Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

HUOMIO! Jos koet, että hahmosi on kehittnyt pelin aikana esim. luonteen suhteen, laita se hahmosi hahmolomakkeeseen!! Hahmotiedoissa on nykyään uusi kohta nimeltä Kehitys, joten se kannattaa lukea AINA kun katsoo toisen roolipelaajan hahmojen tiedot!!!

Täällä sitten roolipelataan. Noudata alla olevia ohjeita!
- Älä tapa tai vahingoita kenenkään hahmoa kysymättä. Tai jos yritätä tappaa käytä sanaa yrittää tai merkkiä (?)
- Voit pelata minä tai hän muodossa.
- Laita nimi kohtaan nettinimesi tai hahmosi nimi. Jos laitat hahmosi nimen laita näin:
Esim. Night-Violence
Mutta jos laitan nimi kohtaan nettinimesi, laita hahmosi nimen perään lauma josta hevonen on. Esim.

Nimi: Taneli

Herman-Aderlin
Kävelin metsässä yksi. Raikas ilma heilutti harjaani ja tuore ruoho tuoksui nenääni...

- Kiroilua saa esiintyä, mutta kunhan ei jokatoinen sana.
- Kun hahmosi puhuu, puhe laitetaan näiden väliin Esim: "Moi". Kun ajattelee se laitetaan näiden väliin Esim: #Olen elossa#. Kaikki mikä ei kuulu ropeen laitetaan näiden väliin Esim: //Moikka// Ja kaikki muu tekeminen ilman merkkejä.

Tapahtunutta

Vieraskirja <  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Lacritsi

30.03.2019 11:35
Deimos - Violence

Hyvä, Dianan pitäisi levätä, ja parantua. Tässä tarvittiin pientä kärsivällisyyttä. Jahka Dianan haavatkin paranisivat, leppyisi tammakin ihan varmasti. Tamman lupaus omistamisasiasta huoletti Deimosta. Deimos ei ymmärtänyt. Dianan vaisto oli täysin oikeassa, Deimos tulisi varmasti, ja luultavasti aivan tahallaan silkkaa ajattelemattomuuttaan tekemään jotain, mikä saisi Dianan taas pettymään. Diana-parka oli luopunut jo niin monesta. Rakkaasta vapaudestaan, entisestä kodistaan herminä ja selvästi myös turvallisuudestaan. Oliko kaikki täysin Deimosta varten? No ei varmaan, mutta Deimos otti ne, antamatta oikeastaan juuri mitään takaisin.
"Voin puhdistaa ne tässä", vanha tamma totesi vähän epävarmana, vilkuillen vartijoita. Inhoten tilannetta katsonut Hero päätyi nyökkäämään. Hyvä, sillä kun mahdollisuus jäämiseen oli tarjottu, Deimos takertuisi siihen. Joten, seuraavat pari kymmentä minuuttia kului hiljaisuudessa, vanhuksen siirtyessä orin kyljen viereen puhdistamaan puuman tekemiä viiltoja, sekä liottamaan verta irti mustasta turkista. Kyljen haavat paranisivat varmasti täysin, mutta luuta paistattelevat kasvojen viillot jättäisivät varmasti jäljen. Deimoksen haavat olivat jo onneksi lakanneet vuotamasta, joten työ sujui nopeasti. Tamman saadessa työnsä valmiiksi, Deimos käänsi katseensa Heroon.
"Missä minä nukun?" Deimos kysyi. Hero taittoi korvansa niskaan.
"Et täällä", vaalea ori murahti. Deimos ei voinut olla virnistämättä pikkuisen. Oli houkutteleva ajatus jäädä tänne, mutta Dianan tähden Deimos ei aikonut jäädä. Ehkä lähteminen nosti orin pisteitä tamman silmissä. Sitä paitsi, Diana kaipasi lepoa, eikä Deimoksen seura välttämättä ollut tammalle nyt sitä rauhoittavinta. Friisiläinen loi kuitenkin kaipaavan silmäyksen koloon, jonka oli jättänyt Dianan ja seinän väliin itseään varten. Dianan kyljen viereen Deimos halusi, ja pääsisi sinne tavalla tai toisella.
"En. Lähtekää pojat näyttämään minulle uusi pesäni", Deimos vastasi vahdilleen, ja lisäsi luolan perälle; "Tulen pian katsomaan sinua uudestaan, Diana." Ja sitten Deimos kääntyi viimein, ja asteli vartijoidensa välitse ulos pesästä. Hero kiri friisiläisen vierelle näyttääkseen tietä.
"Olet säälittävä", ticholainen sylki joka sanan vaimeana Deimokselle, "luuletko todella, että hän edes sietää sinua enää ikinä?"
Deimos vain virnisti lyhyesti Herolle. "En luule, vaan tiedän", Deimos vastasi. Heroa tuntui kovin kiinnostavan Diana. Hmh, jos se tulisi Deimoksen tielle, Hero päätyisi täsmälleen samaan kuntoon kuin levitaation murskaama puuma.
"Jos hänellä on yhtään järkeä päässä, hän jättää sinut. Minä toivon, että hän tappaa sinut", Hero sanoi vaimeasti, katsoi friisiläistä inhoten, ja kiri sitten raviin päästäkseen mustan orin edelle, näyttääkseen tietä.

Nimi: Diana-Violence

28.03.2019 22:41
En tiennyt pystyinkö luottamaan Deimoksen sanoihin. Ori oli nyt niin mielin kielin, hän oli selvästi pahoillaan, mutta kun oloni paranisi, pitäisikö tuo lupauksensa? Kaiken tapahtuneen perusteella ei. Minun pitäisi luottaa tähän vaistoon, mutta miksi osa minusta taisteli sitä vastaan? Miksi osa minusta halusi aina vain antaa Deimokselle uuden mahdollisuuden, vaikka toinen oli melkein tappanut minut? Ori oli kuitenkin oikeassa, minun pitäisi levätä. Se oli vaikeaa tämän jyskytyksen takia, mutta rauhallisena pysyminen oli parempi kuin vihoissaan ja seisaaltaan.
"Tuosta voimme olla samaa mieltä" tuhahdin. En kuitenkaan halunnut katsoa oriin näin alhaalta ja läheltä, liian alistavaa. Niinpä katsoin vain maata edessäni ja yritin rentoutua. Jäi tai lähti, en enää kiinnittänyt oriin huomiota, vaan suljin silmäni ja yritin ajatella jotain mukavaa, että jyskytys helpottuisi.

Nimi: Lacritsi

28.03.2019 13:28
Deimos - Violence

"Rakas, älä nouse", Deimos pyyteli myös, kun valkea tamma alkoi kohottautua. Siteiden välistä valui muutamia noroja punaista verta Dianan kaulalle, mistä tuore veri näkyi selkeänä.
*Mene takaisin makuulle, sinä kuolet jos liikut*, aito huoli paistoi Deimoksen silmistä ja sanojensa aikana Deimos tuli taas askeleen lähemmäs. Deimos olisi tullut ihan kosketusetäisyydelle, mutta Dianan vihainen katse sai orin seisahtumaan. Deimos laski päätään vielä enemmän ja katsoi tammaa suorastaan anoen. Deimos halusi mennä Dianan lähelle, koskea tammaa, olla lähellä. Deimos rakasti Dianaa niin suunnattomasti, ettei voinut edes ajatella järkevästi. Deimos uskoi, ettei tämä tunne haihtuisi ollenkaan, vaikka Diana huutaisi, ettei rakastaisi oria, ja ettei haluaisi Deimosta lähelleen. Vain jokin aika sitten, kun Deimos ei ollut vielä ollut varma tamman rakkaudesta, olisi Dianan tämänhetkiset sanatkin jo pelästyttäneet friisiläisen hengiltä. Eihän ori ollut uskaltanut edes kutsua Dianaa rakkaakseen, koska oli pelännyt sen olevan tammalle liikaa. Nyt Deimoksen Dianaa kohtaan tuntema roihu oli kuitenkin jo niin suuri, ettei ori välttämättä edes tajuaisi mitä se klassinen ei tarkoittaisi. Deimos ei halunnut pakottaa Dianaa mihinkään, tai satuttaa tammaa, mutta ei myöskään jättäisi Dianaa rauhaan vaikka käskettäisiin. Ehkä kohtaus vaikutti edelleen, Deimos oli vieläkin normaalia epävakaampi, eikä se rakastava ori joka oli edes yrittänyt ymmärtää Dianaa ja keksiä ratkaisuja tässä samaisessa pesässä, juuri ennen kuin asiat olivat menneet totaalisen perseelleen.
"Diana, ethän sinä ole minun..." Deimos takerteli, valheita syytäen, joskin orin sanat keskytyivät tamman jatkaessa omiaan. Diana puhui niin päättömiä. Tamma oli Deimoksen... Tai ainakin Deimos halusi omistaa Dianan. Deimoksen katseessa kävi selvää järkytystä. Tajusiko Diana todella kuinka syvälle sanat upposivat Deimoksen kylmään, mustan jään peittämään sisimpään? Friisiläisen koko menneisyyden pirstoma minäkuva perustui ajatukseen muiden omistamisesta, siihen vallan ja kontrollin tunteeseen jonka ori sai ajatuksistaan ja teoistaan. Ja kuinka kauniisti muiden satuttainen, kuolema ja ruumiit sinetöivätkään sitä ajatusta. Se että Deimos uskoi voivansa hallita muita, oli kaiken tukipilari. Ajatus oli myöskin niin syvälle Deimoksen kieroutuneen mielen ytimeen iskostettu, että Deimoksesta tuntui että tamma puhui jotain aivan potaskaa.
'Kukaan ei ole sinun, et omista ketään?' Deimoksen aivot eivät vain käsittäneet näitä lauseita. Ehkä sen Deimos oppisi tajuamaan, ettei voisi omistaa Dianaa, mutta voisi aina toivoa omistavansa... Mutta että kukaan ei ollut Deimoksen? Hahhahha, se... Eihän se ollut mahdollista. Diana kuului Deimokselle! Dianan viimeinen uhkaus nostatti ihan säikähdyksen orin kasvoille. Ei Diana voinut tarkoittaa sanojaan. Ei Deimoksen rakas Diana voisi...
"Jos niin tahdot, Diana. Minä... en omista sinua...En halua menettää sinua" Deimos vain myönteli tamman sanoja ääntään painottaen. Friisiläisen äänestä kuului epäusko. Ori uskoi, tai tahtoi uskoa, että tämä oli vain vihaisen ja shokissa olevan Dianan höpinöitä. Deimos olisi halunnut huutaa, että Diana kuului Deimokselle ja ettei tamma todella tarkoittanut sanojaan. Mutta ori tiesi ettei se ollut hyvä idea, joten Deimos alistui olemaan mielinkielin. Kyllä tamma tästä leppyisi. Mitä vain, että Deimos pääsisi taas rakkaansa viereen. Kaikesta huolimatta, Dianan sanat jäivät kummittelemaan mieleen. Vähän niinkuin Deimoksen aivot yrittivät tällä hetkellä ratkoa palikkatestiä, mutta 'ei-omista'-palikka oli ihan liian iso Deimoksen ajatuksenreikiin. Se ei vain sopinut. Mutta silti Deimos tajusi pyörittelevänsä asiaa mielessään. Dianako, Deimoksen rakas oli valmis jopa satuttamaan Deimosta tämän asian takia? Tietenkin tätä piti miettiä. Diana laskeutui makuulleen, ja Deimos katsoi tammaa huolissaan.
"Sinun pitäisi levätä. Ja minun haavani tarvitsevat puhdistusta", Deimos käänsi merkitsevän katseensa hoitajatammaan. Eihän ori tietenkään ehdottaisi että lähtisi.

Nimi: Diana-Violence

28.03.2019 10:39
Deimos vastasi yllättävän rauhallisella äänensävyllä syytöksiin ja otti jopa täyden vastuun. Se ei kuitenkaan saanut minua leppymään. Ei edes toisen rakkaudentunnustus. Katseeni oli edelleen vihainen ja kylmä. Olin kerran keskustelun aloittanut, niin en sitä kesken jättäisi. Mutta orin oli turha kuvitella että saisi anteeksi. Teki melkein sanoa toiselle päin naamaa, etten itse enää rakastanut toista, niin vihainen olin. Ja jos totta puhuttiin, niin en tätä Deimosta rakastanutkaan. Yritin nousta seisomaan, halusin enemmän valtaa, auktoriteettia. Vanha tamma kuitenkin turvallaan hellästi painoi kaulani alas.
"Ei ole hyvä idea nousta teidän tilassanne" hoitaja huomautti hieman toruen. Nyt ensimmäisen kerran irrotin katseeni Deimoksesta ja katsoi tammaa vihaisesti. Odotin, että tuo antoi enemmän tilaa ja kivusta irvistäen nousin ylös. Tunsin, miten haavani kaulassa alkoivat vuotamaan jälleen. Kun olin kaikilla neljällä jalalla, lukitsin katseeni jälleen Deimokseen.
"Minä en ole sinun, onko selvä? Sinä et omista minua, et voi tehdä minulle mitä vain haluat!" ärähdin. Päässäni jyskytti pahasti, mutta yritin keskittyä vain Deimokseen edessäni(?)
"Kukaan ei ole sinun. Miracle ei ollut sinun, minä en ole sinun, Safiira ei ole sinun. Et omista ketään! Olet vain hevonen, ori, jonka mieli on pelkkää mutaa" Jyskytys paheni. Jouduin sulkemaan silmäni. Kun lopulta avasin ne, oli katseeni laskeutunut maahan.
"Jos näen, kuulen tai edes epäilen, että yrität "omistaa" jonkun, niin voin luvata, että seuraavan kerran se olet sinä, joka saa iskun kaulaan" äänestäni pystyi huomaamaan, kuinka tosissani olin. Lopulta minun oli pakko palata makuuasentoon, jyskytys päässäni oli liian paha.

Nimi: Lacritsi

27.03.2019 23:44
Deimos - Violence

Friisiläinen muuttui suorastaan kallioksi, kun viimein sai jotain huomiota Dianalta. Tamma ei ehkä päästäisi oria lähelleen, mutta ei se haitannut. Tässäkin olisi ihan hyvä. Näköpiirissä, lähellä, vaikka ei kosketuksissa. Hero oli taas kuin ilmaa vaan, Deimos ei ilmaissut pienelläkään eleellä, että toinen ori oli edes olemassa tässä maailmassa. Deimos kurtisti kulmiaan tammaa kuunnellessaan.
"Sinulla on täysi oikeus olla vihainen", Deimos totesi rauhallisesti, hellästi. Ori tuudittautui siihen kuvitelmaan, ettei ollut vielä menettänyt tammaa, että Diana tästä leppyisi. Että Diana oli yhä Deimoksen.
"Ja taidat olla oikeassa", ori jatkoi alistuvasti, yhä tammaa katsoen, antaen sen vastauksen jota Diana Deimoksen tietämättä ei halunnut kuulla.
"Minä tapoin Miraclen, minä satutin sinua. Minä olen se, joka oli liian heikko vastustamaan", ei välttämättä näyttänyt siltä, mutta itsensä sanominen heikoksi teki pahaa. Oikeastaan Deimos puhuikin totta.
Deimos olisi varmaan voinut taistella ääntä ja halujaan vastaan. Se oli kuitenkin tuntunut liian hyvältä. Deimos oli ajatellut Dianan tappamista ja se oli tuntunut hyvältä. Deimos oli vain halunnut tamman itselleen. Deimos oli vain halunnut niin paljon. Pelkästään nyt sen ajatteleminen varmaan sai pupillit laajenemaan. Nyt järkevämpänä Deimos kuitenkin tiesi, että halusi Dianan elävänä. Kaikki ruumiit toimittaisivat kyllä saman. Kuolleena Diana olisi vain kuin kenen tahansa ruumis. Elävistä kukaan ei tehnyt samaa, ei antanut orille samaa tunnetta kuin Diana. Deimos rakasti Dianaa, vain ja ainoastaan Dianaa.
"Minä en halunnut, että näin kävisi. Minä rakastan sinua", Deimos jatkoi yhä hellästi rakkaalleen.

Nimi: Diana-Violence

27.03.2019 23:00
Tunsin Deimoksen tuijotuksen, mutta en halunnut edes nähdä oria. Olin sulkenut silmäni. Se oli ehkä virhe, sillä mieleeni tuli vain kuva, kun olin huutamassa friisiläisorille ja tuo silti hyökkäsi kimppuuni. #Se et ole sinä...# olin sanonut ihan samaa, mitä Deimos nyt väitti. Tiesin kyllä, että ne olivat ne äänet ja vaistot, jotka tekivät hänet hulluksi. Kuulin Deimoksen ottavan askelia pois. Deimos ei edes tapellut vastaan. Pystyin orin äänestä kuulemaan, kuinka pahoillaan hän oli. Avasin silmäni ja katsoin suoraan Deimoksen sinisiin silmiin. Ori jämähti paikalleen.
"Deimos..." Hero sanoi uhkaavaan äänensävyyn. Katsekontaktimme ei kuitenkaan kadonnut.
"Jos se et ollut sinä, niin miksi pyydät anteeksi?" syyttävä äänensävy ilmaisi, etten tarkoittanut sitä, ettei tämä olisi ollut orin syy, vaan päinvastoin.
"Hero, mitä me nyt teemme?" minulle tuntematon ori kysyi harmaalta laumatoveriltaan turhautuneena.
"Minä huusin, ettet se ole sinä, mutta teit sen silti. Ja nyt pyydät anteeksi. Jos sinä et kerran tehnyt tätä, niin tappoiko joku muu Miraclenkin? Oletko sinä täysin viaton, etkö sinä tehnyt mitään?" mitä pitempään puhuin, sitä enemmän raivoa äänessäni kuului.
"Etkö sinä huutanut, että minut pitää tappaa? Etkö sinä iskenyt kaulaani ja heittänyt minut sivuun niin kuin sen murskatun puuman? Niin kuin en olisi kuin vain oksa tielläsi?" syytöstä syytöksen perään Ääntäni en kuitenkaan korottanut.
"Neiti, teidän olisi hyvä rauhoittua" vanha tamma huomautti ja tuli lähemmäs. Tuijotin Deimosta tiiviisti silmiin katse täynnä vihaa ja pettymystä. En edes halunnut kuulla vastausta. Halusin vain syyttää ja vihata oria tällä hetkellä niin paljon. Minulla oli siihen enemmän kuin oikeus! Ja kaikesta vihasta ja pettymyksestä huolimatta pienen pieni ääni pääni sisällä yritti muistuttaa minua toisesta Deimoksesta. Deimoksesta, joka oli sanonut rakastavansa minua. Deimoksesta, joka oli avautunut menneisyydestään minulle. Deimoksesta joka tällä hetkellä oli niin kovin pahoillaan tapahtuneesta. Mutta ääni oli pieni. Hyvin pieni...

Nimi: Lacritsi

27.03.2019 22:04

Ben – Violence

Ben sahasi minkä kerkesi, niskaa alkoi jo ihan särkeä. Onneksi ei kestänyt enää kauaa, kun köynnös katkesi.
”Sano, että voit juosta!” Ben parahti, ja pukkisi Igoria jaloilleen. Jahka toinen olisi jotenkuten tolpillaan, Ben kääntyi kannoillaan ja lähti takaisin kotia kohti.
”Tule! Ne eivät kuuntele meitä rajan tällä puolen. Rajalla meillä on jotain mahdollisuuksia puhua!” Ben lähti laukkaamaan kohti rajaa, vilkuillen välillä että Igor pysyi ruunikon tahdissa. Samalla kauemmas taakseen vilkuillessaan Ben näki vilahduksia takaa-ajajista. Nopeita ja salamyhkäisiä, sellaisiksi näitä tyyppejä oltiin aina Benille kuvailtu. Benin veriveljiä. Ben oli geeneiltään aderlinilainen, sieltäpä ruunikon pitkät koivet, solakka ruumiinrakenne ja lyömätön nopeus ja hyppykyky taisivat tulla. Ben ei tiennytkään miten paljon näytti stereotyyppiseltä aderlinin jäseneltä, eipä ollut hirveästi tullut törmäiltyä näihin hevosiin. Eikä Ben aikonut luottaa niiden ystävällisyyteen. Ne puolustivat reviiriään, joten oli parempi juosta omalle puolelle rajaa. Siellä Ben toivoi, että ne kuuntelisivat selityksiä. Jos mitään erikoista ei sattuisi, Ben hujahtaisi pian kotirajan ylitse. Ruunikko teki näyttävän liukupysähdyksen, pyörähti ympäri, kääntyen kohtaamaan ne jotka sieltä olivat tulossa.
”Taas Violencen rotat yrittävät meidän puolelle. Milloin te opitte, ettette löydä leiriämme?!” Hevosia juoksi metsästä esiin yhteensä neljä, kaikki laikkuturkkisia. Nekin jarruttivat rajalle.
”Ei me teidän leiriä oltu etsimässä”, Ben vastasi.
”Älä sinä selitä, senkin..”
”Tsot, tsot, kuunnelkaapas nyt hetki, herrat”, Ben jatkoi leppoisasti, ja puisteli puhuessaan päätään. Yksi laikukkaista näytti äreältä, muut taisivat mennä vähän hämilleen Benin epäviolencemaisesta käytöksestä.
”Teidän rajanne puolelle on karannut yksi mukula, me haluttaisiin se vain takaisin”
”paskapuhetta, ei täällä mitään varsaa ole”
”Ehei, herra-hyvä, käytä nenääsi, jälki meni ihan tuolla noin”, Ben viittasi päällään kohtaa, hieman tästä sivuun, missä Zera oli ylittänyt rajan. Kolme vilkuilivat yhtä keskimmäistä aderlinilaista epävarmoina, kunnes keskimmäinen, ilmeisesti korkea-arvoisin tai kokenein murahti; ”Jason, mene katsomaan.” Heti yksi niistä, harmaavalkokirjava, meni tutkimaan Benin osoittamaa paikkaa.
”Se puhuu totta”, Jason vastasi hetken kuluttua. Ben nyökytteli hymyillen päätään.
”Niin niin, meiltä karkasi yksi penikka, ja meidän pitäisi tosissaan saada se takaisin”, Ben jatkoi.
”Mahtaa olla tärkeä pentu, kun ihan upseeri etsii sitä”, Se kokenein tuhahti. Ben nielaisi. Nuo tiesivät kuka Ben oli, ja Ben ei pitänyt orin äänensävystä.
”No siitä en tiedä, voiko mukula olla ikinä tärkeä, mutta meikäläisellä olisi ehdostus. Antakaa meidän seurata pennun jälkeä teidän puolenne. Teitä kun on kaksi kertaa enemmän kuin meitä, niin helpostihan te meidät ajatte pois jos tämä olisi jotain vilunkipeliä”, Ben puheli pirteään sävyyn. Mitä nelikko vastaisi?

Nimi: Lacritsi

27.03.2019 21:28
Deimos – Violence

Dianan eleet ja sanat eivät todellakaan miellyttäneet friisiläistä. Deimos luimisti korviaan, mutta ei vihaisena, vaan pettyneenä, surullisena. Tosin, jotain tällaista –tai sitten täyttä raivaria- Deimos oli kuitenkin odottanutkin tammalta. Friisiläinen painoi täysin villasella Heron sanat, ja päinvastoin, otti askeleen lähemmäs rakastaan.
”Hyvä, että jäät henkiin. Olen pahoillani. Sinä tiedät, etten se ollut minä”, Deimos sanoi. Sininen katse pysyi tiukasti kiinni Dianassa, eikä Deimos välittänyt, vaikka Hero oli tullut ihan siihen viereen, melkein eteenkin.
”Olet sairas, me lähdemme nyt!” Hero ärähti.
”Diana”, Deimos vain sanoi, yrittäen saada tammaan katsekontaktia, tai jotenkin Dianan huomion. Saamari, katsoisi edes tänne. Diana!
”Jahaar, Comet”, Hero kutsui tovereitaan, jotka olivat jääneet pesän sisäänkäynnin luokse. Kaksikko lähti heti liikkeelle Deimosta kohti.
”Älkää koskeko, minä menen”, Deimos murahti niille ja kääntyi hitaasti ympäri, kokoajan Dianaa katsoen. Jos tamma ei sanoisi enää mitään mikä antaisi orille syytä jäädä, Deimos astelisi pois pesästä.

Nimi: Diana-Violence

27.03.2019 20:32
"Hän heräsi juuri" kuului vähän kauempaa. Hoitajani ei siis puhunut minulle? Mutta kelle? Haistelin ilmaa. Deiomksen tuoksu oli nyt tuoreempi. Silmäni aukenivat apposen auki ja korvani liimautuivat niskaan kiinni.
"Älä päästä häntä!" pyysin äkisti parantajalta. En voisi jäädä Deimoksen kanssa kaksin. Olisin nostanut päätänikin, mutta en halunnut pahentaa haavojeni tilannetta entisestään.
"Olen samaa mieltä. Sinun haavasi voidaan hoitaa muualla" Heron ääni kantautui korviini. Miten orit saivat olla samassa tilassa toistensa kanssa? Miten Vincent antoi tämän kaiken tapahtua?

Nimi: Lukija

27.03.2019 16:15
Celena - Violence

Tamma hätkähti hiukan Deimoksen ärähtäessä käskyn pysyä hiljaa, koska odotti sanoja seuraavaa ilkeää puraisua tai vastaava kuritusta. Kun sitä ei tullutkaan jäi hän vain seuraamaan keskustelua vaiti. Orien puhe sittä Miracle tammasta, hämmensi Celenaa edelleen. Ei ollut mukavaa olla se tietämätön, joka ei tajunnut mistä puhuttiin. Onneksi johtajat olivat jo aika pian valmiit, tilanne ei tuntunut hänestä oikein mukavalle. Vartijat ja uhkailu eivät olleet ilmapiiriä parantavia asioita. Deimoksen virnistukseen hän vain nyökkäsi, viesti oli ymmärretty. Hän jäisi tänne, ainakin joksikin aikaa.
"Milloin tahansa", upseeri vastasi friisiläiselle tämän kertoessa tulevansa puhumaan hänelle jossain vaiheessa.
Sitten hän käänsi huomionsa takaisin Varianaan ja Vicenteen.
"Missä minä nukun?", tamma kysyi, koska ajatteli vartijoidensa olevan asiasta tietämättömiä.
"Oletan, että saan jatkaa harjoitteluani täällä normaalisti. Mutta haluaisin myös tutustua teikäläisten harjoitteluun", Celena jatkoi, pitäen ännensä kohteliaana.
Jos kerran täällä oltiin, niin otetaan kaikki hyöty irti. Taisteluissa olisi hyödöksi tuntea vihollisen taistelutaktiikka, vaikkakin hän joutuisi todennäköisesti paljastamaan omiaan täällä harjoitellessaan. Upseerin vartijat olivat pari metriä taempana, kunnioittaen heidän keskusteluaan.

Nimi: Lacritsi

27.03.2019 00:11
Deimos – Violence

”Me emme ole täällä satuttaaksemme Tichoa”, Deimos hymähti Vicentelle myöntävästi.
”Jos Diana kuolee, se ei ole teidän syytänne”, Deimos jatkoi, katsoen samalla kuinka Varianan käskemät kaksi hevosta olivat tulossa Celenaa kohti. Kohta Variana oli käskemässä Heroa hakemaan Deimoksellekin vahtia. Jaa kolme vahtia? Ei mikään tyhmä tamma. Deimos nuolaisi huuliaan ja maistoi naamallaan olevan veren, yh. Ollessaan vielä sairaana, Deimos oli pistänyt kaksi vahtiaan, Bozlevin ja (toinen jonka nimee en ny muista xD) koville. Ja silloin Deimos oli hyvä jos pystynyt kävelemään. Toivonmukaan Deimos kuitenkin onnistuisi hillitsemään itsensä niiden kolmen kanssa. Jahaar ja Comet eivät niminä sanoneet mitään, mutta ainakin Herosta jäi paha maku suuhun. Varianan ohjeiden kohdalla, Deimos tukahdutti tuhahduksen, ja vain vilkaisi tammaa, vastaamatta sille mitään. Luuliko tamma todella ettei Deimos menisi Dianan luokse? Orin omien vartijoiden tullessa, Deimos loi kahteen tuntemattomaan oriin(?) arvioivan silmäyksen, ennen kuin käänsi katseensa Celenaan.
”Pidä pääsi Celena. Ja nauti, ruoka on hyvää täälläpäin”, friisiläinen onnistui jopa virnistämään tammalle, puhuen kuin tässä ei oltaisi mitään riideltykään. Samalla ori sisäisti sanoihinsa sen, ettei ollut lähdössä minnekään, kuten ei tarvinnut myöskään Celenan.
”Tulen puhumaan sinulle myöhemmin”, Deimos jatkoi Celenalle. Toivonmukaan Celena tajusi pitää matalaa profiilia, vaikka luultavasti kiltisti olemisen vaikeus oli enemmän Deimoksen ongelma. Deimos vilkaisi vielä Vicenteä, ja mietti sanoisiko jotain siitä, että vanhuksen olisi parempi olla puhumatta Miraclesta enää ikinä, mutta Deimos päätti pitää vain turpansa kiinni. Aloittasi vain uuden riidan. Jos tässä ei ollut sen kummempia jutusteltu, Deimos vain kääntyisi ja lähtisi astelemaan oman pesänsä suuntaan, Varianan sanoista huolimatta, kolmikon kipittäessä perässä. Hero kiri vierelle, tosin Deimokselta ei jäänyt huomaamatta turvaväli, jonka vaaleaverikkö piti friisiläiseen.
”Variana käski juuri, ettet mene Dianan luo”, Hero murahti.
”Voinen hoitaa haavani pesässäkin. Ja ainahan sinä voit vahtia, etten vaikka tapa Dianaa”, Deimos tuhahti. Se saamarin ruunikko ei friisiläistä komentelisi. Hero pyöräytti silmiään, mutta yllättävää kyllä pysyi hiljaa. Varmaan se kävisi myöhemmin valittamassa jollekin johtoportaalle. Deimos oletti, että pääsisi käpertymään Dianan kyljen viereen, mutta astellessaan sisälle pesään, ori tajusi että joku hoitamaan tullut oli vieläkin paikalla. Vieras tamma, joka oli ulkonäöstä päätellen iäkäs, kääntyi vilkaisemaan taakseen pesän sisäänkäynnille, josta Deimos oli juuri tunkenut päänsä sisään.
”Hän heräsi juuri”, tamma sanoi iloisella äänellä, joka paljasti, ettei tällä tammasella ollut käryäkään mitä oli tapahtunut. Sisälle kävelevä Deimos luimisti sille korviaan, ennen kuin tamman sanat todella iskostuivat pääkoppaan. Heräsi? Deimos seisahtui, ja etsi katseeseensa Dianan joka oli vielä äsken ollut hoitajatamman takana piilossa. Äkkiä Deimos ei keksinytkään mitään mitä sanoa. Ori ei ollut todellakaan olettanut, että selittelyaika tulisi näin pian.

Nimi: Diana-Violence / Variana-Ticho

26.03.2019 23:20
D:
Päässäni jyskytti iskun takia, hengittäminen oli hankalaa ja pakotin itseni pitämään silmät auki. Deimos oli yrittänyt tappaa minut.
"Hengitä rauhassa" kuulin jonkun sanovan, joku tamma. Ei Deimos. Missä Deimos oli? Olin jo ymmärtänyt, että olin jonkun luolassa, ehkä parantajan? Mutta ympärilläni ei leijunut yrttien vahva tuoksu. Olin jossain muualla. Ehkä. Aloin hieman rauhoittua, enkä ollut niin pahassa shokissa enää, mutta ajatukseni olivat edelleen sekavat ja pyörivät tapahtumista toisiin. Päällimmäinen ajatukseni oli, että Deimos oli iskenyt kaulaani.
"Hero!" hätkähdin. Ehkä olin vielä hengissä orin takia.
"Hero ei ole täällä. Hän on kunnossa, samoin johtajasi" tietämättäni minulle oli kerrottu valhe. Muistin kyllä puuman aiheuttamat viillot friisiläisorin kasvoilla, mutta parantajan sanojen takia oletin, että hänet oli hoidettu kuntoon. Herokin oli kunnossa. Miksi Deimos ei tappanut häntä? Halusiko Deimos vain minusta eroon? Erillaiset epäillykset ja arvaukset vaivasivat mieltäni. Halusin tietää, mitä oli tapahtunut. Halusin saada ajatukseni järjestykseen. Halusin palata solaan...

V:
Luimistin vihaisena korviani, kun Deimoksen alainen alkoi huutamaan ja valittamaan. Tuolla tunkeilijalla ei pitäisi olla mitään sanomista tähän tilanteeseen! Selvästi Deimos oli vaarallinen meidän laumallemme! olisi tyhmää, jos emme järjestäisi vartiota. Jos Deimos itse myönsi tämän, joskin liittäen mukaan omia ehtojaan. Mielestäni orille ei pitäisi antaa mitään vapauksia, mutta Vicente tuntui tahtovan pitää rauhan keskuudessamme. Hero pysyi hiljaisena eikä vieläkään irroittanut vihaista katsettaan Deimoksesta. Oli varmaan hirveää todistaa, miten oma johtaja käy oman alaisensa, vieläpä oman kumppaninsa kimppuun.
"Amelia, Gary!" huikkasin kahdelle soturille lähistöllä, jotka olivat jääneet seuraamaan tilannetta.
"Vahtikaa tätä Celenaa" käskin. Kaksikko nyökkäsi samaan aikaan ja lähestyivät Violencen tammaa(?)
"Hero, etsi Jahaar ja Comet, vahdit heidän kanssaan Deimosta. Etkä jää hänen kansaan koskaan yksin onko selvä?" sanoin vaalean harmaalle soturille. Hero vilkaisi minuun epäillys silmissään, mutta nyökkäyksen kera poistui paikalta hevosten sekaan.
"Kun vartijat saapuvat, ehdottaisin, että kävisit hoitamassa nuo viillot kuntoon. Suosittelisin myös pysymään kaukana Dianasta" sanoin. Toinen oli ehkä johtaja ja minä vain soturi, mutta en pelännyt komentaa oria. Minulla oli kokonainen lauma puolellani, hänellä ei enää kaikkia niitäkään, jotka toi mukanaan.

Nimi: Gaapriel

26.03.2019 22:33
Vincente-Ticho

Siirsin halveksuvan katseeni vieraan lauman upseeriin. Toisen sanat rupesivat oikeastaan hymyilyttämään. Kuuntelin aivan kaiken mitä orilla oli sanottavana. Sitähän varten tässä oltiin. Lopulta vedin syvään henkeä ja yritin rauhoittaa tilanteen.
"Miracle ei missään kohdin lakannut olemasta minun laumalaiseni ja ystäväni. Aivan sama vaikka hän lähti mukaasi, se ei muuttanut mitään" aloitin rauhallisesti.
"Jokainen elävä henki minun maallani, MINUN maallani on tärkeä. Diana tuskin teki mitään väärää joka pahentaa asiaa entisestään. Hän kuolisi vain turhaan sinun tempperamenttisi takia!" jatkoin edelleen rauhallisesti.
"Ja se mitä tulee vankiva oloon, kukaan ei pidättele sinua täällä. Voit ottaa sinua uhmaavan upseerisi ja kuolevan tyttöystäväsi vaikka heti mukaasi ja lähteä. Olette vapaita lähtemään, mutta jos teistä tuntuu että pystytte olemaan täällä vierainani ja tottelemaan minun sääntöjäni niin olkaa hyvä vain ja jääkää. Diana saa parasta hoitoa mitä voin tarjota ja teemme kaikkemme että hän selviää!"
Minulla oli olo kuin kouluttaisin 16 vuotiaita kakaroita jotka uhmasivat kaikkea.
"En tiedä minkälaisten demonien kanssa sinä taistelet, mutta vihasi aiheuttaa sen että et näe tilannetta selkeästi ja kyseenalaistat kaiken mitä sanon ja sen mitä ympärilläsi tapahtuu. Tiedän olet johtaja ja arvoasteikolla olemme tasavertaisia, mutta älä unohda että olet minun kotonani. Vihaan riidellä kanssanne, mutta jos tämä tilanne todella vaatii riidan niin olen täysin valmis puollustamaan kotiani!" tokaisin vielä kaiken loppuun. Painotin sanojani todella voimakkaasti ja katseeni kääntyi aina välillä Celenaan. Tamman tuli tietää kenen kanssa oli tekemisissä. Saatoin olla vanha, mutta olin juuri iltapäivällä voittanut Safiiran kaksintaistelu harjoituksissa ja minun tietääkseni kyseessä oli lauman teurastaja. Vihasin olla niin kovin ylimielinen, mutta kaksikko tuskin olisi ymmärtänyt jos olisin vain jaaritellut rauhasta ja ystävyyden tärkeydestä. Pöytä oli pyyhittävä puhtaaksi ja pahahenki oli päästettävä ulos.

Nimi: Lacritsi

26.03.2019 21:57
Deimos – Violence

Deimos taittoi korvansa tuohtuneena niskaan. Uhkailiko Vicente Deimosta?! Jokin lapsekkaan uhmakas puoli Deimoksessa teki mieli pistää kunnon teurastus pystyyn nyt ja heti, mutta hammasta purren Deimos nieli kiukkuaan. Yksi huuto Vicenteltä, ja heillä olisi kokonainen armeija sotureita kimpussaan. Siitä he eivät selviäisi, vaikka Celena ja Deimos olivatkin kokeneita taistelijoita kumpikin. Sitä paitsi leirissä sisällä oli vielä Safiira ja Diana. He kaksi eivät pääsisi pakoon, jos ah niin ihana Ticho päättäisi alentua Violencen tasolle ja tappaa joukolla joku parista väärästä sanasta.
Deimoksen mielessä pyöri samoja kysymyksiä, jotka Celena laukoi kohta ääneen. Deimos ei todellakaan ymmärtänyt miksi Dianan nahka muka kiinnosti Tichon johtajaa. Eihän Vicente tuntenut Dianaa. Eikö Dianan kuolema vain tarkoittanut yhtä vihollista vähemmän? Miksi Vicente muka välitti? Mutta Deimoksella kiehahti, kun Vicente kehtasi taas nostaa Deimoksen kuolleen puolison esille.
”Miracle lakkasi olemasta sinun laumalaisesi siitä hetkestä lähtien kun lähti minun mukaani!” Deimos ärähti. Orilla olisi ollut vielä paljon muutakin sanottavaa, mutta friisiläinen puri kieltään. Miracle ei ollut enää kuulunut Vicentelle. Miraclehan oli ollut suorastaan petturi, kun oli jättänyt laumansa jonkin rakkauden tähden. Miksi Vicente muka välitti? Deimos ei vain voinut ymmärtää, eihän ori ollut kovin välittävästä päästä. Deimos ei tiennyt paremmin. Deimos ei ollut Vicenten tavoin rakastava ja välittävä johtaja. Miten vanhus oli edes saanut tietää Miraclen kohtalosta? Oliko vaimo ollutkin yhteydessä entiseen laumaansa? Hiivatti, Vicenten anteeksianto ei paljoa Deimosta lohduttanut. Friisiläinen korskahti ärtyneesti, kun Vicente alkoi jakaa jotain vartijakäskyjä. Deimos ei kuitenkaan ehtinyt sanoa mitään, kun Celena alkoi ärhentelemään.
”Vaiti Celena!” Deimos ärähti upseerille, ja mulkoilullaan luultavasti vaientaisi tamman varmasti. Jos oltaisiin kotona, tamma saisi varmaan enemmänkin kuin vain yhden pienen ärähdyksen. Deimos tajusi Vicenten pointin vartioinnissa. Vanhus oli vain huolissaan omista laumanjäsenistään. Deimos käänsi katseensa vanhukseen, ja jos Vicente ei ollut aloittanut jotain raivoamista, ori jatkaisi vihaisesti;
”Mitä metsässä tapahtui, on minun ja Dianan välinen asia. Kukaan sinun laumastasi ei loukkaantunut, eikö se ole pääpointti?” Deimos murisi Vicentelle, ennen kuin veti syvään henkeä ja jatkoi piirun verran rauhallisemmin.
”Sen kun joku kulkee varjonani kokoajan, ja kertoo sinulle kaiken mitä teen ja sanon. Mutta minä en ole vanki. Kuten ei kukaan meistä Violencesta, onko selvä?” Deimos puhui ärtyneesti, myöntyen vartijoihin. Oli hankalaa olla mielinkielin, mutta saadakseen olla vielä Tichossa, kai se oli pakko. Deimos ei ollut tullut tänne satuttamaan ticholaisia, ei ainakaan vielä. Vahdit kävivät Deimokselle ihan hyvin, mutta ori todellakin aikoi liikkua minne halusi, milloin halusi. Ja lisäksi, jos Diana kuolisi Tichossa, Deimos ei syyttäisi siitä Tichoa esimerkiksi viallisen hoidon muodossa. Ruumis tietenkin kuuluisi Deimokselle, vaikka tuskin Vicente oli niin sekaisin, että haluaisi haudata violencelaisen omalle maalleen?

Nimi: Lukija

26.03.2019 17:40
Celena - Violence

Celena nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi friisiläisen kertoessa vaastaan tulijoiden olevan harmittomia. Vanhempi ori vaikutti olevan Tichon johtaja. Upseeri ei ollut perehtynyt asiaan, koska normaalisti vieraiden laumojen hevosten tunnistamisella ei tee mitäään. Molemmat kaksikosta saivat mulkoilua osakseen, he eivät varoituksia tarvitsisi. Onneksi he jatkoivat matkaa, ja Diana olikin nopeasti leirin sisällä pessässä. Deimoksen laittaessa valkoista tammaa pedille, Celena katseli pesän suulta. Eihän hän halunnut olla tiellä, ja suututtaa hieman epävakaassa tilassa olevaa oria. Sanaakaan sanomatta hän seurasi sitten johtajaansa Vicenten luo. Upseeri asettui seisomaan Deimoksesta metrin päähän vastapäätä Varianaa. Friisiläisen kertoessa purreensa Dianaa, ei hän ollut yllättynyt. Sen sijaan Vicenten seuraavat sanat hämmensivät tammaa. Kuka oli Miracle, jonka Deimos oli selkeästikkin tappanut. Mistä hän oli jäänyt taas paitsi? Uhkailu taas vaan vihastutti Celenaa. Tiesikö papparainen kenelle oli puhumassa? Violencelaisia ei mikään surkea nössö Ticholainen uhkailisi! Kaiken itsehilintänsä hän joutui käyttämään kuullessaan seurravan käskyn. Vai että vartiointi? Tämä meni liian pitkälle, Diana ei edes kuulunut papan laumaan. Celena vilkaisi johtajaansa tämäkin näytti ärsyyntyneeltä(?). Pieninkin merkki ja hän hyökkkäisi. Puolustustakin se kehtasi kysellä?
"Kuules pappa!Meikäläiset on täällä auttamassa hyvää hyvyttään ja sinä kehtaat käyttäytyä tuolla tavalla! Kannattaisiko ensimmäiseksi kuunnella mitä on tapahtunut? Ja ehkä sitten vasta vetää johtopäätöksiä ja antaa käskyjä. Ja kaiken lisäksi Diana ei edes kuulu sinun laumaasi! Voisin ehkä ymmärtää käytöstäsi jos Diana olisi Ticholainen, mutta kun ei ole. Hän on Violencesesta!", Celena sanoi vihaisesti.
Kokoajan hän oli tuijottanut Vicente. Suun suljettuaan hän tajusi menneensä hieman liian pitkällä. Mutta ei näyttänyt sitä ulkoisesti, vaan tuijotti haastavasti kolmea Ticholaista(olettae et Hero on edelleen siinä).

Nimi: Gaapriel

26.03.2019 14:57
Vicente-Ticho

Kävelin Variana vierelläni takaisin leiriin ja seurasin Deimosta tuon pesälle. Pian ori saapuikin pesän ulkopuolelle. En sanonut toiselle mitään hetkeen. Katseeno oli porautunut toisen silmiin ja omista silmistäni huokui hämmennys, viha ja pettymys. Mikä oli orin ajanut jo toistamiseen tähän.
"En tunne Dianaa, mutta sen mitä tiedän, että hän on erityinen. Hän on niin kovin erityinen ja se tässä hämmentääkin, mikä sinut ajoi tähän jo toistamiseen. Annoin sinulle anteeksi Miraclen, mutta sen vannon, että jos Diana poistuu tästä maailmasta seuraavaan..."
En voinut jatkaa lausetta. Toisaalta en tiedä oliko kyse siitä, että en voinut vai jostain muusta. Uhkailu ei edistäisi asiaa.
"Variana.." aloitin.
"Haluan vieraillemme 24 tunnin jatkuvan vartioinnin. Jokaisesta hämmentävästäkin liikkeestä ilmoitetaan minulle!" annoin käskyn tammalle vieressäni.
"Deimos onko sinulla mitään sanottavaa. Aijotko edes puollustaa itseäsi?" kysyin veriseltä orilta.

Nimi: Variana-Ticho

26.03.2019 11:37
Pysyin Vincenten vierellä koko ajan. Tilanne oli hyvin absurdi, enkä täysin ymmäertänyt mitä oli tapahtunut. Kävelin johtajani vierellä(?) leiriin ja katsoin kysyvästi Heroa, joka kulki takanamme. Mitään ori ei vielä sanonut, oli vain omissa ajatuksissaan ja katsoi äärimmäisen vihaisena Deimosta ja tätä tuntematonta tammaa. Herossa ei ollut mitään jälkeä, joten pieni osa minusta alkoi jo epäillä, että oma laumatoverini olisi tämän kaiken takana...

Nimi: Lacritsi

25.03.2019 22:02
Deimos – Violence

Friisiläinen ei nyt ihan itsekään tajunnut itseään. Deimos tunsi olonsa ihan liian rauhalliseksi. Diana oli kuolemassa! Deimos oli tehnyt sen, mitä oli niin kovasti tammalle luvannut, ettei tekisi! Deimoksen pitäisi olla poissa tolaltaan, eikä näin pelottavan kylmänrauhallinen. Deimoksen toinen puoliso oli kuolemassa täsmälleen samalla tavalla kuin ensimmäinenkin, orin omien hampaiden kautta. Deimos oli rakastanut Miraclea, ja tappanut tämän. Deimos rakasti Dianaa, ja nyt oli yrittänyt tappaa tamman. Jälkiä katsoessa ei olisi ollutkaan paljosta kiinni, ettei Diana olisi kuollut heti. Deimos oli iloinen, että oli tällä kertaa epäonnistunut siinä, missä normaalisti oli todella hyvä; tappamisessa. Ehkäpä toivo siitä, että Diana selviäisi, piti tunteet kurissa. Jos Diana kuolisi…. No niin, tulihan sieltä jotain tunteita. Ajatellessaan Dianaa kuolleena, Deimos tunsi sisuskaluja myllertävää raivoa. Friisiläinen puri hampaitaan yhteen niin, että oli purra poikki köynnöksen, jolla veti Dianaa. Jos Diana kuolisi… Deimoksella ei olisi kerta kaikkiaan mitään syytä pidellä raivoaan. Deimos ei varmaan voisi pidellä sitä. Ehkä tämän hetken rauhallisuus oli vain tyyntä myrskyn edellä.
Deimos oli pitkään uskotellut Dianalle, ettei halunnut satuttaa tammaa. No, olihan Deimos ennenkin käynyt käsiksi, ja nyt sitten tämä. Ehkä ori oli kumminkin jossain sisimmässään tiennyt ja pelännyt että näin kävisi, ja vain sanonut Dianalle sen, mitä tamma oli halunnut kuulla. Mitä Deimoksen oli pitänyt sanoa, jotta Diana pysyisi siinä vierellä.
Kävellessään melkoisen rivakasti eteenpäin, ja siten luultavasti nimenomaan vetäen suuren osan rakkaansa painosta, ehkä jokin oma shokki hiipui hieman. Se sai Deimoksen katseen painumaan alas ja nosti surun kuristamaan rinnassa. Deimos ei halunnut satuttaa Dianaa. Deimos ei halunnut että tamma kuolisi. Deimos oli pahoillaan. Mutta Deimos ei uskonut, että osaisi pahoitella tätä tarpeeksi hyvin. Deimos todella pelkäsi, että Diana häipyisi, jos selviäisi hengissä. Diana kuului Deimokselle, ei kenellekään muulle. Miraclea Deimos oli rakastanut sokeasti. Mutta siitä oli jo vuosia. Deimos nyt vanhempi, kokeneempi ja vähemmän… Jotain mitä oli ollut silloin. Toki ori tosissaan rakasti ja välitti Dianasta, mutta kyse oli myös Dianan omistamisesta. Diana kuului Deimokselle, elävänä tai kuolleena. Friisiläinen luimisti lannistuneena korviaan, tietämättä mitä oikein tuntea. Tuntemisen sijaan Deimos keskittyisi siihen, mitä voisi tehdä tamman hyväksi. Tällä hetkellä paras oli keskittyä vain vetämiseen, vaikka friisiläisen korvat kuuntelivat jokaista raastavaa henkäystä jonka Diana päästi. Jokainen uusi hengenveto toi toivoa, korvien jäädessä pelolla odottamaan, tulisiko seuraavaa ollenkaan. Diana ei saanut kuolla. Ei vain saanut!

Deimos hätkähti Celenan sanoja. Miksi ja mitä? Hämmästyksensä johdosta Deimos vastasikin jo toiminnallaan Celenan kysymykseen, sillä ori seisahtui ja nosti katseensa viimein meno suuntaan. Ai, he olivat jo näin lähellä leiriä. Ja tuolla olivat Vicente ja se…. Se… Joku, ruunikko oli tutun näköinen, mutta Deimos ei vain saanut sen nimeä päähänsä. Ehkä se ei ollut sanonut sitä ollenkaan, tuo tamma siis.
”Heidän ei pitäisi olla uhka”, Deimos vastasi Celenalle. Deimos kuitenkin valpastui, muuttuen samalla taas tutun äreän näköiseksi verisine naamoineen. Vicente ei näyttänyt tyytyväiseltä. Huonompi juttu. Varsinkin, kun Deimos havaitsi Vicenten luovan pienen suojakentän, Deimos muuttui varautuneemmaksi. Friisiläinen yritti kutsua kadonnutta levitaatiota, mutta mokoma ei vastannut kutsuun. Oliko se sittenkin liian väsynyt riehumisestaan?
Deimos tyytyi vain nyökkäämään Vicenten sanoille ja asteli vaitonaisena vaalean orin ohitse. Jonkinlainen uhma yritti puskea pintaan. Mitä tämä Vicentelle kuului? Ei Diana ollut sen laumanjäsen. Tosin, jos järjellä ajatteli, haluaisi Deimoskin tietää mitä olisi tapahtunut jos sama näky raahattaisiin orin omaan leiriin.
”Viedään hänet meidän pesään”, Deimos murahti Celenalle, ja kääntyi vetämään suuntaa näyttääkseen. Olisi parempi ettei kenelläkään ollut mitään nokan koputtamista siihen, että Deimos halusi tamman pesäänsä. Deimos halusi olla Dianan vierellä, kun tamma heräisi, tai kuolisi. Leirissä näky sai yleisöä, ja jotkut näyttivät jo juoksevan parantajan pesän suuntaan. Pesään päästessään(?) Deimos nappasi valkeaa tammaa niskasta, ja raahasi Dianan loppumatkan pedille, jättäen takaseinään sen verran väliä, että mahtuisi itse sinne. Siten Deimos voisi olla kokoajan Dianan lähellä, mutta ei toivonmukaan hoitajien tiellä. Friisiläinen kääntyi ja pesään näytti jo tulevan pari tammaa Dianaa hoitamaan. Deimos luimisteli niille korviaan, tuntui pahalta jättää Diana. Tuntui että tamman pitäisi olla kokoajan näköpiirissä. Deimos kuitenkin pakotti koipiaan liikkeelle ja palasi Vicenten ja Varianan luo. Toivonmukaan Celena seurasi. Deimos luimisteli ticholaisille.
”Mitä sinä haluat kuulla?” Deimos murisi Vicentelle, ”minä purin häntä.” Deimos myönsi. Turha sitä oli peitelläkään, Hero oli tainnut jäädä kaksikon luo,(?) ja luultavasti jo kertonut oman osansa tarinasta.(?)

Nimi: Gaapriel

25.03.2019 20:19
Sariira-Violence

Seisoin varauloskäynnin vieressä Zeran kanssa.
"Noniinh, yksi mukava täti vie sinut kotiin. Muista totella häntä ja älä puhu muille vieraille kun hänelle. Menet vain kiltisti kotiin ja sanot isälle ja Ben sedälle, että olit äidin luona ja kaikki on hyvin!" selitin Zeralle joka nyökytti ymmärtäväisesti vieressäni. Pian Mia saapui luokseni ja hymyili varsalleni.
"Vien Zeran turvallisesti kotiin, joten älä huoli!" toinen sanoi minulle hymyillen. Tottakai minä huolestuin sillä olin lähettämässä omaa varsaani yksinään maailmalle. Tai no en ihan yksin. Olin tavannut Mian viime vierailullani Tichossa ja meistä oli tullut ystäviä, joten luotin tammaan.
"Kiitos ja pysykää turvassa. Älkää lähestykö ketään tuntematonta ja vältä pitkiä lepotaukoja!" sanoin vielä ennenkuin kaksikko poistui leiristä takakautta. Huokaisin syvään ja käännyin kohti leiriä. Nyt tulisi löytää muut ja aloittaa se mitä olimme tulleet tekemäänkin.

Nimi: Gaapriel

25.03.2019 20:12
Igor-Violence

Jumalten tähden Ben ei jähmettynyt tuijottamaan vaan alkoi heti etsiä jotain millä saada köynnös poikki.
"Sen tuntee. Myrkky on joko itse kasviköynnöksessä itsessään tai sitten se on kastettu johonkin" sanoin. En edes heti tajunnut miksi Ben pyysi anteeksi ennenkuin hän isku kepin jalkani ja piikikkään köynnöksen väliin alkaen sahata köynnöstä poikki. Purin lähintä oksaa maassa pitääkseni suuni tukossa. Piikit pureutuivat vain syvemmälle ihooni Benin hinkuttaessa sitä poikki. Pian kuulin samat askeleet.
"Noniin noniin!" sanoin ja katsoin tahtiaan nopeentanutta ystävääni.

Nimi: Gaapriel

25.03.2019 20:05
Vicente-Ticho

Variana tulo perässäni leirin ulkopuolelle, mutta saapui pian viereeni. Veren nähtyäni astuin lähemmäs Varianaa ja suojasin meidät molemmat pienellä suojamuurilla.
"Pysy vieressäni" kuiskasin tamman korvaan.
Olisi minustakin mukava tietää mitä selkäni takana tapahtuu muutenkin tilanteen ollessa hektinen?" sanoin normaalilla mutta kuitenkin hieman varautuneella äänensävyllä. Laiton nopeasti palapelin palat yhteen. Deimoksen kasvoissa olevat naarmut oli tehnyt selvästikkin jokin peto, mutta Diana ei ollut saman pedon uhri. Veri vierailevan johtajan suupilessa kertoi kaiken. Liimasin korvat noskaani ja peruutin Variana edellen vierelläni pois joukon tieltä(?)
"Viekää Diana hoidettavaksi, sen jälkeen asioista keskustellaan ja ne selvitetään pysyvästi!" sanoin varoittaen, mutta kuitenkin menettämättä malttiani.

Dani-Aderlin

Kuuntelin toista tarkkaan.
"Eivät ne minusta tykkääkkään, mutta Safiira on minulle tuttu jo entuudestaan sekä olen hänen suojeluksessaan!" totesin hieman luottavaisemmin.
"Jos haluat selvitytyä täällä niin pysytään yhdessä, mutta älä oleta, että uhraan itseni puolestasi!" sanoin jo leppyneenä, mutta silti toista varoittaen.

Nimi: Jerry-Hermi

25.03.2019 19:45
Toinen oli varautunut. Ei ollutkaan ihan tyhmemmästä päästä. Ymmärsin oria hyvin, enkä oikeastaan harmistunut edes toisen ivallisesta äänen sävystä.
"Safiira... Hän on jo vähän lämmennytkin minulle. Tätä Beniä en ole vielä tavannutkaan. Mutta muukin seura kelpaisi, varsinkin jos molemmat ovat poissa" totesin.
"Tuskin nämä Violencelaiset ovat sinustakaan hirveän innoissaan. Ymmärrän, ettet luota minuun, mutta mitä minä voisin tehdä? Jos teen mihinkään suuntaan mitään uhkaavaa, nämä laumalaiset tappaisivat minut saman tein. Muutenkin haavani ovat vielä tuoreita ja avautusivat heti, jos tekisin mitään äkkinäisiä liikkeitä. Eikä minulla ole mitään sinua vastaan, joten ei olisi syytäkään hyökätä kimppuusi" yritin vielä. Ehkä toinen leppyisi, ehkä ei. Jos ei, etsisin vain tämän Benin käsiini ja saisin mahdollisesti häneltä suojelusta ja tarvittavia tietoja.

Nimi: Variana-Ticho

25.03.2019 19:28
Vicente onneksi uskoi minuun ja luotti vaistooni. En olisikaan halunnut valittaa asiasta useampaan kertaan. Kasvoilleni nousi ylpeä ja kiitollinen hymy, toisen kehut merkitsivät minulle paljon.
"Tietenkin" vastasin toiselle, kun tuo odotti minun seuraavan. Seurasin johtajaani ulos leiristä, hieman taaempana. Olin kuitenkin koko ajan valpaana. Ja hyvä että olin, sillä heti kun poistuimme leiristä, vastaan tuli vereen peittynyt Deimos, vihaisen näköinen Hero, tamma jota en tunnistanut, mutta haistoin Violencen jäseneksi ja se valkoinen valittaja. Katsoin järkyttyneenä lähestyvää porukkaa ja kirin varmuuden vuoksi Vicenten viereen(?)
"Mikä teidän kimppuunne on käynyt?" kysyin heti kun joukkio saapui puhe-etäisyydelle. Hero mulkaisi vihaisesti Deimosta, mutta katsoi sen jälkeen huolestuneena valkoista tammaa. Mitä ihmettä oli oikein tapahtunut?

Nimi: Lukija

25.03.2019 19:11
Celena - Violence

Celena luimi korviaan Herolle, joka aukoi päätään Deimokselle. Hän tajusi pysyä hiljaa mulkaisusta, mutta paloi halusta nylkeä Ticholainen elävältä. friisiläisen levitaation tullessa esiin ja alkaessa hoitaa Dianaa, joutui upseeri muutaman kerran sulkemaan silmänsä ja avaamaan udestaan. Näkikö hän harhoja, ei tuo oli totisinta totta. Kun se oli valmis, Deimos nappasi köynnöksen aikeenaan selkeästi vetää sillä tammaa. Celena riensi heti auttamaan ja he alkoivat vetää Dianaa kohti Tichon leiriä. Hero tietenkin vahti heitä silmäkovana, ihme kun ei huutanut apua tai jotain. Vetäminen oli yllättävän helppoa tai sitten Deimos veti suurimman osan painosta. (Skippaan vähän edemmäs)Hetken vedettyään, he saivat näkyviin leirin ja lähestyvän hevoskaksikon (Vicente ja Variana?).
"Pomo, pysähdytäänkö me?", Celena kysyi ollessaan epävarma mitä tehdä.

Nimi: Lacritsi

25.03.2019 18:50
Deimos – Violence

Korvat niskaan taitettuna Deimos mulkaisi neljänneksi tilanteeseen tulevaa hevosta, mutta tajusi sen sitten olevan Celena. Deimos rentoutui sen verran mitä tässä nyt pystyi. Celenan huutaessa Herolle, Deimos katseli Dianaa, jonka kaulan ympärillä verilammikko vain kasvoi. Tappavaksi tarkoitettu haava näkyi selvänä tamman kurkussa. Saatanan saatana, tamma ei ollut vielä kuollut, mutta kuolisi pian jos ei saisi apua. Aitnen apuun Deimos saattaisi kyllä aina luottaa. Vaikka vanhus ei pitänyt Dianasta, kyllä se siskonpoikansa toiveen toteuttaisi. Mutta Ticho oli lähempänä. Ja Deimoksella oli elämänsä tilaisuus oleskella vihollisen leirissä. Oli ihan liian paljon menetettävää, vaikka se saattaisikin vaatia Dianan hengen.
”Ei, me menemme takaisin Tichoon. Ja sinä tulet mukaan”, Deimos totesi Celenalle.
”Mitä? Koko kapisen laumasiko sinä meille raahaat? Tuo ämmä ei tule mukaan!” Tarvikkeiden kanssa takaisin tullut Hero ärähti, mulkoillen Celenaa. Ori nakkasi tarvikkeet maahan. Deimos mulkaisi itsekin mustaa tammaa, mutta vain varoittaakseen Celenaa pitämään hermonsa, ennen kuin kiirehti painamaan sammalia Dianan kaulaan.
”Celena tulee mukaamme, jos Vicente ei halua häntä leiriin, lähetän hänet takaisin”, Deimos murahti Herolle, joka murisi itsekseen jotain. Ori ei kuitenkaan väittänyt enää vastaan.
*Levitaatio?* Deimos kutsui mielessään, olematta varma, pystyikö levitaatio enää työskentelemään. Harmaa aine kuitenkin ilmestyi friisiläisen selälle, yllättävän virkeän oloisena. Deimos käski sitä painamaan haavaan vielä lisää sammalta ja sitomaan sen köynnöksillä, joita Hero oli löytänyt. Levitaatiolta pikkutarkka työ sujui paljon nopeammin kuin hevosilta. Kohta Dianan kaulassa oli ei-niin-sievä, mutta tiivis paketti sammalta. Vielä viimeiseksi levitaatio sitoi köynnöstä Dianan jalkoihin, jotta he voisivat vetää tammaa. Deimos nappasi yhden köysistä hampaidensa väliin ja vilkaisi kahta muuta. Kunhan joku muukin olisi vetämässä, Deimos lähtisi kohti Tichoa.

©2019 Magical nature - suntuubi.com