Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

HUOMIO! Jos koet, että hahmosi on kehittnyt pelin aikana esim. luonteen suhteen, laita se hahmosi hahmolomakkeeseen!! Hahmotiedoissa on nykyään uusi kohta nimeltä Kehitys, joten se kannattaa lukea AINA kun katsoo toisen roolipelaajan hahmojen tiedot!!!

Täällä sitten roolipelataan. Noudata alla olevia ohjeita!
- Älä tapa tai vahingoita kenenkään hahmoa kysymättä. Tai jos yritätä tappaa käytä sanaa yrittää tai merkkiä (?)
- Voit pelata minä tai hän muodossa.
- Laita nimi kohtaan nettinimesi tai hahmosi nimi. Jos laitat hahmosi nimen laita näin:
Esim. Night-Violence
Mutta jos laitan nimi kohtaan nettinimesi, laita hahmosi nimen perään lauma josta hevonen on. Esim.

Nimi: Taneli

Herman-Aderlin
Kävelin metsässä yksi. Raikas ilma heilutti harjaani ja tuore ruoho tuoksui nenääni...

- Kiroilua saa esiintyä, mutta kunhan ei jokatoinen sana.
- Kun hahmosi puhuu, puhe laitetaan näiden väliin Esim: "Moi". Kun ajattelee se laitetaan näiden väliin Esim: #Olen elossa#. Kaikki mikä ei kuulu ropeen laitetaan näiden väliin Esim: //Moikka// Ja kaikki muu tekeminen ilman merkkejä.

Tapahtunutta

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Lukija

18.07.2019 19:13
Arwen - Hermi

"Parantaja? Ei, isoäitini Stella oli. Osaan vain perusyrtit, kuten ratamon ja voikukan. Haluaisin oppia enemmän, mutta en ole löytänyt opettajaa", appaloosa kertoi.
Tamma jätti tahallaan kertomatta kyvystään, vain harva tiesi sen periytyneen Arwenille. Tamman isoäidin ollessa elossa, oli vanhuksen kyky ollut surinpiirtein jokaisen tiedossa. Edes ticholaiset ja Goldie eivät tienneet hermin kyvystä. Elainen kertoessa oman näkemyksensä muista laumoista. Appaloosa ei suuttunut pahan puhumisesta, sillä hän tiesi laumalaisten olevan puolueellisia. Eläessään perhe laumansa kanssa, oli Arwenille opetettu miten suodattaa hyödyllinen tieto pahan puhumisesta. Aderliinilaisen jupinan loppuosa jäi hermiltä kuulematta, mutta ei se häntä hirvittävästi harmittanut. Morganin varmistaessa Arwenin havainnon, tämä valpastui.
"En tiedä. Ehkä ne listii siellä jonkun onnettoman", appalossa kuiskasi.
Toisen kysyessä tuulesta, hermi yritti itsekkin hahmottaa tuulen suuntaa. Kun tamma ei pystynyt kertomaan tuulen suuntaa, nuoli tuo huuliaan. Näin tuuli tuntui paljon selkeämmin iholla.
"Luulen, että meidän kannattaa mennä vasemmalle. Mitä mieltä olet?", Arwen sanoi hiljaisella äänellä.
Toisen vastauksesta riippuen. Lähtisi tamma joko vasemmalle jälleen ensimmäisenä. Hän liikkuisi tottuneesti ja hiljaisesti. Jos Elaine haluaisi lähteä vasemalle, antaisi Arwen toisen kulkea edellä jokseenkin tiheässä kasvustossa. Saattaisi tamma myös vahingossa astua äänekkäästi oksan päälle.

//Pääset päättäämään xD Mulle käy kumpi vaan.Jos muuten haluut niin se hermi joukko,(joka sit ehkä hyökkää sen kolmikon kimppuun)voi tulla jutteleen eka näiden kaa :)

Nimi: Lacritsi

16.07.2019 18:03
Elaine - Aderlin

Ohoh, oli hyvä, ettei Elaine ollut ajanut tätä tammaa pois. Okei, ei Elaine ollut pois ajamista heti aluksi suunnitellutkaan, vaan vain jos Arwen olisi käynyt hankalaksi. Mutta, miksi Elaine nyt painotti hyvää tuuriaan päätöksiensä kanssa sen suhteen, ettei ollut hermiä ajanut pois, johtui siitä, mitä Arwen oli äsken kertonut. Että tuo tamma kävi kauppaa Elainen lauman parantajan, Goldien kanssa. Vaihtanut yrttejä, ja varmaan tietojakin. Olisi ollut sääli heittää parantajan apulainen hukkaan ajamalla Arwen pois. Entäpä jos hermi ei olisikaan halunnut enää tulla Aderlinin rajan tuntumaan, ja parantaja jäisi ilman yrttejä. Elaine sai vielä suuremman syyn olla Arwenille ystävällinen, vaikka eihän ruunivoikko aikonut appaloosaa selkään puukottaa. Tosin, Elaine tunsi pientä syyllisyyttä velvollisuuksiaan kohtaan. Täällä Elaine seikkaili oman laumansa rajan ulkopuolella hermin kanssa. No, Elainella olisi hyvä syy petturuuteen, nimittäin Violecelaisten tarkkailu. Aivan kuten oli myös Goldiella, parantajan kerätessä yrttejä hermin avustuksella. Parantaja ei muutoin ollut tuonut touhujaan hurjasti esille. Täytyisi kysyä Goldielta tarkemmin Arweista, kuten täytyi myös kysyä Carmenin mielipidettä hermirajoista ja hermien kohtaamisesta.
"Oletko jonkinlainen hermiparantaja?" Elaine kysyi Arwenilta, ennen kuin jatkoi lauma-aiheesta.
"Ticholaiset ovat aina sellaisia. Mutta pohjimmiltaan nekin ajavat vain omaa etuaan", Elaine puhui taas puolueellisesti. Tammalla olisi varmasti paljon muutakin pahaa puhuttavaa ticholaisista, mutta vielä enemmän tammalla oli pahaa sanottavaa violencelaisista.
"Ja ei, Violencelaisten kanssa ei parane viettää hurjasti aikaa. Jotkut saattavat jäädä jotain juttelemaan, mutta niitä ei kannata päästä lähelle. Iskevät hampaat varmasti kiinni. Yleensä smalltalk onkin vain harhautusta, että he pääsevät tarpeeksi lähelle. Suurinosa heistä on niin hitaita, ettei yllätyshyökkäys onnistu kuin lähietäisyydeltä. Niiden ystävällisyyteen ei parane luottaa", Elaine jupisi varsin vihaisesti naapurilaumasta.
"Et kuvittele. Ne ovat tuskin enää kuin kymmenen minuutin päässä. Ne ovat varmaan pysähtyneet. Miksi?" Elaine puhui taas ääneen, tosin morganin äänentaso oli nyt huomattavasti matalampi. Tamma myös hidasti tahtinsa käyntiin. Elaine ei ollut olettanut, että he törmäisivät näin pian violencelaisiin. Jäljistä päätellen matkalaisten vauhti oli ollut huomattavasti nopeampi, kuin Elainen ja Arwenin tämän hetkinen taivallus. Heidän ei pitäisi pystyä saavuttamaan violencelaisia. Mikä tarkoitti sitä, että itäkaakit olivat pysähtyneet. Mikäli Elaine hahmotti heidän sijaintinsa oikein, Violencen rajaan oli vielä matkaa aika reippaasti.
"Mistä suunnasta tuuli käy? Kierretään tuulen alapuolelle, niin pääsemme varmasti niin lähelle, että näemme ne, mutta ne eivät haista meitä", Elaine kertoi, ja alkoi vilkuilla ympärilleen kuin odottaen violencelaisten ilmestyvän jostain. Lisäksi tamma yritti tietenkin hahmottaa mistä suunnasta tuuli tällä hetkellä. Hiivatti kuinka oikukas heikko tuuli saattoi olla. Voimakas tuuli mennä paahtoi yhteen suuntaan, mutta heiveröinen tuulen vire kantoi kyllä hajun, ja vaihtoi herkästi suuntaa, ajautui pyörteisiin ja muuhun sellaiseen mitä Elaine ei nyt kaivannut.

Nimi: Lukija

13.07.2019 15:31
Arwen - Hermi

Arwen hymyili jälleen toisen sanoille, tuon kiittäessä. Tamma kuitenkin vakavoitui Elainen antaessa ohjeita. Appaloosa ravasi aderliinilaisen perässä, pitäen kuitenkin välimatkaa.
"Olen minä, vaikka en sanoisi joutunut. Minulla on muutama ystävä Tichossa, sikäläiset hevoset ovat useimmiten oikein mukavia ja kilttejä. Yksi yrittää välillä saada minut liittymään laumaansa, mutta en minä halua. Pidän herminä olemisesta, saa olla vapaa. Eikä ole sääntöjä ja velvollisuuksia. Teidän laumasta tunnen oikeastaan vain Goldien. Hän on auttanut minua monesti yrttien kanssa. Olen myös joskus auttanut häntä tuomalla yrttejä hermien alueelta. Violencelaisten kanssa en ole uskaltanut puhua, tappavat kuulemma kaikki. En tykkää", Arwen kertoi.
Ravatessaan eteenpäin violencelaisten haju kävi metri metriltä hivenen voimakkaammaksi. Appaloosa alkoi pelätä, että matkalaiset olisivat vielä hermien puolella rajaa.
"Kuvittelenko minä vai tuntuuko sinustakin tämä haju varsin tuoreelta? Ehkä he ovat vielä meidän puolella", appaloosa kuiskasi.

Nimi: Lacritsi

10.07.2019 23:30
Elaine - Aderlin

"Tappajia nimenomaan", Elaine sylkäisi sanat suustaan, toistaessaan mitä Arwen oli hetki sitten sanonut. Sitten tamma oikaisi luimistuneet korvansa taas eteenpäin.
"Mutta kiitos, tiukan paikan tullen apu saattaa olla hyödyksi", Elaine sanoi, vaikka oikeasti tamma ei pistänyt juurikaan sen varaan että hermi todella jäisi auttamaan jos tulisi tiukka paikka. Hermeillä ei ollut samoja sääntöjä ja samoja rikkeistä seuraavia rangaistuksia kuin laumahevosilla yleensä oli. Arwen vaikutti kuitenkin kunnolliselta, eikä Elaine uskonut appaloosan hylkäävän morgania heti.
"Mennään, kuljetaan ja jutellaan nyt mieluummin hiljaa. Ei ole varmuutta kuinka kaukana ne ovat. Piiloutuminen ei ole mikään ongelma, mutta tappeluun en todellakaan haluaisi. Toivon mukaan ne eivät edes tajua meidän olleen täällä", Elaine jatkoi ja lähti ravaamaan varovasti jälkiä seuraten. Kaviot olivat onneksi tehneet näkyvät jäljet maahan, joten aikaa ei kulunut nuuskimiseen.
"Oletko paljonkin joutunut tekemisiin meidän laumahevosten kanssa?" Elaine kysyi normaalia vaimeammalla äänellä ja vilkaisi harmaavalkeaa tamma. Oliko hermi kohdannut kaikkia laumoja? Miten kohtaamiset olivat menneet?

Nimi: Lukija

10.07.2019 16:42
Arwen - Hermi

Arwenia kauhistutti että hymyilytti Elainen sanat. Kauhistutti, koska toinen halusi seurata jälkiä eli asettua vaaraan. Se että aderliiniläinen ei halustaan huolimatta halunnut vaarantaa appaloosaa, sai tämän hymähtämään. Moni ei välittäisi Arwenin hengestä, onhan useimmille laumalaisille hermit merkityksettömiä.
"Minä tulen mukaasi tutkimaan kuinka pitkälle he menivät. En voi päästää sinua yksin niiden tappajien jäljille. En saisi edes unta, jos tietäisin sinun menneen yksin", Arwen kertoi päättäväisesti.

Nimi: Lacritsi

08.07.2019 22:40
Elaine - Aderlin

"Et tietenkään tiedä", Elaine totesi ja ravisti päätään. Mitä oli tapahtumassa kun Violencen penteleetkin olivat liikkeellä? Ruunivoikko vilkaisi vakavana Arwenia, ja sen jälkeen taas jälkien suuntaan.
"Emme tiedä mitä ne tekivät, mutta voimme tietää mihin ne menivät. Minusta ei ole kovin hyödylliseksi raportoijaksi, jos en edes selvitä ovatko ne ylittäneet oman rajansa. Haluan seurata niitä, mutta en halua saattaa sinua vaaraan, vaikka luultavasti ne ovatkin jo menneet oman rajansa ylitse", Elaine kertoi mitä halusi varsin palavasti tehdä seuraavaksi.

Nimi: Diana-Violence

08.07.2019 00:32
Olin kävellyt paljon enemmän, mitä minun kunnossani kannatti. Lopulta en voinut enää sivuuttaa säteilevää kipua, joka valtasi koko vartaloni. Laskeuduin makaamaan pehmeälle sammalelle tukien päätäni ja kaulaa sammaleista kiveä vasten. Suljin silmäni ja yritin sulkea kivun ulkopuolelle.
"Miksi Miracle jäit. Perheen takiako? Oliko yhtenäinen perhe tärkeämpää kuin sinun ja varsasi turvallisuus? Olisit paennut. Olit tyhmä kun jäit. Olet nyt kuollut! Minä vein rakkaasi, hän ei edes halua muistaa sinua. Oliko jääminen muka sen arvoista? Olet tyhmä! Tyhmä romantikko!" huusin tyhjyyteen. Oli lähes täysin hiljaista huutoani ja läheisen joen solinaa lukuun ottamatta.
"Sen sijaan, että olisit jäänyt henkiin varoittamaan muita Deimoksesta, päätit kuolla ja antaa minun rakastua häneen. Näinkö kostat minulle? Ehkä se onkin sinun pieni ärsyttävä kimittävä ääni joka haluaa kaiken järjen vastaisesti minun jäävän Deimoksen luokse. Aiheutat ristiriitaa pääni sisällä ja teet minut hulluksi vain koska olit itse niin tyhmä, että et saanut pidettyä kiinni siitä mielipuolesta sadistista!" viha purkautui kyynnelten tieltä. Tämän takia halusin olla yksin.
"Taisit tuntea Ginan. Hän on myös mukana juonessasi eikö? Huomauttaa että Deimos ei tappanut minua, vaikka olisi voinut. Mitä vitun väliä sillä on? Kyse oli vain onnesta! Vaikka Deimos tietääkin tasantarkkaan miten tappaa joku, ei se meinaa ettei hän tee tahattomia virheitä. Yrität vain sekoittaa pääni, eikö niin Miracle!? Nytkin huudan sinulle, kuoleelle, kuin joku mielipuoli! Mutta kukaan muu ei tiedä... Kukaan muu ei tiedä tätä tuskaa. Kun tietää, että jääminen on kuolemaksi, mutta silti selittämättömästä syystä haluaa jäädä... Jos se vaikka toimisikin. Jos vain antaisin vielä yhden mahdollisuuden. Ehkä hän säikähti niin pahasti, että muuttuu... Niinkö sinä luulit? Että se ehkä sittenkin päättyisi hyvin. Mutta olet nyt kuollut! Minä en halua kuolla Miracle... En ole valmis kuolemaan"kyyneleet virtasivat joen tavoin imeytyen sammaleeseen.
"Mutta jos lähden... Kuolenko silloinkin? Löytääkö hän minut? Entä Jerry? Deimos ei suojelisi enää, sekin hullu olisi perässäni. Miten voisin lähteä? Miten voiskn jättää rakkauden ja suojelun jota Deimos niin kovasti yrittää tällä hetkellä antaa. Yrittikö hän suojella sinuakin? Yrittikö hän voittaa pahuuden sisällään ja murtui? Entä jos et antanut tarpeeksi tukea? Entä jos vika oli sinussa? Entä jos vika on minussa? Kukaan muu ei saa minua epäilemään itseäni tällä tavoin. Onko se huono vai hyvä juttu? Vastaa piruvieköön! Vastaa saatanan ämmä! Sinä koit tämän, sinä tiedät. Mutta ei, jätät minut tietämättömäksi, rakastuneeksi idiootiksi... Kaippa mielestäsi en ansaitse vastaustasi. Minähän vein Deimoksen sinulta. Piru vieköön minähän en anna sinun ottaa häntä! Etkä ota minuakaan, sitä sinä et ansaitse! Olisit jääny eloon, niin tilanne olisi toinen! Minähän jään eloon, riudu sinä vain haudassasi ja kärsi kun Deimos itkee minun rakkauteni perään eikä sinun!" olin avannut silmäni ja viha kuivutti kyyneleet. Nostin kaulaank ja näin sammaleelle valuneen veren.
"Ei helvetti..." mutisin ja käänsin katseeni leiriin. Minun olisi pakko palata, siteeni pitäisi vaihtaa. Oloni oli heikko, mutta pakotin itseni nousemaan jaloilleni ja kävelemään leiriin. Toivoin selviäväni leiriin asti. Kyllä Miracle nauraisi haudassaan, jos kuolisin vain sen takia, että huusin hänelle liian pitkään.

Nimi: Lukija

07.07.2019 20:44
Arwen - Hermi

"Nimeni on Arwen. Ja siittä säännöstä en tiedä, siksi kysyin. Ticholaisilla ei ainakaan ole mitään sellaisia sääntöjä, eikä näköään teilläkään. Violencelaisille en ole uskaltanut puhua, tappavat kuulemma kaikki, jotka tulevat rajan lähelle rajaa", Arwen kertoi.
Eilainen kehu sai appaloosan kasvoille leveän hymyn, joka kuitenkin katosi morganin kertoessa ketkä Arwen oli nähnyt. Voi paska, oli tamman ensimmäinen ajatus.
"En tiedä vastausta yhteenkään noista kysymyksistä. Ja ole hyvä vain...", tamma vastasi vakavana.
Hermin päässä tämä violencelaisten vierailu tarkoitti vain sotaa. Vaikka laumat hyvin harvoin häiritsivät hermejä, oli appaloosa hyvin huolestunut. Hänen täytyisi muuttaa pesänsä kauemmas laumoista, varmaan Solaan. Arwen oli myös huolestunut ystävistään laumoissa.
"Mitä nyt tehdään?", tamma kysyi.
Hän luotti siihen, että järkevän oloinen aderliinilainen antaisi jotain ohjetta. Hermi kun oli niin avuton tälläisissä tilanteissa.

Nimi: Lacritsi

06.07.2019 16:33
Elaine - Aderlin

"Niitä on kolme ja minä olen yksin, en tietenkään lähde haistattelemaan niille. En ainakaan tarkoituksellisesti halua meitä kumpaakaan hankalaan tilanteeseen. Mutta kiitos, todella", Elaine sanoi ja kiitti appaloosaa avusta. Hermi ei välttämättä tajunnutkaan kuinka paljon saattoi merkitä muutaman hevosen tunnistaminen. Mutta ystävällistä hermiä Elaine ei todellakaan halunnut saattaa vaaraan, joten tuskin tamma lähtisi seuraamaan hajuja. Yksin ollesaaan Elaine lähtisi varmasti uhkarohkeille teille. Ruunivoikko morgan nosti myöskin ravin ja seurasi pienen välimatkan päässä harmaavalkeaa appaloosaa. Hermi selvästi tunsi alueen, sen näki jo vieraan tamman liikkeistä. Elaine sen sijaan kulki vähän hitaammin ja varautuneemmin vieraassa ympäristössä. Lisäksi Violencelaiset saattaisivat palata. Ja jos niin kävisi, syntyisi varmasti tappelu. Elaine kyllä pääsisi karkuun, mutta pääsisikö appaloosa? Luultavasti hermi olisi violencen tankkeja nopeampi.
"Kyllä se on sallittua. Ajattelin juuri kysyä sinun nimeäsi. Onko jossain todella sellaisia sääntöjä ettei hermeille saa hyvä jos puhua?" Elaine kysyi epäuskoisena ja rhkä pikkuisen pilkkaavasti. Ihan naurettavaa tuollainen.
"Mutta olen Elaine, mikä sinun nimesi on?" Elaine kysyi. Kun toinen kertoisi nimensä, Elaine kommentoisi Arwenin olevan kaunis nimi. Arwen hidasti piakkoin ja pysähtyi sitten. Elaine näkikin maassa selkeitä jälkiä, kun kaviot olivat kuopaisseet maata mukaansa. Kolmikko oli liikkunut reipasta vauhtia, tuollaisia jälkiä ei syntynyt kävellessä. Elaine asteli jälkien luo ja varoi sotkemasta niitä. Tamman ei tarvinnut edes laskea turpaansa maahan saakka, kun tamma jo tunnisti kahden tamman ja yhden orin hajut.
"Mitä ihmettä?" Elaine murahti ja luimisti korviaan. Tamma vilkaisi Arwenia
"Tästä on kulkenut Violencen johtaja Deimos, varajohtaja Safiira ja upseeri Celena... Mitä ovatkaan toimittamassa, sen täytyy olla tärkeää kun ne viitsivät itse olla asiaa hoitamassa", Elaine kertoi. Nyt tammaa tosissaan huolestutti.
"Violencen pääjehut olivat varmaan palaamassa Tichon vierailulta. Mutta mistä ne olivat puhuneet? Ja miksi ne viipyivät niin kauan?" Elaine pohti ääneen.
"Kiitoksia kun näytit tämän, Arwen", Elaine muisti vielä kiittää.

Nimi: Lukija

06.07.2019 16:07
Arwen - Hermi

Arwen hymyili aderliinilaiselle, kun tuo asteli pois laumansa reviiriltä. Appaloosaa ei haitannut, vaikka morgan söikin ruohoa hermien alueelta. Hänen mielestään kaikki mikä oli hermien alueella oli kaikkien yhteisiä. Paitsi tamman lempiniitty, sen hän halusi pitää itsellään. Muut sai toki olla siellä ja syödä, kunhan eivät viipyneet paria päivää pidempään. Aderliinilaisen kivahtaessa ja luimiessa, astui varautuneena askeleen taaksepäin. Pahoittelevaan katseeseen Arwen vastasi hymyllä. Oli varmasti pelottavaa, kun ei tiennyt mitä kaksi muuta laumaa touhusi, mahdollisesti omaa laumaa vastaan. Kiinnostuneena appaloosa kuunteli selostusta.
”Niin, toivottavasti ne eivät ole niin typeriä, että alkavat sotia talvella”, tamma vastasi.
Morganin kasvojen kirkastuessa, Arwen odotti mielenkiinnolla minkälaisen älynväläyksen toinen oli saanut. Aderliinilaisen suusta tulikin vain koko joukko kysymyksiä. Hän ei aluksi tajunnut mitä toinen noilla tiedoilla tekisi, kunnes kuuli viimeisen lauseen. Tamma hyötyisi itsekin, jos saisi tietää ketkä oikein olivat Tichossa. Itse kun hän ei ollut tunnistanut näkemiään hevosiaan. Arwen tunsi laumoista vain pari ticholaista ja aderliinin parantajan Goldien. Kyseinen tamma oli ollut usein rajojen tuntumassa keräämässä kasveja. Harmikseen appaloosa ei ollut nähnyt palominoa moneen viikkoon. Parantajan ystävälliset neuvot olivat monesti auttaneet Arwenia.
”Alle tunti sitten minä ne näin, eikä tästä ole sinne kuin korkeintaan viiden minuutin matka. Voin viedä sinut sinne, kunhan lupaat vain tarkastaa hajut. En halua, että jäämme kiinni nuuskimisesta. Seuraa minua”, Arwen vastasi.
Appaloosa pöyrähti ympäri ja nosti ravin. Tamma oletti aderliinilaisen seuraavan perässä. Tottuneesti hän puikkelehti puiden ja kivien lomitse. Vilkuillen samalla, että aderliinilainen pysyisi perässä. Metsä oli helppo kulkuista, mutta puita kasvoi yhä tiheämmässä enämmän mentiin Tichoon päin.
”Tajusin juuri, että en tiedä nimeäsi. Olisi kivaa tietää nimesi. Jos te siis saatte sen kertoa lauman ulkopuolisille”, Arwen höpötti iloisesti.
Hetken ajan appaloosa vielä ravasi ennen kuin siirtyi käyntiin. Tamma haisteli ilmaa. Ja käveli vielä kymmenen metriä eteenpäin.
”Tästä ne meni”, hermi kertoi.
Sitten hän jäi odottamaan, että aderliinilainenkin saisi haisteltua ja toivottavasti tunnistettua hevoset.

Nimi: Lacritsi

06.07.2019 12:06
Elaine – Aderlin

Elaine huomasi pian olleensa aivan turhaa varautunut. Hermit saattoivat joskus olla hankalia, mutta jo ensisanojensa jälkeen tämä vieras, appaloosa-rotuinen tamma ilmaisi oikein selvästi, ettei juuri hän ollut sitä. Elaine rentoutui, tammaa ei olisi hirveästi kiinnostanut alkaa ajamaan hankalaa hermiä pois rajan tuntumasta. Vaikka appaloosa ei ollut ylittänyt rajaa, pitäisi hankalat tapaukset ajaa pois, jotta kukaan muu ei joutuisi vaaraan rajalle tullessaan. Mutta Elainen puolesta tämä tamma sai olla ihan rauhassa.
”Et ole uhka minulle niin kauan kun pysyt poissa Aderlinin alueelta”, Elaine sanoi huomattavasti rennommin, ja päätti sitten hymyillä lyhyesti toiselle tammalle, kertoakseen selvästi ettei ollut uhka. Elaine käveli vähän lähemmäs, itseasiassa hermien alueen puolelle. Ruunivoikon mielessä kävi pikainen ajatus, ettei Elaine itseasiassa ollut ihan varma, mitä uusi johtaja Carmen ajatteli hermien alueelle menemisestä. Laumojen rajojen ylittäminen oli selvä peli, mutta hermien maat olivat oikeastaan ei-kenenkään. Saiko tälle puolelle mennä? Elainen mielestä sai, jos ei aiheuttanut turhaa hämminkiä. Elainen pitäisi kysyä Carmenilta, kun näkisi raudikkotammaa myöhemmin. Elaine laski päänsä maan tasolle ja nappasi itsekin heinää suuhunsa. Joidenkin mielestä, -luultavasti ticholaisten- heinääkään ei saanut syödä, koska se kuului hermeille. Elainen mielestä hermien maat olivat ei kenenkään, eli se ja sen antimet eivät kuuluneet kenellekään. Ruunivoikko heilutteli kokoajan pienin liikkein häntäänsä, pitääkseen kykynsä poissa. Tähän aikaan syksystä ei tosin voinut enää käyttää kärpäsiä tekosyynä.
Hieman syylisenä Elaine käänteli korviaan. Tammalla oli tuolla kaivuutyö kesken, mutta ehkä pieni tauko ei olisi pahitteeksi. Kuopan kaivuu pitäisi muutenkin suorittaa ryhmässä, koska silloin se ei olisi niin raskasta, tai vaarallista. Elaine teki hanttihommia, joten saisi tamma myös määritellä itse taukonsa! Elaine ehti vain lyhyesti mietiskellä, miten aloittaisi keskustelua vieraan tamman kanssa, kun harmaavalkea appaloosa sanoi jotain hälyttävää.
”Taas?!” Elaine kivahti äkisti ja nykäisi päänsä ylös maan tasalta. Piirtopää luimisteli korviaan hetken hyvinkin tuohtuneesti.
”Minähän tiesin että niillä on meneillään jotain...”, soturi mutisi vihaisesti. Ei Elaine ollut vihainen tietenkään appaloosalle, ja ruunivoikko käänsikin katseensa pian loimikuvioiseen, vähän pahoittelevana.
”Pari päivää(?) sitten eräs soturimme raportoi löytäneensä hermien rajan puolelta ohikulkeneiden violencelaisten hajua. Hajut olivat kuitenkin turmeltuneet syksyn kosteudesta. Niistä sai oikeastaan selvää vain sukupuolet ja juuri ja juuri laumanhajun, ei niinkään ominaishajua. Mukana oli kuitenkin ainakin yksi ticholainen. Ne suunnittelevat varmasti jotain”, Elaine sanoi.
”Toivon mukaan eivät sotaa”, ruunivoikko lisäsi. Elainella oli omat epäilyksensä mitä raportin antanut soturi oli tehnyt niin syvällä hermien alueella, mutta koska Elainella ei ollut todisteita, ei tamma voinut mennä syyttämään kyseistä soturioria petturuudesta. Elainella oli nimittäin sellainen kutina, että kyseisellä orilla oli tamma rajojen toisella puolella. Kunhan hän vain pitäisi päänsä eikä menisi tekemään jotain tosi tyhmää hermitamman kanssa, kuten hankkimaan varsaa. Pelkästään hermin tapaileminen yhtään romanttisessa mielessä oli väärin. Äkkiä Elainen ilme kirkastui.
”Onko siitä pitkä aika kun näit ne violencelaiset? Onko se kovin kaukana? Voitko mitenkään näyttää sen paikan minulle? Ehkä tunnistan niiden hajut”. Elaine kysyi appaloosalta. Elaine tiesi ainakin parin viestinviejänä toimivan Violencelaisen hajut, ehkä siellä oli kulkenut joku niistä.

Nimi: Lacritsi

06.07.2019 11:32
Deimos – Violence

Arabitamma ei tiennyt mitä halusi vastapalvelukseksi. Tässä tilanteessa se ei oikeastaan haitannut Deimosta. Jos tamma ei osannut vielä päättää, se tarkoitti että Deimoksella olisi hyvä veruke tulla pian takaisin. Amira pyysi Safiiralta jotain kuolleelle kuuluvaa. Tarvitsiko tamma aina jonkin esineen, että näkisi mitä oli tapahtunut? Kohta Amira alkoikin käyttää kykyään ja sai Deimoksen henkäisemään pienesti, samalla kun virne kohosi orin kasvoille. Kyllä tammalla jokin kyky täytyi olla, tuollainen ei ollut normaalia. Hopeiset silmät olivat kyllä omalla tavallaan karmivat, mutta kauniit, ja vaikka ne saivat kylmät väreet kutittelemaan Deimoksen selkää, ori katsoi tamman silmiä kuin harakka jotain kiiltävää. Safiira hämmästeli arabin silmiä, Deimos ei halunnut edes puhua, jotta ei häiritsisi hermin työtä.
Deimos ei niinkään yllättynyt kun toinen alkoi täristä, sillä ori tajusi pian tärinän johtuvan kyvystä. Tamman kaatuessa polvilleen maahan, Deimos vain katsoi vierestä, tietenkin ilman mitään halua auttaa hermi ylös. Mahtoi olla raskasta, eikö? Deimoskin tiesi sen iljettävän tunteen, kun rakas levitaatio otti kerralla liian paljon energiaa. Amiran seuraava reaktio oli se, mikä sai Deimoksen hieman hämilleen. Mitä tamma oli oikein nähnyt, kun reagoi tuolla tavalla, heitti korun pöpelikköön?
Deimos ei pitänyt kuulemastaan yhtään, ja muiden tavoin Deimoskin näytti sen eleistään. Friisiläinen käänsi korvansa kiinni niskaan, ja naksautti hampaitaan. Deimoksen ajatukset olivat samaa tasoa Celenan kanssa, Amira tuntui valehtelevan. Tai sen kyky ei toiminut tai… Mutta mitä jos se toimikin? Deimos pidättäytyi tappokäskystä, miettiessään heittikö jalokiven hukkaan vain sen ensivaikutelman takia?
”Kertomastasi ei ole meille paskaakaan hyötyä, mutta kaipa sopimus on sopimus”, Deimos nyrpisteli turpaansa niin että puuman tekemiin haavoihin sattui, ja puhui äreällä äänellä Celenan sanojen jälkeen. Deimos ei oikeasti aikonut vielä maksaa mitään. Mutta ori oli jo keksinyt miten testaisi Amiraa.
”Jos et vieläkään tiedä mitä haluat, saat aikaa miettiä. Tarvitsen apuasi luultavasti pian, saat maksusi sitten”, Deimos jatkoi rauhallisemmin. Deimos aikoi tulla käymään Amiran luona uudelleen, joko todella lupaamaan tammalle sen mitä Amira halusi, tai luultavasti pyyhkimään heiveröisen tamman pois maailmankartalta, jos Amira vielä valehtelisi Deimokselle.
”Mutta kerrohan; tarvitsetko kykyäsi varten aina jonkin esineen? Täytyykö sen kuulua ”uhrille”, vai riittääkö että se on koskenut johonkuhun? Näetkö tapahtumat uhrin näkökulmasta?” Deimos tenttasi Amiraa.

Nimi: Lukija

05.07.2019 20:59
Celena - Violence

Upseeri odotti mielenkiinnolla mitä hermi vastaisi Deimoksen kysymykseen. Mutta arabi rupesikin salaperäiseksi. Se ärsytti Celenaa. Miksi ei voinut heti sanoa mitä haluaa? Hän vihasi suunnattomasti hevosia, jotka yrittivät olla mystisiä ja jotenkin siistejä. Tamman huomio palasi takaisin Amiraan tuon kysellessä varsasta. Safiiran kertoessa tunteettomasta Zerasta. Heräsi Celenassa outo ylpeyden tunne. Hän oli ylpeä kuuluessaan Violenceen, jossa jopa juuri varsansa menettänyt emä pystyi keskittymään tehtäväänsä. Violence oli kunnon sotilaslauma, vaikka joukkuun mahtui kusipäitä ja laiskureita. Sen johtajat olivat täydellinen esimerkki ihanne violencelaisista, Safiiran valkoista turkkia lukuun ottamatta. Niin ainakin Celena ajatteli. Upseeri tarkkaili Amiraa, kun tuon silmät muuttuivat hopeisiksi. Safiiran puhuessa tuon äänestä kuuli hämmentyneisyyden, jonka olisi varmasti kuulunut myös upseerin äänestä jos hän olisi puhunut. Yhtäkkiä arabi kiskaisi kiven kaulastaan, Celena hätkähti hivenen yllätyksestä. Kun selitystä ei kuulunut ja Safiira alkoi huutamaan. Virnisti tamma pienesti, taisi hermi saada sittenkin selkäänsä. Mielenkiinnolla hän tuijotti Amiraa, kun tuo ei suostunut kertomaan. Mielessään upseeri kävi jo läpi reittiä jota pitkin he olivat tänne tulleet. Yrittäen muistaa lampea tai jokea, jotta voisi pestä mahdolliset veritahrat. Kun vastaus viimein saatiin hermistä ulos, luimi Celenakin korviaan. Pakkohan murhaajan oli olla joku! Mustia ja usvaisia, pah! Taitaa valehdella, upseeri mietti.
"Oletko jo päättänyt mitä haluat maksuksi?", tamma kysyi arabin suljettua suunsa.

Nimi: Lukija

04.07.2019 21:47
Arwen - Hermi

Appaloosa ei edes huomannut toista hevosta, ennen kuin tuo avasi suunsa. Yllättyneenä tamma nosti päänsä salamannopeasti ylös.
”Olen Arwen, vaeltaja. En uhkaa sinua tai ketään muutakaan”, Arwen vastasi ystävällisesti ja varmalla äänellä.
Hänen korvansa kuitenkin paljastivat epävarmuuden liikehdinnillään. Arwen tarkasteli aderliinilaista, jonka oli jo tunnistanut tammaksi. Toinen ei vaikuttanut kovinkaan aggressiiviselta, joten appaloosa rentoutui hivenen. Tappelua tästä ei ainakaan tulisi, ja jos siltä alkaisi näyttää. Kääntyisi tämä tamma äkkiä ympäri ja viilettäisi kauas pois.
”Onko teillä muuten joku sota alkamassa? Kun näin tänään kolme violencelaista tulossa Tichon suunnasta”, Arwen jatkoi.

Nimi: Lacritsi

03.07.2019 09:47
Ben - Violence

Yllättäin Carmen päättikin ottaa johdon. Ben höristi ihmeissään korviaan. Jos Violencessa varajohtajaa puhuteltaisiin yhtään virallisemmassa asiassa, ei kukaan soturi tai hyvä jos edes upseerit uskaltaneet puuttua puheeseen, ainakaan ilman vuolaita anteeksipyyntöjä. Carmenia seuratessaan Ben kulki jännittyneenä kaksikon mukana, huomatessaan Carmenin poikittelevan metsässä. Rowanin puoliääneen mutisevat sanat kantautuivat myös Benin korviin hälyttävinä. Oliko ansoja näin paljon?! Ei, eihän niitä ollut, mutta kyllä oikeasti varmaan ainakin parinkymmenen - sadan metrin välein oli joko kuoppa tai köynnösansa. Muutoin olisi aika arpapeli osuisiko edes suuri joukko hevosia ansojen kohdalle.

Ben puhalsi ilmat pidätellyistä keuhkoistaan, kun he viimein pääsivät rajalle. Ben suirtyi oikein mielellään johdattamaan sen toiselle puolelle karumpaan, kivikkoiseen metsään. Violencen maastoero alkoi näkyä heti. Maasta pisti esiin kiviä kuin hampaita, osa olivat sammalen alla piilossa, jotkut hevosia korkeampia, jotkut vain kavionkorkuisia. Suurten mäntyjen juuret kiemurtelivat kivien ympärillä. Välillä maa oli pelkkää, tasaista peruskalliota. Eikä maasto ollut todellakaan tasaista, vaan jyrkät kivikkoiset tai pehmeät hietapudotukset ja nousut tulivat tutuksia varmasti jo ensikilometreillä. Tuntui varmaan, ettei täällä voinut paikoittain vetää neliä taittamatta koipiaan, mutta kyllä se Violencelaisilta onnistui.
"Meidän puolella ei sitten tarvitse pelätä ansoja. Toki nää kivikot on vähän hankalia", Ben jatkoi, vaikka upseeri itse käveli ilman mitään vaikeuksia hevosten kohdalla olevan kivikon yli, tai hyppeli jonkin jyrkemmän nousun ja rinteet ylös, juurikaan edes pudottelematta kiviä vierimään, vaikka pehmeä hietamaa antoikin rinteissä periksi. Kaviotkaan eivät hurjasti kopsuneet edes avokalliolla. Hiekkaa, kiveä, mäntyä, kalliota ja kuusta. Tuttuja näkymiä, tutun tuntuisia kavioiden alla. Toki mukaan mahtui tasaisempia ja helpompia, pehmeän sammalen täyttämiä metsäaukioita. Puita oli huomattavasti harvemmin, vaikka tihempiä mänty- tai kuusikasvustoja tulikin vähän väliä vastaan. Carmen oli herätellyt keskustelua jo alkumatkasta.
"Eipä oikeastaan. Muutama hevonen on laitettu varalta karanteeniin", Ben valehteli yllättävän sujuvasti. Luku oli lähed kaksikymmentä, vaikka se ei paljoa Violencen määrässä tuntunutkaan. Ja Ben tiesi että sairaus oli tullut leiriin, nähtyään miten se yksi sairas oli vapissut kuumeesta, kuinka yskintä oli kaikunut luolassa. Dani oli luultavasti tartuttanut taudin leirissä, ainakin Ben uskoi niin.
"Aitne osaa lievittää oireita, mutta ei ole vielä keksinyt täysin varmaa keinoa taudin parantamiseen", Ben puhui nyt aikalailla totta. Upseeri tosin ei katsonut vieraisiin, vaan keskittyi kävelemiseen ja puhui kuin itsekseen. Kohta upseeri kuitenkin vilkaisi taakseen.
"Entä teillä? Vicenten puheista sai sellaisen käsityksen että teiltä olisi puoli laumaa kuollut, ette te ainakaan kuolleilta näytä", Ben heitti taas tyhmää vitsiä ja samalla tajuamattaa tuli vahvistaneeksi sen, että Violencella oli jotain yhteistyötä Tichon kanssa. Vicenten mukaan sairaus olisi ollut Aderlinissa pisimpään. Siellä tauti siis oli varmasti pahin. Voi kuinka Ben tietäisikään Tichon tilanteen, osaisipa varautua tulevaan myös Violencessa.

"Ollaan kohta perillä, jääkää tuohon männyn luo, ja haen Danin. Dani on muuten vielä sairas, joten meillä voi kestää", Ben kertoi kun he nousivat taas jyrkän, petollisen rinteen päälle. Siellä, mitättömällä kasvualustalla kasvoi valtava mänty. Sen rungon ympärys oli varmasti ainaiin neljä hevosen mittaa, jos jokainen hevonen koskisi toistensa hännäntyveen. Iso puu, mutta ei mitään verrattuna Tichon jättiläispuihin. Ben pysähtyi puun juurelle.
"Ja jos paikalle sattuu tulemaan muita meikäläisiä, sanokaa että teillä on minun lupani olla täällä, jos odotatte puun luona", Ben jatkoi. Leirin valmistelujen takia vartiointi oli hieman vähentynyt, mutta silti riski kohdata muita oli aika suuri. Beniä mietitytti mitä sanoisi kun joku tulisi vastaan silloin kun Ben oli Danin kanssa.
"Palaan mahdollisimman pian", Ben sanoi, kun oli varma että kaksikko odotti tässä. Ruunikko nosti nopean laukan ja katosi pian vaivattomasti ja nopeasti puiden sekaan kivikosta huolimatta. Titenkään Ben ei varmaan sanoisi mitään, jos Carmen olisi käyttänyt kykyään Beniin. Ben olisi varmaankin helppo kohde. Tosin kyvyn käyttäminen upseeriin ei välttämättä olisi viisasta, koska Ben ei muistaisi Danin hakemista ollenkaan.

Nimi: Lukija

02.07.2019 22:32
Rowan - Aderlin

Carmen ei näyttänyt välittävän hänen sanoista, joten Rowan antoi asian olla. Ori kulki jonon viimeisenä ja näytteli Carmenin mukana. Hän laski askeleitaan puoliääneen, ikään ansoja olisi niin paljon että oli vain pieniä polkuja niiden välissä. Rajalla Carmenin jättäetyessä lämminverisen rinnalle, hymyili Rowan tälle kuin salaliittolaiselle. Ben ei ainakaan näyttänyt tajunneensa ansojen todellisen lukumäärän(?). Johtajan kertoessa suunnitelmastaan ori ei ollut yllättynyt, hän oli jo osannut odottaa kyvyn käyttämistä.
"Suojelen kehoasi hengelläni", Rowan lupasi.
"Aiotko kertoa minulle keheen ajattelit siirtyä? Et kai Beniin?", hän jatkoi.
Tamman vaihtaessa puheenaiheen Violenceen, höristi orikin korviaan kiinnostuneena.
"Onkos teidän parantaja tajunnnut miten sitä hoidetaan?", Rowan kysyi.
Hän toivoi, että Carmen tajuaisi yrittää ottaa asiasta selvää samalla kun seuraisi Beniä leiriin.

Nimi: Gaapriel

02.07.2019 19:18
Carmen-Aderlin

Ben pyysi Rowania näyttämään tietä, mutta minä lähdin liikkeelle ensimmäisenä.
"Ohjaan meidät rajalle ja sinä saat jatkaa Ben sitten siitä" sanoin neutraalisti mutta ystävällisesti. Vedin letkaa rajalle saakka ja väistelin kaikki mahdolliset kivet ja kannot. Tein reitistä jopa hieman pidemmän ehkäpä hämätäkseni oria uskomaan että ansoja oli enemmänkin. Tosiasiassa ansat oli rakennettu harventamaan isompaa joukkoa kuten sota kompanjaa. Jos iso lauma rynnii kasassa rajan yli, ansojen tarkoitus oli harventaa max puolet koko joukosta. Harvemmin ansat toimivat niin tehokkaasti, mutta ainakin ne harvensivat joukkoa ja antoivat Aderlinin laumalle paremmat mahdollisuudet voittamiseen.
Pysähdyin rajalle ja käänsin katseeni vieraaseen oriin.
"Sinun vuorosi" sanoin ja vilkaisin Rowania samalla. Benin ottaessa ohjat(?) jättäydyin Rowanin vierelle.
"Kun pääsemme sen puun luokse ja Ben jättää meidät kahden, poistun hetkeksi seurastasi ja seuraan oria leiriin, mutta en vain omassa kehossani. Sinun tehtäväksesi jää suojella kehoani" kuiskasin vieressäni kävelevälle orille.
"Ei sitten naarmuakaan!" naurahdin hieman kovempaan ääneen poistaakseni vieraan upseerin pelot juonimisesta. Kiinnitin jälleen huomioni Beniin ja päätin vaihtaa puheenaiheen johonkin muuhun.
"Miten teidän leirissänne sairaus etenee vai onko se edes löytänyt vielä teille?" kysyin orilta ihan puhtaasti luodakseni keskustelua. Ei sen niin väliä vaikka toinen ei vastaisi, sillä todella asia ei minua kauheasti kiinnostanut. Minusta heidän leirissään sairaus saisi harventaa väkeä ihan rauhassa.

Nimi: Gaapriel

01.07.2019 22:58
Amira-Hermi

Suuri valkoinen tamma kysyi suoraan mitä näin. En ollut itsekkään varma. Kaikki tuijottivat minua jänityksessä ja mielenkiintoa pursuten(?) Ravistin pääni peloissani. En ymmärtäny näkemääni, en sitten alkuunsakkaan. Peruutin edelleen päätäni ravistaen.
"En.. en tiedä. En ymmärrä kuka.. tai lähinnä mikä" sönkötin katsoen jalkojani. Safiira otti kaksi uhkaavaa askelta minua kohti. Pääni oli selkeästi pölkyllä.
Vilkuilin paniikissa ympärilleni.
"Kuka se oli!?" Safiira kysyi minulta korviaan luimien. Ravistin päätäni kuin pieni lapsi. En olisi halunnut kertoa.
"Kuka!!" tamma ärisi.
"Ei kukaan!" huusin. Safiira luimi korviaan hämmentyneenä. Se ei ollut ihme sillä olin itse yhtä sekaisin.
"Sitä paitsi se ei ollut kuka vaan lähinnä mikä! Näky oli epäselvä. Zera oli täynnä pelkoa ja piti suurimman osan ajasta silmiään kiinni. Hän huusi kuin rääkätty varis, joten äänistä ei juuri ollut hyötyä. Hahmot olivat mustia ja usvaisia. Niistä ei saanut selvää. Kyseessä ei ollut hevonen mutta ei kyllä mikään petoeläinkään!" selitin nopeasti. En todella tietänyt mikä tai kuka tappaja oli ollt.
"Jos olisin te, en lähtisi kaivelemaan asiaa sen enempää. Aavistan pahaa ja se mikä tappoi Zeran, tappaa mahdollisesti myös teidät!" tokaisin varottaen ja korviani luimien. Nyt ongelma oli heidän kavioissaan eikä minun.
"Tehkää tiedolla mitä haluatte, mutta pitkää minut erossa siitä!"

Nimi: Lacritsi

01.07.2019 21:53
Elaine - Aderlin

Piirtopää käveli leiriaukion poikki ja vilkuili ympärilleen pesien suuntaan, jotka oli rakennettu maanalaisiin onkaloihin.(?) Tammalla ei oikeastaan ollut mitään tekemistä. Sairaita oltiin jo autettu, sen vertaa miten heitä nyt kykeni tartuntavaaran kanssa. Partiot olivat jo lähteneet, eikä nykyiseen rauhalliseen aikaan tarvinnut tarkastaa rajoja joka tunti. Carmenin käsky rajavartion tiukentamisesta ei ollut vielä kantautunut lauman korviin(?), tai ei ainakaan Elainen. Sekametsäisen maaston puut siivilöivät auringonvaloa, ja saivat tamman kellertävän karvan suorastaan säihkymään. Aurinko tuntui lämpimältä, vaikka ilmojen viilenemisen tunsi kyllä turkissa. Elaine ihmettelikin, miksei joka vuotinen kutina ja karvanlähtörumpa ollut vielä ruunivoikon omalla kohdalla alkanut? Pieni lisäkarva ei olisi pahitteeksi, vaikka karvan vaihtaminen kutittavaa hommaa olikin. Koska tamma ei oikeastaan keksinyt mitään hurjan järkevää hommaa, päätti Elaine ottaa harteilleen vähän ei niin mukavana pidetyn työn. Ansojen tarkistus ja uusien rakentaminen. Hermien vastaisella rajalla olikin yksin kuoppaprojekti kesken. Piirtopää suunnisti harmaakavioiset askeleensa kohti leirin sisäänkäyntiä, jonka syrjässä oli susien, peurojen ja jopa karhujenkin nahkoja. Näihin nahkoihin oli kiinnitetty nurkkiin köynnöksiä, jotka köh köh, oltiin ehkä hankittu turhan läheltä Tichon aluetta. Mutta ne olivat kätevät kantamiseen, ja kaivamiseen. Irtomullan saisi kuopista helposti poin nahkapussin avulla. Elaine nappasi hampaillaan varovasti kiinni paksusta nahkahuovasta, ja heitti sen köysineen selkänsä päälle. Jos tamma ei kulkisi ravia nopeammin, häkkyrä kyllä pysyisi selässä. Juuri kun Elaine oli saanut apuvälineensä aseteltua hyvin selkäänsä, saapui Lochanin partio sisään leiriin hengästyneinä, hikisinä, ja kylmän ilman takia turkit höyryten. Elaine höristi jännittyneenpänä korviaan, miksi partio tuli noin rähjäisen näköisenä leiriin? Oliko jotain sattunut? Aivan muutaman sekunin ajan Elaine ehti seistä jähmettyneenä paikoillaan, jolloin ruuninvoikon kullankeltainen turkki oli jo alkanut väreilemään kuin se olisi muuttunut vedeksi, ja takaosa hälvenemään näkyvistä. Pikkuhiljaa Elaine oli alkanut oppimaan tuntemaan milloin tahaton kyky alkoi puskea päälle. Soturi ei ollut elänyt kykynsä kanssa kuin joitain viikkoja, ja oli silti vielä totutteluvaiheessa. Kykynsä tamma oli huomannut vasta erään kahakan jälkeen, kun Violencesta varajohtaja ja johtaja olivat käyneet tappamassa joukon Aderlinilaiia. Elaine oli kuulunut niihin jotka olivat tulleet hätiin taisteluun, mutta mokomat olivat jo ehtineet omalle puolelleen. (jokin kaukainen viittaus vielä kaukaisempaan Deimoksen ja Safiiran kostoretkeen xD) Usea aderlinilainen oli kuollut, ja mitä Elaine oli kuullut, violencelainen kaksikko oli vain loukkaantunut, jos sitäkään. Elaine ei ollut varma, mutta ehkä niin monen oman laumanjäsenen kuolleena näkemisellä oli ollut vaikutusta kyvyn syntyyn.
Aluksi tamma ei ollut itse huomannut ollenkaan muuttumistaan, vaan salakavalasti alkoi haihtua näkyvistä. Aikanaan Elaine oli kuitenkin oppinut tunnistamaan ja tuntemaan kykynsä, mutta joskus se edelleen pääsi yllättämään. Onneksi maailma näytti hieman erilaiselta kun Elaine muuttui täysin näkymättömäksi. Lauman suhtautuminen kykyyn oli ollut oikein hyvä, varmaankin sen takia, ettei Elaine ollut ensimmäinen kykyjä omaava. Carmen oli ollut silloin vielä alemmassa arvossa, ja Terra johtajana, mutta kyllä Carmenilla oli tainnut jo silloin olla oma kummallinen kykynsä. Elainesta itsestään tuntui, että tamman oma kyky oli toisinaan vain rasittava.
Elainella ei ollut syytä huolestua. Leiriin laukaavaa partiota siivitti nauru ja veikeät katseet.
"Se oli hyvä kisa, Lochan", eräs partiossa olleista, ori Hank naurahti Lochanille. Lochan nauroi takaisin, ja vastasi jotakin myötämielistä. Sitten ori olikin Elainen kohdalla.
"Miten meni? Mitään raportoitavaa?" Elaine otti askelen Lochanin eteen, saadakseen muualle katselevan orin huomion itseensä. Samalla turkin värinä loppui, ja pitääkseen sen poissa, Elaine heilautteli häntäänsä laiskasti vähän väliä, tai käänteli suurieleisemmin päätään puhuessaan. Muut olivat jo aikalailla tottuneet Elainen levottoman oloiseen liikehdintään, vaikka sillä ei ollut mitään tekemistä levottomuuden kanssa.
"Ai hei Elaine. Hyvin meni, ei mitään ongelmia. Eihän Tichon rajalla yleensäkään", Lochan kertoi ystävällisesti. Elaine nyökkäsi.
"Loppumatka taisi olla kiireinen?" Tamma jatkoi, vilkaisten orin kuraista turkkia. Suolla laukkaamisella oli huonot puolensa.
"Hahhah, joo. Hank yllytti", Lochan sanoi.
"Missä Carmen ja Rowan ovat?" Elaine kysyi, tajutessaan, nyt ettei ollut nähnyt heistä kumpaakaan.
"Minun käsitykseni mukaan he menivät selvittämään sitä Danin asiaa", Lochan sanoi.
"Minusta tuntuu vähän riskaalta mennä Violencen rajalla vain kaksistaan, mutta he kaksi taitavat tietää mitä tekevät", Elaine totesi. Lochan hymähti.
"Onko Rowan muuten kovin kiireinen nykyään? Kun hän on varajohtajana?" Elaine kysyi yllättäin. Kyllä kaikki laumassa tiesivät, kuinka hyvää pataa orikaksikko oli. Lochan kohautti lapojaan.
"No ei nyt niin... Onhan varajohtajan hommat kiireisiä", Lovhan vastasi kaarrellen.
"Sinua taitaa vähän painaa se ettei Rowan voi pelleillä kanssasi niin paljon", Elaine analysoi.
"No... Ehkä vähän. Välillä Rowan on todella kiireinen. Mutta se kuuluu asiaan, eikä se minua niin hirveästi haittaa. Kyllä hän ehtii ihan tarpeeksi tuijotella minunkin pärstääni", Lochan vitsaili.
"Älä muuten sano Rowanille mitään. Hänelle tulisi vain huono omatunto tai jotain vastaavaa. Ei se oikeasti haittaa, viettää hän edelleen minun kanssani melkein eniten aikaa vapaa-ajallaan", Lochan jatkoi kepeästi. Elainesta tuntui, että vähän teeskennellyn kepeästi. Tamma kuitenkin hymyili.
"En taida sanoa"
"Hei", Lochan naurahti, kun Elaine ei suoraan suostunut pitämään turpaansa kiinni. Elaine naurahti.
"Mutta asiasta toiseen; ajattelin mennä tarkistamaan ansoja vaikkapa hermien rajalle" Eaine jatkoi totisemmin.
"En taida tulla mukaan. Ajattelin jäädä pitämään leiriä kasassa, kun ne kaksi ovat poissa", Lochan totesi ja lähti jo astelemaan pidemmälle leiriin.
"Ajattelin mennäkin yksin. Ja varo tai tuolla ajattelulla viet vielä Rowanin paikan", Elaine hymähti hymyillen.
"Sitä minä en ikinä tekisi", Lochan naurahti, "olehan sitten varovainen, tiedä mitä porukkaa siellä liikkuu." Lochan jatkoi, kun Elaine lähti jo itsekin astelemaan pois leiristä.
"Olen olen, ja hei, tiukan paikan tullen minähän voin aina vain jämähtää paikoilleni!" Elaine huikkasi taakseen. Tamma kuuli orin naurahtavan taas ruunivoikon vitsille, ja askelet kertoivat Lochanin jatkaneen matkaansa. Kävellessään eteenpäin metsässä Elaine ajatteli, kuinka hyvä tyyppi Lochan oli. Mutta ehkä vain kaverimielessä. Elainella ei ollut mikään hirveä hinku kumppania varten, eikä Lochan ollut sillä tavalla kiinnostava, vaikka hauska ja rento olikin.

Elaine saapui jonkin ajan kuluttua keskeneräiselle ansakuopalle hermien rajan läheisyyteen. Tamma oli tarkistanut muutamia ansoja rajaa myötäillen, mutta nyt Elaine oli todellisen urakan edessä. Kuopan tekeminen yksin oli hidasta. Ebsin piti kuopia irtomaata, potkia se nahan päälle ja loikkia ylös kuopasta, jotta Elaine voisi vetää nahkapussin sisältöinen ulos kuopasta köynnösten avulla, jotka Elaine ankkuroi kuopan reunalle siirtoa odottamaan. Tämä kuoppa ei ollut kuin tamman jalkojen verran syvä, eli ehkä noin metrin, mutta silti homma oli hidasta. Elaine oli jo tehnyt työtä jonkin aikaa ja saada itsensä hieman multaiseksi etenkin jaloista, kun laukka-askelet saivat tamman havahtumaan ahkeroinnista. Joku oli tullut rajalle, ei kovin kauas tästä. Elaine ei matalan olinpaikkansa takia nähnyt kunnolla pusikoiden ja mättäiden ylitse, joten ruunivoikko loikkasi ylös nyt hieman metriä syvemmän kuopan pohjalta. Ja melkein heti Elainen silmiin osui toinen tamma. Rajan oikealla puolella onneksi. Hieman varautuneena Elaine luimisti korviaan. Vieras hevonen oli varmaan hermi, mutta ei voinut olla varma. Violencelaiset olivat rampanneet juuri näiltä alueilta Tichoon, ja ilmeisesti tämän päivän aikana takaisinkin. Jotain oli meneillään, ja toivonmukaan tuo vieras loimikuvoinen tamma ei ollut mikään häirikkö.
"Kuka olet?" Elaine kysyi napakasti, mutta lähestyi kävellen vierasta tammaa. Vähän napakka piti olla, mutta Elaine ei ollut muutoin ollenkaan aggressiivinen.

Nimi: Lukija

01.07.2019 17:49
Arwen - Hermi

Appaloosa laidunsi yhdellä harvoista niityistä, joita oli hermien alueella. Tuo niitty oli hänen lempipaikkansa, ja usein tammalla oli pesä lähellä. Paikka sijaitsi hermien reviriin pohjoisosassa, ei kovinkaan kaukana Aderliiniin rajasta. Näin lähellä laumoja ei asunut kovinkaan moni, mutta Arwen nautti luonnon äänistä ilman häiriötekijöitä. Saatuaan vatsansa täyteen, hän päätti lähteä kävelemään. Tamma haahuili metsässä vailla päämäärää, pysähtyen välillä katselemaan lintuen lentoa. Mitä hän antaisikaan saadakseen lentää. Arwen nosti laukan ja laukkasi aurinkoisessa metsässä. Lehtien läpi tuleva auringon valo lämmitti turkkia mukavasti. Hän laukkasi hyvä aikaa, mutta hidasti raviin tajutessaan olevansa vain kymmenien metrien päässä Aderliinin rajasta. Hitaasti ravaten Arwen seurasi Aderliiniin rajaa Tichoon päin. Appaloosa pysähtyi huomatessaan mehukkaan näköistä ruohoa. Juostessa oli tullut pieni nälkä, joten tamma päätti syödä. Vaikka oli nyt vain parin metrin päässä rajasta, sillä ei haistanut hevosia. Eikä siksi uskonut, että hankaluuksia tulisi. Häntä huitoen ötököitä kauemmas, Arwen nautiskeli ruohosta.
//Elaine?

Nimi: Gaapriel

01.07.2019 16:29
Amira-Hermi & Safiira-Violence

Seurasin tarkoin Deimoksen kehon eleitä. Toisen päässä ilmiselvästi liikkui paljon ajatuksia sillä vastaaminen vaatimuksiini kesti hieman. Lopulta orin vastatessa, nostin kasvoilleni kauniin ja viattoman hymyn.
"Sen näkee sitten tulevaisuudessa mitä laumasi minulle voi tarjota, mutta ensin hoidetaan tämä epämiellyttävä tehtävä pois päiväjärjetyksestä! Tarvitsen jotain varsalle kuuluvaa."
Käänsin katseeni Safiiraan ja tuo kumartui ottamaan suurta turkoosia kiveä pois kaulastaan. Saatuaan narun korviensa yli otti tamma korun hampaisiinsa.
"Laita se kaulaani" komensin ja suuri tamma teki työtä kaskettyä.
"Mitä se merkitisi varsalle ja mikä on varsan nimi?" kysyin.

Laitettuani korun Amiran kaulalle, toinen kysyi Zeran taustoja.
"Zera on varsani nimi tai siis oli ja saavuttuaan Tichoon Zera rakastui tuohon kiveen. Hänen mielestään se oli todella kaunis ja ei suostunut olemaan ilman sitä" selitin kasvoillani hyvin neutraali ilme. Olin todalle yllättynyt että en vieläkään ollut romahtanut. Normaali äiti olisi varmaankin itkenyt itseltään jo silmät päästä.

Saatuani tiedot varsasta nyökkäsin kevyesti ja huokaisin syvään.
"Vihaan tätä" mumisin hiljaa leukaani ja suljin silmäni. Valtava ja käsittämätön voima valtasi kehoni ja avasin silmäni. Tälläkestää silmäni olivat täysin hopeanharmaat. Aivan kuin olisin ollut sokea. Tämä oli se hetki jolloin olin haavoittuvaisin. En tiennyt ympärilläni olevista asioista mitään. Muiden näkökulmasta seisoin paikallani silmät hopeanharmaina ja auki.
Kyynel valui pitkin poskeani ja kehoni valtasi pelko. Vihasin sitä, että en voinut tehdä sille mitään. Hajusin auttaa, mutta en voinut ja samalla se tuntui siltä kuin olisin itse uhri.

Tamma otti tehtävän vastaan vaikka hieman vastahakoisesti. Toinen mumisi jotain, mutta en kerennyt kysyä mitä kun tamma alkoi reakoida oudolla tavalla antamaani koruun. Hämmentyneenä kävelin lähemmäs ja katsoin toista suoraan silmiin.
"Hänen silmänsä ovat täysin hopeat!" sanoin Deimokselle ja Celenalle hämmentyneenä. En uskaltanut koskea tammaan sillä pelkäsin sotkevani jotain. Hämmentyneenä jäin tuijottamaan toista.

Kehoni alkoi täristä pelon ja upumuksen vaikutuksesta. Toisen jalkani polvi petti ja laskeuduin sen varaan. Sillä samalla silmäni muuttuivat normaaleiksi ja palasin tähän maailmaan. Pelosta nousin nopeasti seisomaan ja purin korun narun poikki heittäen sen kauemmaksi minusta. Yritin käsitellä kaiken näkemäni, mutta en saanut sanoja ulos suustani.

Kaikki tapahtui niin nopeasti. Tamman vajotessa jalkojeni juureen peruutin koirviani luimien. Mitä ihmettä tamma oikein näki. Hänhän itki samalla. Pelon ja kärsimättömyyden tuntein odotin tamman sanovan jotain, mutta mitään ei kuulunut. Amira näytti olevan yhtä sekaisin kuin minäkin.
"Mitä sinä näit!" kysyin korviani luimien ja noukin korun maasta siirtäen sen jalkoihini.

Nimi: Diana-Violence

01.07.2019 11:08
"Voimmeko jo palata leiriin? Sinun pitäisi levätä" Gina huomautti pitkän hiljaisuuden jälkeen.
"Mene sinä vain, minä pärjään kyllä" sanoin ja nostin pääni toisen selältä.
"Etkä pärjää. Oikeasti, palaa jo leiriin. Deimos ei pääse luoksesi, älä hänestä huolehdi"
"Mene. Haluan olla yksin" mutisin ja lähdin kävelemään pois päin leiristä. Gina kiirehti eteeni, joten jouduin pysähtymään.
"Nyt leiriin. En pyydä enää kauniisti" Gina komensi. Luimistin korviani ja otin askeleen kauemmas tammasta.
"Et pyydäkään, mutta minä en palaa leiriin, ja sillä selvä" vastasin uhmaa äänessäni.
"Oletko todella noin tyhmä?" alkoiko tuo minua nyt haukkumaankin.
"En tiedä mikä sinulle yllättäen tuli, mutta turha kuvitella että lähtisin varsinkaan tuolla tavoin mukaasi" ärähdin ja lähdin kiertämään tammaa.
"En haluaisi käskyttää, mutta et kuuntele järkeä!" Gina ääneen palasi jälleen suuri huoli. Mutta se ei vakuuttanut. Emme olleet niin läheisiä ystäviä, että tamma noin voisi käyttäytyä vain huolen takia.
"En tiedä mitä suunnittelet ja ajattelet, mutta minä en tule nyt leiriin. Sinä menet. En tarvitse sinua, pärjään ilmankin. Mene nyt ennen kuin suutun tosissani" kaulaani kyllä sattui, mutta yritin olla reagoimatta ja varsinkin näyttämättä sitä.
"No jos et suostu menemään leiriin, niin anna minun jäädä edes tueksi" tamma ehdotti. Korvat luimussa pudistin päätäni.
"Minua ei tarvitse vahtia!" huusin vihaisena ja lähdin kävelemään. Tällä kertaa Gina ei tullut eteeni.
"Jos kuolet, se ei ole minun syytäni!" tuo vain huusi yhtä vihaisena perään ja lähti kohti leiriä. Pyöräytin silmiäni, ei tietenkään. Ei se olisi ollut missään kohtaa hänen syytään. Me emme tunteneet toisiamme niin hyvin, me emme olleet edes kunnollisia ystäviä! En ymmärtänyt ollenkaan toisen paapomista. Miksi toinen edes välitti? Esitti muutenkin niin paljon kysymyksiä minusta ja Deimoksesta, vaikka se ei kuulunut hänellle pätkääkään... Pysähdyin äkisti, tämä kuulosti tutulta... Niinhän minä olin tehnyt Deimokselle. Olin vain ollut niin kiinnostunut hänestä, kysynyt asioita maasta taivaaseen. Ja kun orin piti poistua laumalaistensa keskuudesta, olin mennyt varmistamaan, että toinen oli ollut kunnossa, vaikka ori oli kirjaimellisesti pitänyt minua vankina...
"Jokainen on ollut varsa, eikä kukaan ole syntynyt pahaksi" mutisin hiljaa. Se oli ollut syyni lähestyä Deimosta, yrittää auttaa häntä. Mutta en minä ollut kiinnostava mielipuoli. Olin hyvä, en halunnut satuttaa muita. Minusta ja teoistani ei tarvinnut oikeasti huolestua. Eihän? Katsoin ylös vaikka se sattuikin ikävän paljon kaulaani.
"Mitä helvettiä teen kanssasi..." huokaisin hiljaa.
//Joudun jatkaa myöhemmin lisää, pitää mennä

Nimi: Lacritsi

27.06.2019 20:56
Deimos - Violence

Musta friisiläinen ei yllättynyt, kun pian Amiraksi esittäytynyt tamma vaati jotain vastapalvelusta. Tuskin tamma apuaan ilmaiseksi antaisi, eihän kukaan tehnyt niin. Mutta mitä yksinäinen hermi muka halusi? Deimos siristi silmiään yrittäessään keksiä, mitä tamma saattoi haluta. Safiira vaati saada tietää hermin nimen. Niin, sepä olisikin mukava tietää. Eikä Amira tosiaankaan ollut ihan tavanomainen nimi, nätti tosiaan. Celena esitteli heidät hermille, hyvä niin, ei Deimoksen tarvinnut vaivautua kertomaan omaa nimeään. Oman esittelynsä kohdalla Deimos kohensi hieman ryhtiään ja tuijotti tammaa tiiviisti. Tosiaan valkea hermi oli tuntunut tietävän Deimoksen entuudestaan, mutta Deimos ei ollut ikinä Amiraa nähnytkään. Mistä ihmeen äänistä tamma puhui? Oliko tamman kyky ääniä, jotka kertoivat mitä jossain oli tapahtunut? Jos oli, oliko hermi jo käyttänyt kykyään? Ja MITÄ Amira oli jo saanut tietoonsa? Amira oli kyllä ollut oikeassa, että Deimos paljon mieluummin repisi palasia irti tamman kyljestä, kuin tarjoaisi sille apuaan, mutta se ei välttämättä päättyisi hyvin. Valkea hermi saattoi kieltäytyä, valehdella, ja ennen kaikkea, olla auttamatta enää uudelleen, jos Amira olisikin hyödyllinen. Ja koska tammalla oli kyky, Deimoksen mielestä hermiä ei kannattanut menettää. Tämä täytyisi pelata nätisti. Ensinnäkin sen takia, ettei Amiran kyky katoaisi Deimoksen ulottuvilta, mutta myös siksi, koska Safiira halusi tätä.
"Joten Amira, mitä Violence voi tarjota sinulle?" Koska Deimos ei ollut vieläkään keksinyt mitään mitä tamma saattoi haluta, päätti Deimos kysyä sitä Amiralta. Tamma saisi antaa ehtonsa. Jos tamman kyky todella toimi, Deimos olisi valmis sijoittamaan reippaasti Amiraan. Pyytäkööt tamma melkein mitä tahansa.

Nimi: Lukija

27.06.2019 20:11
Celena - Violence

Upseeri nyökkäsi hivenen hämmästyneelle Deimokselle. Hampaat kurkulla saa hevosen kertomaan yllättävän paljon, varsinkin jos uhattuna on avutun hermi. Johtajan kertoessä omia tietojaan Solasta, imi Celena jokaisen sanan. Tamma ei tiennyt muuta kuin, että se oli ikäänkuin turvasatama hermeille. Safiiran viesti meni perille, upseeri hengitti syvään ja jätti arabin rangaistamis ajatukset taka allalle. Keskity, hoida työsi, keskity. Nyt se heiveröinen uhkasi pyytää heiltä jotain takaisin, olisi iloinen että saa pitää henkensä. Celenakin oli joka päivä kiitollinen, että sai elää. Aina kun tammaa rangaistiin tai hän teki virheitä, hän oli iloinen ettei saanut kuolemantuomiota. Elämä, varsinkin hyvä elämä, joka Celenalla on ei ole itsestään selvyys. Hän oli jo aikeissa kysyä kimon nimeä, mutta varajohtaja ehti ensin. Amira, siinäpä nätti nimi nätille tammalle.
"Noniin Amira, esitellään kaikki niin päästään asiaan. Minun nimeni on Celena. Uskon, että Safiira jo esittelikin itsensä. Johtajani näytät tunnistavan, mutta muistin virkistykseksi. Hänen nimensä on Deimos", Celena sanoi, hänkin pehmeästi.
Nyt täytyi osata pelata kortinsa oikein tai Amira saattaisi kieltäytyä.
Tuon palkinnosta, upseeri ei uskaltanut sanoa mitään, sillä hänellä ei ollut valtaa antaa mitään.

Nimi: Lacritsi

26.06.2019 12:06
Ben - Violence

Ruunikko asteli rautiaan tamma perässä ja vilkuili vieraaksi muuttunutta metsää. Ben ei ollut ikinä käynyt näin kaukana rajasta. Varmaankaan. Upseeri ei ollut ihan varma. Kyllähän sitä joskus oli pitänyt lähteä viemään viestiä rajan yli, mutta ikinä Benin ei ollut tarvinnut mennä kovin pitkälle, ennen kuin joku oli tullut vieraslaumasta vastaan. Joten Ben ei ollut ihan varma, milloin oli ylittänyt "oman rajansa", koska upseeri ei oikein muistanut kuinka pitkälle oli aikaisemmilla kerroilla päässyt. Carmenille oli sopinut männyn luona odottaminen, mihin Ben oli vastauksena hymyillyt. Hyvä että nämä tyypit olivat näinkin yhteistyöhalusia, eivätkä tehneet Benin elämästä vaikeampaa. Carmen pysähtyi, ja Ben käänsi kurssiaan sivulle, ettei seisoisi nyt aivan vieraan tamman takana. Ruunikon pää ja korvat nousivat innosta pystyyn, kun Carmen viimein antoi luvan tutkia vapaammin. Joo joo, näköpiirissä pysyttäisiin, mutta toivottavasti myös kaksikko liikuttaisi jalkojaan, sillä muutoin tiheässä metsässä Benin etsintäalue jäisi pariin kymmeneen metriin. Eihän näiltä puilta nähnyt eteensä. Tichon metsissä näkyvyys oli kuulemma vielä huonompi kaiken sen kasvillisuuden takia. Ben ehti ottaa muutaman askeleen eteenpäin, kun Ben sitten pysähtyi kesken askeleen. Ansoja? Miksi Ben oli yllättynyt, tämähän oli Aderlin ja vieläpä Violencen vastaisella rajalla. Totta kai täällä oli ansoja. Ben vilkaisi taakseen tammaan.
"Liaanimyrkkysumakkiansoja? Heh, siinäpä sanahirviö", Ben ei voinut olla naurahtamatta, toistettuaan pitkän sanan hitaasti. Ansojen nimi oli kyllä tosissaan pitkä. Rowan jatkoi ansapuhetta jollain kuopilla. Ben virnisti.
"Eihän täällä uskalla astua mihinkään", Ben vitsaili ja lähti sitten kävelemään toiseen suuntaan.
"Olen varovainen, mutta toivon mukaan autatte minut sitten ylös sieltä kuopasta", Ben jatkoi yllättävän kepeästu, vaikka tietenkään ruunikko ei halunnut pudota tai jäädä kiinni yhtään mihinkään. Ben ei sitä tiennyt, mutta upseerilla oli todellisuudessa enemmän kuin tarpeeksi hyppyvoimaa loikata ylös kolme-nelimetrisestä kuopasta.
Jalkojen vahtaaminen ei ollut Benille mikään ongelma, koska upseeri kulki turpa maan lähellä. Ben siis huomasi hyvin ajoissa naanioituja köynnöksiä, joissa oli selkeitä lenkkejä. Jos niihin astuisi, ne sotkeutuisivat varmasti jalkoihin. Osan Ben näki roikkuvan oksilla, ja upseerin mieleen nousi ikävä kuva siitä, että laukatessa matka tyssäisi tylysti jonkin köyden napsahtaessa kaulan ympärille. Kuoppia ei tässä kohtaa tainnut olla, tai sitten Ben ei vain huomannut niitä. Tosiasiassa tietämätön Ben oli tainnut juuri vähän aikaa sitten kävellä vajaan kymmenen metrin päästä ansakuoppaa. Mutta mikä Beniä tässä eniten kismitti oli se, että vaikka Be tuhlasi seuraavan puoli tuntia alueen tutkimiseen, ruunikko ei löytänyt Zeran hajua. Turhautuneena Ben nosti viimein päänsä ylös nilkkojen luolta.
"Ei sitä mukulaa taida löytyä, ennen kuin se itse kävelee kotiin", Ben mutisi itsekseen, ja pettymys suorastaan paistoi ruunikosta. Ben katseli hetken metsään. Upseeri joutuisi kertomaan huonot uutiset Igorille. Tai ehkö Igorin ei kannattanut edes tietää, että Ben meni etsimään varsaa uudestaan, ja murtaa musta ori jälleen huonoilla uutisilla. Ja entä jos Safiira palaisi ennen kuin Zera oli löytänyt tiensä kotiin? Mitä Ben sitten sanoisi... Voi hiivatin hiivatti. Ben luimisteli hetken korviaan ja pudisteli päätään, orin tunteiden näkyessä hyvin selvästi sen olemuksesta. Ben veti hitaasti syvään henkeä ja kääntyi sitten aderlinilaisia kohti.
"Lopetan tähän, ei sitä mukulaa löydy", Ben sanoi, vilkuillen kumpaakin hevosta. "Kiitti kumminkin. Mennään nyt sinne männylle." Ben hymyili vaisusti, edelleen hyvin pettyneenä, ja lähti sitten astelemaan rajan suuntaan. Ben kuitenkin pysähtyi yllättäin jo parin askelen jälkeen, siihen Rowanin vierelle. Eihän Ben tiennyt missä ansat olivat, ei Ben voisi kävellä ensin.
"Voisitko näyttää tietä? Ansojen väistely sujuu varmaan paremmin sinulta kuin minulta", Ben virnisti Rowanille. Kyllä Ben aina huvittuneen virneen naamalleen sai, vaikka päässä olikin vähän synkeitä.

©2019 Magical nature - suntuubi.com