin uteliaaksi, viime kerrasta oli pitkä aika, kun viimeksi tapasin Vieloncen väkeä. Muistin jonkun kertoneen, että tämä lauma oli nimensä veroinen, eli hyvin väkivltainen. Mutta kuten yleensä, en uskonut ellen omin silmin nähnyt. Niinpä poistuin turvapaikasta, kohti läheneviä askelia. Tästä voisi tulla jännittävää...

©2019 Magical nature - suntuubi.com