Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

HUOMIO! Jos koet, että hahmosi on kehittnyt pelin aikana esim. luonteen suhteen, laita se hahmosi hahmolomakkeeseen!! Hahmotiedoissa on nykyään uusi kohta nimeltä Kehitys, joten se kannattaa lukea AINA kun katsoo toisen roolipelaajan hahmojen tiedot!!!

Täällä sitten roolipelataan. Noudata alla olevia ohjeita!
- Älä tapa tai vahingoita kenenkään hahmoa kysymättä. Tai jos yritätä tappaa käytä sanaa yrittää tai merkkiä (?)
- Voit pelata minä tai hän muodossa.
- Laita nimi kohtaan nettinimesi tai hahmosi nimi. Jos laitat hahmosi nimen laita näin:
Esim. Night-Violence
Mutta jos laitan nimi kohtaan nettinimesi, laita hahmosi nimen perään lauma josta hevonen on. Esim.

Nimi: Taneli

Herman-Aderlin
Kävelin metsässä yksi. Raikas ilma heilutti harjaani ja tuore ruoho tuoksui nenääni...

- Kiroilua saa esiintyä, mutta kunhan ei jokatoinen sana.
- Kun hahmosi puhuu, puhe laitetaan näiden väliin Esim: "Moi". Kun ajattelee se laitetaan näiden väliin Esim: #Olen elossa#. Kaikki mikä ei kuulu ropeen laitetaan näiden väliin Esim: //Moikka// Ja kaikki muu tekeminen ilman merkkejä.

Tapahtunutta

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Lukija
Kotisivut: http://https://i.pinimg.com/474x/ea/9a/35/ea9a3547eca73ca2b502c8730fb29ad5--funny-humor-horse-humor.jpg/

22.09.2019 15:23
Arwen - Hermi

Arwen lopetti syömisen ja keskittyi kuuntelemaan toisia. Kysymykset nostivat pintaan muistoja, joiden hautaamiseen hermi oli tehnyt paljon töitä.
“E- en tiedä. En tiedä!”, appaloosa huusi, hivenen hätäännystä äänessään. Tamman korvat olivat luimussa, mutta ei niskassa kiinni. Kuitenkin pian Arwen rentoutui jälleen ja katsoi pahoittelevasti ystäviään.
“Anteeksi, en tiedä mikä minuun meni… Oli seuraava päivä isoäidin kuolemasta, olin silloin siis kaksikymmentä. Asuin Solassa, Zeldan ja Zukon kanssa samassa. Zelda vei minut kävelylle selvittämään ajatuksia. Zukon piti liittyä seuraamme myöhemmin. Zelda haastoi minut kisaan, kumpi ehtisi ensin eräälle kalliolle. Niinpä me nelistimme. Olimme miltei perillä, kun Zelda huomasi ison puun rungon. Hän halusi hypätä sen yli sanoin hänelle, että se on huono idea. Zelda ei uskonut minua, vaan otti vauhtia ja yritti hyppyä. Noh, kuten varmaan jo arvaattekin hän kaatui(kuva kotisivut kohdassa). Zeldan selkä murtui. Hän ei pystynyt enää liikkumaan, murtuma halvaannutti hänet. Olin shokissa, en tiennyt mitä tehdä. Ainoa ajatukseni oli auttaa. Tiesin, että kykyni avulla voisin korjata hänen luunsa. Ehkä jopa halvannuksenkin. Mutta se tappaisi minut. Silloinkin olisi mahdollisuus, että Zelda ei parantuisi kokonaan. En pelkurimaisesti käyttänyt kykyäni, vaan annoin hänelle kieloa. Rauhoittavaa… Kun Zuko liittyi, Zelda oli jo menehtynyt. Silloin Zukon pään sisässä meni jotain rikki. Heti Zeldan hautajaisten jälkeen Zuko lähti Solasta ja keräsi jenginsä. Toisten hermien mukaan hän liikkui idässä ja hyökkäily sattumanvaraisesti valittujen uhrien kimppuun. Eloon jääneiden mukaan hän väitti murhiensa olevan kosto Zeldan puolesta”, Arwen selitti hieman itkuisena.

Nimi: Lukija

19.09.2019 16:07
Celena - Violence

Kuunnellessaan Safiiran valitusta oikeaoppisesta tappamisesta, Celena alkoi tuntea kipua adrenaliinin häipyessä. Tamma ei sitä tietenkään näyttänyt, hänellä ei ollut mitään hätää. Oikeastaan upseeria hävetti, että oli antanut sellaisen muokan haavoittaa itseään niinkin suuresti. Hän kuitenkin keskittyi johtajiinsa. Safiiran tiuskiessa auttamisesta, vilkaisi Celena kysyvästi Deimosta. Olihan ori juuri kieltänyt koskemasta ruumiisiin. Johtajan ollessa paikalla, pystyi upseeri kieltäytymään varajohtajan käskystä rikkoa aiempaa käskyä. Samassa Amira tuli ulos luolastaan. Arabin päivittely sai Celenalta mulkaisun. Eikö toinen ollut ikinä nähnyt veristä tappoa? Nopeasti violencelaisen huomio kiinnittyi takaisin friisiläiseen.
“Kyllä, sir”, hän vastasi muodollisesti. Tamma ei ollut itsekään varma miksi lisäsi ‘sir’ lausahduksensa loppuun. Virallinen puhuttelutapa taisi olla jo refleksin omainen reaktio käskyihin. Celena tarttui tappamaansa oria niskasta ja lähti raahaamaan tuota Deimoksen perässä. Toki ruumiin siirtäminen oli upseerille toisia raskaampaa. Olihan hän matalampi, jolloin ruumis raahasi maataa niin, että keräsi mukaansa kaikki risut ja kivet. Luonnollisesti ei tamma näyttänyt ulkoisesti mitenkään tätäkään haastetta. Celena kuunteli tarkasti johtajaansa ja nyökkäili väleissä. Häntä ei niinkään kiinnostanut Diana vaan lähteminen ja miten Amiran kanssa jatkettaisiin. Olisi mielenkiintoista nähdä valehteliko hermi vai ei. Friisiläisen seuraavat sanat saivat Celenan innostumaan. Upseeri olisi kertonut heti mielipiteensä asiaan, mutta ei viitsinyt puhua ruumis hampaissaan. Muiden esimerkkiä noudattaen työnsi hänkin ruumiin jokeen.
“Koko Violence tulee riemuitsemaan kuullessaan suunnitelmasi. Monet soturit ovat odottaneet tilaisuutta näyttää taitonsa tosi toiminnassa”, Celena kertoi antaen näin tukensa idealla. Vaikkei sillä olisi todennäköisesti olisi ollut merkitystä.
“Olen huomannut myöskin puolustuksessamme suuria aukkoja. On hälyttävää miten Vicente niin vain käveli leiriimme ilman, että kukaan huomasi miltei sama oli niiden susien kanssa. Siksi ehdotankin, että jakaisimme soturit ryhmiin, joilla olisi omat tehtävänsä niin arjessa kuin taistelukentällä. Esimerkiksi Ben voisi nyt olla kolmosryhmän johtaja, hänen ryhmänsä voisi vastata nopeutta vaativista tehtävistä. Ryhmät nopeuttaisivat järjestäytymistä ja tekisvät meistä tehokkaampia”, upseeri kertoi.

Nimi: Lacritsi

16.09.2019 20:18
Elaine - Aderlin

Tammakaksikko puhui Arwenin isoäidistä, josta Elainella ei ollut mitään käsitystä. Elaine vain kuunteli sivussa, kun kaksikko muisteli menneitä aikoja. Zelda? Zuko oli kyllä puhunut jostain tammasta, jota Arwen ei ollut kyennyt auttamaan. Dianakin ihmetteli oliko kyky ollut syynä miksi orijoukko oli käynyt heidän kimppuunsa.
"Et ilmeisesti pystynyt auttamaan Zeldaa?" Elaine kysyi väliin.

Nimi: Lacritsi

16.09.2019 13:40
Deimos - Violence

Deimos kuunteli tympääntyneenä varajohtajansa valitusta.
"Minä tiedän miten tapetaan jättämättä hampaanjälkeäkään. Älä muistuttele asioista jotka minä olen sinulle opettanut", Deimos ärähti vastaukseksi. Orin kasvot, kaula, ja ryntäät olivat veressä, niin orin omassa kuin Zukonkin. Kaulan pieni haava vuoti vielä verta, vaikka toki sekin oli jo rauhoittunut, kuten kasvojenkin viillotkin. Safiira ei näyttänyt saaneen mitään vammoja, Celenalla sen sijaan oli haava kyljessä(?) ja Deimos oli erottavinaan hampaanjäljet mustan tamman niskassa. Kyljen haava näytti ilkeältä, mutta Celena ei valittanut kipua. Hyvä niin, ei tamma tuohon naarmuun kuolisi.
"Mutta en halua tappaa niin", Deimos tuhahti kun puhuttiin siististi tappamisesta. "Eikä minua hurjasti kiinnosta Amiran etupihan ulkonäkö, jos se tamma ei aio auttaa meitä", Deimos jatkoi Safiiralle, joka oli jo poistunut toisen ruumiin kanssa. Hemmetti, olisi helpompaa jättää ruumiit tähän. Ja sitä paitsi, Deimos oli juuri epäsuorasti kieltäynyt koskemasta ruumiisiin, mutta Safiira toimi oman päänsä mukaan.
Deimos huomasi liikettä silmäkulmassaan, ja käänsi katseesa Amiraan, joka oli juuri tullut ulos luolasta ja sitä peittävien kuusten keskeltä.
"Toivottavasti olet vähääkään kiitollinen", Deimos murahti arabille.
"Jätämme sinut nyt rauhaan. Maassa oleva veri kuivuu muutamassa tunnissa, tuskin saat mitään kettua isompaa vieraaksi. Celena, ota tuo toinen ruumis", Deimos jatkoi tammoille. Sanojensa lopussa musta ori nappasi Zukon jäykistyvää ruumista niskasta kiinni. Ruumis nousi kepeän näköisesti ilmaan, kun Deimos kohotti päätään. Vain Zukon takapää ja takajalat raahasivat maata pitkin, kun Deimos lähti raahaamaan ruumista Safiiran perään.
"Tietenkin menemme takaisin Tichoon, emme lähde minnekään ennen kuin Dianan siirtäminen on turvallista", Deimos vastasi Celenan aiempaan kysymykseen. Deimosta huoletti viedä loukkaantunut Diana Violenceen, olihan laumassa ollut jo monia, jotka halusivat tammalle pahaa. Väki pitäisi ilmeisesti pelotella kunnolla, ettei kukaan uskaltaisi koskea Dianaan. Deimos vilkaisi taakseen, puiden lomaan katoavan Amiran pesän suuntaan.
"En olisi muutoinkaan maksanut hänelle mitään. En ennen kuin olen varma että kyky todella toimii. Käyn vierailemassa uudelleen, jonkin sellaisen jutun kanssa, josta tiedän mitä on tapahtunut. Toivottavasti tuo tamma ei valehtele minulle", Deimos totesi kantamuksensa takia epäselvästi Celenalle, mikäli tamma oli lähtenyt myös raahaamaan ruumista. Ori käveli tarpeeksi lähellä myös Safiiraa, että tammakin kuuli friisin sanat.
"Talvi on tulossa ja Violencessa nähtiin viime vuonna aivan tarpeeksi nälkää. Ei tänä talvena! Viemme ruuan hermien alueelta, Tichosta, kaikkialta. Enkä saata uskoa, etteivät muut laumat tiedä parannuskeinoa tautiin. Ne kertovat meille, tavalla tai toisella", Deimos puhui katkeranvihaisesti ja puristi hampaitaan vain tiukemmin ruumiin niskaan. Friisiläinen tiesi laumansa innostuvan ruoka- ja parannusehdotuksesta ja Violencen soturit olivat aivan valmiita rähinöimään. Sentään jotain iloa niistäkin idiooteista oli, vaikka muutoin ne olivatkin uhittelemassa joka lähtöön. Deimos raahasi ruumiin Safiiran perässä joelle, ja työnsi raadon kaviollaan pieneen pudotukseen ja veteen. Hitaasti virta lähti kuljettamaan ruumista, vaikka se meinasikin painua välillä pohjaan. Rantapenkere oli jyrkkä, siinä olisi hankala puhdistautua.
"Etsitään jokin toinen paikka peseytymiseen matkanvarrelta. Lähdetään takaisin Tichoon, jos sinulla Safiira ei ole enää toimitettavaa täällä?" Deimos loi kysyvän katseen valkeaa tammaan.

Nimi: Gaapriel

15.09.2019 23:21
Safiira-Violence

Vasta nyt huomasin Deimoksen ja Celenan aiheuttaman sotkun.
"Onko aina pakko sotkea!?" kysyin ärtyneenä kaksikolta. Veri valui molempien suupielestä(?)
"Kai tajuatte että tämä ei todellakaan helpota Amiran elämää. Veri vetää puoleensa petoja ja pedot taas metsästävät tollasia pieni heikkoja tammoja! Järki käteen taas ja ostoksille!!" ärähdin molemmille ja saatoin sanani vihaisilla katseilla.
#Pistä hullut asialle ja siivoo itse jäljet perässä!# ajattelin ärtyneenä ja nappasin uhrini hännän uudelleen suuhuni. Lähellä virtasi onneksi joki joka oli tarpeeksi iso huuhtoakseen ruhot mereen.
Raahasin ensimmäisen joelle ja palasin sitten hakemaan lisää.
"Siivoanko yksin vai autatteko?" kysyin ja jatkoin seuraavan uhrini luo. Niin kaunista jälkeä. Ei veri tipan veri tippaa missään. Siisti verenpurkauma nahan alla katkenneen niskan merkiksi.
"Näin tapetaan siististi!" tokaisin ja tökkäsin kaviollani makaavaa ja hyvin kuollutta oria jaloissani. Tämän jälkeen otin tämänkin hännästä kiinni ja lähdin raahaamaan sitä joelle.

Amira-Hermi

Pian rytinä ja huuto loppui. Ainoa huuto joka korviini kantautui oli Deimoksen. Hän kertoi reitin olevan selvä. Hiljaa kävelin pois luolastani ja näin ruumiita siivoavan kiukkisen näköisen Safiiran. Näin tapetaan siististi?
Safiira oli oikeassa. Deimos ja Celenan olivat veren peitossa ja hyvin tyytyväisiä työhönsä. Kävelin lähemmäs Celenan tappamaa oria ja katsoin suurta verilammikkoa sekä tyhjiä silmiä mitkä ruumin omisti. Vai omistiko sittenkin Celena ne? En minä tiennyt. En ollut koskaan ymmärtänyt tappamisen iloa tai siitä saatavaa kunnian tunnetta.
"Huh mikä sotku" huokaisin ja katsoin Safiiran valkoisen selän katoavan metsään. Sitten kiinnitin huomioni takaisin muihin.

Nimi: Diana-Violence

15.09.2019 20:30
Zelda? Hämärästi nimi kuulosti tutulta, mutta kasvoja en saanut mieleen. Arwen oli jäänyt vahvasti mieleen äärimmäisen kiltteytensä takia, Zelda taisi sotkeutua muihin uhmakkaisiin varsoihin. En siis tiennyt mitä vastata, enkä olisi ehtinytkään, kun Elaine esitti kysymyksiä. Suvun kautta? Mietin verta vuotavaa vanhusta, jolta epäilin oman kykyni saaneen. Suvulta saatu kyky kuulosti mukavammalta tavalta.
"Stella? Muistan ehkä hänet. Tai ainakin jonkun mukavan vanhuksen seurassanne" muistelin aikojani solassa.
"Kykysikö takia tuo Zuko ja ne muut hyökkäsivät kimppuunne? Voin kuvitella että jotkut haluaisivat hyödyntää taitojasi epäeettisesti" kyselin mietiskellen, toinen oli suuremmassa vaarassa kuin minä. Minä olin vain valo pimeässä, en olisi hyötyä kuin yöllä ja silloinkin ehkä olisin enemmän haittaa kuin hyödyksi.

Nimi: Lukija

15.09.2019 20:23
Celena - Violence

Upseeri virnisti vinosti takasillaan seistessään. Hermillä ei ollut mitään mahdollisuuksia häntä vastaan. Tamma pudottautui voimalla neljälle jalalle niin, että etujalat osuivat keskelle oriin selkää. Kuului ilkeä rusahdus selkärangan mennessä poikki. Hermin kaatui maahan kipuaan huutaen. Voi kuinka ruunikko huusikin, kaikki lähistöllä kuulisivat sen kivun. Hymyillen Celena asteli toisen pään viereen.
“Ensi kerralla kannattaa miettiä kenen kimppuun hyökkää”, upseeri kertoi.
Tamma ei voinut itselleen mitään, hänen oli pakko nauttia tästä tilanteesta. Hitaasti hän vei hampaansa orin kurkulle. Sitten nopealla liikkeellä Celena repäisi. Veri suihkusi hermin kuollessa. Upseeri olisi oikein hyvin voinut vain kuristaa vastustajansa, mutta nyt hän halusi nautti verestä, jota oli jo tamman turkilla miltei kaikkialla. Hitaasti verenvuoto hidastui, kunnes se lakkasi kokonaan. Celena kääntyi pois ruumiin luota nähdäkseen jo valmiit Deimoksen ja Safiiran. Tamma naurahti johtajansa sanoille. Nämä orit eivät satuttaisi enää ketään. Ja samalla Amira sai nähdä heidän tuhovoimansa. Upseeri nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi friisiläisen käskylle jättää ruumiit paikoilleen.
“Menemmekö suoraan Tichoon?”, Celena kysyi.
Samalla tamma toivoi mielessään, että he eivät etsisi vettä, jossa peseytyä. Olisi hauskaa nähdä ticholaisten, kun he palaisivat verisinä takaisin. Suupieli kohosi pelkästä ajatuksestakin. Mutta jos Deimos haluaisi peseytyä, tekisi Celena sen mukisematta. Johtajan sana on laki.

Nimi: Lukija

15.09.2019 16:50
Arwen - Hermi

Arwen söi ruohoa hyvällä ruokahalulla. Samalla hän kuunteli Dianaa. Kimon ehdotus sai appaloosan nostamaan päänsä ylös.
“Arvostan tarjoustasi, mutta ei kiitos. Muistatko Zeldan? Zuko oli hänen isoveljensä”, hermi vastasi. Arwen hymyili Elainen ohjeille. Hän oli itsekin miettinyt asiaa. Appaloosa laski aderliinilaisen jo ystäväkseen, vaikka he eivät olleet tunteneet päivääkään.
“Kyky parantaa periytyy sukuni tammoilla. Se voi olla vain yhdellä kerrallaan, eli kaikki eivät pysty parantamaan sen avulla. Sain sen ollessani kaksikymmentä, isoäitini Stellan menehdyttyä”, Arwen kertoi samalla surumielisesti hymyillen, muistot isoäidistä nostivat surun pintaan.

Nimi: Raymond-Aderlin

15.09.2019 10:43
Rvasimme ensin täydessä hiljaisuudessa Lydian kanssa. Tamma oli matkan ajan närkästyneen näköinen ja ymmärsin kyllä miksi, mutta mielestäni tämä ei todellakaan ollut hänen tehtävänsä.
"Jhonin pitäisi ymmärtää, ettei minua kiinosta kuka komentelee. Oikeastaan säälin, kun hän joutuu sinun kanssasi elämään" tuhahdin toisen takana. Lydia mulkaisi minua vihaisesti mutta pysyi hiljaa.
"Kiristätkö häntä jollain ta"
"Mitä juttelit sen Ticholaisen kanssa" töykeästi Lydia keskeytti minut kysymyksellään. Mutta toisen käytöstavat olivat muutenkin niin olemattomat, että mitään ei häneltä pitäisi olettaa sen suhteen.
"Juttelin vain rajanaapurin kanssa kun satuimme kohtaamaan" vastasin rauhassa.
"Mitä teit rajalla?" Lydia jatkoi kuulustelua.
"En jaksanut olla leirissä, menin kävelylle ja kuulin ääniä. Seurasin ja kohtasin tämän herrasmiehen jota niin töykeästi kohtelit äsken" selitin. Rauhallinen äänensävyni näytti vain ärsyttävän tammaa.
"Tapasitko vanhoja tuttuja?" nyt toinen pysähtyi ja kääntyi suuntaani. Minä hidastin käyntiin mutta jatkoin kävelyä.
"En. Opin kyllä jo läksyni, enkä todellakaan halua testata onneani Carmenin kanssa. Hän on reilu kyllä, mutta tiukka. Hän tuskin antaisi minun jäädä jos tekisin samanlaisen tempauksen. Enkä minä tyhmä ole, jopa sinun pitäisi se myöntää" totesin. Lydia seurasi minua epäilys katseessaan. Lopulta tamma nosti ravin ja kiri edelleni. Pyöräytin silmiäni ja kirin toisen vierelle. Loppumatka menikin sitten hiljaisuudessa. Olin pääsyt pälkähästä, onneksi. Pitäisi jatkossa olla varovaisempi.

Nimi: Lacritsi

14.09.2019 23:48
Deimos - Violence

Kaviot huitoivat, kolahtelivat välillä toisiinsa tai paukahtivat vastustajan kehoon. Deimoksella oli onnekseen korkeusetu, eikä Zuko kovin helpolla voisi enää mätkiä Deimosta päähän. Mustan orin naama olikin jo veressä ainakin puuman tekemien haavojen kohdalla, Zukon potku oli saanut kasvojen haavat aukeamaan uudelleen. Deimos piti päätään takana ja odotti oikeaa hetkeä. Ja kun se tuli, Deimos iski seuraavan etukavion potkunsa sivulta Zukon lapaan. Zuko menetti tasapainonsa ja lähti kaatumaan sivulle. Mutta ennen kuin edes laikukkaan orin säkä oli osunut maahan, perässä laskeutuva Deimos oli jo saanut otteen toisen kurkusta. Korvat tiukasti niskaa vasten, Deimoksen vihainen ilme muuttui kylmänrauhalliseksi. Zuko iskeytyi maahan, ja sätki hetken aikaa. Olisihan tuolla ollut aikaa potkia tai rimpuilla irti, mutta yksikään huitovista ja kouristelevista koivista ei osunut mustaan friisiläiseen. Pari huitaisua, ja Zukon jalat lakkasivat liikkumasta. Luultavasti Deimos oli jo vahingoittanut henkitorvea jo ihan tarpeeksi, mutta tehdäkseen asuan varmaksi, Deimos painoi toisen etukavionsa Zukon kaulalle ja repäisi suoraan ylöspäin. Kun kaula repeytyi auki, verta lennähti ympäriinsä.
Safiira saapui juuri ruumista raahaten, kun Deimos otti askeleen poispäin ruumiista ja nuolaisi veren makua pois huuliltaan. Mikäli Celenalla ei ollut mitään ongelmia vastustajansa kanssa, Deimos loi silmäyksen tovereihinsa. Muut olivat kunnossa jos pysyivät jaloillaan. Deimos itse ei ollut pahasti haavoittunut, vaikka naama ja kasvot vuotivatkin vielä verta ja potkukohtiin sattui. Kipuaan Deimos ei näyttänyt millään tavalla, seisoi vain ihan yhtä vankkana paikallaan kuin mitään tappelua ei olisi ollutkaan. Deimos käänsi Safiiran kysymyksen kohdalla katseensa Amiran luolaan.
"Luulen, että maksoimme hänelle jo", Deimos totesi ja virnisti. Sitten ori korotti ääntään.
"Se on ohi, Amira! He eivät voi enää satuttaa sinua!" Deimos huusi luolan suuntaan.
"Tai ketään muutakaan", Deimos lisäsi normaalilla äänenvoimakkuudella ja naurahti. Friisiläinen kohotti päätään ja nyrpisti turpaansa.
"Olen valmis lähtemään. Tamma hoitakoot itse ruumiit pois luolaltaan, jos ei aio auttaa meitä enää", Deimos tuhahti. Ruumiit saattaisivat houkutella petoja, eikä Amira näyttänyt aivan siltä, että kykenisi ainakaan kovin helposti raahaamaan neljää ruumista kauemmas pesältään.

Nimi: Gaapriel

14.09.2019 17:23
Safiira-Violence

Otin yhden huomaamattoman askeleen kohti Amiraa suojellakseni tätä. Ymmärsin hyvin miksi tamma ei halunnut auttaa meitä enää. Minusta Celena ja Deimos ylireagoivat asian suhteen. Kyse ei kuitenkaan ollut heidän varsastaan. Loput keskustelusta meni minulta ohi ja keskityin vain omiin ajatuksiini. Nostaessa pääni ylös, metsästä juoksi kasa hermejä. Mitähän helvettiä nyt tapahtuu. Deimos käski huolehtia Amirasta ja Celena taas käskytti pientä tammaa. Minulle siis ilmeisesti jäi kaksi tapettavaa. Celena oli hyvin koulutettu upseeri ja taistelu sujui häneltä hyvin. Minun ei siis tarvinnut sotkeutua Amiran suojelemiseen. Seurasin sivusilmällä Deimoksen kuntoa. Ori ei kuitenkaan ollut vielä täydessä iskussa. Seuraavaksi huomioni kiinnittyi vastustajiini. Kaksi suurehkoa oria, helppo juttu. Toivottavasti ymmärsivät mitä tuleman pitää. Peruutin pari suurta askelta ottaakseni ensimmäisen vauhdikkaan iskun vastaan. Ensimmäinen juoksi suoraan syliin yrittäen saada kurkustani kiinni. Isku sai minut peruuttamaan ja pehmeään maahan jai ihan kiitettävät urat kavioistani. Vauhdin pysähdyttyä upotin hampaani toisen niskaan. Levitin etujalkani leveämpään asentoon ja riuhtaisin orin niskan ja kaulan lähimpään puuhun. Napsahdus oli komea ja veltto hevosen ruumin valui pian puun juurelle.
"Seuraava" sanoin tyynesti ja katsoin toisen oreista kääntyvän ympäri ja lähtevän pakoon. Huokaisin turhautuneena ja nostin nopeasti laukan. Parilla pitkällä askeleella otin orin kiinni ja työnsin tuon kyljelleen täydestä vauhdista.
"Tiedäthän että se on noloa juosta pakoon, varsinkin kun kyseessä on mies ja vastustajana nainen!" naurahdin kun katsoin toisen kierivän mäkeä alas. Vauhdin pysähdyttyä valuin itsekkin mäen alas ja polkaisin orin henkitorven lyttyyn ennenkuin hän kerkesi nousemaan ylös. Turhan pitkä ja kivulian kuolema, mutta ongelma ei ollut minun. Nappasin velton raadon hännän hapaisiini ja lähdin vetämään sitä perässäni. Pian saavuin pisteeseen josta olin lähtenytkin ja tilanne näytti rauhoittuneen(?)
"Mitäs sitten?" kysyin ja tiputin hännän suustani.

Amira-Hermi

Pian alkoi tapahtua, vähän liikaakin jos minulta kysytään. Celenan onneksi minua ei tarvinnut käskeä kahta kertaa. Nopealla pyörähdyksellä olin pian oman luolani turvassa odottaen metelin laantumista.

Nimi: Lactitsi

14.09.2019 10:37
Ben - Violence

Upseeri luimisti korviaan Jerryn reaktion nähdessään. Ben ei hirveästi halunnut olla Jerryn lähellä. Olihan Ben nähnyt miten hermiori taisteli, kun Ben ja Diana olivat yrittäneet tappaa Jerryn. Ei, ei tappaa, vaan murhata. Voi kiesus, miten Diana oli saanut Benin siihenkin mukaan? Benhän menisi suoraan myöskin Jerryn tappolistalle. Ehkä nyt Benillä olisi aikaa vähän pehmitellä tätä uutta Jerryä, jota kuolleeksi oltiin luultu, mutta sitten se olikin putkahtanut takaisin heidän elämäänsä. Ehkä nyt Jerry ei ainakaan tappaisi Beniä. Omaa nahkaa oli kiva puolustaa. Paitsi että jos Ben päästäisi Jerryn, joko Safiira, Deimos, Diana tai Aitne tappaisivat Benin. Muut siksi, että Jerry oli vapaana, Aitnea varmaan kiinnosti enemmän se että Jerry oli suojaton. Ben ei tiennyt että Aitne tiesi mitä Jerry oli suunnitellut Deimoksen ja Dianan kohdalle. Jos Aitne tiesi sen, miksi hän ei suojellut kauan kadonnutta sisarenpoikaansa Jerryltä, ja ollut vaikka myrkyttänyt orin? Ehkä siksi, koska Aitne tiesi myös miten paljon Jerry vaikutti ah niin ihanaan Dianaan, josta Aitne ei pitänyt ollenkaan.
Ben ei tiennyt mitään mistään mahdollista juonitteluista, upseeri tiesi vain sen, että olisi itse pahassa pulassa jos päästäisi Jerryn pois. Mutta Dani oli niin määrätietoinen Jerryn mukaantulemisesta , että Ben oli panikoida. Paniikki näkyi Benin naamastakin,, totta kai.
"Dani en ole ollenkaan varma onko tämä hyv-", Ben piipitti. Upseerin lause idean mahtavuudesta jäi kuitenkin kesken kun jokin korppi yhtäkkiä hyökkäsi Danin kimppuun. Säikähdyksestä Ben loikkasi varmaan kaksi metriä poispäin komeasta aderlinilaisesta ja jäi puhisten katsomaan linnun perään. Mutta sitten, paniikki oli poissa. Melkein kuin tuon linnun synkät siivet olisivat vieneet sen pois, Ben keksi miten voisi päästä pälkähästä. Benin tarvitsi vain valehdella. Jos ja kun jotkut vaatisivat tietää mitä oli tapahtunut. Voi kyllä, Ben oli vapauttanut Danin. Koska Danista ei ollut enää taktisesti hyötyä poliittisena vankina, koska sairas Dani saastutti leiriä ja vaaransi vanhan parantajan ja koska sen laumatoverit köhköh 'aivan varmasti' tappaisivat sen petturuudesta. Selitys kelpaisi johtajille ja parantajalle. Mutta Jerry. Voih, ei, ei Ben tiennyt mitä siinä olisi käynyt. Ei, ei Ben ollut Jerryä vapauttanut. Valkea ori oli varmaan huomannut Benin ja Danin ja seurannut heitä. Hermi oli vapauttanut itse itsensä. Paniikki oli poissa. Mutta huoli onnistumisesta kyti edelleen.
"Häivytään ennen kuin meissä on liikaa huomiota, tänne päin", Ben sanoi äkkiä varmemmalla äänellä ja upseeri kännähti kohti solaa. Ori käveli rauhallisesti, ei mitään kiirettä, Ben oli vaim viemässä kaksikkoa takaisin Aitnen luokse tai jonnekin muualle. Toivon mukaan kukaan ei kiinnittäisi heihin huomiota.

Nimi: Faijer-Violence

13.09.2019 22:59
Vilkaisin nopeasti vielä Danin suuntaan, ennen kuin kuulin Ancelikan huokauksen. Ilmeeni muuttui ensin huolestuneeksi ja sitten rauhoittava hymy nousi kasvoilleni.
"Hei kaikki on hyvin. Ei murehdita ennen kuin olemme varmoja että tämä on vakavaa. Ehkä saimme vain ruokamyrkytyksen" yritin rauhoitella. Ancelikan sanat kuitenkin saivat minut ajattelemaan laumoja koettelevaa tappavaa tautia. Yritin kuitenkin pysyä positiivisena. Ainakin saisin viettää viimeiset hetkeni Ancelikan kanssa. Parempaa loppua en voisi toivoa. #Äh pitää ajatella vielä positiivisemmin# mietin ja yritin uskotella itselleni, että tämä oli vain pieni ruokamyrkytys, mitätön vastoinkäyminen, ei mitään muuta. Minun piti pysyä positiivisena, ANclikan tähden

Nimi: Jerry-Hermi

13.09.2019 22:55
Daniin kiinnitin vasta huomiota, kun ori oli jo avannut suunsa. Nyt? Mutta eivät ensimäisetkään uhrit olleet pääseet parantajalle asti? Vilkaisin pikaisesti varsakaksikkoa, ainakin vielä he suuntasivat suoraan kohti parantajaa.
"Hei hetkinen, kuka hän on? Miksi hän saa tietää tästä?" hämmennyin kun Dani kertoi ruunikolle seuralaiselleen sopimuksestamme. Sen sijaan että Dani olisi vastannut kysymykseeni(?) tuo nosti katseen taivaalla lentävään korppiin. Miksi ori oli niin kiinostunut tuosta perkeleen korpista? Ehkä se oli löytänyt jonkun raadon lähistöltä, ketä kiinostaa? Jotain outoa tuossa korpissa kyllä oli, sillä sehän kävi päälle.
"Sehän kiinnittää huomiota meihin perkelle" ärähdin hiljaa. Meidäin pitäisi päästä täältä pian pois. Vilkaisin vielä juomaveden suuntaan ennen kuin käänsin katseeni Ruunikkoon, jonka ilmaisesti piti auttaa meidät pois täältä. Halusin kyllä edelleen tietää kuka helvetti hän oli, mutta sitä ehtisi kysyä myöhemminkin.

Nimi: Variana-Ticho

13.09.2019 22:46
Hero oli selvästi herkillä, ori jopa kävi hetken valtataistelua VIcenten kanssa. Mikä idiootti! Meinasin jo itse komentaa Heroa tottelemaan, mikä todennäköisesti olisi vain pahentanut tilannetta. Onneksi ori lopulta kuunteli johtajaamme ja lähti kohti sairaiden aluetta. Vicente ei kuitenkaan ollut valmis, vaan kysyi minulta tai ehkä jopa itseltäänkin mitä leirissä tapahtui.
"En usko, että kukaan muu menee niin pitkälle kuin Hero. Uskoisin, että se mitä hän näki metsässä katkaisi jonkun langan päästä ja hän on mennyt sekaisin. Kukaan järkevä ei vastustaisi teitä tuolla tavalla" yritin rauhoitella Vicenteä.
"Toki ei kukaan tästä tilanteesta nauti. Ehkä voisit pitää jonkun rauhoittavan puheen, vaikka varmasti kaikki ymmärtävät miksi olet kutsunut Deimoksen ystävineen tänne.

Nimi: Lukija

13.09.2019 21:59
Celena - Violence

Celena kuunteli Deimoksen tenttaamista korvat yhä luimussa. Hän ei pitänyt tuosta tammasta. Ei sitten yhtään. Amiran kertoessa saaneensa selkäänsä, kun ei ollut kertonut näöstään sai upseerin tuhahtamaan. Jos hermi yritti kalastella sääli pisteitä, puhui hän nyt väärille hevosille. Uuden teorian tullessa kehiin, musta tamma mietti kaikkia varsoja jotka oli tavannut. Kimo saattoi olla jopa oikeassa. Seuraavaksi arabi vastasi kysymyksiin kyvyistään. Hyvä, ei tarvinnut pakottaa tietoja ulos. Itse tieto ei kiinnostanut Celenaa mitenkään häntä ei kiinnostaneet kyvyt ellei niitä voisi käyttää taistelussa. Auts, nyt sanoit ei väärille tyypeille. Upseeri virnisti pienesti Amiran kertoessa kieltäytyvänsä uusista palveluksista. Johtajaansa matkien tamma painoi korvansa niskaan kiinni ja naksautteli hampaitaan. Nyt ei hyvä heilu. Celena suorastaan janosi saada iskeä hampaansa toisen kurkkuun. Ryminän kuullessaan käännähti upseeri ympäri. Kuka hitto siellä mesoaa?! Neljän hermiorin tullessa näkyviin veti Celena kasvoilleen virneen, jota voisi kuvailla jopa psykopaattiseksi. Etummaisen oriin huutaessa jotain Svenistä, ilahtui upseeri kovasti. Orien kaltaiset kostajat olivat yleensä niin surullisia ja vihaisia, että eivät tunteiltaan pystyneet ajattelemaan selkeästi.
“Kuulit mitä Deimos sanoi! Mene luolaasi!”, Celena käski arabia kuin omaa sotilastaan. Tamma uskoi Safiiran haluavan kaksi vastusta, joten otti Amiran suojelemisen tehtäväkseen. Toki Celena mielellään tappaisi kaksikin oria, jos saisi siihen mahdollisuuden. Upseeri ei odottanut Amiran tottelevan häntä, mutta jos toinen olisi maan alla olisi suojeleminen paljon helpompaa. Sitten hänen huomionsa kiinnittyi takaisin heitä kohti rynnistäviin oreihin. Tammalla oli vain pari sekuntia aikaa suunnitella liikkeensä.
Ruunikko ori syöksyi kohti hänen kaulaansa. Celena väisti sivulla, mutta ei ollut tarpeeksi nopea. Vastustajan hampaat viilsivät haavan hänen kylkeensä. Veren vuodatuksesta hurjistuneena tamma nousi takastensa varaan aikomuksena osua koko painollaan oriin selkään. Hermi olikin kääntynyt yllättävän nopeasti ja Celenan etukaviot osuivat maahan vain hieman raapien toista. Ankaran koulutuksensa ansiosta upseeri käännähti nopeasti ottamaan vastaansa ruunikon seuraava isku. Oriin hampaat tarrasivat hänen niskaansa. Hampaat repivät ihoa koko ajan kasvavalla voimalla. Celena heittäytyi koko painollaan hermiä vasten saaden tämän menettämään tasapainonsa. He kaatuivat maahan ori alimmaisena. Hampaat irtosivat Celenan niskasta, temppu oli toiminut. Niin nopeasti kuin pystyi upseeri nousi jaloilleen. Jälleen hän kohosi takajaloilleen etukaviot huitoen vasta pystyyn päässyttä hermiä.

Nimi: Lacritsi

13.09.2019 17:16
Jahar - Ticho

Lydia jatkoi valittamistaan, ja kävi kovinkin töykeäksi jopa Jaharia kohtaan. Jaharin rauhallinen ilme, ja keltaisten silmien katse ei tamman piikittelyistä värähtänytkään, joskin Jahar kohotti päätään loukkausten kohdalla. Olipa ärhäkkä tamma, ei selvästikään pitänyt Raymondista. Eikä näköjään Jaharistakaan.
"Tietenkin. En vain ymmärrä miksi meidän pitäisi sietää huutoa. Teidän ei ole syytä korottaa ääntänne", Jahar totesi jälleen rauhallisesti tamman kipakkoihin sanoihin, varmaan suututtaen toisen vain enemmän. Onneksi tamma kohta kääntyikin Aderlinin reviirin suuntaan ja lähti astelemaan pois. Jahar katsahti Rayhin ja harmaan orin toinen suupieli venyi lähes huomaamattomaan hymynpoikaseen.
"Kerron", Jahar vastasi, huvittuneena kuinka toinen puhui Ysasta kuin henkilöstä. Jahar jäi katselemaan kuinka Ray ja Lydia astelivat poispäin.

Nimi: Lacritsi

13.09.2019 16:23
Deimos – Violence

Deimos siristi silmiään, kun tamma kertoi aiemmista kokemuksistaan, kun Amira oli jättänyt kertomatta näystä. Oh kyllä tamma saisi vastineessakin selkäänsä, jos tekisi samoin jatkossa. Amirakin uskoi varmaan niin myöskin, koska tamman olo ei selvästi ollut hyvä. Kohta arabin ilme kuitenkin kirkastui hieman. Amira antoi ihan uuden teorian, joka itseasiassa kävi Deimoksen mielestä järkeen. Itseasiassa selitys oli niin hyvä, että se sai Deimoksen oikeastaan kallistumaan tamman uskomiseen. Melkein, Deimos oli yhä epävarma siitä uskoiko Amiraa vai ei. Deimos halusi olla varma. Amira kertoi lisää tietoa kyvystään. Tavattoman mielenkiintoista Deimoksen mielestä. Ja ennen kaikkea, hyödyllistä.
Amiran jatkaessa sanojaan, Deimoksen korvat painuivat kuitenkin taas niskaan. Mitä?! Tamma ei aikonut enää palvella heitä? Tajusiko Amira keille hän sanoi ei?!
”En usko tuon olevan vaihtoehto”, Deimos ärähti ja otti askeleen tammaa kohti, mutta sivulta kuuluva ryminä sai Deimoksen pyörähtämään äänen suuntaan. Kuka kehtasi keskeyttää friisiläisen?! Metsikössä puiden lomassa juoksi neljä(?) hermioria, etunenässä ruskea-valkolaikkuinen Zuko.
”Siellä ne paskiaiset ovat! Hakatkaa ne maahan! Sven saa nauttia joka hetkestä!” Zuko huusi kuin mikäkin mielipuoli kavereilleen, rynnätessään puita väistellen violencelaisia kohti. Deimos tuhahti siinä paikoillaan seisoessaan ja yrmeää naamaa näyttäessään. Nämä oli taas tällaisia tyyppejä, ihan kuin heillä olisi ollut aikaa tällaiseen.
”Ne haluavat näköjään tapella. Jompikumpi teistä saa luvan hoitaa kaksi”, Deimos laskeskeli, ettei Amira välttämättä osallistunut taisteluun, mikä tarkoitti että hermejä oli yksi enemmän. Safiira tai Celena saivat tappaa kaksi. Deimos olisi oikein mielellään itse hoidella yhden ylimääräisen, mutta Deimos oli yhä puolikuntoinen. Vaikka jalka kantoi laukassa, se ei välttämättä kestänyt kunnon taistelua. Muisto kivusta, kun jalan lihas oli revennyt, välähti ikävänä mielessä ja sai Deimoksen irvistämään. Deimos ei mielellään linkkaisi enää kotiin takakoipi tulessa, vatsaa vasten painettuna.
”Älkää antako niiden koskea Amiraan.”, Deimos murahti ja otti leveämmän ja tukevamman asennon jaloillaan. Ori myös laski päätään hieman selkälinjaa alemmas, jotta kaula olisi pikkuisen suojassa. Zuko ryntäsi suoraan Deimosta kohti, eikä friisiläinen siksi viitsinyt lähteä vastaan. Hermihän juoksisi syliin. Ja itseasiassa, niin Zuko tekikin. Hetken ajan Deimos suunnitteli väistävänsä jompaankumpaan suuntaan, mutta nimenomaan tällaisessa tilanteessahan koipi oli viimeksi mennyt rikki; nopeassa sivuttaissuuntaisessa väistössä.
Zuko iskeytyi täydestä vauhdista Deimokseen, saamatta törmäykseen valmistautunutta friisiläistä kaatumaan. Maahan jäi kuitenkin melkein puolen metrin jarrutusurat, kun Deimos luisui kaulassaan roikkuva Zuko mukanaan taaksepäin. Zuko oli saanut otteen kaulan alapuolelta, missä henkitorvikin kulki. Toisen orin hampaat rikkoivat helposti nahan ja saivat veren valumaan pienenä norona Deimoksen kaulaa pitkin. Toinen piti saada irti ennen kuin se keksisi repäistä mihinkään suuntaan. Deimos iski kaulansa lähintä puuta vasten niin, että Zukon pää jäi Deimoksen kaulan ja puunrungon väliin. Epäselvästi huudahtaen Zuko joutui päästämään irti, eikä Deimos tuntenut enää hampaita kaulassaan. Friisiläinen kavahti pienesti takajaloilleen ja veti päätään taaksepäin, ennen kuin yritti itse päästä tällin saaneen Zukon kaulaan kiinni. Mutta tutun pehmeän, hieman löysänahkaisen kurkun sijaan Deimoksen hampaat upposivat Zukon pään takana olleeseen kovaan puuhun. Zuko ei ollutkaan ihan täysi typerys, olihan se ehtinyt väistää Deimoksen hyökkäyksen. Deimos repäisi puusta irti kaarnaa ja puuainesta, samalla kun friisiläinen pyörähti sivummalle väistänyttä Zukoa kohti. Zuko oli jo noussut takajalkojensa varaan, ja iski toisen etukavionsa suoraan Deimoksen kasvoihin, kiltisti parantumaan alkaneisiin viiltohaavoihin. Kipu välähti koko pään läpi ja vihaisesti hirnahtaen Deimos kohottautui myös takajalkojensa varaan. Kaksikko alkoi potkimaan toisiaan etukavioilla, Zuko tietenkin huomattavasti nopeammalla tahdilla kuin Deimos.

Nimi: Gaapriel

13.09.2019 16:06
Ancelika-Violence

Faijerkaan ei siis voinut hyvin. Nyökkäsin ymmärrykseksi ja nojauduin hieman orin kylkeen(?) lähtien samalla kävelemään kohti parantajan luolaa.
"Minua pelottaa" huokaisin hiljaa.

Nimi: Gaapriel

13.09.2019 16:04
Dani-Aderlin

Ravasin kohti Jerryä kiinnittämättä huomiota heti Benin huutoon.
"Lähdemme nyt. Minua tultiin hakemaan" kuiskasin Jerrylle ja käännyin takaisin kohti Beniä.
"Lupasin Jerrylle turvallisen saaton pois Violencen alueelta Aderliniin saakka ja sen myös aijon tehdä, joten eiköhän mennä!" tuhahdin upseerille. En kuitenkaan loukkaavasti vaan lähinnä yritin saada toiseen liikettä. Yhtäkkiä selkääni pitkin juoksi kylmät väreet. Tämän tunteen minä tunnistin. Katseeni nousi ympäristööni ja silmääni osui suuri musta korppi. Kasvoilleni nousi ilkikurinen hymy.
"Korpit harvemmin lentävät näin kauas vuoristolle vähäisen ravinon takia!" totesin ja viskaisin päälläni kohti lintua.
Mitä ihmettä Carmen teki täällä. Minullahan ei ollut mitään tietoa vallanvaihdosta tai siitä että minut oli alennettu upseeriksi. Kiinnittämättä sen suurempaa huomiota lintuun käännyin jälleen kaksikon puoleen.

Carmen-Aderlin

Mitä ihmettä tuo idjootti touhusi. Levitin siiperi ja suustani pääsi korpille tyypillinen rääkäisy ikäänkuin varoitukseksi Danille. Jos toinen rupeaisi laulelemaan jotain taidoistani...
Nousin siivilleni tuon kääntäessä katseensa pois ja lensin kolmikkoa kohti. Nappasin kevyesti Danin harjasta kiinni kynsilläni hoputukseksi ja lähdin lentämään leirin kallioisen reunan päälle odottamaan toimintaa. Minulla ei ollut paljoa aikaa.

Dani

Kirpaisu sai huomioni takaisin korppiin. Se ämmä teki minulle haavan. Mulkaisin vihaisesti linnun mustaa selkää kohden.
"Mennään nyt vaan! En osaa täältä pois joten Ben sinun täytyy ohjata meidät ulos!" huokaisin kärsimättömänä.

Nimi: Gaapriel

13.09.2019 15:49
Vicente-Ticho

Ilmeeni vakavoitui seuratessani Heron käytöstä. Deimos oli ilmiselvästi saanut koko lauman epäilemään minua, mutta ennenkaikkea koko tilannetta.
"Et vartioi edes Dianaa. Teet jotain rauhoittavaa ja hyödyllistä. Sammalista on hyvä aloittaa, vaihdat ne sairaiden luolissa ja lisäät kippoihin vettä!" totesin jyrkästi. Minun oli saatava selville kuinka paljon Deimoksen ja muiden tulo oli tehdyt tuhoa laumani rauhalle ja harmonialle.
Hero ei käskystäni huolimatta liikkunut. Laskin korviani kevyesti kohti niskaani ja otin yhden uhkaavan askeleen kohti oria.
"Menehän nyt!" sanoin jyrkästi enkä irroittanut katsettani toisen silmistä. Hero peruutti hieman ja tuijotti minua takaisin. Lopulta ori antoi periksi ja lähti tekemään sitä mitä pyysinkin. Huokaisin syvään ja käännyin kohti Varianaa.
"Kuinka moni muu olisi halukas kääntämään takkinsa minulle? Deimos on sekoittanut koko lauman harmonian ja kaikki juosevat joka paikkaan kuin päättömät hanhet. En haluaisi ryhtyä ääritoimenpiteisiin, mutta jos lauma ei kerää itseään niin minun on pakko!"
Ilmeeni oli totinen ja levoton samaan aikaan. Auktoriteettiäni testattiin aivan liikaa ja se ei todellakaan helpottanut työni tekemistä.

Nimi: Jerry-Hermi

12.09.2019 21:32
Huomaamattomasti vilkuilin varsakaksikkoa. Heidän juttelunsa hiljeni äkisti ja kohta nuo suuntasivatkin kohti parantajaa. Loistavaa, nyt suunitelmamme konkreettisesti alkoi. Katseeni kääntyi varsoista Daniin ja minulle tuntemattomaan oriin, joka huusi jotain Danin perään. En saanut kunnolla selvää mistä, mutta pian huomioni keskittyikin uuteen uhriin joka tuli täysin tietämättömänä juomaan myrkytettyä vettä. Pidin kuitenkin pokan, en saisi paljastaa meitä.

Nimi: Faijer-Violence

12.09.2019 21:30
Ilmeisesti en ollut ainut, joka sai vedestä outoja vaikutteita. Oliko jokin pilantunut ruumis ylävirralla? Yskin hieman lisää ja nyökkäsin Ancelikalle.
"Tulen kanssasi, minunkin oloni on hieman heikko. Kurkkuuni kutittaa ja kuivaa kovasti" mutisin itsekin hiljaa, näinä aikoina vähänkin sairaita mulkoiltiin erittäin pahasti. Omaan mieleeni ei tullut ollenkaan, että voisimme kuolla. Ei, ajattelin edelleen veden vain olleen pilaantunutta. Jostain syystä laumojen välillä levinnyt tauti ei tullut mieleeni. Huomasin parantajan luolan lähistöllä Benin ja hänestä pois päin kävelevän Danin. Mitäkönä tuolla oli meneillään...

Nimi: Variana-Ticho

12.09.2019 21:26
Seurasin Vicenteä Heron luokse, hieman taaempana ja pitäen kunnioittavan hajuraon. Hero ei ilahtunut tehtävänsiirrosta ja alkoi jopa huutaa Vicentelle, mikä oli mielestäni hyvin epäkunnioittavaa. Tämä Deimos oli selvästi päässyt Heron nahan alle, yleensä ori hieman ylimielisestä luonteestaan huolimatta kuunteli mukisematta johtajamme käskyjä.
"Voisit vaikka vahtia Dianaa. Tulet hyvin toimeen hänen kanssaan, ja voisimme luottaa, että et päästä Deimosta hänen lähelleen. Uskon todella, että ne kaksi pitäisi nyt pitää erossa" ehdotin. Hero tuntui miettivän ehdotustani.
"Tietysti jos Vicent haluat, että Hero ei vahingossakaan joudu tekemisiin Deimoksen kanssa, suosittelen veden tai sammalien keräämistä. Sairaiden sammalet olisi hyvä taas vaihtaa pian, että taudin on vaikeampi levitä ja voimistua" lisäsin vielä.
"Eikö minulla ole tähän mitään sanomista" Hero huomautti.
"Ei äsköisen huutamisen jälkeen, jos minulta kysytään" hymähdin tyytymättömänä ja hieman turpaa pitkin katsoen. Ilmeeni takia Hero luimi jälleen korviaan. Päätös taisi jäädä Vicentelle, tai ainakin Hero vaikutti olevan valmis sen kuulemaan.

Nimi: Lacritsi

12.09.2019 20:07
Ben - Violence

"Jerry? Hei hei odotas nyt! Sehän haluaa tappaa Dianan ja Deimoksen", Ben ihmetteli ääneen, kun Dani ehdotti jostain syystä valkean orin mukaan ottamista. Joo, Jerry vaikutti menettäneen muistinsa, mutta jopa Benin mielestä se hevonen olisi pitänyt tappaa heti. Mutta Aitne piti sitä jostain syystä suojeluksesssaan. Ben kipitteli Danin perään ja luimisteli korviaan. Eihän hän voisi päästää Jerryä pois. Mutta toisaalta, ehkä he olisivat paremmassa turvassa kun Jerry ei ollut leirissä. Ja toinenhan oli menettänyt muistinsa. Ben näytti hyvin huolestuneelta, mutta seurasi Dania estelemättä.

©2019 Magical nature - suntuubi.com