Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

HUOMIO! Jos koet, että hahmosi on kehittnyt pelin aikana esim. luonteen suhteen, laita se hahmosi hahmolomakkeeseen!! Hahmotiedoissa on nykyään uusi kohta nimeltä Kehitys, joten se kannattaa lukea AINA kun katsoo toisen roolipelaajan hahmojen tiedot!!!

Täällä sitten roolipelataan. Noudata alla olevia ohjeita!
- Älä tapa tai vahingoita kenenkään hahmoa kysymättä. Tai jos yritätä tappaa käytä sanaa yrittää tai merkkiä (?)
- Voit pelata minä tai hän muodossa.
- Laita nimi kohtaan nettinimesi tai hahmosi nimi. Jos laitat hahmosi nimen laita näin:
Esim. Night-Violence
Mutta jos laitan nimi kohtaan nettinimesi, laita hahmosi nimen perään lauma josta hevonen on. Esim.

Nimi: Taneli

Herman-Aderlin
Kävelin metsässä yksi. Raikas ilma heilutti harjaani ja tuore ruoho tuoksui nenääni...

- Kiroilua saa esiintyä, mutta kunhan ei jokatoinen sana.
- Kun hahmosi puhuu, puhe laitetaan näiden väliin Esim: "Moi". Kun ajattelee se laitetaan näiden väliin Esim: #Olen elossa#. Kaikki mikä ei kuulu ropeen laitetaan näiden väliin Esim: //Moikka// Ja kaikki muu tekeminen ilman merkkejä.

Tapahtunutta

Vieraskirja <  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Diana-Violence ja Variana-Ticho

02.01.2019 01:27
Toisen uhkaava äänen sävy oli kadonnut kokonaan, mutta pidin silti korvani luimussa. Oli kuinka tärkeä vieras, saisi varoa miten kohtelee laumalaisiani. En oikein ymmärtänyt miksi toinen oli niin... jännittynyt? En ollut edes toisen tunnetilasta varma. Friisiläisori selitti kuitenkin rauhassa, miksi oli poistunut niin äkisti paikalta. Aloin ymmärtämään paremmin toisen erikoista voimaa. Ainakin Deimos puhui siitä, niin kuin se olisi oma persoonansa.
"Vasta illalla, vettä voi toki jo aikasemminkin jos jaksaa. Sairaat eivät liiku, joten liika ruokkiminen voisi johtaa ähkyyn. Voit rauhoitella tuota voimaasi rauhassa, ei se ole ongelma. Onglma on siinä, miten puhut laumalaisilleni. Olet ehkä Violencessa johtaja, mutta täällä olet normaali vieras, et korkea-arvoisempi kuin kukaan täällä. Joten varo, millä äänensävyllä puhut", aluksi olin rento ja rauhallinen, mutta laumalaisteni kohtelusta puhuttaessa muuttui ääneni kireämmäksi ja vaativammaksi. Olisin voinut valittaa vielä lisääkin, mutta se valkoinen valittava tamma tuli Heron kanssa paikalle. Niinpä tietenkin...

D
Kerroin juuri uusille tuttavuksille, millaisia petoja olin elämäni aikana kohdannut, kun kuulin Deimoksen tutun äänen. Käännyin katsomaan ja näin tuon juttelevan sille ruunikolle tammalle.
"Anna heidän puhua rauhassa" Hero huomautti.
"Deimos kuitenkin kertoo myöhemmin, jos se on jotain tärkeää" Gary yhtyi Heron mielipiteeseen.
"Haluan vain varmistaa, ettei synny mitään ongelmia" vastasin ja lähdin kävelemään kaksikkoa kohti. Hero ravasi pian vierelleni. Katsoin toista kysyvästi, mutta vakavasta ilmeestä päätelllen hän ei myöskään ihmettelisi, jos jokin tappelu tai vastaava syttyisi.
"Saanen kysyä, että mikä tuon tamman ongelma on? Hän puhuu niin kuin tietäisi paremmin asioista kuin kukaan muu" tuhahdin.
"Variana voi olla joskus ylimielinen, mutta ei hän ole mitään verrattuna teidän murhanhimoiseen johtajaanne" ori huomautti. Luimistin korviani, mutta en alkanut puolustella Deimosta. Tiesin kyllä friisiläisorin maineen, turha siitä oli alkaa väittelemään. Varsinkin kun tiesin, että siinä oli jotain perää.
"Deimos, onko täällä kaikki hyvin?" kysyin, kun olimme tarpeeksi lähellä. Variana vaikutti hieman kireältä, eikä näyttänyt välittävän keskeytyksestä.

Nimi: Lacritsi

28.12.2018 19:25
Deimos - Violence

Kukaan ei onneksi asettunut tielle. Deimos lähti astelemaan ulos luolasta ja helpottuneena käski levitaatiota palaamaan siihen maailmaan missä se ikinä oleilikaan kun Deimos ei sitä kutsunut. Mutta mokoma metri x metri hahtuva ei hävinnyt, vaan kietoi jälleen säikeitään Deimoksen kaulan ympärille. Vaikka levitaatio ei kyennytkään kuristamaan, oli sen roikkuminen kurkun ympärillä varsin ahdistuttavaa. Oli levitaatiollakin paikka johon jumittaa... Kaula ja kurkku kuuluivat muuten vain kehon heikoimpiin kohtiin, henkitorvineen ja kaikkine verisuonineen. Deimos ei hirveästi halunnut edes mokoman usvahahtuvan koskemaan kaulan alapuoleen. Deimos käski siinä ajatuksissaan kerran tai pari, mutta ei, levitaatio pysyi paikallaan kuin jokin ylipitkä kaulaliina, ja oikeastaan venytti muotoaan vain enemmän käärmemäiseksi, jotta voisi kiertyä usemman kierroksen friisiläisen kaulan ympärille.
Varianan ääni sai Deimoksen pysähtymään ja kääntymään tamman suuntaan. Ongelma? Tietenkin oli.
>>Hän tietää.>>
*Älä höpötä, eikä tiedä.*
>>Sulje tuon penikan suu, ennen kuin se kysyy liian tarkkoja kysymyksiä.>> Deimos luimisti korviaan. Taas äänet aloittivat tuon tyylin, ja saivat Deimoksen puremaan hammasta. Deimos havaitsi myös Varianan sanoihin keskittymisen ja vastauksen miettimisen hyvin vaikeaksi, kun samalla kolmas, olematon ääni huuteli korvaan. Voihan hiivatti, halusiko tamma saada Deimoksen takaisin, sen toisen luolan kimppuun? Muuten friisiläiselle ei olisi mitään tähdellistä vastaansanottavaa mutta ei Deimos nyt uskaltaisi mitenkään mennä jonnekin sairaiden keskelle. Kuka olikaan käskenyt mennä heti Diana-harhan jälkeen töihin häh?! Oliko ollut hyvä ajatus?
"Ei minulla ole mitään työtä vastaan", Deimos aloitti.
>>Anna levitaation tappaa hänet. Opeta se tappamaan.>> Tuohan on hyvä idea. Ei siis Varianan tappaminen, vaan se että levitaatio pitäisi opettaa. Deimos tajusikin etei ollut varmaan ikinä tappanut mitään levitaatiolla. Levitattio ei varmaankaan siis osannut tappaa. Hmh, Deimos ei silloin halunnut tappaa Joeyn, toivonut levitaatio repivän päistärikön palasiksi, mutta levitaatio oli hyökännyt vain ruumiillaan, eikä ollut tietenkään vahingoittanut Joeyta mitenkään. Levitaatio ei varmaan ymmärtänyt tarvitsevansa välinettä tappamiseen. Joku viisaampi ja vähemmän väkivaltaan mieltynyt varmaan sanoisi, että levitaation kaltaiselle kapinoivalle, arvaamattomalle voimalle moisen taidon opettaminen olisi tavattoman huono ajatus.
"Mutta juuri tällä hetkellä en hallitse levitaatiota, -kykyä- tarpeeksi. Se innostui jostain sen heinänjaon jälkeen ja, kuten näit, rikkoi sen kipon. Minä en käskenyt levitaatiota tekemään sitä. En haluaisi ottaa sitä riskiä että se alkaa riehumaan enemmän sairaiden keskellä. Se vain tarvitsee vähän aikaa rauhoittuakseen", Deimos päätti kokeilla, onnistuisiko puhumaan itsensä pois töistä.
"Milloin jaatte seuraavat ruuat ja vedet?" Deimos jatkoi. Friisiläinen voisi toivoa että kykenisi silloin palaamaan takaisin. Toivon mukaan Deimos päästettäisiin takaisin sairaspesään, vaikka tietenkin levitaation ansiosta työt sujuivat moninverroin nopeammin, ja jos Deimos tästä vauhtiin pääsisi, uusien sairastumisien määrä saattaisi jopa nollautua, koska kenenkään ei tarvinnut mennä sairaiden lähelle.

Nimi: Variana-Ticho

28.12.2018 01:02
V:Toinen olisi ilmeisesti viihtynyt yksin, mutta ei hän yllättynyt ollu. Ymmärsi siis itsekin, että toinen ei ollut luotetuin vieras Tichossa. Jos totta puhuttiin luottaisin joihinkin hermeihin enemmän kuin tähän kuuluisasti agressiiviseen Violencen johtajaan. Sen sijaan minä sain hieman yllättyä, vaikka se ei ulospäin näkynytkään. Toinen oli kiinnittänyt huomiota muuhunkin kuin omaan turvallisuuteensa. Tai sitten juurikin sen takia ori huomannut asemani.
"Eiköhän minusta upseeri pian tule. Sanotaan vaikka näin, että jos olisin syntynyt Tichoon, olisin jo upseeri. Taitojeni perusteella ainakin" vastasin ylpeänä, enkä peitellyt yhtään. Vaikka toisella erikoisia voimia olikin, en kokenut olevani huonompi. Ymmärsin kyllä, että kaikille ei annettu samoja synnynnäisiä taitoja, oli se sitten älykkyys tai ketteryyteen sopeutuva ruumiinrakenne. Minulle ei suotu samoja voimia kuin Deimokselle. Mutta jos olisi, en varmasti olisi ainakaan huonompi sen käsittelemisessä kuin friisiläisori, itseni tuntien varmaan parempikin. Ilmeisesti toinen oli kuitenkin parempi kuulemaan olemattomia.
"Ei kukaan täällä sinulle ainakaan puhunut" naurahdin. Friisiläisori vaipui ajatuksiinsa melkein saman tien, joten en kiusoitellut toista sen enempää. Katselin ympärilleni, osa sairaista oli selvästi menossa huonompaan suuntaan. Osa tuntui jo suuntaavan parempaan, mutta sekin saattoi olla vain toivon luomaa harhaa. Haikeaan suuntaan kääntyvät ajatukseni katkaistiin, kun lähettämäni vartija kurkkasi sisään vesikipon kanssa. Nyökkäsin kohti paljasta maata, johon vedet kannettiin. Nyt päästiin jälleen hommiin.
Violencen johtaja sai vedenkin liikkumaan lähes yhtä vaivattomasti kuin heinän. Uutta ihmetystä ja ihastusta toi voiman näkyminen hentona vaaleana möykkynä. Mihin kaikkeen tuota voimaa voisikaan käyttää. Deimoksen maineen tuntien oli itse asiassa ihme, ettei kukaan ollut menettänyt henkeään friisiläisorin voimien takia. Voima ja sen näkeminen oli ihmeellistä, mutta en enää kiinnittänyt huomiotani siihen vaan Deimokseen. Toisen ilme seurasi silmä tarkkana voimaansa. Ori oli tullut avuksi, mutta päätin pitää toista hieman tarkemmin silmällä. Tuollainen voima oli suuri vastuu. En antaisi sen satuttaa laumaani, jos Deimos yllättäen muuttaisi mieltään. Lopulta Deimos oli valmis, tätä enempää ei ori tosiaan voisi tehdä ennen kuin Parantaja ilmestyisi. Taisi Vaitelias olla yrttejä hakemassa tai vastaavaa. Olin päästämässä orin omille teilleen ilman mitään estoja, mutta toisen hieman uhkaava äänensävy sai minut luimimaan korviani. Eleilläni ilmaisin varavartijaa jäämään ja lähdin seuraamaan Violencen johtajaa(?) pesän ulkopuolelle.
"Onko teillä jokin ongelma työtänne vastaan?" kysyin epäillen ja tyytymättömänä toisen äskeiseen käytökseen.

Nimi: Lacritsi

22.12.2018 23:42
Deimos - Violence

Deimos taittoi korvansa jo lähemmäs niskaa, kun ei heti saanut ruunikon tamman huomiota, kärsimättömyyden kiristellessä ohimoita. Niin ja tietenkin Deimos seivästi ticholaista tuijotuksellaan, mitäpä muutakaan.
*Hei tamma, minä puhun sinulle*, Deimos oli jo aikeissa korottaa ääntään ja sanoa äskeiset ajatuksensa töykeästi ääneen, mutta onneksi Variana vastasi sitten. Deimos ei sanonut tammalle mitään, olihan nuorehko tamma jo kääntynyt hoitamaan työnsä, hyvä. Deimos käänsi katseensa etsimään vaille valvontaa jäänyttä levitaatiota. Levitaatio ei ollut kuitenkaan jäänyt puuhaamaan omiaan, vaan oli suunnasta päätellen tulossa hakemaan palkkaansa. Levitaatio leijui suorastaan päättäväisen oloisena Deimosta kohti, eikä edes yrittänyt tutkia luolaa. Tietenkään muodottomalla usvalla ei ollut mitään ilmettä tai oikeastaan eleitäkään, mutta silti se vain... Vicentekin oli sanonut sen olevan elävä. Siinä Deimos oli ehdottomasti samaa mieltä. Vicente oli myös käskenyt ajatella siitä kuin lapsesta. Hmh, kiintoisa ajatus. Olikohan levitaatiolla tunteita? Ainakin Deimos tiesi milloin tehtävä oli levitaatiolla mieluinen ja milloin ei. Levitaatio ymmärsi puheen ja Deimoksen ajatukset, sillä oli oma tahto, se oli omatoiminen, leikkisä ja utelias, ja se osasi kapinoida. Se tarvitsi opastusta kaikkea uutta kohtaan, jotta tulisi vahvemmaksi. Edellä mainittu kuulosti pääosin hyvin paljon peruskakaralta. Ainakin levitaatiolla oli selvä päämäärä. Se halusi olla tässä maailmassa ja sitä varten se selvästi tarvitsi isäntää ja isäntänsä energiaa. Vastapalvelukseksi se teki kaiken mitä Deimos käski. Tai melkein kaiken. No, sen kurinalaisuus ja voima olivatkin pääseikat miksi Deimos ihaili levitaatiota. Mutta mikä levitaatio oli? Levoton henki? Vain jokin energiankiteymä? Mistä se oli tullut? Oliko se pohjimmiltaan hyvä vai paha? Deimos ei tiennyt. Ehkä vastauksen olisi tiennyt vain Vicenten edesmennyt veli, levitaation edellinen tiedetty käyttäjä. Oliko tämä sama levitaatio jota Vicenten veli oli harjoittanut? Ainakin Vicente oli antanut sellaisen kuvan että veljen levitaatio oli ollut kuriton, suorastaan paha. Hmmm... Deimos olisi halunnut tavata Vicenten veljen. Veli oli kuulostanut niin tavattoman voimakkaalta. Suorastaan voittamattomalta. Ja nyt Deimoksella saattoi olla hallussaan sama voima joka oli tehnyt Vicenten veljestä niin mahtavan, niin vaarallisen.

Ajatukset nostivat pakostakin pienen, kieron virneen Deimoksen kasvoille kun friisiläinen katsoi kohti tulevaa usvaa. Parasta päästää se lepäämään hetkeksi ja maksaa palkka, ennen kuin levitaatio tulisi ottamaan omansa väkivalloin kuten se oli tavallaan tehnyt vesiharjoitusten kanssa. Pieni rajojen kokeilu ei kuitenkaan olisi pahitteeksi eihän? Muutenhan niistä rajoista ei pääsisi yli. Nyt Deimos ei kuitenkaan estellyt apuriaan tulemasta lähelleen. Levitaation rajoja Deimos kokeilisi jossain turvallisemmaksi kokemassaan ympäristössä, ei täällä sairaiden keskellä.
Levitaation ollessa enää parin metrin päässä, ja takana olevien pesän varjojen ollessa juuri sopivasti sen taustana, Deimos höristi hämmästyneenä korviaan. Oli Deimoksen vuoro katsoa levitaatiota lumoutuneena. Deimos näki sen! Tummaa taustaa vasten Deimos todella näki levitaation, hetkittäin tosin, mutta silti. Se oli lähes valkea, ja niin läpinäkyvä, että levitaatiota piti oikeasti katsoa, että se näkyi edes tummaa taustaa vasten. Silloinkin se näytti käyvän näkyvänä vain sykähdyksittäin, jolloin se näkyi hetken ja katosi taas. Moinen teki siitä hauraan, mutta kauniin näköisen. Levitaatiota ihaileva Deimos luimisti kuitenkin korviaan. Miksi se teki noin? Deimos ei käskenyt sitä näyttäytymään. Ei Deimos ollut edes tiennyt että levitaatio kykeni tuollaiseen. Miksi se ei ollut ennen tehnyt noin? Eikö se ollut pystynyt tai osannut? Mistä se oli tuollaista yhtäkkiä keksinyt alkaa tekemään? Deimos ei sitä tiennyt, mutta levitaatio ei kyennyt kontrolloimaan näkyväksi tulemista, vaikka Deimos käskisi sitä. Kyllä, se oli tullut tavallaan vahvemmaksi, että siitä huokuva energia sai sen näkymään vaaleana, läpinäkyvänä usvana. Se ei kuitenkaan tehnyt itseään tahallaan näkyväksi, vaan teki niin erityisesti silloin kun siihen kohdistui suuri määrä energiaa. Nyt sen energiakulutus oli tietenkin alhaalla, mutta se saattoi tarkoittaa sitä, että sillä oli vielä omassa varastossaan paljon jäljellä Deimokselta varastettua energiaa. Siksi levitaatio sykähteli liikkuessaan hetkittäin näkyvänä, puhkuessaan käytännössä voimaa ja energiaa.
*Lopeta tuo, älä tuhlaa energiaa turhaan, äläkä todellakaan iske minulta tajua kankaalle*, Deimos ärisi mielessään usvamaiselle aineelle kun levitaatio laskeutui friisiläisen selälle. Kehoaan jännittäen Deimos valmistautui energiavarkauteen, joka tuotti taas tutun uupumuksen tunteen. Vaikka Deimos nyt pysyikin tajuissaan ja jaloillaan, levitaatio tuntui silti ottavan kerralla niin paljon että kuvotti. Nyt Deimos vasta tajusikin, kuinka paljon valvottu yö väsytti, levitaatio kun otti minkä halusi, ei sitä kiinnostanut jäikö Deimokselle tarpeeksi hereillä pysymiseen. Deimos yritti käskeä levitaatiota häipymään, mutta mokoma savuhahtuva jatkoi selässä loikoiluaan, itseasiassa edelleen näkyvänä. Friisiläinen ei jaksanut tapella levitaatiota vastaan, jätti sen selkäänsä ja painoi silmänsä kiinni, ihan kuin se auttaisi väsymykseen. Mikä himputti siinä vedenhaussakin kesti? Tätä menoa Deimos nukahtaisi vielä seisaalleen.

Ei Varianalla oikeasti kauaa kestänyt, Deimos oli vain kärsimätön. Deimos avasi silmänsä kun kuuli Varianan askeleet ja vilkaisi korviaan luimien siihen suuntaan, kun Variana ilmoitti vahtivansa Deimosta.
"Jaaha”, Deimos totesi, eikä kuulostanut kovin vakuuttuneelta. Ensinnäkin, kulhoja piti ilmeisesti hakea jostakin kauempaa, eli tässä hommassa kestäisi. Toiseksi, tuo 20v näköinen tamma vahti Deimosta. Anna mun kaikki kestää… Deimos ei halunnut mitään varjoa vierelleen vahtaamaan. Kukapa haluaisi? Mutta toisaalta, jos Deimos nyt oikeasti viitsi miettiä, pistäisi Deimos itsekin vieraille jonkinlaiset varjostajat perään. Erityisen ymmärrettävää se oli varsinkin, kun Deimos ei hurjasti välittänyt mistään kielloista. Ja ehkä oli parasta olla aliarvioimatta tammaa sen nuoren iän ja ulkonäön perusteella. Deimos oli jo huomannut että moni täällä totteli Varianaa.
”Oletko upseeri vai muuten vain kunnioitettu?” Deimos päätti udella syytä tamman saamalle kohtelulle. Variana vaikutti kovin nuorelta varajohtajaksi, ellei Vicente ollut ottanut nuorikkoa oppiinsa, eikä apurikseen. Tamman vastaukselle Deimos vain nyökkäisi jotain ja kääntäisi katseensa eteenpäin sairaisiin. Kohta vedenkantajat varmaan olisivat täällä, vettä täynnä olevien kuppien kantaminen oli varmaan hidasta puuhaa.
>>Näytät väsyneeltä>> Deimokselle vieras ääni sanoi. Ääni kuului melkein korvan juuresta, mistä johtuen Deimos säpsähti.
”Mitä?” Deimos kysyi ääneen ja vilkaisi taakseen. Siellä ei ollut ketään. Sitä paitsi ääni oli kuulunut niin läheltä, ihan kuin joku olisi puhunut korvanjuuressa. Ääni, joka oli kommentoinut Deimoksen väsymystä, oli jo toinen harha tälle päivälle. Variana, tai kukaan muukaan kuin Deimos ei voinut sitä kuulla.
”Sanoitko jotain?” Deimos mulkaisi Varianan suuntaan. Toisaalta Deimos osasi jo aavistaa vastauksen. Ei ääni ollut kuulunut ruunikon suunnalta, ei se ollut ollut kuulostanut Varianan ääneltä. Deimos vilkaisi vielä pikaisesti ympärilleen. Lähellä ei ollut ketään joka olisi voinut puhua. Voi sun helv… Tämäkin tästä vielä puuttui, Deimos kirosi mielessään ja nielaisi. Deimos oli aika varma, ettei ääni ollut todellinen.
>>Miksi autat heitä?>>
>>Sinun ei kuuluisi auttaa.>>
>>Jätä ne tänne kuolemaan.>> Ääni kuului selkeänä puheena taas Deimoksen korvan juuresta. Samasta kohtaa, vaikka Deimos ei katsonut enää samaan suuntaan. Nyt Deimos oli vielä varmempi siitä, ettei ääni ollut oikea. Ensinnäkin, kuka ticholainen sanoisi tuollaista. Toiseksi, kukaan ei näyttänyt reagoivan moiseen puheeseen mitenkään. Deimos käänsi katseensa sairaiden suuntaan, toivoen sen olevan järkevä suunta tuijottaa. Deimos alkoi jo tosissaan hermostua. Päällepäin hätäännys ei hurjasti Deimoksesta näkynyt, lukuun ottamatta selkeää kireyttä, mutta levitaatio sen sijaan oli haltioissaan. Se nimittäin sai Deimoksen tunteesta vain lisää voimaa. Levitaatio näkyi selkeämmin, ja pidempiä hetkiä kerrallaan. Se kiersi läpikuultavan kehonsa Deimoksen kaulan ympärille ja puristi. Ah, kiitos ettei se kyennyt koskemaan sillä tavalla Deimokseen kuin muihinkaan. Se ei kyennyt satuttamaan Deimosta tällä tavalla. Jos se voisi, friisiläinen varmaan hirttyisi hengiltä, tai ehkä mustan hevosen niska murtuisi kuin kuiva oksa. Mutta Deimos ei edes tuntenut sen otetta, vaikka vaistosikin sen voiman, ja no, innostuksen.
>>Sinun pitäisi tappaa ne.>> Ääni jatkoi käskevänä. Deimos painoi leukansa yhteen, vältti vilkaisemasta äänen suuntaan ja pudisti pienesti itsekseen päätään. Noup, tänne ei oltu tultu tappamaan ketään. Deimos ei kyllä pitänyt yhtään siitä mihin suuntaan äänten puheet olivat menossa.

”Tässä on vesi jota pyysit”, varavartijatamma sanoi saapuessaan luolaan ja laskiessaan kantamuksensa maahan Varianan ja Deimoksen lähettyville. Tamma siirsi katseensa Varianasta Deimokseen.
”Onko tuo se kyky?” Tamma kysyi. Deimos vilkaisi levitaation suuntaan, joskin ei kyennyt oikein tästä kulmasta näkemään kaulassa roikkuvaa usvahahtuvaa. Jep, selvästi muutkin kuin Deimos näkivät levitaation.
”On”, Deimos vastasi lyhyesti, ja laski katseensa varautuneena veteen, arpoen mitä tekisi. Kyllä, kyllä Deimos jakaisi vedet ja häipyisi sitten hiivattiin täältä. Muutenkin Deimos oli suunnitellut jakavansa vedet, ja menevänsä sitten Tobiaksen luokse. Nyt suunnitelma kuitenkin muuttui. Deimos ei todellakaan menisi tuonne sairaiden keskelle muistelemaan menneitä Tobiaksen kanssa, jos korvan juuressa kuului edellä mainittuja lausahduksia. Deimos menisi vaikka pesälle. Jos löytäisi sinne. Tai ulos. Jos löytäisi ulos leiristä.
”Aloitetaan sitten”, Deimos ei meinannut saada lausettaan loppuun, kun levitaatio oli jo lähtenyt liikkeelle. Varmaan nopeammin kuin käärme puri, usvamainen aine oli jo iskeytynyt Deimoksen katsomaan vesikippoon. Pienehkölle, kevyelle vesikipolle kävi oikeastaan samalla tavalla kuin sen sisällä olisi räjähtänyt pieni pommi. Se räjähti siihen paikalleen pieniksi silpuiksi, veden roiskahtaessa sellaisen metrin säteelle. Deimoksen kaulalta pois kiertynyt levitaatio jäi pyörimään siihen veden kastelemalle alueelle, mutta ei yrittänytkään koskea maahan imeytyvään veteen. Deimos naurahti hivenen hermostuneesti, tietämättä mikä ihme levitaatiolle oli tullut. Pitikö kaiken mennä nyt kerralla pieleen?
”Sori. Uusi yritys, vähän rauhallisemmin”, Deimos painotti viimeisiä sanojaan, ja liu’utti katseensa hitaasti kohti seuraavaa kippoa. Voi kiitos jollekin ylemmälle voimalle; levitaatio seurasi katsetta kaikessa rauhassa, kiertyi varovaisesti uuden kulhon ympärille ja nosti sen varoen ilmaan. Kulho pyöri hitaasti sivusuunnassa, mutta muuten sen meno oli niin tasaista, että hyvä jos vesi värähteli sen sisällä. Pari ensimmäistä hevosta Deimos tuijotti kipon/kippojen perään hyvinkin intensiivisesti, mutta levitaatio näytti hoitavan homman ilman kummempaa häslinkiä, Deimos huokaisi ääneen helpotuksesta.
>>Älä vitkuttele täällä. Sinulla on parempaakin tekemistä. Lähde pois.>> Ääni muistutteli itsestään.
*Lähden lähden, heti kun tämä on valmis*, Deimos sulki silmänsä hetkeksi ja murahti mielessään vastauksen. Vielä pari hevosta ja Deimos painuisi hiiteen.
”Se siitä sitten. Ilman parantajan yrttejä en voi tehdä muuta”, Deimos jatkoi kun levitaatio palautti viimein tyhjät ja ehjät kipot, ja kaikki pesän hevoset oli juotettu.
”Toivottavasti minut päästetään tänne pian uudelleen”, Deimos jatkoi, joskin uhkaavaan sävyyn kääntyessään jo kohti sisäänkäyntiä, ja pientä yleisöään. Toivon mukaan kukaan ei estelisi friisiläistä lähtemästä.

Nimi: Diana-Violence ja Variana-Ticho

19.12.2018 00:11
D:
Kaksikko huomasi tulomme ja kääntyi kiinostuneena katsomaan minua ja Heroa
"Hei Gary ja Kim, haluaisin esitellä teille vieraamme... anteeksi, mikä nimesi olikaan?" ori kysyi häpeillen.
"Diana" vastaisin ja nyökkäsin tervehdyksen Garylle ja Kimille. Nuo nyökkäsivät takaisin ystävällisen hymyn kera.
"Näin sinut aiemmin juttelemassa Ginalle. Miten te tunnette?" Gary kysyi. Mietin hetken, mitä vastaisin harmaalle orille, jolla oli hassun lyhyt harja.
"Rajalla muutaman kerran tavattu" ei täysin totta, olin kyllä syvällä Tichon reviirillä, mutta ei uusien tuttavuuksien tarvinnut sitä tietää.
"Missä muut vieraamme ovat?" Vaalean ruskea tamma kysyi Herolta.
"Johtaja meni auttamaan sairaiden kanssa ja se toinen tamma meni kurittamaan varsaansa" Hero vastasi. Kaksikko tuntui arvostavan saattajaani, joten oletin hänen olevan jonkinlainen upseeri.
"Varsa?" Gary hämmentyi kuulemastaan ja kääntyikin yllättäen minun puoleeni.
"Öö ää niin, tuli tosiaan äitiä ikävä ja oli lähtenyt hajun perään" selittelin. Näin ainakin itse epäilin käyneen. Jos Deimos siis puhui totta ja oli vain sattumalta löytänyt Zeran. Kim naurahti ja Garykin hymyili huvittuneena. Hero oli ainut, jonka ilme ei värähtänytkään.
"Sinä et ilmeisesti välitä söpöistä asioista?" kiusoittelin vaaleaa oria.
"Meillä on eri käsitys söpöstä" tuo tuhahti.
"Hero vihaa varsoja" Kim selitti virne kasvoillaan.
"Onko sinulla jälkikasvua?" Gary kysyi heti perään, jälleen yllättäen minut.
"Ei, eikä ole tulossakaan. Mutta minusta lapset ovat söpöjä" vastasin hymyillen.
"En minäkään VIHAA varsoja, en vain jaksa niiden pelleilyä ja valittamista" Hero tuhahti. Pyöräytin silmiäni, lähes valkoinen ori muistutti vähän Deimosta asian suhteen.
"Kyllä vihaat. Pari päivää sitten käskit kauhukaksosten hukkua mereen" Kim huomautti. Jaahas, Hero ei ollutkaan niin rauhallinen, mitä olin olettanut.
"Heitä kutsutaan kauhkaksosiksi hyvästä syystä. Sopisivat paremmin Violenceen" Hero kommentoi ja vilkaisi minua ilkikurinen virne kasvoillaan.
"Naura vaan, mutta kun kasvavat, niin voittavat sinut sata nolla" hymähdin omahyväisenä.
"Ei siltä vaikuta, kun seuraavat äitiään hädissään toisten reviireille asti" Gary huomautti. Luimistin korviani, poistuisin paikalta, jos nuo alkaisivat enemmän ilkeillä Violencesta ja sen varsoista.
"Rentoudu, vitsiä tässä vaan heitetään" Hero naurahti. Kim nyökytteli päätään. Hyvä on, ehkä olin turhaan puollustuskannalla. Rentouduin ja jatkoimme keskustelua hyvissä mielin.

V: Kun huomasin Lenan keskustelemassa väliaikaiselle vartijalle, huokaisin syvään. Ymmärsin, että Lena halusi nähdä kumppaniaan, mutta eikö tuo albiino jo ymmärtänyt, ettei tästä sairaudesta päivässä parannuttu. Kun Lena alkoi keskutelemaan Violencen johtajalle, minä menin vartijan luokse ja kerroin, miksi Deimos pääsi sisälle. Tuo ymmärsi tilanteen ja sitten vain odotin, että Lena päästäisi oriparan kynsistään. Naurahdin hiljaa, kun Deimos muistutti itseään, että mitä tänne oltiinkaan tulossa tekemään. Astuin sisälle, ori seurasikin kiltisti perässä. Kävelin heinäkasan vierelle väistellen sairata. Katselin kiinnostuneena Deimosta, pian näkisin tämän erikoisen voiman, josta olin kuullut vain huhuja. Enkä pettynyt. Katsoin lumoissani leijuvaa heinäkasaa, enkä ollut ainoa. Olin niin ihmeissäni ja innoissani, etten heti tajunnut, että Deimos oli tarjonnut kaikki heinät ja puhui minulle. Tunsin kuitenkin toisen tuijotuksen(?) joka sai minut hereille.
"Niin, vettä tosiaan tarvitaan myös. Minä tuon tänne kulhoja, niin leijuta sinä ne sairaille" vastasin ja kävelin ulos. Halusin kyllä nähdä vielä toisen ihmeellisen taidon... Käännyin vartijan puoleen ja pyysin häntä tuomaan mahdollisimman ripeään tahtiin raikasta vettä kulhoissa. Tuo nyökkäsi, nappasi apurin itselleen. Katsoin heidän peräänsä hetken, mutta kun kaksikko oli palaamassa parin kipon kanssa sairaiden pesää kohti, palasin Deimoksen luokse.
"Pistin apurit hommiin, minä jään valvomaan sinua" sanoin, niin kuin kyse olisi ollut virallisesta tehtävästä. Enhän tietenkään voinut myöntää, että halusin vain katsella ihmettä.

Nimi: Lacritsi

14.12.2018 17:06
Ben - Violence

"Öö... Ei tullut, Igor ja minä jatkettiin töitä aika myöhään", Ben luimisti korviaan kun Faijer puhui.
"Ei koko yönä?" Ben toisti hämmästellen. Igor oli nimenomaan sanonut että Zera olisi Faijerin ja Ancelikan kanssa. Benillä alkoi olla jo sellainen kutina että kaikki ei ollut hyvin. Faijerkin näytti huolestuneelta. Musta varsa kertoi, että Igorkaan ei ollut ollut täällä koko yönä.
"Igor varmaan luulee että Zera olisi täällä", Ben sanoi ja peruutti kohti sisäänkäyntiä. Kukaan luolassa olevista ei edes tiennyt missä Zera oli ollut yönsä. Voi vittu, olivatko he hukanneet Safiiran VARAJOHTAJAN varsan??!
"Hitsi, tämä ei vaikuta hyvältä. Etsin Igorin ja kysyn siltä. Jos Igor ei tiedä missä Zera on, saatte luvan auttaa etsimään. Zera ei pärjää yksin", Benin äänessä alkoi olla jo hätää, kun ruunikko kääntyi ympäri ja lähti laukalla Safiiran luolaa kohti. Igorhan oli sanonut lainaavansa sitä luolaa.
"Igor!" Ben teki näyttävän liukupysähdyksen ja jätti selvät jarrutusjäljet, ruunikon liukuessa melkein takamuksellaan varajohtajan luolaan, missä Igor oli(?).
"Onko Zera täällä?!" Ben huudahti, mutta nopealla silmäyksellä sai vastauksen jo itsekin.
"Tiedätkö missä Zera on? Hän ei ole Faijerin ja Ancelikan luona, ei ole ollut koko yönä!" Ben meinasi lisätä että Safiira tappaisi heidät, kun sitten tajusikin että Zera oli myös Igorin varsa. Mutta eihän Igor Benin kurkkuun kävisi kiinni? Ben ainakin uskoi niin. Igor ei ollut yhtä äkkipikainen kuin Safiira, kai.
"Onko sinulla hajuakaan mihin se varsa on voinut mennä?" Ben jatkoi kiihtyneenä. Tietenkin Ben toivoi että muksu löytyisi elossa ja kunnossa. Beniä vain kavalsi se ajatus, että varsa olisi eksynyt labyrinttiin tai päässyt ulos leiristä. Yöllä. Yksin.

//Heeii Gaapriel, tuli semmoinen mielee, että Ben vois kaipailla kumppania. Niin että alkaisko Igor tai Dani? :D

Nimi: Faijer-Violence

02.12.2018 17:49
Katsoin luolan suulle, josta näkyi, miten aurinko nousi pikkuhiljaa. Haukottelin pitkään. Olin väsynyt, mutta unta en saanut. Olin hieman huolissani, kun Igoria ja Zeraa ei näkynyt koko aikana, mutta uskoin, että Zera oli mennyt nukkumaan Igorin viereen, missä ikinä sitten olivatkaan. Kun viimein kuulin askelia luolan ulkopuolelta, oletin, että esiin tulisi Igor Zeran kanssa. Sen sijaan sisään astui Ben, jolla oli ilmeisesti mielessään samoja kysymyksiä kuin minulla. Eräs asia kuitenkin sai minut huolestumaan. Mielestäni Zera oli mennyt Igorin luokse, kun Ben ja veljeni olivat eilen illalla hoidellut luolia.
"Zerahan tuli teidän luoksenne jo eilen? Ei hän ole ollut täällä koko yönä" kerroin ja nousin ylös huolestunut ilme kasvoillani, vilkaisten Ancelikaa. Ehkä Ben oli unohtanut.
"Igorkaan ei ole käynyt täällä koko aamuna" lisäsin vielä perään, minusta tuntui, että sekin oli tärkeää informaatiota.

Nimi: Lacritsi

29.11.2018 17:33
Ben – Violence

Vaikka Aitne olikin aiemmin aamulla sanonut, ettei kukaan ollut ilmoittanut sairaudesta, Benin helpotuksen tunne ei kestänyt kauaa. Ben pysyi vielä hetken ajan Aitnen luolalla, kysyen niin Jerryn, kuin Daninkin tilanteista. Kummassakaan ei muutosta, Aitnen mukaan Jerry ei pystynyt kävelemään, eikä osoittanut muistamisen merkkejä ja Dani oli ihan yhtä sairas kuin ennenkin. Hyvä, niin kauan kuin noista oreista kumpikin pysyisivät poissa rattaista, Beniltä olisi yksi huoli vähemmän. Aitne puhui kummastakin potilaastaan hyvinkin vähäsanaisesti, mutta Ben ei kyseenalaistanut ollenkaan parantajan sanoja. Mistä sitä tiesi, jos vanha tamma pimittäisi tietoja myös Beniltä. Eihän Aitne ollut kummankaan potilaansa tappamisen puolella. Ben sen sijaan saattaisi haluta Jerryn pois päiviltä. Danille Ben sen sijaan ei tahtonut pahaa.
Ben jatkoi normaalia aamupäiväänsä luolien ja partioiden järjestämisellä, ja siihen se helpotuksen tunne jo hävisikin. Mitä jos joku ei vain mennyt kertomaan oireesta? Violencen tuntien joku voisi tehdä niin. Ben kävi suorastaan vainoharhaiseksi mahdollisten sairaiden takia. Joka ikinen yskähdys, niiskaisu, tai väsyneen näköinen naama pisti silmään. Ben passitti jokaisen, joka näytti vähääkään huonovointiselta suoraa päätä Aitnen luo, toisin sanoen varmaan kokonaisia partioita. Tauti pitäisi saada heti kuriin, aivan sama miten paljon jotkut yrittivätkään vakuuttaa Beniä siitä, että he olivat ihan kunnossa, ja Ben vain käsitti väärin.
Lähetettyään jo varmaan 20. hevosen Aitnen luolaa kohti, ja seuratessaan katseellaan että kyseinen laumalainen todella totteli, Ben huomasi jonkun nuoren juoksevan parantajan luolalta päin Benin luo.
”Ben, Aitnella haluaa sinut luolalleen. Heti”, Benin luo tullut ori kertoi vähän tylyllä äänellä. Kyseinen ori oli yksi niistä, jonka Ben oli vasta lähettänyt Aitnen luo. Turhaako tuo tuossa luimisteli, Beniä kiinnosti vain oma ja koko lauman turvallisuus. Ben kumminkin kiitti ja lähti kiireesti Aitnen luolaa kohti.
Luolan ulkopuolella oli varmaan kymmenkunta hevosta, ja lähestyessään niitä Ben hidasti epäluuloisena. Olivatko ne sairaita? Benin onneksi ne kuitenkin väistivät sen verran tieltä, ettei Benin tarvinnut olla kosketusetäisyydellä. Benin turkkia kylmäsi, kaikkien naamoilla oli vakavat ilmeet. Luola itsessään oli tyhjä, lukuun ottamatta Jerryä ja Aitnea. Aitne oli varmaan ajanut koko joukon pihalle, turhaa tilaa viemästä. Ehkä hyvä niin, Parantajan luolakin tulisi ahtaaksi yli kymmenen hevosen voimin.

”Ulkona on 12 hevosta, jotka haluan asettaa karanteeniin”, Aitne kertoi.
”Onko heillä se tauti?” Ben kauhisteli.
”En ole varma. Flunssaan sopivia oireita kyllä, mutta haluan heidät pois muiden keskuudesta aivan varmuuden vuoksi. Ovatko luolat jo valmiit?” Aitne kysyi.
”Osa on.. Mutta tuo joukko mahtuu helposti yhteen luolaan.”
”Hyvä. Ohjaa heidät sinne, ja tee selväksi, etteivät he saa poistua luolasta”, vanhus jatkoi. Ben ei kuitenkaan liikkunut.
”Jos tauti on tarttunut eteenpäin, eikö me kutsuta meikäläisiä takaisin Tichosta?” Ben kysyi hämillään. Aitne oli hetken hiljaa, ja katsoi luolan seinää mietteissään.
”Ei”, Aitne töksäytti.
”Hääh?! Miten niin ei?”, Ben hämmästeli. Oliko vanhus ihan sekaisin? Mitä jos tauti leviäisi enemmän? Miten sairastuneita pystyi muka hoitamaan ilman että niihin koski, jos Deimos ei ollut käyttämässä sitä mitä lie kykyään.
”Nuo sairaat ovat vasta epäilyjä. Ehkä murehdimme suotta”, Aiten aloitti. Ben luimisti korviaan, eikö Aitne muka halunnut pelata varman päälle??
”Pärjäämme vielä jonkin aikaa ilman Deimoksen kykyä. Kaikki sairaista voivat kävellä. Meidän tarvitsee vain viedä yrttejä, ruokaa ja vettä luolan suulle, ja he voivat hakea ne sieltä. Jos joidenkin tila menee pahemmaksi, kävelemään kykenevät voivat auttaa heitä”, Aitne jatkoi. Ben väitti vastaan:
”Mitä se hyövää? Tuohon tautiinhan pystyi kuolemaan parissa päivässä ja”
”Tajuan pointtisi Ben, mutta minun ponttini on se, etten tiedä parannuskeinoa tautiin. Osaan hoitaa vain oireita, en itse bakteeria. Nojaan siihen, että ehkä Tichossa tai Aderlinissa tiedetään taudin hoitamisesta enemmän. Toivon mukaan Deimos, Safiira ja Diana saavat hoitokeinon tietoonsa. He ovat olleet Tichossa vasta vähän aikaa, annetaan heille aikaa”, Aitne sanoi.
”Miksi me emme vain mene kysymään apua?”, Ben ihmetteli miksi Aitne alkoi tuollalailla juonittelemaan, vaikka tamman sanoissa oli kyllä järkeä.

”Ticho on ehkä hyväntahtoinen, ja olen varma että kolmikkomme nimenomaan kysyy parannuskeinoa. Mutta jos totta puhutaan, moni olisi varmaan iloinen, jos Violence pyyhkiytyisi maailmankartalta kokonaan” Aitne hymähti. Ben luimisti korviaan. Vaikka se oli hankala myöntää, Aitne taisi olla oikeassa. Monen mielestä Violencen synnit korjattaisiin mitä mainioimmalla tavalla, jos lauma kuolisi omia aikojaan tuskalliseen tautiin ilman että kenenkään muun tarvitsisi edes kastaa kaviotaan vereen. Mutta juonittelisiko Ticho sellaista? Aderlin ehkä, mutta ei Ticho.
”Etkö usko että Ticho haluaa auttaa meitä?” Ben kysyi. Aitne hymyili.
”Ticho on jo auttanut meitä. Vicente tuli itse varoittamaan meitä sairaudesta. Tichon auttamishalut saattavat loppua yllättäin. Siksi haluan antaa kolmikollemme lisää aikaa”, Aitne jatkoi, ”Enkä halua luottaa vain Tichon ystävällisyyteen. Jos vieraileva kolmikko ei saa mitään selville, eikä Ticho ole halukas auttamaan, meillä on edelleen etulyöntiasema Aderliniin”, Aitne jatkoi.
”Dani?” Beniä kylmäsi kun Aitne nyökkäsi. Ehkä Aderlin vaihtaisi Danin hengen ja terveyden taudin parannuskeinoon.
”Dania tuskin tarvitsee vahingoittaa millään tavalla, hänhän on vaarassa kuolla sairauteen niin kauan kun on meidän osaamattomien käsissä”, Aitne vastasi rauhoittavasti Benille. Ilmeisesti upseerin naamasta oli näkynyt ruunikon ajatukset.
”Ehkä murehdin turhia, toivon vain että Safiira, Deimos ja Diana ottavat kaiken irti vierailustaan, niin hyvässä ja pahassa”, Aitne huokaisi. Ben nyökkäsi. Parantaja ilmeisesti pelkäsi, että he jäisivät puille paljaille, jos vierailijat palaisivat liian pian.

”Deimos halusi raportin jos sairastuneita tulee… Rikotaanko me käskyä vai?” Ben jatkoi.
”Emme. Voimme lähettää jonkun lähettämään viestin. Voimme kertoa ihan vain totuuden; jotkut ovat saattaneet sairastua, ja tilanne on vielä hallinnassa, heidän ei tarvitse tulla kotiin. Ehkä viestinviejä pääsee jonkun vierailijan kanssa kahden kesken, ja voi kertoa minun huoleni parannuskeinosta. Vierailijat päättäkööt sitten keskenään mitä tekevät. Minusta parannuskeinoa olisi parempi ensin etsiä vähin äänin… Jos mitään parannuskeinoa edes on”, Aitne sanoi. Ben nyökkäsi.
”Älä lähetä ketään vielä minnekään. Haluan puhua myös Igorin kanssa, emme voi päättää tällaisia asioita hänen selän takanaan”, Ben sanoi. Tuntui oudolta käskyttää vanhaa tammaa, mutta Benin yllätykseksi vanhus vain nyökkäsi.
”Sopii”, Aiten sanoi. Ben kääntyi ja lähti johdattamaan sairaita niille varattuun luolaan. Vietyään ne sinne, ja selvennettyään miten heitä hoidettaisiin, Ben etsi muutaman hevosen hakemaan sairaille jo valmiiksi vettä, ruokaa, yrttejä Aitnelta sekä vartioimaan luolaa, ettei sinne eksyisi kukaan sairaista tietämätön. Asioita ei varmaan tarvinnut kuuluttaa, juorut kulkisivat nopeasti. Vasta sitten Ben lähti etsimään Igoria. Olikohan musta ori luolassaan? Ben muisti ihan liian myöhään, että Igor oli nimenomaan eilen sanonut nukkuvansa muualla, koska varsat nukkuivat nyt orin luolassa. Ben käveli kuitenkin luolaan jossa nuoret olivat.
”Ancelika? Faijer?” Ben huhuili, nuoret näyttivät nukkuvan(?). Zera ei ollutkaan niiden seurassa. Oliko Igor hakenut jo tyttärensä jonkun toisen vahdittavaksi?
”Tiedättekö missä Igor on? Onko hän hakenut Zeran?” Ben kysyi, jahka nuoret heräisivät.

//Ancelika? Faijer?

Nimi: Lacritsi

23.11.2018 20:22

Deimos - Violence

Friisiläinen käppäili pienen välimatkan kera viistosti ruunikon tamman takana ja kuunteli Varianan sanoja. Jos ei tarkasti,niin ainakin hirveän keskittyneenä. Kaksi pesää, eritasoisia sairastuneita? Deimos ei ollut ihan varma miten saisi tuon tiedon iskostettua pääkoppaansa, mutta ainakin heinien jakaminen onnistuisi, olisi nykyiselle levitaatiolle suorastaan liiankin helppoa. Heidän saapuessa leiriin Deimos painoi selästä kurkkivan levitaatio pois tästä maailmasta. Säästäkööt voimiaan vähän. Deimoksella oli uneton yö takana, ja olisihan se noloa jättää aloitettu homma kesken vain sen takia, että levitaatio ei jaksanut. Deimos hymähteli jotain merkiksi että kuunteli mitä Variana sanoi.
"Onnistuu", Deimos vastasi lyhyesti Varianan antamaan tehtävään. Vai heiniä? No oli se tyhjää parempi. Ori vilkaisi taakseen. Vasta nyt Deimos huomasi Dianan ja Dianan seurassa olevan orin. Minne Diana meni tuon orin seurassa? Hyvinkin mustasukkaiset ajatukset pulpahtivat pintaan, mutta Deimos toppuutteli itseään. Diana ei ollut sellainen tamma. Diana ei antaisi kenenkään koskea häneen. Silti jokseenkin vasten tahtoisesti Deimos jatkoi matkaa, painaen tiukasti mieleensä Heron ulkonäön ja suunnan minne ori oli Dianan kanssa menossa. Ihan varmuuden ja friisiläisen oman mielenrauhan vuoksi. Dianan olisi parempi olla pesällä keskiyöhön mennessä tai Deimos tiesi kenen päätä lähtisi ensimmäisenä hakemaan.

Kaksikon kävellessä sairaiden pesän luo, Deimos joutui viimein irrottamaan katseensa Dianasta, ensinnäkin sen takia, että väkijoukko ja pinnanmuodot alkoivat blokata näköyhteyttä valkeaan tammaan. Deimos käänsi turhautuneena silmänsä eteenpäin, mutta sai pian uuden tuijotuksen kohteen.
Luolan edessä oli selvästi jokin vartija. Tai ainakin kyseisen vartijatamman olemus viestitti vahtihomman selkeästi Deimokselle. Harmaan vartijatamman edessä oli joku valkea hevonen, myöskin tamma. Kyseinen kaksikko keskusteli, ei kiihtyneesti tai mitään, mutta ainakaan valkea tamma, -joka selvästi olisi halunnut mennä pesään-, ei näyttänyt tyytyväiseltä.
"Minä olen käynyt täällä päivittäin... Ai Variana käski? Ei, ei, ihmettelen vain.... Voin minä tulla myöhemminkin, ei minulla mitään kiireellistä asiaa olisi ollut, en halua sinulle vaikeuksia", valkea tamma puhui reippaaseen ääneen, vastaillen vartijan pahoitteleviin sanoihin. Sitten valkea tamma pyörähti reippaasti ympäri ja oli törmätä Deimokseen joka sattui juuri sillä kohdin kävelemään. Deimos pysähtyi, tamma pysähtyi.
"Hupsista", tamma naurahti niin -Deimoksen mielestä iljettävän- pirteästi että se vain syvensi Deimoksen tämän hetken kovin ilotonta ilmettä. Deimos oletti, että tamma siirtyisi hittoon siitä tieltä, ja Deimos pääsisi jatkamaan matkaansa, mutta ei. Ämmä seistä nökötti paikallaan, ei edes siirtynyt siitä viiden sentin päästä Deimoksen naamasta. Deimos laski ärtyneen katseensa alaviistoon, itseään reippaasti pienikokoisempaan tammaan. Tamma ei edes katsonut Deimosta kasvoihin vaan hyvin tahdittomasti mittaili katseellaan Deimoksen kehoa päästä kavioihin. Eipä se Deimosta tosin loukannut tai edes kiinnostanut, ori harrasti itsekin moista. Nyt tamma oli kuitenkin tiellä, Deimos halusi päästä käyttämään levitaatiota entistä kipeämmin, koska tunsi ärsyyntymiskynnyksensä vain laskevan, kiitos melkein naamalla olevan tamman takia. Hetken mielijohteesta Deimoksen teki mieli antaa tammalle oikein mojova pääpusku, tai napata kurkusta kiinni tai tehdä jotain ettei ämmä ikinä enää tulisi tielle. Hmh, eipä tullut siinä suutuspäissään miettineeksi, että olisi helpompaa itse siirtyä sivuun ja vaikka kiertää tamma, kun ei tuo tamma näyttänyt itse aikovan liikkua minnekään. Deimos puristi leukansa yhteen. Tamma ei ollut tehnyt mitään väärää, loukannut Deimosta mitenkään, ja friisiläinen tiesi sen. Jokin vain pisti ihan hiivatisti vihaksi ja hetkellisesti tuo valkea tamma tuntui hyvältä keinolta. Deimos ei halunnut käydä edessään seisovan hevosen kimppuun. Ensinnäkin tamma ei ollut tehnyt mitään, joskin oli löhempänä kuin laki salli. Deimos ei myöskään halunnut puolta leiriä niskaansa tai tulla potkittua hyvin nöyryyttävällä tavalla pihalle leiristä, vierailuhan siihen päättyisi. Lisäksi Deimos ei todellakaan tiennyt voisiko lopettaa, jos pääsisi alkuun. Jos Deimos antaisi periksi ensimmäiselle impulsiiviselle ja väkivaltaiselle ajatukselle, niitä tulisi varmasti vain lisää ja lopulta pelkän puskemisen sijaan Deimos varmaan suolistaisi tamman tähän paikkaan. Eikä Deimos varmasti pystyisi pitämään hampaitaan erossa niistä, jotka tulisivat väliin, jolloin loukkaantuneita ja kuolleita tulisi varmasti useita. Deimos luultavasti lopettaisi vasta kun olisi joko liian väsynyt tai haavoittunut potkaistakseen enää ketään. Vahingoittuminen ei houkutellut, vammautunut takajalkakin oli vasta alkanut näyttää toipumisen merkkejä, jokin joukkotappelu tekisi Deimoksesta taas jalkaramman. Ei kiitos.

Valkea tamma nosti katseensa Deimoksen ärtyneen näköiseen pärstään, varmaan autuaan tietämättömänä siitä että Deimos oli ehtinyt miettiä jo jotain puolen leirin lahtaamista. Deimos tosin keskittyi hetkeksi kuuntelemaan omaa kiihtynyttä pulssiaan, joka jyskytti selkeänä ja vahvana jännittyneitä kaulalihaksia vasten. Vasta nyt Deimos näki ensikerran kunnolla tamman kasvot. Ja holy s... Noita kasvoja piti katsoa uudemman kerran. Ne olivat niin hätkähdyttävät. Haha, eivät kauniit ainakaan Deimoksen mieltymyksen mukaan, vaan erikoiset, oudot.

Valkean tamman silmien pupillit olivat läpikuultavat, hennon punertavat ja niitä reunisti hätkähdyttävän räikeän punaiset iirikset. Tamman valkea karva ja vaaleanpunainen iho olivat niin ohuet ja läpikuultavan näköiset, että sinertävät verisuonet paistoivat silmien ympärillä, kaulassa, jaloissa ja paikoitellen muuallakin kehossa. Punaiset silmät, sairaalloisen vaalea iho? Villi veikkaus; tuo tamma oli albiino.
"Oletko sinä se Deimos?" Melko pienikokoinen tamma kysyi uteliaana, hymyillen, yhä niin llähellä että Deimos tunsi tamman hengityksen naamassaan.
"Olen", Deimos murahti, vittuako orin identiteetti tammalle kuului? Vaikka Deimos vaikutti varmasti albiinostakin tylyltä ja haluttomalta juttelemaan, tamman ilahtunut hymy leveni vain entisestään.
"Tobias on puhunut sinusta paljon... Muistatko Tobiaksen?" Tamma jatkoi pirteästi. Tobias? Puhunut? Mitä? Kuka tuo tamma oikein oli? Deimos siristi varautuneesti silmiään.
"Muistan", Deimos murahti jälleen, ja jälleen tammaa ei orin vähäpuheisuus haitannut ollenkaan.
"Sehän on hyvä! Oletteko te menossa sairaiden luokse? Käy ihmeessä tervehtimässä Tobiasta, hän ilahtuisi siitä hirveästi. Hän on tuolla pesän perällä, sinne pääsee turvallisesti vasemmalta sivusta ja..." Tamma puhui nopeasti iloisella äänellään ja taisi ehtiä välissä nyökätä tervehdyksen Varianallekin.
"Kuka sinä olet?" Deimos keskeytti tamman kesken sen puheen.
"Minä? Olen Lena. Tobias on kumppanini", albiino vastasi. Deimoksen oli pakko höristää hämmästyneenä korviaan. Tuo tammako oli Lena? Johan oli Tobias löytänyt oudon tamman. Albiino ja köytökseltäänkin vähän... outo. Tai sitten tuollaista menoa ja puheliaisuutta kutsuttiin iloisuudeksi, hmph. No ainakin tamma sopi Tobiakselle, Deimoksen muistikuvan mukaan Tobiaksellakin oli joskus olla vähän kummallisia mielipiteitä joistain asioista.
"Mutta minä päästän teidät jatkamaan hommia. Tulen sitten myöhemmin katsomaan Tobiasta", Lena sanoi, nnyökkäsi niin Deimokselle kuin Varianallekin ja jatkoi matkaansa Deimoksen ohi. Deimos vilkaisi tamman perään. Olikohan se aina tuollainen... iloinen? Ainakaan näin lyhyen kohtaamisen jälkeen Deimos ei osannut sanoa pitikö, vai inhosiko tammaa.
"Krmh, ne heinät", Deimos selvitti ärtyneenä kurkkuaan, ja puhui joko itselleen tai Varianalle jos ruunikko tamma oli vielä siinä lähistöllä. Deimos käveli varautuneen katseen kera kohti luolaa, mutta pääsi ongelmitta -luultavasti Varianan luvalla- harmaan vartijan ohitse.

Kuumeen ja sairauden löyhkä iski vasten kasvoja jo ennen kuin Deimos oli saanut yhtäkään kaviota mahtavan jättipuun alle tehtyyn pesään. Viereisestä kriittisten pesästä haju oli vielä kamalampi, mutta tuttu ja turvallinen kuoleman haju leijui hentona. Olikohan siellä nytkin ruumiita? Hevosen ruumiin siirtäminen olisi hauskaa. Toistaiseksi Deimos oli nakellut vain suden raatoja.
Valtavassa pesässä oli rivi rivin jälkeen petejä, joilla makasi sairaita. Niin tämäkö oli ei hälyttävää apua tarvitseva? Oikeastaan kukaan ei ollut jaloillaan, pedeillä makaavista hevosista näki että niillä oli huono olo, moket olivat hiestä märkiä ja yskähdyksien ääni kaikui jatkuvasti. Deimos tunsi katseita turkissaan, ja kuuli nimensä joidenkin suusta mutta friisiläinen ei välittänyt, vaan etsi pienen hetken ajan kauimmaisista hevosista kellertävää turkkia, mustaa harjaa. Takana oli joku kuvaukseen sopiva, mutta lyseinen hevonen oli kasvot pois tästä suunnasta, eikä Deimos voinut olla varma. Deimos kuitenkin näki Lenan tarkoittaman, metrin tai parin levyisen väylän pesän vasemmalla laidalla. Deimos ei mennyt sinne, vaan vilkaisi Varianaa ja sitten heinäkasaa sisäänköynnin vieressä. Kai tässä voisi jo aloittaa? Ei Deimos halunnut olla täällä koko iltaa, joten antoi Variana millään eleellä lupaa tai ei, Deimos kutsui jo mielessään levitaatiota. Aina yhtä innokkaana ja voimakkaana kuin aina, savumainen, paljaalle silmälle näkymätön aine ilmestyi pyörimään kerälle Deimoksen selälle, kiersi yhtä päätään orin etujalkaan, ja toinen pää kiipesi jo kohti niskaa. Mutta mikä tärkeintä, melkein kuin jokin pesusieni, se imaisi jo nyt itseensä fyysistä sekä psyykkistä energiaa. Deimos käänsi katseensa heiniin.
*Mene*, ori käski mielessään, ja levitaatio ampaisi halukkaana ilman halki heinien kimppuun.
*Älä riko niitä, pieniä tuppoja, ettei mene turhaa hukkaan*, Deimos jatkoi mielessään, tarkkaillen levitaation toimia. Puoli heinäkasaa nousi melkein metrin verran ilmaa, ja levitaatiota havaisematonkin saattoi seurata levitaation puuhia, kun ilmassa oleva heinäkasa repesi levitaation toimesta palasiksi. Pienemmät palaset levitaatio pyöritti sitten tiiviiksi palloksi, jotta heinää ei tippuisi matkan varrella. Lisäksi se säästi voimia, kun levitaation ei tarvinnut takertua jokaiseen korteen erikseen. Kun jokainen ilmassa, korvien yläpuolelle kohonneista heinäpalloista oli valmis, Deimos käänsi suurieleisesti päänsä ja katseensa sairaisiin. Hahha, monen naamalla oli jokseenkin epävarma ilme. Heinäpallot suuntasivat reippaalla tahdilla sairaita kohti, mutta ihan muiden mielenrauhan vuoksi Deimos muistutti levitaatiota laskemaan heinät rauhallisesti hevosten eteen. Kun ensimäinen erä oli saatu siirrettyä toivon mukaan oikeille hevosille, Deimos teki saman homman uudelleen heinäkasan kanssa ja jakoi ne eteenpäin ja niin edelleen. Joiltakuilta sairailta kuului mutinaa, kun ne kuiskivat toisilleen, mutta Deimos onnistui kuulemaan jopa pari kiitosta, kun heinää tipahti naaman eteen. No, ei Deimos tästä yhdestä kohtaa kuullutkaan kuin muutaman ensimmäisen rivin sanoja. Jakamisessa ei kauaa nokka tuhissut, koska levitaatio kykeni hoitamaan päälle kymmenen hevosta kerralla muutamassa sekunnissa. Vain sen kellertäväturkkisen, mustaharjaisen hevosen kohdalla Deimos viivytteli. Siinä missä muut olivat tuijotelleet hyvinkin tarkasti mitä lentävät heinät tekivät, ruunivoikko tuolla takana ei ollut edes liikkunut, vaan makasi yhä kasvoit poispäin. Joko se nukkui tai oli kuollut pentele. Deimos joutui tönimään sitä lapaan heinäpallolla, ennen kuin ruunivoikko huojentuneesti alkoi liikkumaan. Ruunivoikon wtf-ilme oli näkemisen arvoinen, kun se tajusi tönijän olleen heinäpallero. Nyt kun Deimos näki kasvot, friisiläinen ei ollut vieläkään varna oliko se Tobias. Viime näkemisestä oli kuitenkin yli viisi vuotta, siinä ajassa ehtisi vanheta ja vaihtaa turkinkin sävyä. Mutta sitten ruunivoikon silmät kiinnittyivät Deimokseen ja Deimoksen nyökättyä lyhyen tervehdyksen siihen suuntaan, ruunivoikko Tobias nosti kasvoilleen tutun virneen. Se oli Tobias. Deimos ei vastannut virneeseen, vaan käänsi katseenaa Varianaan. Tobias oli ollut itseasiassa viimeinen heinää tarvitseva tässä pesässä.
"Teenkö vielä jotain muuta?" Deimos kysyi ruunikolta tammalta.

//Variana? Taci?

Nimi: Diana-Violence ja Variana-Ticho

20.11.2018 23:50
D:
Oletin Deimoksen epävarmuuden takia, että toinen kieltäytyisi seuraamasta Tichon tammaa, mutta ei. Tuo suostui seuraamaan Varinanaa. Tamma nyökkäsi friisiläisorille ja lähti kävelemään leiriin. Halusin estää Deimosta, mutta tuo oli selvästi tehnyt päätöksensä. Ehkä toisella oli jo parempi olo.
"Nähdään" vastasin väläyttäen pikaisen hymyn. Heroksi kutsuttu vaalea ori tuli luokseni, jolloin hymy katosi.
"Osaatko tapella?" tuo kysyi.
"Osaatko hengittää?" kysyin tuhahtaen ja lähdin kävelemään itsekin leiriin Variana ja Deimoksen perässä.
"No me yleensä joko olemme partiossa, juttelemme tuttujemme kesken tai harjoittelemme taistelua. Ehkä sinulla on erilainen tekniikka kuin minulla" Hero vastasi loukkaantumatta näsäviisaasta vastauksestani.
"Tekniikkani on pysyä hengissä. En tarvitse taistelutoveria sen oppimiseen" huomautin.
"No, jos vaikka esittelisin sinut muutamalle, juttukavereita on aina hyvä olla" ori vastasi ja leirissä nyökkäsi kohti hevoskaksikkoa. Vilkuilin Deimoksen perään(?), toivoin, että toinen ei menisi sekaisin sairaiden keskellä.
"Ehkä juttelu hiljaisuuden voittaa" myönsin Herolle ja seurasin tuota kaksikon luokse.

V:
"Sairaat on jaettu kahteen ryhmään, kriittisiin ja ei hälyttävää apua tarvitseviin. Heille tarkoitettu ruokavarasto on heti sisäänkäynnin vieressä, vettä pitäisi hakea ulkopuolelta. Ymmärtääkseni pystyt liikuttamaan esineitä ilman kosketusta. Voisit siis aloittaa sillä, että jaat ruokaa vähemmän sairaille. Pahasti sairastuneet eivät syö hirveästi, joten parantaja antaa heille yrttejä, jotka pienellä määrällä täyttävät mahan" selitin mustalle friisiläisorille samalla, kun kävelin kohti sairaiden pesää. Oletin, että ori seuraisi kiltisti perässä ja kuuntelisi tarkkaan.

Nimi: Lacritsi

06.11.2018 08:14
Deimos - Violence

Hei wou seis, hetkinen! Töihin nyt heti? Ilman Dianaa? Deimos käänsi korvansa pahastuneena luimuun. Deimos oli luullut että tuo ruunikko näyttäisi vain missä sairaat olivat, ja nytkö Deimos joutuisikin roikkumaan loppupäivän siellä? Hmph, kaipa tänne oltiin tultu sitä varten, mutta oliko tämä paras hetki kokonaiselle työpäivälle? Ja vieläpä ilman Dianaa. Miksi tamma ei muka voisi tulla mukaan? Deimos vilkaisi valkeaa tammaa joka näytti yhä oudolta. Deimos olisi mielellään käyttänyt Dianan apua, jotta edes tietäisi kuka sairaista oli todellinen. Mistä sitä tiesi, että Deimos kuvittelisi vaikka pari haamuhevosta sinnetänne? Yrittäisi antaa vettä jollekin kivelle? Diana naurahti keskustelulle tässä välissä, mutta Deimos pysyi huolestuneen näköisenä eikä edes nykäissyt suupieltään vahtimiskommentille, vaikka muutoin se olisi varmasti ollut huvittava. Deimos ei ollut ollenkaan varma oliko fiksua mennä. Hetkinen, toimiko levitaatio edes? Haha, Deimoksen ei tarvinnut kuin ajatella apuriaan, ja levitaatio oli jo nostanut muodottoman päänsä ylös orin selällä. No ainakin se toimi. Levitaatio tuntui jopa pelottavan vahvalta, varsinkin nyt kun Deimos ei tuntenut omaa oloaan kovin varmaksi. Pystyisiköhän levitaatiota käyttämään mitenkään apuna sen selvittämiseen, puhuiko Deimos vain ilmalle vai jollekin elävälle? Ei Deimoksen mieleen tullut mitään kovin järkevää keinoa hyödyntää levitaatiota. Nakkaisiko ori jokaista epäilemäänsä jollain sammalpallolla ja katsoisi menisikö sammal läpi vai ei? Äh, ei kuulostanut kovin järjevältä keinolta.
"Käyn ainakin katsomassa", Deimos vastasi kuitenkin, vaikka vilkaisikin Dianaa epävarmana. Ori halusi saada tietää missä edes työskenteli, joten voisi tulla myöhemmin ominpäin tekemään jotain hyödyllistä. Ja ehkä jonkin tekeminen auttaisi mahdollisesti hankalaan oloon. Tai siis, nimenomaan jonkin tekeminen auttaisi, huonon olon kanssa kun ei meinannut pysyä paikoillaan ja yleensä Deimoksen teki ahdistuksen tai ärtymyksen vallassa mieli hakata jotain, tai joku. Levitaatio kulutti energiat nopeasti alas ja pitäisi ehkä aggressionkin kurissa. Ehkä. Deimos yritti painaa Dianan vieraat kasvot mieleensä vielä kerran, mutta tiesi jo arvuuttelemattakin, ettei tunnistaisi tammaa enää, kunhan Diana olisi kerran kadonnut näköpiiristä.
"Nähdään pesällä", friisiläinen totesi Dianalle päätöksensä tehneenä. Ori oli kunnossa ja ainakin vähän järkevä jos ei täysin järjissään tällä hetkellä. Deimos käänsi katseensa ruunikkoon tammaan ja kääntyi takaisin kohti leiriä. Tuo tamma näyttäkööt tietä.

Nimi: Diana-Violence ja Variana-Ticho

05.11.2018 23:16
Variana:
"Heinällä ja vedellä on hyvä aloittaa. Parantajamme auttaa sinua kyllä kunhan hänellä on siihen aikaa. Voitte seurata minua, toki vain Deimos on sallittu, joten sinun pitää keksiä jotain muuta tekemistä" puhuin valkoiselle tammalle, joka alkoi rentoutua hieman, muttei täysin. En tiennyt, mikä sai violencelaisen pysymään jännittyneenä, mutta päätin olla huomioimatta.
"Hero, sinä voisit näyttää valkoiselle vieraallemme, mitä hän voi tehdä silloin kuin ei ole vartiointivuorossa" totesin toverilleni.

Diana:
"Hetkinen, missä vartiointivuorossa?" hämmennyin.
"Et voi vartioida johtajaasi sillä aikaa, kun hän hoitaa sairaita, ja siinä voi mennä kauan. On hyvä olla jotain muuta tekemistä" tällä kertaa ori avasi suunsa. Vilkaisin Deimosta ja naurahdin epäuskovasti.
"Aivan... Sitä vartenhan minä täällä olen" tuhahdin huvittuneesti.
"Mennäänkö?" Ruunikko tamma kysyi Deimokselta.
"Deimos, oletko varma, että sinun on hyvä vielä mennä hoitamaan sairaita?" kysyin orilta vakavana. Jos en kerran voinut mennä hänen kanssaan sairaiden luokse, en voisi rauhoitella oria.
"Tiedän, että olette täällä vapaaehtoisesti auttamassa, ja laumani on siitä kiitollinen, mutta monella ei ole enää hirveästi aikaa, jot"
"Älä sitten hoputa. Hoituu paljon nopeammin" tiuskahdin tammalle. Tuo pyöräytti silmiään ja käänsi huomionsa Deimokseen.

Nimi: Lacritsi

03.11.2018 19:13
Deimos - Violence

Kiitokset ruunikolle muistutuksesta. Tobias! Vanha ystävä nousi Deimoksen mieleen, mutta friisiläinen luimisti korviaan. Eihän tässä ollut ehtinyt edes miettiä mitä Tobiaksen kanssa tekisi. Deimos kyllä halusi käydä katsomassa ystäväänsä, mutta ei halunnut Tobiaksen kyselevän viimeisestä 5-6 vuodesta. Ja senhän Tobias tekisi, jos vain muistaisi Deimoksen. Tällä hetkellä ei ehkä olisi viisasta mennä uteliaan tuttavan luokse, mutta... Kyllä Deimos jotekin saisi Tobiaksen tukkimaan turpansa, jos ruunivoikko olisi yhtään se sama Tobias jonka Deimos oli tuntenut. Deimos ei edes tiennyt missä sairaat olivat. Ehkä nuo kaksi ticholaista voisivat valaista asiaa.
"Totta", Deimos myönsi ruunikolle. "Mutta oikeastaan en pääse aloittamaan mitään tehtävää ilman apua. En edes tiedä missä sairaita pidetään, ja ilman parantajan opastusta en osaa antaa heille muuta kuin vettä ja heinää", Deimos jatkoi.
"Ehkä te voisitte auttaa edes vähän alkuun ja näyttää sairaat?" Deimos kysyi sitten.

Nimi: Diana-Violence ja Variana-Ticho

03.11.2018 18:27
Variana
Violencen johtaja tuntui rentoutuvan, mutta valkoinen tamma oli selvästi jännittynyt. En sitä hirveästi ihmetellyt, olihan toinen vieraan lauman reviirillä. En minäkään luottaisi Violencelaisiin, jos olisin samassa tilassa.
"Teimme tehtäviämme laumalaisina. Ymmärtääkseni teilläkin on täällä paljon tehtävää, että en usko teillä olevan hirveästi aikaa kävelyille" totesin. Olin saanut kuvan, että Vicente arvosti vieraitamme, joten päätin kohdella heitä kuin muita Tichon laumalaisia. Sen avulla välttyisimme varmemmin ongelmilta.

Diana
Deimos ei ollut parhaassa mielentilassa, joten en nauttinut siitä, että Ticholaiset jäivät puhumaan kanssamme. Deimos kuitenkin näytti olevan tilanteen tasalla, mutta olin silti hieman jännittynyt. Deimoksen tuntien tilanne saattaisi muuttua nopeasti. Olin hieman kiitollinen ruunikkolle tammalle käyttäytymisestäni huolimatta, toinen ei kohdellut meitä vihollisina. Ehkä tässä ei kävisi kuinkaan.

Nimi: Lacritsi

03.11.2018 17:20
Deimos - Violence

Dianakin näytti huomaavan jotain. Hyvä, ei enempää harhahevosia kiitos. Dianan kääntäessä katseensa oikealle puolelleen, Deimoskin siirsi katseensa sinne ja näki muutaman hevosen. Deimos luimisti korviaan, mutta vilkaisi pikaisesti Dianaa. Dianakin katsoi siihen suuntaan, tammakin näki ne. Deimoskin saattoi rentoutua vähän. Ei Deimos kyllä olisi kaivannut ticholaistenkaan seuraa, mutta olivat ticholaiset parempia kuin harhat. Ruunikko ticholaistamma kysyi juuri sen mitä Deimos odottikin, mutta mitä Deimos ei odottanut, oli tamman neutraali äänensävy.
"olimme menossa kävelylle", Deimos vastasi varmanoloisesti ensimmäisen selityksen mikä tuli mieleen. Eikä se nyt ihan valhettakaan ollut. Deimosta vain turhautti se, ettei ollut yhtään varma uskoiko tamma selityksen vai ei. Deimos ei olisi uskonut, jos se tulisi joltakulta jota ori epäili.
"Vicente antoi luvan", Deimos lisäsi, toivoen ettei tästä tulisi jotan typerää sanaharkkaa, tai uutta saattopartiota. Kolmas hevonen oli kuitenkin jo lähtenyt takaisin leiriä kohti, ja oikeastaan koko tichokolmikon rauhallisuus yllätti Deimosta.
"Entä te?" Deimos jatkoi, kun ei muuta sanottavaa keksinyt. Olivatko hevoset olleet rajapartiossa? Ainakaan ruokaa ja tarvikkeita ne eivät olleet menneet keräämään, koska ne eivät kantaneet mitään. Tosin, Deimoksen huomion kiinnitti erityisesti paikalle jääneen orin multaiset jalat.

Nimi: Diana-Violence ja Variana-Ticho

03.11.2018 15:39
Diana:
Tuntui oudolta ajatella, miltä maailma tällä hetkellä näytti Deimoksen silmin. Olin kuitenkin iloinen, että ori uskoi, että minä olen minä, enkä kukaan muua, vaikka toinen ei sitä tällä hetkellä nähnytkään. Yllättäen Deimos kysyi, oliko täällä ketään. Olinko kadonnut toisen harhasta kokonaan? Sitten kuulin liikettä oikealla puolellani, jolloin taitoin korvani luimuun ja käännyin katsomaan äänen suuntaan.

Variana:
Hautaus oli sujunut hyvin, ei ongelmia. Olin palaamassa apureiden kanssa leiriin, kun kuulin puhetta lähellä leiriä. En tunnistanut ääniä, joten luimistin korvani, olivatko vieraat jälleen karkaamassa? Olin kävelemässä ensin suoraan paikalle, mutta pysähdyin, kun sain puhujat näköpiiriini. Se oli se valkoinen tamma tältä aamulta. Ja Deimos...
"Mutta se olet sinä" kuulin friisiläisorin sanovan valkoiselle tammalle. Oliko noilla kahdella jokin salainen romanssi? Naurahdin hiljaa ajatukselleni, mutta se ilmeisesti oli tarpeeksi herättääkseen kaksikon huomion. Valkoinen tamma jopa tuijotti suoraan suuntaamme. Nyökkäsin apureilleni ja kävelimme rauhassa kaksikon luokse.
"Löysit ilmeisesti johtajasi" totesin valkoiselle tammalle. Tuon korvat pysyivät tiukasti niskassa kiinni, mitä en ymmärtänyt. En minä piilotellut tai hyökännyt. En edes käyttäytynyt millään tavalla ylimielisesti, vaikka mielestäni vieraamme eivät ansainneet Vicenten käskemää hyvää kohtelua.
"Mitä teette leirin ulkopuolella?" kysyin edelleen täysin neutraalilla äänensävyllä. Hero pysyi vierelläni, mutta Ted käveli kaikkien ohitse leiriin. En estänyt oria, tuskin tässä mitään ongelmaa syntyisi.

Nimi: Lacritsi

03.11.2018 12:22
Deimos - Violence

Ori höristi korviaan, tamman äänen alkaessa kuulostaa enemmän tutulta. Deimos nosti päänsä Dianan ottaessa askeleen taaksepäin, mutta sai pettyä. Valkoisen tamman kasvot olivat yhä vieraat. Siitä syystä Dianan hymyyn ja kosketukseen oli jokseenkin kummallista vastata, mutta Deimos vastasi kuitenkin. Niin turvan kosketus kuin hymykin oli kuitenkin vaisu. Deimos hymähti huvittuneesti, Dianan puhuessa puuasiasta. Tuo kuulosti juuri sellaiselta mitä Diana saattaisikin sanoa.
"Äänesi kuulostaa sinulta, mutta et edelleekään näytä... tutulta", Deimos sanoi, katsoen yhä tiiviisti tamman kasvoja, mutta ei nähnyt niissä silti oikein mitään Dianasta muistuttavaa.
"Mutta se olet sinä", Deimos hoksasi lisätä perään tarkennusta siitä mitä ajatteli. Diana oli tuossa mutta ei vain.. öh.. Dianan näköisenä? Hämmentävää. Deimos aikoi jatkaa puhumista mutta jännittyi ennen kuin sai yhtään sanaa pihalle suustaan. Yhtäkkiä orille oli vain tullut kamalan voimakas tunne siitä, että joku oli lähistöllä.(Variana?)
"Onko täällä joku?" Deimos muotoili hiljaisen kysymyksensä tahallisesti noin. Ori ei katsellut ympärilleen ja yrittänyt etsiä sitä mikä lähellä ikinä olikaan. Kaipa se oli tapa, ettei friisiläinen halunnut heti antaa ilmi huomanneensa seuraajaa. Olihan ori hermiaikoina joutunut ties millaisen sakin vainoamaksi.

Nimi: Diana-Violence

03.11.2018 01:40
Deimos uskoi minua, ainakin vähän. Pysyin hiljaa ja annoin Deimoksen tehdä omat johtopäätöksensä ensin. Annoin orin koskea lapaani, toinen ei ollut enää agressiivinen, uskalsin jo rentoutuakin vähän. Hymykin nousi kasvoilleni, myötätuntoa taustalla.
"En tiedä, miten voisin todistaa sinulle, että olen aito, enkä harha, mutta lupaan yrittää" sanoin, ottaen askeleen kauemmas. Katsoin hetken lempeästi oria ja koskin tuon turpaan(?) omallani.
"Ja voin luvata, etten ole puu. Olen liian energinen seisoakseni vain paikallani" naurahdin hiljaa. Tuntui että koettelemukset eivät loppuneet, mutta samalla olin yhä varmempi, etten luovuttaisi Deimoksen suhteen. Hän tarvitsi minua ja taisin minäkin häntä. Ehkä aikanaan saisimme elää rauhassa...

Nimi: Lacritsi

03.11.2018 01:22
Deimos – Violence

Friisiläinen tutki tarkasti katseellaan tammaa, kuin odottaisi oikean Dianan vain ilmestyvän jostain, vain vaihtavan paikkaa tuon tuntemattoman tamman kanssa. Mutta samalla orin ajatuksia kalvasi se, että tämä saattoi olla vain jokin typerä juoni. Jos tämä olisi juoni, Deimos tappaisi tuon hemmetin.. Dianan selityksenkin aikana Deimos luimisteli kahden vaiheilla. Tämä saattoi olla juoni, tai sitten tuo tamma oli Diana. Tai sitten täällä ei ollut oikeasti ketään ja Deimos puhui itsekseen. Ei, Vicente oli puhunut tammalle pesässä, sittenhän… Voisiko Deimos kuvitella senkin? Oliko heistä kukaan edes tullut pesälle?
Diana kuitenkin puhui niin vakuuttavasti, että Deimos luopui ajattelemasta juonta. Joko Diana oli tosiaan tuossa, tai sitten Deimos oli metsässä yksin. Viha alkoi poistua orin kasvoilta, epävarmuuden tieltä.
”Diana”, Deimos sanoi alistuvasti. Oli hankala kutsua tammaa Dianaksi, kun tuo tamma ei edes näyttänyt Dianalta. Ori ei edelleenkään ollut varma oliko tämä nyt todella tapahtumassa vai ei. Sille tunteelle Diana ei kuitenkaan vois tehdä mitään, se kyllä selkeytyisi ajan kanssa.
”Luulen, että se olet sinä”, Deimos jatkoi. Ori vilkuili tammaa epävarmana, mutta myös pahoittelevana, olematta ihan varma, kumpi ilme olisi sopivampi.
”En tiedä… Ehkä puhun nytkin itsekseni, etkä olet täällä”, Deimos jatkoi. Mahdolliselle harhalle puhuminen ei kiehtonut, mutta jos se sittenkin oli Diana, olisi siitä varmaan jotain hyötyä. Deimos otti muutaman varovaisen askelen eteenpäin, ja kurotti turpaansa kohti tamman lapaa kokeilevasti, jos Diana vain antaisi. Ei Deimos olettanut harhan siitä vain katoavan ilmaan tai mitään sellaista, mutta tammaan koskeminen tuntui paremmalta. Deimos tunsi tamman turkin ja lämmön. Se tuntui rauhoittavalta.
”Ehkä olen puhumassa jollekin puulle tai jotain”, Deimos naurahti hermostuneesti, yhä tamman lapaan koskien.

Nimi: Diana-Violence

03.11.2018 00:49
Siinä kävellessä yritin vain miettiä, että Deimos oli varoittanut minua tästä ja että tiesin mihin olin ryhtynyt. Nyt kuitenkin, kun totuus oli suoraan silmien edessä oli vaika olla ajattelematta, että jättäisin Deimoksen, Jerryn ja Violencen kauas taakse ja unohtaisin kaiken. En kuitenkaan juossut pakoon, kun pääsimme leirin ulkopuolelle vaan pysähdyin käskystä. En kääntynyt, mutta ori tulikin etupuolelleni. Deimos esitti kysymyksen, johon toivoin osavani vastata.
"Et ole kertonut ymmärtääkseni kenellekään muulle, että sinulla oli kumppani nimeltä Miracle ja varsa Lucy. Tapoit Miraclen, ja sen takia minulla on ollut epäilyjä sinua ja suhdettamme kohtaan. Puhuimme siitä, miten et voisi taata, ettet koskaan satuttaisi minua, et sen jälkeen mitä Miraclen kanssa oli tapahtunut. Näet harhoja ja uskon, että näet harhaa juuri nyt... Minä rakastan sinua Deimos, ja vaikka tiedän, että tämä ei ehkä tule olemaan viimeinen kerta, kun näet harhoja ja sen takia koet tarpeelliseksi satuttaa minua, en voi pysyä erossa sinusta. Minä välitän sinusta ja minua inhottaa, että joudut elämään näiden harhojen kanssa. Ja jos tarvitset vielä lisää todistusta, siskosi nimi oli Phobos, menetit hänet nuorena ja vanhempasi vielä nuorempana. Jerry, joka nyt on tätisi suojeluksessa, haluaa meidät molemmat kuoleena. Ja kun pussasit minua ekan kerran, minä karkasin, mutta nykyään vaikka kaikki merkit käskevät minua lähtemään, minä jään ja toivon, että uskot minua", selitin pitkään ja hartaasti ja hieman jännittyneenä. Tunteeni joikaisesta aiheesta kuului selvästi äänestä ja näkyi katseestani. En tiennyt, mitä teksiin, jos Deimos ei vieläkään uskoisi minua kaiken sen jälkeen, mitä olin kertonut.

Nimi: Lacritsi

03.11.2018 00:06
Deimos - Violence

Vaikka tamman silmät olivat kokoajan orissa kiinni, Deimos ei kunnioittanut sitten yhtään Dianan tai ticholaisen henkilökohtaista tilaa, vaan pysyi joka askeleessa mukana lähietäisyydellä. Tarpeeksi lähellä että ehtisi napata edes jostain kiinni tai ehtisi purra edes kipeästi jos tamma pinkaisisi karkuun. Mutta, tamma ei tehnyt niin. Hmh, Deimos oli olettanut että tamma karkaisi heti ensimmäisenä laumatoveriensa luokse, kun pääsisi ulos pesästä. Niin ei käynyt. Mutta tamma hidasti aukion tapahtumien vuoksi, ja sai Deimoksen melkein kiinni kylkeensä. Ala mennä, Deimos varoitti mielessään ja luimisteli korviaan. Onneksi Diana jatkoi kävelyä ja hieman rentoutuneenpana Deimos antoi tamman jatkaa matkaa vähän pidemmällä välimatkalla. Siinä ohimennen Deimos ehti myös nähdä mitä aukiolla tapahtui. Hyvä Vicente, papastahan kuoriutui ihan uusia puolia. Mutta Deimos ehtisi tuntea mielihyvää siitä myöhemminkin. Deimos käänsi katseensa Dianaan ja seurasi tammaa pihalle. Deimos ei kuitenkaan antanut Dianan kävellä kovin pitkälle.
"Pysähdy", Deimos sanoi edellä kulkevalle tammalle äreyttä äänessään. Mikäli Diana pysähtyisi, kiertäisi Deimos tamman etupuolelle, katse tiukasti Dianassa kiinni.
"Mistä tiedän, että sinä olet Diana?" Deimos kysyi epäillen.

Nimi: Diana-Violence

02.11.2018 23:47
Olin hieman pettynyt, ettei Deimos uskonut minua, mutta sitä varmempi olin, ettei tämä voinut jäädä tähän. Katsoin Deimokseen päin koko ajan, ennen kuin olin ulos luolasta. Pysähdyin kuitenkin niille sijoilleni, kun näin, mitä Vicente oli tekemässä upseerille, jonka olin nähnyt aiemmin. Se sai minut hetkeksi muistamaan, että Vicente ei ole sitä miltä näyttää. Vanhus vaikutti mukavalta ja leppoiselta, mutta se mitä näin, todisti, että jos ei tehnyt juuri niin kuin Vicente halusi, sai kärsiä. Pelkkä häpeä huutamisesta ei selvästi ollut tarpeeksi paha rangaistus. Vasta kun huomasin Deimoksen silmäkulmassani(?) tajusin, ettei nyt ollut aikaa miettiä Vicenteä. Siksi lähdin suunistamaan ulos mitään sanomatta. Ja kelle nyt mitään olisin sanonutkaan, eihän Deimos edes tunnistanut minua...

Nimi: Lacritsi

02.11.2018 23:37
Deimos - Violence

Mitä?! Ei, ei tuo ole Diana. Deimos painoi hampaansa yhteen tamman väitöksen edessä. Tuo tamma valehteli, pelleili Deimoksen kanssa, ei tuo... Varsin voimakkaasta epävarmuudesta huolimatta Deimos oli tosissaan aikeissa pistää tamman perumaan päättmät puheensa. Onneksi Diana jatkoi puhumistaan. Deimoksen tietojen mukaan kukaan muu ei tiennyt Deimoksen sanoneen noin Dianalle. Deimos näytti hämmentynyttä naamaa, mutta luimisti taas korviaan. Ehkä Diana oli kertonut jollekulle ja nyt Deimoksen edessä oleva vieras tamma käytti mokomaa tiedonmurusta hyväksi? Ei, ei Diana vaikuttanut sellaiselta. Mutta mistä Deimos tiesi? Mutta ei tämä ihan uusi tilanne Deimoksellekaan ollut. Tämmeistä oli käynyt ennenkin, ettei Deimos tunnistanut jotakuta.
Friisiläinen arpoi hetken ajan mitä tekisi, uskoisiko tamman sanoja ollenkaan vai ei. Lopulta Deimos päätti, että ei uskoisi. Ei ainakaan sataprosenttisesti. Deimos ei tiennyt tätä tammaa, eikä oikeastaan Dianaakaan niin hyvin että osaisi tuosta vain sanoa millainen kukakin oli. Deimos ei pieksisi tätä ticholaista ihan heti, ei ennen kuin olisi täysin varma ettei se vaan puhunut totta. Varautuneen näköisenä Deimos nyökkäsi, ja katsoi vihoissaan Dianaa silmiin, edelleenkään tammaa tunnistamatta. Friisiläinen otti askeleen taaemmas.
"Mene ensin. Ulos leiristä", Deimos puhui jälleen uhkaavalla äänellä. Leirin ulkopuolella olisi rauhallisempaa. Niin tammman tarkkailulle, tai sitten tappamiselle, ihan kuinka vaan.

Nimi: Diana-Violence

02.11.2018 23:05
"Mitä sanoit?" kysyin. En kuitenkaan vaanut vastausta vaan uhkauksen. En kuitenkaan valittanut ja huutanut toiselle takaisin, vaan katsoin hyvin hämmentyneenä, edelleen korvat kuitenkin tiukasti niskassa kiinni.
"Deimos? Kai sinä tajuat, että minä olen Diana? Jos satutat minua, tulet katumaan. Sanoit itse, ettet halua satuttaa minua" sanoin nyt rauhoitellen, ymmärtäen, että Deimos ei tosiaan ollut täysin kunnossa, päin vastoin. Oliko Deimoksen kuoleelle kumppanille käynyt samoin? Oliko Deimos luullut häntä joksikin toiseksi ja siksi tappanut hänet? Minä en kyllä kuolisi ihan niin helpolla, mutta toivoin, ettei tämä menisi tähän.
"Jos et, minä lähden. Mutta pyydän, että tulisit ulos tästä luolasta myös" sanoin pian perään edelleen rauhoittavalla ääenllä, joskin selvästi jännittyneenä. En halunnut satutta Deimosta, mutta tiesin, että en antaisi toisen hyökätä kimppuuni ilman seurauksia. Siksi siis päätin, että olisi parempi, jos voisimme tehdä tämän rauhassa.

Nimi: Lacritsi

02.11.2018 22:57
Deimos - Violence

"Ei Safiira va-" Deimos vaikeni kesken paljastavan lauseen kun Diana jatkoi ärisemistä. Ori vain kohotti toista kulmaansa kuin kysyen, oliko tamma jo lopettanut, kun Diana puhui ulos nakkaamisesta. Hahha, sopi tamman yrittää. Loppua kohden Deimos sen sijaan hämmentyi. Mitä hiivattia tamma oikein höpisi?
"Miksi minä haluaisin sinun kanssasi nukkua?!" Deimos kysyi jopa inhoten ja tuhahti vaimeammin loppuun; "sekopää." Voi jos Deimos vain tajuaisi, että puhuja oli oikeasti Diana, olisi friisiläisen kellossa ihan eri ääni.
Deimos otti taas askelia lähemmäs, samalla uhkaavasti puhuen.
"Nyt. Painu. Ulos tästä pesästä. Minun pitää löytää Diana", Deimos ärisi. Ori ei kys-käskisi enää kolmatta kertaa, seuraavasti viivyttelystä ämmä saisi hampaat nahkaansa.

©2019 Magical nature - suntuubi.com