Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

HUOMIO! Jos koet, että hahmosi on kehittnyt pelin aikana esim. luonteen suhteen, laita se hahmosi hahmolomakkeeseen!! Hahmotiedoissa on nykyään uusi kohta nimeltä Kehitys, joten se kannattaa lukea AINA kun katsoo toisen roolipelaajan hahmojen tiedot!!!

Täälä sitten roolipelataan. Noudata alla olevia ohjeita!
- Älä tapa tai vahingoita kenenkään hahmoa kysymättä. Tai jos yritätä tappaa käytä sanaa yrittää tai merkkiä (?)
- Voit pelata minä tai hän muodossa.
- Laita nimi kohtaan nettinimesi tai hahmosi nimi. Jos laitat hahmosi nimen laita näin:
Esim. Night-Violence
Mutta jos laitan nimi kohtaan nettinimesi, laita hahmosi nimen perään lauma josta hevonen on. Esim.

Nimi: Taneli

Herman-Aderlin
Kävelin metsässä yksi. Raikas ilma heilutti harjaani ja tuore ruoho tuoksui nenääni...

- Kiroilua saa esiintyä, mutta kunhan ei jokatoinen sana.
- Kun hahmosi puhuu, puhe laitetaan näiden väliin Esim: "Moi". Kun ajattelee se laitetaan näiden väliin Esim: #Olen elossa#. Kaikki mikä ei kuulu ropeen laitetaan näiden väliin Esim: //Moikka// Ja kaikki muu tekeminen ilman merkkejä.

Tapahtunutta

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Lacritsi

18.10.2018 18:30
Deimos - Violence

"Kyllä kyllä, mutta minä en voinut häntä lähteä viemään Violenceen. Vicente päättää lähettääkö jonkun sotutreistaan varsalle saattajaksi", Deimos vastasi nopeasti Dianalle. Tamma kertoi jostain upseerista. Mistä upseerista? Deimoksella ei ollut käryäkään ketkä täällä olivat upseereita. Joku niistä jotka olivat tulleet Deimosta ja Zeraa vastaan? Friisiläinen luimisti korviaan. Vai epäilivät ne sotajoukkoa? Vicentekin? Hmmm...
"Vai niin", eihän ori olisi kohta edes pahoillaan siitä oksajutusta. Okei, ei ollut alun alkaenkaan, mutta silti. Ja tamma selvästikin oli sitä mieltä, ettei Deimoksen olisi kannattanut lähteä leiristä. Sori vaan, mutta aamuyöllä olo oli ollut sen verran huono, että Deimos nimenomaan oli katsonut parhaaksi lähteä pois muiden luolta. Friisiläinen ei kuitenkaan kommentoinut asiaan mitään. Kyllä Deimos ja Diana ehtisivät riidellä asiasta vähän myöhemmin. Nyt pitäisi hoitaa Zera pois päiväjärjestyksestä. Dianan kävellessä lähemmäs Zeraa Deimos jäi paikoilleen seuraamaan sivusta.
"Zera oli rajan tällä puolen, en ehtinyt lähellekään Violencen rajaa. Oli varmaan ollut metsässä koko yön", Deimos vastasi osittain Dianan sanoihin, joita Diana puheli Zeralle. Eihän varsa välttämättä osannut itse kertoa miten oli tänne päätynyt.
"Miten sinä jaksat enää yhtään varsaa tälle päivälle?" Ori virnisti siellä valkean tamma selän takana, Deimosta huvitti miten kärsivällisen oloinen Diana oli Zeralle jutellessaan, vaikka Deimoksen mielen mukaan tamma oli saanut katsella penikoita koko päivän. Deimos kait olisi sellaisen homman jälkeen sitä mieltä ettei haluaisi nähdä yhtään kakaraa enää ikinä. Zerakin verotti voimia ihan hirveästi, vaikka söpö, tottelevainen ja reipas pikkutamma olikin. Siitä puheen ollen Deimos voisi jättää lapsenvahtihommat nyt Dianan huoleksi, ja liukua itse lipettiin.
*Menen etsimään Vicenten*, Deimos aikoi sanoa ajatuksensa ääneen, mutta ei sitten siinä mietteisiinsä painautuneena sanonutkaan. Joten vaiti ori vain kääntyi, astellen pihalle pesästä. Ja jos Zera tai Diana oli tässä välissä jotain jutellut, ei Deimos edes kuunnellut tai kuullut niitä.

Deimos tiiraili vierasta leiriä katseellaan, yrittäen hahmottaa tuttua vanhusta kaikkien näiden valkeaturkkisten kaakkien keskeltä. Deimos käveli jonkin aikaa leiriä vähän ristiinrastiin. Nyt päivän alkaessa siirtyä iltapäivään, oli Violencen leiriä pienemmällä aukiolla kova ruuhka, kun kaikki kulkivat työntouhussa suuntaan jos toiseen. Toisinaan vastavirtaan kulkevana, ja vähän suunnattomanakin aukiolla oli yllättävän hankala liikkua ja Deimos joutui useaan otteeseen pysähtymään jonkin ohitse kiirehtivän tieltä, ettei vain jäisi ticholaisten alle. Ärsyttävää. Kenties väenpaljoudesta johtuen Deimos huomasikin Vicenten vasta, kun harmaa ori oli tyyliin vieressä, parin metrin päässä.
"Siinähän sinä olet Vicente", Deimos murahti, ja pudisteli itsekseen päätään. Helevetti, ori ei ollut muka huomannut toista vaikka Vicente seisoi melkein vieressä. No, Deimos siirtyi lähemmäs, paremmalle puhe-etäisyydelle.
"Tule mukaan. Haetaan Safiira ja mennään siihen pesään jossa minä ja Diana yövyimme", Deimos viittasi päällään, mutta ei lähtenyt johdattamaan kaksikkoa yhtään mihinkään. Deimos kun ei tiennyt missä Safiiran majapaikka oli.
"Lähdin aamuyöllä kävelylle leirin ulkopuolelle, ja löysin sinun rajasi puolelta Safiiran varsan. Oli tullut etsimään äitiään. En tämän koipeni takia lähtenyt viemään häntä takaisin kotiin, vaan kannoin tänne. Safiira varmaan haluaa nähdä varsansa, ja sitten varsan voi varmaan lähettää kotiin", Deimos kertoi.
"Lähetitkö sinä puolitaistelupartiota minun perääni?" Deimos kysyi äreänä, hyökkäävästi.
"Palatessani varsan kanssa takaisin meitä vastaan nimittäin tuli kuuden hevosen partio, eikä mitenkään ystävällisissä merkeissä", Deimos valitti, kävellessään Vicenten mukana kohti Safiiran pesää.(?)
"Ja ai niin, ennen kuin kuulet tämän partiolta, niin levitaation kanssa sattui taas vahinko. Se karkasi, ja heitti oksanpätkän yhtä soturiasi päin. Sellainen iso, rautias, akhaltekin näköinen ori. Ei siinä käynyt pahasti, mutta he varmaan tulkitsivat asian väärin", Deimos jatkoi, mutta ei kuulostanut pätkääkään pahoittelevalta. Itseasiassa ori mietiskelikin, miksei ollut ihan tarkoituksella taittanut raudikolta vaikka niskoja, kun mokoma oli tullut sillä lailla uhittelemaan? Jos se raudikko olisi ollut Deimoksen alainen, se olisi saanut kunnon selkäsaunan.

//Gaapriel?

Nimi: Variana-Ticho

18.10.2018 15:09
VIcente oli mielestäni hyvin sinisilmäinen vierailijoitamme kohtaan, mutta en väittänyt vastaan vaan nyökäten poistuin orin seurasta ja menin hakemaan apureita. Päätin tyytyä Tediin ja Heroon. Ted oli jo haudannut muutaman sairastuneen ja Hero oli järkevä näissä tilanteissa ja pystyi vähentämään kiusallisuutta. Jotenkin ori aina tiesi oikeat sanat oikeaan tilanteeseen. Pyytäessäni kaksikkoa hommiin, huomasin, ettei kumpikaan ilahtunut tehtävästä, mutta suostuivat ja suuntasimme sairaiden suuntaan. Olikohan parantaja jo siirtänyt kuolleen sivuun...

Nimi: Diana-Violence

18.10.2018 15:05
Saavuin luolalleni ja yllätyksekseni näin Deimoksen. Olin heti valittamassa, että missä helvetissä friisiläisori oli ollut, mutta sitten näin pienen mustan varsan hänen takanaan. Hämmentyneenä en reagoinut poskipusuun mitenkään.
"Vai yllätyksen, älä muuta sano. Deimos kai ymmärrät, että olemme toisen lauman leirissä? Hän on vielä hyvin nuori ja täällä on..." hiljenin, kun ymmärsin, ettei tästä ollut hyvä puhua Zeran edessä.
"Yksi upseereista etsii sinua... Sinun ei olisi pitänyt poistua leiristä. He luulevat, että juonit heitä vastaan. Että yllätät heidät jollain sotajoukolla" huomautin toruen friisiläiselle. Huokaisin syvään ja kiinitin huomioni takaisin varsaan.
"Hei Zera, siitä onkin aikaa kun viimeksi näimme. Olen äitisi ystävä. Miten sinä tänne päädyit? Eikö kukaan vahtinut sinua?" kyselin lempeällä äänellä pikkuiselta ja laskin pääni hänen tasolleen.

Nimi: Lacritsi

16.10.2018 23:18
Deimos - Violence

Deimos ei vastannut mitään varsan sanoihin, lukuunottamatta pientä nyökkäystä. No hupsista, ei Deimos nyt viitsinyt välittää siitä ettei varsa luultavasti huomannut pientä pään liikettä, joka tapahtui kaiken lisäksi varsan takana ja yläpuolella. Vastaamattomuus ei näyttänyt Zeraa haittaavan, vaan varsa tuntui keskittyvän taas syömiseen. Hah, söpöä. Zeran syömisestä näki ettei se ollut hurjan tottunut syömään heinää. Varsahan otti suuhun ihan liian ison kasan kerralla, eikä leukojen liikuttaminen tai hampaiden käyttökään näyttänyt ihan tottuneelta. Varmaan puolet suuhun menneistä heinistä taisi tippua takaisin maahan ja kakeu suorastaan mässytti. Deimos hymähti huvittuneesti ja hymyili itsekseen katsoessaan varsan äpöstystä. Varsan touhu näytti tutulta, Deimoksen omankin tyttären syömisen opettelu oli ollut ihan samanlaista sotkemista, varmaan jopa pahempaakin kuin Zeralla. Deimoksesta oli tuntunut, että Lucylla oli kestänyt kamalan kauan oppia syömään, ilman että meinasi tukehtua joka toiseen korteen, jota varsa ei ollut muistanut pureskella kunnolla. Deimoksella tosin ei ollut niin paljon kokemusta varsoista, että tietäisi, oliko Lucy oppinut syömään jotenkin tavallista hitaammin vai ei. Tosin, jos Deimos muisti oikein, niin ainakin Tobiaksen tytär Nadja oli oppinut syömään nuorempana kuin Lucy, mutta siinä nyt saattoi olla se syy, ettei Nadjalla ollut emoa. Ainakin Deimos oli ymmärtänyt että Nadjan äiti oli lähtenyt pian Nadjan syntymän jälkeen. Pitäisi muistaa kysyä Tobiakselta sitten, kun jalkapuolen kaverinkin luokse ehtisi.

Deimos laski päänsä maan rajalle, ja napsi suuhunsa varsan jaloista Zeran levittelemiä ruokia.
"Tänne saattaa kohta tulla muitakin aikuisia", ori puheli rauhallisesti siinä samalla varsan sotkuja siivotessaan, turpa pesän lattiassa kiinni.
"Ainakin äitisi, se Diana josta puhuttiin ja eräs Vicente. Vicente on tämän paikan pomo. Vicente päättää mitä sinulle tapahtuu. Sinun on sitten parasta mennä heti emosi luo, Safiira pitää sinut turv...", Deimos huomasi että pesään oli tulossa joku vasta kun sammalverho liikahti. Deimos vaikeni ja nosti päänsä varautuneena ylös. Mutta se oli vain Diana. Vain Diana?
"Eikö muita tule?" Deimos kysyi ja vilkaisi aukiolle liikkuvan sammalverhon raosta, ennen kuin se asettui taas paikoilleen, eikä Deimos nähnyt enää aukiota. Odotettuja henkilöitä kuten Safiiraa ja Vicenteä ei kuitenkaan näkynyt. Pienestä pettymyksestä huolimatta Deimos nosti kasvoilleen lämpimän hymyn ja kiersi varsan (oli Zera sitten heinäkasan luona tai orin jalkojen takana piilossa) astellakseen Dianan luokse.
"Hei", Deimos kehräsi tyytyväisen tervehdyksen kauniille valkealle tammalle. Jos ori vain saisi mahdollisuuden, lisäisi Deimos tervehdykseen nopean pusun poskelle.
"Anteeksi, että sinun piti herätä taas yksin, mutta yölenkki toi mukanaan pienen yllätyksen", Deimos sanoi ja sanojensa lopuksi kääntyi enemmänkin Dianan viereen, että voisi iskostaa sinisen katseensa peremmällä luolassa olevaan Zeraan. Yllätyksellä Deimos tietenkin tarkoitti mustaa varsaa.
"Zera, tässä on Diana", Deimos esitteli valkean tamman varsalle.

Nimi: Gaapriel

16.10.2018 13:32
Zera-Violence

"Tiedämpähän vain. Kotona muut lapset puhuvat kaikkea tuollaista ja en aina oiken ymmärrä mitä he tarkoittavat, joten päätin kysyä sinulta." totesin ja otin suuni uudelleen täyteen heinää. Olin kuten muutkin lapset. Söin hyvin äänekkäästi ja todella sotkuisesti.

Vicente-Ticho

Kuuntelin tamman murheet.
"Älä suotta panikoi. Deimoksella ei ole syytä sytyttää sotaa nyt ja sitä paitsi heidänkin laumansa on lukittu sisälle leiriin sairauden takia, ja vaikka huonosti kävisikin tiedät että suojelen laumaa ja leiriä kaikin mahdollisin keinoin!" totesin ja hymyilin lempeästi.
"Menehän nyt!" hoputin nuorta tammaa tekemään pyydetyt tehtävänsä.

Nimi: Diana-Violence

09.10.2018 22:25
Keskustelin Ginan kanssa pitkään hänen luolassaan. Vaikka emme olleet niin läheisiä, vieraassa leirissä pelkkä tuttavankin seura tuntui mukavalta.
"Mutta hei, et vieläkään kunnolla selittänyt, miten päädyit Violenceen" Gina kysyi kiinnostuneena vaihtaen samalla aihetta.
"No itse asiassa minut vangittiin ensin" naurahdin. Gina näytti järkyttyneeltä.
"Kai se on parempi kuin tappaminen" tuo mutisi. Nyökkäsin naurahtaen.
"Kyllä minä karkuun pääsin montakin kertaa, mutta aina palasin. Kun ymmärsin, etten ollut enää turvassa hermien kanssa, päätin jäädä Violenceen lopullisesti... Ja no oli Deimoksellakin jotain tekemistä asian kanssa. Et ymmärräkään, miten vapauttavaa on puhua Deimoksesta ihan vapaasti. Violencessa en uskalla mainita suhteestaamme mitään, se on aiheuttanut vähän ongelmia, edes Deimoksen täti ei hyväksy suhdettamme" avauduin.
"Auts... Kielletty rakkaus kuulostaa kyllä jännittävälle" kiinnostus kiilsi tamman silmissä.
"Ei se ole yhtään jännittävää, lähinnä vain turhauttavaa" totesin huokaisten.
"Hmm... Entäs Deimos? Olen kuullut, että hän on erittäin väkivaltainen" Gina kysyi ja nappasi tupon heinää.
"Hän... Ei ole väkivaltainen minua kohtaan" pieni valkoinen valhe, mutta ei Deimos tarkoituksellaan silloin kerran. Enkä sitä Ginalle muutenkaan mainitsisi.
"Mutta muille? Miten ihmeessä kestät häntä" tuo uteli.
"Sinulla ei taida olla yhtään omia mieshuolia?" esitin oman kysymykseni naurahtaen.
"Ei mitään kiinnostavaa, varsinkaan tällä tasolla" tuo myönsi.
"Pahoittelen, jos kyselyni häiritsevät" tamma lisäsi vielä perään. Pudistin päätäni ja päätin vastata Ginan aikaisempaan kysymykseen.
"Onhan hän väkivaltainen. Ei enää niin kuin ennen, onneksi. Myönnän, että olisi helpompaa vaan palata hermiksi ja unohtaa kaikki laumat, mutta en halua. Olen vieläkin itsekin ymmälläni siitä, että Violence tuntuu kodilta kaikista ongelmista huolimatta" avauduin.
"Olisinpa noin rakastunut" tuttavani huokaisi.
"Älä toivo" naurahdin ja lähdin kävelemään ulos luolasta.
"Pitäisi se Deimos löytää, ennen kuin hän taas aiheuttaa jotain ongelmia" tuhahdin. Gina naurahti ja nyökkäsin. Kävelin ulos luolasta ja katselin ympärilleni. Deimosta ei vieläkään näkynyt missään. Huokaisin pudistellen päätäni ja lähdin kävelemään luolalle, jossa olimme nukkuneet viimeyön.

Nimi: Variana-Ticho

09.10.2018 20:49
Kuuntelin tarkalla korvalla Vicenten ohjeita. Pyyntö ei ollut mukavin, en itse halunnut tulla sairaaksi ja kuolleen vieminen lehtoon oli aina hyvin kiusallista ja surullista. En kuitenkaan voisi kieltäytyä.
"Hyvä on. Teidän on muuten varmaan hyvä tietää, että toinen niistä Violencen valkoisista tammoista etsi johtajaansa. En ihmettelisi, jos olisi karannut ja hakemassa sotilasjoukkoja, nyt kun olemme heikoimillamme ja tietää, miten tänne pääsee..." raportoin ja ilmaisin epäilykseni. Violencelaisiin ei voisi luottaa.

Nimi: Lacritsi

03.10.2018 19:55
Deimos - Violence

Varsa päätyi alas hyvin sulavasti, mätkähtäen keskelle Deimoksen ateriaa. Turkkinsa uudesta kunnosta vähät välittämättä Deimos luimisti varsalle korviaan, mutta päätyi sitten vain nappaamaan heinää varsan vierestä, komentamatta kakaraa pois tieltä.
"Se ei todellakaan ole sama asia", Deimos tuhahti. Ylättävää että Zera edes tiesi mitään sellaista kuin rakkaus.
"Rakastan Dianaa. Kun aikuiset rakastavat toisiaan, he ovat kumppaneita niin kuin minä ja Diana. Kun emo rakastaa varsaansa se on tuota... eri asia", Deimos vastasi viimein pääkysymykseen. Ori vilkaisi pesän sisäänkäynnin suuntaan, miettien milloinhan saisi varsan pois huolesta.
"Miksi sinä tuommoista kysyt? Ei sinun varmaan kuuluisi edes tietää tuommoisia", Deimos jatkoi ja laski katseensa varsaan.

Nimi: Gaapriel

03.10.2018 19:32
Puhaltelin orin harjaa tylsistyneenä ja tuijotin sen takkuisisa karvoja. Pian Deimos otti ruuan puheeksi ja kiinnostukseni heräsi. Olihan selässä mukavan lämmin sillä turkkini oli edelleen märkä, mutta nälkä voitti kylmyyden. Valuin kuin veltto räkä alas orin selästä tuon niskaa pitkin taittaen toisen korvat täysin väärinpäin(?) Orin korvistan välittämättä pöllähdin pehmeälle pedille pää suoraan heinäkasaan.
"En rakkaudesta ymmärrä juuri mitään, mutta rakastatko sinä tätä Dianaa? Äiti sanoo rakastavansa minua, mutta ei se kai sama asia ole" selitin suu täynnä heinää. En ollut varma ymmärsikö toinen sanoistani mitään, mutta eihän se minulla päällimmäisenä mielessäni ollutkaan. Halusin vain vastauksen kysymykseeni ymmärsi ori sitä sitten tai ei.

Nimi: Lacritsi

24.09.2018 10:56
Deimos - Violence

"Diana on kump-" Deimos vaikeni kesken kaiken, koska tajusi, ettei Zera välttämättä tiennyt mikä kumppani oli. Eikä Deimos halunnut alkaa selittämään.
"Yksi mukava tamma. Mutta hän ei ole täällä", ori lopetti lauseensa. Diana oli ainakin herännyt, mutta jokohan tamma oli päässyt niistä kakaroista eroon. Sehän oli tänään, eikö? Dianan oli tarkoitus mennä harjoittamaan Safiiran kanssa niitä mukuloita... Mitä Deimos ei nyt ymmärtänyt, että varsojen harjoittaminen oli tapahtunut jo yli päivä sitten, kymmenien kilometrien päässä toisella reviirillä. Kummallista tämä ajatusten sekoittuminen, sillä tuosta ajatuksestaan huolimatta Deimos tiesi että nyt oltiin Tichossa, ei Violencessa.

Joku ticholainen oli tuonut näköjään uudet heinät pesän toiselle seinustalle. Taas hyvää kuivan, ja tuoreen heinän seosta. Deimos käveli kokonaan sisälle pesään, aamiaisen välistä jääminen tuntui jo vatsassa. Deimos laski päänsä ja alkoi syödä heinää.
"Tämä ei ole sitä pehmeintä heinää, mutta kaipa sinä tästä selviät. Haluatko?" Deimos kysyi selässään olevalta varsalta.
"Sinuna söisin nyt, ei sitä tiedä miten pitkä selvittely tulostasi muodostuu", ori lisäsi. Mikäli varsa heinää haluaisi, voisi Deimos taas kumartua että varsa pääsisi alas, tai ojentaa selkään vähän heinää mutustettavaksi, ihan miten vain.

Nimi: Gaapriel

24.09.2018 10:01
Vincente-Ticho

Variana saapui luokseni. Huokaisin harmistuneena ja katsoin tammaa suoraan silmiin.
"Tuttava perheeni varsa menehtyi viime yönä. Perhe on niin shokissa että varsa tulisi haudata lehdon lepoon tänään jonkun muun toimesta. Ota pari soturia mukaan ja käykää hautaamassa Sara lehtoon. Sara rukka on kapaloitu jo lehtiin, joten hänet täytyy vain enää kantaa sinne!" sanoin tammalle.
Juuri nyt en kaivannut vastaväitteitä, joten jos tamma kieltäytyisi en kysyisi enää nätisti.

Zera-Violence

Olin juuri liukumassa toisen niskaa pitkin alas kun ori yhtäkkiä riuhtaisi päänsä takaisin ylös. Kummissani laskeuduin selkään takaisin. Ei aikaakaan kun tajusin mistä oli kyse. Vihamielinen hevos joukko tuli luoksemme. Hautauduin pelosta orin selkään kiinni. Deimos tuntui selkeästi jännittyneeltä ja toisen sydämenlyönnit tuntuivat vatsassani. Ei sen puoleen, omani hakkasi niin että olin lentoon lähteä sen voimasta. Näytin suorastaan halvaantuneelta maatessani orin selässä.
Kentiksi kutsuttu ori lähestyi päätäni hampaat irvessä. Piilotin pääni nopeasti orin pitkän harjan alle samalla kiljaisten. Koko kehoni tärisi pelosta.
Tilanne rauhoittui sen verran että pääsimme liikkeelle. Pienet silmäni olivat ainoat jotka näkyivät orin harjan takaa. Deimoksen kävellessä rohkeasti joukon ohi, oma rohkeuteni heräsi myös. Nostin pääni ylös ja näytin joukolle kieltäni niin että kuola lensi. Rennosti orin selässä hytkyen saavuimme leiriin.
"Kukas tämä Diana olikaan?" kysyin ja samalla työnsin oman päänikin sammalverhon taakse.

Nimi: Lacritsi

23.09.2018 18:00
Deimos - Violence

Varsan pienet kaviot pistivät kylkeä ja selkää, kun Zera kiipesi Deimoksen kyytiin. Kunhan varsa oli löytänyt mukavan asennon, hyvä jos kevyttä kantamusta huomasi. Kipeän koipensa takia Deimos joutui laskemaan päätään normaalitasoa alemmas, mutta toisaalta se vain helpotti Zeran asentoa selässä, ainakin varsa tuntui nojaavan päätään Deimoksen säkää ja alaniskaa vasten. Pitkään Deimos ei saanut kävellä mukavassa hiljaisuudessa, vaan varsan ääni kantautui selästä pään takaa, ja kyseli kysymyksiä.
"Hmph, luulen että sekä minun että Safiiran on ollut pitkään helpompi olla ilkeä ja yksinäinen, kuin yrittää ymmärtää muita. Mutta se on muuttumassa”, Deimos vastasi vilkaisematta varsaan.
”Ja täytyy myöntää että aika moni Violencessa on niin paksukalloinen, ettei muu kuin pelottelu auta”, friisiläinen lisäsi.

”Täällä näyttäisi olevan hyvää, versovaa ruohoa sinulle”, kun kaksikko oli kulkenut jonkin matkaa, Deimos pysähtyi katse maassa. Heinä oli lyhyttä, hehkuvan vihreää ja varmasti niin pehmeää, että varsakin voisi sitä syödä. Niin ja kirkas väri kertoi vain hyvästä mausta.
”Kokeile ainakin, minäkään en ole syönyt tälle päivälle. Kyyti tyssäsi nyt tähän”, Deimos lähti laskemaan päätään ja rintakehäänsä maata kohti, käytännössä kumarrukseen, vaikkakin sen tarkoitus oli vain lyhentää Zeran matkaa maahan. Deimoksen selästä oli kumminkin ihan mukava matka maahan, vaikka alla olikin pehmeä nurmimatto. Deimos ei ehtinyt laskea kuin toisen etupolvensa maahan, kun kavioiden kumina kantautui mustan orin korviin. Kaksi, kolme… Ainakin neljät eri askelet olivat tulossa tähän suuntaan. Zera ei ollut varmaan edes ehtinyt miettiä alastulemista, kun Deimos nousi taas jaloilleen ja jäi varautuneena odottamaan tulijoita. Luultavasti ticholaisia, mutta ikinä ei voinut olla varma. Eikä laumalaisista muutenkaan voinut olla ihan varma. Deimos ehkä luotti Vicenteen lähes sokeasti, mutta tavalliset laumalaiset eivät olleet vakuuttaneet Deimosta. Deimos taittoi korvansa pakostakin luimuun, nähdessään kuuden hevosen laukkaavan kohti hyvinkin tyytymättömän näköisenä, ja levittäytyvän puolikaareksi Deimoksen ja Zeran ympärille. Hmh, sentään eivät piirittäneet, vaikka tämäkään ei ollut kovin käytännöllinen vaihtoehto Deimokselle, jonka ticholaiset saisivat tälle hetkellä kiinni parilla raviaskeleella, jos pitäisi päästä karkuun. Tosin, täydessä fyysisessä voimassaankaan Deimos tuskin pystyisi juoksemaan pakoon näiltä. Mutta eipä Deimos muutenkaan hurjasti harrastanut pakoon juoksemista, juurikin sen takia ettei ollut nopeuskysymyksessä mitään parhaimmistoa. Tapella aina voisi, mutta selässä roikkuva varsa hankaloitti tilannetta. Deimos tunsi sykkeensä kiihtyvän, kun ori vilkaisi sivuille asettuvia hevosia, mutta pysyi paikoillaan.

”Nytkö sinä mukulasikin raahaat tänne?” joukosta suurin, rautias ahaltek kysyi töykeästi. Ahaltek oli huomattavasti muita joukkonsa hevosia suurikokoisempi, itseasiassa, taisi olla Deimoksen korkuinen tai ainakin lähellä. Ei varmasti ollut puhdas ticholainen, ainakin jos kokoa ja ruskeaa turkkia katsoi.
”Ensinnäkin, tämä varsa ei ole minun, vaan Safiiran. Ja en käynyt Violencessa asti, en ehtinyt edes rajalle saakka, kun löysin tämän varsan teidän reviirinne puolelta”, Deimos vastasi.
”Se on Violencen varsa, miksi sinä sitä tänne kuskaat?”
”Olisin minä toki voinut jättää sen metsäänkin yksin, ja syyttää kuolemasta sitten teitä. Olisiko se ollut parempi? Phyh, varsan emo on Tichossa, joten ajattelin kysyä emolta, mitä muksulle tehdään”, Deimos jatkoi.
”Tuo varsa ei tule Tichon muurien sisälle. Minä vien sen heti takaisin rajan oikealle puolelle”, ahaltek tuhahti ja otti askelia eteenpäin kaiketi auttaakseen Zeran alas friisiläisen selästä.
”Ja jätät sinne yksin?” Deimos peruutti pois ruatiaan ulottuvilta ja kysyi ihan tahallaan, vaikka uskoikin että raudikko tarkoitti vievänsä varsan leiriin saakka. Ahaltek mulkaisi friisiläistä, eikä vastannut kysymykseen.
”Anna varsa tänne”, raudikko jatkoi uhkaavammin. Meinasiko rautias suuttua? Hehe, sehän kävisi mainiosti, lisäisi varmasti varsan mielikuvaa ah niin ihanista ticholaisista.
”Kent hei, ei tuo auta, eikö vain voitais viedä varsa…” Joku rivistä puhui.
”Älä sinä puutu tähän!” Ori, jonka nimi oli ilmeisesti Kent, ärähti. Ori piti vaativan katseensa Deimoksessa.
”En”, Deimos vastasi ihan vain heittääkseen hiiltä pesään ja kokeillakseen paloiko rautiaalta käämit. Deimos näki jo rautiaan ilmeestä, ennen kuin se toimi tai sanoi mitään, että ahaltekilla oli mennyt hermot. Se sai Deimoksen virnistämään mielissään. Huutaisi nyt edes tai jotain, säikäyttäisi varsan oikein kunnolla, Deimos toivoi mielessään. Mutta ahaltek kurottikin hampaat paljaina kohti Deimoksen selkää. Aikoiko se ottaa Zeran väkipakolla? Sehän ei todellakaan saisi koskea Zeraan! Jos raudikko saisi napattua varsan, mitä Deimos voisi tehdä pysäyttääkseen sen jos se tosissaan lähtisi kiikuttamaan Zeraa takaisin kotiin niskavilloista roikottamalla? Deimos oli jo taittanut korvansa niskaan ja aikoi tehdä jotain Kentin aikeiden pysäyttämiseksi, mutta ei ehtinyt kun Kentin päähän paukahti paksu oksan palanen. Kentin ja varmaan muidenkin onneksi se oli laho, Varmaan osuma kirpaisisi, mutta tuskin siitä tulisi edes mustelmaa. Osuessaan Kentin luisevaan päähän puu hajosi palasiksi. Deimoskin sai puunpalasia naamalleen. *Mitä hem-* Deimoskin ehti ajattelemaan.

”Kuka se oli?!” Kent ärähti hevosille, jotka olivat puunkappaleen tulosuunnassa. Kaikkien katse oli kuitenkin koko joukosta sivulla, jossa ruohossa makasi laho puunrunko, jonka yksi oksa oli selvästi katkennut. Muut eivät sitä varmaankaan nähneet, mutta Deimos näki pieneksi järkytyksekseen levitaation leijumassa puun ympärillä. Mit- Missä välissä se oli tuonne ehtinyt? Eihän Deimos ollut edes kutsunut sitä. Deimos vilkaisi selkäänsä ja muisti Zeran. Voisiko.. Voisiko olla niin että Zeran painon takia friisiläinen ei ollut huomannut levitaation ilmestymistä, ja kiitos näiden ticholaisten, levitaatio oli myös päässyt livahtamaan omille teilleen?
*Tänne sieltä, heti!* Deimos ärähti mielessään, ja orin helpotukseksi levitaatio lähti luikertelemaan ilman halki ilman vastalauseen värähdystäkään.
”Se olin minä”, Deimos myönsi ja sai hyvin hämmentyneitä katseita.
”Älä koske tuohon varsaan. Zera tulee Tichon leiriin, ja jos Vicente niin päättää, niin vasta sitten sinä saat lähteä viemään hänet takaisin Tichoon. Sovitaanko niin?” Deimos virnisti Kentille. ”Oliko teillä muuta, vai palattaisiinko jo leiriin?” Deimos jatkoi reippaasti ja käveli edestä väistävän rivistön läpi, ja suuntasi suurinpiirtein leiriä kohti. Deimos ei ollut aivan varma missä kohtaa sisäänkäynti leiriä oli, mutta onneksi pian partio oli siinä ympärillä kävelemässä.

Kun joukko pääsi leiriin, Deimos lähti suuntaamaan vaaleaa kiveä kohti, siellä Dianan ja Deimoksen pesä oli.
”Joku voisi etsiä Safiiran ja Vicenten”, Deimos huikkasi lapansa yli ja jatkoi matkaa, Zera yhä selässään.
”Diana?” Deimos työnsi päänsä sammalverhon ohi, mutta pesä oli tyhjä. Jaa, minnehän tamma oli mennyt?

Nimi: Variana-Ticho

23.09.2018 14:52
Katsoin valkoisen Violencelaisen perään. Ei kyllä ollut hyvä soturi, kun on onnistunut jo hukkaamaan johtajansa. Yllättäen Vicente kutsui minua. Katsoin vähän huolissani sairasalueen suuntaan.
"Hei, pystyisitkö tulemaan paikalleni ja vahdi, ettei kukaan mene ilman parantajaa sairaiden luo" pyysin ohimenevältä soturitoverilta. Tuo nyökkäsi ja ravasin johtajani luo.
"Teillä oli asiaa?" kysyin uteliaana. Luultavasti vain jokin partiotehtävä, mutta pääsisin ainakin liikkumaan.

Nimi: Gaapriel

23.09.2018 12:42
Vicente-Ticho

Kävelin ympäri aukiota ja jaoin päivän tehtäviä. Yön aikana tuttava perheeni varsa oli kuollut sairauteen, joten oloni oli hieman tyhjä. Katseeni kiinnittyi Varianaan.
"Variana, tule tänne!" Hihkaisin nuorelle tammalle. Minulla oli hänelle tehtävä, josta hän tuskin nauttisi. Kaikesta huolimatta jonkun se oli tehtävä!

Nimi: Gaapriel

23.09.2018 12:35
Zera-Violence

Minua todella palelsi, joten kapusin mustan orin lämpimään selkään(?)
"Kyllä minä syön kiinteää ruokaa vaikka ei se lempparia ole!"
Makasin toisen selässä niin että pääni lepäsi orin niskaa vasten. Jalkani heiluivat kävelyn tahtiin.
"Miksi kaikki puhuvat sinusta ilkeitä juttuja? Tai sitten he kunniottavat sinua pelon kautta. Äidin kohdalla on vähän sama juttu. Miksi teidän täytyy johtaa pelon kautta?" kysyin Deimokselta kasan kysymyksiä. Olinhan nuori joten en minä tiennyt mistä se johtui. Kyllä äiti oli opettanut minulle laumojen historiaa, mutta miksi asioiden piti olla niin kuin ne olivat?

Nimi: Lacritsi

05.09.2018 21:41
Ben - Violence

"Joo sopii se. Tämä on hyvä, enkä jaksaisi potkaista enää yhtään kiveä", Ben vastasi muatalle orille. Vasta Igorin sanojen myötä Ben itsekin tajusi, että upseeri tosiaan oli nyt käytännössä pomo. Ihan outoa. Oli Ben ennenkin käskyttänyt, mutta yleensä sen mukaan mitä Benille oltiin sanottu. Omalle hämmennykselleen hymyillen Ben lähti luolasta ja meni omaan petiinsä nukkumaan kukkulan juurelle.

"Ben? Hei, Ben?" Ääni sai ruunikon liiikauttamaan unisesti päätään.
"Famar, senkin pössi, oltais me voitu mennä Igorilta kysymään mitä tehdä", toinen ääni sanoi vihaisesti. Ben avasi silmänsä ja näki tumman orin ylleen kumartuneena.
"Älä valita siellä, Ben heräs jo", Famar vastasi toiselle äänelle. Luolan sisäänkäynnin suunnalta kuului ärtynyt murahdus.
"Mitä?" Ben nosti päätään unenpöpperössä.
"Sitä me vaan ett mitä me voitais seuraavaksi tehdä? Me tehtiin porukalla niin paljon petejä kuin siihen puhdistettuun luolaan mahtui, ei siinä mennyt kuin pari tuntia", Famar kertoi.
"Oho, se on hyvä. Öö.. Siitä luolasta pari seuraavaakin voisi puhdistaa ja täyttää pedeillä, eiköhän siinä ole teille hommaa päiväksi", Ben ehdotti. Famar nyökkäsi ja lähti jo kaverinsa kanssa ulos luolasta. Ben nousi, venytteli vähän ja käveli itsekin pihalla. Mitä?! Miten aurinko oli jo noin korkealla? Ben oli niin tottunut aikaiseen
herätykseen että nousi muutenkin auringonnousun aikaan. No, ei ilmeisesti tänään. Ben meni käymään Aitnen luona.
"Onko kukaan käynyt valittamassa mitään oireita?" Ben kysyi, kun pääsi tamman luolalle. Aitne pudisti päätään.
"Ei vielä mitään", vanhus vastasi. Ben nyökkäsi helpottuneena.

Nimi: Variana-Ticho ja Diana-Violence

02.09.2018 14:44
Variana
Eilinen oli tapahtumarikas päivä, tai no ilta enemmänkin. Tichoon oli saapunut Violencen jäseniä ilmeisesti auttamaan taudin kanssa. Huhut kertoivat, että Violencen johtajalla oli erikoinen taito, jonka avulla tuo pystyi hoitamaan sairaita ilman että itse sairastuisi. Tämä taito kiinnosti minua, mutta en alkaisi utelemaan vierailta mitään. Violence oli tunnettu siitä, ettei se halunnut vapaaehtoisesti olla tekemisissä muiden laumojen kanssa, joten pystyin olettamaan, etteivät vieraan tunteneet oloaan hirveän turvalliseksi. Katselin kun Ticholaisia alkoi ilmestymään aukiolle pikku hiljaa ja tekemään aamutoimiaan. Yksi upseereita tuli kysymään minua partioon, mutta jouduin kieltäytymään, sillä minun piti vahtia, ettei kukaan menisi sairaiden luokse. Harva yrittikään, mutta etenkin varsoja tuli aina välillä luokseni anelemaan, että voisivat nähdä vanhempansa. Yllätyksekseni yksi Violencen vieraista käveli minua kohti. Tuon oli paras olla aiheuttamatta mitään ongelmia...

Diana
Deimos oli kadonnut pesästä ja olin lähtenyt aukiolle etsimään friisiläisoria. Luulin, että hänet olisi helppo erottaa Ticholaisten keskeltä, mutta oria ei näkynyt missään. Kyse ei kuitenkaan ollut siitä, ettenkö olisi erottanut kumppaniani sirojen Ticholaisten keskuudesta. Hirveän moni ei ollut vielä poistunut pesästään, mutta ne jotka olivat poistuneet suuntasivat selvästi jonnekin. Yksi tamma seisoi hieman sivummalla ohikulkijoita tutkaillen. Ravasin tuon luokse, ehkä hän oli huomannut minne Deimos oli kadonnut.
"Hei, anteeksi häiriö, mutta oletko nähnyt Deimosta, Violencen johtajaa?" kysyin ruunikolta tammalta. Tuo katsoi minua hetken mietteliäänä, mutta pudisti sitten päätään.
"Luulisi hänen olevan omassa pesässään", tamma huomautti ja jatkoi aukiolla kulkevien hevosten katselua.
"Hän ei kuitenkaan ole siellä. Olisiko mahdollista, että hän on mennyt hoitamaan sairaita?" kysyin nyt tarkemmin.
"Se ei ole mahdollista, edes oma parantajamme ei ole käynyt tänään sairaiden luona" tamma tuhahti. Huokaisin ja aloin jo miettimään, mihin Deimos oli sotkenut itsensä. Tuskin kaikki olivat täällä tyytyväisiä vierailuumme, joten en ihmettelisi, jos joku olisi päättänyt ilmaista tunteensa. En kuitenkaan ollut huolissani, että Deimokselle olisi jotain tapahtunut, vaan Ticholaiselle. Se saattaisi aloittaa sodan, ja minulla ja Safiiralla ei olisi mitään mahdollisuuksia poistua täältä.
"Jos todella olet huolissasi, että mitä hänelle on käynyt, kysy yön partiolta. Näetkö tuon rautiaan ahaltekin? Hänelle on raportoitu tämän yön tapahtumista, mene kysymään häneltä" tamma huokaisi ja nyökkäsi kohti todella siroa ja korkeaa oria. Kiittelin neuvosta ja ravasin ahaltekin luokse.
"Anteeksi, mutta minue neuvottiin kysymään sinulta, että onko hajuakaan, mihin Violencen johtaja on kadonnut?" kysyin saman tein ilman turhia esittelyitä.
"Hän ei ole tullut takaisin? Eräs sotureistamme ilmoitti, että hän lähti vain omille asioillensa, jos ymmärrät. Mitä te oikein yritätte?" yllätyin äkillisestä syytöksestä.
"Emme mitään. Lupaan! Enhän tulisi kysymään sinulta hänestä, jos tietäisin, mitä olisi meneillään. Deimoksella on useinkin tapana lähteä yöllä kävelyille jos ei saa unta... Tuskin mitään on tapahtunut. Ehkä minun pitäisi hakea hänet" rauhottelin oria.
"Ei missään nimessä. Vicentellä on jo tarpeeksi huolehdittavaa, hänen ei tarvitsisi miettiä teidän epäkohteliaiden Violencelaisten perään. Lähetän partion etsimään hänet. Sinä pysyt täällä, onko selvä?" siro rautias käskytti. Luimistin korviani, mutta en halunnut ongelmia, joten hymähden tyytymättömänä poistuin rautiaan seurasta ja lähdin kävelemään takaisin omaa pesääni. Vicente sanoi, että olimme vieraita, emme vankeja, mutta jotenkin alkoi tuntumaan siltä, etteivät kaikki Ticholaiset olleet samalla aaltopituudella. Etsin aukiolta Safiiraa, mutta tuo taisi nukkua vielä pesässään. Sen sijaan näin Vicenten. Pitäisikö minun mennä puhumaan hänelle Deimoksesta... Olin edelleen hieman varuillani.
"Diana? Kuulinkin huhuja, että sinä olisit tullut tänne?" kuulin takaani ja käännyin.
"Gina!" naurahdin, tuttuja kasvoja oli kiva nähdä.
"Kuulut Vicenteen nykyään ilmeisesti. Sinunhan piti pysyä herminä ikuisesti" tuo tuhahti huvittunut ilme yllään.
"Niin piti, mutta toisin kävi kaikenlaisten mutkien kautta. Mukavaa nähdä tuttuja kasvoja, tuntuu, että minua kohdeltiin paremmin, kun olin hermi" totesin.
"Kuulut VIolenceen, mitä oletit. Tottakai Ticho on vähän varuillaan, varsinkin kun se Deimos on täällä. Hänestä en ole kuullut ikinä mitään hyvää" Gina huomautti ja tuli vierelleni.
"Itse asiassa hän on ihan mukava kun tutustuu ja pääsee pintaa syvemmälle. Se vain vie aikaa" totesin.
"Nukuitte kuulemma samassa pesässä. Voinko siis olettaa, että olette enemmän kuin johtaja ja sotilas" tuo kysyi kiinostuneena.
"Kaippa voit. Mitä sinulle, mitään uutta sairauden lisäksi?" kysyin.
"Eipä oikeastaan. Yksi uusi hermi alkoi tässä lähiaikoina kulkemaan laumojen alueella. En ole päässyt juttelemaan, vaikuttaa pelokkaalta. Tuskin tulee pysymään täällä hirveän pitkään vaan palaa takaisin hermien alueell" tuo totesi.
"Vaeltajan elämä ei ole kaikille" myönsin. Jäimme keskutelemaan enemmän hermiajoistani Ginan kanssa samalla kun kävelimme hänen pesälleen.

Nimi: Lacritsi

01.09.2018 18:40
Deimos - Violence

Makuullaankin Deimos joutui katsomaan varsaa kohti hieman alaspäin, koska varsinkin silloin kun Zera istahti alas, oli varsan päälaki vain jossain Deimoksen leuan kohdilla, jos ori siis piti päänsä normaalitasolla ylhäällä. Varsan äänen muuttuessa kiukkuisemmaksi, Deimoksen toinen suupieli nykäisi lyhytikäisen hymyn. Sillä lailla, kakara.
"Ehkä emosi muuttaa mielensä jos kerrot hänelle mitä ajattelet", Deimos ehdotti. Varsa jatkoi pyytämällä, voisiko Safiiran etsiä.
"Emoasi ei tarvitse etsiä. Tiedän missä hän on", Deimos vastasi, palauttaen naamansa neuraaliin, ilmettömään ulkomuotoonsa.
"Tichon leiriin on aikamoinen matka. Jaksatkohan kävellä koko matkan? Olet kyllä sen verran pieni, että pysyisit selässä suht mukavasti. Toki sinua voisi niskastakin kantaa, mutta se sattuu", Deimos jatkoi varsalle. Deimoksella itsellään ei ollut lapsuudenmuistoja niin kauas, että muistaisi oliko oria itseään roikotettu niskasta, mutta Deimos tiesi että se kävi kipeää. Tai ainakin oli Lucylle käynyt. Niskasta kantaminen oli ollut hyvin käytännöllinen ja harmiton tapa rangaista tytärtä, vaikka että tyttö kannettaisiin kotiin.
"Haluatko kokeilla?" Deimos ehdotti, tarkoittaen tosin orin selässä kulkemista, ei niskasta kantamista.
"Ja sinä taidat olla tarpeeksi vanha syömään kunnon ruokaa? Eiköhän me löydetä matkanvarrelta sinulle sopivaa, pehmeää heinää", Deimos jatkoi ja hymyili varsalle.

Nimi: Gaapriel

01.09.2018 13:41
Zera-Violence

Deimos kävi eteeni makuulleen ja minä istahdin takapuoleni päälle maahan. Pää keinuen kuuntelin oria ja räpsyttelin hämmentyneenä ripsiäni.
"Äiti harvoin on kanssani, joten olen tottunut siihen. Syön välillä äidin kanssa aamupalaa, mutta muuten olen sijais emoni Maran kanssa!" vastasin toiselle siihen, että minut jätettii yksin ja olen ilman äitiä yleensä. Hymyni kyllä hyytyi pikkuhiljaa kun Deimos kertoi Safiiran suunnittelevan jotain muuttoa ja lähtöä pois kotoa. Olin hetken hiljaa ja katselin vain maata ja sielä loikkivaa heinäsirkkaa.
"En minä tahdo jättää kotia, kavereita, sinua tai ketään muutakaan!" sain lopulta sanottua kiukkuisesti, mutta hämmentyneenä.
"Voidaanko etsiä äiti ja minulla on nälkä" sain sanottua vielä orille. Olin todella hämmentynyt ja en ollut aivan ymmärtänyt Deimoksen selitystä lähdöstä ja kaiken jättämisestä. Miksi äiti niin tekisi? Huokaisin syvää ja istui edelleen odottaen toiset vastausta tai reaktiota.

Nimi: Lacritsi

01.09.2018 12:08
Deimos - Violence

Pieni musta tamma nousi ylös, jolloin Deimos pääsi vasta nyt kunnolla arvioimaan varsan kokoa, ja sen mukaan myös ikää. Hyvin nuori, ehkei kuitenkaan ihan imeväisen iässä. Ehkä se kykeni jo syömään kiinteää ruokaa ainakin jonkin verran? Mitä hemmettiä näin pieni varsa teki metsässä yksin? Mietteissään Deimos vilkaisi taas metsään ympärillä, minkä aikana varsa oli tullut lähemmäs. Varsan posken kosteus imeytyi friisiläisen mustaan turkkiin, mutta kasteen kylmyys ei riittänyt tuomaan kylmänväristyksiä. Hieman yllättyneenä Deimos laski katseensa varsaan, ja sai taittaa leukansa kiinni kurkkuun ja katsoa melkein kohtisuoraa alas, että edes näki niin lähellä olevan pikkuvarsan.
*Siinäpä on hankala kysymys... Mutta eiköhän me hänet löydetä*, Deimos mietti vastaustaan, jolloin varsa ehti jo puhua enemmänkin. Emo tunsi Deimoksen? Johtaja? Mit-? Tämä penikka ei ollut Tichosta, vaan Violencesta! Vasta nyt Deimos tajusi kiinnittää tarkempaa huomiota varsan hajuun. Tämä penikka oli Safiiran varsa!
"Sepä... Erikoista..." Deimos vastasi naurahtaen, saadakseen aikaa selvitellä ajatuksiaan. Olisihan se pitänyt arvata ettei Safiira antaisi Deimoksen tavata varsaansa Zeraa.
"Emollasi on aina ollut kummalliset mielipiteet, en kyllä yhtään ymmärrä miksi hän on sinulle sillälailla sanonut", Deimos jatkoi varsaa katsoen.
"Ja siis niin, olen minä Deimos", Deimos varmisti, vaikka kaipa penikka oli asian jo ymmärtänyt. Deimos käänteli korviaan. Ehkä muksusta olisi hyötyä, vaikka se ei nyt Tichoon kuulunutkaan. Ehkä Safiira ei edes ajattelisi Tichoon liittymistä, jos Zera sanoisi asiaan vastaan?
*Tämä on pelkkää hakuammuntaa*, Deimos murahti mielssään, mutta päätti yrittää.
"Ja emostasi... Hän lähti pois sinun luoltasi, jätti sinut yksin", Deimos aloitti. Ori otti askelen taaksepäin ja laskeutui maahan makuulleen. Ihan vain koipiaan lepuuttaakseen, ja säästääkseen niskaansa naksahtamasta, koska näin varsaan katsominen oli helpompaa.
"Hirveää, kyllä minusta emon pitäisi olla varsansa kanssa", Deimos voivotteli.
"Lisäksi kuulin sellaista juttua, että emosi aikoisi lähteä Violensestä lopullisesti. Sellaiseen laumaan nimeltä Ticho. Ja hän aikoo ottaa sinut mukaasi", Deimos jatkoi.
"Mietihän, joutuisit jättämään isäsi, kaverisi, ja kaikki jotka tunnet, etkä voisi nähdä heitä enää koskaan", Deimos jatkoi pahoitellen.
"Safiira ei ole tainnut kertoa sinulle suunnitelmistaan? Ei? No voihan, kyllä minusta sinun ikäiseltäsi pitäisi kysyä mielipidettä vai mitä?", Deimos jatkoi.
"Harmillista, minäkään en ehtinyt olla sinun kanssasi ollenkaan", Deimos jatkoi voivottelua, kuin muuttoasia oltaisiin jo päätetty.
"Et kai sinä halua lähteä kodistasi jonnekin tuiki tuntemattomaan?"

Nimi: Gaapriel

01.09.2018 11:34
Zera-Violence

Kasteesta märkä kylkeni kohoili tasaisesti hengitykseni tahtiin. Havahduin tähän maailmaan vasta, kun tunsin lämpiman turvan tönäisyn selässäni. Nostin pääni hitaasti ylös. Silmäni olivat ihan ristissä väsymyksestä ja hakotukset eivät tohteneet loppua. Maiskutin suutani unisena ja käänsin väsyneet kasvoni vieressäni seisovaan valtavaan hevoseen. Tunnistin orin heti ja nousin seisomaan. Onnellisena hymyillen astelin toisen eteen ja painoin pääni orin lämpimaan rintaan(?)
"Missä äiti on?" kysyin onnellisena mutta väsyneenä.
"Äiti aina sanoi, että et ole lapsi ystävällinen, mutta en ikinä uskonut sitä!" totesin ja painauduin vielä tiukemmin kiinni orin(?)
"Mun nimi on Zera ja etkös sinä ole Deimos johtaja?" kysyin silmät onnea pursuten.

Nimi: Lacritsi

30.08.2018 23:25
Deimos - Violence

Diana laski päänsä maahan, ja niin teki myös Deimos. Sinisten silmien katse lukittuna tamman valkeisii kasvoihin, Deimos vaipui jossain kohtaa huomaamattaan uneen. Friisiläisen uni oli kuitenkin tänä yönä hyvin pinnallista ja katkonaista. Deimos heräsi melkein tunnin välein, mutta itse ori ei ollut varma tarkasta heräämismäärästä. Aina, kun Deimos heräsi, tuntui että ori oli vain sulkenut silmänsä ja avannut ne uudelleen, tai Deimos ei ollut edes varma oliko nukkunut ollenkaan, mutta hahmotti kuitenkin pienet hetket, jolloin ei ollut kuullut Dianan hengitystä tai nähnyt tamman unisia liikahduksia. Kuitenkin, kun yön pimeys alkoi vähän väistyä aamuhämärän tieltä, ori ei tuntenut oloaan niin väsyneeksi kuin valvotun yön jälkeen pitäisi. Oikeastaan vain siitä Deimos päätteli, että oli nukkunut edes jonkin verran.
Deimos nosti jälleen päänsä pediltä ja vilkaisi Dianaa. Ori joutui tukahduttamaan haukotuksen, ja mietti, kokeilisiko nukkumista vielä, vai nousisiko. Yökin oli tuntunut menneen niin nopeasti, mutta jos Deimoksen silmät eivät valehdelleet, niin ulkona näytti kyllä aamu lähestyvän. Deimos päätti nousta. Luulisi että eilisen pitkä päivä, ja kävely kipeällä jalalla olisivat uuvuttaneet niin mielen kuin kehonkin. Katkonaisesta yöstä johtuen ori ei voinut olla miettimättä miksei ollut saanut nukuttua, mutta ei sanonut mahdollista syytä edes itselleen. Deimos ei kylläkään tuntenut oloaan sekavaksi, ahdistuneeksi tai kiihtyneeksi, mutta päätti silti lähteä ulos leiristä, pois Dianan ja muiden hevosten läheisyydestä, ihan vain varmuuden vuoksi, että katkonainen yö tosiaan jäisi vain katkonaiseksi yöksi. Muilla hevosilla oli usein ikävän triggeröivä vaikutus.

Onneksi Deimos oli pedillä pesän sisäänkäynnin puolella, eikä puristuksissa Dianan ja seinän välissä. Olisi Deimos sieltäkin kyllä onnistunut lähtemään hiljaisesti, mutta tästä kohtaa se oli helpompaa. Varmaan pitäisi ottaa tavaksi nukkua pedin reunalla, varsinkin jos kunnon töiden alkaessa Deimos varmaan joutuisi lähtemään liikkelle yölläkin. Friisiläinen hivuttautui kauemmas valkeasta tammasta ja nousi sitten jaloilleen, ja ravisteli pedin rippeitä turkistaan. Deimos suuntasi sammalverholle ja kurkisti sen taakse. Aukion tässä osassa ei näkynyt liikettä, lukuun ottamatta jotakuta joka käveli yksin aukion halki johonkin pesään. Missä lie tarpeillaan käynyt. Ilmeisesti oli vielä liian aikaista että juuri kukaan olisi hereillä.
Deimos tutkaili katseellaan leirin puiden muuraamia seiniä ja yritti hahmottaa mistä leiristä pääsikään ulos. Että Deimos rakastikaan vieraita paikkoja ja tietyissä asioissa huonoa muistiaan. Ori ei päässyt sadan prosentin varmuuteen uloskäynnistä, joten päätti vain lähteä kulkemaan aukion reunaa pesärivistöä seuraten. Kyllä sisäänkäynnin pitäisi jossain vaiheessa tulla vastaan. Ja niinhän se myös tuli.

"Minne menet?" Ääni takana sai Deimoksen pysähtymään sisäänkäynnin kohdalla ja katsomaan taakseen. Joku vaalea ori käveli reippaasti lähemmäs.
"Ulos", Deimos vastasi tympääntyneesti.
"Minne?" vieras hevonen kysyi uudelleen. Deimos taittoi korvansa tapailemaan niskan mustaa harjaa. Uteliko tuo nulikka tarkoituksella Deimoksen menoja.
"Tarpeeni tekemään, haluatko tulla mukaan katsomaan?" Deimos ärähti vaimeasti. Vaalea hevonen luimisti korviaan, eikä näyttänyt vakuuttuneelta, mutta kääntyi pois. Deimos ei jäänyt mulkoilemaan sen perään vaan tunkeutui ulos leiristä pidempään odottelematta.

Metsässä kävely rauhoitti noussutta ärtymystasoa ja vehreiden latvustojen alta Deimos löysi pian jotain aamiaiseksi kelpaavaa, ennen kuin ori jatkoi matkaansa jokseenkin tutussa ympäristössä. Eilinen ei ollut ollut ensimmäinen kerta kun Deimos oli näillä main liikkunut. Aurinko alkoi jo kurkistaa puiden välistä, kun Deimos pysähtyi. Mikä aamukasteen kastelema mytty tuolla puunjuuressa lojui? Jonkin matkan päässä Deimos näki mustan karvakasan, jonka Deimos tunnisti kohta varsaksi. Mitä ihmettä se teki täällä tähän aikaan? Deimos vilkaisi taakseen tulosuuntaansa. Miksi ticholainen varsa oli täällä yksin?
Deimos ei ollut vielä tunnistanut Zeran hajua, joten ori oletti varsan kuuluvan Ticholle. monet valkeat hevoset syntyivät mustana, joten varsan tumma väritys ei herättänyt ihmettelyä. Ensin Deimos ajatteli jättävänsä nukkuvan penikan siihen, mutta tuli toisiin aatoksiin. Ehkä varsasta olisi jotain hyötyä... Entisenä isänä Deimos tiesi oikein hyvin mitä jälkikasvu merkitsi vanhemmille. Ja tässä illan ja aamun aikana Deimos ei voinut olla huomaamatta että Tichon kaakit suhtautuivat vieraisiinsa vähän epäillen. Liekö asenne muuttuisi jos Deimos toisi mahdollisesti eksyneen penikan kotiin? Ehkä. Ilman sitä pientä ehkä-ajatusta Deimosta ei olisi muutoin vähempää kiinnostanut jos varsa jäisi tuohon kuolemaan. Friisiläinen pyöräytti niskojaan kuin valmistautuisi suureenkin koitokseen. Orin suunnitelmissa ei nyt ihan ollut päätyä heti aamusta keskenkasvuiselle juttelemaan ja viime varsan kanssa juttelukerrasta oli aikaa. Vieläkö vanha taito oli tallella?

"Heei muksu, miksi sinä siinä lojut? Eikö sinulla ole kylmä?" Deimos asteli varsan viereen ja kysyi kysymyksensä suhteellisen reippaalla, mutta huolestuneella äänellä. Deimos laski päänsä ja sipaisi varsan selkää turvallaan.(?) "Ainakin turkkisi on ihan märkä", friisiläinen jatkoi varsalle.

Nimi: Gaapriel

30.08.2018 18:46
Safiira-Violence, Vicente-Ticho

Nurmen ja sammaleen sekoitus lipusi jalkojeni alla kun liu`uin orin iskusta taaksepäin.
"Mistä se on tehty?!" kiljaisin nauraen ja hämmentyneenä. Aurinko oli hädintuskin edes noussut, kun minä ja Vicente olimme heränneet. Treenaus sujui ainakin orin osalta hyvin. Itse en pystynyt oikein tekemään mitään. Vicenten eilisestä kipukohtauksesta huolimatta toisella näytti sujuvan hyvin.
Ori naurahti ja laski suojan alas.
"Se on täysin puhdasta energiaa. Se on lähtöisin tästä kivestä, joka roikkuu kaulassani ja se ei toimi kuin minun suvullani. Kiveä ei kuitenkaan voi luovuttaa kenelle tahansa suvun edustajalle. Se tuntuu itse valitsevansa seuraavan käyttäjän. Jos minä en olisi saanut sitä, kivi olisi odottanut niin kauan että se päätyisi oikealle omistajalle!" toinen selitti minulle. Hämmentyneenä kuuntelin oria.
"Toimiiko se ilman kosketusta?"
"Kyllä se toimii hetken, mutta etäisyyteni siihen ei saa olla paria metriä enempää!"
Kävelin hieman lähemmäs oria. Pian tunsin jalkojeni alla hieman hiekkaa. Pysähdyin ja upotin jalkani hiekkaan. Vilkaisin nopeasti jalkojani ja heti sen jälkeen potkaisin hiekkaa kohti orin kasvoja. Vicente nosti hämmentyneenä päätään ja yritti ravistaa hiekkaa pois silmistään. Hyppäsin nopeasti orin sokean silmän puolelle ja nappasin hampaillani tuon etujalasta kiinni, kaataen toisen kyljelleen. Onnellisena nopeasta voitostani keskittymiseni herpaantui niin että tunsin pian hampaat ryntäissäni. Olin lähes yhtä nopeasti itse naamallani kun orikin. Lensin toisen kyljen yli kauniissa kaaressa. Ori kierähti minuun päin niin että näki minut. Suojakilpi antoi minulle kovan sähköiskun sen lävähteässä selkääni. Kierin sen iskun voimasta muutaman metrin eteenpäin.
Häviöstäni pettyneenä huokaisin syvään poskeni kiinni maassa.
"Taas!" totesin. Vicente nousi nauraen pystyyn.
"Tekniikkasi oli hyvä. Hyödynsit heikkouksiani, mutta unohdin että kaatunut vastustaja ei ole voitettu!"
Pyöräytin silmiäni kuin pahinkin teini. Orilta oppisi varmasti todella paljon. Nousin ylös ja tunsin veren valuvan rintaani pitkin.
"Käydään puhdistamassa tuo haavasi että se ei tulehdu näissä kesän helteissä!"
Nyökkäsin hyväksyvästi ja lähdin kohti pesääni. Ori jäi seisomaan aukiolle ja katsoi perääni.

Nimi: Gaapriel

30.08.2018 18:08
Igor-Violence

Hymähdin huvittuneena.
"Safiiralla on omat hieman rankemmat kasvatus metodit kuin muilla. Zera on tottunut jo siihen, ja siksi viihtyy myös sijaisemon kanssa. Itse en juuri vietä Zeran kanssa aikaa, paitsi jos ei ole muuta vahtijaa kuin minä!" totesin upseerille. Tämä luola näytti riittävän puhtaalta joten lopetin siivoamisen.
"Haittaako sinua jos lopetamme tältä päivää? Lapset nukkuvat minun luolassani joten lainaa Safiiran luolaa. Toivottavasti se käy?" kysyin. Ben oli tällä hetkellä korkea arvoisin, joten luvan kysyminen tuntui oikealta. Haukottelin makeasti ja lähdin ulos kohti Safiiran luolaa.(Benin vastauksen jälkeen tai ilman vastausta:D)

Nimi: Diana-Violence

21.08.2018 18:40
//Oon laiskalla päällä sori

En ollut varma, väsyttikö minua maittavan aterian takia vai koska alkoi olla jo myöhä. Joka tapauksessa nyökkäsin hyväksyvästi friisiläisorille ja laskin pääni tuon viereen. Toisen lämpö oli tuudittava ja ei aikaakaan kun nukahdin sikeään uneen.

©2018 Magical nature - suntuubi.com