Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

HUOMIO! Jos koet, että hahmosi on kehittnyt pelin aikana esim. luonteen suhteen, laita se hahmosi hahmolomakkeeseen!! Hahmotiedoissa on nykyään uusi kohta nimeltä Kehitys, joten se kannattaa lukea AINA kun katsoo toisen roolipelaajan hahmojen tiedot!!!

Täällä sitten roolipelataan. Noudata alla olevia ohjeita!
- Älä tapa tai vahingoita kenenkään hahmoa kysymättä. Tai jos yritätä tappaa käytä sanaa yrittää tai merkkiä (?)
- Voit pelata minä tai hän muodossa.
- Laita nimi kohtaan nettinimesi tai hahmosi nimi. Jos laitat hahmosi nimen laita näin:
Esim. Night-Violence
Mutta jos laitan nimi kohtaan nettinimesi, laita hahmosi nimen perään lauma josta hevonen on. Esim.

Nimi: Taneli

Herman-Aderlin
Kävelin metsässä yksi. Raikas ilma heilutti harjaani ja tuore ruoho tuoksui nenääni...

- Kiroilua saa esiintyä, mutta kunhan ei jokatoinen sana.
- Kun hahmosi puhuu, puhe laitetaan näiden väliin Esim: "Moi". Kun ajattelee se laitetaan näiden väliin Esim: #Olen elossa#. Kaikki mikä ei kuulu ropeen laitetaan näiden väliin Esim: //Moikka// Ja kaikki muu tekeminen ilman merkkejä.

Tapahtunutta

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Lacritsi

15.01.2019 22:53
Deimos - Violence

"Tiedän Belladonnan. Sehän sopii mainiosti", Deimos vastasi äreänä. Suunnitelma kuitenkin kävi Deimokselle. Friisiläinen yrittäisi jatkossa käyttää sovittua elettä aina kun ei tunnistanut Dianaa, tai kun tunsi kohtauksen tulevan, jotta Diana tietäisi ajoissa jonkin olevan ehkä huonosti. Tammalla täytyi olla rankkaa. Eihän Diana voinut päällepäin nähdä oliko Deimos järjissään vai ei. Ja olihan Deimos jo monta kertaa kohdellut tammaa vähemmän asiallisesti. Ehkä häiriintyneen pääkoppansa takia, mutta silti. Ei se ollut reilua, että Diana joutui aina arpomaan saisiko halin vai hampaista, kun taas esimerkiksi Deimos pystyi aina luottamaan Dianan lämpöön.
Ymmärtäminen teki kipeää. Kuten sanottu, sisimmässään Deimos ainakin halusi uskoa ettei halunnut satuttaa Dianaa. Mutta toisaalta Deimos tiesi ettei voisi ikinä luvata sitä edes hyvää hyvyyttään. Ja eihän satuttamisem tarvinnut aina olla fyysistä.
"Minun pitäisi olla kiitollinen sinulle", Deimos sanoi kireänä, kun Diana puhui uudelleen ja otti askelia kauemmas. Niin ja helppoa? Ei ollut, mutta olisi jos Deimos voisi tehdä kaiken mitä ääni käski. Nimenomaan ajatusten ja niiden tuomien himojen vastustaminen tässä oli hankalaa. Deimos taittoi korvansa kiinni niskaan, kun friisiläinen kuuli askelia pesän ulkopuolelta. Dianakaan ei selvästi arvostanut vierasta, tammahan sulki silmänsä. Ja mokoma nuuskija tunki päänsä vielä sammalverhon tälle puolelle.
"Kaikki on hyvin... Häivy." Deimos murahti Herolle, eikä näyttänyt yhtään kutsuvalta seuralta. Oikestaan kaikki eleet, jotka kertoivat, ettei ticholainen ollut tervetullut, olivat friisiläisellä käytössä. Levitaatio pursusi jälleen lisäenergiaa, ja Deimos sai tosissaan käskeä sitä ajatuksissaan pysymään paikallaan. Yksi ajatus, ja levitaatio olisi varmasti syöksynyt Heron kimppuun, vaikka se ei vielä osannutkaan satuttaa ketään.
Hero loi Deimokseen pahan katseen, ja vilkaisi Dianaa, ehkä vähän kummaksuen.
"Varmasti?" Hero kysyi vielä.
>>Tuo on sama ori, jonka mukaan Diana lähti.>> Ääni totesi pilkkaavana. Deimos väräytti korviaan sen suntaan, ja jännitti kehoaan niin että pidätteli hengitystäänkin.
>>Se vielä varastaa Dianan sinulta.>> Ääni ei pistänyt Deimosta miettimään yhtään mukavia, ei yhtään. Paitsi tuon vaalean orin palasiksi repimistä. Samaan aikaan ajatuksen ajatteleminen tuntui hyvältä, kun taas sen vastustaminen teki pahaa. Kummallinen yhdistelmä.
*Kaikki on hyvin... Kaikki on hyvin*, Deimos ajatteli hitaasti, kun Hero näytti tyytyvän mahdollisesti saamaansa vastaukseen tai vastaamattomuuteen tuhahtaen. Vaalea ori veti päänsä pesän ulkopuolelle, ja askelet kertoivat sen kävelevän edes jonkin matkan päähän. Deimos päästi ilmat keuhkoistaan hitaana, pidäteltynä huokauksena, ja käänsi vihaisen katseensa Dianaan, joka ei muuten vieläkään näyttänyt aidolta Dianalta.
"Onko meitä tulossa tervehtimään joku muukin?!" Deimos ärähti. Friisiläinen ei välttämättä kestäisi toista tuollaista tilannetta. Sitten Deimos kirosi mielessään ja käänsi katseensa poispäin Dianasta, tajutessaan millä sävyllä taas puhutteli tammaa. Ei hyvä.
"Sori", Deimos hymähti lyhyesti, äänensävyään pahoitellen, "en vain ehkä kestä toista tuollaista tilannetta", Deimos selitti ja tajusi äkkiä ettei Diana ehkä ymmärtänyt mitä ori tarkoitti.
"Sairaiden luona alkoi uusi harha. Kuulen äänen joka..." Deimos mietti hetken miten selittäisi lyhyesti mitä ääni oli jo sanonut.
"Se sanoi esimerkiksi että minun pitäisi jättää sairaat kuolemaan. Sitten se käski minua tappamaan se ruunikko ticholainen ja äsken tuo ori..." Deimos vaikeni päätään pienesti puistellen. Ori kääntyi kävelemään hieman, pesän ahtauden sallimissa rajoissa, jotta saisi jännityksen helpottumaan edes vähäsen. Helpotus oli kuitenkin minimaalinen. Eikä pesässä oikeastaan voinut kävellä kuin pari askelta yhteen suuntaan, kääntyä ympäri ja käppäillä edestakaisin.
"Silmäsi eivät muuten hehku.... Varmaankaan... Sinä näytät yhä oudolta", Deimos jatkoi rauhallisemmin, mutta turhautuneena, vilkuillessaan välillä Dianaa siinä edestakaisin kävellessään. Friisiläinen oli tajunnut kesken lauseen myös senkin, ettei Deimos hehkumista varmaan nähnyt. Harhahan muutti täysin Dianan ulkonäköä, varmaan se voisi blokata myös Dianan kyvyn valon. Deimos ei nähnyt mitään valoa ympäristössä, eikä feikki-Dianan silmissä.

Nimi: Jerry-hermi

15.01.2019 11:57
Aitne saarnasi pesätoverilleni, enkä voinut olla hymyilemättä hieman omahyväisesti. Se muuttui kuitenkin ystävälliseksi hymyksi, kun vanha tamma kääntyi katsomaan minun suuntaani.
"Sinulle samat säännöt, ei lähdetä leiristä. Äläkä siinä virnuile" Aitne ärähti minullekin. Pyöräytin silmiäni, en tietenkään. Hyvä kun uskalsi aukiollekaan tulla. Tiesin kyllä, että moni halusi meidät ulkopuoliset täältä pois hinnalla millä hyvänsä.
"Sinähän olet myös ulkopuolinen. Et ole tästä laumasta. Nimesi taisi olli Dali tai vast"
"Hänen nimensä on Dani" Aitne korjasi.
"Aivan, Dani. Pahoittelen. Olemme samassa tilassa. Ehkä meidän kannattaisi tutustua paremmin" ehdotin.
"Ette ala suunittelemaan mitään salajuonta. Minä saan kyllä tietää siitä ja sitten olette isoissa ongelmissa, ymmärrättekö?" vanha parantaja ärähti.
"En tietenkään halua sinua suututtaa" naurahdin ja käännyin takaisin Danin puoleen. Ehkä orin avulla pääsisin pois tästä ansasta, missä olin tällä hetkellä. Ja toivottavasti ennen kuin se Deimos palaisi.

Nimi: Diana-Violence ja Variana-Ticho

15.01.2019 11:38
D:
"Jos et tunnista minua, voisit tehdä jonkilaisen eleen, ei mitään suurta. Vaikka vain hieraiset turpaasi jalkaan, niin kuin sitä kutittaisi tai vastaavaa. Ja minä voin vanoa vaikka... Belladonna. Tiedätkö, se kasvi joka aiheuttaa hallusinaatioita" ehdotin. Epäröin hetken ennen kuin jatkoin.
"Mutta kiitos. Kiitos että ymmärrät. Ei tämä ole varmasti helppoa sinulle", totesin astuen hieman kauemmas Deimoksesta, että näkisin toisen kokonaisuudessaan paremmin. Toivoin todella, että tämä auttaisi. Pakeneminen ei ollut vaihtoehto. Heilautin korviani, kun kuulin lähenevät askeleet. Suljin äkisti silmäni, en voinut olla varma, olimmeko tarpeeksi hämärässä, jotta silmäni olisivat alkaneet hohtamaan, mutta en halunnut ottaa riskiä.
"Onko täällä kaikki kunnossa?" kuulin Heron huutelevan luolansuulta. Nyökyttelin silmät edelleen kiinni, toivoen, että ori lähtisi nopeasti pois paikalta. Tämä ei todellakaan ollut hyvä hetki.

V:
Vicente oli ajatuksissaa, kun kävelin häntä kohti. En halunnut yllättää johtajaani, joten päätin ilmoittaa itsestäni.
"Vicente! Voimmeko jutella?" kysyin jo hyvän matkan päästä kävellen lähemmäs vanhaa oria. Huomasin sivusilmällä Heron lähestyvän vierailijoiden luolaa. Minulla ei ollut nyt aikaa estää toisen typeryyksiä. Saisi kohta varmasti huomata, että tekisi virheen, oppisi sitten ainakin. Keskittymiseni palasi täysin Vicenteen.
"Se koskee Deimosta ja Vaiteliasta. Vaitelias ei saapunut koko aamuna hoitamaan sairaita, joten Deimos pystyi jakamaan vain heinät ja vedet. Mutta se ei edes ollut isoin ongelma. Olen huollestunut, että Deimos on tahtomattaankin vaaraksi Ticholle. Hän kertoi, ettei aina pysty hallitsemaan voimaansa. Kyseinen voima rikkoi yhden vesikupeista. Uskon, että Deimosta pitäisi vahtia enemmän, ei hänen vaan voimansa takia. Toki antaisimme rauhan, mutta jonkun pitäisi olla koko ajan lähellä, että voisi ilmoittaa, jos Deimoksen voima päättää olla tottelematta oria" kerroin vakavana. Ymmärsin, että Vicentellä ja Deimoksella oli jotenkin hyvä suhde, joten päätin jättää mielipiteeni ihan Deimoksesta itsestään itselläni.

Nimi: Lacritsi

13.01.2019 22:10
Ben - Violence

Punaruunikko löi liinat kiinni kun Igor kaatui hirnahtaen. Beb kääntyi ympäri ja katsoi maassa pitkin pituuttaa makaavaa oria järkyttyneenä. Tai pikemminkin mustan orin jalkaa.
"Tuotaa... Minä keksin jotain", oli ensimmäinen 'järkevä' idea jonka Ben sai suustaan ulos. Ei Ben olisi tuota köynnöstä mennyt edes puremaan, siinähän näkyi pieniä, tummia piikkejä. Tuollaisen pureminen jättäisi kiintoisat jäljet suuparkaan.
"Miten muuten tiedät että se on myrkyllinen? Piikikäs se ainakin on", Ben kommentoi siinä samalma miettiessään. Jotain millä sen saisi poikki. Ben kävi katkaisemassa läheisestä puusta oksan ja se leuoissaan ravasj Igorin jalan viereen.
"Sori jo valmiiksi", Ben sanoi, ennen kuin iski oksan terävemmän pään Igorin jalan ja köynnöksen väliin ja alkoi sahata oksalla sitkeää köynnöstä poikki. Ei se varmaan mukavalta tuntunut, oksahan painoi myös Igorin jalkaa vasten. Pian Ben kuuli laukka-askelia kauempaa. Upseeri keskeytti katkaisemistyönsä vilkaistakseen äänten suuntaan.
"Hitto", Ben kirosi ja jatkoi työtään ripeämmin.

Nimi: Gaapriel

13.01.2019 19:25
Dani-Aderlin

Jon rauhassa lammikon vettä, kun tunsin tiukan nipistyksen lautaseni päältä.
"Au! Mikä sua risoo!?" Kiljaisin ja käänsin kiukkuisen katseeni vieraan lauman parantajaan.
"Sinun pitäisi olla luolassa lepäämässä eikä hillua täällä tartuttamassa muita!" toinen ärähti kiukkuisesti. Huokaisin syvään ja pyöräytin silmiäni.
"Ensinnäkin, se mitä tarvitsen on jotain tähän karvan lähtöön ja kuihtumiseen. Toiseksi, kuume on melkein laskenut kokonaan ja oloni on parempi. En ole edes yskinyt kahteen päivään!" ärähdin toiselle takaisin. Tuijotimme toisiamme pitkään hiljaisuuden hallitessa tilannetta. Aitne antoi kuitenkin periksi omassa tuijotuskilpailussamme.
"Hyvä on, tässä on yrtit joita olin tuomassa sinulle. Ne parantavat vastustuskykyäsi ja kohentavat oloasi. Pian myös karvasi ja ihosi rupeaa voimaan paremmin!" toinen totesi nyt paljon rauhallisemmin. Otin yrttikulhon ja söin kipon tyhjäksi. Tamma nappasi kulhon mukaansa ja lähti takaisin luolallensa.
"Ai niin, älä poistu leiristä!" tamma ielä huusi minulle taas kiukkuisemmin. Idjoottikin tajusi, että ei leiristä poistuta jos tekee jonkin asteista kuolemaa. Pyöräytin silmiäni ja huokaisin syvään. Katseeni kiinnittyi kitenkin minua lähestyvään yhtä sairaalloisen näköiseen oriin, joka oli ollut kanssani luolassa.
Hienoa, mitäköhän tuo haluaa?
(Jerry?)

Nimi: Gaapriel

13.01.2019 19:15
Igor-Violence

Naurahdin aina välillä orin lauseiden väliin.
"Noh siinä kyllä olet oikeassa että Deimos ja Safiira ovat jakomielitautisia kumpikin!" naurahdin.
"Ja miksi ihmeessä sinulle mitään tekisin, yritätä paraata aikaa auttaa minua löytämään oman jakomielitautisen lapseni!" hörähdin huvittuneena. En ollut pitkään aikaan nauranutkaan, saatika sitten hymyillyt tosissani. Jotenkin Ben sai minut hyvälle tuulelle olosuhteista huolimatta. Ilmavalta tuntuva ravini pysähtyi pian käynnin kautta seisahdukseen. Kaaduin yllättäen kyljelleni ja hirnahdin äkillisestä iskusta. Nostin pääni kohti Beniä.
"Se on ansa, pidä silmäsi auki!" sanoin toiselle ikään kuin kuiskaten. Katsoin vasenta takajalkaani. Jonkinlainen naru oli kietoutunut jalkani ympäri ja se poltti ihoani.
"Se on kastettu jonkinlaiseen myrkkyyn joka vaikuttaa ulkoisesti." totesin huolissani ja yritin riuhtoa jalkaani irti. Kiskomisesta ei toisin ollut apua, se vain kiristi solmua jalkani ympärillä. Irvistin kirvelyn aiheuttamasta kivusta.
"Partio on tuskin kaukana. Jos heillä on tällaisia reviirillään, he todenäköisesti tarkistavat ne usein!" totesin vieressäni seisovalle orille(?)
"Naruun ei voi koskea, joten se on katkaistava jollain muulla ennenkuin se syöpyy syvemmälle lihaksiini!" totesin upseerille ja odotin, jos toiselta tulisi jonkinlaisia hyödyllisiä ideoita.

Nimi: Lacritsi

11.01.2019 19:57
Ben - Violence

Ben jäi aluksi vähän jälkeen Igorin äkkilähdöstä, mutta nopeasti ruunikko kiihdytteli Igorin vierelle, pysytellen vaivattomasti itseään isomman ja raskasrakenteisemman vauhdissa. Hehe, taisihan Ben muutenkin kuulua Violencen parhaimpiin juoksijoihin, kiitos solakan rakenteensa. Itseasiassa, pitkästä aikaa Ben tajusi juoksevansa oikeiden vanhempiensa metsämaalla, Aderlinissa. Ben höristi miettiväisenä korviaan, keskittyeessään Igorin sanojen lisäksi seuraamaan varsan heikkoa hajujälkeä. Oli tosissaan mukava puhua jostain muusta kuin Zerasta hetken ajan.
"Onhan siinä välillä kestämistä ja sotkujen siivoamista", Ben naurahti kepeästi.
"En kyllä tarkalleen tiedä miten jaksan, kaipa siihen tottuu ja turtuu. Siis siihen miten älyvapaita ideoita ne kaksi välillä saavat ja miten äkkiä rauhallinen ilta voi muuttua yleiseksi joukkoteloitukseksi... Nytkin sain tietää vierailujutusta oikeastaan vasta sitten kun he olivat jo lähteneet, eikä minulla ole harmainta aavistustakaan kuinka kauan he ovat poissa", Ben puhui iloisesti naureskellen.
"Moni ei halua Violencessa upseeriksi, koska upseerin hommaan kuuluu vastuuta ja enemmän töitä. Ja kumpikaan johtajista ei ole kovin suopea pienillekään virheille. Mutta minullapa on hyvä valttikortti; minä olen heidän kummankin, Safiiran ja Deimoksen ystävä. Molemmat ovat antaneet minulle anteeksi sellaisia virheitä, joista he muutoin tappaisivat ilman toista ajatusta", Ben jatkoi pirteänä. Upseeri vilkaisi mustaa oria.
"Ja ennenkuin ehdit väittää että käytän ystävyyttä hyväkseni, niin joo, tunnustan. Ehkä vähän käytänkin. Mutta siitä ei ole kiistelemistä, ettenkö rakastaisi heitä kumpaakin", Ben virnisti. Ei upseeri oikeasti uskonut Igorin alkavan mitään syyttelemään, Ben heitti vain vähän vitsiä.
"Joten pidä varasi, jos teet minulle jotain, saat varmasti sekä Safiiran että Deimoksen kimppuusi", Ben jatkoi vitsailua, tuttu virne naamallaan.
"Tämä aika kun sinä olet ollut täällä onkin ollut tosissaan yllättävän rauhallista. Melkein kukaan ei ole kuollut. Toivottavasti et luule tätä Violencen normaaliksi arjeksi", Ben jatkoi Igorille.

//Tuliskos niille joku ongelma matkalle? Vihollispartio ym? (:

Nimi: Gaapriel

11.01.2019 11:59
Igor-Vicente

Huokaisin syvään.
"Noh sinä se laumaa tällähetkellä johdat ja jos jotain tapahtuu, syytän sinua!" naurahdin ja otin nopean vahdon suoraan laukkaan ja lähdin syvemmälle Aderlinin alueen puolelle.
"Miten jaksat olla upseerina näin epävakaassa laumassa niin epävakaan johtajan ja varajohtajan rinnalla?" kysyin mielenkiinnosta ja myös keventääkseni ilmapiiriä.

Nimi: Gaapriel

11.01.2019 11:52
Vicente-Ticho

Safiiran varsa näytti muiden lasten seurassa onnelliselta, ja se mitä onnellisuuteen tuli, itse en juurikaan siitä saanut nauttia. Murhe ja häpeä pursusi kasvoiltani. Pääsäni rankaisin itseäni Kentin korvan viemisestä. Vihaan väkivaltaa ja siitä huolimatta menetin malttini. Kuinka laumaa voi johtaa rauhanomaisesti jos ei itse näytä rauhan esimerkkiä. Olin vahvasti sitä mieltä että Deimos pääsi ihoni alle, kun kyse oli Kentin rankaisemisesta. Olisin ihan hyvin voinut antaa rangaistuksen joka sopi rikkomukseen. Toisaalta voiko sitä edes kutsua rikkomukseksi jos toineen oli vain epävarma vieraan johtajan vierailusta. Ihan hyvin olisin vain voinut antaa pari ylimääräistä työvuoroa ja torua päälle. Noh, jossittelu oli turhaa tässä vaiheessa. Vaikka aikaa ei voi kääntää taaksepäin niin aina voi katua tekoaan ja minä todellakin kaduin. Käänsin katseeni ja olemukseni pois murheistani ja yritin näyttää iloiselta ja lempeältä omalta itseltäni. En tiedä onnistuinko siinä, mutta yrittänyttä ei laiteta. Huokaisin syvään ja ravistelin päätäni, oli aika jatkaa päivää.

Nimi: Lacritsi

08.01.2019 14:43
Deimos - Violence

Miten paljon Dianan sanat lämmittivätkään Deimoksen sisintä. Diana ei jättäisi oria yksin. Niiden sanojen myötä hätäännys helpottui hieman ja Deimos huomasi niskan päälle kivunneen levitaation vetäytyvän lähemmäs selkää. Edelleenkään se ei suostunut palaamaan omaan maailmaansa. Työntäen yhä innokkaan levitaation pois mielestään, Deimos keskittyi kuuntelemaan tamman seuraavia sanoja. Merkki? Ei orin mieleen tullut oikein mitään.
"Hyvä ajatus... Jos vain huomaan kohtauksen alkavan, sanon jos siinä tilanteessa voi... Tarkoitatko jotain elettä tai tiettyjä sanoja?" Eleen voisi tietysti tehdä kauempaakin, ja keskustelun yhteydessä, jos seurassa olisi joitakin joille asiasta ei ääneen voisi sanoa.

Nimi: Diana-Violence

08.01.2019 14:21
Deimoksen hali helpotti. Pelkkä ele antoi sellaisen kuvan, niin kuin kaikki tulisi olemaan hyvin. Pieni toivo siitä, että elämä olisi taianomaisesti normaalia ja hyvää. Deimoksen sanat kuitenkin palauttivat minut todellisuuteen. Tämä ei ollut ongelma joka katoaisi yhdellä halauksella. Juurikin siksi olin väsynyt, kun se oli vain jatkunut ja jatkunut. Väsymykseni oli kuitenkin vain henkistä ja emotionaalista. Ehkä järjellä ajattelu helpottaisi oloani. Suljin silmäni ja henkäisin syvään, jotta yhtäkään kyyneltä ei enää valuisi alas poskeani.
"Omatuntoni ei antaisi sinun kohdata ongelmiasi yksin. Mutta ehkä meidän pitäisi kehittää jokin systeemi. Esimerkiksi jokin merkki, josta tiedät, että kyseessä olen minä. Tai jos huomaat ajoissa, että kohtaus alkaa" ehdotin, yrittäen pitää ääneni vakaana.

Nimi: Lacritsi

07.01.2019 22:16
Deimos – Violence

Itkikö Diana? Voisi luulla että friisiläinen miettisi tammaa heikoksi, tai jotain vastaavaa, mutta ei. Deimos tunsi vain pahaa oloa ja avuttomuutta siinä, ettei tiennyt mikä tammalla oli, tai miten miellyttäisi Dianaa. Oliko Dianalle sattunut jotain? Oliko joku satuttanut tammaa? Tietenkin ori ajatteli jotain ulkoista tekijää, eikä itseään syypääksi. Friisiläinen käveli tamman perässä pesään.
*Sinä et lähde!*, oli ensimmäinen ajatus joka orin päähän tuli, kun Diana alkoi puhumaan. Sama vanha, mutta silti niin tuttu pelko pisti pintaan. Se että Diana lähtisi, se että Diana jättäisi Deimoksen.
”Diana…” Deimos henkäisi, haluten tamman lopettavan tuollaiset puheet. Eihän Diana lopettanut, ja Deimos siirtyi lähemmäs tammaa, Dianan ensimmäisten kyynelten lähtiessä valumaan. Ori ei tullut puremaan ja tappamaan, vaan halaamaan, painamaan tamman tiukasti itseään vasten jos Diana vain antaisi. Pää tamman kaulan yllä(?) Deimoksen pelko heltyi hieman, kun Diana sai sanansa loppuun. Deimoksen olo ei kuitenkaan parantanut. Tilanne oli tuttu. Miraclekin oli esittänyt samoja kysymyksiä monia kertoja, erityisesti hyvin vaikeiden kohtausten jälkeen. Mutta Diana ei ollut edes nähnyt pahinta, ei väkivaltaa mihin Deimos kohtauksien aikana pystyi, ei transseja. Ja Miracle oli elänyt niiden kanssa yli kymmenen vuotta. Pahinta tässä tilanteessa ei kuitenkaan ollut se että tilanne oli tuttu. Pahinta oli se että Diana itki, eikä Deimoksella ollut millään keinoja lohduttaa tammaa. Deimos halusi kaiken olevan taas hyvin. Vasta Tichoon matkatessa Deimos oli ollut hetken ajan täysin varma että Diana kuului Deimokselle. Nyt se varmuun tuntui rakoilevan tamman sanoista huolimatta. Diana ei saanut lähteä, Diana ei…
”Jos voisin tehdä jotain, tekisin sen varmasti”, Deimos sanoi hätäisesti.
”Mutta tämän kanssa voi vain odottaa että se loppuu”, Deimos jatkoi tarkoittaen kohtausta. Friisiläinen ei ollut koko elämänsä aikana keksinyt keinoa saada kohtauksia loppumaan nopeammin.
”Sinun ei tarvitse olla seurassani kun tällaista tapahtuu”, Deimos jatkoi, vaikka ei oikeasti halunnut olla yksin kohtausten aikana jos mahdollista. Joku joka tiesi, toi turvaa, ainakin Deimos tietäisi mitä oli tapahtunut jos ori ei itse muistanut. Siitä syystä Deimos ei lopettaisi halaamista, jos oli edes halaamaan päässyt. Jotta Diana ei pääsisi siitä läheltä pois, tamman lämpö oli niin rauhoittavaa. Deimos ei tiennyt mitä sanoa, mitä tehdä.
”Onko mitään.. MITÄÄN mitä voisin tehdä jotta sinulla olisi parempi olla?” Deimos kysyi jo hädissään.

Nimi: Diana-Violence

07.01.2019 21:47
Hieman yllättyneenä keskitin katseeni Deimokseen, toki suurin osa yllättyneisyydestä katosi haikean ja epäröivän katseen alle. Deimos oli kuitenkin ilmeisesti ymmärtänyt, että se olin minä. Lähdin mitään sanomatta seuraamaan oria, olettaen että suuntasimme meille eilen osoitettuun pesään. Pysyin hieman taaempana mutta silti Deimoksen vierellä kävellen(?)
"Olen väsynyt" sanoin hiljaa.
"Kerron pesässä tarkemmin" jatkoin vielä perään, koska tiesin, että meidän pitäisi puhua tästä. Deimoksen oli siis hyvä tietää, ettei tässä ollut kyse vain jostain unettomuudesta. Lähdin ravaamaan pesälle toivoen, ettei kukaan Ticholainen nähnyt vetisiä silmiäni. Odotin, että Deimos saapui luolaan(?) ennen kuin avasin suuni.
"Minä rakastan sinua. Sinä et kuitenkaan edes tunnista minua, ja saat raivokohtauksia. Se on paljon, ja olen väsynyt kannattamaan tätä suhdetta yksin. Olen todella väsynyt Deimos. En halua jättää sinua yksin tämän kanssa, mutta en myöskään halua, että menetän oman järkeni. Olen väsynyt siihen, etten tiedä mitä minun pitäisi tehdä, tai mitä sinä teet seuraavaksi tai tunnistatko minua vai et. Ja pahinta on, ettet sinäkään tiedä, etkä voi tehdä asialle mitään" vuodatin ulos ja annoin jopa parin kyyneleen vuotaa poskiani alas, vaikka en ihan vollottamaan alkanut.
"Minä kuitenkin rakastan sinua. Enkä ole jättämässä sinua. Olen vain väsynyt ja umpikujassa" lisäsin vielä perään tiivistyksen tunteistani.

Nimi: Lacritsi

07.01.2019 21:13
Deimos - Violence

Dianan ääni, jota Deimos ei kyennyt tunnistamaan, tuli oikein pahasti hieman takaviistosta friisiläiseen nähden, ja ensimmäisen lauseen Deimos jättikin huomiotta, luullessaan vierasta ääntä harhaksi.
'Etkö tunnista minua? Enkö näytä Dianalta?' -lause sai Deimoksen kumminkin pysähtymään ja katsomaan tammaa kunnolla. Ei samalla tavalla kuin Deimos katsoi kaikkia tavallisia ticholaisia ja violencelaisia; kuin esinettä, jolla ei ollut mitään arvoa. Deimoksen katse ei ollut enää vihainen, vaikka kireys näkyikin joka kasvonpiirteessä ja lihaksessa. Muutaman sekunin ajan Deimos vain tuijotti sivullaan olevaa tammaa, mutta ei nähnyt mitään tuttua. Ei kerta kaikkiaan mitään tuttua. Ei edes verrattuna siihen, miltä Diana oli näyttänyt leirin ulkopuolella, koska Deimos ei enää muistanut sitä Dianaa.
>>Et tunnista edes tammaasi.>> Ääni herjasi leirin taustamelun ylitse, ja sai Deimoksen puristamaan leuat kiinni niin että hampaissa tuntui. Olemattomat sanat olivat uponneet syvälle.
"Ei se varmaan edes loppunut. Se vain paheni tuolla", Deimos murahti hiljaa tammalle, ja mulkaisi ympärilleen kuuntelijoita epäillen. Orin vilkaistessa vaaleaa, oudon näköistä Dianaa uudelleen, Deimos näki tamman silmien kostuneen.(?) Hätäännys käväisi orin silmissä, oliko tammalle sattunut jotain?!
"Tule, mennään pois tästä", Deimos jatkoi ja lähti uudelleen kohti pesää, tai sinne päin ainakin. Leirin taustameteli häiritsi.
"Onko jotain sattunut?" Deimos kysyi korviaan luimien tammalta, ja yritti pitää keskittymisensä tammassa, äänen seuraavia kommentteja varoen.

Nimi: Diana-Violence ja Variana-Ticho

07.01.2019 20:48
V:
En ymmärtänyt, miksi valkoinen tamma oli niin huolissaan johtajastaan. Mehän vain juttelimme. Deimoskaan ei näyttänyt ilahtuvan vartijansa kyselystä. Nyökkäsin friisiläisorille, kun tuo lähti ärtyneen näköisenä. Tietenkin valkoinen tamma lähti hänen peräänsä, mutta niin meinasi Herokin, ennen kuin kielsin tuota.
"Se ei ole meidän asia. Antaa heidän hoitaa omat draamansa" sanoin orille ja aloin etsiä Vicenteä, jotta voisin raportoida hänelle, mitä on tapahtunut.
"En luota Violencen johtajaan. Hän voi satuttaa ketä vain, jopa Dianaa. Hän ei saisi kulkea täällä näin vapaasti, varsinkaan tuossa mielentilassa" Hero huomautti. Yllätyin hieman, että toinen puhui valkoisesta tammasta jo nimellä.
"He ovat vieraitamme, ei vankeja. He ovat täällä auttamassa Hero. Tai siis Deimos on. Tuo tamma taas vaikuttaa siltä, että hän tulee aiheuttamaan ongelmia. Siltikin, se ei ole meidän ongelmamme, mitä he tekevät, niin kauan, kun se ei vahingoita Tichon laumaa" huomautin tiukkana.
"Hän vain suojelee Deimosta, tietenkin hän on epäileväinen toisen lauman jäseniä, yhtälailla me epäilemme heitä" Hero väitti vastaan.
"En tiedä, mitä te teitte, mutta he ovat vain vieraita Hero. Vieraita Violencesta. Emme voi luottaa kumpaankaan, onko selvä? Emme varsinkaan tähän herkkähermoiseen Dianaan, emme tiedä hänestä mitään. Deimoksen kohdalla sen sijaan voimme ennakoida, yrittää, ettemme ärsytä" saarnasin orille.
"Korjaus, sinä et tiedä mitään. Juttelisit, niin huomaisit, ettei Diana ole se, joka on laumallemme uhka" Hero tuhahti ja kääntyi lähteäkseen.
"Hyvä on. Juttelen hänelle tänään illalla. Jos ei muuten niin ainakin lopetat valittamisen kuin pieni vauva" tuhahdin. Hero kääntyi katsomaan minua korvat luimussa, mutta se ei vaikuttanut minuun. Kun ori poistui paikalta, jatkoin Vicenten etsimistä.

Diana
Deimos kohteli minua jälleen kylmästi. Olinko jälleen joku tuntematon toisen silmissä? En voinut jättää tätä tähän, tietenkin lähdin friisiläisorin perään. Kun sain toisen kiinni(?), jätin kunnioittavan välin oriin.
"Tapahtuiko se taas? Etkö tunnista minua? Enkö näytä Dianalta?" kysyin varoen. En oikein tiennyt, mitä tekisin, jos vastaus olisi myönteinen. Miten saisin tämän loppumaan? Aloin itseasiassa väsymään tähän. Siihen, että Deimoksen mielenterveyden takia jouduin yksin taistelemaan suhteestamme. Mitä ikinä Deimos vastasikaan, pysähdyin ja keskityin vain siihen, etten sanoisi jotain peruuttamatonta juuri sillä hetkellä. Että olin väsynyt ja etten jaksaisi enää yrittää. Mutta halusin jaksaa. Halusin olla Deimoksen tukena. Tunsin kuinka silmäni vetistyivät. Nielaisin esille pyrkivät kyyneleet, ei tässä, ei nyt.

Nimi: Jerry-hermi

07.01.2019 20:04
Huutelu parantajan luolan ulkopuolella herätti huomioni pois Aitnesta. Myös Aitne kiinnostui ja käveli luolan suulle katsomaan mikä oli hätänä. Varoen nousin ylös, aloin olla jo paremmassa kunnossa, mutta en halunnut näyttää sitä. Huono terveyteni tuntui olevan ainoa syy miksi Aitne halusi pitää minut täällä suojassa. Ja no ehkä mahdollisesti myös ärsyttääkseen sitä Dianaa ja Deimosta.
"Mitä siellä oikein tapahtuu?" kysyin parantajalta, jonka ilme oli muuttunut huolestuneeksi.
"Safiiran varsa on kateissa. Se hölmö kakara on varmaan lähtenyt etsimään emoaan" tuo vastasi ja vilkuili ympärilleen. Yllättäen vanhuksen ilme muuttui epäileväksi ja hämmentyneeksi.
"Mitä Dani tekee ulkona luolastaan?" Aitne lähti kävelemään ulos luolasta. Katsoin ympärilleni, mutta päätin seurata vanhaa tammaa. Osa katsoi minua kiinnostuneena, osa vihaisena. Luimistin korviani. Vaikka Diana ja Deimos -hevoset jotka halusivat minun kuolevan- olivat lähteneet, tuntui siltä, että moni muukin halusi minut kauas täältä. En vain voinut olla varma miksi. Ymmärtääkseni olin satuttanut vain sitä Dianaa tähän mennessä. Yritin kadottaa mielipiteitä täynnä olevat katseet ympäriltäni ja keskityin vain oriin, jota kohti Aitne kiihkeänä ja ärtyneenä lähestyi. Kävi vähän sääliksi oria, olin huomannut, että Aitne osasi sanoa ilkeästi, jos jokin ei miellyttänyt häntä. Mutta samalla huomasin nauttivani ajatuksesta, että mahdollisesti näkisin orin kärsivän. Ehkä olinkin hirviö...
//Dani?

Nimi: Lacritsi

07.01.2019 19:54
Ben - Violence

Benin innostus hajujäljen löytymisestä lopahti, kun raja tuli vastaan. Igor pysähtyi rajalle, mutta Ben hyppeli jo rajan yli.
"Mutta pitäähän hänet tuolta hakea!" Ben huudahti, kääntyessään mustan orin suuntaan.
"Kaksin on ehkä vaarallista, mutta eikö iso joukko näyttäisi joltain hyökkäyspartiolta? Ehkä nuo ymmärtävät jos selitämme, siis jos ketään tulee edes vastaan. Mitä jos Zeralle on sattunut jotain? Mitä jos se on tuolla vankina?" Ben kyseli, yrittäen motivoida Igoria. Halusiko Igor todella sen taakan harteilleen, ettei yrittänyt enempää jos varsalle sattuisikin jotain?
"Mennään, tule nyt", Ben jatkoi, toivoen kuulostavansa rohkealta. Säännöille kuuliaiselle Benille rajan yli meneminen ei ollut helppo juttu.

Nimi: Gaapriel

07.01.2019 19:36
Igor-Violence

Ben onneksi ymmärsi huoleni ja auttoi minua. Aika kului ja minä ainakin huusin itseltäni äänen käheäksi. Olimme löytäneet Zeran hentoisen ja miedon tuoksun joka vei metsän läpi. Pienen varsan hajussa oli mukana pelon pistävä tuoksu. Pysähdyin pian sillä tajusin olevani Aivan Aderlinin rajalla.
"Olemme tulleet pitkälle ja se mitä Zera ikinä pakenikin on varmasti seurannut häntä tuonne:" sanoin ja viskaisin päälläni kohti aderlinin puolta rajasta.
"Seuraaminen on kaksin vaarallista ja kiertämisestä ei ole hyötyä sillä haju katoaa parissa tunnissa!" totesin huolestuneena. Turvassani olevat "viikset" olivat huurtuneet ja musta turpani pää oli huurteesta vaalea. Päässäni kelasin, että meidän oli varmaan palattava, mutta halusin tietää oliko upseerila seurassani ideoita.

Nimi: Lacritsi

07.01.2019 18:25
Ben - Violence

Ben luimisti korviaan, kuunnellessaan Igorin sanoja. Jep, sieltähän se napakka vastaus tuli, ettei Ben voinut luvata mitä sanoi. Igro jatkoi varsan ojentamisaiheella.
"Pitää pitää, mutta eihän sitä kovin rajusti voi tehdä. Eihän varsan kuulu ymmärtääkään kaikkea?" Ben sanoi varautuneesti, tietämättä mitä Igor tarkalleen tarkoitti kuplan puhkaisemisella. Toivon mukaan ei mitään väkivaltaa, kovin kovaa rangaistusta tai pienen varsan turhaa pelottelua. Okei, kai varsoja piti vähän pelotella, että ne oppisivat mutta silti. Igorin jatkaessa puhettaan, Ben tajusi ettei edes tiennyt miltä kovin pieni varsa tuoksui. No, ajatus meni nopeasti taka-alalle.
"Mutta silloin pedotkaan eivät löydä häntä niin helposti", Ben sanoi varsakarva asiaan.
"Harmi ettei maassa ole vielä lunta, ei näy jälkiä", Ben mietti paljasta maata vilkaisten.
"Hänet pitää kuitenkin löytää ja äkkiä", Ben jatkoi huolestuneena, varsakarvassa oli varmasti kylmä. Ben ei kuitenkaan sanonut asiaa ääneen Igorin huolen vuoksi, mutta musta ori oli ehtinyt jo miettiä sitäkin.
"Zera!" Ben korotti ääntään ja huusi metsään, laukatessaan eteenpäin polulla. Ääni kaikui kivissä ja kallioissa. Kaksikko jatkoi solan toiselle puolelle metsään, ja etsi sieltä.(?) Ruunikosta tuntui pahalta Igorin puolesta, ties mitä hirveitä ajatuksia Igor kävikään nyt päässään läpi. Oli varmasti kamalaa tajuta oman varsan kadonneen.

//Hittaa ne vaikka löytämään sen hajujäljen tai jotain ^^

Nimi: Gaapriel

07.01.2019 18:02
Igor-Violence

Luojan tähden muutkin tajusivat ruveta etsimään. Kokosin itseni sen verran kasaan, että rupesin ymmärtämään Benin sanoja.
"Solaan siis ja et voi luvata tuota. Zera on vielä niin viattoman tietämätön kaikista asioista. Hän ei ymmärrä maailman pahoja asioita j siksi on muita suuremmassa vaarassa. Se vaaleanpunainen kupla jossa hän elää täytyy puhkaista!" totesin hätää kärsien upseerille ja harpoin samalla pitkin ravi askelin kohti solaa. Solassa haisi pääasiassa hiekka.
"Zeran jälkeä on vaikea seurata sillä hänellä ei ole vielä voimakasta ominaistuoksua. Se tappavan ärsyttävä vauvakarva ei vieläkään ole lähtenyt!" selitin kiukkuisen hätäisen sekaisin sanoin toiselle. Siinä samalla tajusin, että Zeralla tosiaan oli hyvin hento karva. Jos hän on laskeutunut lepäämään tai väsynyt, niin ohut varsa karva ei suojelisi toista pakkaselta.

Nimi: Lacritsi

07.01.2019 17:52
Ben - Violence

Jos turkki ei olisi tiellä, olisi väri hävinnyt hetkellisesti Benin naamalta. Hitto, edes Igor ei tiennyt missä varsa oli! Igorin rynnätessä ulos luolasta, Ben oli pyörähtänyt kannoillaan ympäri vikkelämmin kuin kettu, ja laukannut samaa vauhtia pihalle. Igor näytti mmenettävän hermonsa, Ben sen sijaan käänsi katseensa lähimpiin hevosiin, jotka katselivat Igoria hämillään, uteliaina.
"Safiiran varsa on kadonnut! Kaikki etsimään!" Ben huusi katselijoiden suuntaan, jotka hetken empimisen jälkeen lähtivät huutelemaan Zeraa nimeltä. Meteli herätti enemmänkin huomiota, ja kohta etsijöitä liittyi mukaan vain enemmän.
"Ensin pitäisi selvittää, onko Zera päässyt ulos leiristä", Ben sanoi vakavana Igorin suuntaan, olematta ihan varma kuinka paljon asiaa järkyttyneen näköinen musta ori kykeni tällä hetkellä ottamaan vastaan. Siinä vieressä ollessaan Ben tönäisi Igoria toverillisesti lapaan, ohjaten kohti solaa.
"Tule, mennään katsomaan solasta, leirissä on jo tarpeeksi etsijöitä", Ben ehdotti. Ensinnäkin, solan tutkiminen olisi hyödyllistä, toiseksi, Igor saattoi kaivata omaa rauhaa päänsä selvittelemiseen. Jos Igor lähtisi liikkeelle solaa kohti, Ben seuraisi vierellä, toista huolestuneesti katsoen.
"Zera löytyy varmasti kunnossa, se on vain lähtenyt tutkimaan jotain", Ben tiesi lupaavansa jotain mitä ei voisi pitää, mutta upseeri yritti vain helpottaa Igorin oloa. Sisimmässään Ben kuitenkin tiesi, ettei Violencen sudet epäröisi hetkeäkään jos löytäisivät yksinäisen hevosvarsan. Zera oli liian pieni juoksemaan täysikasvuista sutta pakoon, tai taistelemaan vastaan. Yksinäinen susi oli joskus aikuisellekin hevoselle kova vastus.

Nimi: Gaapriel

07.01.2019 17:52
Safiira-Violence

Olin torunut koko päivän omaa lastani hänen tempustaan. En kuitenkaan jaksanut enää tapella ja päästin Zeran aukiolle.
"Menehän leikkimään varsojen kanssa, mutta muista että noihin kahteen pesään et saa mennä. Sielä on hyvin sairaita hevosia ja se pöpö tarttuu hyvin nopeasti!" selitin Zeralle. Toinen nyökytti hymillen päätään ja juoksi muiden varsojen luo. Reppana ei varmaan enään edes muistanut tai sitten ei vain jaksanut välittää koko päivän kestäneestä riidasta. Tichon varsat ottivat Zeran heti mukaan leikkeihinsä ja kova sydämmeni suli. Olin onnellinen täällä ja en ymmärtänyt miksi Deimos ei halunnut käsittää sitä. Löytyihän Violencestä paljon hyviä varajohtaja ehdokkaita. En vain kertakaikkiaan voinut ymmärtää miksi minusta luopuminen oli niin vaikeaa. Jos joskus saisin tietää miksi, olisin hyvin tyytyväinen ja vastauksesta huolimatta tyytyisin siihen ja sen mukana kohtlooni.

Nimi: Gaapriel

07.01.2019 17:44
Dani-Aderlin

Kuumeeni alkoi laskea ja oloni parantua. nousin seisomaan ja kävelin luolan suulle. Aurinko häikäisi alhaalla taivaan rannassa suoraan silmiini.
#Oh god!!# ajattelin ja siristin kipeästi silmiäni. en ollut nähnyt aurinko ties milloin viimeksi. Olin enää varjo itsestäni. Karvani oli kuiva ja kiilloton sekä olin laihtunut huimasti. Jatkuva paikallaan makaaminen oli surkastuttanut lihaksiani hieman ja näytin aikalailla kävelevältä kalanruodolta. Harjani oli takussa ja häntäni solmussa.
"Toivottavati kukaan ei kiinnitä minuun huomiota!" totesin itselleni hiljaa ja närkästyneenä. Välitinhän omasta ulkonäöstäni enemmän kuin mistään muusta. Mitä lauman naiset ajattelevat jos näkevät minut tällaisena? Noh, siitä ei auttanut kuin ottaa selvää. Kävelin aukiolle juomaan. Verryttelin jalkojani venyttelemällä ja niitä maahan polkemalla.

Nimi: Gaapriel

07.01.2019 17:37
Igor-Violence

Söin heinää tyytyväisenä luolassanim ennenkuin Ben oli tulla vauhdilla syliini. Pelästyin niin paljon orin saapumista, että olin vetää heinän väärään torveen.
Yskin htken ennenkuin sisäistin toisen kysymyksen.
"Ei Zera täällä ole. Hänhän nukkuu lapsien kanssa." sanoin mutta Ben kertoi minulle pian että näin ei ollut.
"Jos Zera ei ole mukuloiden kanssa niin missä se on?!" korotin ääntäni upseerille. Poistuin luolasta sydän hakaten.
"Zera!!" huusin aukiolle ja yritin saada pienen varsan katseeni kohteksi. Pääni pyöri kuin pöllöllä ja jalkani olivat sotkeutua toisiinsa.
#Ei ei ei ei!# hoin päässäni ja steppasin hermostuneena edestakaisin tietämättä juurikaan mitä tehdä.

Nimi: Lacritsi

02.01.2019 23:22
Deimos -Violence

Vieläkö Variana halusi jaaritella jotain? Eikö Deimos voisi jo lähteä. Deimos tuhahti hitaasti ääneen.
"Olen kaukana tavallisesta vieraasta", Deimos vastasi. Vaikka orin ääni ei ollutkaan ylimielinen, kaipa niistä kaikui kuitenkin se, ettei Deimos todellakaan pitänyt ketään ticholaista arvoisenaan. Vicenteä lukuunottamatta tietenkin.
>>Tapa se.>> Ääni yritti saada tahtoaan läpi orin korvan juuressa ja sai Deimoksen ottamaan yhden ison, uhkaavan askelen Varianaa kohti, kuin keho olisi jo valmis toteuttamaan äänen huutamaa käskyä, levitaatiokin kiristi otettaan kaulassa. Voi kuinka Deimos olisi halunnutkin toteuttaa ääneltä saamaansa käskyä. Deimos sai tosissaan pakottaa itseään miettimään vähän järjellä ja sai itsensä pysähtymään. Deimos ei ollut tullut tänne tappamaan. Vicente ei halunnut Deimoksen tappavan ketään, Diana ei halunnut Deimoksen tappavan. Joten friisiläinen ei saanut tappaa ketään. Deimoksen oli sillä pienellä hetkellä itsekin kummaa seurata ajatuksiaan, joista osa yritti keksiä ties mitä lapsellisia syitä luvalle piestä tuo tamma, sekä toinen järkevämpi puoli joka muistutteli orin omasta, sekä Dianan ja Safiiran turvallisuudesta.
Ruunikko tamma ei ehtinyt jatkaa sanojaan, eikä Deimoskaan ehtinyt vastaamaan kummemmin, kun joukko ticholaisia saapui siihen lähelle. Diana-harha oli vieläkin päällä ja siksi Deimos mulkaisi kummaksuen 'outoa valkoista tammaa'.(Diana)
"Mahtavasti", Deimos totesi sarkastisesti ympäripyöreän vastauksen oudolle tammalle.(Diana) Outo valkea tamma oli tosin kutsunut Deimosta nimellä, mitä kovin moni ticholainen ei ollut tehnyt. Niin, ja valkea tamma oli kysynyt kysymyksen Deimokselta. Miksi ticholainen niin olisi tehnyt?
*Diana?* Friisiläisori ajatteli, ja siitä huolimatta katsoi valkeaa tammaa (Diana) kylmästi. Deimos ei muistanut miltä uusi Diana näytti. Deimos ei ollut varma oliko tämä tamma Diana. Eihän sille tietenkään voinut näyttää yhtään sitä lämpöä mitä Diana sai joskus osakseen. Sitä paitsi nyt Deimosta kiinnosti enemmän päästä pois tästä tilanteesta.
"Pidän sanasi mielessäni", Deimos murahti kireänä Varianan suuntaan, hyvän käytöksensä rippeitä pois heitellen. Sitten ori vain käännähti poispäin koko konkkaronkasta ja lähti suurinpiirtein pesänsä suuntaan. Deimos ei ollut ihan varma suunnasta, ja etsi kiireesti katseellaan vaaleaa kiveä, jonka oli ottanut merkkipaaluksi. Mutta omaa rauhaa saisi ehkä siinä kävellessäkin, jos ruunikko tamma tai muutkaan ticholaisista eivät vain enää roikkuisi kimpussa.

©2019 Magical nature - suntuubi.com